Anneli Rautiainen – suomalaisen iyengarjoogan pioneeri

Anneli Rautiainen on rautainen iyengarjoogan ammattilainen. Hän on käynyt ammentamassa oppia itsensä B.K.S. Iyengarilta Punessa. Mikä hänen mielestään on iyengarjoogan ydin tai jooganopettajan tärkein taito?

Anneli on Studio Yaman omistaja ja pääopettaja. Hän kuuluu myös helmikuussa 2018 alkavan Slow Yoga -opettajakoulutuksen kouluttajatiimiin. Hän tutustui joogaan 70-luvulla silloisen miehensä kanssa, mutta sitten tanssi vei mukanaan. Tanssista tulleet vammat kuljettivat kuitenkin takaisin joogan pariin.

Anneli löysi iyengarjoogan asuessaan New Yorkissa taiteilija-apurahan turvin 90-luvun alussa. Healing-tekniikoita etsiessään hän kuuli, että iyengarjooga voisi olla avain kaikkeen. Kymmenen vuoden Anneli kävi ulkomailla monissa iyengarjoogastudioissa, ja vuonna 2002 hän toi lajin Suomeen.

Anneli on opiskellut iyengarjoogaa sen alkulähteillä Intian Punessa itse tyylisuuntauksen isän, B.K.S. Iyengarin kanssa ja lisäksi hänen lastensa Geetan, Prashantin ja Sunitan ja lapsenlapsensa Abhijatan kanssa. ”Intialainen opetustapa on hyvin vauhdikas ja fyysinen”, Anneli kertoo.

21845564_10155491783861206_1374376340_o
Anneli Punessa, Intiassa polvijoogatunnilla

 

Iyengarjooga

Luonnehtisitko lyhyesti iyengarjoogan ydintä – miten se eroaa muista joogasuuntauksista?

Iyengarjooga painottuu harjoituksessa hyvin tarkkaan kineettiseen aistiin, joka avaa myös pikku hiljaa tietoisuuden joka tasolle. Mieli ja keho tulevat toistensa kanssa läheisempään kosketukseen, ja kaikki aistit tarkentuvat.

Olet tuonut iyengarjoogan Suomeen. Miten se on otettu täällä vastaan?

Tämä on ollut pitkä prosessi. Suomalaiset eivät ole valmiita heti työskentelemään niin tarkasti itsensä kanssa. Onhan se toki myös ahdistavaa. Kehotietoisuus nostaa pintaan asioita, joita ei välttämättä haluaisi käsitellä.

Iyengarjooga rantautui Isoon-Britanniaan jo yli 50 vuotta sitten, ja siellä se on erittäin suosittu joogamuoto, kuten monessa muussakin maassa, jossa sillä on pidemmät juuret. Suomessa valmistuneita iyengarjoogan opettajia on tällä hetkellä noin 30. Toivon, että se saisi pikku hiljaa lisää jalansijaa.

21706888_10155491783121206_693020520_o

Iyengarjooga ja Slow Yoga

Mutta miten Anneli on mukana Slow Yoga -koulutustiimissä? Tarkastellaanpa ensin, miten Slow Yoga ja iyengarjooga liittyvät toisiinsa.

”Slow Yogan hidastavia ja meditatiivisiä asanoita ja niiden suoritustapaa korostava lähestymistapa on osa vanhaa hathajoogaperinnettä. Slow Yoga ei tässä mielessä ole mikään uusi keksintö, uutta on vain laittaa harjoitukselle nimi joka kuvaa hidasta
ja hidastavaa harjoitusta”, kertoo Janne Kontala, Slow Yogan pääopettaja. ”Tämä lähestymistapa on joogalle keskeinen, ja sen takia se löytyy hieman eri tavoin paketoituna monista erinimisistä suuntauksista.”

”Iyengarjooga perustuu B.K.S. Iyengarin merkittävään, koko elämän kestäneeseen työhön tuoda jooga mahdollisimman monien ulottuville. Tässä työssään hän teki innovaatioita, kuten apuvälineiden käyttö ja tarkat kehon linjaukset, joita voidaan käyttää tehostamaan harjoittelua, tekemään se turvalliseksi, ja tuomaan harjoitus monenlaisten harjoittajien ulottuville.”

Mikä sitten on Slow yogan suhde iyengarjoogaan? ”Slow yogassa sovelletaan tarpeen mukaan joitan Iyengar-joogan keskeisiä välineitä. Lisäksi Slow yogassa pyritään seuraamaan Iyengarin esimerkkiä ja henkeä etsiä jatkuvasti uusia ja toimivia keinoja tehdä harjoituksesta tehokasta ja turvallista.”

Joogan opettaminen

Anneli opettaa Slow Yoga -opettajakoulutuksessa asanoita, pranayamaa ja ohjaamisen pedagogiikkaa. ”Janne kutsui, ja otin haasteen vastaan”, Anneli kertoo. ”Mielestäni Slow Yoga -opettajakoulutus on hyvä tie tutustua iyengarjoogaan, syventää omaa harjoitusta ja päästä lähemmäksi joogan salaisuutta!”

Opettamisen pedagogiikalle on Annelin mukaan suuri tarve: ”Monet opettajat länsimaissa ovat alkaneet opettaa joogaa niin kuin opettajakoulutuksissa opetetaan: tarjoten liikaa informaatiota. Tämä voi viedä tilaa oppilaan omalta kokemukselta ja oivallukselta. Se on hyvin sääli ja voi viedä joitakin oppilaita pois kentältä.”

Entäs mikä on Annelin mielestä jooganopettajan tärkein taito? ”Oppilaiden kuuntelu monella tasolla. Sen sijaan, että mentäisiin kasetti päässä pitämään tuntia, pidetään tunti juuri niille oppilaille, jotka tänään ovat sinne tulleet.” Tässä riittääkin haastetta: vaatii aivan erilaista valppautta nähdä, mitkä ovat oppilaiden tarpeet ja ohjata sen mukaan kuin suunnitella tunti ennakkoon valmiiksi ja pitäytyä omassa suunnitelmassaan riippumatta siitä, ketkä tunnille osallistuvat.

IMG_1730Anneli jakaa asiantuntemustaan joogan opettamisesta Slow Yoga -opettajakoulutuksessa 2018 – 2019 Turussa ja Kuopiossa.

Mainokset

Mantrojen hoitava voima: Meri Tiitolan haastattelu

Joogamattoajatelmia haastatteli mantajoogan opettaja Meri Tiitolaa. Millaista mantrojen opiskelu on? Mikä mantroista tekee erityisiä? 

 

60F0FF6C-53C0-4156-8897-90179B3E8891
Meri Tiitola on valmistunut Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin osastolta ja opettaa sekä laulamista että joogaa. Meri on opiskellut mantrajoogaa vuodesta 2011 Radha Sundararajanin ja Menaka Desikacharin johdolla. Kuva: Li Bäckström

 

Miten löysit mantrat?
Olen jostain teini-iästä saakka ollut kiinnostunut laulamisesta ja erilaisista laulutyyleistä. Opiskellessani kansanmusiikkia Sibelius-Akatemiassa, olin yhden lukukauden vaihdossa Chennaissa, Intiassa. Halusin lähteä jonnekin kauas, jossa musiikki olisi erilaista kuin Suomessa ja Suomen lähialueilla ja Intia valikoitui vähän sattumalta. En silloin vielä harrastanut joogaa mutta opin rakastamaan monenlaista intialaista musiikkia.

Joitakin vuosia myöhemmin aloitin astangajoogan ja törmäsin mantroihin. Halusin tietää niistä lisää ja oppia lausumaan oikein yms. Kävin joillakin Janne Kontalan ja Måns Broon kursseilla kunnes löysin Krishnamacharya Yoga Mandiramin Vedic Chant -intensiivikurssin ja matkustin uudelleen Chennaihin. Mantroissa yhdistyy hyvin kiinnostukseni musiikkiin ja ihmisääneen sekä joogaan.

