Tasapaino, symmetria, kommunikaatio, asenne

Tasapainoasanat muodostavat yhden tärkeän asanaryhmän joogassa. Tasapainoilla voi vaikkapa yhden jalan varassa tai käsien varassa. Mutta mitä hyötyä tasapainoasanoista on?

rocks-216204_1280Tasapainoinen keho ei tarkoita täydellisen symmetristä kehoa. Emme käytä kehon oikeaa ja vasenta puolta samalla lailla, joten ei ole tarkoituksenmukaista, että niitä harjoituksen avulla pyrittäisiin saamaan samanlaisiksi.

Oikeakätisen ei ole järkevää pyrkiä käyttämään vasenta kättään samalla lailla kuin oikeaa. Samanlaisia puolieroja on myös jaloissa. Käytämme toista jalkaa enemmän ponnistamiseen, ja tasapainokin yleensä löytyy paremmin toisella puolella.

Sen sijaan tasapainoinen keho tarkoittaa sitä, että keho toimii tasapainoisesti. Se tarkoittaa sitä, että oikeakätinen käyttää oikeaa kättään sen verran että se ei rasitu liikaa, ja jos se joskus ylirasittuu esimerkiksi liiallisesta hiirenkäytöstä tai käsin kirjoittamisesta, asialle tehdään jotain etteivät vaivat kroonistu: ettei keho ala oireilla epätasapainotilaa.

Joskus tasapainottava harjoitus voi olla kätisyyden kääntäminen päälaelleen: oikeakätinen voi opetella käyttämään hiirtä vasemmalla kädellä. Entä miltä tuntuisi harjata hampaat eri kädellä kuin yleensä? Tällaiset pienet muutokset ovat myös hyvää aivojumppaa.

Asanat ja tasapaino

Tästä pääsemme tasapainoasanoihin. Seisten tehtävissä tasapainoasanoissa kehon painoa kannatellaan kahden jalan sijaan yhdellä jalalla. Sinällään yhdellä jalalla seisomisen taito on kohtalaisen hyödytön. Sille on vaikea löytää suoria arjen sovelluksia, ellei tee työkseen tasapainoakrobatiaa.

Puuasento voi näyttää esimerkiksi tältä.

Tasapainoasanoissa ei ole juurikaan merkitystä sillä, miten korkealle saa nostettua toisen jalan – riippuu toki siitä, mitä asanalla hakee. Tärkein tasapainoasanoiden vaikutus on tukijalan vahvistaminen. Kun toisen jalan nostaa ylös – mihin asentoon tahansa – tukijalan pienet asentoa kannattelevat lihakset joutuvat työskentelemään ja näin ne vähitellen vahvistuvat.

Omilla tunneillani tehdään melkein aina vriksasana, puuasento. Kun joogan aloittaa, kokemukseni mukaan vriskasana on hyvä mittapuu harjoituksessa edistymiselle. Alkuun siinä on vaikea pysyä, mutta tasapaino alkaa löytyä yllättävän pian sinnikkäällä harjoittelulla.

Ja sitten kehitys tyssää. Ehkä ottaa myös takapakkia. Tasapainoon vaikuttaa moni asia kuten vireystila ja keskittyneisyys.

Jos harjoituksesi sisältää aina saman tasapainoasanan, sen avulla voi seurata oman harjoituksen kulkua ja voi olla mielenkiintoista havainnoida, miten eri asiat vaikuttavat tasapainon ylläpitämiseen.

Tasapaino horjumaan 

Jos asanan tekee aina samalla tavalla, pidemmän päälle asana vain ylläpitää saavutettua lihasvoimaa. Toki haastetta voi lisätä pidentämällä siinä vietettävää aikaa, mutta mitään kovin uutta asana ei tarjoa. Ja kuten sanottu, vriksasanan hallitseminen ei sinällään ole kovin tarpeellinen taito.

Jotta kehitystä pääsisi tapahtumaan edelleen, välillä on hyvä hakea uutta näkökulmaa tasapainoasentoihin. Mitä jos antaisikin alustasta nostetun jalan liikkua vapaasti, keksiä erilaisia tapoja kiertää tukijalka, antaa keskivartalon ja käsivarsien elää mukana?

Kun tällaista harjoitusta tekee hetken aikaa, voi huomata löytäneensä jaloistaan taas uudenlaisia lihaksia. Lisäksi liikkuvissa tasapainoharjoitteissa voi tarkkailla, miten tasapaino ei ole ainoastaan sitä, miten tukevasti tukijalka pysyy alustassa. Tasapaino on koko kehon yhteistyötä. Miten löydän tasapainon uudestaan kun muutan käden asentoa? Millä tavalla keskivartalon työskentely heijastuu muualle kehoon?

Tasapainoasanoiden hyöty

Kuten sanottu, elämässä pärjää vallan mainiosti ilman taitoa seistä pitkiä aikoja yhden jalan varassa. Tasapaino ja kyky hahmottaa kehoa ja saada kehon osat kommunikoimaan keskenään ovat kuitenkin tärkeitä taitoja pitää yllä.

Vanhemmiten tasapaino ei ole itsestään selvää.

Niitä tarvitaan muun muassa kun kävelemme. Kuulin kiehtovan määritelmän kävelystä: kävely on hallittua kaatumista. Jokaisella askeleella horjutamme tasapainoa ja haemme sen uudelleen. Yleensä tämä tapahtuu automaattisesti ilman että sitä tarvitsee juurikaan ajatella.

Kun ikää alkaa tulla lisää tai kun tuki- ja liikuntaelimistö ei enää toimi syystä tai toisesta totutulla tavalla, käveleminen muuttuu epävakaammaksi. Jokainen askel on kuin hyppy tuntemattomaan. Se vaikuttaa myös mieleen: olo on kävellessä epävarma, jolloin tulee käveltyä yhä lyhyempiä matkoja. Se vuorostaan alkaa jossain vaiheessa rajoittaa elämää.

Tasapainoasanat henkisenä harjoituksena

Tämän lisäksi tasapainoasanoista voi tehdä henkisen harjoituksen, joiden avulla tarkastellaan omaa tapaa suhtautua itseen kohdistuviin vaatimuksiin. Jos tasapainoasanoita suorittaa ajatuksella enemmän, voimakkaammin, näyttävämmin ja kauemmin, se on palkisevaa hyvinä päivinä mutta lannistavaa huonoina.

Kun tasapainoasanan muuttaa henkiseksi harjoitukseksi, varsinaisena harjoituksena ei enää ole yhden jalan varassa pysyminen, vaan asenne jolla sen tekee. Tällöin tärkein sääntö on hymyillä kun horjuu riippumatta siitä hymyilyttääkö silloin vai ei.

IMG_20180126_163802
Hymyile kun horjut!

Tämä J. Brownilta opittu harjoitus on voimallinen. Siinä mennään suoraan joogafilosofian ytimeen: puretaan haitallisia ehdollistumia (”kun horjun, soimaan itseäni ja ehkä jopa kiroan”) ja korvataan ne hyödyllisemmillä (”kun horjun, voin hymyillä”).

Tällöin en olekaan enää automaattisten reaktioiden heiteltävissä vaan pystyn itse hallitsemaan sitä miten suhtaudun väistämättä elämän varrella kohtaamiini vastoinkäymisiin. Otan hyväksyen vastaan sen mitä tulee ajattelematta että siinä olisi kyse minun ominaisuuksistani (”horjun koska olen huono,” ”pysyn asanassa koska olen hyvä”). Näin saan hiljalleen otettua etäisyyttä egoon ja edettyä kohti vapaata, tasapainoista elämää.

Puolikuuasanassa ei jää tilaa liialliselle mielen harhailulle. Voi olla toimiva idea tehdä puolikuuasanaa tilanteessa, jossa haluaa pysäyttää samaa kehää kiertävät synkät ajatukset!

