Uskomuksista

Varsinkin joogapiireissä kuohuu nyt QAnonin takia, jooga- ja hyvinvointialalle kun mahtuu hyvin monenlaista maailmankatsomusta. Kun some tyrkyttää ”vaihtoehtoja viralliselle totuudelle”, on hyvä palata filosofian peruskäsitteiden pariin. Se saattaa selkiyttää omaa ajattelua.

Kun mielessä on selkeänä luotettavan tiedon tunnusmerkit, on helpompi luovia tässäkin myrskyssä. Uskomuksia on hyvin erilaisia, osa on tuulesta temmattuja, osa somesta napattuja ja osa siinä määrin perusteltuja ja tosia että niitä voi kutsua tiedoksi. Tästä seuraa, etteivät kaikki uskomukset ole samalla viivalla: osan perusta on huterampi kuin toisten, ja oma fiilis on huono mittari näille.

Uskomuksissa ei siis ole kyse pelkästään mielipiteistä. Esimerkki mielipiteestä on suhtautuminen suklaaseen. Joku ei tykkää suklaan mausta, toisesta se taas on taivaallista. Nämä mielipiteet ovat keskenään samanarvoisia. Jos joku ei tykkää suklaasta, en voi kiistää tätä – asia on varmasti totta jos henkilö itse näin kertoo eikä minun ole syytä olettaa hänen valehtelevan. Voimme keskustella siitä, mikä toista viehättää suklaassa ja toista suorastaan etoo, mutta ei ole tarvetta eikä välttämättä edes mahdollisuutta muuttaa toisen mielipidettä.

Sen sijaan jos lähdetään keskustelemaan suklaan vaikutuksista terveyteen, ei kyse ole enää mielipiteistä. Väittämälle ”Tumma suklaa sisältää antioksidantteja” löytyy tutkimuksin todistettava vastine todellisuudesta toisin kuin väittämälle ”runsas suklaan syönti auttaa pudottamaan painoa.”

Näin asia on vielä selkeä, mutta tämä muuttuu monimutkaisemmaksi kun tunnepitoiset mielipiteet sekoittuvat asiatiedolta vaikuttaviin väittämiin. Jos pitää suklaasta, hakee mielellään informaatiota, joka vahvistaa omaa käsitystä siitä, että suklaata kannattaa syödä. Lisäksi kirjoitetut viestit vaikuttavat luotettavammilta kuin arjen keskellä vaihdetut ajatukset, vaikka välttämättä niillä ei ole tiedollisesti mitään eroa. Jos kirjoitetun viestin väitetään lisäksi olevan peräisin arvovaltaisesta lähteestä, esimerkiksi lääketieteen tohtorilta, on siihen helpompi uskoa kuin jos sen lähteenä on perus Maija Meikäläinen.

Arvovaltaisetkin henkilöt voivat päästää suustaan asioita, jotka lukeutuvat mielipiteiksi tai jotka ovat perusteettomia uskomuksia. Näin erityisesti silloin, jos ajatus on esitetty nettilähteessä eikä tieteellisessä julkaisussa. Toisinaan vaatii medianlukutaitoa osata erottaa, milloin esitetty ajatus pohjaa todellisuuteen ja milloin sen taustalla on joku toinen motivaatio, esimerkiksi epäluottamuksen herättäminen demokratiaa kohtaan.

Kun esitetyn uskomuksen perusteeksi on tarjota tieteellinen tutkimus, ollaan yleensä vahvoilla. Jos sen perusteeksi on tarjota joku tieteelliseltä kuulostava tutkimus, jossa puhutaan samasta asiasta, ollaan jo huteralla pohjalla. Kaikki lähteet eivät siis tuota paikkansa pitävää tietoa. On hyvä olla kriittinen – kriittisyys on tieteellisen toiminnan elinehto! – mutta ennen kuin lähtee kritisoimaan, tulisi ensin ymmärtää hyvin aiotun kritiikkinsä kohde. Tässä tilanteessa asiaan vuosikausia perehtynyt tutkija on väistämättä vahvemmilla kuin vaihtoehtoisia totuuksia kuukauden googlannut henkilö.

Joskus väitteen perustaksi tarjotaan sydämen syvää viisautta. Se on paikallaan muun muassa omaa hyvinvointia konkreettisesti koskettavissa asioissa: sydämeni syvä viisaus voi kertoa minulle, että elämäni on liian täyttä ja lukuisat velvollisuudet uuvuttavat. Sen sijaan sydämeni viisaus ei tavoita fysikaalista todellisuutta koskevia asiaintiloja, ei vaikka miten joogaisin. Siihen tarvitaan järkeä.

Tässä puhuin suklaasta. Filosofia käsittelee asioiden muotoa ja relaatioita. Nämä samat seikat pätevät, vaikka suklaata koskevat väittämät korvaisi maskisuosituksia tai koronaviruksen merkitystä koskevilla väittämillä.

Joogaa vauvan kanssa

Olen pitänyt jo useamman vuoden ajan suuren suosion saavuttaneita äiti-vauva -joogaryhmiä. Idean näihin ryhmiin sain vauvakerhosta, jossa kävin lapseni kanssa tämän vauvavuotena. Siellä oli ensin muskari-tyyppistä toimintaa, minkä jälkeen kahviteltiin ja keskusteltiin vapaasti. Erityisesti tämä jälkimmäinen osuus teki vauvakerhosta viikon henkireiän. Oikein laittauduin aina kun oli vauvakerhopäivä!

Oli siis tärkeää päästä jakamaan vauva-arjen iloja ja haasteita muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Äiti-vauva -joogaryhmät perustuvat tälle ajatukselle. Muskarin sijaan ryhmässä ensin joogataan, ja keskustelut eivät ole täysin vapaita vaan joka kerralle on oma aiheensa. Olemme keskustelleet oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä, nukkumisesta, syömisestä, vauvanhoitoon liittyvistä tavaroista ja parisuhteesta. Keskustelujen ideana ei ole selvittää, kuka suorittaa äitiyttä parhaiten vaan jakaa kokemuksia ja ajatuksia ja joskus purkaa sydäntä kyyneliin saakka.

