Miksi meditoida?

Viime artikkeli käsitteli meditaation tekniikkaa. Nyt tarkastelen joitakin hyötyjä, joita harjoitus voi tuoda tullessaan.

girl-2176513_1920

  • Nollaa kierrokset. Meditaation aikana keho ja mieli rauhoittuvat. Harjoituksenjälkeen on hyvä käydä yöunille tai  atkaa puhtaammalta pöydältä päivän askareita.
  • Hoitaa terveyttä. Kun ylikierrokset laskevat, on enemmän tilaa hengittää ja näin keho ja mieli voivat paremmin. Erityistä hyötyä meditaatiosta on stressiperäisiin vaivoihin.
  • Auttaa huomaamaan epätasapainotilat aiemmin. Kun harjoituksen myötä kirkas ja tyyni tila alkaa tulla tutuksi, sitä alkaa kaivata. Vähitellen kiintymys kiihtyneisiin tai turtuneisiin tiloihin vähenee. Myös havaintokyky tarkentuu ja on helpompi havaita, milloin olo alkaa olla epätasapainoinen. Näin on mahdollista havaita myös asioita, jotka johtavat epätasapainoon ja tehdä niille kenties jotain. Samaan tapaan on mahdollista huomata, millaiset asiat tukevat kirkasta ja tyyntä tilaa.
  • Auttaa säätelemään itse mielialaa. Harjoitus kasvattaa luottamusta siihen ettei ole mielen toiminnan armoilla. Olipa miten kiihtynyt tahansa, aina on mahdollista tasoittaa tilaa itse tarvitsematta siihen ulkopuolelta virikkeitä tai kemikaaleja.
  • Helpottaa keskittymistä. Meditaatio on itsekuriharjoitus, joka on ajoittain hyvin tylsää. Kun sen siitä huolimatta tekee, mielen valta toimintaan vähenee. Tämä on suoraan sovellettavissa meditaation ulkopuolella keskittymistä vaativiin tehtäviin.
  • Antaa näkökulmaa elämän kiperiin tilanteisiin. Meditaatio ei ole ratkaisu tai pakopaikka elämän ongelmilta, mutta vilpittömin mielin tehty harjoitus auttaa usein näkemään omat huolet uudesta näkökulmasta. Voipa joskus käydä niinkin, että harjoituksen jälkeen näkee selvemmin, miten kimurantissa tilanteessa on parasta toimia. Tämä liittyy siihen, että meditaatiossa egon valta alkaa vähitellen murtua. Näin on mahdollista tarkastella toimintaansa suuremmassa mittakaavassa.
  • Auttaa toimimaan viisaammin. Seesteisin mielin asiat näyttäytyvät selkeämmin ja oikeassa mittakaavassa. Tällöin on helpompi nähdä viisas tapa toimia.

Tämä lista  ei ole missään nimessä kattava. Miksi sinä meditoit?

IMG_20161117_115558
Meditaatiohetki patikointiretken varrella Marbellan joogaretriitillä marraskuussa 2016. Seuraava joogamatka marraskuussa 2017.

Meditaation ABC

Lue tästä parhaat vinkit meditaatioharjoitukseen!

Meditaatio on harjoitus, jossa yritetään keskittyä ja näin ehkä saadaan mielessä alati vallitsevaa hälinää hieman hiljennettyä. Näin tullaan samalla tietoisiksi mielen liikkeistä, jotka usein pääsevät vaikuttamaan oloon ja ohjaamaan toimintaa automaattisesti. Meditaation avulla niihin voi saada vähän etäisyyttä.

Meditaatio ei ole harjoitus, jossa vietetään aikaa jossakin muuntuneessa tietoisuudentilassa. Näin voi joskus käydä, mutta se ei ole itse tarkoitus. Tärkeintä on tulla tietoiseksi mielen toiminnasta

meditation-428382_1920

Edellytykset

Meditaatio ei vaadi mitään erityislahjakkuutta tai edes seesteistä mieltä. Kuka tahansa on valmis meditoimaan vaikka juuri nyt. Meditaatio on mukavampaa jos mieli on kirkas ja rauhallinen ja olo miellyttävä, mutta meditoida voi myös vaikka olosuhteet eivät olisikaan ihanteelliset. Esimerkiksi asanaharjoituksen avulla voi valmistaa kehoa ja mieltä meditaatioharjoitukseen.

Olisi hyvä jos meditaation aikana voisi luottaa siihen, että saa olla sen hetken rauhassa. Esimerkiksi puhelimesta kannattaa meditaation ajaksi laittaa äänet pois. Harjoitus voi olla miellyttävämpää tehdä kun vatsa ei ole äärimmilleen täynnä.

Aina auttaa, jos harjoituksen tekee samaan aikaan päivästä samassa paikassa, mutta tämä ei ole välttämätön edellytys. Sama aika ja paikka tukevat kuitenkin keskittymistä ja auttavat luomaan meditaatiosta päivittäisen rutiinin.

Sopiva aika meditaatiolle löytyy kokeilemalla. Joillekin aamumeditaatio antaa parhaan alun päivälle, toisille meditaatiohetki katkaisee mukavasti työpäivän tai auttaa tasaamaan oloa työpäivän jälkeen. Toisille taas toimii hiljentyminen iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Eri tapoja meditoida

sunrise-2351990_1920

On olemassa lukuisia tapoja meditoida. Ne voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään:kapean ja laajan fokuksen meditaatioihin.

 

Kapean fokuksen meditaatiossa apuna käytetään jotakin tiettyä kohdetta, johon mieli keskitetään. Tämä kohde voi olla oikeastaan mikä tahansa, esimerkiksi hengitys, jokin kehon osa tai cakra, liike, rukous, affirmaatiolause tai mantra. Aina mielen harhaillessa mieli tuodaan takaisin valittuun kohteeseen. Joskus mieli saattaakin pysyä kohteessa vaivatta, mikä on palkitseva kokemus.

Myös ohjatut meditaatiot voidaan laskea kapean fokuksen meditaatioihin. Niitä on lukemattomia. Moni kokee erittäin hyödylliseksi tehdä aika ajoin buddhalaisesta perinteestä peräisin olevan metta-meditaation, jossa harjoitellaan hyväntahtoista suhtautumista itseen ja muihin. Ohjattuja meditaatioita löytyy esimerkiksi YouTubesta ja puhelimelle ladattavasta Insight Timer -sovelluksesta (josta löytyy myös meditaatioajastin).

Laajan fokuksen meditaatiossa ajatuksena on tulla tietoiseksi kaikesta siitä, mitä tämä hetki pitää sisällään. Ei siis keskitytä erikseen mihinkään tiettyyn asiaan vaan ollaan vain ja tarkkaillaan, mitä tapahtuu. Zen-perinteen shikantaza-harjoitus kuuluu tähän ryhmään. Laajan fokuksen meditaatio voi olla hyvin avartava kokemus, suosittelen kokeilemaan!

