Mitä on vinyasa slow?

Vinyasa slow on harjoitus joka ensimmäisellä kerralla pääsi yllättämään minut täysin. Seuraavassa kerron, mistä tässä joogamuodossa on kyse.

Vinyasa slow on New Yorkilaisen J. Brownin kokoama terapeuttinen joogaharjoitus, jossa painopiste on hengityksessä, hallituissa liikkeissä ja tietoisessa, lempeässä läsnäolossa. J. mukautti perinteisen, henkilökohtaisen, yksilöllisistä tarpeista lähtevän ohjauksen periaatteet ryhmävinyasatuntiin sopiviksi.

Harjoituksen juuret ovat modernin joogan isänä tunnetun Sri Tirumalai Krishnamacharyan opeissa ja hänen poikansa ja oppilaansa T.K.V. Desikacharin terapeuttisessa lähestymistavassa joogaan. J.:n oma opettaja, Mark Whitwell, on Desikacharin oppilas.

J. on pitkän linjan joogi, jonka joogaharjoitus koki radikaalin muutoksen Intian-matkan aikana. J.:n harjoitus hipoi täydellisyyttä, mutta silti hän ei voinut hyvin.

Intialaisen opettajan Swami P. Saraswatin ohjauksessa J. oivalsi sivuuttaneensa kokonaan omat tuntemuksensa. Tämä oivallus muutti kokonaan hänen tapansa harjoitella ja opettaa joogaa. (Lue J.:n blogista yksityiskohtaisempi tarina.)

Asanat

Vinyasa slowssa ei pääse esittelemään akrobaatintaitojaan. Asanoissa ei ole mitään erikoista. Ne ovat turvallisia ja ne on mahdollista mukauttaa sellaisiksi, että kaikki pystyvät tekemään ne. Asanoilta ei haeta näyttävyyttä vaan painopiste on niiden hallinnassa ja niiden herättämissä tuntemuksissa.

Vinyasa slowssa voidaan hakea kylkeen tilaa esimerkiksi risti-istunnassa tehtävällä sivutaivutuksella.
Vinyasa slowssa voidaan hakea kylkeen tilaa esimerkiksi risti-istunnassa tehtävällä sivutaivutuksella.

Asanoissa ei hakeuduta maksimisyvyyteen, vaan liikkeelle lähdetään asennosta, johon keho sillä hetkellä luontaisesti ja ponnistelematta asettuu. Näin saadaan rakennettua huolella kuntoon asanan perusta, josta käsin voi tarpeen tullen edetä.

Välttämätöntä eteneminen ei millään tavoin ole. On harhaanjohtavaa ajatella, että asana olisi sitä tehokkaampi tai edistyneempi mitä pidemmälle siinä edetään. Tämä ajatusmalli heijastaa riittämättömyydentunnetta: asanat ovat aina parempia sen aidan toisella puolella, jota ei vielä pysty ylittämään.

Toki on päiviä jolloin rajojen kokeileminen tuntuu hyvältä. Niinä päivinä harjoitukseen onkin hyvä lisätä asanoita, jotka haastavat fyysisesti. Kun tavoittaa asanaharjoituksessa jotain, minkä aikaisemmin ajatteli olevan itselleen saavuttamatonta, fiilis on mahtava.

Tämä ei kuitenkaan toimi kaikkina päivinä. Jos harjoituksesta hakee huippuhetkien fiilisten toistumista, joutuu usein tilanteeseen, jossa harjoitus jättää jälkeensä riittämättömän olon.

Samana pysyvä rakenne

Harjoitus on perusrakenteeltaan aina sama, mutta rakenne on helposti muokattavissa dynaamisemmaksi flow-harjoitukseksi välivinyasoineen tai rauhallisemmaksi perushathajoogaharjoitukseksi. Myös harjoituksen pituutta voi helposti säädellä käytettävissä olevan ajan mukaan.

Saman harjoituksen tekemisessä on se etu, että harjoitus pääsee syvenemään ihan eri tavalla kuin jos se sisältäisi aina eri asanoita. Tämä pätee myös ohjattuihin tunteihin. Kun ei tarvitse käyttää niin paljon energiaa ohjaajan seuraamiseen, pystyy paremmin keskittymään siihen, mitä itse tekee.