Kuva: Anna Haapalainen

Joogaharjoituksessa huomioidaan raskauden ja synnytyksen jälkeiset sekä vauvanhoitoon liittyvät erityispiirteet. Näitä ovat muun muassa vatsan ja lantion seudulle kohdistuvan paineen välttäminen, syvien keskivartalon lihasten ja lantionpohjan tiedostaminen ja vahvistaminen, selän neutraalin asennon löytäminen, yläselän vahvistaminen, rintarangan mobilisointi, hartioiden rentoutus, vuorovaikutus vauvan kanssa ja rauhoittuminen. Liikkuvuuden lisääminen tai intensiivinen vatsalihastreeni eivät kuulu vauvavuoden harjoitukseen.

Suurimman osan liikkeistä voi tehdä vauvan kanssa, mutta aina on mahdollista tehdä harjoitus myös itsekseen, jos vaikka vauva sattuu nukkumaan tai viihtyy lattialla. Jos välillä vauva kaipaa enemmän huomiota, voi aivan hyvin pitää harjoituksesta taukoa. Vauva on kuitenkin vauvavuoden keskipiste. Tämän vuoksi tunneilla tehdään sama harjoitus ainakin kaksi kertaa.

Ideana tunneissa on myös se, että harjoituksista voi poimia itselleen sopivat niin että niitä voi tehdä itsekseen kotona. Vauvavuoden jooga tarkoittaa harvoin kaikessa rauhassa tehtyä puolentoista tunnin joogaa. Realistisempaa on miettiä, millaisia hyvinvointia edistäviä liikkeitä voi tehdä silloin tällöin päivän mittaan vauvanhoidon ohessa tai vauvan kanssa.

Tunneilla vallitsee ajoittain kaaos, mikä on täysin ok tällaisessa ryhmässä. Jos oma vauva haluaa huutaa koko tunnin ajan, hänellä on täysi oikeus tehdä niin. Tarvittaessa voi mennä vaikka hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan vauvan kanssa. Vauvajoogassa harjoitellaan ennen kaikkea lempeää ja joustavaa suhtautumista siihen, että kaikki ei ole koko aikaa täysin hallinnassa, mutta silti voi välillä suunnata huomiota siihen miltä oma keho tuntuu ja katsoa, olisiko parista rauhallisesta ja tietoisesta hengityksestä rauhoittamaan kiihtyneisyyttä. Näin vauvajoogan opit kantavat myös vauvavuoden jälkeen.

Pidän MamaYoga -kursseja Oasiksella keskiviikkoisin klo 11.30 – 12.15. Näillä tunneilla ei ole keskusteluosuutta, mutta tunnin jälkeen on mahdollista jäädä salille juomaan teetä ja rupattelemaan. Seuraava kurssi alkaa 28.10.

Seuraava äiti-vauva -joogakurssi Auralan opistolla alkaa 11.1.2021. Kurssi on maanantaisin klo 10.45 – 12.00. Ilmoittaudu mukaan tästä.

Kuva: Anna Haapalainen

Kesä ilman joogatöitä

Sen jälkeen kun ohjasin ensimmäisen harjoitustuntini kevättalvella 2014, minulla ei ole ollut joogan ohjaamisesta yli kahden viikon taukoa. Pääosin viikkotunteja on ollut yli kymmenen, joskus lähempänä kahtakymmentä. Hiljaisempina kausina olen ohjannut pari viikkotuntia tai pitänyt työpajoja. Lisäksi olen kouluttanut ja kouluttautunut sekä kirjoittanut joogasta tänne blogiin sekä Suomen laadukkaimpiin joogalehtiin, Anandaan ja Suomen Joogalehteen.

Suurin osa viikkotunneistani on Auralan opistolla. Opiston kesäkausi on olematon tai ainakin hyvin hiljainen. En ole markkinoinnillisesti niin orientoitunut kuin itsenäisessä yrittämisessä olisi hyvä olla, ovat kesät aiheuttaneet ahdistusta: Miten turvata oma toimeentulo silloin?

Tämä kesä oli erilainen. Koronakevään viimeisen videotunnin pidin toukokuun puolivälissä. Alkukesän joogatöihin kuului videokurssin suunnittelu, yksilöllisen joogaohjelman laatiminen sekä yksi työpaja yhdessä kollegan kanssa. Muun ajan olen ollut hoitotöissä haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten asumisyksikössä.

Iltavuorolaisen viikset

Työ on ollut hyvin erilaista kuin mihin olen tottunut, jo ihan työajoista lähtien. Hajanainen viikkoaikataulu vaihtui intensiiviseen vuorotyöhön, ja ryhmien ohjaaminen yksilölliseen hoitotyöhön.

Työnkuvaani on kuulunut perushoito sekä asukkaiden aktivointi. Vei aikaa päästä työhön sisään, sillä minulla ei ole juurikaan aiempaa kokemusta kehitysvammaisten kanssa työskentelystä. Kaikki asukkaat eivät kommunikoi sanallisesti, joten kommunikaatioyhteyden luominen otti oman aikansa. Sitä mukaa kun tutustuin asukkaisiin pääsin vähitellen sisään työhöni.

Vaikka työ on näennäisesti hyvin erilaista kuin joogan ohjaaminen ryhmille, näen että pohjimmiltaan olen edelleen tehnyt samaa asiaa: auttanut muita kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä. Keinot ovat olleet kyllä hyvin erilaisia.

Tukiviittomat tulivat kesän aikana tutuiksi

Kun työelämä on ollut intensiivisempää, olen löytänyt uudella tavalla joogan hyvinvointia ylläpitävän merkityksen. Aikaa työstä palautumiseen ei ole aina niin paljon kuin haluaisi, mutta muutama rauhallinen asana tai mantrojen pariin hiljentyminen ennen nukkumaanmenoa auttaa kehoa palaamaan toimintavalmiudesta lepotilaan.

Mitä enemmän kierroksia minulla on ollut, sitä vaikeampi on ollut asettua esimerkiksi yinjoogan tai restoratiivisen joogan pitkäkestoisiin, liikkumattomiin asanoihin, vaikka luonteva ajatus olisi että juuri ne ovat sitä mitä silloin tarvitsisin.