Miten mantrat eroavat tavanomaisista lauluista tai sanoista?
Mantroista sanotaan, että niiden avulla päästään lähemmäs todellista itseä. Mantrojen resitointi on ennen kaikkea sisäinen projekti ja sillä yritetään vähentää minä-keskeisyyttä. Minulle se on ennen kaikkea meditaatiota ja siitä on riisuttu monia musiikin elementtejä pois, jotta olisi helpompi hiljentää mieli.

Ajattelen, että musiikin keskeinen tehtävä on herättää tunne-elämyksiä ja saada ihminen vaikkapa tanssimaan tms. riippuen musiikin tyylistä. Mantrojen avulla voi taas puhdistaa itseään niin, että tunteet tulevat spontaanimmin ja musiikista voi ehkä nauttia entistä enemmän. Itselleni on ainakin käynyt näin. Luulen, että musiikin avulla on mahdollista tehdä samanlaisia asioita kuin mantroilla mutta se vaatii ainakin itseltäni vielä paljon mantrojen avulla meditoimista, jotta mieli olisi tarpeeksi kirkas.

Mikä on mantran perimmäinen tarkoitus?
Sanskritin kielinen termi mantrojen resitoinnille on ’adhyayanam’, jonka voi kääntää Liikkeeksi kohti todellista itseä. Sana mantra voidaan johtaa kahdesta sanasta ’manas’, mieli ja ’trayate’, suojella. Näin ollen mantra on se joka suojelee mieltä.

 

Mitä on veedinen resitaatio? Onko muita tapoja käyttää mantroja?
Veedalainen resitaatio on käsittääkseni maailman vanhin elossa oleva suullinen traditio. Veedalaiset mantrat ovat peräisin ajalta n. 1500-500 ekr. On olemassa myös muita mantroja, jotka ovat peräisin myöhemmältä ajalta. En tiedä onko käyttötavoissa suuria eroja. Mantroja käytetään yleisesti erilaisiin rituaaleihin tai meditaatioon ja erilaisiin joogaharjoituksiin tai sitten rukouksien tapaan.

 

Miten mantrat saa toimimaan? Voiko mantrata väärin?
Riippuu varmaan keneltä kysyy. Erityisesti veedalaisiin mantroihin liittyy lukuisia erilaisia sääntöjä liittyen mm. lausumiseen ja säveleen. Ja silloin voi tietysti tehdä virheitä.

Itse ajattelen, että keskeinen asia on oma motiivi eli miksi niitä mantroja tekee. Mantra voi toimia jos siihen liittyy oma positiivinen kokemus, vähän samaan tapaan kuin lumelääkkeetkin – mikä on mielestäni hieno osoitus ihmismielen voimasta! Nyt en puhu mistään ihmeistä vaan esimerkiksi siitä, että voi vähentää omasta mielestä negatiivisia asioita, jotka haittaavat arkielämää.

Voima mantroihin tulee osittain opettajalta, mutta eniten siitä, että sitä mantraa on tehnyt pitkän aikaa ja siihen liittyy menneisyydessä monia positiivisia kokemuksia. Se ikään kuin kasvaa korkoa ja tulee isommaksi ja voimakkaammaksi mitä pidempään se on osa elämää.

En tiedä onko tarpeen ajatella, että minun pitäisi saada mantra toimimaan. Luulen, että ne toimivat monella lailla minusta riippumatta samoin kuin musiikki. Äänen vaikutus ihmiseen on niin suuri.

 

Miten paljon resitaatiota harjoitetaan nykyään?
Intiassa niitä kuulee hyvin paljon mutta sielläkin on monia ihmisiä joita ei kiinnosta lainkaan. En tiedä onko mahdollista käydä Intiassa ja olla kuulematta mantroja. Minusta tuntuu, että ne ovat joka puolella. Joissakin joogan muodoissa mantroja käytetään paljon ja sitä kautta ne ovat länsimaisille ja suomalaisille tuttuja, mutta onhan se aika pienen piirin juttu kuitenkin.

IMG_1289
Kuva: Titta Valla

 

Miten mantroja voi käyttää?
Kuten jo edellä sanoin, itselleni keskeisin on meditaatio ja mielen rauhoittaminen ja kirkastaminen. Tykkään myös käyttää mantroja asanaharjoituksen apuna. Näihin puoliin tutustumme Naantalin kurssilla. Perinteisesti mantrat ovat olennainen osa erilaisia rituaaleja.

Miten mantroja opiskellaan?
Perinteinen tapa on se, että opettaja resitoi ja oppilas toistaa perässä. Näin olen itse opiskellut ja opiskelen edelleen. Hyvin suoraviivaista ja aika nopeaa hommaa. Opetan osittain samalla tavalla, mutta vähän hitaamin ja kertaan enemmän, jotta kaikki ehtivät oppia ja että kaikki energia ei mene jännittämiseen ja panikointiin sanskritin lausumisen takia. Minulle on tärkeää, että ihmisillä on mukavaa ja he ehtivät nauttia äänestä ja rentoutua ja myöskin kokea mantran meditatiiviset vaikutukset.

Kerro jokin omakohtainen kokemus mantrojen hoitavasta voimasta.
Minulla on monenlaisia kokemuksia. Yksi keskeinen asia, joka on vaikuttanut arkeeni on se, että kun olin resitoinut pari vuotta hyvin paljon, koin monta erilaista tilannetta, joissa huomasin etten reagoinutkaan johonkin tapahtumaan enää samalla lailla kuin ennen vaan olin rauhallinen, tai että pystyin esiintymistilanteessa siirtämään kaiken huomioni soittamiseen sen sijaan että olisin jännittänyt ja pelännyt tekeväni virheitä. Pienistä asioista voi tulla merkittäviä, jos ne tekevät arjesta helpompaa.

Onko jotain muuta mitä haluat mainita?
Ihmisääni on ihmeellinen ja että kaikkien kannattaa käyttää ääntään, oli se millainen tahansa!

Miksi meditoida?

Viime artikkeli käsitteli meditaation tekniikkaa. Nyt tarkastelen joitakin hyötyjä, joita harjoitus voi tuoda tullessaan.

girl-2176513_1920

  • Nollaa kierrokset. Meditaation aikana keho ja mieli rauhoittuvat. Harjoituksenjälkeen on hyvä käydä yöunille tai  atkaa puhtaammalta pöydältä päivän askareita.
  • Hoitaa terveyttä. Kun ylikierrokset laskevat, on enemmän tilaa hengittää ja näin keho ja mieli voivat paremmin. Erityistä hyötyä meditaatiosta on stressiperäisiin vaivoihin.
  • Auttaa huomaamaan epätasapainotilat aiemmin. Kun harjoituksen myötä kirkas ja tyyni tila alkaa tulla tutuksi, sitä alkaa kaivata. Vähitellen kiintymys kiihtyneisiin tai turtuneisiin tiloihin vähenee. Myös havaintokyky tarkentuu ja on helpompi havaita, milloin olo alkaa olla epätasapainoinen. Näin on mahdollista havaita myös asioita, jotka johtavat epätasapainoon ja tehdä niille kenties jotain. Samaan tapaan on mahdollista huomata, millaiset asiat tukevat kirkasta ja tyyntä tilaa.
  • Auttaa säätelemään itse mielialaa. Harjoitus kasvattaa luottamusta siihen ettei ole mielen toiminnan armoilla. Olipa miten kiihtynyt tahansa, aina on mahdollista tasoittaa tilaa itse tarvitsematta siihen ulkopuolelta virikkeitä tai kemikaaleja.
  • Helpottaa keskittymistä. Meditaatio on itsekuriharjoitus, joka on ajoittain hyvin tylsää. Kun sen siitä huolimatta tekee, mielen valta toimintaan vähenee. Tämä on suoraan sovellettavissa meditaation ulkopuolella keskittymistä vaativiin tehtäviin.
  • Antaa näkökulmaa elämän kiperiin tilanteisiin. Meditaatio ei ole ratkaisu tai pakopaikka elämän ongelmilta, mutta vilpittömin mielin tehty harjoitus auttaa usein näkemään omat huolet uudesta näkökulmasta. Voipa joskus käydä niinkin, että harjoituksen jälkeen näkee selvemmin, miten kimurantissa tilanteessa on parasta toimia. Tämä liittyy siihen, että meditaatiossa egon valta alkaa vähitellen murtua. Näin on mahdollista tarkastella toimintaansa suuremmassa mittakaavassa.
  • Auttaa toimimaan viisaammin. Seesteisin mielin asiat näyttäytyvät selkeämmin ja oikeassa mittakaavassa. Tällöin on helpompi nähdä viisas tapa toimia.