Hengitys keskittymisen apuna ja voiman lähteenä

Vinyasa slown tärkein elementti on hidas ujjayi-hengitys. Staattisissa asanoissa hengitys on se mikä syventää asanoita (tästä mekanismista tarkemmin joogaharjoituksen metafysiikkaa käsittelevässä artikkelissani). Dynaamisissa asanoissa ja aurinkotervehdyksissä hengitys taas ohjaa liikettä.

Kun mieli keskitetään hengitykseen ja siihen, mitä hengitys tekee, luodaan otolliset olosuhteet keskittyneisyyden syvenemiselle. Dharana, keskittyminen, syvenee dhyanaksi, pitkäkestoiseksi keskittyneisyydeksi, ja joskus kenties jopa samadhiksi, jolloin on kokonaan keskittyneisyyden vallassa.

Sen lisäksi, että ujjayi-hengitys syventää asanoita ja auttaa mieltä asettumaan, se auttaa myös kannattelemaan kehoa yhdessä bandhojen eli lihaslukkojen kanssa. Tässä yhteydessä bandhoilla tarkoitetaan kevyttä keskivartalon tukea.

Jotta saat bandhat ja hengityksen tuen parhaiten käyttöösi, kannattaa polvien antaa koukistua.
Adho mukha svanasana

Jos ujjayi-hengitys ja bandhat ovat sinulle tuttuja, voit kokeilla niiden vaikutusta vaikkapa adho mukha svanasanassa, alaspäin katsovassa (tai seisovassa) koirassa. Mene asentoon rakentamatta sitä sen tarkemmin ja kiinnittämättä sen suurempaa huomiota hengitykseen. Anna painon olla jaloilla ja käsivarsilla. Miltä tämä tuntuu?

Lähde sitten hakemaan keskivartaloon tukea tuomalla alavatsaa kevyesti kohti selkää. Koukista polviasi ja nosta lantiota ylös tehden näin selkänikamien väliin tilaa. Hae ujjayi-hengitys. Anna hengityksen olla hidasta ja syvää, ja anna sisäänhengitysten tehdä tilaa rintakehään, kylkiin ja selkään. Miltä nyt tuntuu?

Vaikutus

Kun tein harjoitusta ensimmäisen kerran Studio Yinin Turun toimipisteen avajaisissa, se yllätti minut. Odotin voimakasta  vinyasaharjoitusta joka haastaisi minut fyysisesti, mutta hidas harjoitus haastoikin minut kuulostelemaan omaa oloani ja vointiani.

Harjoitus oli äärimmäisen voimakas, mutta eri tavalla kuin odotin. Se paljasti minulle, miten vaativa olen itseäni kohtaan niin joogaharjoitusta tehdessäni kuin joogasalin ulkopuolellakin. Harjoituksen jälkeen huomasin, että jokin oli perinpohjaisesti muuttunut minussa. Tuntui kuin näkisin asiat yhtäkkiä täysin eri tavalla kuin ennen.

Siitä lähtien olen tehnyt vinyasa slow -harjoitusta säännöllisesti, ja sillä on ollut suuri vaikutus siihen, miten itse opetan joogaa. Vaikutus ei pääsääntöisesti enää ole ollut yhtä dramaattinen kuin ensimmäisellä kerralla (onneksi!!).

Keväällä 2015 J. Brown piti Suomessa terapeuttisen joogan opettajakoulutuksen, eikä mahdollisuus olla osallistumatta edes käynyt mielessäni. On kunnia saada jakaa tätä harjoitusta eteenpäin.

Vinyasa slow on harjoitus, jonka tekeminen palkitsee joka kerta. Olinpa missä kunnossa tahansa, pystyn aina tekemään täydellisen joogaharjoituksen, jonka jälkeen on hieman helpompi ja parempi olla.

Missä?

Suomessa J. Brownin oppien mukaista vinyasa slowta löytyy Turusta, Kauniaisista, Kuopiosta ja Jyväskylästä. J. itse opettaa vinyasa slowta Abhyasa Yoga Centerissä Brooklynissa, New Yorkissa. Lisäksi harjoitusta opetetaan Heart of Yoga Japanissa.

TURKU: Minä opetan vinyasa slowta Intusiasmassa torstaisin klo 16.45 – 18.00 (syyskuusta 2016 lähtien klo 17.15 – 18.30)

KUOPIO: Kuopion JoogaOlon Paula on asiansa osaava vinyasa slow -opettaja. Hän ei toistaiseksi opeta nimenomaan tätä sarjaa, mutta harjoituksen periaatteet ovat läsnä hänen joogatunneillaan.