Ruuvihommia

Kun keho ja mieli ovat aktiivisia ja skannaavat jatkuvasti ympäristöä siltä varalta, että olisiko jotakin mitä pitäisi tehdä, paikallaan oleminen tuntuu väkinäiseltä ja ahdistavalta. Sen sijaan rauhallisen ja helpon liikkeen kautta kehomieli alkaa asettua kuin epähuomiossa, ja kohta saattaakin olla sopiva hetki asettua yinjoogan asanaan, jos nyt ei heti seitsemäksi niin kenties kahdeksi minuutiksi.

Myös oma ääni on hyödyllinen apuväline hermoston rauhoittamisessa. Kun antaa uloshengityksen virrata äänenä, uloshengitys pitenee automaattisesti ja keuhkot tyhjenevät paremmin. Tämä puolestaan auttaa sisäänhengitystäkin kokonaisvaltaisemmaksi. Uloshengitys on monin tavoin yhteydessä parasympaattiseen hermostoon, eli siihen osaan hermostoa jonka tehtävänä ovat muun muassa lepo ja ruuansulatus, ja joka siis on palautumisen kannalta ratkaiseva.

On hyödyllistä kiinnittää huomiota siihen, millainen olo on silloin kun kokee olevansa rauhallinen ja levollinen. Miltä mieli tuntuu silloin? Entä hengitys? Entä keho? Kun tämän painaa mieleen, tällaisia hetkiä on helpompi huomata ja niihin on ehkä hieman helpompi palata, kun tietää mitä on etsimässä.

Yhtä hyödyllistä on kuulostella omaa kehoaan silloin kun tuntee olevansa stressaantunut. Miltä mieli, keho ja hengitys tuntuvat silloin? Kun tämän olon huomaa, voi sille tehdä jotakin. Hätäensiapuna voi ottaa muutaman syvemmän ja tietoisen hengityksen keskittyen erityisesti uloshengitykseen. Jos stressitila on koko ajan päällä, tämä ei tietenkään riitä vaan tila tarvitsee mittavampaa palautumista ja lepoa.

Tämän kesän jälkeen minulla on aikaisempaa enemmän työkaluja niin kehitysvammaisten kanssa toimimiseen kuin myös palautumisen edistämiseen.

Maistiaisia näistä saat erityisesti Auralan yin & yang -joogassa torstaisin klo 9.15 – 10.30. Kurssi alkaa 16.9.! Ilmoittaudu mukaan tästä.

Palapelejä aktiviteetiksi

Joogaopen korona-arki

Tämä kevät on ollut töiden puolesta poikkeuksellista aikaa. Tässä postauksessa kerron, miten oma työnkuvani on muuttunut.

Maaliskuun alkupuoli meni synkissä tunnelmissa. Ei oikein tiennyt, mitä on edessä. Pelkoa herätti myös ajatus ryhmätuntien kohtalosta. Jos ne loppuisivat, jäisin tyhjän päälle. Näin näytti aluksi käyvän.

Onneksi työnantajani ovat sopeutuvaisia ja keksivät nopeasti uudenlaisia toimintatapoja. Auralan opiston kurssit jatkuivatkin verkkokursseina. Myös Oasiksessa siirryttiin tuntien livestriimaukseen. Loppujen lopuksi minulta loppui vain yksi ryhmä.

Ennen tätä kevättä olen tehnyt vain yhden joogavideon Auralan YouTube-kanavalle. Kerroin siinä kesäjoogakurssistani ja demonstroin hartiasillan. Ja yhtäkkiä joogavideoiden laatiminen onkin keskeisin osa työnkuvaani!

Aluksi oli outoa joogata yksin kotona ja selostaa harjoitusta puhelimelle. Jotta jonkinlainen kosketus ryhmäläisiini säilyisi, koitin pitää heitä mielessäni harjoituksia ohjatessani. Mutta on se ihan erilaista kun ei näe niitä jotka tekevät harjoitusta! En voi nähdä, onko harjoitus liian raskas tai pitkästyttävä, tai onko jokin ohje epäselvä. Onneksi tällaisia tapauksia varten on sähköpostikonsultaatiomahdollisuus, jota jotkut ilokseni ovatkin käyttäneet, jos ei muuten niin kertoakseen harjoituksen sujuvan mukavasti.

Hämmentävintä on ollut yinjoogan ohjaaminen videon kautta. Yinjoogatunneillani on paljon hiljaisuutta, mutta minuuttikaupalla hiljaa oleminen videolla tuntuu tyhmältä. Pelkään, että se häiritsee keskittymistä – ehkä joku valpastuu tarkistaakseen, että pyöriihän video edelleen. Helpotuksekseni olen saanut kuulla, että myös yinjoogavideoni ovat olleet toimivia.

Yinjoogan puolikas perhosasana.

Aikaa videointeihin on mennyt hurjasti. Ei ole lainkaan yksinkertaista säätää puhelin sellaiseen kohtaan, mistä näkyy ohjaamani harjoitus hyvin. Osa videoista vaati myös useamman oton, ennen kuin onnistuivat. Dynaamisia sarjoja ohjatessani tuppaan sekoilla puolissa, mikä ei tunnilla haittaa mutta videolla aiheuttaa turhaa hämmennystä.

Tunneilla minun ei ole tapana tehdä juurikaan itse mukana demonstraatioita lukuunottamatta. Videoiden kohdalla se taas ei tule kysymykseen, joten videoita kuvatessani saan itsekin tehtyä kunnon joogaharjoituksen, tosin sillä erotuksella että omiin tuntemuksiini ja hengitykseni rytmiin keskittymisen sijaan huomion kohteena on harjoituksen sanallinen ohjeistaminen. Näin ollen olen ollut nyt fyysisesti paremmassa kunnossa kuin ennen. Toisaalta omaa asanaharjoitusta on tullut tehtyä tämän lisäksi hyvin vähän.

Olen pitänyt siitä, ettei ole tarvinnut juosta kellon perässä paikasta toiseen vaan töitä on voinut tehdä omalla aikataululla. Isona miinuksena on taas se, että palkitsevin osuus työstä, ihmisten kohtaaminen ja oppilaiden tyytyväiset ilmeet harjoituksen jälkeen, jää kokonaan väliin.

Auralan kurssilaiset saavat joogavideoita yksityiselle YouTube-kanavalle.