Tämä lista  ei ole missään nimessä kattava. Miksi sinä meditoit?

IMG_20161117_115558
Meditaatiohetki patikointiretken varrella Marbellan joogaretriitillä marraskuussa 2016. Seuraava joogamatka marraskuussa 2017.

Meditaation ABC

Lue tästä parhaat vinkit meditaatioharjoitukseen!

Meditaatio on harjoitus, jossa yritetään keskittyä ja näin ehkä saadaan mielessä alati vallitsevaa hälinää hieman hiljennettyä. Näin tullaan samalla tietoisiksi mielen liikkeistä, jotka usein pääsevät vaikuttamaan oloon ja ohjaamaan toimintaa automaattisesti. Meditaation avulla niihin voi saada vähän etäisyyttä.

Meditaatio ei ole harjoitus, jossa vietetään aikaa jossakin muuntuneessa tietoisuudentilassa. Näin voi joskus käydä, mutta se ei ole itse tarkoitus. Tärkeintä on tulla tietoiseksi mielen toiminnasta

meditation-428382_1920

Edellytykset

Meditaatio ei vaadi mitään erityislahjakkuutta tai edes seesteistä mieltä. Kuka tahansa on valmis meditoimaan vaikka juuri nyt. Meditaatio on mukavampaa jos mieli on kirkas ja rauhallinen ja olo miellyttävä, mutta meditoida voi myös vaikka olosuhteet eivät olisikaan ihanteelliset. Esimerkiksi asanaharjoituksen avulla voi valmistaa kehoa ja mieltä meditaatioharjoitukseen.

Olisi hyvä jos meditaation aikana voisi luottaa siihen, että saa olla sen hetken rauhassa. Esimerkiksi puhelimesta kannattaa meditaation ajaksi laittaa äänet pois. Harjoitus voi olla miellyttävämpää tehdä kun vatsa ei ole äärimmilleen täynnä.

Aina auttaa, jos harjoituksen tekee samaan aikaan päivästä samassa paikassa, mutta tämä ei ole välttämätön edellytys. Sama aika ja paikka tukevat kuitenkin keskittymistä ja auttavat luomaan meditaatiosta päivittäisen rutiinin.

Sopiva aika meditaatiolle löytyy kokeilemalla. Joillekin aamumeditaatio antaa parhaan alun päivälle, toisille meditaatiohetki katkaisee mukavasti työpäivän tai auttaa tasaamaan oloa työpäivän jälkeen. Toisille taas toimii hiljentyminen iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Eri tapoja meditoida

sunrise-2351990_1920

On olemassa lukuisia tapoja meditoida. Ne voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään:kapean ja laajan fokuksen meditaatioihin.

 

Kapean fokuksen meditaatiossa apuna käytetään jotakin tiettyä kohdetta, johon mieli keskitetään. Tämä kohde voi olla oikeastaan mikä tahansa, esimerkiksi hengitys, jokin kehon osa tai cakra, liike, rukous, affirmaatiolause tai mantra. Aina mielen harhaillessa mieli tuodaan takaisin valittuun kohteeseen. Joskus mieli saattaakin pysyä kohteessa vaivatta, mikä on palkitseva kokemus.

Myös ohjatut meditaatiot voidaan laskea kapean fokuksen meditaatioihin. Niitä on lukemattomia. Moni kokee erittäin hyödylliseksi tehdä aika ajoin buddhalaisesta perinteestä peräisin olevan metta-meditaation, jossa harjoitellaan hyväntahtoista suhtautumista itseen ja muihin. Ohjattuja meditaatioita löytyy esimerkiksi YouTubesta ja puhelimelle ladattavasta Insight Timer -sovelluksesta (josta löytyy myös meditaatioajastin).

Laajan fokuksen meditaatiossa ajatuksena on tulla tietoiseksi kaikesta siitä, mitä tämä hetki pitää sisällään. Ei siis keskitytä erikseen mihinkään tiettyyn asiaan vaan ollaan vain ja tarkkaillaan, mitä tapahtuu. Zen-perinteen shikantaza-harjoitus kuuluu tähän ryhmään. Laajan fokuksen meditaatio voi olla hyvin avartava kokemus, suosittelen kokeilemaan!

Miten meditoida

  • Valitse tapasi tehdä harjoitusta ja huolehdi, että saat olla harjoituksen ajan rauhassa.
  • Jos teet meditaation istuen, valitse hyvä meditaatioasento. Asennossa on tärkeää saada selkä ryhdikkääseen, henkistä valppautta tukevaan asentoon. On myös tärkeää, ettei jalkojen asento häiritse keskittymistä. Lootusasento ei ole pikatie samadhiin, mutta se voi olla joillekin pikatie polvivaivoihin. Mikään ei estä tekemästä harjoitusta tuolilla istuen.
meditation-2307812_1920
Tällainen jalkojen asento sopii meditaatiossa toisille, muttei kaikille. On tärkeää valita asento sellaiseksi, ettei se vie huomiota pois itse harjoituksesta.
  • Halutessasi päätä meditaatiolle aika ja säädä ajastin – aika voi olla mitä vain minuutin ja vaikkapa kahden tunnin väliltä. Usein mielen rauhoittuminen vie aikaa, joten alkuun harjoituksen vähimmäiskeston kannattaa olla ainakin viisi minuuttia. Älä myöskään liioittele meditaatioon käytettävän ajan kanssa, jotta harjoitus säilyisi motivoivana eikä menisi suorittamiseksi!
  • Voi auttaa, jos sinulla on meditaation alkamisesta kertova rutiini, esimerkiksi muutama rauhallinen, tietoinen hengitys, rukous tai mantra.
  • Tee harjoitus. Muista, ettei tavoitteena ole saavuttaa mitään eteerisen seesteistä tilaa. Harjoituksen tekeminen on äärimmäisen arvokasta, eikä siinä voi epäonnistua.
  • Lopeta harjoitus. Harjoituksen päättävä rutiini voi olla avuksi. Voit esimerkiksi kiittää tai lausua mantran, tai hengittää muutaman kerran syvään. Jos selkää kaipaa vetreyttämistä, voit tehdä muutaman hoitavan asanan. Anna itsellesi hieman aikaa palata taas arjen touhuihin.

Oikea suunta

Harjoituksen vaikutuksia on erittäin tärkeää seurata, jotta pysyisi kartalla siitä, mihin suuntaan harjoitus on viemässä. Lyhyesti sanottuna jos harjoitus tukee omien asioiden vastuullista hoitamista ja auttaa olemaan läheistensä kanssa paremmin läsnä, suunta on todennäköisesti oikea. Jos taas harjoitus vie kauemmas tästä, voi olla hyvä pohtia motivaatiotaan harjoitukselle. Onko harjoitus pakopaikka joltakin, mikä pitäisi kohdata?

Vaikka harjoitusta voi tehdä yksin, asiantunteva ohjaus meditaatioharjoituksessa on kullanarvoista. Harjoitusta voi toisinaan tehdä myös ryhmässä. Moni kokee, että silloin on helpompi päästä siinä syvemmälle.

