Sopivatko jooga ja dildot samaan lauseeseen?

Opiskelen parhaillaan seksuaalineuvojaksi. Osana harjoittelua pidän opiskelukaverini kanssa tammikuussa työpajan, jossa keskitytään lantionpohjan hyvinvointiin nautinnon näkökulmasta. Työpajassa ohjaan joitain joogaharjoitteita. Siellä myös ohjeistetaan, miten lantionpohjan kireyksiä voi helpottaa dildoa apuna käyttäen.

Olen kuullut, että ainakin yksi henkilö on pahoittanut mielensä tästä yhdistelmästä. Eiväthän dildot mitenkään sovi yhteen oikean joogan kanssa!

Seksuaalisuus on joogassa monelle vaikea kohta. Osa, kuten minulle asiasta avautunut henkilö, saattaa ajatella, että oikean joogan on tarkoitus olla henkistä, ja kaikki keholliseen nautiskeluun vähänkään viittaava vie siitä pois päin. Toisaalta on joogasuuntauksia, jotka suorastaan rakentuvat seksuaalisuuden varaan.

SEKSUAALISUUS JA JOOGAN TEORIA

Seksuaalisuuteen kielteisesti joogan kontekstissa suhtautuvat saattavat vedota Patanjalin tunnetussa kahdeksassa joogan osassa mainitsemaan brahmacaryaan, joka voidaan suomentaa perustellusti selibaatiksi. Usein se tulkitaan miedommin kohtuullisuudeksi aistinautinnoissa. Tiukka selibaattitulkinta on ajankohtainen, jos oma elämäntilanne sen sallii. Se on ollut muinaisessa Intiassa asianmukaista esimerkiksi joogalle omistautuen erakkona elellessä perhe-elämän velvollisuuksien jäätyä taakse, tai oppilaitoksessa jossa muutaman vuoden ajan syvennytään joogaan. Se ei ole asianmukaista normaalissa, aikuisen ihmisen arjessa.

Asiaa voidaan lähestyä myös joogan päämäärän kautta. Välitön joogaharjoituksen päämäärä on rajasin ja tamasin, kiihkeyden ja sakeuden laatujen väheneminen ja sattvan, kirkkauden laadun lisääntyminen. Käytännössä tämä tarkoittaa optimaalisen vireystilan saavuttamista ja tilan tekemistä mieleen.

Yoga-sutra määrittää joogan lopulliseksi päämääräksi kaivalyan. Sinne edetään samadhia harjoittamalla. Samadhilla tarkoitetaan harjoituksella saavutettua selkeää tietoisuuden tilaa. Lopulta tämä johtaa yoga-sutran mukaan kaivalyaan, jossa tietoisuus pääsee lopullisesti eroon kaikesta aineellisesta.

Tällaisen seesteisyyden viljeleminen ja vaaliminen edellyttää niin sanottujen aklishta vrittien etsimistä ja klishta vrittien vähentämistä. Vrittit tarkoittavat mielen liikkeitä. Aklishta vrittit ovat sellaisia, jotka edistävät joogan päämäärää, klishta vrittit vievät siitä kauemmas.

Miten tämä kaikki sitten liittyy dildoihin? Dildoa voi käyttää seksuaaliseen hurjasteluun, jossa hetkellisen nautinnon avulla yritetään paikata oman elämän epäkohtia. Mitä enemmän tällainen toiminta haittaa muuta elämää, sitä kauemmas se vie joogan päämäärästä.

LIHASHUOLTO JA SATTVA

Lantionpohjan lihakset ovat lihaksia siinä missä muutkin lihakset. Jos hartialihakset jumittavat tämän tästä, kyseessä on aklishta vritti josta on haittaa omalle ololle yleisesti ja sen kautta joogaharjoitukselle. Tällöin on viisasta löytää tasapaino siihen, miten jumpata ja rentouttaa hartioitaan. Myös hieronta tekee hyvää. Näin saavutetaan sattvisempi tila ja siten otollisemmat olosuhteet joogassa etenemiselle.

Jos lantionpohjan lihakset ovat heikot tai kireät, ne estävät samaan tapaan kehon optimaalista toimintaa ja alentavat hyvinvointia. Etenkin voimakkaampaa joogaa tekevillä lantionpohjan kireydet ovat tavallisia, varsinkin jos tekee urakalla mulabandhaa ja uddyanabandhaa. Tällöin on hyvä opetelle rentouttamaan lantionpohjansa. Se edellyttää, että oppii tunnistamaan, miltä lantionpohjan lihakset tuntuvat jännittyneinä ja miltä rentoina.

Hartoiden hieronta on melko yksiselitteistä puuhaa. Lantionpohjan lihasjumit ovat vaikeammin tavoitettavissa. Dildo on oivallinen apuväline siihen. Se ei siis ole pelkästään väline seksuaalisen nautinnon tuottamiseen. Voin kertoa, että lantionpohjan hieronnasta on nautinto kaukana.

Nautinto ei kuitenkaan ole kielletty hedelmä edes joogille. Jos on itselleen kovin ankara, voi olla vaikea antaa itselleen lupaa nauttia. Sattvinen nautinto lisää elämän mielekkyyttä. Rajasisesta nautinnosta tulee pakkomielle, tamasiseksi se muuttuu kun se alkaa olla vahingollista. Ankara nautinnosta kieltäytyminen vääriin käsityksiin pohjautuen on sekin tamasista.

Haluatko oppia lisää lantionpohjan hyvinvoinnista? Helsingin Vallilassa sijaitsevalla Yoga Basella 8.1.2023 klo 12 – 15 pidettävään työpajaan pääset ilmoittautumaan täältä.

Millainen olo sinulla on nyt?

Joogatunneillani pysähdytään usein kuulostelemaan omaa oloa. Tuntini usein myös alkavat ja päättyvät näin. Tämä ei ole ollenkaan turhanpäiväinen juttu eikä kyse ole pelkistä huilailutauoista. Sen sijaan tämä on erittäin keskeinen ja syvällinen osa tuntejani.

Lähestymistavassani keskeistä on se, ettei joogaharjoitus ole suorite. Se ei tarkoita, että suorituskeskeisyys olisi aina ja kaikkialla pahasta. Tekee suorastaan hyvää haastaa itseään aina välillä. Minun joogatuntini eivät kuitenkaan ole paikka sille. Niillä tehdään harjoitusta itseään hoivaten eikä itseltään vaatien. Pysähtyminen tekemisen keskellä voi olla hyvä herättelijä tämänkin suhteen.