Miten meditoida

  • Valitse tapasi tehdä harjoitusta ja huolehdi, että saat olla harjoituksen ajan rauhassa.
  • Jos teet meditaation istuen, valitse hyvä meditaatioasento. Asennossa on tärkeää saada selkä ryhdikkääseen, henkistä valppautta tukevaan asentoon. On myös tärkeää, ettei jalkojen asento häiritse keskittymistä. Lootusasento ei ole pikatie samadhiin, mutta se voi olla joillekin pikatie polvivaivoihin. Mikään ei estä tekemästä harjoitusta tuolilla istuen.
meditation-2307812_1920
Tällainen jalkojen asento sopii meditaatiossa toisille, muttei kaikille. On tärkeää valita asento sellaiseksi, ettei se vie huomiota pois itse harjoituksesta.
  • Halutessasi päätä meditaatiolle aika ja säädä ajastin – aika voi olla mitä vain minuutin ja vaikkapa kahden tunnin väliltä. Usein mielen rauhoittuminen vie aikaa, joten alkuun harjoituksen vähimmäiskeston kannattaa olla ainakin viisi minuuttia. Älä myöskään liioittele meditaatioon käytettävän ajan kanssa, jotta harjoitus säilyisi motivoivana eikä menisi suorittamiseksi!
  • Voi auttaa, jos sinulla on meditaation alkamisesta kertova rutiini, esimerkiksi muutama rauhallinen, tietoinen hengitys, rukous tai mantra.
  • Tee harjoitus. Muista, ettei tavoitteena ole saavuttaa mitään eteerisen seesteistä tilaa. Harjoituksen tekeminen on äärimmäisen arvokasta, eikä siinä voi epäonnistua.
  • Lopeta harjoitus. Harjoituksen päättävä rutiini voi olla avuksi. Voit esimerkiksi kiittää tai lausua mantran, tai hengittää muutaman kerran syvään. Jos selkää kaipaa vetreyttämistä, voit tehdä muutaman hoitavan asanan. Anna itsellesi hieman aikaa palata taas arjen touhuihin.

Oikea suunta

Harjoituksen vaikutuksia on erittäin tärkeää seurata, jotta pysyisi kartalla siitä, mihin suuntaan harjoitus on viemässä. Lyhyesti sanottuna jos harjoitus tukee omien asioiden vastuullista hoitamista ja auttaa olemaan läheistensä kanssa paremmin läsnä, suunta on todennäköisesti oikea. Jos taas harjoitus vie kauemmas tästä, voi olla hyvä pohtia motivaatiotaan harjoitukselle. Onko harjoitus pakopaikka joltakin, mikä pitäisi kohdata?

Vaikka harjoitusta voi tehdä yksin, asiantunteva ohjaus meditaatioharjoituksessa on kullanarvoista. Harjoitusta voi toisinaan tehdä myös ryhmässä. Moni kokee, että silloin on helpompi päästä siinä syvemmälle.

On hyvä pitää mielessä, että meditaatio ei ole automaattisesti autuaaksi tekevä harjoitus. Toisille se sopii, kaikille ei. Kun avautuu oman mielensä toiminnalle, pintaan saattaa nousta joskus myös sellaisia asioita, joita ei ole valmis käsittelemään. Silloin voi olla viisasta jättää harjoitus ainakin hetkeksi ja tarvittaessa hakea ammattiapua.

Palautuminen

Miten saada stressitasot laskemaan? Lue tästä vinkit voimavaralistan laatimiseen ja restoratiiviseen joogaharjoitukseen!

Toisinaan tulee ohjelmoineeksi päivänsä niin täyteen ettei hengähdystaukoja juuri jää. Pitkän aikaa jatkuessaan tällainen tahti uuvuttaa, kun keholla ja mielellä ei ole aikaa palautua.

Liikunta auttaa jaksamaan, mutta jos muutenkin kiireisen elämän keskellä liikunnassakin on tarkoituksena pitää syketaso korkealla, sekään ei pitkällä tähtäimellä kanna, vaikken lähde kiistämään sydäntä ja hengityselimistöä vahvistavan treenin tärkeyttä yleisellä tasolla.

Työelämä edellyttää tehokkuutta. Joskus tässä pääsee unohtumaan, ettemme ole koneita.

stress-540820_1280
Jos töissä joutuu juoksemaan kilpaa kellon kanssa, vaatii joskus erityistä huomiota muistaa, ettei se ole vapaa-ajalla aina tarpeen.

Tehokkaimmankin työntekijän voimavarat ovat rajalliset. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa valppautta sen suhteen, milloin työmäärä on liiallinen. Minkä verran on realistista jaksaa ja mikä taas on liikaa?

Erityisen vaikeaa rajanveto on silloin, jos tekee rakastamaansa työtä ja kaikki projektit ovat sellaisia, ettei niitä millään malttaisi jättää väliin. Esimerkiksi yrittäjä voi ajautua helposti tällaiseen tilanteeseen.

Voimavarojen rajallisuus tarkoittaa sitä, ettei vauhtikestävyyttä voi parantaa loputtomiin. Toimivampi lähestymistapa voisikin olla panostaa palautumiseen jo siinä vaiheessa kun tuntee stressitasojen alkavan kohota. Kun taas lähtötilanne on se että voimia on, on aika panostaa niiden ylläpitämiseen.

Voimavaralista

Kun kiire tuntuu olevan jatkuvaa, unohtaa helposti hoitaa itseään. Jotta kynnys tähän madaltuisi, yksi hyödyllinen keino on pysähtyä hetkeksi laatimaan itselleen lista niistä asioista, jotka antavat voimaa ja auttavat jaksamaan.

woman-2105776_1920
Hyvän kirjan lukeminen antaa monelle voimia.

Listan voi laittaa halutessaan esille johonkin sellaiseen paikkaan, mistä sen näkee päivittäin. Jos myös muut perheenjäsenet näkevät sen, heidän on helpompi olla tukena niissä hetkissä, jolloin voimavarojen lataamiselle on tarvetta.

Voimavaralistan asioiden ei tarvitse olla maailmaajärisyttävän suuria. Vaikka lomamatka unelmakohteeseen varmasti antaa voimia pitkäksi aikaa, se ei ole akuuttiapu stressiin. Sen sijaan esimerkiksi saunominen kaikessa hiljaisuudessa kynttilänvalossa voi olla, tai vaikkapa hyvän kirjan lukeminen.

Itse olen kokenut hyväksi voimavaroja lataavaksi käytännöksi sen, että muistan siirtyä paikasta toiseen kiirehtimättä silloin kun ei ole oikeasti kiire. Näin saa tervetulleita hengähdystaukoja stressikierteen keskelle.

Restoratiivinen jooga

Restoratiivinen jooga on erinomainen keino palautua ja laskea stressitasoja. Restoratiiviset asanat tuetaan sellaisiksi, että niihin voi rentoutua täysin.

Toisin kuin yinjoogassa, restoratiivisessa joogassa ei haeta varsinaisesti tuntumaa minnekään, ja toisin kuin dynaamisessa joogassa, siinä ei ole tarkoituksena vahvistaa kehoa. Myöskään liikkuvuuden parantaminen ei ole restoratiivisessa joogassa tärkeää.

Ajatuksena on, että tukemalla keho maltillisiin ja mukaviin asentoihin, pystyy rentoutumaan ja lepäämään samalla kun asanat hoitavat kehoa ja mieltä hitaasti ja hellästi. Kierrokset kehossa ja mielessä alkavat laskea. Stressitila alkaa laantua.

Esimerkkiharjoitus

Tässä esittelen suosikkejani restoratiivisten asanoiden joukosta. Koska olemme kaikki yksilöllisiä jo luuston rakenteesta, kehon mittasuhteista ja kehotyypistä lähtien aina lihaskireyksiin ja henkilöhistoriaan saakka, juuri samanlaiset asanat eivät välttämättä toimi sinulla.

Muotoa olennaisempaa on löytää asanoihin sellaiset muodot, joissa juuri sinun on hyvä olla. Restoratiivisessa joogassa haetaan asentoja, joiden tuntuma ei vie liikaa huomiota mielen rauhoittamiselta.

Olen ohessa käyttänyt asanoiden tukemiseen bolstereita ja korkkitiiliä. Asanoiden tukena voi käyttää myös jotain muuta, esimerkiksi taiteltuja huopia, tyynyjä tai vaikkapa kirjoja. Kokeilemalla löydät itsellesi parhaat ratkaisut. Voit myös tarvittaessa kääntyä joogaopettajasi puoleen.

Asanoissa voi viipyä kolmesta minuutista vaikkapa kymmeneen minuuttiin, jos se tuntuu hyvältä eikä keho rasitu.