On hyvä pitää mielessä, että meditaatio ei ole automaattisesti autuaaksi tekevä harjoitus. Toisille se sopii, kaikille ei. Kun avautuu oman mielensä toiminnalle, pintaan saattaa nousta joskus myös sellaisia asioita, joita ei ole valmis käsittelemään. Silloin voi olla viisasta jättää harjoitus ainakin hetkeksi ja tarvittaessa hakea ammattiapua.

Palautuminen

Miten saada stressitasot laskemaan? Lue tästä vinkit voimavaralistan laatimiseen ja restoratiiviseen joogaharjoitukseen!

Toisinaan tulee ohjelmoineeksi päivänsä niin täyteen ettei hengähdystaukoja juuri jää. Pitkän aikaa jatkuessaan tällainen tahti uuvuttaa, kun keholla ja mielellä ei ole aikaa palautua.

Liikunta auttaa jaksamaan, mutta jos muutenkin kiireisen elämän keskellä liikunnassakin on tarkoituksena pitää syketaso korkealla, sekään ei pitkällä tähtäimellä kanna, vaikken lähde kiistämään sydäntä ja hengityselimistöä vahvistavan treenin tärkeyttä yleisellä tasolla.

Työelämä edellyttää tehokkuutta. Joskus tässä pääsee unohtumaan, ettemme ole koneita.

stress-540820_1280
Jos töissä joutuu juoksemaan kilpaa kellon kanssa, vaatii joskus erityistä huomiota muistaa, ettei se ole vapaa-ajalla aina tarpeen.

Tehokkaimmankin työntekijän voimavarat ovat rajalliset. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa valppautta sen suhteen, milloin työmäärä on liiallinen. Minkä verran on realistista jaksaa ja mikä taas on liikaa?

Erityisen vaikeaa rajanveto on silloin, jos tekee rakastamaansa työtä ja kaikki projektit ovat sellaisia, ettei niitä millään malttaisi jättää väliin. Esimerkiksi yrittäjä voi ajautua helposti tällaiseen tilanteeseen.

Voimavarojen rajallisuus tarkoittaa sitä, ettei vauhtikestävyyttä voi parantaa loputtomiin. Toimivampi lähestymistapa voisikin olla panostaa palautumiseen jo siinä vaiheessa kun tuntee stressitasojen alkavan kohota. Kun taas lähtötilanne on se että voimia on, on aika panostaa niiden ylläpitämiseen.

Voimavaralista

Kun kiire tuntuu olevan jatkuvaa, unohtaa helposti hoitaa itseään. Jotta kynnys tähän madaltuisi, yksi hyödyllinen keino on pysähtyä hetkeksi laatimaan itselleen lista niistä asioista, jotka antavat voimaa ja auttavat jaksamaan.

woman-2105776_1920
Hyvän kirjan lukeminen antaa monelle voimia.

Listan voi laittaa halutessaan esille johonkin sellaiseen paikkaan, mistä sen näkee päivittäin. Jos myös muut perheenjäsenet näkevät sen, heidän on helpompi olla tukena niissä hetkissä, jolloin voimavarojen lataamiselle on tarvetta.

Voimavaralistan asioiden ei tarvitse olla maailmaajärisyttävän suuria. Vaikka lomamatka unelmakohteeseen varmasti antaa voimia pitkäksi aikaa, se ei ole akuuttiapu stressiin. Sen sijaan esimerkiksi saunominen kaikessa hiljaisuudessa kynttilänvalossa voi olla, tai vaikkapa hyvän kirjan lukeminen.

Itse olen kokenut hyväksi voimavaroja lataavaksi käytännöksi sen, että muistan siirtyä paikasta toiseen kiirehtimättä silloin kun ei ole oikeasti kiire. Näin saa tervetulleita hengähdystaukoja stressikierteen keskelle.

Restoratiivinen jooga

Restoratiivinen jooga on erinomainen keino palautua ja laskea stressitasoja. Restoratiiviset asanat tuetaan sellaisiksi, että niihin voi rentoutua täysin.

Toisin kuin yinjoogassa, restoratiivisessa joogassa ei haeta varsinaisesti tuntumaa minnekään, ja toisin kuin dynaamisessa joogassa, siinä ei ole tarkoituksena vahvistaa kehoa. Myöskään liikkuvuuden parantaminen ei ole restoratiivisessa joogassa tärkeää.

Ajatuksena on, että tukemalla keho maltillisiin ja mukaviin asentoihin, pystyy rentoutumaan ja lepäämään samalla kun asanat hoitavat kehoa ja mieltä hitaasti ja hellästi. Kierrokset kehossa ja mielessä alkavat laskea. Stressitila alkaa laantua.

Esimerkkiharjoitus

Tässä esittelen suosikkejani restoratiivisten asanoiden joukosta. Koska olemme kaikki yksilöllisiä jo luuston rakenteesta, kehon mittasuhteista ja kehotyypistä lähtien aina lihaskireyksiin ja henkilöhistoriaan saakka, juuri samanlaiset asanat eivät välttämättä toimi sinulla.

Muotoa olennaisempaa on löytää asanoihin sellaiset muodot, joissa juuri sinun on hyvä olla. Restoratiivisessa joogassa haetaan asentoja, joiden tuntuma ei vie liikaa huomiota mielen rauhoittamiselta.

Olen ohessa käyttänyt asanoiden tukemiseen bolstereita ja korkkitiiliä. Asanoiden tukena voi käyttää myös jotain muuta, esimerkiksi taiteltuja huopia, tyynyjä tai vaikkapa kirjoja. Kokeilemalla löydät itsellesi parhaat ratkaisut. Voit myös tarvittaessa kääntyä joogaopettajasi puoleen.

Asanoissa voi viipyä kolmesta minuutista vaikkapa kymmeneen minuuttiin, jos se tuntuu hyvältä eikä keho rasitu.

IMG_20170601_165828
Tuettu supta baddhakonasana: Käy selimakuulle bolsterin päälle. Viltti tai tyyny pään alla voi tehdä niskan asennosta miellyttävämmän. Tue jalat mukavaan asentoon. Varmista, että alaselässä, lonkissa ja polvissa on miellyttävä olo. Jalat voivat olla myös suorina, tai voit tuoda jalkapohjat alustalle ja pitää polvet koukussa.
IMG_20170601_170107
Tuettu silta. Lepää bolsterin päällä niin että pää on alustalla. Jalat voivat olla suorina tai jalkapohjat voivat olla alustalla ja polvet koukussa.
IMG_20170601_170245
Tuettu hartiasilta. Lepää bolsterin päällä niin että hartiat ovat alustalla. Voit tuoda toisen bolsterin tai vaikkapa tiilet jalkojen alle.

Lepää näiden asanoiden jälkeen hetki selinmakuulla ja kuulostele asanoiden vaikutuksia. Tämän jälkeen voi tuntua hyvältä tuoda jalat koukkuun vatsan päälle ja hieroa selkää alustaa vasten tai hakea hieman liikettä lonkkiin. Myös selkärangan kierrot voivat tuntua hyviltä harjoituksen päätteeksi.

Voit päättää harjoituksen savasanaan tai vaikkapa syvärentouttavaan yoga nidra -harjoitukseen. Yoga nidran voi tehdä myös erillisenä harjoituksena.

”Irtipäästäminen on prosessi. Anna sen tapahtua.” (Ganesh Mohan)

Kuvat otettu Intusiasman kauniissa joogasalissa, jossa ohjaan restoratiivista joogaa keskiviikko-iltaisin.

Hitaan kävelyn jooga, eli miten viljellä sattvaa

Mikä kaikki voi oikeastaan olla joogaa? Itse koen tekeväni syvästi hoitavaa joogaharjoitusta malttaessani siirtyä paikasta toiseen hitaasti. 

amphibian-1850190_1920

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten joogatunti voi toimia pelkkänä jumppaharjoituksena yhtä lailla kuin ilman sen kummempaa keskittymistä tehty jumppatunti voi viedä lähemmäs joogan päämäärää. Nyt haluan tarkastella aihetta vielä laajemmin.