Kun tarkastelee omaa oloaan joogatuntia aloittaessaan, huomaa paremmin sen hetkiset tarpeensa. Vaikka ryhmätunnilla kaikki tekevät näennäisesti samaa harjoitusta, sama muoto tarjoaa mahdollisuuden monenlaiselle sisällölle. Harjoituksen voi tehdä lempeämmin ja rauhoittavalla asenteella, jos se on se mitä kaipaa, tai sitten voi purkaa energiaansa revittelemällä reippaammin. Aina ei ole pakko tehdä vähintään samanlaisella intensiteetillä vähintään yhtä syviä asanoita kuin viimeksi.

Kun tämän lisäksi palaa oman olonsa äärelle tunnin päätteeksi, huomaa tunnin aikana tapahtuneen muutoksen. Usein joogatunnin jälkeen olo on miellyttävämpi ja tyynempi kuin ennen sitä. Kun tämän panee erikseen merkille, alkaa huomata säännönmukaisesti toistuvan kaavan. Miellyttävään ja tyyneen oloon haluaa palata. Niinpä asian tietoinen tarkastelu auttaa pitämään yllä harjoitusmotivaatiota.

Oman olon tarkastelussa on myös se idea, että kun siihen aina silloin tällöin kiinnittää huomiota, tulee ajan mittaan huomanneeksi myös, että olo on aina hieman erilainen. Joskus selkää kolottaa, joskus hartiat ovat jumissa, joskus on suorastaan euforinen ja energisen virtaava olo. Joskus mieli on levoton eikä keskittymisestä meinaa tulla mitään, toisinaan taas on helppo ihan vaan olla.

Tämä on erittäin tärkeä asia huomata. Vaikka se saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mielellämme on taipumus vakuuttaa meidän päinvastaisesta varsinkin silloin, kun menee heikommin. Tuntuu, että ikävä olotila on pysyvä ja voi olla jopa toivoton olo.

Kuitenkin kokemuksemme sisältö vaihtelee hetkestä toiseen, joskus nopeasti ja joskus tuskastuttavan hitaasti. Se, mikä pysyy on näkökulma, josta käsin sitä tarkastelee, toisin sanottuna tietoisuus.

Näin sen voi esimerkiksi tehdä:

• Voit tarkastella konkreettisia fyysisiä tuntemuksia. Mitkä kohdat kehostasi koskettavat alustaa? Miten painosi jakautuu alustalle? Miltä vaatteet tuntuvat iholla? Entä lämpötila?
• Voit skannata kehoasi esimerkiksi päästä varpaisiin pannen merkille, mitä huomaat. Välttämättä kaikkialla ei tunnu mitään erityistä. Joku kohta taas saattaa suorastaan huudella itsestään.
• Voit suunnata huomion hengitykseen. Jos sitä on hankala havaita, voit vaikka tuoda toisen käden vatsalle ja toisen rintakehälle. Hengitystä ei tarvitse muuttaa. Sen lisäksi, että hengitys on fysiologinen toiminto, jokainen hengitys on myös kokemuksellinen.
• Voit tarkastella, oletko jonkin tunnetilan vallassa. Tunteen ei tarvitse olla voimakas.
• Voit myös seurailla, minkälaisia ajatuksia mielessäsi vilisee ja missä tahdissa.

Keskustelu yinjoogasta Jouni Hallikaisen kanssa

Sain tutustua yinjooganopettaja ja joogakirjailija Jouni Hallikaiseen joulukuussa 2017. Ensimmäinen kohtaamisemme oli Oasiksella, jossa Jouni tuli minun yinjoogatunnille. Jäimme keskustelemaan tunnin jälkeen. Sittemmin olemme tavanneet säännöllisesti ja jutustelleet etupäässä joogan opettamisesta. Olemme huomanneet, että meillä on samansuuntainen näkemys siitä, mikä yinjoogan opettamisessa on olennaista.

Niinpä keskustelumme johtivat lopulta siihen, että aloimme suunnitella yhteistä jatkokoulutusta yinjooganopettajille syksyksi 2021 (tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen täältä). Halusimme avata meidän ajatusmaailmaamme, jotta koulutuksesta kiinnostuneet saisivat paremman käsityksen lähestymistavastamme.

Kreeta: Jouni, olet kertonut, että sinua puhuttelee erityisesti taolainen filosofia. Kertoisitko hieman lisää siitä, mikä siinä puhuttelee juuri sinua ja miten se linkittyy yinjoogaan?

Jouni: Taolaisen filosofian ja yinjoogan suhde on minusta niin tiivis, että usein koen yinjoogan puhtaasti taolaisen filosofian harjoitukseksi. Esimerkiksi taolaiset ajatukset kohtuudesta, pehmeydestä, hiljaisuudesta ja elämän virtaavuudesta omalla painollaan ovat kaikki ydinajatuksia myös omassa yinjoogaharjoituksessani sekä yinjoogan opetuksessani. Koen, että opiskelemalla taolaista filosofiaa ymmärrän myös yinjoogaharjoituksen periaatteet paremmin. Harjoittamalla yinjoogaa puolestaan koen ahaa-elämyksiä taolaisen filosofian sisäistämisen suhteen. En enää osaa, enkä edes halua yrittää, erottaa noita kahta asiaa toisistaan. 

Jouni rentoutumassa

Jouni: Kreeta, mitä sinä koet merkittäväksi yinjoogan ydinajatukseksi, kun siitä kuorii pinnalta pois postmodernin joogan elementit, kuten esimerkiksi perinteisen kiinalaisen lääketieteen meridiaaniteorioineen? Ja jatkokysymys, mitkä koet tällaisen joogaharjoituksen harjoittamisen suurimmiksi hyödyiksi? 

Kreeta: Näen, että yinjoogan taika piilee tietoisuustaidoissa ja rentoutumisessa. Tietoisuustaidoilla tarkoitan sitä, että pysähtyessä oppii huomaamaan yhä hienovaraisempia asioita omasta kehostaan ja oman mielensä toiminnasta. Parhaimmillaan se johtaa siihen, että osaa käyttää kehoaan arjessa tavalla, josta ei koidu niin paljon kremppoja, ja oman mielen toiminnan tiedostaminen ja sietäminen taas auttaa toimimaan viisaammin.  Lisäksi sillä että ottaa itselleen säännöllisesti aikaa rentoutumiseen yinjoogaharjoituksen muodossa on valtavat ja konkreettiset terveysvaikutukset.

Kreeta lempiasanassaan

Kreeta: Opetat suosittuja kolmen tunnin mittaisia Total Yin -harjoituksia. Yinjooga-asanoita ei ole kovinkaan montaa. Minkä näet olevan oman opetuksesti ydin?

