Yinjooga ja mieli

Yinjoogassa hakeudutaan pysähtyneeseen ja rentoon yin-tilaan. Vaikka keho ja mieli kulkevat pitkälti käsi kädessä, yinjoogassa oman mielen levottomuus saattaa nousta korostetusti esiin.

Yin ja yang ovat kaksi toisiaan täydentävää voimaa. Yiniä luonnehtii passiivisuus, yangia aktiivisuus. Yangjoogassa, kuten vaikkapa vinyasa flowssa tai astangajoogassa, liikutaan ja käytetään lihasvoimaa. Yinjoogassa pysytään paikallaan ja lihakset rentoutetaan.

Yinjoogan avulla voidaan palauttaa kehon tehdasasetukset: säännöllisellä harjoituksella saadaan palautettua nivelten luontaiset liikeradat. Niitä ei kuitenkaan voida ylittää kehoa rikkomatta. Joskus myös mieli saattaa palautua rennon avoimeen tilaan, jossa mielen liikehdintä on liki pysähtynyt.

Kehon yin

Yinjoogan ideana on, että asanoihin pysähdytään useiksi minuuteiksi ja niissä pysytellään mahdollisimman rentona. Yleinen asanan kesto on kolmesta minuutista kymmeneen. Asanan tukemiseen voidaan käyttää esimerkiksi putkityynyjä ja joogatiiliä. Kun lihakset ovat rennot, vaikutus saadaan lihaksista faskioihin.

Luiden rakenne määrittää mahdolliset liikeradat.

Jotta rentoutuminen asanassa olisi mahdollista, asanan täytyy olla riittävän mukava. Tämä edellyttää, että asanan linjaus haetaan sisältä käsin, omaa luuston rakenteen ehdoilla. Yinjoogassa haetaan oikeanlaista tuntemusta, ei niinkään mitään tiettyä ennalta määrättyä ulkoista muotoa.

Kun asanaan pääsee asettumaan, tulee vähitellen tietoiseksi yhä syvemmistä lihasjännityksistä. Joistain jännityksistä voi olla hyvinkin vaikeaa päästää irti. Hengitys on hyvä apu rentoutumisessa.

Entäs mieli?

Myös mielen on yinjoogassa on mahdollista vaipua autuaaseen yin-tilaan, jossa vain lepää omassa olemuksessaan. Joku voisi kuvata sitä siirtymäksi arkitietoisuudesta toiseen, unenkaltaiseen tietoisuuden tilaan.

Tämä mahdollisuus on ainakin minulle usein hyvin teoreettinen. Elän hyvin pitkälti oman pääni sisällä ja sisäinen elämäni on hyvin vilkasta. Analysoin, suunnittelen, innostun, murehdin ja haaveilen.

Usein mielessä olevan hälyn määrä korostuu kun keho pysähtyy. Mielen vilkkaus voi myös heijastua asanaan niin ettei siinä malta pysähtyä. Mielen yang-ominaisuudet, kuten liike ja aktiivisuus, heijastuvat tällöin kehoon.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, levottomin mielin tehty harjoitus ei ole huono harjoitus. Se että tiedostaa mielen olevan levoton tarkoittaa, että on jo tullut tietoiseksi mielen toiminnasta. Jo se että malttaa pysähtyä kiireen keskellä hetkeksi tekemään harjoitusta ja hengittämään kunnolla laskee stressitasoa. Yinharjoituksen jälkeen on paremmin perillä siitä, miten voi.

Emme voi päättää, että nyt humahdamme yin-tilaan. Mielen liikkeet eivät ole aktiivisen hallintamme alaisia. Harjoituksessa voimme kuitenkin luoda otolliset olosuhteet niiden rauhoittumiseen.

Ennen kaikkea muista, että olet jo perillä!

Joogaa flunssassa?