Viime talvena heräsin siihen, että minulla oli olevinaan alituinen kiire joka paikkaan. Tämä heijastui koko olemukseeni, ja olin useimmiten ylivirittyneessä, rauhattomassa tilassa. Oivaltaessani, että kiire on suureksi osaksi ainoastaan pääni sisällä, ryhdyin harjoittelemaan paikasta toiseen siirtymistä hitaasti ja ajan kanssa. Vaikutukset omaan olooni olivat merkittävät: olin tyynempi ja läsnäolevampi. Mutta miten tämä voidaan laskea joogaharjoitukseksi?

Joogaterapiakoulutuksessa miellyin Ganesh Mohanin luonnehdintaan joogasta uppoutumisena hyödyllisiin kokemuksiin. Asanaharjoitus voi hyvin olla toisinaan kaikkea muuta kuin hyödyllinen kokemus, jolloin siihen uppoutuminen ei tämän määritelmän mukaan ole joogaa. Sama pätee meditaatioon ja pranayamaan ja mihin tahansa muuhunkin. Mikään harjoitus pelkkänä muotona ei siis ole joogaa.

Uppoutuneisuus viittaa samadhi-tilaan, jossa keskittyminen on niin syvää että käsitys omasta itsestä keskittymisen kohteesta erillisenä olentona häipyy. Samadhi ei välttämättä liity joogaan, mitä tahansa flow-tilaa voi luonnehtia samadhiksi.

Myös hyödyllisen kokemuksen voi määritellä monella tapaa. Kun opiskelee tulevaa ammattia varten, työllistymisen kannalta on varsin hyödyllistä uppoutua opintoihinsa. Ei ole kuitenkaan aihetta väittää kaikkien opintoihinsa uppoutuneiden tekevän parhaillaan  antaumuksellista joogaharjoitusta, vaikka uppoutuneisuus olisi niin syvää, että unohtaa syödä ja nukkua.

Sattva

Mohanin luonnehdinnassa hyödyllisellä kokemuksella tarkoitetaan sattvan sävyttämää tilaa. Sattva, rajas ja tamas ovat kolme luonnon laatua, joiden vuorovaikutukseen kaikenlainen toiminta perustuu.

Sattva eli kirkkaus on kaikkein lähinnä puhtaan tietoisuuden alkuperäistä tilaa. Sattvinen tila on kirkas, selkeä, tyyni ja rauhallisen miellyttävä. Ei ole tarvetta tavoitella mitään koska kaikki on hyvin.

desert-444833_1920Rajas, intohimo, herää taas silloin kun mieli alkaa etsiä onnellisuutta ulkoisista kohteista. Näin rajas toimii alkusysäyksenä toiminnalle. Samalla myös tietoisuuden alkuperäinen kirkkaus alkaa jäädä peittoon.

Kestävän onnen löytäminen ulkoisista kohteista on lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu yritys. Kun kerta toisensa jälkeen turhautuu onnellisuuden tavoitteluyrityksissään, jossain kohtaa ei enää jaksa yrittää.

Tällöin mielen valtaa tamas, sakeus, laiskuus tai passiivisuus, jopa toivottomuus. Ajatus siitä, miten avaimet tyyneyteen ja mielenrauhaan ovat koko ajan käsillä omassa itsessä, tuntuu epätodelta. Tamasia kuitenkin tarvitaan myös, ilman sitä esimerkiksi nukkuminen olisi mahdotonta.

Viime talven kokemukseni hitaan siirtymisen rauhoittavasta vaikutuksesta voidaan kääntää myös joogatermeille: Olin alkuun hyvin rajasisessa tilassa, ja ajoittaiset tamasintäyteiset flunssat tekivät oloni entistäkin turhautuneemmaksi kun en päässyt olemaan nopea ja tehokas. Tahdin hidastaminen tasapainotti näitä tiloja, ja vaalin sattvaa.

Uppoutuminen joogana

Joogan yhtenä päämääränä – tai välietappina –  on sattviseen tilaan palaaminen. Tie sattvaan kulkee tamasin ja rajasin vähentämisen kautta, eli poistamalla kaikkea sitä mikä estää sattvan. Esimerkiksi sairaudet ja kiputilat ovat este sattviselle tyyneydelle. Näin ollen kaikenlaisen omasta hyvinvoinnista huolehtimisen voidaan ajatella olevan joogaa, jos sen tietoisesti valittuna päämääränä on sattva.

Kiputiloissa joogaharjoitus voi olla sitä, että etsii itselleen mahdollisimman kivuttomia asentoja, ja jos kipu vaivaa liikkuessa, etsii mahdollisiman kivuttomia tapoja liikkua. Kun tuo huomiota kivun sijaan tällaisiin kokemuksiin ja uppoutuu niihin, ne jättävät voimakkaamman muistijäljen. Kun toistoja on riittävästi, niistä muodostuu uusi, sattvaa ravitseva toimintamalli.

Kun sattvan vaalminen ja lisääminen on dandelion-445228_1920toiminnan päämääränä, vähennetään ulkoisten
kohteiden valtaa elämässä ja auktoriteetti oman elämän suunnasta siirtyy yhä vahvemmin itselle. Tässä ollaan jo vakaasti kulkemassa joogan polkua.

Mutta onko tässä kaikki? Mikä on viime kädessä syy tavoitella tällaista tilaa? On ilmiselvää, että on mukavampaa olla vapaa ja kivuton kuin addiktioiden riivaama ja sairas. Monelle tämä riittää, mutta sattva ei ole kuitenkaan joogan lopullinen päämäärä.

Joogan lopullinen päämäärä on lähteestä riippuen täydellinen vapautuminen aineellisesta luonnosta ja jälleensyntymistä tai sitten itseoivallus tai jumaloivallus. Sattvinen tila on ehdoton ennakkoedellytys tälle.

Hitaasti kävellen minäkin vaalin selkeyttä ja huolehdin siitä, etteivät stressitasot pääse nousemaan tarpeettomasti. Näin voin omassa harjoituksessani päästä suorempaa tietä itse asiaan, samadhin harjoittamiseen, kun tamasin ja rajasin tasapainottamiseen ei tarvitse käyttää aikaa.

Joogasta apua unettomuuteen

Testasin, pitävätkö joogakoulutuksissa saamani ja kirjoista lukemani opit unettomuuden hoitamisesta paikkansa ja yllätyin!

”Nukun sinun tuntiesi jälkeen aina todella sikeästi”, totesi eräs oppilaani viime syksyllä. Viime syksy oli minulle hyvin stressaavaa aikaa, enkä todellakaan nukkunut sikeästi, ainakaan ilman lääkkeitä.

Stressi heijastuu helposti yöuniin, ja liian vähäinen lepo taas lisää osaltaan stressiä. Noidankehä on valmis! Läkkeet tarjoavat akuutin avun kierteen katkaisemiseen mutta pitkäaikaisessa käytössä ne eivät ole ratkaisu vaan kiertävät ongelman. Sen sijaan yllättävän pienikin muutos elintavoissa voi tuoda kestävän avun.

Oppilaani kommentista sain idean aloittaa itselläni ihmiskoe: jos tuntini olivat auttaneet oppilastani nukkumaan hyvin, auttaisiko omiin tarpeisiini räätälöity harjoitus itseäni nukkumaan paremmin?

good-night-1505195_1280

Ohjakset omiin käsiin

Viime syksy oli minulle kuormittavaa aikaa. Olin heittäytynyt kokopäiväiseksi jooganopettajaksi, mikä tarkoitti viikkotuntimäärän merkittävää lisäämistä ja jatkuvaa epävarmuutta siitä, riittävätkö ne elämiseen ja mitä sitten kun opiston tunnit ovat tauolla.

Tämän takia olin nukkunutkin koko syksyn huonosti. Noin kerran kahdessa viikossa nukuin unilääkkeen avulla yhden kunnon yön, jonka voimin jaksoin taas hetken.