Harjoituksesta on olemassa myös DVD (saatavilla myös ladattavana tiedostona).

Samanhenkisiä harjoituksia alkaa maailmalla olla jo useammassa paikassa. Maailmalla puhutaan hitaan joogan vallankumouksesta.

Jos tiedät vielä muita paikkoja, jossa tätä harjoitusta opetetaan, ilmoitathan minulle vaikkapa alla olevaa kaavaketta käyttäen niin lisään listaan! Voit ottaa yhteyttä myös jos sinulla on kysyttävää harjoituksesta tai muuta kommentoitavaa.

Kun harjoitus ei suju. Osa 2: Häiriöt ja keskeytykset.

Joogaharjoitus ei aina suju niin kuin haluaisi sen sujuvan. Tässä juttusarjassa tarkastelen erilaisia tapoja, joilla harjoitus voi jättää tyytymättömän olon, ja ehdotan tapoja, miten niistä voi päästä yli. Tällä kertaa pohdin, miten suhtautua siihen, kun harjoitusrauhaa rikotaan tai harjoitus syystä tai toisesta keskeytyy.

kuva: stockimages, freedigitalphotos.net

Kun tekee omaa harjoitusta kotona, harjoitusrauha ei ole yhtä taattu kuin joogastudiolla. Vaikka muistaisikin laittaa puhelimen äänettömälle, ovikello voi soida kesken kaiken. Perheellinen joogaharrastaja, joka tekee harjoituksensa lasten nukkuessa, ei voi täydellisesti luottaa lasten unenlahjoihin.

Harjoituksen keskeytyminen voi nostaa pintaan epätoivottavia tunteita: ärtymystä, kiukkua tai jopa silmitöntä suuttumusta. Reaktio keskeytykseen voi olla hyvinkin epäjooginen. Tällaisen reaktion jälkeen olo on entistäkin kurjempi, ja harjoitusta voi olla vaikeaa saada enää sujumaan.

Näin se voi mennä

Olen saanut lapset nukkumaan ja päässyt tekemään omaa harjoitusta. Päästyäni syventymään harjoitukseeni kuuluu lastenhuoneesta kirkas ääni: ”Äitiii!!” Huokaisen ja menen katsomaan, mikä on hätänä.

Jatkan taas harjoitusta. Eipä aikaakaan kun minua kaivataan jälleen lastenhuoneessa. Alan ärtyä, mutta jaksan kuitenkin hoitaa asian joten kuten mallikkaasti.

Asetun taas joogamatolle. Keskittyminen tuottaa vaikeuksia. Kuulostelen valppaana lastenhuoneesta kuuluvia ääniä samalla kuin yritän keskittyä harjoitukseeni. Ja taas: ”Äitiiiii!!!” Ärjäisen kiukkuisena: ”NYT HILJAA SIELLÄ, ÄITI JOOGAA!!!” Tämän jälkeen harjoituksesta ei tahdo tulla enää mitään, koska olo epäasiallisen reaktion jälkeen on surkea.

”Näytän mieluusti, mitä mieltä olen balettiharjoitukseni keskeyttämisestä.”

Häiriöistä ei tarvitse pitää

Häiriön ärsyttävyys on suoraan verrannollinen harjoituksen meditatiivisuuteen. Myös omat odotukset harjoitusrauhan suhteen vaikuttavat siihen, miten keskeytyksiin reagoi.

Edellisessä tapauksessa ärtymistäni edisti oma odotukseni harjoitusrauhasta. Kenties päivä oli ollut hektinen, ja olin odottanut omaa joogahetkeäni, jolloin saisin vihdoin hengähtää.

Ärtymys on luonnollinen reaktio silloin, kun joutuu keskeyttämään jotakin, mistä nauttii ja mitä pitää tärkeänä. Ärtymys ja suuttumus ovat sallittuja tunteita: et tee mitään väärin jos sinua ottaa suunnattomasti päähän, jos joku rikkoo harjoitusrauhasi.

Sen sijaan olet vastuussa siitä, miten reagoit keskeytyksiin. Yhtenä joogan päämääränä on oppia toimimaan niin, ettei omia tekojaan tarvitse harmitella jälkikäteen. Suuttumuksen aikaansaamat spontaanit reaktiot ovat juuri niitä, jotka alkavat kaduttaa miltei saman tien.