Joka syksyinen flunssakausi on alkanut. Tärkeintä flunssaisena on antaa itselleen lupa levätä. Joogaharjoituksella et saa flunssaa paranemaan, mutta se voi tehdä olosta siedettävämmän.

Flunssan iskiessä kannattaa joogaharjoitusta keventää tai pitää siitä suosiolla taukoa. Tauko on hyvä idea etenkin jos on kuumetta. Jos olo on pelkästään räkäinen ja kurja, voi lepäämisen lomassa tehdä kevyen joogaharjoituksen, jossa painopiste on lempeässä liikkeessä.

Hyviä pranayamaharjoituksia flunssaiselle ovat bhastrika ja kapalabhati. Ne kuitenkin edellyttävät, ettei nenä ole tukossa. Kapalabhati tarkoittaa ’kallon kirkastajaa’, mikä kuvaa hyvin sen vaikutusta. Kapalabhati ja bhastrika ovat virkistäviä harjoituksia, joten niiden tekemistä ei kannata jättää iltaan. Opettelethan nämä hengitystekniikat pätevän opettajan kanssa!

Kevyt joogaharjoitus flunssapotilaalle

Itse olin viime viikolla flunssassa. Voinnin salliessa kokeilin hyvin kevyttä vinyasa slow -harjoitusta. Vinyasa slow -harjoitukseen olennaisena osana kuuluva ujjayihengitys ei luonnollisesti onnistu, kun nenä on tukossa. Hengitin siis suun kautta.

• 

  Hengityksen tahtiin tehdyt käsien nostot rauhoittavat mielen.

  Käsien nostot selinmakuulla: Selinmakuu, jalkapohjat alustassa noin lantion leveydellä, polvet koukussa. Käsivarret vartalon vieressä kämmenet alaspäin. Tuo sisäänhengityksellä käsivarret suorina pään taakse niin että kämmenselät tulevat alustaan (tai tuen päälle, jos olkanivelen liikerata sitä vaatii), uloshengityksellä palaa lähtöasentoon. Jatka käsien nostoja hitaan hengityksen tahdissa viitisen kertaa. Keskity hengitykseen ja anna hengityksen ohjata liikettä.

• Jalkojen nostot selinmakuulla: Sama lähtöasento. Suorista oikea jalka, koukista nilkka. Hengitä keuhkot tyhjiksi, sisäänhengityksellä nosta jalka kohti kattoa (polvi saa koukistua), uloshengityksellä tuo jalka takaisin alustalle. Älä anna alaselän notkistua kun lasket jalkaa. Toista viitisen kertaa, tee sama sitten toiselle puolelle. Tuo lopuksi jalat koukkuun vatsan päälle ja anna selän pyöristyä. Tämän voi hyvin jättää väliin jos voimat eivät riitä – etenkin puolikuntoisena on tärkeää ettei harjoitus tunnu ponnistelemiselta!
• Selän kierrot: Sama lähtöasento. Tuo oikea käsivarsi vartalon sivulle t-asentoon, anna polvien kallistua vasemmalle. Polvien ei tarvitse tulla alustaan saakka mutta pidä hartiat alustassa. Viivy asennossa noin viiden hengityksen ajan, toista sitten sama toiselle puolelle. Lopuksi venytä selkäranka pitkäksi jotta saat tilaa nikamien väliin. Tuo sitten jalat vielä kerran syliin. Nouse ylös joko toisen kyljen kautta tai rullaten.
• Kissa: Konttausasento. Sisäänhengityksellä notkista selkää, uloshengityksellä pyöristä. Anna taas hitaan hengityksen ohjata liikettä. Liike lähtee navan kohdalta ja etenee sieltä selkärankaa pitkin kohti päälakea ja lantiota.
• Savasana: Rentoudu vielä hetki selinmakuulla.

Miten harjoitus vaikutti?