Aiheesta muualla: Asanoita-blogi: Tasapainoa ja eudaimoniaa

Mainokset

Mitäpä jos vähentäisi ajattelemista?

Ajatellessa mieli saa viilettää vapaana. Ongelmana on, että ajatukset sekoitetaan herkästi tosiasioihin, tai että liiallisen ajattelun takia nykyhetki jää huomaamatta. Jooga on yksi tie ajatusten hallintaan.

thinker-3025789_1920

Joskus vuosia sitten taiji-tunnilla häiriinnyin siitä, että on vaikea keskittyä harjoitukseen kun mielessä pyörii koko ajan niin paljon ajatuksia. Ratkaisu pulmaan oli yksinkertainen: päätin lopettaa ajattelemisen. Hetken päästä  havahduin siihen, että olin tosiaan onnistunut siinä – hetkellisesti.

Yoga-sutrassa (1.2) jooga määritellään mielen toiminnan pysäyttämiseksi. Harvoin mielen toimintaa voi lopettaa tietoisella päätöksellä, mutta jo mielen jatkuvan hölinän tiedostaminen on alku mielen hiljenemiselle.

Miksi ajattelua sitten tulisi vähentää?

Ajatukset häiriöinä

Kuten huomasin taiji-tunnilla, mielen suoltamat ajatukset ovat usein häiritseviä. Ne vievät huomion pois tästä hetkestä. Lisäksi ne vaikuttavat omaan oloon. Vaikka ajatukset ovat vain ajatuksia, mielen luoma katastrofiskenaario voi tehdä olon hyvinkin ahdistuneeksi riippumatta siitä, miten todennäköinen se on.

stress-441461_1920
Stressi vaikuttaa sydämeen.

Ajatuksilla on myös fysiologisia vaikutuksia. Kun keskityn miettimään tekemättömiä, kiireisiä ja isotöisiä tehtäviä, saan itseni helposti stressitilaan. Jopa asento ja kasvojen ilme muuttuu.

Toisaalta ajatteleminen on joskus hyvinkin viihdyttävää. Joskus ankeaa nykyhetkeä voi paeta mielikuvitusmaailmaan. Miellyttäviä asioita ajatellessa voi saada itsensä myös positiivisesti kiihtyneeseen tilaan.

En kannusta haaveilun lopettamiseen, mutta jos haaveet tuppaavat aina jäämään vain haaveiksi ilman että koskaan tekee konkreettisesti mitään oman tilanteensa parantamiseksi, voi olla aihetta tilanteensa tarkempaan pohdintaan.

Joskus mieleen tulee hyvinkin hienoja ajatuksia, joita oikein pysähtyy ihailemaan. Mutta sitten mieli jatkaa lörpöttelyään, ja hetken päästä äskeinen viisas ajatus onkin haihtunut tavoittamattomiin. Mikä virkaa tällaisella ajattelulla on hetkellisen viihteen lisäksi?

Ongelmana on, että ajatukset toimivat suurimmaksi osaksi täysin vapaasti, ikään kuin ne eläisivät omaa elämäänsä. Joogan ja tietoisuustaitojen avulla voi vähitellen oppia näkemään ajatukset pelkkinä ajatuksina, saamaan niitä hallintaansa.

Ajattelun hyötykäyttö

Ajattelu ei ole pelkkä häiriötila. Sillä on myös paikkansa! Ajattelemista tarvitaan monessa tilanteessa, kuten ongelmanratkaisussa, oman toiminnan suunnittelemisessa ja opiskellessa.

Ajatusten vaikutus tunteisiin ja kehon fysiologiseen tilaan ei ole pelkkä haitta. Sitä voi myös hyödyntää! Päättämällä tietoisesti muuttaa negatiivista kehää kiertävien ajatusten suuntaa myönteisempään suuntaan tai vain tiedostamalla, että maalailemani katastrofiskenaariot eivät ole tosia, keho alkaa vähitellen reagoida tähän ja olo helpottuu.

Tämä voi tarkoittaa sitä, että kun mieli alkaa syöttää tarinaa siitä, mitä kaikkea voi mennä pieleen ryhtyessäni johonkin uuteen, otan niihin hieman etäisyyttä ja totean itselleni lohduttavasti että vielä ei ole mikään mennyt huonosti, nämä ovat vain ajatuksia, jotka eivät ole totta ja jotka eivät välttämättä koskaan muutu tosiksi

Jos mieleen tulee oikeasti hyvä ajatus, sellainen josta voisi olla hyötyä jatkossa, on hyvä idea kirjoittaa se ylös. Tämä tosin edellyttää muistikirjan mukana pitämistä. Kun ajatuksen tai muun muistettavan asian kirjaa ylös, mieli vapautuu sen säilyttämiseen vaadittavasta ponnistelusta. Tällöin on mahdollista vaikkapa ihan vain olla läsnä tässä hetkessä, keskittyä siihen mitä kaikkea aistii sen sijaan että kaikki energia menee ajattelemiseen.

Jos liiallinen ajattelu häiritsee, jokin konkreettinen käsillä tekeminen tai luonnossa

hands-1260770_1920
Kun kädet ovat mullassa, liiallinen murehtiminen on harvemmin vaivana!

liikkuminen voi auttaa. Myös meditaatio on hyvä harjoitus, jolla ajattelua voi hiljalleen saada hallintaansa. Näin pääset alkuun:

Vihainen joogi

Mielikuva pitkän linjan joogista voi olla seesteinen viilipytty jota mikään ei hetkauta. Haluan murtaa tämän myytin: myös viha on tärkeä osa joogista elämää. On kuitenkin hyvin tärkeää, että sitä osaa käsitellä.

psychedelic-2835148_1920

Vaikka jooga on matka kohti tasapainoa ja mielen toiminnan rauhoittamista, tunne-elämän tasapaino ei tarkoita sitä etteikö tunteita olisi tai että ne olisivat vain mietoja.  Sen sijaan jooga voi pikku hiljaa olla hyvä apukeino tunteiden käsittelyyn ja tunnetaitojen opetteluun.

Tunteet kuuluvat ihmisenä olemiseen. Jos emme kokisi pelkoa emme huomaisi, milloin olemme uhattuina. Suru kertoo siitä että jokin on ollut meille tärkeää ja sillä on edelleen paikka sydämessämme, ilo taas tekee elämästä elämisen arvoista. Viha on merkki siitä että joku on ylittänyt rajamme.

Viha on monelle vaikea tunne. Se on hieman epäsovelias, varsinkin joogapiireissä joissa voi juontua ajattelemaan, että aina kuuluu liidellä eteerisissä rakkauden ja ilontäyteisissä sfääreissä.

Viha

Olisi kivaa, jos vihaa ei olisi. Kun se kuitenkin kuuluu meidän tunnevalikoimaamme, emme saavuta mitään sen kieltämisellä tai tukahduttamisella. Tällainen lähestymistapa antaa vihalle tilaa kerätä voimaa kaikessa hiljaisuudessa. Joogan avulla on kuitenkin mahdollista hieman siirtää sitä rajaa, jolloin niin sanotusti kilahtaa. Täysin hallitsematon viha on tuhoisaa niin sille, joka vihaa kuin sille, joka on sen kohteena. Tämä on ahimsan periaatetta vastaan.

Jooga määritellään Bhagavad-Gitassa (2.48 – 50) muun muassa toiminnan taidoksi: ”Jooga on sitä mielentyyneyttä, kun ihminen on luopunut itsekkäästä takertumisesta ja pitää menestystä ja tappiota samanarvoisina. Sillä toiminta sinänsä on paljon arvottomampaa kuin harkinnan ohjaama jooga, Dhananjaya. Turvaudu siis harkintakykyysi. Sääliksi käy niitä, joiden vaikuttimena on toiminnan tulos. Tämän harkintakyvyn avulla ihminen kohoaa niin ansiokkaiden kuin pahojenkin tekojen yläpuolelle. Vyötä siis itsesi joogalla, sillä jooga on toiminnan taitoa.” (Suom. Mari Jyväsjärvi.)

anger-18658_1920Useimmilla on vielä pitkä matka että viisas, rakentava ja hillitty toiminta olisi perusasetuksena. Jonkin verran on mahdollista hallita omaa toimintaansa, mutta voimakkaat tunteet tekevät siitä vaikeampaa ja jossain kohtaa liki mahdottoman tehtävän.