IMG_20170601_165828
Tuettu supta baddhakonasana: Käy selimakuulle bolsterin päälle. Viltti tai tyyny pään alla voi tehdä niskan asennosta miellyttävämmän. Tue jalat mukavaan asentoon. Varmista, että alaselässä, lonkissa ja polvissa on miellyttävä olo. Jalat voivat olla myös suorina, tai voit tuoda jalkapohjat alustalle ja pitää polvet koukussa.
IMG_20170601_170107
Tuettu silta. Lepää bolsterin päällä niin että pää on alustalla. Jalat voivat olla suorina tai jalkapohjat voivat olla alustalla ja polvet koukussa.
IMG_20170601_170245
Tuettu hartiasilta. Lepää bolsterin päällä niin että hartiat ovat alustalla. Voit tuoda toisen bolsterin tai vaikkapa tiilet jalkojen alle.

Lepää näiden asanoiden jälkeen hetki selinmakuulla ja kuulostele asanoiden vaikutuksia. Tämän jälkeen voi tuntua hyvältä tuoda jalat koukkuun vatsan päälle ja hieroa selkää alustaa vasten tai hakea hieman liikettä lonkkiin. Myös selkärangan kierrot voivat tuntua hyviltä harjoituksen päätteeksi.

Voit päättää harjoituksen savasanaan tai vaikkapa syvärentouttavaan yoga nidra -harjoitukseen. Yoga nidran voi tehdä myös erillisenä harjoituksena.

”Irtipäästäminen on prosessi. Anna sen tapahtua.” (Ganesh Mohan)

Kuvat otettu Intusiasman kauniissa joogasalissa, jossa ohjaan restoratiivista joogaa keskiviikko-iltaisin.

Hitaan kävelyn jooga, eli miten viljellä sattvaa

Mikä kaikki voi oikeastaan olla joogaa? Itse koen tekeväni syvästi hoitavaa joogaharjoitusta malttaessani siirtyä paikasta toiseen hitaasti. 

amphibian-1850190_1920

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten joogatunti voi toimia pelkkänä jumppaharjoituksena yhtä lailla kuin ilman sen kummempaa keskittymistä tehty jumppatunti voi viedä lähemmäs joogan päämäärää. Nyt haluan tarkastella aihetta vielä laajemmin.

Viime talvena heräsin siihen, että minulla oli olevinaan alituinen kiire joka paikkaan. Tämä heijastui koko olemukseeni, ja olin useimmiten ylivirittyneessä, rauhattomassa tilassa. Oivaltaessani, että kiire on suureksi osaksi ainoastaan pääni sisällä, ryhdyin harjoittelemaan paikasta toiseen siirtymistä hitaasti ja ajan kanssa. Vaikutukset omaan olooni olivat merkittävät: olin tyynempi ja läsnäolevampi. Mutta miten tämä voidaan laskea joogaharjoitukseksi?

Joogaterapiakoulutuksessa miellyin Ganesh Mohanin luonnehdintaan joogasta uppoutumisena hyödyllisiin kokemuksiin. Asanaharjoitus voi hyvin olla toisinaan kaikkea muuta kuin hyödyllinen kokemus, jolloin siihen uppoutuminen ei tämän määritelmän mukaan ole joogaa. Sama pätee meditaatioon ja pranayamaan ja mihin tahansa muuhunkin. Mikään harjoitus pelkkänä muotona ei siis ole joogaa.

Uppoutuneisuus viittaa samadhi-tilaan, jossa keskittyminen on niin syvää että käsitys omasta itsestä keskittymisen kohteesta erillisenä olentona häipyy. Samadhi ei välttämättä liity joogaan, mitä tahansa flow-tilaa voi luonnehtia samadhiksi.

Myös hyödyllisen kokemuksen voi määritellä monella tapaa. Kun opiskelee tulevaa ammattia varten, työllistymisen kannalta on varsin hyödyllistä uppoutua opintoihinsa. Ei ole kuitenkaan aihetta väittää kaikkien opintoihinsa uppoutuneiden tekevän parhaillaan  antaumuksellista joogaharjoitusta, vaikka uppoutuneisuus olisi niin syvää, että unohtaa syödä ja nukkua.

Sattva

Mohanin luonnehdinnassa hyödyllisellä kokemuksella tarkoitetaan sattvan sävyttämää tilaa. Sattva, rajas ja tamas ovat kolme luonnon laatua, joiden vuorovaikutukseen kaikenlainen toiminta perustuu.

Sattva eli kirkkaus on kaikkein lähinnä puhtaan tietoisuuden alkuperäistä tilaa. Sattvinen tila on kirkas, selkeä, tyyni ja rauhallisen miellyttävä. Ei ole tarvetta tavoitella mitään koska kaikki on hyvin.

desert-444833_1920Rajas, intohimo, herää taas silloin kun mieli alkaa etsiä onnellisuutta ulkoisista kohteista. Näin rajas toimii alkusysäyksenä toiminnalle. Samalla myös tietoisuuden alkuperäinen kirkkaus alkaa jäädä peittoon.

Kestävän onnen löytäminen ulkoisista kohteista on lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu yritys. Kun kerta toisensa jälkeen turhautuu onnellisuuden tavoitteluyrityksissään, jossain kohtaa ei enää jaksa yrittää.

Tällöin mielen valtaa tamas, sakeus, laiskuus tai passiivisuus, jopa toivottomuus. Ajatus siitä, miten avaimet tyyneyteen ja mielenrauhaan ovat koko ajan käsillä omassa itsessä, tuntuu epätodelta. Tamasia kuitenkin tarvitaan myös, ilman sitä esimerkiksi nukkuminen olisi mahdotonta.

Viime talven kokemukseni hitaan siirtymisen rauhoittavasta vaikutuksesta voidaan kääntää myös joogatermeille: Olin alkuun hyvin rajasisessa tilassa, ja ajoittaiset tamasintäyteiset flunssat tekivät oloni entistäkin turhautuneemmaksi kun en päässyt olemaan nopea ja tehokas. Tahdin hidastaminen tasapainotti näitä tiloja, ja vaalin sattvaa.

Uppoutuminen joogana

Joogan yhtenä päämääränä – tai välietappina –  on sattviseen tilaan palaaminen. Tie sattvaan kulkee tamasin ja rajasin vähentämisen kautta, eli poistamalla kaikkea sitä mikä estää sattvan. Esimerkiksi sairaudet ja kiputilat ovat este sattviselle tyyneydelle. Näin ollen kaikenlaisen omasta hyvinvoinnista huolehtimisen voidaan ajatella olevan joogaa, jos sen tietoisesti valittuna päämääränä on sattva.

Kiputiloissa joogaharjoitus voi olla sitä, että etsii itselleen mahdollisimman kivuttomia asentoja, ja jos kipu vaivaa liikkuessa, etsii mahdollisiman kivuttomia tapoja liikkua. Kun tuo huomiota kivun sijaan tällaisiin kokemuksiin ja uppoutuu niihin, ne jättävät voimakkaamman muistijäljen. Kun toistoja on riittävästi, niistä muodostuu uusi, sattvaa ravitseva toimintamalli.

Kun sattvan vaalminen ja lisääminen on dandelion-445228_1920toiminnan päämääränä, vähennetään ulkoisten
kohteiden valtaa elämässä ja auktoriteetti oman elämän suunnasta siirtyy yhä vahvemmin itselle. Tässä ollaan jo vakaasti kulkemassa joogan polkua.

Mutta onko tässä kaikki? Mikä on viime kädessä syy tavoitella tällaista tilaa? On ilmiselvää, että on mukavampaa olla vapaa ja kivuton kuin addiktioiden riivaama ja sairas. Monelle tämä riittää, mutta sattva ei ole kuitenkaan joogan lopullinen päämäärä.

Joogan lopullinen päämäärä on lähteestä riippuen täydellinen vapautuminen aineellisesta luonnosta ja jälleensyntymistä tai sitten itseoivallus tai jumaloivallus. Sattvinen tila on ehdoton ennakkoedellytys tälle.