Harjoitus ei varsinaisesti helpottanut fyysisiä oireita – olo oli harjoituksen jälkeen yhtä tukkoinen kuin sitä ennenkin. Sen sijaan mieli oli harjoituksen jälkeen rauhallisempi. Oli helpompi hyväksyä flunssainen olo sen sijaan että manailisi sitä koko ajan mielessään ja taistelisi sitä vastaan.

Santosha, tyytyväisyys siihen mitä on, ei edellytä ihanteellisia olosuhteita. Se on mahdollista myös silloin, kun asiat eivät ole toivomallamme tavalla. Santosha ei edellytä, että mikään ulkoinen asia muuttuisi. Kyse on asenteesta.

Santosha voi olla vain muutaman, syvän, tietoisen hengityksen päässä. Jooga-asanat ja hengitykseen keskittyminen ovat hyvä apu mielen rauhoittamiseen myös silloin, kun olosuhteet eivät ole ihanteelliset!

Lue myös tuoreimmasta Ananda-lehdestä (3/2015) Maria Totron vinkit flunssaisena joogaamiseen!

Katsaus klassiseen joogaan

Olin syyskuussa intialaisen joogaopettajan Shiju Puthenpurayilin pitämässä klassisen intialaisen hathajoogan koulutuksessa. Klassisessa joogassa harjoituksen punaisena lankana on kehon valmistaminen meditaatioharjoitukseen.

Klassisella joogalla tarkoitetaan Patanjalin Yoga-sutraan tiukasti perustuvaa joogaa. Yoga-sutraa pidetään yhtenä joogan perustekstinä, ja varsin monenlaiset joogasuuntaukset tukeutuvat siihen enemmän tai vähemmän.

Yoga-sutrassa asanaharjoittelu ei ole kovinkaan suuressa roolissa, keskeisempää on meditaatioharjoitus. Klassisessa joogassa asanat ovatkin ennemminkin keinoja kuin päämääriä itsesään. ”Asanoiden tarkoituksena on valmistaa kehoa istumiseen ja meditaatioon,” kertoo Shiju.

Vajrasana

Istuma-asentojen harjoittelua

Asanalla tarkoitetaan Yoga-sutrassa ”vakaata istuma-asentoa, jossa ihminen voi pysyä paikallaan pitkiä aikoja tehdessään hengitys- ja keskittymisharjoituksia” (Rautaniemi 2015, 67).

Meditaatioasennossa on olennaista, että selkäranka on suorana. Tällainen asento tukee pyrkimystä pysyä valppaana. Selkärangan oikea asento toteutuu ihanteellisesti kolmessa asennossa: vajrasanassa, virasanassa ja padmasanassa eli lootuksessa.

Ihanteellisia meditaatioasentoja on kolme: vajrasana, virasana ja padmasana. Vajrasana on polvi-istunta, jossa kantapäät ovat erillään. Myös virasana on polvi-istunnan variaatio. Siinä jalkateriä avataan sivulle ja istuudutaan niiden väliin.

Virasanasa ei minulta onnistu ilman koroketta.

Etenkin länsimaalaiselle, tuoleissa istumaan tottuneille ihan vain istuminen polvi-istunnassa lakkaa olemasta vakaata ja miellyttävää hyvin nopeasti jos on sitä alunperinkään, puhumattakaan jos olisi tarkoituksena vääntäytyä lootusasentoon.

Vajrasana ja virasana ovat erittäin terveellisiä asanoita terveille polville. Olo jaloissa tunnin jälkeen oli kevyt ja virtaava.

Asanaharjoitus asanoiden harjoitteluna

Shijun ohjaamissa joogaharjoituksissa sai todella tehdä töitä asanoiden eteen. Asanoissa oltiin pitkiä aikoja ja toistoja oli useita. Välissä levättiin. Kuvaavaa oli, että asanoita harjoiteltiin, jotta ne joskus harjoituksen tuloksena hallittaisiin ja saataisiin kaikki niiden mukanaan tuomat edut.