Tunteet eivät ole pelkästään mielessämme. Voimakas viha ei ole pelkkä ajatus, jonka saa olemattomaksi sysäämällä sen sivuun. Koko keho reagoi vihaan. Vaikka miten uskottelisi vihan kuohahtaessa ettei ole vihainen, pystyy hyvin rajallisesti vaikuttamaan siihen, mitä kehossa tapahtuu: syke kiihtyy ja ja keho alkaa ehkä täristä alkukantaisten refleksien valmistaessa hyökkäämään, puolustautumaan tai pakenemaan. Tämä kaikki vaikuttaa puolestaan siihen miten mieli toimii ja miten ympäristö havaitaan.

Miten jooga voi tässä kohtaa tulla avuksi?

Jooga vihankäsittelyssä

Jooga auttaa meitä olemaan tietoisempia kehostamme ja mielestämme. Se auttaa meitä olemaan aidompia ja uskomaan edes ajoittain, että kaikki mitä mieli meille syöttää ei ole totta. Jooga opettaa myös, että pystymme esimerkiksi hengityksen avulla vaikuttamaan omaan energiatasoomme.

pair-707509_1920

Jooga voi antaa meille sekunnin murto-osan lisää harkinta-aikaa ennen kuin reagoimme vahvaan tunteeseen. Sen sijaan, että ärsytyskynnyksen täytyttyä antaisi vastapuolen kuulla kunniansa, malttaakin ensin ehkä hengittää syvään, minkä jälkeen tunne voi tulla ulos asteen miedompana. Joskus on myös paikallaan antaa tunteen tulla ulos ennen kuin ollaan saavutettu oman sietokyvyn raja.

Toistuvasti ylivoimaisen tuntuiset vihan tunteet voivat olla merkki siitä, että omat tarpeet eivät ole tulleet kohdatuiksi. On ehkä tullut levättyä liian vähän, otettua vastuulleen liikaa velvollisuuksia, jätettyä huolehtimatta omista rajoista antaen muiden kävellä ylitseen, minkä aiheuttama katkeruus voi alkaa vähitellen myrkyttää mieltä.

Jooga on parhaimmillaan tehokas vastalääke tällaiselle väkivallalle itseä kohtaan. Tasapainottava harjoitus auttaa purkamaan stressitasoja. Kun stressiä on vähemmän, ympäristö on helpompi havaita heijastamatta sinne omasta epätasapainotilasta kumpuavia uhkakuvia. Kun toiminnan perustana ei ole pelkkä reagointi oman mielen tuottamiin uhkiin, avautuu mahdollisuus tosiasioiden hyväksymiselle ja rakentavalle, harkintaan perustuvalle tavalle toimia niiden suhteen.

Tunnetaidot

Tunnetaidot tarkoittavat kykyä tunnistaa ja hallita tunteita. Hyvillä tunnetaidoilla varustettu ihminen saattaa olla tunne-elämältään hyvinkin värikäs ja räiskyvä. Hän antaa tunteiden virrata valjastaen ne aina sellaiseen käyttöön, joka ei vahingoita ja jota ei tarvitse katua.

workplace-1245776_1920
Hyvät tunnetaidot tekevät vuorovaikutuksen aidommaksi.

Palataanpa alussa esittämääni seesteisen joogin ideaan. Vaikka tällainen tila on epäilemättä mahdollista saavuttaa, seesteisyys ei ole välttämättä merkki hyvistä tunnetaidoista. Tunnetaidot eivät ole tunteiden sietämistä vaan niiden käsittelyä.

Seesteisyys voi olla valheellista: tunteille ei anneta tilaa vaan ne tukahdutetaan ja kielletään. Tunteiden kieltäminen ei tarkoita sitä ettei tunteita olisi. Käsittelemättöminä ne jäävät vaikuttamaan mieleen ja saattavaatpa oireilla myös kehossa esimerkiksi epämääräisinä kolotuksina.

Jooga opettaa, että täysi mielentyyneys on harvinainen tila. Sen sijaan mielen sisällöt muuttuvat hetkestä toiseen (ks. YS 1. 4). Tämä ajatus jatkuvasta muutoksesta voi antaa näkökulmaa myös tunnetaitoihin. Hyvät hetket loppuvat ajallaan ja edessä on pimeämpi kausi. Sama onneksi pätee myös toiseen suuntaan.

Tästä syystä reseptinä pysyvään onnellisuuteen ei ole hyviin hetkiin takertuminen. Niiden väistämätön loppuminen tuo mukanaan kärsimystä. Ei kuitenkaan ole syytä jättää tämän takia nauttimasta niistä. Ymmärrys ohimenevyydestä ja taito olla takertumatta syventää iloa ja auttaa näkemään näiden hetkien ainutlaatuisuuden.

Vaikeisiin hetkiin tämä ymmärrys tuo puolestaan toivoa: nyt on näin, en pidä tästä, mutta kohta elämä tuntuu taas keveältä ja hymy on herkässä. Ehkä on mahdollista olla myös voimakkaan vihan tunteen kanssa antamatta sen vahingoittaa omaa itseä tai muita. Sekin menee ajallaan ohi, mutta vaatii käsittelyä ja toiminnan taitoa.

Arkea pakoon joogaan!

Joogaharjoitus on parhaimmillaan niin miellyttävää ettei sieltä halua pois. Onko tämä aina hyvä asia?

Kun huomaa, että jooga tekee olon selkeämmäksi ja miellyttävämmäksi, sitä haluaa enemmän. Yksi joogan välitavoitteista onkin ohjelmoida mieltä kiintymään vaikutukseltaan turruttavien tai kiihdyttävien asioiden sijaan niihin, jotka edistävät tyyneyttä. Joogakielellä ilmaistuna kiintymys tamasisiin ja rajasisiin kohteisiin korvautuu kiintymyksellä sattvisiin kohteisiin.

Tuoreet kasvikset ovat sattvisia ja pursuavat pranaa!

Kuulostaa hyvältä! Sattva on tie terveyteen ja kestävään hyvinvointiin. Kun joogaharjoituksen avulla – painottuipa se sitten asanoihin tai meditaatioon – on saanut hyvän sattvisen vireen päälle, sillä on tapana levitä myös muille elämän osa-alueille. Terveellinen, tuore ravinto maistuukin yhtäkkiä paremmin kuin roskaruoka. Mielen selkeys tuntuu niin hyvältä, ettei sitä halua lähteä pilaamaan päihteillä.

Turtumuksen tilalle henkisyyteen uppotutuminen?

Sattva, mielen ja kehon tyyneys ja tasapaino on hyvä päämäärä omalle harjoitukselle. Sattvassa on kuitenkin myös sudenkuoppia. Siihen voi addiktoitua. Tarkastellaanpa seuraavaa, kuvitteellista tapausta:

Kuormittavaa työtä tekevällä perheenisällä on ollut tapana nollata kierrokset voimakkaalla liikunnalla ja usein viikonloppuisin myös voimakkaalla juhlimisella. Kuormittava elämä ajaa loppuunpalamiseen ja sen myötä totaaliseen elämänmuutokseen.

meditation-909295_1920

Mies jättää päihteet ja omistautuu meditaatiolle, joka vie päivittäin paljon aikaa. Hän tarvitsee harjoitukselleen häiriöttömän tilan. Lisäksi hän käy säännöllisesti pitkillä meditaatioretriiteillä päästäkseen harjoituksessaan syvemmälle.