Olisi hyvä malttaa pysähtyä hetkeksi, ennen kuin toimii tunnekuohun vallassa. Jos kuitenkin tulee sanottua liian kärkkäästi, täytyy aina muistaa pyytää anteeksi.

Yinjoogaharjoitus lapsiperhearjen keskellä voi näyttää tältä!
Yinjoogaharjoitus lapsiperhearjen keskellä voi näyttää tältä!

Vaihtoehtoinen lähestymistapa?

Joskus on hyvä idea tehdä harjoitus arkisen tohinan keskellä. Kun tekee harjoituksen olosuhteissa, jossa harjoitusrauhaa ei edes voi olettaa, voi yllättyä siitä, miten paljon hiljaisia ja rauhallisia hetkiä arjen keskeltä löytyy.

Kaikenlaiset häiriöt ja keskeytykset lakkaavat olemasta ongelmia, kun ne hyväksytään osaksi harjoitusta. Harjoituksestasi tulee helpommin lähestyttävä myös muille läsnäoleville ihmisille. He näkevät mitä harjoituksesi on, ja saavat kokea sen aikaansaaman myönteisen muutoksen sinussa.

Toki aikaa on hyvä varata aika ajoin myös siihen ihan kokonaan omaan, kaikessa rauhassa tehtävään harjoitukseen. Etenkin ruuhkavuosien keskellä on hyvä varata ainakin silloin tällöin aikaa siihen, että saa tehdä oman harjoituksen ilman häiriöitä, olipa se sitten kotona tai joogasalilla.

Tärkeää on pitää mielessä, että vaikka oma elämä ei yrityksistä huolimatta mukautuisi omaan harjoitukseen, voi oman harjoituksensa mukauttaa omaan elämäänsä sopivaksi.

Muita vinkkejä häiriöihin suhtautumiseen

  • Tämä lienee itsestään selvää, mutta tästäkin on hyvä muistuttaa itseään aina välillä: Ehkäise keskeytykset ennalta niin hyvin kuin mahdollista. Laita puhelin äänettömälle, tarvittaessa kerro muille perheenjäsenille että teet nyt harjoitusta eikä sinua saa häiritä.
  • Hengitä muutaman kerran syvään ennen kuin reagoit.
  • Anna keskeytysten haastaa sinut: onnistutko säilyttämään malttisi vaikkei harjoitus kuljekaan niin kuin haluaisit?
  • Harjoituksen on tarkoitus auttaa toimimaan joustavammin ja viisaammin. Jos harjoitus tekee meistä entistäkin kärsimättömämpiä ja kiukkuisempia, kannattaa harjoituksen lähtökohdat punnita uudelleen ja tehdä tarvittavia muutoksia joko harjoitukseen tai olosuhteisiin.

Ylin kuva: stockimages, freedigitalphotos.net

Kun harjoitus ei suju. Osa 1: Levoton mieli

Joogaharjoitus ei aina suju niin kuin haluaisi sen sujuvan. Tässä juttusarjassa tarkastelen erilaisia tapoja, joilla harjoitus voi jättää tyytymättömän olon, ja ehdotan keinoja, miten niistä voi päästä yli. Ensimmäiseksi tarkastelen ongelmaa, johon erityisesti meditaatioharjoituksissa helposti törmää: Mitä tehdä kun mieli ei rauhoitu?

Jakkara

Meditaatioharjoitus tekee tilaa mieleen. Kun elää ärsyketulvan keskellä, tuntuu hyvältä aina välillä hetkeksi keskittää mieli yhteen kohteeseen ja nauttia hiljaisuudesta ja tyhjyydestä. Aina kaikki ei kuitenkaan mene käsikirjoituksen mukaan: ulkoiset ja sisäiset häiriöt estävät pääsemästä sinne mihin haluaisi, tai harjoitus jää kokonaan tekemättä.

Kun meditaatioharjoitus tuntuu kerta toisensa jälkeen menevän pieleen mielen ollessa liian levoton, motivaatio harjoitukseen voi vähitellen hiipua. On kuitenkin olemassa tekniikoita, joilla keskittymiskykyään voi kehittää. Vielä tärkeämpää on ymmärtää, ettei levottomalla mielellä tehty harjoitus ole pieleen mennyt eikä turha.