Jouni: Suosin omassa harjoituksessani sekä opetuksessani suhteellisen pitkiä asanoita, joten yinjoogan asana-arsenaalista löytyy hyvin asentoja vaikka seitsemäksi tunniksi. Asana tosin itsessään on minulle nykyisin vähemmän merkittävä kuin ennen. Toki ne ovat ulkoisesti edelleen yinjoogaharjoitukseni keskiössä, mutta enemmänkin ulkoisten puitteiden rakennuspalikoina. Harjoitus itsessään tapahtuu enemmän ja enemmän meditatiivisilla sekä hermostollisilla tasoilla, joihin päästään erilaisissa asanoissa viipyiltäessä. Asana on ikään kuin aktiivinen ja ulkoinen tekijä, harjoituksen ydin itselläni on kuitenkin passiivisessa olemisessa ja havainnoinnissa. Tähän on tultu lähinnä pitkän ja ahkeran oman harjoituksen kautta. Omia tuntemuksiani, havaintojani ja päätelmiäni olen sitten tuonut pala palalta omaan opetukseen. Sitä kautta olen päässyt tekemään lisähavaintoja sen suhteen, mikä resonoi Total Yin -harjoituksiini osallistuvissa yinjoogeissa. Aika pitkälti se meditatiivinen itsetutkiskelu sekä silkka rento oleminen tuntuu tuottavan ihmisille parhaat kokemukset ja hyödyt.

Jouni: Minua kiinnostaisi Kreeta kuulla niistä asioista, jotka sinun viime vuosien lähihoitajaopiskelusi on tuonut omaan yinjoogaopetukseesi. Mikä on esimerkiksi muuttunut opetuksesi suhteen verrattuna vaikkapa opiskelujasi edeltäneeseen tilanteeseen?

Kreeta: Jooganopettajan urani aikana minua on kiinnostanut joogan terapeuttiset mahdollisuudet ja joogan soveltaminen erityistarpeisiin. Siksi olen opiskellut Svastha Yoga Therapy -ohjelman viimeistä moduulia lukuunottamatta. Yksi suurimmista kutsumuksistani joogan alalla on viedä joogaa niille, joille perinteiset ryhmätunnit eivät ole vaihtoehto esimerkiksi terveydellisistä tai psyykkisistä syistä. Jotta tulisin taitavammaksi tässä, halusin opiskella myös virallisen terveydenhuollon tutkinnon pohjaksi. Joogan osaamisesta on ollut huimasti apua hoitotyössä – olen työskennellyt kehitysvammaisten asumisyksiköissä sekä tehnyt yhden pitkän harjoittelujakson sairaalan vuodeosastolla. Hoitoalan opintojen myötä opetuksessani painottuu yhä enemmän länsimainen fysiologia sen sijaan että puhuisin meille vieraamman kiinalaisen lääketieteen termein. Tätä kautta voin olla yhä luottavaisempi sen suhteen, että harjoitus on oppilaille hyödyksi.

EKG-käyrää

Kreeta: Entä miten on sinun kohdallasi, millä tavalla oma opetuksesi on vuosien varrella muuttunut? Millainen on mielestäsi hyvä yinjooganopettaja?

Jouni: Oma opetukseni on muuttunut aina sitä mukaa, kun oma harjoitukseni ja kiinnostuksen kohteeni ovat muuttuneet. Opiskelen jatkuvasti lisää niin joogan kuin muunkin saralla ja pyrin tuomaan kaiken aikaa uusia elementtejä mukaan joogaani sekä opetukseeni. En halua toistaa vuodesta toiseen samoja asioita vaan alati kehittyä ja laajentaa omaa ymmärrystäni – jakaen sitä sitten eteenpäin. Esimerkiksi kiinalaisen lääketieteen teorioiden liittäminen yinjoogaan on omalta osaltani vähentynyt vuosi vuodelta ja samaan aikaan esimerkiksi keskushermoston sekä aivojen toiminnan yhteys harjoitukseen on kasvanut.

Tämä kaikki liittyy myös siihen, millainen on mielestäni hyvä yinjoogaopettaja. Minusta hyvä opettaja on omalla polullaan jatkuvasti etenevä ikuinen oppija, joka opettaa niitä asioita, mitä itse on opiskellut ja ymmärtänyt. Hänellä on oma persoona ja sydän opetuksessa mukana ja sitä kautta selkeä ”oma ääni”. Hän ei siis esimerkiksi toista suoraan jonkun toisen sapluunaa vaan ohjaa sekä opettaa itsensä kautta ja itsensä näköistä harjoitusta. Tykkään myös kovasti, jos yinjoogaopettaja uskaltaa puhua muustakin kuin asanasta tai anatomiasta. Etenkin silloin, jos hän tietää mistä puhuu, välittää sitä mitä on ymmärtänyt – ja uskaltaa pelkän ohjaamisen sijaan myös opettaa.

Tietoisen rentoutumisen taito

Yoga-nidra on joogaperinteeseen kuuluva syvän ja tietoisen rentoutumisen harjoitus, jossa ei tarvitse kuin maata mukavassa asennossa silmät kiinni ja ohjailla huomiota eri asioihin. Psykologi ja psykoterapeutti Merja Sipponen on julkaissut aiheesta suomenkielisen kirjan, ja toivon että kirjan myötä moni löytää tämän arvokkaan harjoituksen pariin (Jooga-nidra ja tietoisuuden taidot, Basam Books 2020).

Kirja on melko ohut, 136-sivuinen, ja sellaisena näppärä mukana kuljetettavaksi. Sipposella on laaja osaaminen ihmisen mielen toiminnan alalta. Kirjan parhaimmistoa onkin sen ensimmäiset kolme osaa, joissa Sipposen osaaminen pääsee loistoonsa. Ensin käydään läpi yoga-nidran ja tietoisuustaitojen pääperiaatteita. Seuraavaksi syvennytään rentoutumisen merkitykseen hyvinvoinnille. Tässä osiossa on paljon asiaa stressin vaikutuksesta ja hyvän unen osatekijöistä sekä sivuaa tietoisuustaitojen ja stressinhallinnan merkitystä muun muassa unettomuuden ja erilaisten kiputilojen hoidossa. Kirjan kolmannessa osassa pureudutaan tarkemmin itse yoga-nidraan.