Mies kokee voivansa paremmin, mutta vaimon ja lasten näkökulmasta mikään ei ole muuttunut. Vaikka miehen tavat viettää aikaa eivät enää ole itsetuhoisia, hän on edelleen yhtä vähän läsnä läheisilleen kuin ennenkin.

Sattva vankilana

Yoga-sutran ja Bhagavad-Gitan mukaan joogan päämääränä on päästä irti prakritin eli aineen vallasta. Se, että tekee harjoitusta ja löytää harjoituksesta sattvan, ei kuitenkaan riitä siihen, että harjoitus olisi oikeilla raiteilla.

Prakritin vaikutusta mieleen verrataan usein magneettiin: Yhteydessä aistikohteisiin, mieli unohtaa, ettei todellinen onnellisuus voi koskaan löytyä niistä.  Mieli takertuu aistikohteisiin ja alamme määrittää omaa identiteettiämme niiden kautta.

On aina parempi voida hyvin kuin voida huonosti, ja on aina parempi nähdä asiat selkeästi kuin vääristyneesti. Sattva siis on rajasia ja tamasia parempi vaihtoehto. Mutta sattva on ovela: sekin saa meidät takertumaan itseensä.

Edellisen esimerkin mies on korvannut rajasisen addiktion sattvisella addiktiolla. Hän on syvästi kiintynyt sattviseen rauhan tilaan, ja haluaa nauttia siitä niin paljon kuin mahdollista. Tämä estää häntä kuitenkin kohtaamasta omassa elämässään ne alueet, joissa vielä piisaisi työsarkaa.

Ikävien velvollisuuksien kohtaaminenbuddhist-737274_1920

Esimerkin mies on siis päässyt jyvälle suunnasta, josta kestävä onnellisuus löytyy, mutta taipumus välttää epämiellyttävien velvollisuuksien mukanaan tuomaa kärsimystä on edelleen vahva. Henkisyydestä on tullut pakopaikka.

Vaikka jooga pystyykin tarjoamaan lopullisen vapautuksen elämän mukanaan tuomasta kärsimyksestä, tie sinne ei ole nopea. Silmien sulkeminen oman elämäntilanteen epäkohdilta ja omistautuminen henkisille harjoituksille ei riitä poistamaan näitä epäkohtia eikä varsinkaan omaa vastuuta niiden hoitamiseen.

Eristäytyneelle joogallekin on paikkansa, mutta vasta sitten kun ei enää ole velvollisuuksia perhettä kohtaan ja työelämä on jätetty taakse. Sen aika ei ole keskellä perheellisen ja työssäkäyvän ihmisen arkea. Silloin harjoituksen suunnan mittapuuna toimii hyvin se, miten harjoitus auttaa hoitamaan velvollisuutensa.

”Suorita siis velvollisuudeksesi langenneet tehtävät aina omaa etuasi tavoittelematta, sillä tehdessään työnsä epäitsekkäästi ihminen saavuttaa korkeimman hyvän.” (Bhagavad-Gita 3.19, suom. Mari Jyväsjärvi)

Opas joogan klassikkotekstien opiskeluun

Kiinnostaako sinua joogan klassikkoteksteihin perehtyminen, muttet oikein tiedä, miten aloittaa? Lue tästä parhaat vinkit alkuun pääsemiseksi!

mountain-3079611_1920

Edellisestä joogafilosofian klassikoita, Yoga-sutraa ja Bhagavad-Gitaa käsittelevästä artikkelista sain paljon hyvää palautetta. Olen iloinen, että artikkelini on innostanut perehtymään näihin teoksiin! Niiden anti omalle elämälle on parhaimmillaan käänteentekevä. Tässä vielä tiivistetysti muutama vinkki niiden tutkiskeluun.

Yoga-sutra

Kenelle?

  • Joogaan syvemmälle sukeltavalle. Yoga-sutra on monelle ensimmäinen kosketus vanhoihin joogateksteihin. Useimmissa joogaopettajakoulutuksissa perehdytään juuri Yoga-sutraan.
  • Joogayleissivistystä etsiville
  • Supervoimista kiinnostuneille
  • Eristäytyvää harjoitusta kaipaaville
  • Joogan metafysiikasta ja ihmismielen toiminnasta kiinnostuneille
  • Niille, jotka haluavat parantaa keskittymiskykyään
  • Meditaation harjoittajille
  • Itseoivallusta ja vapautusta etsivälle

Mitä?IMG_20180318_142400

  • Opas mielen toimintaan ja sen rauhoittamiseen ja lopulta siitä eroon pääsemiseen
  • 196 sutraa, jotka ovat tiiviitä ja tulkintaa vaativia huomioita

Muuta huomioitavaa

  • Sutrien kieli on minimalistista ja ne vaativat rinnalleen selitykset, jotta niistä saisi tolkkua. Niinpä ainakin suurin osa ellei kaikki Yoga-sutran laitokset sisältävät itse sutrien lisäksi kommentaarin.
  • Yoga-sutrasta on olemassa paljon erilaisia käännöksiä ja tulkintoja.
  • Suomessa olemme hyvässä asemassa: meillä on saatavilla Måns Broon suoraan sanskritista suomennettu versio Yoga-sutrasta (Joogan filosofia. Patanjalin Yoga-sutra, Gaudeamus 2013)
  • Jos Yoga-sutraan haluaa syventyä tosissaan eikä lukeminen englanniksi ole ongelma, suosittelen hankkimaan Edwin F. Bryantin The Yoga Sutras of Patanjali.

Bhagavad-Gita

Kenelle?

  • Olemassaolon syvimpiä kysymyksiä ajoittain IMG_20180226_122316pohtivalle
  • Niille, joita kiinnostaa jooga elämäntapana
  • Moninaisten velvollisuuksien uuvuttamalle
  • Eettisten kysymysten kanssa painiskeleville
  • Antaumuksellista palvelemista kiinnostuneille, sitä harjoittaville ja siinä täydellistyneille
  • Menestystä omaan elämäänsä etsiville
  • Pysyvää mielenrauhaa ja onnellisuutta janoaville

Mitä?

  • Krishnan ja Arjunan vuoropuhelu ennen Kurun taistelua
  • Miellyttävää luettavaa: kieli on runollista ja kaunista
  • Jokainen löytää teoksesta jotakin itseään puhuttelevaa
  • Toimii hyvin itsenäisenä tekstinä, vaikka onkin osa laajempaa Mahabharataa. Tarjolla on myös versioita, jotka sisältävät syventävän kommentaarin.

Muuta huomioitavaa

  • Mari Jyväsjärven suoraan sanskritista suomentama versio onnistuu säilyttämään runollisuuden asiasisällön tarkkuudesta tinkimättä. Kirjassa on kattava johdanto ja loppuviitteet, jotka syventävät kirjan sanomaa.
  • Ehkä tunnetuin versio Bhagavad-Gitasta on A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadan kommentaari (kuvassa). Jos kaihtaa uskonnollissävytteistä kielenkäyttöä, tämä ei ole se versio josta Bhagavad-gitaan tutustumista kannattaa aloittaa, ainakaan jos ei ole mahdollista saada asiantuntevaa apua sanojen takana olevan viestin tavoittamiseen.
  • Netistä löytyy ilmaiseksi Swami Tripurarin Bhagavad-Gita kommentaarin kera (englanniksi).

 

read-369040_1920Klassikoiden lukemisesta

Klassikon asemaan pääsee teksti joka tavoittaa jotakin sellaista mikä puhuttelee ihmisiä ajasta, iästä, elämäntilanteesta ja kulttuurista riippumatta. Klassikot eivät ole kertakäyttöisiä. Niiden pariin voi aina palata myös uudelleen, ja jokaisella lukukerralla niistä löytää aina jotakin uutta.

Joogan klassikoille on tyypillistä myös se, että tekstien sisältö alkaa avautua oman harjoituksen myötä. Tämä pätee erityisesti Yoga-sutraan, joka voi ensi lukemalta vaikuttaa erikoiselta, mutta muutaman vuoden harjoituksen jälkeen sutrien pariin palatessa voi tulla sellainen olo, että nyt tietää mistä siinä puhutaan.