Hitaasti kävellen minäkin vaalin selkeyttä ja huolehdin siitä, etteivät stressitasot pääse nousemaan tarpeettomasti. Näin voin omassa harjoituksessani päästä suorempaa tietä itse asiaan, samadhin harjoittamiseen, kun tamasin ja rajasin tasapainottamiseen ei tarvitse käyttää aikaa.

Joogasta apua unettomuuteen

Testasin, pitävätkö joogakoulutuksissa saamani ja kirjoista lukemani opit unettomuuden hoitamisesta paikkansa ja yllätyin!

”Nukun sinun tuntiesi jälkeen aina todella sikeästi”, totesi eräs oppilaani viime syksyllä. Viime syksy oli minulle hyvin stressaavaa aikaa, enkä todellakaan nukkunut sikeästi, ainakaan ilman lääkkeitä.

Stressi heijastuu helposti yöuniin, ja liian vähäinen lepo taas lisää osaltaan stressiä. Noidankehä on valmis! Läkkeet tarjoavat akuutin avun kierteen katkaisemiseen mutta pitkäaikaisessa käytössä ne eivät ole ratkaisu vaan kiertävät ongelman. Sen sijaan yllättävän pienikin muutos elintavoissa voi tuoda kestävän avun.

Oppilaani kommentista sain idean aloittaa itselläni ihmiskoe: jos tuntini olivat auttaneet oppilastani nukkumaan hyvin, auttaisiko omiin tarpeisiini räätälöity harjoitus itseäni nukkumaan paremmin?

good-night-1505195_1280

Ohjakset omiin käsiin

Viime syksy oli minulle kuormittavaa aikaa. Olin heittäytynyt kokopäiväiseksi jooganopettajaksi, mikä tarkoitti viikkotuntimäärän merkittävää lisäämistä ja jatkuvaa epävarmuutta siitä, riittävätkö ne elämiseen ja mitä sitten kun opiston tunnit ovat tauolla.

Tämän takia olin nukkunutkin koko syksyn huonosti. Noin kerran kahdessa viikossa nukuin unilääkkeen avulla yhden kunnon yön, jonka voimin jaksoin taas hetken.

Oppilaani kommentti sai minussa ensin aikaan kateutta. Pääsisinpä minäkin säännöllisesti käymään joogatunneilla! Siihen ei ole mahdollisuutta jos itse on töissä silloin kun tunteja on tarjolla.

Ja sitten tajusin ilmiselvän asian: Koska juuri minun tuntini olivat auttaneet oppilastani nukkumaan, minun ei tarvitsisikaan päästä itse tunneille. Voin koska tahansa tehdä harjoituksen omassa ohjauksessani ihan itse. Terapeuttinen, yksilöllisiin tarpeisiin mukautettava jooga on erityisesti sydäntäni lähellä, ja kenen muun tarpeet tuntisinkaan paremmin kuin omani!

Ratkaisu

Otin siis oman asiantuntemukseni käyttööni ja laadin itselleni iltajoogaohjelman, johon

koala-bear-9960_1280
Yksilöllisesti räätälöity iltajoogaohjelma oli tehokas apu unettomuuteen!

olin ottanut mukaan valikoiman rauhoittavia asanoita. Tavoitteenani oli tehdä harjoitusta iltaisin ehkä puolisen tuntia, mutta helposti harjoitus venyi pidemmäksi.

Pidin myös päiväkirjaa, johon kirjasin tekemäni harjoituksen ja seuraavan yön kulun. Jo toisen yön jälkeen olin kirjannut päiväkirjaan näin: ”Heräilyjä yöllä, mutta silti jonkinlainen rauha siitä, että olen tekemässä asialle jotain.” Entäs kolmas yö? ”Taju pois nopeasti, sikeä uni, heräsin aamuyöstä, valvoin, nukahdin sikeästi uudestaan. Herätys aamulla kahdeksan tienoilla, levännyt olo.”

Pidin päiväkirjaa kolmen viikon ajan. Yöheräilyt jäivät pääosin viikon jälkeen. Edes yhtenä päivänä poikkeuksellisen myöhään juomani kahvikupillinen ei vaikuttanut unen laatuun, toisin kuin olin pelännyt. Havaitsin tosin muutoksen yöunissa jos itseni hoitaminen oli jäänyt syystä tai toisesta vähemmälle.

Onko tämä sovellettavissa muihin?

Iltajoogan teho yllätti minut erittäin positiivisesti. Myös nukkumisongelmista kärsivä ystäväni kokeili ohjelmaa hänen tarpeisiinsa mukautettuna kolmen viikon ajan. Tässä ote hänen antamastaan palautteesta:

”Ajanjaksolle osui joitakin tosi myöhään valvottuja iltoja ja pari muuten todella stressaavaa iltaa (usein samoja). Olisi ollut helppoa jättää harjoitus välin, mutta onneksi pinnistin itseni tekemään sen! Harjoitus rentoutti aivan uskomattoman paljon. Oikeasti, todella paljon, tämä oikeasti veti reilusti kärjen ja paljon päälle siitä ylivireyspiikistä, minkä stressitila luo! […] Viimeisellä viikolla olen jopa herännyt (kuten myös tänään) ennen kellon soimista! Välillä enemmän ja välillä vähemmän virkeänä. Näkyväksi on tullut myös se, että helposti nukun lähemmäs 10h yössä!”

Tärkeimmät yöunille valmistavat asanat

Sittemmin olen pelkistänyt iltajoogaohjelmaani, sillä huomasin että kaksi asanaa riittävät siihen että nukun hyvin. Mitkä ne ovat?

viparita
Restoratiivinen viparita karani rauhoittaa mielen ja kehon
  • Restoratiivinen viparita karani – jalat seinää vasten

Selinmakuulla nostetaan jalat seinää vasten. Jos tämä tuntuu liialta, seinän sijaan voi käyttää tuolia tai tyynyjä, kunhan saa jalat keskivartaloa korkeammalle.

Jos kaipaa taas jotain lisää, voi käyttää lantion alla jotain koroketta. Asanassa kannattaa viipyä ainakin kolmen minuutin ajan. (Muista varmistaa, sopivatko ylösalaiset asanat sinulle ennen kuin otat tämän osaksi iltarutiineitasi!)

  • Meditaatio

Meditaatioon voit käyttää mitä tahansa itsellesi sopivaa tekniikkaa. Ideana on saada mieltä hieman asettumaan ennen yöunia. Iltameditaation voi tehdä vaikkapa niin, että hakeudut miellyttävään istuma-asentoon jossa saat selkäsi suoraksi. Voit sitten kohdistaa huomion esimerkiksi hengitykseen ja ihan vain seurailla hengityksiäsi viiden – kymmenen minuutin ajan. Jollekin voi sopia myös kehon skannaus sängyssä makoillen.

Seuraavana ihmiskokeenani on vastustuskyvyn parantaminen niin etten saisi talvikaudella ihan jokaista flunssaa. Toivon, että minulla on tästä projektista raportoitavaa ensi talvena!

Jos kaipaat yksilöllisesti räätälöidyn joogaohjelman vaikkapa omien yöuniesi parantamiseen, ota yhteyttä ❤ !

Milloin jooga toimii? Osa 4. Kohti yksilöllistä, toimivaa harjoitusta.

Artikkelisarjan viimeisestä osasta löydät parhaat vinkit siihen, miten löytää juuri itselle sopiva tapa tehdä joogaharjoitusta ja miten arvioida omaa etenemistään.

IMG_20161115_160612
Tarkoituksenmukainen harjoitus kantaa hedelmää!

Vaikka asanaharjoituksen tekninen virheettömyys ei itsessään takaakaan onnea, on erittäin tärkeää löytää itselle tarkoituksenmukainen tapa tehdä asanoita. Jotta tämä olisi mahdollista, täytyy olla rehellinen lähtötilanteen suhteen. Mikä on oikeasti tilanteeni juuri nyt? Minkä verran minulla on voimaa, minkä verran liikkuvuutta? Lisäksi on hyvä seurata, ovatko harjoituksen vaikutukset tarkoituksenmukaisia.