Osan harjoituksista olen käynyt kuvauttamassa Auralan opistolla. Myös Oasiksen kuvaukset hoituvat studiolla. Tällöin voin ulkoistaa teknisen säädön osaavammille. Videokynnyksen ylitettyäni olen lähetellyt tarvittaessa myös kavereille lyhyitä asanavinkkivideoita WhatsAppilla. Tähänkään en ennen tätä intensiivistä videointialtistusta olisi rohjennut ryhtyä.

Kuten varmasti kaikki muutkin jooganopettajat, odotan malttamattomana sitä että saan taas ohjata ryhmiä ja nauttia vuorovaikutuksesta joogaryhmän kanssa. Silti myös nämä uudet työkalut jäävät käyttöön – suunnittelen jo nettijoogakurssia ensi kaudelle!

Joogaa kaikille?

Kenellä on oikeus käydä joogatunnilla? Onko ihmisryhmiä, jotka eivät koe olevansa tervetulleita joogatunneille? Pitäisikö joogan olla kaikkien saavutettavissa? Millaisin keinoin se voisi onnistua?

Somen usein tarjoama joogakuvasto välittää viestin, että joogin tulee olla notkea ja ketterä ja mieluusti myös hoikka ja sukupuoleltaan nainen. Toinen yleinen käsitys joogasta on, että siinä lähinnä löhöillään lattialla ja tulee kysymykseen korkeintaan siinä vaiheessa kun ”oikea” liikunta ei ole vaihtoehto. Todellisuus on onneksi laajempi kuin kumpikaan näistä yleistyksistä, mutta näissä kummassakin on totuuden siemen.

Erkkajoogatunti

Onko kehitysvammainen ihminen oikeasti tervetullut joogatunnille? Entä vanhempi mies, joka alkaa heräillä siihen että liikunta olisi hyväksi? Entä reilusti ylipainoinen henkilö, jolle käveleminenkin on työlästä?

Joogatunnin suunnittelu ja ohjaaminen perusterveille, liikunnallisille ihmisille on helppoa. Voi suunnitella jotain ja ohjata sen mitä on suunnitellut. Mutta entä sitten kun tunnille on tulossa henkilö, jolta on ehkä jäänyt tuntikuvaus lukematta ja jolla ei kerta kaikkiaan ole valmiuksia suoriutua ohjaajan suunnittelemasta tunnista?

Joitain tunteja on aivan oikeutettua profiloida enemmän jooganneille sopiviksi. Tällaisia tuntityyppejä ovat esimerkiksi vinyasa flow ja voimajooga. Tällöin ohjaajalta ei voi vaatia koko tuntikonseptin pistämistä uusiksi vain siksi, että tunnille on eksynyt joku, joka ei siitä suoriudu.

Takataskussa olisi kuitenkin aina hyvä olla vaihtoehtoja: jos välivinyasa ei tunnu kaikkien kohdalla tarpeelliselta, voi aivan hyvin antaa vaihtoehdoksi esimerkiksi lapsen lepoasennossa huilaamisen. Jos ei saa natarajasanassa kiinni jalkaterästä, voi kokeilla ihan vain nostaa toista jalkaa alustasta tai kokeilla seinästä tukea pitäen, saisiko otteen housunlahkeesta. Ylipäätään ohjaajan olisi hyvä olla selvillä siitä, mikä on milloinkin asanan ydin ja millä eri tavoin se on toteutettavissa.

Natarajasana

Jos näyttää siltä, että tunnilla on ollut mukana henkilö, jolle tunti on ollut liian vaikea, hänen kanssaan on jälkeenpäin hyvä keskustella asiasta ja ehkä suositella toisenlaista tuntia, jottei hänelle jäisi sellaista käsitystä että hän on epäsopiva joogaan.

Jotkut erityistilanteet vaativat asiantuntemusta jota joogaohjaajalla ei välttämättä ole. Tällöin opettajan on hyvä olla rehellinen osaamisensa suhteen. Sen sijaan että välittää viestin, ettei tunnille haluava ole oikeanlainen, voi perustella, miksi tuntityyppi ei todennäköisesti ole tällä kertaa hyödyllinen. Joskus voi olla myös tarpeen olla rohkeutta itsensä peliin ja kertoa, ettei oma osaaminen ohjaajana tällä kertaa riitä, ja ehkä ohjata aloitteleva joogi jollekin toiselle ohjaajalle tai tuntityypille. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi raskaana olevan tullessa tunnille, jos raskaana olevien ohjaaminen on vierasta.

Tällaisissa tilanteissa on siis hyvä osata tarjota jokin vaihtoehto tilalle: joku toinen ohjaaja tai toinen tuntityyppi. Joskus voi olla tarpeen kertoa tarjolla olevista erityisryhmistä. On olemassa esimerkiksi miesten erityistarpeet huomioivaa äijäjoogaa, kehitysvammaisille suunnattua erkkajoogaa tai tuolijoogaa liikuntarajoitteisille. Jonkun voi olla aiheellista aloittaa yksilöllisestä ohjauksesta, jossa käydään läpi asanoiden mukauttaminen omia tarpeita vastaaviksi.

Ihan kaikkea ei siis tarvitse ryhmätunneilla mukauttaa ihan kenelle tahansa sopivaksi, mutta omalla toiminnallaan ja viestinnällään ohjaaja voi vaikuttaa paljon siihen, millainen kuva oppilaille jää itsestään joogina.

Jooga on paljon muutakin kuin asanoita. Viisaassa asanaharjoituksessa olennaista on löytää itselle tarkoituksenmukaisia asentoja ja liikeratoja. Lisäksi jooga voi olla itselle tarkoituksenmukaisia tapoja säädellä vireyttä ja ylläpitää tai edistää terveyttä, päivittäistä keskittymistä ja hiljentymistä sekä sitä että hoitaa velvollisuutensa parhaansa tehden. Tällainen jooga on kaikkien saatavilla olipa oma tilanne mikä tahansa.

Bhavana – kohti kokonaisvaltaista meditaatiota

Keskittymiskyky on taito jota voi harjoitella. Meditaatio on oivallinen keino tähän. Bhavana-harjoituksessa hyödynnetään mielen omia taipumuksia tähän tarkoitukseen.