On hyvä antaa itselleen aikaa sisäistää klassikoiden käsitteistöä ja ajatusmaailmaa. Sitoutunut joogaharjoitus auttaa ymmärtämään niiden viestejä, ja ne kestävät monta lukukertaa avautuen aina hieman eri kulmista!

Mielenrauhan ja syvimmän ilon manuaalit: Yoga-sutra ja Bhagavad-Gita

Kun joogamatka alkaa syventyä, monia alkaa kiinnostaa alkuperäiset joogan klassikkotekstit. Tässä tarkastelen, millaisia tekstejä ovat Yoga-sutra ja Bhagavad-Gita, ja millaisiin tarkoituksiin ne sopivat.

IMG_20180217_090358
Yoga-sutrasta ja Bhagavad-Gitasta on saatavilla useita versioita. 

Yoga-sutrassa ja Bhagavad-Gitassa jooga on vakavasti otettava projekti ja elämäntapa, ei harrastus jolle suodaan aikaa silloin kun itselle sopii. Kummassakin jooga on vastaus erääseen elämän suurimmista kysymyksistä: Miten saavuttaa sellainen onnellisuus, joka ei ole ohimenevää?

Yoga-sutra on ilmaisultaan minimalistinen. Ollakseen ymmärrettävä se vaatii kommentaarin. Bhagavad-Gita on ilmaisultaan runollinen ja helpommin lähestyttävä. Myös Bhagavad-Gitasta on saatavilla kommentoituja versioita, jotka syventävät tekstin sisältöä, mutta toisin kuin Yoga-sutra, teksti toimii hyvin myös ilman kommentaaria.

Elämä tuo väistämättä mukanaan kärsimystä. Kärismystä voi paeta aistinautintoihin, mutta ne ovat lyhytaikainen ratkaisu. Joogan tarjoama ratkaisu on sen sijaan kestävä.  Yoga-sutra ja Bhagavad-Gita antavat hieman erilaiset, joskaan ei yhteensopimattomat vastaukset tähän kysymykseen.

Yoga-sutra ja keskittyneisyyden vaaliminen

Yoga-sutra on kuin kartta joogapolulla luovimiseen. Yoga-sutrassa  joogalla tarkoitetaan syvää keskittyneisyyden tilaa jossa mielen sisältöjen jatkuva vaihtelu lakkaa (YS 1.2). Tällöin saavutetaan kaikesta aineellisesta ja samalla kaikenlaisista tyytymättömyyden aiheista vapaa puhtaan tietoisuuden tila (YS 1.3). Kun tämä tila on pysyvä, ei kärsimys ole enää mahdollista.

Yoga-sutran viitoittama tie tähän päämäärään kulkee meditaation kautta. Keskittymistä edistää astangajoogan eli joogan kahdeksan osan seuraaminen. Näitä osia ovat suhdetta ulkomaailmaan määritävät yamat eli kiellot, suhdetta itseen määrittävät niyamat eli määräykset, asana eli asento (tarkoittaen ensisijaisesti keskittymisharjoituksiin soveltuvia istuma-asentoja mutta myös kehoa niihin valmistavia liikkuvuutta ja voimaa lisääviä asentoja) pranayama eli hengityksen hallinta, pratyahara eli aistien hallinta sekä kolme yhä syvenevän keskittymisen tasoa, dharana, dhyana ja samadhi.

crab-647797_1920
Yoga-sutran jooga sopii erakoille.

Jotta olosuhteet intensiiviselle keskittymiskyvyn harjoittamiselle olisivat mahdollisimman otolliset, on hyvä olla mahdollisimman vapaa aineellisista sitoumuksista kuten esimerkiksi työstä tai perheestä. Yoga-sutran ohjeistama harjoitus sopii siis parhaiten erakko-olosuhteisiin. Tämä on hyvä pitää mielessä kun lukee Yoga-sutraa. Kaikki sen sisältämät ohjeet eivät ole tarkoituksenmukaisia meille, joilla tällaisia sitoumuksia on.

 

Bhagavad-Gita ja ruuhkavuosijooga

Sen sijaan Bhagavad-Gita tuo joogan arjen keskelle. Bhagavad-Gita mainitsee Yoga-sutran mukaisen dhyanajoogan eli meditaatioon keskittyvän joogan yhtenä mahdollisena tienä joogan päämäärän saavuttamiseksi, muttei ainoana. Bhagavad-Gita esittelee myös filosofiseen pohdiskeluun perustuvan jnanajoogan tien.

Pääpaino Bhagavad-Gitassa on karma- ja bhaktijoogassa – erityisesti jälkimmäisessä. Bhagavad-Gita vastaa kysymykseen, miten ikävätkin velvollisuudet voidaan valjastaa joogan käyttöön. Näin parhaimmillaan kaikesta toiminnasta tulee askelmia joogan polulla. Siinä missä Yoga-sutran jooga on monilta osin mahdotonta ruuhkavuosiarjen keskellä, Bhagavad-Gitan näkökulmasta arjen kiireet eivät ole mikään ongelma joogassa.

Karmajooga on tuloshakuisuudesta vapaata toimintaa. Voimme tehdä vain parhaamme, mutta lopputulos ei lopulta ole meidän käsissämme. Siispä sitä on turha ottaa harteilleen. Tätä on karmasta – muttei vastuusta – vapaa toiminta. Kun en ole kiintynyt tekojeni lopputulokseen, ne eivät hetkauta mielenrauhaani.

Bhaktijooga on taas antaumuksen joogaa. Siinä missä karmajoogassa toiminnan tuloksista luovutaan, bhaktissa toiminta nähdään Jumalan palvelemisena. Meissä lukuisten ehdollistuminen myötä lujasti istuva tapa nähdä itsemme maailman keskipisteenä ja muu maailma vapaasti käytettävissämme olevana resurssina käännetään päälaelleen.

murudeshwar-172586_1920
Bhagavad-Gita on osa valtavaa Mahabharata-eeposta. Bhagavad-Gita sisältää Krishnan ja Arjunan vuoropuhelun ennen Kurun taistelua.

Bhaktiharjoituksen myötä alankin nähdä itseni pienenpienenä osana suurempaa kokonaisuutta, ja sen sijaan että maailma olisi täällä mahdollistaakseen minulle aistinautintoja, onkin niin päin että minä olen täällä – lukuisten muiden tietoisten olentojen ohella – palvellakseni minun käsityskykyni ylittävää kokonaisuutta.

Perspektiivinmuutos on niin radikaali että se vaatii mielen totuttamista. Yksi bhaktin keinoista tähän on mantrameditaatio. Mantrat puhdistavat mieltä itsekkäistä ehdollistumista ja auttavat muistamaan bhaktin näkökulman omassa toiminnassa ensin ainakin joskus, harjoituksen myötä yhä useammin.

Syvin rauha ja ilo

Vaikka Bhagavad-gitan viesti näyttäytyy erilaisena kuin Yoga-sutran, tekstit ovat ennemminkin toisiaan täydentäviä kuin toisilleen vaihtoehtoisia. Yoga-sutran yamat ja niyamat ovat hyvä tarkistuslista siihen, kuljettaako harjoitus oikeaan suuntaan, eikä Yoga-sutran mielen toiminnan ja sen pysäyttämisen tekniikan tuntemuksesta ole bhaktin tiellä haittaa.

sunset-3146686_1920

Kuten edellä kävi ilmi, bhakti ei ole ainut Bhagavad-Gitassa esitelty joogan tie – joskin se nostetaan siinä jalustalle. Myös Yoga-sutra tarjoaa astangajoogan ohella muita vaihtoehtoja joogan päämäärän saavuttamiseksi. Yksi niistä on niyamoista viimeinen, Ishvara pranidhana eli bhakti.