Näin se voi mennä

Aloitan harjoituksen. Hetken päästä havahdun siitä, että käyn mielessäni edelleen läpi päivän tapahtumia, enkä ole oikeastaan edes ehtinyt asettua.

Päätän toden teolla keskittyä. Hengitän pitkään ja tietoisesti sisään, mutta jo uloshengityksellä ajatukseni ovat karanneet suunnittelemaan seuraavan päivän ruokalistaa. Kun hetken päästä saan itseni kiinni siitä että ajatukseni ovat taas kerran muualla, tekee mieli luovuttaa. Harmittaa, että olen huono meditoimaan.

Aloitan vielä kerran uudestaan. Onnistun hetken aikaa seuraamaan hengityksen virtaamista sisään ja ulos, kunnes kauhistuneena muistan, että pesukone on tyhjentämättä. Harjoitus loppuu siihen.

Ajatuksia voi verrata taivaalla liikkuviin pilviin: joskus niitä on enemmän ja ne liikkuvat vauhdilla, joskus on selkeämpää.
Mielen liikkeitä voi verrata pilvien liikkeisiin taivaalla: joskus myrskyää, joskus on selkeää.

Meditaatio mielen toiminnan tarkkailuna

Kokemus meditaatioharjoituksesta, jossa mieli ei onnistu asettumaan juuri lainkaan, voi olla lannistava. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että mielen kuuluukin ajatella. Toisinaan ajatukset liikkuvat mielessä vilkkaammin, toisinaan on seesteisempää. Vaikka seesteisemmällä mielellä on mukavampi meditoida, se ei tarkoita että meditaatio vilkkaampana päivänä olisi mitenkään huonompi.

Meditaatioharjoituksen ydin ei ole ajatuksettomassa tilassa fiilistely vaan mielen toiminnasta tietoiseksi tuleminen. Mielen toimintaa on se, että mieleen nousee ajatuksia, jotka hetken päästä vaihtuvat toisiin. Meditaatioharjoituksessa seuraan tätä ajatusten virtaa.

Kuuluu asiaan, että mieli lähtee helposti ajatusten matkaan. Vaikka onkin turhauttavaa kerta toisensa jälkeen huomata ajatusten karanneen, jokainen näistä tiedostamisen hetkistä on myös onnistumisen hetki.

Meditaation päämäärä: autuas tila vai kyky toimia viisaammin?

On palkitsevaa päästä tilaan, jossa mieli on tyyni ja selkeä. Ei ole kuitenkaan olemassa tekniikkaa, jolla tähän tilaan voisi automaattisesti mennä. Sen sijaan on mahdollista luoda tälle tilalle suotuisat olosuhteet esimerkiksi harjoittelemalla säännöllisesti silloinkin kun harjoitus tuntuu takkuavan.

Syvän keskittyneisyyden tila on niin miellyttävä, että siinä voisi helposti viettää vaikka kuinka pitkiä aikoja (silloin harvoin kun se osuu kohdalle). Kuitenkaan tällaiset äärimmäiset mielentilat  eivät välttämättä tee minusta joustavaa ihmistä, jonka kanssa on hyvä olla. Ne voivat tehdä minusta päinvastoin hyvinkin kärttyisen.

Tarkkailemalla mielen toimintaa saa ennen pitkää hieman välimatkaa omiin mielenliikkeisiin. Minun ei tarvitse identifioitua ajatuksiini tai tunnetiloihini. Tämä ei silti laimenna niitä eikä nosta minua vaikeiden tilanteiden yläpuolelle, mutta antaa minulle tilaa harkita, miten niihin reagoin.

Voimakkaan tunnekuohun vallassa on kiusaus reagoida asioihin voimakkaasti ja usein ei niin rakentavasti. Jokainen kerta, jolloin muistan tällaisessa tilanteessa pysähtyä hetkeksi ennen kuin reagoin ja valita viisaamman toimintatavan, on huomattavasti tärkeämpi harjoituksen hedelmä kuin mitkään harjoituksen aikana saavutetut mielentilat.

Tässä sanonnassa on paljon viisautta, mutta Jo muutaman minuutin hiljentyminen tekee ihmeitä!
Tässä sanonnassa on paljon viisautta, mutta jo muutaman minuutin hiljentyminen tekee ihmeitä!