Jos tunnilla tarjotaan monta vaihtoehtoa, varsinkin ylisuorittamiseen taipuvaisten olisi hyvä muistaa, että viimeiseen asti ei ole mikään pakko edetä. Harjoitus on palkitsevin ja vaikutuksiltaan hoitavin, jos etsii asanoissa vakautta ja mukavuutta tekemällä ne  ilman kompromisseja, olivatpa ne sitten helpotettuja versioita tai pidemmälle vietyjä. Tällaiset asanat huokuvat rauhaa niin omaan mieleen kuin ympäristöönkin.

Joogatunneille voi toki mennä ilman että ensin käy läpi tällaista perusteellista liikkuvuus- ja lihaskuntotestit sisältävää itsetutkiskelua ilman että vaarana on harjoituksen lopullinen suistuminen täysin väärille raiteille. Ennemminkin tämä on vuoropuhelua jota voi käydä itsensä kanssa koko harjoituksen ajan tunnustellen asana asanalta, olenko löytänyt vakauden ja mukavuuden, mitä kehoni tarvitsee, mitä mieleni haluaa, missä suhteessa nämä ovat toisiinsa ja millaisin muutoksin voin saada ne tasapainoon.

Taipumuksia hyödyntäen kohti tasapainoa

Osa joogan vaikutuksista on välittömiä, osa taas ilmenee pidemmällä aikavälillä. Stressin keskellä voi voimakkaasta harjoituksesta saada ohimeneviä hyvänolon tuntemuksia, mutta pitkällä aikavälillä harjoitus ei välttämättä merkittävästi laskekaan stressitasoja, varsinkaan jos harjoitus on suoritus muiden joukossa.

Liikuntaa vierastavalle taas rauhalliset tunnit voivat olla veruke köllötellä hieman lisää ajatellen että samalla harjoittaa kehoaan. Selkeämpi ja vetreämpi olo voi olla harjoituksen välitön vaikutus, mutta pidemmällä aikavälillä harjoitus ei kohennakaan oloa.

Tarkoituksena ei kuitenkaan ole se että lähdettäisiin tekemään harjoitusta täysin vastakkaisella tavalla kuin mikä on itselle luontaista, sillä se saa aikaan vastustusta ja harjoitusmotivaation ennenaikaisen lopahtamisen. Liikkeelle ei voi lähteä muualta kuin sieltä missä on ja pienin askelin edetä haluamaansa suuntaan. Stressaantuneelle suorittajalle voisi toimia harjoitus, joka alkaa voimakkaana ja rauhoittuu loppua kohden, lisää voimaa ja energiaa kaipaavalle köllöttelijälle taas toisinpäin etenevä!

direction-512145_1280Mistä tiedän olenko oikealla polulla?

Kun tietää, missä on ja minne on menossa, voi miettiä, onko tämä se suunta, minne oikeasti haluaa mennä. Tämän perusteella voi määritellä parhaat keinot päästä sinne. Omaa etenemistään on hyvä aika ajoin punnita monelta kantilta:

  • FYYSISET VAIKUTUKSET: Jos takareidet kovasta venyttelystä huolimatta ovat kroonisesti arat ja kipeät, viestinä ei välttämättä olekaan ”venyttele enemmän” vaan ”peräänny hieman.” Jos ranteet ja hartiat kipuilevat, voi pitää taukoa käsivarsien varassa olemisesta. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Keho kyllä viestii monista asioista, tärkeää on opetella kuuntelemaan ja tulkitsemaan juuri oman kehon viestit.
  • PSYYKKISET VAIKUTUKSET: Fyysisten vaikutusten lisäksi on hyvä tarkkailla, miten tehty harjoitus vaikuttaa mielen tasolla. Onko mielessä harjoituksen jälkeen tilaa, joka heijastuu joustavuuden ja jämäkkyyden välisenä tasapainona, vai onko mieli yhtä kireä kuin takareidet, mikä taas heijastuu ankaruutena niin itseä kuin muitakin kohtaan?
  • SOSIAALISET VAIKUTUKSET: Harjoituksen suuntaa voi pohtia myös sen kautta, miten harjoituksen vaikutukset heijastuvat läheisiin. Olenko harjoituksen jälkeen paremmin läsnä läheisilleni? Vai olenko kenties kärttyisämpi kun läheiset eivät värähtele samoilla joogataajuuksilla kanssani? Miten kykenen täyttämään velvollisuuteni?

be-1362324_1920Yhteenvetoa: milloin jooga toimii?

Jooga toimii silloin kun siinä ei ole kyse pelkistä asanoista vaan siinä huomioidaan myös mieli ja ympäristö. Ehdottomana edellytyksenä toimivalle harjoitukselle on ahimsa, se että harjoitus ei vahingoita. Suhteessa itseen tämä tarkoittaa rehellisyyttä lähtötilanteen ja tarpeiden suhteen. Vakauden ja mukavuuden välisen tasapainon etsiminen asanoissa on hyvä ohjenuora harjoitukseen, joka todennäköisesti on hyödyksi eikä vahingoita.

Suhteessa muihin ahimsa tarkoittaa sitä, että harjoituksen vaikutukset ovat myönteisiä myös suhteessa niihin ihmisiin, joiden kanssa on arjen keskellä tekemissä. Jos harjoitus tekee kiukkuisemmaksi, ylpeämmäksi, eristäytyneemmäksi tai itsekkäämäksi, tai jos tekee mieli alkaa laiminlyödä velvollisuuksiaan toteuttaakseen itseään joogassa (minkä asian kanssa Arjuna kipuilee Bhagavad-Gitassa), kaikki ei välttämättä ole tasapainossa. Onneksi suuntaa voi aina muuttaa!

Artikkelisarja perustuu Helsingin Joogafetivaaleilla 2017 pitämääni esitelmään. 

Katso myös: 

Milloin jooga toimii? Osa 3. Toimivan harjoituksen perusta.

Vaikka joogasta haetaan hyvinvointia, se ei sitä aina tuo. Miten saada oma harjoitus vakaalle pohjalle?

Edellisessä artikkelissa tarkastelin kahta tapausta, joissa harjoitus sai aikaan vahinkoa kehoon kireyttä mieleen.  Monesti hajottavan harjoituksen taustalla on virheellinen käsitys oman kehon tarpeista ja rajoista. Mutta vaikka harjoitus olisi teknisesti täydellistä, sen vaikutukset voivat jäädä hyvin pintapuolisiksi.

key-846527_1280Paljastan heti alussa, että avain siihen, että harjoitus alkaa todella toimia on se että muistaa, että olemme paljon muutakin kuin suorittavia, fyysisiä olentoja. Jooga ei tapahdu pelkästään fyysisellä tasolla.Tämän lisäksi olemme tuntevia olentoja, meillä on uskomuksia, ajatuksia ja tavoitteita, ja koemme eri asioita merkityksellisiksi.

Lähestymistapa joogaan on useimmilla aluksi fyysinen ja asanakeskeinen. Sinnikäs harjoitus voi kuitenkin johdattaa syvempien kerrosten äärelle, kun vähitellen oppii tarkkailemaan harjoituksen vaikutuksia ja mukauttamaan harjoitustaan sellaiseksi, että sen hyvät vaikutukset heijastuvat myös joogamaton ulkopuolelle, omaan arkeen.

Lempeällä asenteella

Harjoituksen syventämistä ja mukauttamista omiin tarpeisiin edistää, että ottaa vakavissaan sen ajatuksen, että omassa harjoituksessa on kyse omasta itsestä. Vaikutuksen tekeminen opettajaan tai naapuriin ei ole tärkeää. Jokainen kantaa harjoituksen kaikki vaikutukset itse, joten on viisasta ottaa itse vastuu omasta harjoituksesta.