Siinä missä Yoga-sutran joogan päätepiste tuo vapauden kärsimyksestä, bhakti lisää siihen vielä ilon. Kun mieli on puhdistunut itsekkäistä ehdollistumista, oma todellinen asema kokonaisuuden palvelijana on ilmiselvä. Kärsimys juontuu siitä, että itseltä puuttuu jotakin. Kun saa joka hetki toteuttaa syvintä kutsumustaan, mitään olennaista ei enää puutu. Tällöin joka hetki on ilontäyteinen. Tällainen ilo on monin verroin syvempää iloa kuin aistillisesta mielihyvästä kumpuava ilo.

Bhakti on kiistatta uskonnollista joogaa, mutta mitä uskonnollisuus joogan kontekstissa oikein tarkoittaa? Näkökulman tähän kysymykseen voit lukea täältä.

Huijarisyndrooma ja jooga

”Kaikki luulevat että olen parempi kuin oikeasti olen. En saa missään nimessä paljastua, etten menettäisi kasvojani!” Näin ajatukset kulkevat huijarisyndrooman piinaamalla. Joogamattoajatelmia keskusteli psykologi Marke Koskelinin kanssa huijarisyndroomasta joogan kontekstissa.

hooded-man-2580085_1920

Huijarisyndroomaan liittyy ajatus siitä, että on saavuttanut asemansa jotenkin vahingossa eivätkä omat ansiot riittäisi siihen lainkaan. ”Huijarisyndrooma voi häiritä esimerkiksi opiskelua tai työelämää, mutta monilla se vaikuttaa myös vapaa-aikaan, ihmissuhteisiin ja perhe-elämään”, kertoo Psykologipalvelu Poijun palvelujohtaja, psykologi Marke Koskelin. ”Pahimmillaan koko elämä on suorittamista sen pelon vallassa, ettei oikeasti ole mitään tai osaa mitään. Kokemus voi olla vaikkapa, ettei ole riittävän hyvä vanhempi, kumppani, ystävä tai harrastusryhmänsä jäsen.”

Huijarisyndroomaan liittyy siis vaativuus ja armottomuus. Tämä voi heijastua myös muihin. ”Osa kompensoi omaa riittämättömyyttään arvostelemalla muita ja vaatimalla muilta kohtuuttomia suorituksia. Tällöin tavoitteena on, ettei oma ”kelvottomuus” tulisi näkyväksi, koska huomio on muissa. Tämä tietysti vaikuttaa ihmissuhteisiin niin työssä kuin vapaallakin. Vaativa vanhempi, työkaveri tai esimies saattaa siis olla paitsi ylivaativa, myös epävarma itsestään”, Koskelin kertoo.

Itse kirjoitin koko väitöskirjani huijarisyndrooman vallassa. Vaikka nautin syvästä, filosofisesta pohdinnasta, käsiteanalyysistä ja loogisten suhteiden tarkastelemisesta, ajatus siitä etten ole oikeasti tarpeeksi hyvä tehdäkseni väitöskirjaa vei projektista kaiken ilon pois. Kirjojen lukeminenkin – asia josta tavallisesti nautin – muuttui asevarusteluksi: Jospa tämä tiedonhippunen estäisi minua paljastumasta!

Joogan parissa sain hengähtää. Ihan vain olla itseni kanssa tarvitsematta olla yhtään mitään muuta, ilman tarvetta turvata selustaani. Huijarisyndrooma voi kuitenkin ujuttautua myös joogan pariin.

Joogan harrastaja huijarina

Somen joogakuvasto voi houkuttaa ajattelemaan, että ollakseen riittävän hyvä joogi tulee pystyä näyttäviin asanoihin ja mielellään olla rakenteeltaankin siro. Ja jos nämä kaksi tulevat luonnostaan, voi taustalla vaania pelko niiden menettämisestä.

exercise-2766313_1280

”Joogan parissa voi alkaa vaatia ja suorittaa kuten missä tahansa toiminnassa, vaikka joogan filosofiaan nähden se onkin ristiriitaista,” pohtii Koskelin. ”Harrastajalla voi olla paineita vaikkapa asanoista tai edistymisestä.”

Itsekin olen joogataipaleeni alkuvaiheessa ajatellut, että tärkeintä asanoissa on syvyys, tekniikasta viis. Niinpä fuskasin systemaattisesti jokaisen chaturanga dandasanan. Sittemmin olen joutunut opettelemaan sen alkeista lähtien uudestaan. Tekniikka ei tullut itsestään.

Kaikille joogaoppilaille tunti ei aina ole auvoisa rentoutumisen keidas. Koskelinin mukaan ryhmässä joogaaminen saattaa pahimmillaan olla myös jatkuvaa vertailua muiden tekemisiin. Juuri joogan aloittanut voi kokea olevansa huono ja kelvoton verratessaan itseään ryhmäläiseen, joka on joogannut kymmenen vuotta. Tavoitteet ja oman suorituksen arviointi ovat tällöin huijarisyndroomalle tyypillisesti aivan epärealistiset.

Joogan opettaja huijarina

Monen joogaopettajan kauhuskenaariona on, että hänen tunneillaan lakataan käymästä. Koskelin kertoo, että huijarisyndroomasta kärsivä joogaopettaja voi tulkita tämän merkiksi siitä, etteivät ihmiset halua tulla tunnille, koska opettaja on huono, vaikka oikea syy on todennäköisesti opettajasta riippumaton, esimerkiksi flunssa-aalto.

Myös kollegat saatetaan nähdä uhkana, mikä voi heijastua jopa oppilaisiin saakka armottomuutena ja vaativuutena. Kun pintaa alkaa kuoria, sisältä paljastuukin vain tarve varjella omaa asemaansa.

flower-3050907_1920
Löytämällä rehellisesti oman äänen joogan opettamiseen opettajuus puhkeaa kukoistukseen.

Tie kohti yhä autenttisempaa ja luottavaisempaa opettajuutta – tai mitä tahansa roolia –  lähtee rehellisyydestä ja oman äänen löytämisestä. Se ei löydy kirjoista vaan omasta itsestä, tekemällä rehellisesti omaa harjoitusta ja ammentamalla siitä minkä hallitsee.

Jos oma harjoitus ei ole voimakasta vinyasaa, ei ole järkeä pyrkiä ammatillisesti pro-luokan vinyasaopettajaksi. Toki opettajan asiantuntemukseen kuuluu pystyä tarvittaessa pitämään myös tunteja oman mukavuusalueen ulkopuolella, mutta nekin toimivat vain omalla äänellä pidettyinä.

Miten minun kävi?

Oma huijarisyndroomani karisi pois hieman ennen väitöstilaisuuttani. Sitä edeltävät kuukaudet olivat ahdistava. Valvoin yöllä murehtimaan sitä, miten väitöstilaisuudessa viimeistään paljastuu, että olen huijannut tieni tohtoriksi. Pahimmassa tapauksessa koko väitöskirjani hylättäisiin ja päätyisin valtakunnan uutisiin epäonnistuneena väittelijänä.

Eräänä yönä ahdistuksen kourissa koin kuitenkin suunnattoman helpotuksen. Oivalsin, että se että tiedostan osaamiseni rajallisuuden ei tarkoita, että osaan liian vähän. Sen sijaan se tarkoittaa, että olen tutkimusalallani niin syvällä, että näen koko alueen laajuuden sekä sen, että oma väitöskirjani on vain pieni osa koko kokonaisuutta. Vain hyvin harva muista ihmisistä näkee tämän kentän samalla tavoin.

Tällöin ymmärsin, ettei tietojeni rajallisuus ole nolo, omasta kelvottomuudestani johtuva ongelma joka pitää siivota piiloon, vaan että sen tiedostaminen on ennemminkin vahvuus. Täydellisyys on ideaali, jota kohti voi kulkea mutta joka on ihan jokaisen ulottumattomissa. Lähestymme sitä vain eri kulmista, omassa tahdissa.