Jokaista näistä osasta olisi voinut hyvin vielä laajentaa. Aiheet ovat tärkeitä ja ajankohtaisia ja Sipposen osaamisalan ytimessä. Joogan filosofiaa koskevan osuuden olisi taas aivan hyvin voinut jättää pois kokonaisuuden siitä kärsimättä. Itse asiassa kokonaisuus olisi suorastaan hyötynyt tarkemmasta aiherajauksesta.

Sipponen viittaa joogafilosofiaa käsittelevässä luvussa Patanjalin Yoga-sutraan. Hänen viitatessaan tiettyihin sutriin toisen käden lähteen kautta herättää kysymyksen, onko hän itse edes tutustunut alkuperäistekstiin, sillä toisen käden viitteen pohjalta hän kehottaa tutustumaan sutriin 1, 3 ja 8. Tämän viitteet perusteella on hyvin hankala etsiä tarkoitettuja sutria, sutriin viitattaessa kun on tapana ilmaista ensin luku ja sitten sutran numero (esim. 1.2.). Koska Yoga-sutrassa ei ole lukua kahdeksan, otaksun, että tässä on jäänyt luku merkitsemättä. Sipposen lienee kuitenkin helppo korjata tämä seuraavaan painokseen.

Myös Sipposen (s. 92) havainnollistus siitä, mitä filosofia on, on vähintäänkin hämmentävä. Virheellinen on myös Sipposen esittämä väite, jonka mukaan joogan filosofia olisi ei-dualistista. Ei-dualismi on yksi monista joogafilosofian koulukunta, ei ainut.

Tietoisuudesta kirjoittaessaan Sipponen lähtee käsittelemään aihetta hieman liian kaukaa hieman liian hatarin perustein. Descartesin käsitys tietoisuudesta ei aivan osu maaliin Sipposen lyhyessä käsittelyssä, joten senkin olisi voinut jättää pois ja käyttää tilan modernille tietoisuudentutkimukselle, joka on enemmän Sipposen omaa alaa.

Kirjan epätasaisesta annista huolimatta Sipposen ”Jooga-nidra” ansaitsee kirkkaasti paikkansa jokaisen rentoutumisesta ja pintaa syvemmälle menevästä harjoituksesta kiinnostuneen joogin kirjahyllyssä. Ennen kaikkea soisin yoga-nidran laajentavan suosiotaan harjoituksena, sillä sen hyödyt kiireisen elämänmenon lomassa ovat kiistattomat, ja on mahtavaa että Sipponen on tehnyt työtä tämän harjoituksen tekemisessä tunnetummaksi. Kirja inspiroi ja antaa työkaluja omaan yoga-nidra -harjoitukseen. Lisäksi jooganopettajat saavat kirjasta paljon. Vaikkeivät ryhtyisikään ohjaamaan varsinaisia yoga-nidra -harjoituksia, kirjasta saa hyviä vinkkejä rentoutumisen ja savasanan ohjaamiseen.

Navigointiopas mielenrauhaan: Janne Kontalan Yoga-sutra -suomennos ja kommentaari

Bhagavad-Gitan meditaation joogaa käsittelevässä luvussa (6.34) Arjuna valittaa Krishnalle, että mieltä on yhtä hankalaa pitää aisoissa kuin tuulta. Yoga-sutra on opas siihen, miten tämä on mahdollista. Ei siis ihme, että Yoga-sutran jooga on vaativa harjoitus. Se kertoo, kuinka hiljalleen heittää hyvästit mielen tarpeelle hakea tyydytystä ulkoisista asioita ja korvata tämä taipumus sisäisellä rauhalla. Janne Kontalan Yoga-sutran suomennos ja kommentaari esittää selkeästi ja johdonmukaisesti, miten tämän projektin voi toteuttaa.

Yoga-sutra itsessään on kieliasultaan niin minimalistinen, ettei se avaudu ilman kommentaaria. Vaikka Suomen kielellä on jo olemassa useampia sutrakommentaareja, on aihe niin monitahoinen, ettei siihen perehtyneellekään lukijalle tule Kontalan kommentaaria lukiessa oloa, että tämä on jo nähty. Sutrakommentaarit tukevat toisiaan. Eri kommentaareista löytyy erilaisia näkökulmia ja teoksia voi lukea rinnakkain. Näin ollen Kontalan Yoga-sutra on erittäin tervetullut lisä suomenkielisiin laadukkaisiin joogaklassikoihin.

Siinä missä Yoga-sutran usein nähdään esittävän Ishvara pranidhana eli Jumalalle omistautuminen vain yhtenä monesta vaihtoehdosta joogan päämäärän saavuttamiseksi, Kontala korostaa kautta linjan bhaktin hyötyjä sitoen näin Yoga-Sutran mielen hiljentämiseen tähtäävät tekniikat Bhagavad-Gitassa esiteltyihin arkielämän kannalta usein käytännöllisempiin aiheisiin. Tämän hän tekee kuitenkin tavalla, joka ei särähdä teismiä vierastavan lukijan korvaan – joogan päämäärään kun on muitakin reittejä.

Sutrien suomennokset on tarkkaan mietitty nappaamatta niitä suoraan muista lähteistä. Osa Yoga-sutran termistöstä on teknistä eikä suoraa suomenkielistä vastinetta yksinkertaisesti ole olemassa. Jotkut termit Kontala on jättänyt suomentamatta. Näitä termejä ovat muun muassa ’sattva’, ’rajas’ ja ’tamas’, jotka varmasti ovat suurelle osalle jooganharjoittajista tuttuja. Sanskriitinkielinen termi ’asmita’ on kinkkinen suomennettava. Kontala käyttää siitä paikoin alkuperäistermiä ’asmita’ ja paikoin se on suomennettu minätunteeksi. Mikäli harvakseltaan esiintyvät sanskriitinkieliset termit hämmentävät, on teoksen lopussa sanasto, joka auttaa palauttamaan mieleen, mistä asiasta olikaan kyse ilman että tarvitsee kahlata tekstiä taaksepäin siihen kohtaan, jossa termi on ensimmäisen kerran esiintyessään selitetty.

Kontalan kommentit sutriin ovat samaan aikaan sekä perusteellisia että selkeitä. Kontalan teksti on miellyttävää lukea. Jokainen lause on mietitty perin pohjin. Tieteellisestä otteesta ja tieteen etiikasta ei ole tingitty – kaikenlainen mutuilu loistaa poissaolollaan, ja Kontala latelee vankat perusteet tulkinnoilleen.