Tekniikoita mielen levottomuuden hillitsemiseen

  • Hengitysten laskeminen: Laske hengityksiä yhdestä kymmeneen. Kun olet päässyt kymmeneen, aloita alusta. Jos laskut menevät sekaisin, aloita alusta. Tämän väitetään toimivan, mutta ainakaan minulle ei tuota mitään ongelmia laskea hengityksiä samaan aikaan kun mietin muita asioita.
  • Äänitteet: Jos itsenäinen meditaatioharjoitus tuntuu liian vaativalta, kokeile ohjattua meditaatiota äänitteen avulla. Meditaatioäänitteitä saa esimerkiksi kirjastoista. Minusta on aika ajoin vapauttavaa jättäytyä jonkun toisen ohjattavaksi!
  • Mantra: Voit toistaa mielessäsi tai ääneen valitsemaasi mantraa (se voi olla mikä tahansa sana tai lyhyt lause). Mantran toistamisessa ääneen on se hyvä puoli, että kuulet sen, jolloin se saattaa tehokkaammin muistuttaa sinua siitä, mitä oikeastaan olitkaan tekemässä.
  • Asanaharjoitus ennen meditaatiota: Joogaharjoitus on jo itsessään mieltä rauhoittava meditaatioharjoitus. Kun mielesi on erityisen levoton, voi olla hyvä idea tehdä kevyt joogaharjoitus ennen meditaatiota.
  • Tarvittaessa voit pitää lähettyvillä muistiinpanovälineitä, jotta voit kirjata ylös meditaation aikana nousseet ajatukset, jotka eivät jätä sinua rauhaan. Jos meditaation aikana oivallat, että huomenna täytyy kaupasta ostaa ehdottomasti jogurttia, ja pelkäät, että jogurtin ostaminen unohtuu ellet ajattele sitä jatkuvasti, helpottaa kun kirjoitat sen ylös.
  • Muista lempeä suhtautuminen itseäsi kohtaan. Ainakaan omalla kohdallani meditaatioharjoitus ei ole progressiivista niin, että päivä päivältä jaksaisin keskittyä yhä pidempiä aikoja. Keskittymiskykyni vaihtelee päivittäin.

Joogaharjoituksen metafysiikka, eli mitä harjoituksen aikana tapahtuu?

Edellisessä postauksessani kuvasin, millainen joogaharjoituksen vaikutus voi parhaimmillaan olla. Tällä kertaa lähestyn samaa asiaa teoreettisesti joogafilosofian näkökulmasta. Samalla valotan joitakin keskeisiä joogatermejä.

Prakriti ja purusha

Joogafilosofiassa ajatellaan, että maailmassa on toisaalta ainetta, prakritia, toisaalta henkiä tai sieluja, purushoita. Purushoita on siis useita, kun taas prakriti on viime kädessä yksi kokonaisuus. Prakriti on jatkuvan muutoksen alainen, kun taas purushat pysyvät muuttumattomina.

Minun kehoni on prakritia, mutta niin on myös mieleni. Kummassakin tapahtuu paljon muutoksia: kehoni liikkuu, mielialani ja ajatukseni vaihtelevat. Purusha on se joka havainnoi näitä muutoksia ja pysyy kaiken muutoksen keskellä samana.

Prana saa myös luonnon kukoistamaan.
Prana saa myös luonnon kukoistamaan.

Prana ja apana

Joogassa keskeisimmät vaikuttavat voimat ovat prana ja apana. Prana on elinvoimaa. Kun oloni on energinen ja mieleni selkeä, olen täynnä pranaa. Kun taas oloni on nuutunut, kehoa kolottaa eikä ajatus oikein kulje, prana on vähissä.

Apana tarkoittaa kaikenlaista kuonaa. Kehollamme on luontainen taipumus päästä eroon apanasta. Aineenvaihdunnan poistotuotteet kuten hiki, virtsa, uloste, hiilidioksidi ja lima ovat apanaa.

Kun kehossa on paljon apanaa, sinne ei mahdu pranaa. Apana on este pranalle. Joogaharjoituksessa poistetaan apanaa, jotta pranalle tulisi enemmän tilaa. Hengityskeskeisen joogan asiantuntija Leslie Kaminoff onkin sanonut, että terapeuttinen jooga on 99% jätteenpoistoa.