Tie kohti rehellistä ja lempeää läsnäoloa

Vanhat toimintamallit ovat syvään juurtuneita. Edelleen välillä huomaan kiirehtiväni, mitä motivoi toive olla edistyneempi kuin olen. Joogan polulla lapseni pitävät minut tietoisena siitä, missä kohtaa todellisuudessa olen. He ovat mestareita löytämään joogisen mielenhallintani heikot kohdat.

Asanaharjoituksessa edistymisen ei aina tarvitse tarkoittaa näyttävämpiä asanoita. Parhaassa tapauksessa se auttaa näkemään omia toimintatapoja. Mattoharjoitus ei ole muusta elämästä erillinen saareke. Vinyasa Slow -harjoitus osoitti minulle mullistavalla tavalla, miten taipumukseni suorittaa ja todistaa muille osaavani sai minut voimaan huonosti.

care-583238_1280

Rehellinen ja kiireetön svadhyaya, joogatekstien tutkiminen peilaten niitä omaanelämään, auttaa pysymään kartalla omasta tilasta. Pohjimmiltaan huijarisyndrooma perustuu harhaan, kyvyttömyyteen nähdä ja ennen kaikkea hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat. Tällaisia haitallisia taipumuksia joogan polulla lähdetään hiljalleen kitkemään. Tiedostaminen on iso askel niiden purkamisessa: Kaikki käsitykseni eivät välttämättä ole tosia eivätkä hyödyllisiä.

Mikä on psykologin paras neuvo huijarisyndrooman kanssa elämiseen? ”Huijarisyndroomasta kärsivä liittää yleensä suorituksiinsa koko ihmisarvonsa. Tälllöin pienikin epäonnistuminen saattaa kokemuksellisesti olla hyvin raskas. Tämän tunnistaessaan voi yrittää itsensä kritisoinnin sijaan lempeästi ja myötätuntoisesti ymmärtää tilannettaan ja tarjota itselleen kepin sijaan porkkanaa. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista!”

 

Uudenvuoden meditaatio

Vuodenvaihde on luonteva ajankohta tehdä katsaus kuluneeseen vuoteen ja suuntautua tulevaan. Sankalpa-meditaatiot kuuluvatkin uudenvuoden aattona monen joogastudion ohjelmaan. Tässä yksi tapa jolla tällaisen katsauksen voi tehdä.

snow-2910676_1920

  • Varaa itsellesi hetki aikaa tilassa, jossa sinua ei häiritä. Istu ryhdikkääseen ja miellyttävään asentoon. Voit sulkea silmäsi jos se auttaa keskittymään.
  • Tule tietoiseksi kehostasi. Tiedosta, miten jalkasi ja kätesi ovat, miten lantio sijoittuu alustalle, miten lantio kannattelee keskivartaloa, miten niska asettuu selkärangan jatkeeksi kannattelemaan päätä. Jos havaitset jännityksiä kehossasi, voit antaa niiden pehmentyä.
  • Seuraa sitten hetken aikaa hengitystä ja anna mielen liikehdinnän hieman tasoittua.
  • Palaa mielessäsi kuluneen vuoden alkuun. Mitä elämässäsi oli silloin meneillään? Muistele vuoden alun tapahtumia siirtyen kohti kevättä, keväästä kesään, kesästä syksyyn ja syksystä talveen. Mitä kaikkea elämässäsi tapahtui kuluneen vuoden aikana?
  • Mitkä hetket kuluneen vuoden tapahtumista olivat sellaisia, joissa koit syvää sisäistä rauhaa ja tyytyväisyyttä? Sellaisia, missä koit olevasi juuri siellä missä sinun on tarkoituskin olla ja tekeväsi juuri sitä, mitä sinun on tarkoitus tehdä; hetkiä, jolloin olit linjassa. Ehkä koit myös syvää yhteyttä ympäristöösi, universumiin tai korkeampaan voimaan. Näitä hetkiä voi löytyä paljon, tai ehkä löydät vain yhden tapahtuman joka oli hieman tähän suuntaan. Sillä ei ole merkitystä, tarkoitus ei ole arvostella kulunutta vuotta. Jos haluat, voit myös kirjoittaa näitä ylös.
  • Entä mitkä hetket olivat sellaisia, jotka herättivät ahdistusta, toiveen olla jossakin muualla? Sellaisia, missä koit ehkä olevasi olosuhteiden armoilla. Näitäkin voi löytyä enemmän tai vähemmän, sillä ei ole merkitystä tämän harjoituksen kannalta. Nämäkin voit halutessasi kirjoittaa ylös.
  • Kiitä kaikista kuluneen vuoden kokemuksistasi, ota kiitollisuudella vastaan niiden tarjoama opetus.
  • Suuntaa seuraavaksi katse tulevaan vuoteen. Mitä haluat viedä tästä vuodesta mukaasi? Nämä asiat ovat ehkä niitä sisäisen rauhan ja tyytyväisyyden sävyttämiä, joita hetki sitten tarkastelit. Löydätkö näille asioille kenties yhden yhteisen nimittäjän? Voit kirjoittaa senkin ylös. Jos et heti löydä täydellistä nimittäjää sille, mitä kohti haluat kulkea, se ei haittaa. Aina voit tarkentaa suuntaasi myöhemmin.
  • Entä minkä haluat jättää taaksesi? Nämä asiat ovat ehkä jälkimmäisestä listastasi.
  • Keskity vielä hetkeksi hengitykseesi. Voit ajatella, että jokainen uloshengitys päästää irti siitä, mikä ei sinua enää palvele ja tekee tilaa jokaiselle sisäänhengitykselle, joka on uusi alku kohti sitä mitä haluat kulkea.
  • Lopuksi voit vielä hetken aikaa ihan vain olla ja tarkkailla oloasi.

Mikään ei estä tekemästä tällaista meditaatiota myös muina ajankohtina. Aina välillä on hyvä tulla tietoiseksi siitä, minne olet menossa, mitä kannat mukanasi, mikä siitä on tarpeellista ja mistä voi luopua.

Vieköön uusi vuosi sinua kohti iloa, valoa ja rauhaa!

still-2608837_1920

Lue myös:

Linjassa

Linjaus on yksi keskeisistä asioista kun puhutaan asanoista. Millainen on turvallinen linjaus? Onko olemassa oikeita linjauksia vai päteekö jokaiseen hieman eri säännöt? Tänään en kuitenkaan tarkastele fyysistä linjausta vaan sitä mitä on olla linjassa itsensä kanssa.

IMG_20171110_150650
Osaava opettaja auttaa löytämään asanaan turvallisen linjauksen

Jooga on monelle odotettu hengähdyshetki arjen kiireiden keskellä. Hetkeksi saa heittää kaikki arkihuolensa ja kiireet sivuun ja ankkuroida huomionsa liikkeen ja hengityksen yhdistämiseen joogamatolla tai antaa ajatusten virran hetkeksi laantua meditaatiotyynyllä.

Tee vain harjoituksesi niin kaikki tapahtuu, kerrotaan astanga vinyasa -opettaja Pattabhi Joisin sanoneen. ”Kaikella” oletan hänen viitanneen joogan moniin hyötyihin.

Joskus pistin toivoni siihen, että tahkoamalla yhä enemmän ja yhä puhtaammin linjattuja asanoita kaikki ratkeaisi. Niin ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole käynyt. Harjoituksen jälkeen oma elämä odottaa aina, ja se voi tuntua yhtä epätyydyttävältä kuin aikaisemminkin. Olo voi olla masentunut, mielialat hallinnan ulkopuolella.

Vaikka asanoita myöten kaikki olisi ulkoisesti linjassa, sisäisesti kaikki voi olla hyvin vinksallaan.

Sisäinen linjaus

Kun olen sisäisesti linjassa, koen laajentuvani. Raja minun ja ulkomaailman välillä hälvenee, ja on helppo toimia yhdessä ulkomaailman kanssa. Tuntuu että kaikki virtaa. Ennen ahdistaneet asiat tuntuvat kutistuvan ja muuttuvan hallittaviksi. Kaikki tuntuu mahdolliselta. On helppo olla myötätuntoinen niin ajatuksissa, sanoissa kuin teoissakin.