Niin joogan historian kuin nykyjoogan kentän hyvin tunteva Kontala nostaa esiin nykylukijalle olennaisia näkökulmia ja laittaa realistiseen perspektiiviin sutrien korkealentoisimmat ja samalla nykylukijalle kaukaisimmat osuudet tekemättä kompromisseja asiasisällön suhteen. Lukiessaan ensimmäisen luvun lopun kuvauksia syvenevistä samadhin tasoista tai kolmannen luvun selontekoja mitä ihmeellisemmistä joogakyvyistä lukija ei voi olla arvostamatta Kontalan tapaa tehdä näistäkin asioista niin selkeästi ymmärrettäviä kuin se kielen kautta on mahdollista. Kompromissiratkaisujen puutetta heijastaa myös brahmacaryan suomentaminen selibaatiksi siitä huolimatta, ettei selibaatti nykyään ole lainkaan muodikas harjoituksen muoto.

Kontalan kommentaari ei sisällä sutria sanskriitinkielellä, vaan ainoastaan sutrien suomennokset sekä kommentit. Tätä ratkaisua Kontala perustelee muun muassa sillä, että sutrat löytyvät sanskriitiksi Måns Broon ansiokkaasta suomennoksesta. Vaikka tämä ratkaisu saattaa harmittaa joogahifistelijöitä, on kuitenkin sanottava, että alkuperäistekstin puuttuminen tekee teoksesta sujuvamman lukea ja auttaa kiinnittämään huomiota asiasisältöön. Jos hifistely kiinnostaa, voi eri sutrakommentaareja mainiosti lukea rinnakkain.

Kontalan Yoga-sutra, hiljaisen mielen tie (Basam Books, 2020) ansaitsee kirkkaasti paikkansa jokaisen klassisen joogan tiestä kiinnostuneen lukemistosta.

Uskomuksista

Varsinkin joogapiireissä kuohuu nyt QAnonin takia, jooga- ja hyvinvointialalle kun mahtuu hyvin monenlaista maailmankatsomusta. Kun some tyrkyttää ”vaihtoehtoja viralliselle totuudelle”, on hyvä palata filosofian peruskäsitteiden pariin. Se saattaa selkiyttää omaa ajattelua.

Kun mielessä on selkeänä luotettavan tiedon tunnusmerkit, on helpompi luovia tässäkin myrskyssä. Uskomuksia on hyvin erilaisia, osa on tuulesta temmattuja, osa somesta napattuja ja osa siinä määrin perusteltuja ja tosia että niitä voi kutsua tiedoksi. Tästä seuraa, etteivät kaikki uskomukset ole samalla viivalla: osan perusta on huterampi kuin toisten, ja oma fiilis on huono mittari näille.

Uskomuksissa ei siis ole kyse pelkästään mielipiteistä. Esimerkki mielipiteestä on suhtautuminen suklaaseen. Joku ei tykkää suklaan mausta, toisesta se taas on taivaallista. Nämä mielipiteet ovat keskenään samanarvoisia. Jos joku ei tykkää suklaasta, en voi kiistää tätä – asia on varmasti totta jos henkilö itse näin kertoo eikä minun ole syytä olettaa hänen valehtelevan. Voimme keskustella siitä, mikä toista viehättää suklaassa ja toista suorastaan etoo, mutta ei ole tarvetta eikä välttämättä edes mahdollisuutta muuttaa toisen mielipidettä.

Sen sijaan jos lähdetään keskustelemaan suklaan vaikutuksista terveyteen, ei kyse ole enää mielipiteistä. Väittämälle ”Tumma suklaa sisältää antioksidantteja” löytyy tutkimuksin todistettava vastine todellisuudesta toisin kuin väittämälle ”runsas suklaan syönti auttaa pudottamaan painoa.”

Näin asia on vielä selkeä, mutta tämä muuttuu monimutkaisemmaksi kun tunnepitoiset mielipiteet sekoittuvat asiatiedolta vaikuttaviin väittämiin. Jos pitää suklaasta, hakee mielellään informaatiota, joka vahvistaa omaa käsitystä siitä, että suklaata kannattaa syödä. Lisäksi kirjoitetut viestit vaikuttavat luotettavammilta kuin arjen keskellä vaihdetut ajatukset, vaikka välttämättä niillä ei ole tiedollisesti mitään eroa. Jos kirjoitetun viestin väitetään lisäksi olevan peräisin arvovaltaisesta lähteestä, esimerkiksi lääketieteen tohtorilta, on siihen helpompi uskoa kuin jos sen lähteenä on perus Maija Meikäläinen.

Arvovaltaisetkin henkilöt voivat päästää suustaan asioita, jotka lukeutuvat mielipiteiksi tai jotka ovat perusteettomia uskomuksia. Näin erityisesti silloin, jos ajatus on esitetty nettilähteessä eikä tieteellisessä julkaisussa. Toisinaan vaatii medianlukutaitoa osata erottaa, milloin esitetty ajatus pohjaa todellisuuteen ja milloin sen taustalla on joku toinen motivaatio, esimerkiksi epäluottamuksen herättäminen demokratiaa kohtaan.

Kun esitetyn uskomuksen perusteeksi on tarjota tieteellinen tutkimus, ollaan yleensä vahvoilla. Jos sen perusteeksi on tarjota joku tieteelliseltä kuulostava tutkimus, jossa puhutaan samasta asiasta, ollaan jo huteralla pohjalla. Kaikki lähteet eivät siis tuota paikkansa pitävää tietoa. On hyvä olla kriittinen – kriittisyys on tieteellisen toiminnan elinehto! – mutta ennen kuin lähtee kritisoimaan, tulisi ensin ymmärtää hyvin aiotun kritiikkinsä kohde. Tässä tilanteessa asiaan vuosikausia perehtynyt tutkija on väistämättä vahvemmilla kuin vaihtoehtoisia totuuksia kuukauden googlannut henkilö.

Joskus väitteen perustaksi tarjotaan sydämen syvää viisautta. Se on paikallaan muun muassa omaa hyvinvointia konkreettisesti koskettavissa asioissa: sydämeni syvä viisaus voi kertoa minulle, että elämäni on liian täyttä ja lukuisat velvollisuudet uuvuttavat. Sen sijaan sydämeni viisaus ei tavoita fysikaalista todellisuutta koskevia asiaintiloja, ei vaikka miten joogaisin. Siihen tarvitaan järkeä.

Tässä puhuin suklaasta. Filosofia käsittelee asioiden muotoa ja relaatioita. Nämä samat seikat pätevät, vaikka suklaata koskevat väittämät korvaisi maskisuosituksia tai koronaviruksen merkitystä koskevilla väittämillä.