Oppilaani kommentti sai minussa ensin aikaan kateutta. Pääsisinpä minäkin säännöllisesti käymään joogatunneilla! Siihen ei ole mahdollisuutta jos itse on töissä silloin kun tunteja on tarjolla.

Ja sitten tajusin ilmiselvän asian: Koska juuri minun tuntini olivat auttaneet oppilastani nukkumaan, minun ei tarvitsisikaan päästä itse tunneille. Voin koska tahansa tehdä harjoituksen omassa ohjauksessani ihan itse. Terapeuttinen, yksilöllisiin tarpeisiin mukautettava jooga on erityisesti sydäntäni lähellä, ja kenen muun tarpeet tuntisinkaan paremmin kuin omani!

Ratkaisu

Otin siis oman asiantuntemukseni käyttööni ja laadin itselleni iltajoogaohjelman, johon

koala-bear-9960_1280
Yksilöllisesti räätälöity iltajoogaohjelma oli tehokas apu unettomuuteen!

olin ottanut mukaan valikoiman rauhoittavia asanoita. Tavoitteenani oli tehdä harjoitusta iltaisin ehkä puolisen tuntia, mutta helposti harjoitus venyi pidemmäksi.

Pidin myös päiväkirjaa, johon kirjasin tekemäni harjoituksen ja seuraavan yön kulun. Jo toisen yön jälkeen olin kirjannut päiväkirjaan näin: ”Heräilyjä yöllä, mutta silti jonkinlainen rauha siitä, että olen tekemässä asialle jotain.” Entäs kolmas yö? ”Taju pois nopeasti, sikeä uni, heräsin aamuyöstä, valvoin, nukahdin sikeästi uudestaan. Herätys aamulla kahdeksan tienoilla, levännyt olo.”

Pidin päiväkirjaa kolmen viikon ajan. Yöheräilyt jäivät pääosin viikon jälkeen. Edes yhtenä päivänä poikkeuksellisen myöhään juomani kahvikupillinen ei vaikuttanut unen laatuun, toisin kuin olin pelännyt. Havaitsin tosin muutoksen yöunissa jos itseni hoitaminen oli jäänyt syystä tai toisesta vähemmälle.

Onko tämä sovellettavissa muihin?

Iltajoogan teho yllätti minut erittäin positiivisesti. Myös nukkumisongelmista kärsivä ystäväni kokeili ohjelmaa hänen tarpeisiinsa mukautettuna kolmen viikon ajan. Tässä ote hänen antamastaan palautteesta:

”Ajanjaksolle osui joitakin tosi myöhään valvottuja iltoja ja pari muuten todella stressaavaa iltaa (usein samoja). Olisi ollut helppoa jättää harjoitus välin, mutta onneksi pinnistin itseni tekemään sen! Harjoitus rentoutti aivan uskomattoman paljon. Oikeasti, todella paljon, tämä oikeasti veti reilusti kärjen ja paljon päälle siitä ylivireyspiikistä, minkä stressitila luo! […] Viimeisellä viikolla olen jopa herännyt (kuten myös tänään) ennen kellon soimista! Välillä enemmän ja välillä vähemmän virkeänä. Näkyväksi on tullut myös se, että helposti nukun lähemmäs 10h yössä!”

Tärkeimmät yöunille valmistavat asanat

Sittemmin olen pelkistänyt iltajoogaohjelmaani, sillä huomasin että kaksi asanaa riittävät siihen että nukun hyvin. Mitkä ne ovat?

viparita
Restoratiivinen viparita karani rauhoittaa mielen ja kehon
  • Restoratiivinen viparita karani – jalat seinää vasten

Selinmakuulla nostetaan jalat seinää vasten. Jos tämä tuntuu liialta, seinän sijaan voi käyttää tuolia tai tyynyjä, kunhan saa jalat keskivartaloa korkeammalle.

Jos kaipaa taas jotain lisää, voi käyttää lantion alla jotain koroketta. Asanassa kannattaa viipyä ainakin kolmen minuutin ajan. (Muista varmistaa, sopivatko ylösalaiset asanat sinulle ennen kuin otat tämän osaksi iltarutiineitasi!)

  • Meditaatio

Meditaatioon voit käyttää mitä tahansa itsellesi sopivaa tekniikkaa. Ideana on saada mieltä hieman asettumaan ennen yöunia. Iltameditaation voi tehdä vaikkapa niin, että hakeudut miellyttävään istuma-asentoon jossa saat selkäsi suoraksi. Voit sitten kohdistaa huomion esimerkiksi hengitykseen ja ihan vain seurailla hengityksiäsi viiden – kymmenen minuutin ajan. Jollekin voi sopia myös kehon skannaus sängyssä makoillen.

Seuraavana ihmiskokeenani on vastustuskyvyn parantaminen niin etten saisi talvikaudella ihan jokaista flunssaa. Toivon, että minulla on tästä projektista raportoitavaa ensi talvena!

Jos kaipaat yksilöllisesti räätälöidyn joogaohjelman vaikkapa omien yöuniesi parantamiseen, ota yhteyttä ❤ 

Milloin jooga toimii? Osa 4. Kohti yksilöllistä, toimivaa harjoitusta.

Artikkelisarjan viimeisestä osasta löydät parhaat vinkit siihen, miten löytää juuri itselle sopiva tapa tehdä joogaharjoitusta ja miten arvioida omaa etenemistään.

IMG_20161115_160612
Tarkoituksenmukainen harjoitus kantaa hedelmää!

Vaikka asanaharjoituksen tekninen virheettömyys ei itsessään takaakaan onnea, on erittäin tärkeää löytää itselle tarkoituksenmukainen tapa tehdä asanoita. Jotta tämä olisi mahdollista, täytyy olla rehellinen lähtötilanteen suhteen. Mikä on oikeasti tilanteeni juuri nyt? Minkä verran minulla on voimaa, minkä verran liikkuvuutta? Lisäksi on hyvä seurata, ovatko harjoituksen vaikutukset tarkoituksenmukaisia.

Jos tunnilla tarjotaan monta vaihtoehtoa, varsinkin ylisuorittamiseen taipuvaisten olisi hyvä muistaa, että viimeiseen asti ei ole mikään pakko edetä. Harjoitus on palkitsevin ja vaikutuksiltaan hoitavin, jos etsii asanoissa vakautta ja mukavuutta tekemällä ne  ilman kompromisseja, olivatpa ne sitten helpotettuja versioita tai pidemmälle vietyjä. Tällaiset asanat huokuvat rauhaa niin omaan mieleen kuin ympäristöönkin.

Joogatunneille voi toki mennä ilman että ensin käy läpi tällaista perusteellista liikkuvuus- ja lihaskuntotestit sisältävää itsetutkiskelua ilman että vaarana on harjoituksen lopullinen suistuminen täysin väärille raiteille. Ennemminkin tämä on vuoropuhelua jota voi käydä itsensä kanssa koko harjoituksen ajan tunnustellen asana asanalta, olenko löytänyt vakauden ja mukavuuden, mitä kehoni tarvitsee, mitä mieleni haluaa, missä suhteessa nämä ovat toisiinsa ja millaisin muutoksin voin saada ne tasapainoon.

Taipumuksia hyödyntäen kohti tasapainoa

Osa joogan vaikutuksista on välittömiä, osa taas ilmenee pidemmällä aikavälillä. Stressin keskellä voi voimakkaasta harjoituksesta saada ohimeneviä hyvänolon tuntemuksia, mutta pitkällä aikavälillä harjoitus ei välttämättä merkittävästi laskekaan stressitasoja, varsinkaan jos harjoitus on suoritus muiden joukossa.

Liikuntaa vierastavalle taas rauhalliset tunnit voivat olla veruke köllötellä hieman lisää ajatellen että samalla harjoittaa kehoaan. Selkeämpi ja vetreämpi olo voi olla harjoituksen välitön vaikutus, mutta pidemmällä aikavälillä harjoitus ei kohennakaan oloa.