Asanoilla tilaa kehoon

Paschimottanasana
Paschimottanasana

Joogaharjoituksessa virkistämme aineenvaihduntaa eli poistamme apanaa. Kun hengitämme tietoisesti ja syvään, tankkaamme itseemme samalla pranaa. Poistamme liikkeen ja hengityksen avulla kehostamme ja mielestämme niitä asioita, jotka estävät meitä asettumasta asanoihin.

Kun teen esimerkiksi paschimottanasanaa, eteentaivutusta istuen, ei hengitykselle ole juurikaan tilaa keuhkojen etuosassa. Sen sijaan keuhkojen takaosassa, yläselkäni alueella, hengitys saa liikkua vapaasti.

Kun hengitän tässä asennossa sisään, keuhkojeni takaosa laajenee. Hengityksen paine hieroo lempeästi niitä kohtia kehossani, jotka kiristävät.

Kun hengitän ulos, kehostani poistuu apanaa. Samalla eteentaivutukseni saattaa hieman syventyä ihan itsestään. Kehooni on tullut lisää tilaa, johon nyt voin liikkua.

Kun muutaman hengityksen jälkeen nousen asennosta ja pysähdyn hetkeksi tunnustelemaan oloani, huomaan että selkäni tuntuu vetreämmältä, mieli selkeämmältä, ja minulla on taas hieman enemmän tilaa hengittää.

lootuskynttiläKeskittymällä tilaa mieleen

Patanjali määrittelee Yoga-sutrassa joogan mielen toimintojen pysäyttämiseksi. Joogan ja venyttelyn yhtenä erona on siis se, että joogassa pyrin suuntaamaan kaiken huomioni siihen mitä teen.

Suuntaamalla huomioni yhteen kohteeseen teen tilaa mieleeni. Vähitellen turhanpäiväisen sisäisen puheen määrä vähenee. Mieli rauhoittuu ja selkenee, ja olen todella läsnä siinä mitä teen.

Joogatessani siis hallitsen kehon liikkeitä ja hengitystä sekä havainnoin mielen liikkeitä. Näin tasapainotan elimistöni toimintaa. Kun elimistöni on tasapainossa, koen oloni kaikin puolin hyväksi. Tekemällä tilaa pranalle ikään kuin kiillotan linssiä, jonka läpi tarkastelen maailmaa.

Joogaharjoituksen jälkeen näen asiat selkeämmin, ja minun on helppo toimia viisaasti. Minun ei tarvitse jälkeenpäin harmitella tekojani toisin kuin silloin, kun toimin voimakkaan tunnemyrskyn vallassa.

Tällaisen toiminnan perusta on purushan syvässä viisaudessa. Tämä viisaus on meissä kaikissa koko ajan läsnä. Joogaharjoituksen avulla saamme tuotua sitä yhä enemmän esille.

Lähteitä:

Broo, Måns (suom. & toim.). Joogan filosofia.

Desikachar, T.K.V. The Heart of Yoga. Developing a Personal Practice.

Kaminoff, Leslie & Matthews, Amy. Yoga Anatomy.

OTA YHTEYTTÄ!

Herättikö artikkeli sinussa kysymyksiä tai ajatuksia, jotka haluaisit jakaa? Ota yhteyttä alla olevalla lomakkeella!

Uupumuksesta intoon

Oman kokemukseni mukaan on olemassa kahdenlaista väsymystä: toinen vaatii lepoa, toinen liikettä. Miten erottaa nämä toisistaan?

Joogaharjoitus täyttää tarkoituksensa parhaiten silloin, kun harjoituksen alussa toteaa itselleen rehellisesti senhetkiset lähtökohtansa ja tekee harjoituksen niistä käsin. Hektisen työpäivän uuvuttamana voimakas vinyasa flow ei välttämättä houkuttele. Silloin hyvä vaihtoehto on yinjooga tai restoratiivinen harjoitus. Jos on taas energinen olo, voimakas harjoitus tuntuu usein paremmalta kuin hidas lököttely.

Aina ei kuitenkaan ole selvää, millaista harjoitusta keho tarvitsee tasapainottuakseen. Etenkin väsyneenä on vaikea nähdä selkeästi, onko se mitä keho todella tarvitsee sama asia kuin se, mihin mieli tuntee houkutusta.