Moni voi hakeutua joogan pariin ajatellen sen lisäävän hyvinvointia. Tämä ajatus voi olla mielessä, vaikka ei ehtisi tehdä harjoitusta. Harjoitus kuitenkin toimii vain jos sen tekee. Kukaan ei voi taikakeinoin poistaa kärsimystä juuri minun elämästäni ilman että osallistun siihen itse. Muutokseen vaaditaan pitkäjänteistä aktiivista osallistumista. Työ täytyy tehdä itse juuri niistä lähtökohdista käsin jotka sattuvat vallitsemaan, olivatpa ne mieluisia tai eivät.

Voi olla myös hyödyllistä tarkkailla, millä asenteella tekee harjoitusta. Onko harjoitus hands-718561_1920tehty myötätuntoisella asenteella, vai onko harjoitus yksi vaatimus muiden joukossa? Tapa tehdä harjoitusta kertoo usein paljon siitä, miten suhtautuu itseensä. Monella työelämään kuuluu suorittaminen ja tuloksen tekeminen. Voi olla paikallaan miettiä, onko kannattavaa viedä tämä asenne mukanaan joogasalille.

Edellisen artikkelin Pirjo-pirteä piiskasi kehoaan pidemmälle kuin mihin hänen kehonsa oli valmis sivuuttaen tyystin kehonsa pyynnöt hieman perääntyä hajottavasta harjoituksesta. Pirjo ehkä tulkitsi voimakkaat tuntemukset merkeiksi siitä, että harjoitus on tehokas.

On helppo piiskata kehoaan yhä pidemmälle, mutta vaikeampaa on malttaa ottaa rauhallisemmin silloin kun se on paikallaan. Vaikka voisi ajatella, että fyysisesti on helpompaa keventää asanaa kuin syventää sitä, voi kestää pitkäänkin ennen kuin mieli on tähän valmis. Nykyinen hektinen ja suorittava elämänmeno ruokkii suorittavaa asennetta myös joogassa. Joskus se on sielläkin paikallaan, muttei aina. Miten tunnistaa se mikä itsellä toimii?

stones-801756_1920Sthira ja sukha, vakaus ja mukavuus

Työskentely asanassa on tasapainoista ja hoitavaa kun asana on sekä vakaa että mukava. Vakaus tarkoittaa, että asana on hallussa ilman kompromisseja. Perusta kannattaa siis rakentaa kunnolla kuntoon! Mukavuus taas tarkoittaa sitä, että asana ei kuormita liikaa eikä liian yksipuolisesti ja että asanassa on mahdollista hengittää rauhallisesti pitäen kasvot rentoina.

Kun tekee harjoitusta tahdonvoimalla hampaat irvessä pakottaen kehoa yhä pidemmälle, mukavuus loistaa poissaolollaan. Toisaalta jos pystyy vääntämään itsensä asanoihin muttei kykene ylläpitämään niitä tai hengittämään niissä, on menty sieltä missä aita on matalin, tekniikasta ja vakaudesta oikaisten.

Suorittajat kaipaavat harjoitukseensa lisää mukavuutta, mutta mukavuuskin voi joskus ylikorostua. Moni joka kokee itsensä huonoksi liikunnassa voi uskaltautua hyvin rauhallisille joogatunneille, koska pelkää voimakkaampien tuntien olevan lähtökohtaisesti liian vaikeita. Vaikka rauhallisilla asenteella harjoitusta tehden ei ehkä saakaan itseään rikottua aktiivisesti, harjoitus voi olla hajottava toisella tapaa: haasteiden puuttuessa keho alkaa rapautua.

Miten sitten löytää harjoituksessa tai asanassa niin vakaus kuin mukavuuskin on oma taiteenlajinsa ja vaatii valpasta läsnäoloa ja taitoa tuntea oma kehonsa. Ensi kerralla tarkastellaan lähemmin harjoituksen mukauttamista omiin tarpeisiin.

Artikkelisarja perustuu Helsingin Joogafetivaaleilla 2017 pitämääni esitelmään. 

Katso myös: 

 

 

Milloin jooga toimii? Osa 2. Onko sama harjoitus kaikille sama?

Samalle joogatunnille osuu kaksi jooganoviisia, suorituskeskeinen, vahva  mutta kankea Pirjo-Pirteä sekä vaivattomasti liikkuva Ville-Vetreä. Mikä heidän tekemässään harjoituksessa on viime kädessä samaa?

Ajatellaan, että Pirjo-Pirteä ja Ville-Vetreä ovat juuri aloittaneet joogan ja osuneet samalle tunnille, jonka tuntikuvaus lupaa sopivasti haastetta liikkuvuuden ja voiman lisäämiseksi, jolloin mielikin toimii kirkkaammin. Miten he kokevat harjoituksen, ja hyötyvätkö he molemmat siitä?

stretching-498256_640Pirjo-Pirteä on 22-vuotias opiskelija. Hänellä on luontaisesti vahvat mutta kireät lihakset, hän käy säännöllisesti kuntosalilla. Hän on hyvin vaativa itseään kohtaan. Hän asettaa itselleen opinnoissaan korkeita tavoitteita jotka usein myös saavuttaa kovalla työllä. Hän tulee joogaan, koska kärsii niska-hartiaseudun jumeista ja selkäkivuista ja hakee harjoituksesta parempaa liikkuvuutta ja parempaa oloa.

Viereisellä matolla harjoittelee 39-vuotias Ville-Vetreä, joka on luovan alan yrittäjä. Hän on luonnostaan hyvin notkea ja nauttii saadessaan käyttää kehoaan monipuolisesti. Hän ei kuitenkaan ole kovinkaan vahva. Ville-Vetreä tulee joogaan koska ajattelee joogan olevan itselleen luontaista ja jotakin sellaista, mistä hän nauttisi.

Saman harjoituksen sudenkuopat

Siihen, hyötyvätkö Pirjo ja Ville samasta harjoituksesta, ei tietenkään ole yhtä yksiselitteistä ja oikeaa vastausta. Kumpikin voi saada samaa harjoitusta tehdessään itsensä hajalle tai parempaan kuntoon. Jos kuitenkin oletetaan, että kummallakin on harjoituksessa sama tavoite, Ville-Vetreälle luontaiset pitkälle viedyt asanat, voi olla että varsinkin Pirjon joogaura loppuu lyhyeen eikä Villekään selviä vaurioitta.

Pirjo-Pirteä on tottunut ajattelemaan, että mitä pidemmälle viety asento, sitä tehokkaampi. Hänelle haetut muodot eivät kuitenkaan ole lihaskireyksien ja rakenteen vuoksi mahdollisia. Pirjo voi saada aikaan kudosvaurioita lihaksiinsa yrittäessään tahdonvoimalla pakottaa kehonsa asanoihin. Jonkin aikaa harjoitusta tehtyään Pirjo ehkä lopettaa joogan, koska turhautuu ja kokee olevansa siinä huono.

Ville-Vetreä hakeutuu vaivatta näyttäviin asanoihin ja kokee olevansa joogassa lahjakas. yoga-381653_1280Hän kuitenkin usein kompensoi tekniikasta. Villelle ei tule ehkä edes mieleen, että hänen harjoituksessaan voisi olla jotain vinossa, koska hän kokee pystyvänsä moniin asanoihin joihin monet muut eivät kykene.

Ulkopuolinen ehkä näkee että Ville kuitenkin fuskaa eikä kehon hallinta ole parhaimmillaan. Villen ei tarvitse kiinnittää huomiota tekniikkaan asanoiden luontevuuden takia, jolloin hän tiedostamattaan menee sieltä missä aita on matalin, joustaviin niveliinsä tukeutuen, tekniikasta oikaisten. Voi olla, että hänellä on jatkuvasti epämääräisiä kolotuksia nivelissä ahkerasta harjoituksesta huolimatta.