Joogaa vauvan kanssa

Olen pitänyt jo useamman vuoden ajan suuren suosion saavuttaneita äiti-vauva -joogaryhmiä. Idean näihin ryhmiin sain vauvakerhosta, jossa kävin lapseni kanssa tämän vauvavuotena. Siellä oli ensin muskari-tyyppistä toimintaa, minkä jälkeen kahviteltiin ja keskusteltiin vapaasti. Erityisesti tämä jälkimmäinen osuus teki vauvakerhosta viikon henkireiän. Oikein laittauduin aina kun oli vauvakerhopäivä!

Oli siis tärkeää päästä jakamaan vauva-arjen iloja ja haasteita muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Äiti-vauva -joogaryhmät perustuvat tälle ajatukselle. Muskarin sijaan ryhmässä ensin joogataan, ja keskustelut eivät ole täysin vapaita vaan joka kerralle on oma aiheensa. Olemme keskustelleet oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä, nukkumisesta, syömisestä, vauvanhoitoon liittyvistä tavaroista ja parisuhteesta. Keskustelujen ideana ei ole selvittää, kuka suorittaa äitiyttä parhaiten vaan jakaa kokemuksia ja ajatuksia ja joskus purkaa sydäntä kyyneliin saakka.

Kuva: Anna Haapalainen

Joogaharjoituksessa huomioidaan raskauden ja synnytyksen jälkeiset sekä vauvanhoitoon liittyvät erityispiirteet. Näitä ovat muun muassa vatsan ja lantion seudulle kohdistuvan paineen välttäminen, syvien keskivartalon lihasten ja lantionpohjan tiedostaminen ja vahvistaminen, selän neutraalin asennon löytäminen, yläselän vahvistaminen, rintarangan mobilisointi, hartioiden rentoutus, vuorovaikutus vauvan kanssa ja rauhoittuminen. Liikkuvuuden lisääminen tai intensiivinen vatsalihastreeni eivät kuulu vauvavuoden harjoitukseen.

Suurimman osan liikkeistä voi tehdä vauvan kanssa, mutta aina on mahdollista tehdä harjoitus myös itsekseen, jos vaikka vauva sattuu nukkumaan tai viihtyy lattialla. Jos välillä vauva kaipaa enemmän huomiota, voi aivan hyvin pitää harjoituksesta taukoa. Vauva on kuitenkin vauvavuoden keskipiste. Tämän vuoksi tunneilla tehdään sama harjoitus ainakin kaksi kertaa.

Ideana tunneissa on myös se, että harjoituksista voi poimia itselleen sopivat niin että niitä voi tehdä itsekseen kotona. Vauvavuoden jooga tarkoittaa harvoin kaikessa rauhassa tehtyä puolentoista tunnin joogaa. Realistisempaa on miettiä, millaisia hyvinvointia edistäviä liikkeitä voi tehdä silloin tällöin päivän mittaan vauvanhoidon ohessa tai vauvan kanssa.

Tunneilla vallitsee ajoittain kaaos, mikä on täysin ok tällaisessa ryhmässä. Jos oma vauva haluaa huutaa koko tunnin ajan, hänellä on täysi oikeus tehdä niin. Tarvittaessa voi mennä vaikka hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan vauvan kanssa. Vauvajoogassa harjoitellaan ennen kaikkea lempeää ja joustavaa suhtautumista siihen, että kaikki ei ole koko aikaa täysin hallinnassa, mutta silti voi välillä suunnata huomiota siihen miltä oma keho tuntuu ja katsoa, olisiko parista rauhallisesta ja tietoisesta hengityksestä rauhoittamaan kiihtyneisyyttä. Näin vauvajoogan opit kantavat myös vauvavuoden jälkeen.

Pidän MamaYoga -kursseja Oasiksella keskiviikkoisin klo 11.30 – 12.15. Näillä tunneilla ei ole keskusteluosuutta, mutta tunnin jälkeen on mahdollista jäädä salille juomaan teetä ja rupattelemaan. Seuraava kurssi alkaa 28.10.

Seuraava äiti-vauva -joogakurssi Auralan opistolla alkaa 11.1.2021. Kurssi on maanantaisin klo 10.45 – 12.00. Ilmoittaudu mukaan tästä.

Kuva: Anna Haapalainen

Kesä ilman joogatöitä

Sen jälkeen kun ohjasin ensimmäisen harjoitustuntini kevättalvella 2014, minulla ei ole ollut joogan ohjaamisesta yli kahden viikon taukoa. Pääosin viikkotunteja on ollut yli kymmenen, joskus lähempänä kahtakymmentä. Hiljaisempina kausina olen ohjannut pari viikkotuntia tai pitänyt työpajoja. Lisäksi olen kouluttanut ja kouluttautunut sekä kirjoittanut joogasta tänne blogiin sekä Suomen laadukkaimpiin joogalehtiin, Anandaan ja Suomen Joogalehteen.

Suurin osa viikkotunneistani on Auralan opistolla. Opiston kesäkausi on olematon tai ainakin hyvin hiljainen. En ole markkinoinnillisesti niin orientoitunut kuin itsenäisessä yrittämisessä olisi hyvä olla, ovat kesät aiheuttaneet ahdistusta: Miten turvata oma toimeentulo silloin?

Tämä kesä oli erilainen. Koronakevään viimeisen videotunnin pidin toukokuun puolivälissä. Alkukesän joogatöihin kuului videokurssin suunnittelu, yksilöllisen joogaohjelman laatiminen sekä yksi työpaja yhdessä kollegan kanssa. Muun ajan olen ollut hoitotöissä haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten asumisyksikössä.

Iltavuorolaisen viikset

Työ on ollut hyvin erilaista kuin mihin olen tottunut, jo ihan työajoista lähtien. Hajanainen viikkoaikataulu vaihtui intensiiviseen vuorotyöhön, ja ryhmien ohjaaminen yksilölliseen hoitotyöhön.

Työnkuvaani on kuulunut perushoito sekä asukkaiden aktivointi. Vei aikaa päästä työhön sisään, sillä minulla ei ole juurikaan aiempaa kokemusta kehitysvammaisten kanssa työskentelystä. Kaikki asukkaat eivät kommunikoi sanallisesti, joten kommunikaatioyhteyden luominen otti oman aikansa. Sitä mukaa kun tutustuin asukkaisiin pääsin vähitellen sisään työhöni.

Vaikka työ on näennäisesti hyvin erilaista kuin joogan ohjaaminen ryhmille, näen että pohjimmiltaan olen edelleen tehnyt samaa asiaa: auttanut muita kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä. Keinot ovat olleet kyllä hyvin erilaisia.

