Olin syyskuussa intialaisen joogaopettajan Shiju Puthenpurayilin pitämässä klassisen intialaisen hathajoogan koulutuksessa. Klassisessa joogassa harjoituksen punaisena lankana on kehon valmistaminen meditaatioharjoitukseen.
Klassisella joogalla tarkoitetaan Patanjalin Yoga-sutraan tiukasti perustuvaa joogaa. Yoga-sutraa pidetään yhtenä joogan perustekstinä, ja varsin monenlaiset joogasuuntaukset tukeutuvat siihen enemmän tai vähemmän.
Yoga-sutrassa asanaharjoittelu ei ole kovinkaan suuressa roolissa, keskeisempää on meditaatioharjoitus. Klassisessa joogassa asanat ovatkin ennemminkin keinoja kuin päämääriä itsesään. ”Asanoiden tarkoituksena on valmistaa kehoa istumiseen ja meditaatioon,” kertoo Shiju.
Istuma-asentojen harjoittelua
Asanalla tarkoitetaan Yoga-sutrassa ”vakaata istuma-asentoa, jossa ihminen voi pysyä paikallaan pitkiä aikoja tehdessään hengitys- ja keskittymisharjoituksia” (Rautaniemi 2015, 67).
Meditaatioasennossa on olennaista, että selkäranka on suorana. Tällainen asento tukee pyrkimystä pysyä valppaana. Selkärangan oikea asento toteutuu ihanteellisesti kolmessa asennossa: vajrasanassa, virasanassa ja padmasanassa eli lootuksessa.
Ihanteellisia meditaatioasentoja on kolme: vajrasana, virasana ja padmasana. Vajrasana on polvi-istunta, jossa kantapäät ovat erillään. Myös virasana on polvi-istunnan variaatio. Siinä jalkateriä avataan sivulle ja istuudutaan niiden väliin.
Etenkin länsimaalaiselle, tuoleissa istumaan tottuneille ihan vain istuminen polvi-istunnassa lakkaa olemasta vakaata ja miellyttävää hyvin nopeasti jos on sitä alunperinkään, puhumattakaan jos olisi tarkoituksena vääntäytyä lootusasentoon.
Vajrasana ja virasana ovat erittäin terveellisiä asanoita terveille polville. Olo jaloissa tunnin jälkeen oli kevyt ja virtaava.
Asanaharjoitus asanoiden harjoitteluna
Shijun ohjaamissa joogaharjoituksissa sai todella tehdä töitä asanoiden eteen. Asanoissa oltiin pitkiä aikoja ja toistoja oli useita. Välissä levättiin. Kuvaavaa oli, että asanoita harjoiteltiin, jotta ne joskus harjoituksen tuloksena hallittaisiin ja saataisiin kaikki niiden mukanaan tuomat edut.
Esimerkiksi vatsalihakset ja lonkankoukistajat töihin laittavassa navasanassa eli veneasanassa on tarkoituskin saada paine alavatsan alueelle, jolloin asanan vaikutus saadaan kohdistumaan syvemmälle sisäelimiin.
Kun navasanan hallitsee, siitä tulee vatsalihastreenin sijaan tasapainoasana. Fysiologisten hyötyjen lisäksi siitä saa kyvyn veneen lailla kellua vakaasti arjen haasteiden ristiaallokossa.
Klassisessa joogassa asanaharjoittelun tavoitteena on pitää keho terveenä ja valmistaa kehoa meditaatioasentoihin. Kaikkien ei ole tarkoitus tehdä samoja asanoita. Kehon rakenteesta riippuen toiset saavat asanoiden edut hyvin yksinkertaisista asanoista, toiset taas tarvitsevat monimutkaisempia variaatioita jotta asanoilla olisi haluttu vaikutus.
Miten klassinen jooga sopii nykypäivään?
Kun asanaharjoittelun ja terveellisten elintapojen avulla keho saadaan toimimaan ihanteellisella, terveyttä ylläpitävällä tavalla, on mahdollista keskittyä meditaatioon ruumiillisten vaivojen häiritsemättä.
Pelkkä kyky tehdä istuen mediaatioharjoitusta ei kuitenkaan ole klassisen joogan lopullinen päämäärä. Lopullisena päämääränä, jota kohden joogi aktiivisesti työskentelee, on moksha eli vapautuminen jälleensyntymien kiertokulusta.
Tämä on mahdollista saavuttaa kun meditaatiossa purusha, henki, oivaltaa olevansa erillinen prakritista, aineesta tai luonnosta. (Purushasta ja prakritista enemmän joogaharjoituksen metafysiikkaa käsittelevässä artikkelissani.)
Onko joogaharjoitukseen siis sisäänrakennettuna tämä tavoite? Jos ei hyväksy ajatusta jälleensyntymistä, tuleeko joogatessaan tiedostamattaan toimittua tätä näkemystään vastaan?
Joogaharjoitusta voi aivan hyvin tehdä myös muista syistä kuin jälleensyntymistä vapautumiseksi. Silloin ei vain voida varsinaisesti puhua klassisesta joogasta. Klassinen jooga varsinaisessa merkityksessään edellyttää Patanjalin viitoittaman elämänkatsomuksen hyväksymistä kokonaisuudessaan.
Klassisen joogan harjoituksia voi sitä vastoin aivan hyvin tehdä sitoutumatta siinä sen enempää mihinkään mihin ei halua sitoutua. Harjoituksen tavoitteena voi mokshan sijaan aivan hyvin olla vaikkapa kehon ja mielen hyvinvointi. Nämä eivät ole yhtään sen vähempiarvoisia motiiveita joogaharjoitukseen kuin mokshan tavoittelu. Voidakseen joogata ei tarvitse sitoutua mihinkään tiettyyn käsitykseen sielun ikuisuudesta puhumattakaan uskonnollisesta katsomuksesta.
Måns Broo tiivistää tämän osuvasti tuoreimman Ananda-lehden (3/2015) pääkirjoituksessa: ”Joogaa tehdään Suomessa, Intiassa ja kaikkialla monenlaisista syistä. Minusta joogan suuruus piilee juuri tässä: ihmisiä on lukemattoman erilaisia sortteja, mutta jooga sisältää työkaluja heille kaikille.”
Kirjallisuutta:
Broo, Måns (suom. & toim.) 2010. Joogan filosofia. Patanjalin Yoga-sutra. Gaudeamus.
Ranki, Kreeta. ”Usko, tieto, toivo ja harjoitus. Kantilainen katsaus joogafilosofiaan.” Ananda 3/2015.
Rautaniemi, Matti 2015. Erakkomajoista kuntosaleille. Miten jooga valloitti maailman. Basam Books.
joogamattoajatelmia 
4 kommenttia artikkeliin ”Katsaus klassiseen joogaan”