Mitä jos tekniikka olisi kohdallaan?

one-way-street-582635_1280
Avidya, tietämättömyys voi johtaa vääränlaiseen harjoitukseen.

Kummankin harjoituksen kompastuskivenä on se että harjoituksen kiintopisteenä on sisällön sijaan muoto. Pirjo ehkä repii jäykkiä lihaksiaan, Ville taas ohittaa asanatekniikan hienovaraisemman työskentelyn. Kummallakin on siis virheellinen käsitys omista lähtökohdista, minkä takia heidän tapansa tehdä harjoitusta on hajottava sen sijaan että se hoitaisi. Mutta entäpä jos he oivaltaisivat oman harjoituksensa fyysiset kompastuskivet, ja Pirjo alkaisi tehdä harjoitusta lempeämmin ja Ville kiinnittäisi huomiota asanatekniikkaan?

Vähitellen kummankin harjoitus alkaisi olla vakaalla pohjalla. Hyvällä tekniikalla tehdystä harjoituksesta koituu jo paljon toiminnallisia ja terveydellisiä hyötyjä. Mutta jos mielessä ei tapahdu muutosta, kumpikin on edelleen alttiina sille, että asanat ovat harjoituksen keskipiste. Varsinkin Ville rakennettuaan perustan kuntoon pääsee todennäköisesti nopeasti etenemään tällä kertaa hyvällä tekniikalla näyttäviin asanoihin, ja voi ajatella, että on entistä parempi joogassa.

Muutos harjoitustekniikassa ei kuitenkaan suoraan tarkoita merkittävää muutosta mielen tasolla. On mahdollista tehdä fyysisesti virheetöntä harjoitusta ja olla silti hyvin eksyksissä, juureton, ja epävarma ja elämä yhtä ankeaa kuin aikaisemminkin. Asanat eivät ratkaise arjen ongemia! Suorituskeskeinen lähestymistapa tekee myös mahdolliseksi harjoituksen arvottamisen onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi, mikä huonoina päivinä voi tehdä olon entistä kurjemmaksi.

Pirjolla ja Villelllä on kuitenkin toivoa. Ensi kerralla tarkastelen sitä, miten saada harjoitus toimimaan.

Artikkelisarja perustuu Helsingin Joogafetivaaleilla 2017 pitämääni esitelmään. 

Katso myös: Osa 1. Miksi joogata?

 

 

Milloin jooga toimii? Osa 1: Miksi joogata?

Tässä juttusarjassa tarkastelen, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon, jotta saisi joogasta parhaan mahdollisen hyödyn. Juttusarja perustuu Helsingin joogafestivaaleilla pitämääni luentoon. Sarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan motivaatiota tehdä joogaharjoitusta.

img_20161116_162543Joogan pariin hakeudutaan yleensä siksi, että halutaan jonkinlainen myönteinen muutos nykytilaan. Harvempi hakeutuu joogatunnille, jotta nykytila huonontuisi. Jos taas kaikki sattuu olemaan juuri täydellisesti, joogan avulla voidaan ylläpitää tätä tilaa.

Tämä myönteinen muutos voi tarkoittaa esimerkiksi parantunutta liikkuvuutta, lisääntynyttä voimaa, parempaa terveyttä, runsaampaa mielenrauhaa tai energiaa. Jollekin joogalla on henkiset päämäärät.

Osa joogan vaikutuksista ilmenee välittömästi: Olo yhden asanan tai harjoituskerran jälkeen on erilainen kuin ennen sitä. Toiset vaikutukset taas ilmenevät pidemmän ajan kuluessa. Esimerkiksi liikkuvuus ei parane hetkessä vaan se vie aikaa. Sitäkin enemmän aikaa vaaditaan, jos halutaan joogan avulla kitkeä haitallisia toimintatapoja pysyvästi.

Joogafilosofinen näkökulma

Yoga-sutrassa joogan päämääränä pidetään kaivalyaa, tilaa jossa mielen toimintaa vaimentavien harjoitteiden avulla purusha, yksilöllinen tietoisuus, eroaa lopullisesti prakritin eli luonnon vallasta. Tällöin vapaudutaan myös jälleensyntymien ketjusta.

Jooga sanana viittaa kuitenkin enemmän yhdistämiseen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi hengityksen ja liikkeen tietoista yhdistämistä, jolloin voi hyvässä tapauksessa saavuttaa kokemuksen tietoisesta läsnäolosta – mikä puolestaan tuo usein mukanaan kaivalyan polulla olennaisen mielen toiminnan hiljenemisen.

gull-1635683_1920Jooga voidaan ymmärtää myös esteiden poistamisena vapauden tieltä. Tämä ei
tarkoita, että joogan avulla saisimme valtuutuksen toimia miten mielimme. Mielivaltaisuus, välittömien ärsykkeiden pohjalta toimiminen on kaikkea muuta kuin vapaata. Se on täysin ennalta määritettyä ja oman kontrollin ulottumattomissa.

Todellinen vapaus on vapautta sisäisistä rajoitteista, vapautta toimia viisaasti ja ennen kaikkea kykyä nähdä viisas toimintatapa. Joogalla ei siis niinkään tavoitella jotakin lisää itselle, vaan ennemminkin sen avulla hankkiudutaan eroon siitä mikä estää omaa luontoa kukoistamasta, mikä estää meitä näkemästä asiat selkeästi ja toimimasta oikein. Asanaharjoituksessa tämä tarkoittaa kaiken sen poistamista, mikä estää asettumasta asanoihin. Kyse voi olla lihaskiristyksistä tai kehoon säilötyistä rajoittavista käsityksistä.

Toimiiko jooga aina?

Kuulostaa ehkä itsestään selvältä, että joogaharjoitusta tehdään hyvien vaikutusten yoga-1989598_1280toivossa. Väitän kuitenkin, että läheskään aina asia ei mene näin suoraviivaisesti. Jooga ei saa aina voimaan paremmin. Olo asanan jälkeen voi olla kivulloinen, harjoituksen jälkeen äreä. Pitkän ja säntillisen harjoituksen jälkeen elämä voi olla yhtä kurjaa kuin aikaisemminkin.

Itse olen aikonani tahkonnut astangajoogaa hampaat irvessä odotellen, koska joogan luvatut hyvät vaikutukset alkavat ilmentyä. Mitään ei tapahtunut vaikka kuinka runnoin kehoani suurella tahdonvoimalla, ja ihmettelin miten takareidet ovat kroonisesti kireät ja arat vaikka kuinka venyttelin. Elämäkin pysyi yhtä työläänä kuin ennen joogaa. Vähitellen motivaatio joogan jatkamiseen hupeni herätäkseen muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen taas uudestaan.

Ei ole siis itsestään selvää että mikä tahansa jooga toisi mukanaan hyviä vaikutuksia. Mistä tämä johtuu? Artikkelisarjan seuraavassa osassa tarkastellaan syvemmin kahta tapausta, joissa jooga ei toimi, minkä jälkeen aletaan pohtia syitä siihen, miten sen voisi saada toimimaan.

img_20170225_153631
Luento Helsingin joogafestivaaleilla 2017

Raskausaika ja vauvavuosi joogan näkökulmasta

Raskausaikaa ja vauvavuotta leimaa jatkuva muutos ja ennakoimattomuus. Muutos voi hämmentää, mutta se voi myös antaa uutta näkökulmaa joogaharjoitukseen ja syventää sitä.

Raskausaika on luonteva aika hakeutua joogan pariin. Rankempi harjoittelu ei raskausaikana tunnu välttämättä enää tarkoituksenmukaiselta, ja voi olla etteivät voimatkaan enää riitä entiseen tapaan.

Jos on joogannut aikaisemmin, voi tuntua siltä että raskausajan jooga on koko ajan yhtä harjoituksen keventämistä, ja voi tulla olo että kunpa pääsisi taas tekemään kunnollista harjoitusta. Voi toki myös olla, että raskausaikana on elämänsä kunnossa!