Tukiviittomat tulivat kesän aikana tutuiksi

Kun työelämä on ollut intensiivisempää, olen löytänyt uudella tavalla joogan hyvinvointia ylläpitävän merkityksen. Aikaa työstä palautumiseen ei ole aina niin paljon kuin haluaisi, mutta muutama rauhallinen asana tai mantrojen pariin hiljentyminen ennen nukkumaanmenoa auttaa kehoa palaamaan toimintavalmiudesta lepotilaan.

Mitä enemmän kierroksia minulla on ollut, sitä vaikeampi on ollut asettua esimerkiksi yinjoogan tai restoratiivisen joogan pitkäkestoisiin, liikkumattomiin asanoihin, vaikka luonteva ajatus olisi että juuri ne ovat sitä mitä silloin tarvitsisin.

Ruuvihommia

Kun keho ja mieli ovat aktiivisia ja skannaavat jatkuvasti ympäristöä siltä varalta, että olisiko jotakin mitä pitäisi tehdä, paikallaan oleminen tuntuu väkinäiseltä ja ahdistavalta. Sen sijaan rauhallisen ja helpon liikkeen kautta kehomieli alkaa asettua kuin epähuomiossa, ja kohta saattaakin olla sopiva hetki asettua yinjoogan asanaan, jos nyt ei heti seitsemäksi niin kenties kahdeksi minuutiksi.

Myös oma ääni on hyödyllinen apuväline hermoston rauhoittamisessa. Kun antaa uloshengityksen virrata äänenä, uloshengitys pitenee automaattisesti ja keuhkot tyhjenevät paremmin. Tämä puolestaan auttaa sisäänhengitystäkin kokonaisvaltaisemmaksi. Uloshengitys on monin tavoin yhteydessä parasympaattiseen hermostoon, eli siihen osaan hermostoa jonka tehtävänä ovat muun muassa lepo ja ruuansulatus, ja joka siis on palautumisen kannalta ratkaiseva.

On hyödyllistä kiinnittää huomiota siihen, millainen olo on silloin kun kokee olevansa rauhallinen ja levollinen. Miltä mieli tuntuu silloin? Entä hengitys? Entä keho? Kun tämän painaa mieleen, tällaisia hetkiä on helpompi huomata ja niihin on ehkä hieman helpompi palata, kun tietää mitä on etsimässä.

Yhtä hyödyllistä on kuulostella omaa kehoaan silloin kun tuntee olevansa stressaantunut. Miltä mieli, keho ja hengitys tuntuvat silloin? Kun tämän olon huomaa, voi sille tehdä jotakin. Hätäensiapuna voi ottaa muutaman syvemmän ja tietoisen hengityksen keskittyen erityisesti uloshengitykseen. Jos stressitila on koko ajan päällä, tämä ei tietenkään riitä vaan tila tarvitsee mittavampaa palautumista ja lepoa.

Tämän kesän jälkeen minulla on aikaisempaa enemmän työkaluja niin kehitysvammaisten kanssa toimimiseen kuin myös palautumisen edistämiseen.

Maistiaisia näistä saat erityisesti Auralan yin & yang -joogassa torstaisin klo 9.15 – 10.30. Kurssi alkaa 16.9.! Ilmoittaudu mukaan tästä.

Palapelejä aktiviteetiksi

Joogaopen korona-arki

Tämä kevät on ollut töiden puolesta poikkeuksellista aikaa. Tässä postauksessa kerron, miten oma työnkuvani on muuttunut.

Maaliskuun alkupuoli meni synkissä tunnelmissa. Ei oikein tiennyt, mitä on edessä. Pelkoa herätti myös ajatus ryhmätuntien kohtalosta. Jos ne loppuisivat, jäisin tyhjän päälle. Näin näytti aluksi käyvän.

Onneksi työnantajani ovat sopeutuvaisia ja keksivät nopeasti uudenlaisia toimintatapoja. Auralan opiston kurssit jatkuivatkin verkkokursseina. Myös Oasiksessa siirryttiin tuntien livestriimaukseen. Loppujen lopuksi minulta loppui vain yksi ryhmä.

Ennen tätä kevättä olen tehnyt vain yhden joogavideon Auralan YouTube-kanavalle. Kerroin siinä kesäjoogakurssistani ja demonstroin hartiasillan. Ja yhtäkkiä joogavideoiden laatiminen onkin keskeisin osa työnkuvaani!

Aluksi oli outoa joogata yksin kotona ja selostaa harjoitusta puhelimelle. Jotta jonkinlainen kosketus ryhmäläisiini säilyisi, koitin pitää heitä mielessäni harjoituksia ohjatessani. Mutta on se ihan erilaista kun ei näe niitä jotka tekevät harjoitusta! En voi nähdä, onko harjoitus liian raskas tai pitkästyttävä, tai onko jokin ohje epäselvä. Onneksi tällaisia tapauksia varten on sähköpostikonsultaatiomahdollisuus, jota jotkut ilokseni ovatkin käyttäneet, jos ei muuten niin kertoakseen harjoituksen sujuvan mukavasti.

Hämmentävintä on ollut yinjoogan ohjaaminen videon kautta. Yinjoogatunneillani on paljon hiljaisuutta, mutta minuuttikaupalla hiljaa oleminen videolla tuntuu tyhmältä. Pelkään, että se häiritsee keskittymistä – ehkä joku valpastuu tarkistaakseen, että pyöriihän video edelleen. Helpotuksekseni olen saanut kuulla, että myös yinjoogavideoni ovat olleet toimivia.

Yinjoogan puolikas perhosasana.

Aikaa videointeihin on mennyt hurjasti. Ei ole lainkaan yksinkertaista säätää puhelin sellaiseen kohtaan, mistä näkyy ohjaamani harjoitus hyvin. Osa videoista vaati myös useamman oton, ennen kuin onnistuivat. Dynaamisia sarjoja ohjatessani tuppaan sekoilla puolissa, mikä ei tunnilla haittaa mutta videolla aiheuttaa turhaa hämmennystä.

Tunneilla minun ei ole tapana tehdä juurikaan itse mukana demonstraatioita lukuunottamatta. Videoiden kohdalla se taas ei tule kysymykseen, joten videoita kuvatessani saan itsekin tehtyä kunnon joogaharjoituksen, tosin sillä erotuksella että omiin tuntemuksiini ja hengitykseni rytmiin keskittymisen sijaan huomion kohteena on harjoituksen sanallinen ohjeistaminen. Näin ollen olen ollut nyt fyysisesti paremmassa kunnossa kuin ennen. Toisaalta omaa asanaharjoitusta on tullut tehtyä tämän lisäksi hyvin vähän.