Meditaatiossa ei ole kyse siitä että istutaan alas, tyhjennetään mieli ja trippaillaan jossain mystisissä tiloissa. Mieli ei kovin helpolla lähde tyhjenemään ja meditaatiolla saavutettu tila saattaa toisinaan olla turhautuneisuus.

Turhautuneisuuden takia ei kuitenkaan tarvitse luopua harjoituksesta, vaikka se saattaakin johtaa ajatukseen siitä, ettei harjoitusta kannata tehdä koska on siinä lähtökohtaisesti huono. On olemassa nimittäin keinoja, joilla keskittymiskykyä voi edistää ja näin t ehdä harjoituksesta mielekkäämpää ja tehokkaampaa. Bhavana on näistä yksi.

Meditaatio mielen ehdollistamisena

Meditaatio on harjoitus, jossa opetellaan tiedostamaan mielen toimintaa mielen toimintana ja vähitellen luomaan keskittyneisyyden kautta tyyneyttä, jolloin mieli rauhoittuu ja ajatusten väliin alkaa muodostua yhä enemmän tilaa. Mielen tehtävänä on monenlainen analysointi ja sisällöntuotanto, joten tällainen tila ei ole mielelle luontainen ja siksi sitä pitää harjoitella.

Harjoituksessa ideana on totuttaa mieltä seesteisempään tilaan. Olennaista on myös opetella sietämään mielen alituista toimintaa reagoimatta siihen. Harjoituksen myötä mieleen jää yhä enemmän muistijälkiä miellyttävän rauhallisesta tilasta, josta mahdollisesti sinnikään harjoituksen myötä alkaa hiljalleen muotoutua uudenlainen tapa olla.

Meditaatioon on kaksi tietä. Mindfulness-tyyppisessä laajan fokuksen harjoituksessa on kyse siitä että tarkastellaan neutraalisti mitä kaikkea tietoisuus pitääkään sisällään. Huomiota ei siis varsinaisesti ohjata muuta kuin silloin tällöin pois ajatuksiin uppoutuneisuudesta. Kapean fokuksen harjoituksessa valitaan jokin kohde, johon kaikki huomio pyritään suuntaamaan. Täällä olen avannut näitä kahta harjoitustyyppiä tarkemmin.

Multitaskaavan mielen hyödyntäminen harjoituksessa

Kapean fokuksen meditaatiossa pelkkä huomion kohteen seuraaminen riittää, mutta mielellä on taipumusta multitaskaamiseen. Varsinainen multitaskaaminen on teoriassa mahdotonta – voimme ainoastaan vuorotella nopeasti kahden tai useamman asian välillä – mutta käytännössä tällä teoreettisella faktalla ei ole merkitystä.

Käytännön kokemus tästä on että samaan aikaan kun olen keskittynyt esimerkiksi mantran toistamiseen tulen samalla käyneeksi läpi päivän tapahtumia, miettineeksi seuraavan joogatuntini sisältöä ja harmitelleeksi kolottavia hartioita. Saattaapa mieleen juolahtaa meditaation lomassa myös ajatus siitä, että juuri nyt olisi parempaakin tekemistä, esimerkiksi pyykinpesu saattaa tuntua hyvin akuutilta toimenpiteeltä. Tällaisessa tilassa on selvää, ettei huomio ole yksisuuntaista vaan hajoilee ympäriinsä.

Mielen multitaskaustaipumuksen voi valjastaa tukemaan omaa harjoitusta valjastamalla useampia mielen toimintoja haluttuun kohteeseen.

Kolme esimerkkiä

Jos huomion kohteena on esimerkiksi hengitys, niin sen lisäksi että vain seurailee hengityksen virtausta voi mielessään todeta jokaisen sisään- ja uloshengityksen (”hengitän sisään, hengitän ulos” jne). Kuuloaistin voi ottaa mukaan harjoitukseen kuuntelemalla hengityksestä syntyvää hienovaraista ääntä. Kuvittelukyvyn voi ottaa mukaan esimerkiksi visualisoimalla hengityksen virtaus sieraimista henkitorven kautta keuhkoputkiin, ilmatiehyeisiin ja keuhkorakkuloihin ja sieltä takaisin. Muistille voi antaa tehtäväksi palauttaa mieleen hetkiä, jolloin olo on ollut tyyni, mieli kirkas ja hengitys helppoa.

Mantran kohdalla tämä tarkoittaa mantran toistamisen lisäksi sen kuuntelemista, sen merkityksen miettimistä ja mantran mukanaan tuoman tunteen tarkastelua. Mantraan voi myös ladata lisää tunnetta ja merkitystä toistamalla sitä sellaisina hetkinä, joissa jo valmiiksi vallitsee toivottu tila.

Myötätuntomeditaatio on tehokkaampi, kun siinä ei ei pelkästään ajatella myötätuntoa vaan yritetään konkreettisesti tuntea sitä esimerkiksi muistelemalla, miltä tuntuu olla myötätunnon kohteena tai osoittaa myötätuntoa tai vaikka tuomalla mieleensä jonkin myötätuntoisen henkilön ja kohdistamalla ajatuksen siihen, miten myötätunto hänessä ilmenee. Jollekin saattaa olla luontevaa visualisoida myötätunto esimerkiksi kullanhehkuna tai konkreettisena lämpönä sydämessä.

Tällaista harjoitusta kutsutaan bhavanaksi. Sen myötä harjoitus ei välttämättä tule helpommaksi vaan muuttuu intensiivisemmäksi: mieli joutuu alkuun ponnistelemaan monella taholla ennen keksittyneisyyden vakiintumista. Samalla tällaisen harjoituksen vaikutukset menevät syvemmälle. Siitä huolimatta on hyvä muistaa tehdä harjoitusta rennosti ja pingottamatta.

Edistynyt yinjooga

Olen vuosien varrella ohjannut lukuisia yinjoogan viikkotunteja ja yinjoogakursseja. Etenkin kursseilla pääsee seuraamaan oppilaiden yinjoogapolkua. Millä tavalla aloittelijan yinjoogaharjoitus poikkeaa yinjoogakonkarin harjoituksesta?