Lähestyn tässä artikkelissa äitiysjoogaa mielen näkökulmasta. Raskausajalle sopivista mukautuksista on kirjoittanut osuvasti blogissaan kollegani Hanna Manninen.

pregnant-393364_1920Harjoittelua muuttuvan kehon kanssa

 

Itse olin ennen ensimmäistä raskauttani pitänyt kehoani liki kaikkivoipana. Jos en osaa jotain niin se oli harjoiteltavissa! Raskausaika yllätti: olin jatkuvasti väsynyt, ruoka ei maistunut, entinen ketteryys loisti poissaolollaan.

woman-1246318_640Kun neuvolassa kysyttiin, harrastanko liikuntaa, sanoin että se on jäänyt kokonaan. Jatkoin, että kävelen kyllä päivittäin monta kilometriä ja käyn joogassa, ja olin yllättynyt kun myös tämä laskettiin liikunnaksi ja vieläpä juuri raskausajalle sopivaksi liikunnaksi. Ennen raskautta olin laskenut liikunnaksi ainoastaan kaiken sellaisen, missä saa haastaa itsensä kestokykynsä äärirajoille. Oli avartavaa huomata, että on myös muunlaista liikuntaa.

Ensimmäisen raskauteni ajan tunsin oloni äitiysjoogaryhmässä tyytymättömäksi. Selinmakuu ei onnistunut – tai pääsin kyllä selälleni mutten enää sieltä pois selkäkipujen takia. En voinut myöskään olla konttausasennossa tukkoisten ja aristavien ranteiden takia. Joogaryhmässä tehdyt liikkeet olivat helppoja, mutta olin turhautunut koska en pystynyt tekemään niitäkään.

Toisen raskauteni aikana kotona oli jo yksi pieni edelleen katkonaisesti nukkuva lapsi, olin kiitollinen viikoittaisen joogan tarjoamasta hengähdystauosta arjen keskelle. Sain ainakin liikuttua, ja lisäksi uskalsin jo pyytää vaihtoehtoja sellaisille asanoille joita en pystynyt tekemään. Tein harjoitusta myös kotona. Usein nukahdin savasanaan, ja aina tulin tunnilta kotiin elpyneenä.

Tämä auttoi vähitellen sisäistämään ajatuksen, että hoitava liikunta ei läheskään aina tarkoita voimakasta, äärirajoille vievää harjoitusta. Tästä syystä pidän raskausajan joogaa yhtenä tärkeimmistä merkkipaaluista omalla joogapolullani. Se opetti, että jooga toimii silloin kun on todella läsnä siinä mitä tekee sen sijaan, että huomio olisi pelkästään ulkoisen muodon virheettömyydessä ja syvyydessä.

Jatkuva muutos

Raskausaikana keho muuttuu jatkuvasti. Kasvava vatsa ei ole ainut kehossa tapahtuva muutos. Keho toimii kokonaisuutena: vatsan kasvaminen heijastuu kokonaisvaltaisesti koko kehoon. Jalat joutuvat kantamaan enemmän painoa, kehon painopiste muuttuu mikä taas heijastuu lantion ja alaselän asentoon. Hormonaaliset muutokset saavat aikaan muun muassa nivelten löystymistä.sapling-154734_1280

Tämä tuo mukanaan sen, että oma keho alkaa tuntua uudenlaiselta. Keho ei toimi samaan
tuttuun tapaan kuin ennen. Olo voi olla yhtenä päivänä täysin vetämätön, toisena taas energiaa pursuava. Tai sitten olo voi koko raskausajan olla joko vetämätön kuten minulla, tai energinen kuten myös voi käydä.

Koska raskausaikana keholliset muutokset ovat suhteellisen nopeita, ne on helppo havaita. Harjoitusta on hyvin vaikea tehdä automaattiohjauksella, joten oikeastaan ainoat vaihtoehdot on olla todella läsnä siinä mitä tekee ja kuunnella, minkälainen liike milloinkin toimii, tai turhautua kyvyttömyyteensä tehdä sellaista harjoitusta, mikä itsellä olisi mielessä – kuten itselleni kävi ensimmäisen raskauden kohdalla.

Tämä herkkyys on tärkeää harjoituksessa myös silloin kun ei ole raskaana. Vaikka kehossa tapahtuvat muutokset ovat hitaampia, niitä kuitenkin tapahtuu koko ajan. Harjoitus, joka olettaa kehon toimivan samalla tavalla kuin viime harjoituksessa ei välttämättä ole tarkoituksenmukainen. Jotain on voinut muuttua.

Rauha muutoksen keskellä

Raskausaika on usein mielenkin tasolla aikamoista myllerrystä, mikä jatkuu vauvan synnyttyä. Edelleen kaikki muuttuu. Voi olla, että joutuu elämään jatkuvan univajeen kanssa. Silloin mieli muuttuu joustamattomaksi. Vauvalle tulee Kausia toisensa perään, ja voi tuntua siltä, että kausia yhdistää se että niihin liittyy vauvan jatkuva tyytymättömyys ja katkonaiset unet. Voi tulla ajatus, että elämä on nyt lopullisesti tällaista, eikä enää koskaan saa levätä tai edes olla rauhassa.

Itse olen valvonut huonounisen vauvan kanssa monta yötä uskoen ettei niille tule koskaan loppua. Jokaisen valvotun yön keskellä olen käynyt läpi kauhuskenaarioita siitä, miten kaikki menee seuraavana päivänä väistämättä pieleen. Kuitenkaan katastrofia ei ole vieläkään tullut.

Kaikessa arkisuudessaan tämä kaikki opettaa joogasta hyvin paljon. Elämme jatkuvan muutoksen keskellä. Aistimukset, tunteet ja ajatukset vaihtuvat hetki hetkeltä, joskus hitaammin, joskus nopeammin. Kuitenkin jokaista ilon hetkeä seuraa jossain vaiheessa tunteen laantuminen ja muuttuminen toiseksi, jokaista epätoivon hetkeä toivon pilkahdus tai huomion siirtyminen muihin asioihin.

Raskausajan vaivat jäävät jossain kohtaa taakse, vaikka ranteeni olivat tukkoiset vielä

stress-419085_1280
Sisäinen rauha loistaa pienen lapsen kanssa usein poissaolollaan!

pitkän aikaa synnytyksen jälkeen. Vaikka tuntui, että nukuin vuosikaudet katkonaisesti ja liian vähän, nukun nykyään yleensä erinomaisesti. Vaikka kaikki ei ole aina ollut juuri niinkuin olisin halunnut asioiden olevan, minulla on edelleen kaikki hyvin.

Se sama rauha, johon nykyään kohtalaisen ennakoitavan elämäni kanssa pääsen melko helposti käsiksi harjoituksessa ja jonka olin tavoittanut myös esimerkiksi äitiysjoogan savasanassa, on ollut mukanani myös huonompina hetkinä. Se on kaiken hälyn tavoittamattomissa ja aina läsnä, toisinaan suuremman ja toisinaan pienemmän pintakuohunnan peitossa.

Muutoksessa piilee epätoivon hetkinä toivo, elämän huippuhetkinä taas kiitollisuus. Kun muistaa, että jatkuva muutos leimaa kaikkea kokemaamme, ja että muuttuvaisen pintakerroksen alla meissä jokaisessa asuu syvä rauha ja ilo, on helpompi ottaa vastaan kaikki mitä elämä tuo eteen ja luovia sen kanssa parhaansa mukaan takertumatta hyviin hetkiin ja kohdaten haasteet.

Opetan äiti-vauva -joogaa Auralassa perjantaisin klo 9.30 – 11.00. Äitiysjoogaryhmää minulla ei tällä hetkellä ole, mutta ohjaan äitiysjoogaa Helsingin joogafestivaaleilla 23.2.2017!