Tarkoituksena ei kuitenkaan ole se että lähdettäisiin tekemään harjoitusta täysin vastakkaisella tavalla kuin mikä on itselle luontaista, sillä se saa aikaan vastustusta ja harjoitusmotivaation ennenaikaisen lopahtamisen. Liikkeelle ei voi lähteä muualta kuin sieltä missä on ja pienin askelin edetä haluamaansa suuntaan. Stressaantuneelle suorittajalle voisi toimia harjoitus, joka alkaa voimakkaana ja rauhoittuu loppua kohden, lisää voimaa ja energiaa kaipaavalle köllöttelijälle taas toisinpäin etenevä!

direction-512145_1280Mistä tiedän olenko oikealla polulla?

Kun tietää, missä on ja minne on menossa, voi miettiä, onko tämä se suunta, minne oikeasti haluaa mennä. Tämän perusteella voi määritellä parhaat keinot päästä sinne. Omaa etenemistään on hyvä aika ajoin punnita monelta kantilta:

  • FYYSISET VAIKUTUKSET: Jos takareidet kovasta venyttelystä huolimatta ovat kroonisesti arat ja kipeät, viestinä ei välttämättä olekaan ”venyttele enemmän” vaan ”peräänny hieman.” Jos ranteet ja hartiat kipuilevat, voi pitää taukoa käsivarsien varassa olemisesta. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Keho kyllä viestii monista asioista, tärkeää on opetella kuuntelemaan ja tulkitsemaan juuri oman kehon viestit.
  • PSYYKKISET VAIKUTUKSET: Fyysisten vaikutusten lisäksi on hyvä tarkkailla, miten tehty harjoitus vaikuttaa mielen tasolla. Onko mielessä harjoituksen jälkeen tilaa, joka heijastuu joustavuuden ja jämäkkyyden välisenä tasapainona, vai onko mieli yhtä kireä kuin takareidet, mikä taas heijastuu ankaruutena niin itseä kuin muitakin kohtaan?
  • SOSIAALISET VAIKUTUKSET: Harjoituksen suuntaa voi pohtia myös sen kautta, miten harjoituksen vaikutukset heijastuvat läheisiin. Olenko harjoituksen jälkeen paremmin läsnä läheisilleni? Vai olenko kenties kärttyisämpi kun läheiset eivät värähtele samoilla joogataajuuksilla kanssani? Miten kykenen täyttämään velvollisuuteni?

be-1362324_1920Yhteenvetoa: milloin jooga toimii?

Jooga toimii silloin kun siinä ei ole kyse pelkistä asanoista vaan siinä huomioidaan myös mieli ja ympäristö. Ehdottomana edellytyksenä toimivalle harjoitukselle on ahimsa, se että harjoitus ei vahingoita. Suhteessa itseen tämä tarkoittaa rehellisyyttä lähtötilanteen ja tarpeiden suhteen. Vakauden ja mukavuuden välisen tasapainon etsiminen asanoissa on hyvä ohjenuora harjoitukseen, joka todennäköisesti on hyödyksi eikä vahingoita.

Suhteessa muihin ahimsa tarkoittaa sitä, että harjoituksen vaikutukset ovat myönteisiä myös suhteessa niihin ihmisiin, joiden kanssa on arjen keskellä tekemissä. Jos harjoitus tekee kiukkuisemmaksi, ylpeämmäksi, eristäytyneemmäksi tai itsekkäämäksi, tai jos tekee mieli alkaa laiminlyödä velvollisuuksiaan toteuttaakseen itseään joogassa (minkä asian kanssa Arjuna kipuilee Bhagavad-Gitassa), kaikki ei välttämättä ole tasapainossa. Onneksi suuntaa voi aina muuttaa!

Artikkelisarja perustuu Helsingin Joogafetivaaleilla 2017 pitämääni esitelmään. 

Katso myös: 

Milloin jooga toimii? Osa 3. Toimivan harjoituksen perusta.

Vaikka joogasta haetaan hyvinvointia, se ei sitä aina tuo. Miten saada oma harjoitus vakaalle pohjalle?

Edellisessä artikkelissa tarkastelin kahta tapausta, joissa harjoitus sai aikaan vahinkoa kehoon kireyttä mieleen.  Monesti hajottavan harjoituksen taustalla on virheellinen käsitys oman kehon tarpeista ja rajoista. Mutta vaikka harjoitus olisi teknisesti täydellistä, sen vaikutukset voivat jäädä hyvin pintapuolisiksi.

key-846527_1280Paljastan heti alussa, että avain siihen, että harjoitus alkaa todella toimia on se että muistaa, että olemme paljon muutakin kuin suorittavia, fyysisiä olentoja. Jooga ei tapahdu pelkästään fyysisellä tasolla.Tämän lisäksi olemme tuntevia olentoja, meillä on uskomuksia, ajatuksia ja tavoitteita, ja koemme eri asioita merkityksellisiksi.

Lähestymistapa joogaan on useimmilla aluksi fyysinen ja asanakeskeinen. Sinnikäs harjoitus voi kuitenkin johdattaa syvempien kerrosten äärelle, kun vähitellen oppii tarkkailemaan harjoituksen vaikutuksia ja mukauttamaan harjoitustaan sellaiseksi, että sen hyvät vaikutukset heijastuvat myös joogamaton ulkopuolelle, omaan arkeen.

Lempeällä asenteella

Harjoituksen syventämistä ja mukauttamista omiin tarpeisiin edistää, että ottaa vakavissaan sen ajatuksen, että omassa harjoituksessa on kyse omasta itsestä. Vaikutuksen tekeminen opettajaan tai naapuriin ei ole tärkeää. Jokainen kantaa harjoituksen kaikki vaikutukset itse, joten on viisasta ottaa itse vastuu omasta harjoituksesta.

Moni voi hakeutua joogan pariin ajatellen sen lisäävän hyvinvointia. Tämä ajatus voi olla mielessä, vaikka ei ehtisi tehdä harjoitusta. Harjoitus kuitenkin toimii vain jos sen tekee. Kukaan ei voi taikakeinoin poistaa kärsimystä juuri minun elämästäni ilman että osallistun siihen itse. Muutokseen vaaditaan pitkäjänteistä aktiivista osallistumista. Työ täytyy tehdä itse juuri niistä lähtökohdista käsin jotka sattuvat vallitsemaan, olivatpa ne mieluisia tai eivät.

Voi olla myös hyödyllistä tarkkailla, millä asenteella tekee harjoitusta. Onko harjoitus hands-718561_1920tehty myötätuntoisella asenteella, vai onko harjoitus yksi vaatimus muiden joukossa? Tapa tehdä harjoitusta kertoo usein paljon siitä, miten suhtautuu itseensä. Monella työelämään kuuluu suorittaminen ja tuloksen tekeminen. Voi olla paikallaan miettiä, onko kannattavaa viedä tämä asenne mukanaan joogasalille.

Edellisen artikkelin Pirjo-pirteä piiskasi kehoaan pidemmälle kuin mihin hänen kehonsa oli valmis sivuuttaen tyystin kehonsa pyynnöt hieman perääntyä hajottavasta harjoituksesta. Pirjo ehkä tulkitsi voimakkaat tuntemukset merkeiksi siitä, että harjoitus on tehokas.

On helppo piiskata kehoaan yhä pidemmälle, mutta vaikeampaa on malttaa ottaa rauhallisemmin silloin kun se on paikallaan. Vaikka voisi ajatella, että fyysisesti on helpompaa keventää asanaa kuin syventää sitä, voi kestää pitkäänkin ennen kuin mieli on tähän valmis. Nykyinen hektinen ja suorittava elämänmeno ruokkii suorittavaa asennetta myös joogassa. Joskus se on sielläkin paikallaan, muttei aina. Miten tunnistaa se mikä itsellä toimii?

stones-801756_1920Sthira ja sukha, vakaus ja mukavuus

Työskentely asanassa on tasapainoista ja hoitavaa kun asana on sekä vakaa että mukava. Vakaus tarkoittaa, että asana on hallussa ilman kompromisseja. Perusta kannattaa siis rakentaa kunnolla kuntoon! Mukavuus taas tarkoittaa sitä, että asana ei kuormita liikaa eikä liian yksipuolisesti ja että asanassa on mahdollista hengittää rauhallisesti pitäen kasvot rentoina.