Liikkuvuus

Tämä on ensimmäinen asia jota yinjooga muuttaa, sikäli kuin lähtötilanne on sellainen, ettei ole aiemmin juuri tullut tehtyä liikkuvuusharjoittelua. Jos päämääränä on maksimaalinen liikkuvuus, yinjooga ei ole kuitenkaan optimaalisin harjoitus siihen. Kokemukseni mukaan yinjoogalla liikkuvuus paranee tiettyyn rajaan saakka. Tämän jälkeen harjoituksessa voi havainnoida, millaiset asiat vaikuttavat siihen miltä oma keho tuntuu. Joskus asanoihin on helppo asettua, joskus taas kiristää ja kolottaa. Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan:

Asanoihin asettuminen

Kun aloittaa yinjoogan, ottaa aikansa että oivaltaa asanat. Mitä niillä oikein haetaan, ja miten minun kehoni asettuu mihinkin asanaan? Ovatko kaikki asanat tarkoituksenmukaisia minulle, vai olisiko minun syytä tehdä joku vaihtoehtoinen asana? Millä asanalla ylipäätään voi korvata jonkun toisen?

Yinjoogaa aloittaessa saattaa mennä hetki siihen, että päästää irti ajatuksesta, että tunnilla olisi tarkoitus venytellä. Joissain asanoissa on venyttävä tuntuma, mutta se ei ole tärkeintä. Tärkeää on löytää asento, jossa on oikeasti hyvä olla. Tämä tekee ulkoisesta asanoiden tekemisestä sisäisen harjoituksen.

Yinjoogakonkarit osaavat ilman lisäohjeita hienosäätää omaa asanaansa, aloittelijat tarvitsevat enemmän osviittaa siitä, miten asanaa voi tarpeen mukaan modifioida, jotta se täyttäisi tarkoituksensa mahdollisimman hyvin. Aloittelijan näkökulma on kuitenkin hyvä pitää aina mukana, sillä keho muuttuu hetkestä toiseen ja jokainen harjoitus on uusi eikä vanhan toistoa, vaikka tehtäisiinkin samoja asanoita.

Keskittyminen

Kun ulkoinen tapahtuminen vähenee, huomaa helpommin, että mieli ei niin vain asetukaan. Ajatuksilla on suunnaton voima temmata mukaansa. Yinjooga toimii myös tietoisuusharjoituksena: voiko ajatusten antaa vain olla tempautumatta niiden mukaan? Huomion voi kerta toisensa jälkeen palauttaa takaisin tähän hetkeen, esimerkiksi seuraamaan hengityksen virtausta.

Tämä on vaikeaa. Bhagavad-Gitassa Arjuna toteaa, että mieltä on hankalampi hallita kuin tuulta. Totuttamalla mieltä pikku hiljaa tyyneyden tilaan, siihen on yhä helpompi palata. Edistynyt yinjoogaharjoitus on samalla edistynyt meditaatioharjoitus: mieli pysyy yhä pidempiä aikoja keskittyneenä yhteen kohteeseen, ja ajatusten levoton aaltoilu tyyntyy.

Mielen toiminnan sietäminen

Tyyneyden tilassa on kivaa, mutta ongelmana on, ettei mieltä voi kovin helposti laittaa tyyneksi. Tyyneydelle voi vain tarjota tilaisuuksia tapahtua. Edistynyttä yinjoogaa on myös sen hyväksyminen, että mieli ei aina ole tyyni. Joskus koko harjoitus voi mennä niin että mieli askaroi esimerkiksi työasioiden parissa. Sekään ei ole huono harjoitus, vaikka sellaisesta saattaa tulla kiusaus soimata itseään.

Kun koko harjoitus menee levottomissa tunnelmissa, voi miettiä, mikä siihen on syynä. Kun oppii tunnistamaan, mitkä asiat ovat niitä, jotka tekevät levottomaksi ja mitkä puolestaan tukevat rauhallista läsnäoloa, aletaan olla syvällä todellisen joogan ytimessä.

Uloshengityksen jälkeinen tauko

Hengityksellä voi tehdä seuraavia asioita:

  • Sisäänhengitys: nenän kautta, toisen sieraimen kautta, suun kautta, suun kautta kielen päältä
  • Uloshengitys: nenän kautta, toisen sieraimen kautta, suun kautta
  • Hengityksen jarruttelu: huulilla, suussa (esimerkiksi sihisemällä tai hymisemällä), nielussa, äänihuulilla (ujjayi, vokaali) – näistä useimmat tulevat kysymykseen lähinnä uloshengityksellä.
  • Tauko hengityksessä: sisäänhengityksen jälkeen, uloshengityksen jälkeen, sisäänhengityksen keskellä, uloshengityksen keskellä
  • Hengityksen kohdistaminen: vatsaan, kylkiin, selkään, rintaan
  • Hengityksen nopeus: hitaammin, nopeammin

Näitä sopivalla tavalla yhdistelemällä voidaan saada aikaan erilaisia vaikutuksia. Joogan kannalta merkityksellisintä on hengityksen helppo ja luonteva rauhoittaminen, jolloin saadaan aktivoitua parasympaattista hermostoa.

Tällä kertaa haluan keskittyä uloshengityksen jälkeiseen taukoon.

Miten pitkä uloshengityksesi voi juuri nyt olla ilman että se muuttuu väkinäiseksi tai tehdyn oloiseksi? Kuinka kova kiire sisäänhengityksellä on alkaa uloshengityksen jälkeen?

Jos on tekemässä jotakin fyysistä, on kiire, olo on ahdistunut tai on vaikka juuri juonut ison mukin kahvia, uloshengitys on todennäköisesti melko lyhyt ja sisäänhengitys alkaa miltei välittömästi uloshengityksen jälkeen.

Jos taas on lepäämässä tai on vaikka juuri joogannut ja meditoinut, uloshengitys on todennäköisesti rauhallisempi eikä sisäänhengityksellä ole kiire.

Kumpikin näistä on luonnollisia ja tarkoituksenmukaisia tapoja hengittää. Hengitystä ei ylipäätään tarvitse saada mukautettua mihinkään tiettyyn muottiin. Hengityksen kanssa työskennellessä on ennemminkin kyse siitä, että tutustuu hengitykseen ja opettelee ymmärtämään sen viestejä.

Nopea hengitys kertoo sympaattisen hermoston aktivoitumisesta. Se on tarkoituksenmukaista silloin, kun on tarve toimia. Se ei ole tarkoituksenmukaista silloin, kun on aika levätä.