Esimerkiksi vatsalihakset ja lonkankoukistajat töihin laittavassa navasanassa eli veneasanassa on tarkoituskin saada paine alavatsan alueelle, jolloin asanan vaikutus saadaan kohdistumaan syvemmälle sisäelimiin.

Kun navasanan hallitsee, siitä tulee vatsalihastreenin sijaan tasapainoasana. Fysiologisten hyötyjen lisäksi siitä saa kyvyn veneen lailla kellua vakaasti arjen haasteiden ristiaallokossa.

Klassisessa joogassa asanaharjoittelun tavoitteena on pitää keho terveenä ja valmistaa kehoa meditaatioasentoihin. Kaikkien ei ole tarkoitus tehdä samoja asanoita. Kehon rakenteesta riippuen toiset saavat asanoiden edut hyvin yksinkertaisista asanoista, toiset taas tarvitsevat monimutkaisempia variaatioita jotta asanoilla olisi haluttu vaikutus.

Shiju ja kurssilaiset Fuego Loungen kauniissa joogasalissa.

Miten klassinen jooga sopii nykypäivään?

Kun asanaharjoittelun ja terveellisten elintapojen avulla keho saadaan toimimaan ihanteellisella, terveyttä ylläpitävällä tavalla, on mahdollista keskittyä meditaatioon ruumiillisten vaivojen häiritsemättä.

Pelkkä kyky tehdä istuen mediaatioharjoitusta ei kuitenkaan ole klassisen joogan lopullinen päämäärä. Lopullisena päämääränä, jota kohden joogi aktiivisesti työskentelee, on moksha eli vapautuminen jälleensyntymien kiertokulusta.

Tämä on mahdollista saavuttaa kun meditaatiossa purusha, henki, oivaltaa olevansa erillinen prakritista, aineesta tai luonnosta. (Purushasta ja prakritista enemmän joogaharjoituksen metafysiikkaa käsittelevässä artikkelissani.)

Onko joogaharjoitukseen siis sisäänrakennettuna tämä tavoite? Jos ei hyväksy ajatusta jälleensyntymistä, tuleeko joogatessaan tiedostamattaan toimittua tätä näkemystään vastaan?

Joogaharjoitusta voi aivan hyvin tehdä myös muista syistä kuin jälleensyntymistä vapautumiseksi. Silloin ei vain voida varsinaisesti puhua klassisesta joogasta. Klassinen jooga varsinaisessa merkityksessään edellyttää Patanjalin viitoittaman elämänkatsomuksen hyväksymistä kokonaisuudessaan.

Klassisen joogan harjoituksia voi sitä vastoin aivan hyvin tehdä sitoutumatta siinä sen enempää mihinkään mihin ei halua sitoutua. Harjoituksen tavoitteena voi mokshan sijaan aivan hyvin olla vaikkapa kehon ja mielen hyvinvointi. Nämä eivät ole yhtään sen vähempiarvoisia motiiveita joogaharjoitukseen kuin mokshan tavoittelu. Voidakseen joogata ei tarvitse sitoutua mihinkään tiettyyn käsitykseen sielun ikuisuudesta puhumattakaan uskonnollisesta katsomuksesta.

Måns Broo tiivistää tämän osuvasti tuoreimman Ananda-lehden (3/2015) pääkirjoituksessa: ”Joogaa tehdään Suomessa, Intiassa ja kaikkialla monenlaisista syistä. Minusta joogan suuruus piilee juuri tässä: ihmisiä on lukemattoman erilaisia sortteja, mutta jooga sisältää työkaluja heille kaikille.”

Kirjallisuutta:

Broo, Måns (suom. & toim.) 2010. Joogan filosofia. Patanjalin Yoga-sutra. Gaudeamus.

Ranki, Kreeta. ”Usko, tieto, toivo ja harjoitus. Kantilainen katsaus joogafilosofiaan.” Ananda 3/2015.

Rautaniemi, Matti 2015. Erakkomajoista kuntosaleille. Miten jooga valloitti maailman. Basam Books.