Jääräpäisesti astangatunnille

Viikko oli ollut raskas. Alkuviikosta paljon organisoitavaa yksin. Unettomia öitä tulevia velvollisuuksia stressaten, liian aikaisia herätyksiä aamulla. Päivät tuntuivat raskaalta suoriutumiselta.

Viikonloppuna minulle tarjoutui harvinainen tilaisuus käydä itse joogatunnilla. Olin suunnitellut meneväni pitkän tauon jälkeen astangatunnille, vaikka olo oli raskaan viikon jälkeen uupunut.

Astangajoogakoululle pyöräillessäni pohdin, onko tämä silkkaa jääräpäisyyttä: en kuuntele kehoani, joka huutaa lepoa, vaan menen joogatunnille, koska olen päättänyt niin.

Väsyneenä valmiiden suunnitelmien muokkaaminen tuntuu vaikealta. Runnotaan läpi periaatteita, kaikenlainen joustavuus on tipo tiessään. Kuitenkin joskus liikunta auttaa saamaan liki lamaantuneessa tilassa olevaan kehoon puhtia.

Lisäpuhdin toivossa valitsin tälläkin kertaa joogatunnin kotona möllötyksen sijaan. Mutta miten erottaa sellainen väsymys, jonka liikunta ajaa pois sellaisesta, joka vain pahenee kaikista ponnistuksista? En löydä tähän selvää vastausta. Soimaan itseäni huonosta kehon viestien lukutaidosta.

Uudistava harjoitus

Astangatunnilla hikoilen erittäin voimakkaasti. Se ei ole minulle tyypillistä. Hikoilu kuitenkin tuntuu hyvältä; tuntuu, että hikoilen pois kaiken sen kuonan joka on vienyt keholta ja mieleltä voimia. Voimakas joogaharjoitus tuntuu hoitavalta ja puhdistavalta.

Tunnin jälkeen tunnen olevani täynnä elinvoimaa. Olo on uudistunut. Kaikki tuntuu selkeämmältä. On helpompi tunnistaa kehon tarpeet. En suuntaakaan tunnin jälkeen kotiin valmistamaan lounaaksi mässypastaa, vaan kaipaan nyt lohturuuan sijaan raikasta, tuoretta ravintoa.

Kotimatkalla luonnon vehreys ja kaupungin eloisuus tuntuvat ylitsepursuavilta. Voisin jäädä ihastelemaan pienintäkin yksityiskohtaa pitkäksi aikaa ihmetellen, miten suuri ihme elämä on.

Tällainen joogaharjoituksen vaikutus on parhaimmillaan. Tämänkertainen harjoitukseni poisti kehostani tukkoisuuden ja uupumuksen hyvin voimakkaalla tavalla tehden samalla tilaa nähdä ympärilläni kaikki kauneus. Mitä jos olisin jäänyt kotiin päiväunille? Tuskin nekään hukkaan olisivat menneet, mutten usko että niiden uudistava vaikutus olisi ollut näin syvä.

Miten valita sopiva harjoitus?

  • Mieti, mitä olet tehnyt viime aikoina ja miten se on sinuun vaikuttanut. Itse olin loppuviikosta levännyt paljon, mutta olin silti väsynyt. Voin siis olettaa, ettei lepo ole ratkaisu. Hektisellä alkuviikolla tämä harjoitus tuskin olisi toiminut.
  • Huomioi vuorokaudenaika. Illalla saakin olla väsynyt, ja silloin hidas, restoratiivinen harjoitus voi olla paikallaan kehon tasapainottamiseksi. Voimakas harjoitus voi viedä yöunet.
  • Jos epäilet olevasi sairastumassa, mittaa kuume. Kuumeisena lepo on paras vaihtoehto. Jos kuumetta ei ole eikä muitakaan merkittäviä oireita, voit kokeilla, antaako harjoitus lisää voimia.
  • Viime kädessä harjoituksen vaikutukset eivät ole ennakoitavissa. Joogasta ei voi hakea täsmälääkkeitä tiettyihin vaivoihin tai mielentiloihin. Ennakko-odotuksista harjoituksen kulun tai vaikutusten suhteen kannattaa luopua ja ottaa harjoitus vastaan sellaisena kuin se tänään tulee. On tärkeää mukauttaa tapaansa tehdä harjoitusta harjoituksen aikana. On aivan sallittua tarvittaessa keventää tai jopa levätä, ja toisaalta joskus taas tuntuu hyvältä kokeilla rajojaan.