Elämä päättyy uloshengitykseen. Emme viime kädessä voi olla täysin varmoja, alkaako seuraava sisäänhengitys vai ei. Useimmiten näin kyllä onneksi tapahtuu, eikä tarvitse koko aikaa jännittää, miten käy, mutta periaatteellisella tasolla absoluuttista varmuutta ei ole.

Niinpä se, että malttaa olla kiirehtimättä seuraavaa sisäänhengitystä, on radikaali luottamuksenosoitus elämänvoimaa kohtaan. Joskus meditaatiossa tai restoratiivisessa joogassa voi päästä niin syvään rentoutuneeseen tilaan, että hengitys tuntuu miltei katoavan kokonaan. Kun sen tilan kanssa pystyy olemaan vielä mieleltään rauhassa sen sijaan että mieli aktivoituisi ihmettelemään tätä tilaa, ollaan hyvin syvän rauhan äärellä.

Kyse ei ole hengityksen pidättämisestä. Se on tarpeen silloin kun sukeltaa tai äärimmäisessä ponnistuksessa, mutta ei juuri muuten. Uloshengityksen jälkeinen luonnollinen tauko on eri asia kuin uloshengityksen jälkeinen hengityksenpidätys.

Hengitystä voi pidättää tahdonvoimalla melko pitkään. Tämä tila on kaikkea muuta rauhallinen. Elämänvietti on niin suuri, että koko olemus odottaa mahdollisuutta seuraavaan hengenvetoon.

Uloshengityksen jälkeisen tauon muodostuminen edellyttää siis luottamusta, kokemusta siitä että on turvassa, rentoutuneisuutta ja rauhoittumista. Se on hyvin passiiviinen tauko, sellainen joka saa tapahtua jos on tapahtuakseen. Sen aikana kaikki on hetken pysähtyneessä rauhan tilassa. Se on maistiainen samadhista ja avain pranayamaan.

KEHON JA MIELEN VUOROVAIKUTUS

LOVIT on muistisääntö vuorovaikutustilanteisiin silloin, kun vuorovaikutus haastaa ja tarkoituksena on saada aikaan aitoja kohtaamisia. LOVIT on sovellettavissa myös kehon viestien havainnointiin.

Läsnäolo, kärsivällisyys ja toisen viesteille herkistyminen ovat tärkeä osa vuorovaikutustilanteita. Ajattele esimerkiksi tilannetta, jossa keskustelukumppanisi huomio on ihan muissa asioissa kuin sinussa ja siinä mitä sinulla on sanottavana. Siinä ei juurikaan tapahdu aitoa kohtaamista.

Kaikilla varmasti on myös kokemuksia sellaisista hetkistä, jolloin on saanut olla toisen täyden huomion kohteena, tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Sellaiset hetket ovat mieleenjääviä kohtaamisia, jotka jäävät mieleen ja joiden vaikutus voi olla hoitava tai jopa hyvällä tavalla mullistava.

LOVIT vuorovaikutuksen tukena

Aina vuorovaikutustilanteet eivät suju halutulla tavalla, vaikka itse olisikin niihin valmis satsaamaan. Toisella saattaa olla syystä tai toisesta vaikeuksia ilmaista itseään tai osallistua vuorovaikutukseen. Tällaisia vuorovaikutustilanteita varten on kehitetty LOVIT-muistisääntö, jota käyttäen vuorovaikutustaidoissa vahvempi osapuoli voi tukea heikomman osapuolen kommunikaatiota

Kirjainyhdistelmä tulee sanoista läsnäolo, odottaminen, vastaaminen, ilmaisun mukauttaminen ja tarkistaminen.

Aito läsnäolo luo perustan toimivalle vuorovaikutukselle. Vuorovaikutus edellyttää taitoa odottaa toisen reaktiota tai vastausta. Hätäilemällä tulee herkästi dominoineeksi tilannetta. Kun toinen viestii jotakin, vastaa viestiin. Silloin toinen tietää tulleensa kuulluksi.

Ilmaisu on hyvä mukauttaa sellaiseksi, että vastapuoli kykenee ottamaan viestisi vastaan. Se voi tarkoittaa huomion kiinnittämistä sanavalintoihin tai joskus puhetta tukevien menetelmien käyttöä. Jotta toinen tulisi todella kohdatuksi, tarkista että ymmärsit viestin oikein.

LOVIT kehon ja mielen vuorovaikutuksessa

Jooga on hyvin henkilökohtainen harjoitus. Perinteisesti jooga on ollut harjoitus, jota tehdään itsekseen. Ryhmätunnit ovat melko tuore ilmiö. Mutta vaikka joogaisi ryhmätunneilla, vuorovaikutus on usein hyvin vähäistä, ellei kyse ole esimerkiksi parijoogasta. Joogatunnilla saa keskittyä itseensä.

Joogaharjoitusta voi silti ajatella kehon ja mielen välisenä vuorovaikutustilanteena. LOVIT-menetelmä on tähän mitä oivallisin. Viestintä ja sisällöntuottaminen ovat mielen vahvuuksia. Mieli rakastaa pitkien monologien pitämistä riippumatta siitä, minkälainen vaikutus sillä on kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin

Keho on vuorovaikutuksessa mieltä heikompi osapuoli. Se on hiljaisempi ja sen viestit ovat hienovaraisempia. Ne on helppo jyrätä voimakkaan mielen esityksillä: vaikka polveen sattuu, mieli voi päättää että mennään vieläkin syvemmälle tähän asentoon!

LOVIT-menetelmää noudattaen pääsee paremmin keskusteluyhteyteen kehon kanssa:

  • Ole läsnä aistimuksille ja hengitykselle. Muut ajatukset voivat hetkeksi jäädä sivummalle.
  • Odota. Mieli on kehoa nopeampi. Anna keholle aikaa viestiä. Ole kärsivällinen.
  • Vastaa huomaamaasi kehon viestiin. Jos keho viestii, että nyt on tukala olla, muuta asentoa maltillisemmaksi tai tule siitä pois.
  • Mukauta ilmaisu sellaiseksi että keho ymmärtää sen. Jos tarkoitus on esimerkiksi rauhoittua, älä pakota kehoa siihen. Silloin se tuskin toteutuu, koska keho ei ymmärrä tällaista ylhäältä annettua vaatimusta. Sen sijaan keho ymmärtää helppoa, rauhallista hengitystä, lupaa liikkua omissa rajoissa ja omilla ehdoilla, lupaa toimia rajoissa, jotka tuntuvat turvallisilta.
  • Tarkista, ymmärsitkö kehon viestin. Tämä tapahtuu seurailemalla omaa oloa pidemmällä tähtäimellä. Jos olo muuttuu parempaan suuntaan, olet todenäköisesti tulkinnut kehon viestejä oikein.