Kun taas sisäinen linjaus on vinksallaan, tuntuu että käperryn kasaan. Olo on raskas, ja ulkomaailma näyttäytyy ennakoimattomana uhkana. Vastoinkäymiset tuntuvat suorastaan vyöryvän päälle ja olo niiden edessä on täydellisen avuton. Olen olosuhteiden uhri ja kaikki ilo ja toivo tuntuu kadonneen. Olen puolustuskannalla, ja syytän maailmaa itseeni kohdistuvan myötätunnon puutteesta.

woman-1006100_1920

Useimmiten oloni vaihtelee näiden kahden ääripään välillä. Saattaa olla myös niin, että koen olevani sisäisesti linjassa yhdellä elämän osa-alueella, vaikkapa työelämässä, kun taas toisaalla, esimerkiksi vanhemmuudessa, se on täysin kadoksissa.

Samaisen Pattabhi Joisin kerrotaan myös sanoneen, että haastavuudessaan astanga vinyasa -joogan neljän toinen toistaan vaikeamman sarjan voittaa mennen tullen viides ja tärkein sarja: perhe-elämä.

Tie sisäiseen linjaukseen

Asanan huono linjaus voi pitkällä – ja joskus lyhyemmälläkin! – tähtäimellä johtaa siihen että jotain menee hajalle. Alaselkä, olkapää ja polvet vahingoittuvat joogassa herkästi jos linjaus ei ole kohdillaan. Asanoiden ulkoinen linjaus löytyy kun asana on tasapainossa eikä kuormitus kohdistu liikaa yhteen kohtaan.

Sisäisiä linjausongelmia voi lähestyä vastaavalla tavalla. Kun elämässä on liikaa asioita, jotka vievät pois tasapainosta ja liian vähän tasapainoa tukevia asioita, heikko kohta alkaa hiljalleen antaa periksi. Pahimmillaan vauriot vaativat pitkäkestoista hoivaa parantuakseen.

On helppoa ryhtyä linjausnatsiksi asanoiden ulkoasun suhteen. Mutta miten paljon paremmin voisimmekaan jos olisimme yhtä tarkkoja sisäisen linjauksemme suhteen! Varaamalla erikseen aikaa itsemme ravitsemiseen sisäistä tasapainoa tukevilla asioilla!

Sisäinen linjaus huokuu ulospäin tyyneytenä ja lempeytenä, sisäänpäin kiitollisuuden tunteena. Vaikeuksien edessä sisäinen linjaus herättää toivon ja luottamuksen: tästäkin selvitään, ei mitään hätää.

love-1221449_1920

Yinjoogan opettamisesta

Mitä opettaja tekee kun oppilaat ovat marinoitumassa yinjooga-asanassa? Opettajan näkökulmasta vaikeinta voi olla se, ettei tee mitään.

Kun ensi kertaa tutustuin yinjoogan opettamiseen, yllätyin kun yhtenä puheenaiheena oli, että opettajan voi olla vaikeaa opettaja tekee harjoituksen aikana. Itse en oppilaana ollut tullut edes miettineeksi, mitä opettaja mahtaa puuhailla sillä aikaa kun marinoidun asanassa.

Kerran ohjattua yinjoogaharjoitusta tehdessäni ihan asiakseni mietin, kiinnostaako minua edes, mitä opettaja puuhaa. Huomasin, että ei kiinnosta – kunhan oppilaat ovat mukavasti asanassa.

Kuitenkin ensimmäisillä kerroilla kun pääsin itse ohjaamaan harjoitusta, huomasin että minuutit voivat opettajan näkökulmasta olla pitkiä. Olen koonnut tähän asioita joita nyt muutaman vuoden yiniä ohjanneena olen todennut toimiviksi.

morning-2438775_1920.jpg
Yinjooga johdattaa sisäisen hiljaisuuden äärelle.
  • Turvallisen ja tarkoituksenmukaisen linjauksen mahdollistaminen

Opettajan tärkein tehtävä on ensin varmistaa, että kaikki ovat turvallisissa ja tarkoituksenmukaisissa asennoissa ja että muutenkin oppilailla on kaikki hyvin. Joskus tämä tarkoittaa asanan hienosäätöä tai vaihtoehtoisen asanan tarjoamista, ja niitä on hyvä aina olla takataskussa.

  • Sanallinen ohjaaminen

Sanallinen ohjaaminen on liki välttämätöntä kun asetutaan asanoihin ja useimmiten myös kun niistä tullaan pois. Sanallista ohjaamista voi myös käyttää asanoiden aikana oman asanan hienosäätämiseksi ja rentoutumisen syventämiseksi.

  • Avustaminen

Joskus opettaja voi kierrellä tekemässä hemmottelevia ja asanan parhaita piirteitä korostavia avustuksia. Hyvä avustus on tarkoituksenmukainen, tervetullut ja sellainen, ettei oppilaalle tule tarvetta vastustaa sitä.

Avustuksen tarkoituksena ei ole väkisin viedä asanaan syvemmälle kuin mikä on oppilaan keholle hyväksi. On myös hyvä pitää mielessä, että vaikka useimmat rakastavat kosketusta, jollekin se voi olla kauhistus, tai joskus on hetkiä jolloin kosketus rikkoo keskittyneen tilan.

  • Joogatietouden syventäminen

Harjoituksen aikana on hyvää aikaa kertoa rauhassa esimerkiksi yinjoogasta yleisesti, sen taustalla olevasta kiinalaisesta lääketieteestä, anatomiasta tai jostakin tuntiin sopivasta joogafilosofian teemasta.

Puhe on yleensä viisasta ajoittaa tunnin alkuun. Äänen on hyvä olla rauhallinen mutta kuuluva, niin ettei oppilaiden tarvitse pinnistellä kuullakseen. Voi olla myös hyvä antaa oppilaille lupa korvien sulkemiseen jos ei sillä kertaa jaksa kuunnella.

  • Pienet ekstrajutut

    IMG_20171203_123944
    Äänimaljat ja yinjooga ovat monen mielestä toimiva yhdistelmä!

Joskus tunneilla voi olla jotain pientä ekstraa asanoiden aikana. Esimerkiksi runot taiaforismit voivat toimia, tai vaikkapa eteeriset öljyt, mantrat tai äänimaljojen soitto asanoiden aikana. Jos taitaa shiatsun tai jonkin muun hoitomuodon, sitä voi yhdistää mukaan harjoitukseen. On kuitenkin hyvä pitää asanat keskiössä ja muistaa, että myös ihan perustunti ilman mitään sen kummempaa rekvisiittaa on aina toimiva.

  • Hiljaa paikallaan läsnä oleminen

Tämä on yinjoogan opettajan tärkein taito. Kaikkea tilaa ei tarvitse täyttää ohjeilla ja informaatiolla. Aina ei tarvitse avustaa. Oppilaille on hyvä antaa omaa, rauhallista, pyhää tilaa oman kokemuksen syventämiseksi. Tämä voi samalla olla opettajalle vaikeinta.

Tärkeää on kuitenkin muistaa pysytellä joka hetki läsnä tilannetta seuraten ja olla tarvittaessa oppilaiden saatavilla eikä unohtua omiin ajatuksiinsa – ainakaan pitkäksi aikaa. Vaikka aika kulkisi omasta näkökulmasta hitaasti, tämä ei välttämättä ole oppilaan kokemus.

Siinä missä useiden minuuttien hiljaisuus on yhdelle tervetullut hengähdyshetki aistien ylikuormituksesta, se voi toiselle olla ahdistavaa. Tilannetaju on opettajan tärkein taito: milloin antaa tilaa, milloin ohjailla tunnelmaa sanoin, milloin taas muilla keinoilla.

IMG_20171107_175036