Olen pitänyt siitä, ettei ole tarvinnut juosta kellon perässä paikasta toiseen vaan töitä on voinut tehdä omalla aikataululla. Isona miinuksena on taas se, että palkitsevin osuus työstä, ihmisten kohtaaminen ja oppilaiden tyytyväiset ilmeet harjoituksen jälkeen, jää kokonaan väliin.

Auralan kurssilaiset saavat joogavideoita yksityiselle YouTube-kanavalle.

Osan harjoituksista olen käynyt kuvauttamassa Auralan opistolla. Myös Oasiksen kuvaukset hoituvat studiolla. Tällöin voin ulkoistaa teknisen säädön osaavammille. Videokynnyksen ylitettyäni olen lähetellyt tarvittaessa myös kavereille lyhyitä asanavinkkivideoita WhatsAppilla. Tähänkään en ennen tätä intensiivistä videointialtistusta olisi rohjennut ryhtyä.

Kuten varmasti kaikki muutkin jooganopettajat, odotan malttamattomana sitä että saan taas ohjata ryhmiä ja nauttia vuorovaikutuksesta joogaryhmän kanssa. Silti myös nämä uudet työkalut jäävät käyttöön – suunnittelen jo nettijoogakurssia ensi kaudelle!

Joogaa kaikille?

Kenellä on oikeus käydä joogatunnilla? Onko ihmisryhmiä, jotka eivät koe olevansa tervetulleita joogatunneille? Pitäisikö joogan olla kaikkien saavutettavissa? Millaisin keinoin se voisi onnistua?

Somen usein tarjoama joogakuvasto välittää viestin, että joogin tulee olla notkea ja ketterä ja mieluusti myös hoikka ja sukupuoleltaan nainen. Toinen yleinen käsitys joogasta on, että siinä lähinnä löhöillään lattialla ja tulee kysymykseen korkeintaan siinä vaiheessa kun ”oikea” liikunta ei ole vaihtoehto. Todellisuus on onneksi laajempi kuin kumpikaan näistä yleistyksistä, mutta näissä kummassakin on totuuden siemen.

Erkkajoogatunti

Onko kehitysvammainen ihminen oikeasti tervetullut joogatunnille? Entä vanhempi mies, joka alkaa heräillä siihen että liikunta olisi hyväksi? Entä reilusti ylipainoinen henkilö, jolle käveleminenkin on työlästä?

Joogatunnin suunnittelu ja ohjaaminen perusterveille, liikunnallisille ihmisille on helppoa. Voi suunnitella jotain ja ohjata sen mitä on suunnitellut. Mutta entä sitten kun tunnille on tulossa henkilö, jolta on ehkä jäänyt tuntikuvaus lukematta ja jolla ei kerta kaikkiaan ole valmiuksia suoriutua ohjaajan suunnittelemasta tunnista?

Joitain tunteja on aivan oikeutettua profiloida enemmän jooganneille sopiviksi. Tällaisia tuntityyppejä ovat esimerkiksi vinyasa flow ja voimajooga. Tällöin ohjaajalta ei voi vaatia koko tuntikonseptin pistämistä uusiksi vain siksi, että tunnille on eksynyt joku, joka ei siitä suoriudu.

Takataskussa olisi kuitenkin aina hyvä olla vaihtoehtoja: jos välivinyasa ei tunnu kaikkien kohdalla tarpeelliselta, voi aivan hyvin antaa vaihtoehdoksi esimerkiksi lapsen lepoasennossa huilaamisen. Jos ei saa natarajasanassa kiinni jalkaterästä, voi kokeilla ihan vain nostaa toista jalkaa alustasta tai kokeilla seinästä tukea pitäen, saisiko otteen housunlahkeesta. Ylipäätään ohjaajan olisi hyvä olla selvillä siitä, mikä on milloinkin asanan ydin ja millä eri tavoin se on toteutettavissa.

Natarajasana

Jos näyttää siltä, että tunnilla on ollut mukana henkilö, jolle tunti on ollut liian vaikea, hänen kanssaan on jälkeenpäin hyvä keskustella asiasta ja ehkä suositella toisenlaista tuntia, jottei hänelle jäisi sellaista käsitystä että hän on epäsopiva joogaan.

Jotkut erityistilanteet vaativat asiantuntemusta jota joogaohjaajalla ei välttämättä ole. Tällöin opettajan on hyvä olla rehellinen osaamisensa suhteen. Sen sijaan että välittää viestin, ettei tunnille haluava ole oikeanlainen, voi perustella, miksi tuntityyppi ei todennäköisesti ole tällä kertaa hyödyllinen. Joskus voi olla myös tarpeen olla rohkeutta itsensä peliin ja kertoa, ettei oma osaaminen ohjaajana tällä kertaa riitä, ja ehkä ohjata aloitteleva joogi jollekin toiselle ohjaajalle tai tuntityypille. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi raskaana olevan tullessa tunnille, jos raskaana olevien ohjaaminen on vierasta.

Tällaisissa tilanteissa on siis hyvä osata tarjota jokin vaihtoehto tilalle: joku toinen ohjaaja tai toinen tuntityyppi. Joskus voi olla tarpeen kertoa tarjolla olevista erityisryhmistä. On olemassa esimerkiksi miesten erityistarpeet huomioivaa äijäjoogaa, kehitysvammaisille suunnattua erkkajoogaa tai tuolijoogaa liikuntarajoitteisille. Jonkun voi olla aiheellista aloittaa yksilöllisestä ohjauksesta, jossa käydään läpi asanoiden mukauttaminen omia tarpeita vastaaviksi.

Ihan kaikkea ei siis tarvitse ryhmätunneilla mukauttaa ihan kenelle tahansa sopivaksi, mutta omalla toiminnallaan ja viestinnällään ohjaaja voi vaikuttaa paljon siihen, millainen kuva oppilaille jää itsestään joogina.

Jooga on paljon muutakin kuin asanoita. Viisaassa asanaharjoituksessa olennaista on löytää itselle tarkoituksenmukaisia asentoja ja liikeratoja. Lisäksi jooga voi olla itselle tarkoituksenmukaisia tapoja säädellä vireyttä ja ylläpitää tai edistää terveyttä, päivittäistä keskittymistä ja hiljentymistä sekä sitä että hoitaa velvollisuutensa parhaansa tehden. Tällainen jooga on kaikkien saatavilla olipa oma tilanne mikä tahansa.