Täältä löydät lisätietoa LOVITista.

Oma joogapolkuni

Jokamiehen joogasta sivanandakurssille

Ensikosketuksen joogaan sain kun löysin 13-vuotiaana äitini kirjahyllystä kirjan ”Jokamiehen joogaa.” Kirjassa minuun teki vaikutuksen se, että ihan vain eri asennoissa olemalla saisi monenlaista hyötyä niin kehon kuin mielenkin tasolle. Tein silloin tällöin satunnaisia jooga-asanoita, mutta varsinaisesta joogaharjoituksesta ei voinut vielä puhua.

Kun aloitin yliopisto-opinnot, Ylioppilaskyläsäätiö järjesti kymmenen kerran joogakurssin, jolle ilmoittauduin mukaan. Kerran viikossa teimme puolentoista tunnin sivanandajoogaharjoituksen. Harjoituksella oli aina sama rakenne. Ensin tehtiin valmistavia hengitysharjoituksia ja lämmittäviä harjoituksia, sitten tehtiin aina sama asanasarja.

Sivanadakurssilla opeteltiin muun muassa päälläseisonta

Joogakurssilla oli mukana ohjaajan lisäksi ohjaajan assistentti, supernotkea nainen jonka tehtävänä oli demonstroida asanat. Samanlaisiin asentoihin en päässyt, mutten kokenut sitä ahdistavana. Minulle kuitenkin jäi mielikuva, että kun vaan harjoittelen tarpeeksi, pystyn esimerkiksi vääntämään jalan niskan taakse tai jalkani lootusasentoon. Kumpaakaan ei ole toistaiseksi ole tapahtunut, eikä varmaan tule tapahtumaankaan.

Sivanandatuntien jälkeen olo oli mukavan selkeä ja virtaavan rauhallinen. Sain ensimmäiset kokemukseni sattvisesta olosta. Mutta kymmenen kerran jälkeen kurssi päättyi, eikä jatkoa tullut.

Astangajoogasta äitiysjoogan kautta hotjoogaan

Vuosituhannen vaihteen astangaboomissa ystäväni houkutteli minut astangajoogan alkeiskurssille. Tuntui että vihdoin saan joogaharjoitukselleni jatkuvuutta ja pääsen edistymään siinä. Kävin sitkeästi astangatunneilla kahden vuoden ajan. Tein harjoitusta hampaat irvessä ja odotin, koska luvatut suotuisat vaikutukset alkavat, mutta niitä ei kuulunut. Niinpä joogainnostus alkoi hiljalleen hiipua. Joogan tilalle tulivat kamppailulajit, reipas karate ja meditatiivisempi taiji.

Palasin joogan pariin odottaessani esikoistani. Ennen raskautta liiankin reipas liikunta oli ollut tärkeä osa elämääni, mutta raskauden aikana energiat olivat vähissä. Selkää kolotti ja ranteet olivat tukkoiset. En edes pystynyt rauhallisessa äitiysjoogassa tekemään kuin osan asanoista, kun konttausasento tai selinmakuu eivät tulleet kysymykseen. Koin olevani huono joogassa.

Vauva-arki oli kuormittavaa, ja kun se alkoi olla voiton puolella, tulin taas raskaaksi. Nyt osasin arvostaa äitiysjoogan tarjoamia hengähdyshetkiä. Tuntui että jokin syvempi ulottuvuus joogasta alkoi avautua. Hakeuduin joogan pariin myös raskauden jälkeen kun vauvanhoidolta pääsin.

SJL:n rauhallisen joogan lisäksi aloin hiljalleen kaivata energisempää tekemistä. Hakeuduin Aurajoogan lämpöjoogatunneille. Lämmössä joogatessa sai kokemuksen siitä, että pääsee tekemään kunnolla, ja se oli se mitä sillä hetkellä kaipasin. Huomasin Aurajoogassa myös mainoksen jooganopettajakoulutuksesta, johon innolla menin mukaan.

Jatkuvaa opiskelua jooganopettajana

Sen jälkeen olen käynyt melkein tauotta joogakoulutuksissa. Aurajoogan koulutuksessa opiskelimme hotjoogasarjan asanat sekä tutustuimme yiniin ja vinyasaan. Sen jälkeen joogan terapeuttinen ja meditaatiivinen puoli on alkanut vetää puoleensa enemmän.

Olen hankkinut lisäkoulutusta yinjoogasta, terapeuttisesta joogasta ja parhaillaan viimeistelen joogaterapian opintojani. Opettajana minua kiinnostaa yhä enemmän sovelletun joogan tarjoaminen erityisryhmille, jotka eivät välttämättä hakeudu joogastudioiden viikkotunneille.

Hotjoogainnostuksen jälkeen myös oma harjoitukseni on mennyt meditatiivisempaan ja rauhallisempaan suuntaan. Jossain vaiheessa huomasin oman joogan menneen jo niin rauhalliseksi, että huomasin fyysisen kuntoni alkavan heiketä. Niinpä hakeuduin lähinnä omaa harjoitusta varten Samatva-joogaopettajakoulutukseen. Oman asana- ja meditaatioharjoituksen rinnalla olen aloittanut myös kehonpainoharjoittelun.

Jooga on monipuolinen harjoitus. Se mukautuu monenlaisiin tilanteisiin. Nuorempana toimii usein reippaampi harjoitus, jota itse tein sivananda- ja astangatunneilla. Kun tulee vastaan erityistilanteita, kuten raskaus, voi joogaa mukauttaa niihin. Kun kaipaa rentoutumista ja omaan itseensä asettumista, voi hakeutua rauhalliselle hatha- tai yinjoogatunnille. Kun taas kaipaa enemmän tekemisen meininkiä, voi tehdä fyysisesti haastavampaa harjoitusta.