Kun tekee harjoitusta tahdonvoimalla hampaat irvessä pakottaen kehoa yhä pidemmälle, mukavuus loistaa poissaolollaan. Toisaalta jos pystyy vääntämään itsensä asanoihin muttei kykene ylläpitämään niitä tai hengittämään niissä, on menty sieltä missä aita on matalin, tekniikasta ja vakaudesta oikaisten.

Suorittajat kaipaavat harjoitukseensa lisää mukavuutta, mutta mukavuuskin voi joskus ylikorostua. Moni joka kokee itsensä huonoksi liikunnassa voi uskaltautua hyvin rauhallisille joogatunneille, koska pelkää voimakkaampien tuntien olevan lähtökohtaisesti liian vaikeita. Vaikka rauhallisilla asenteella harjoitusta tehden ei ehkä saakaan itseään rikottua aktiivisesti, harjoitus voi olla hajottava toisella tapaa: haasteiden puuttuessa keho alkaa rapautua.

Miten sitten löytää harjoituksessa tai asanassa niin vakaus kuin mukavuuskin on oma taiteenlajinsa ja vaatii valpasta läsnäoloa ja taitoa tuntea oma kehonsa. Ensi kerralla tarkastellaan lähemmin harjoituksen mukauttamista omiin tarpeisiin.

Artikkelisarja perustuu Helsingin Joogafetivaaleilla 2017 pitämääni esitelmään. 

Katso myös: 

 

 

Milloin jooga toimii? Osa 2. Onko sama harjoitus kaikille sama?

Samalle joogatunnille osuu kaksi jooganoviisia, suorituskeskeinen, vahva  mutta kankea Pirjo-Pirteä sekä vaivattomasti liikkuva Ville-Vetreä. Mikä heidän tekemässään harjoituksessa on viime kädessä samaa?

Ajatellaan, että Pirjo-Pirteä ja Ville-Vetreä ovat juuri aloittaneet joogan ja osuneet samalle tunnille, jonka tuntikuvaus lupaa sopivasti haastetta liikkuvuuden ja voiman lisäämiseksi, jolloin mielikin toimii kirkkaammin. Miten he kokevat harjoituksen, ja hyötyvätkö he molemmat siitä?

stretching-498256_640Pirjo-Pirteä on 22-vuotias opiskelija. Hänellä on luontaisesti vahvat mutta kireät lihakset, hän käy säännöllisesti kuntosalilla. Hän on hyvin vaativa itseään kohtaan. Hän asettaa itselleen opinnoissaan korkeita tavoitteita jotka usein myös saavuttaa kovalla työllä. Hän tulee joogaan, koska kärsii niska-hartiaseudun jumeista ja selkäkivuista ja hakee harjoituksesta parempaa liikkuvuutta ja parempaa oloa.

Viereisellä matolla harjoittelee 39-vuotias Ville-Vetreä, joka on luovan alan yrittäjä. Hän on luonnostaan hyvin notkea ja nauttii saadessaan käyttää kehoaan monipuolisesti. Hän ei kuitenkaan ole kovinkaan vahva. Ville-Vetreä tulee joogaan koska ajattelee joogan olevan itselleen luontaista ja jotakin sellaista, mistä hän nauttisi.

Saman harjoituksen sudenkuopat

Siihen, hyötyvätkö Pirjo ja Ville samasta harjoituksesta, ei tietenkään ole yhtä yksiselitteistä ja oikeaa vastausta. Kumpikin voi saada samaa harjoitusta tehdessään itsensä hajalle tai parempaan kuntoon. Jos kuitenkin oletetaan, että kummallakin on harjoituksessa sama tavoite, Ville-Vetreälle luontaiset pitkälle viedyt asanat, voi olla että varsinkin Pirjon joogaura loppuu lyhyeen eikä Villekään selviä vaurioitta.

Pirjo-Pirteä on tottunut ajattelemaan, että mitä pidemmälle viety asento, sitä tehokkaampi. Hänelle haetut muodot eivät kuitenkaan ole lihaskireyksien ja rakenteen vuoksi mahdollisia. Pirjo voi saada aikaan kudosvaurioita lihaksiinsa yrittäessään tahdonvoimalla pakottaa kehonsa asanoihin. Jonkin aikaa harjoitusta tehtyään Pirjo ehkä lopettaa joogan, koska turhautuu ja kokee olevansa siinä huono.

Ville-Vetreä hakeutuu vaivatta näyttäviin asanoihin ja kokee olevansa joogassa lahjakas. yoga-381653_1280Hän kuitenkin usein kompensoi tekniikasta. Villelle ei tule ehkä edes mieleen, että hänen harjoituksessaan voisi olla jotain vinossa, koska hän kokee pystyvänsä moniin asanoihin joihin monet muut eivät kykene.

Ulkopuolinen ehkä näkee että Ville kuitenkin fuskaa eikä kehon hallinta ole parhaimmillaan. Villen ei tarvitse kiinnittää huomiota tekniikkaan asanoiden luontevuuden takia, jolloin hän tiedostamattaan menee sieltä missä aita on matalin, joustaviin niveliinsä tukeutuen, tekniikasta oikaisten. Voi olla, että hänellä on jatkuvasti epämääräisiä kolotuksia nivelissä ahkerasta harjoituksesta huolimatta.

Mitä jos tekniikka olisi kohdallaan?

one-way-street-582635_1280
Avidya, tietämättömyys voi johtaa vääränlaiseen harjoitukseen.

Kummankin harjoituksen kompastuskivenä on se että harjoituksen kiintopisteenä on sisällön sijaan muoto. Pirjo ehkä repii jäykkiä lihaksiaan, Ville taas ohittaa asanatekniikan hienovaraisemman työskentelyn. Kummallakin on siis virheellinen käsitys omista lähtökohdista, minkä takia heidän tapansa tehdä harjoitusta on hajottava sen sijaan että se hoitaisi. Mutta entäpä jos he oivaltaisivat oman harjoituksensa fyysiset kompastuskivet, ja Pirjo alkaisi tehdä harjoitusta lempeämmin ja Ville kiinnittäisi huomiota asanatekniikkaan?

Vähitellen kummankin harjoitus alkaisi olla vakaalla pohjalla. Hyvällä tekniikalla tehdystä harjoituksesta koituu jo paljon toiminnallisia ja terveydellisiä hyötyjä. Mutta jos mielessä ei tapahdu muutosta, kumpikin on edelleen alttiina sille, että asanat ovat harjoituksen keskipiste. Varsinkin Ville rakennettuaan perustan kuntoon pääsee todennäköisesti nopeasti etenemään tällä kertaa hyvällä tekniikalla näyttäviin asanoihin, ja voi ajatella, että on entistä parempi joogassa.

Muutos harjoitustekniikassa ei kuitenkaan suoraan tarkoita merkittävää muutosta mielen tasolla. On mahdollista tehdä fyysisesti virheetöntä harjoitusta ja olla silti hyvin eksyksissä, juureton, ja epävarma ja elämä yhtä ankeaa kuin aikaisemminkin. Asanat eivät ratkaise arjen ongemia! Suorituskeskeinen lähestymistapa tekee myös mahdolliseksi harjoituksen arvottamisen onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi, mikä huonoina päivinä voi tehdä olon entistä kurjemmaksi.

Pirjolla ja Villelllä on kuitenkin toivoa. Ensi kerralla tarkastelen sitä, miten saada harjoitus toimimaan.

Artikkelisarja perustuu Helsingin Joogafetivaaleilla 2017 pitämääni esitelmään. 

Katso myös: Osa 1. Miksi joogata?