Milloin jooga on jumppaa ja voiko jumppa olla joogaa?

Olo asanaharjoituksen jälkeen on usein selkeä ja kaikin puolin hyvä. Myös muu liikunta vaikuttaa mieleen vastaavalla tavalla. Eroaako asanaharjoitus muusta liikunnasta muulla tavoin kuin siinä että asanaharjoitus koostuu asanoista?

En ollut vuosiin käynyt tavallisilla jumppatunneilla, kun etelän lomalla minulle tarjoutui tilaisuus osallistua turisteille järjestettävään lihaskuntojumppaan. Tunti oli hauska: hengityksen sijaan musiikki rytmitti tekemistä, ja löydettyäni liikkeiden oikean suoritustekniikan, huomioni ei ollut niinkään siinä mitä tein vaan rupattelin samalla ohjaajan kanssa.

Tunnin jälkeen olo oli virtaava ja mielen sameus oli haihtunut, aivan kuten energisoivan asanaharjoituksen jälkeen. Tämä sai minut miettimään, miksi haluan tehdä nimenomaan asanaharjoitusta ja jätän jumppatunnit väliin?

Ioga Flown kaunis sali

Asanaharjoitus liikuntana

Tarkemmin asiaa miettiessäni oivalsin, että joskus kaipaan pelkästään fyysistä harjoitusta. Saatan kaivata lihaksille töitä, jolloin voin valita vaikkapa voimajoogatunnin, tai haluan hikoilla, jolloin suuntaan dynaamiselle lämpöjoogatunnille.

Lihaksiani voisin vahvistaa myös kuntosalilla ja hien saan pintaan lähtemällä reippaalle juoksulenkille. Asanaharjoitus on kuitenkin aina asanaharjoitus, jossa kirjaimellisesti harjoitellaan asanoita, olipa syy harjoituksen tekemiselle mikä tahansa.

Klassisen joogan näkökulma asanaharjoitukseen on, että asanoita harjoittelemalla ne opitaan vähitellen hallitsemaan, jolloin saadaan nauttia niiden mukanaan tuomista hyödyistä kokonaisuudessaan. Meditatiivinen aspekti voi tällöin puuttua harjoituksesta täysin.

Voin siis ottaa joogaharjoituksen pelkästään liikunnan kannalta. Tämä on kiinni lähinnä omasta asennoitumisestani harjoitukseen, ei niinkään opettajasta.

Voiko muu liikunta korvata asanaharjoittelun?

Jos tarkoituksena on tehdä asanaharjoitusta, sitä ei oikein voi tehdä tekemättä asanoita. Vaikka oloni lihaskuntojumpan jälkeen oli yhtä vetreä ja selkeä kuin parhaimmaan asanaharjoituksen jälkeen, en tehnyt tunnilla ainuttakaan asanaa.

Jos joogaharjoituksen pääpaino on meditaatiossa tai vaikkapa pyyteettömiin tekoihin keskittyvässä karmajoogassa, ei asanaharjoittelun välttämättä tarvitse olla suuressa roolissa. Klassisessa joogassa asanaharjoittelun tavoitteena on tehdä kehosta terve, jolloin meditaatioon keskittyminen on helpompaa. Tämä tavoite on toteutettavissa myös muulla kehon terveyttä ylläpitävällä liikunnalla kuin asanaharjoittelulla.

Jos oma asanaharjoitus on hyvin rauhallista, ei se riitä ainoaksi liikunnaksi. Yleiskunnon ylläpitämiseksi rauhallisen asanaharjoituksen rinnalla kannattaa harrastaa sykettä nostattavaa ja lihaskuntoa voimistavaa liikuntaa.

Asanaharjoitus on oivallinen tapa ylläpitää terveyttä, opetella käyttämään hengitystä ja lisätä kehotietoisuutta. Periaatteessa nämä elementit voivat toteutua myös muullakin tavoin liikkuen, jos niihin vain kiinnitetään erityisesti huomiota.

Milloin koen todella joogaavani?

Omassa asanaharjoituksessani pyrin tasapainottamaan kehon toimintaa ja näin vaikuttamaan myös mieleeni. Oma harjoitukseni on parhaimmillaan liikemeditaatio, jossa huomioni on kiinnittynyt asanassa olemisen kokemukseen. Mielen rauhoituttua pääsen käsiksi yhä syvempiin kerroksiin niin kehon, mielen kuin tunteidenkin tasolla, ja saatanpa joskus saada jopa kokea olevani osa jotain suurempaa.

Jotta onnistuisin keskittämään mieleni, kehon täytyy olla kunnossa. Olen valmistanut siihen kehoani tekemällä asanaharjoitusta jolla on pelkät fyysiset tavoitteet ja huolehtimalla muutenkin hyvinvoinnistani. Toisaalta myös keskittyen tehtävä asanaharjoitus edistää terveyttä ja hyvinvointia.

Tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa asanaharjoitteluun, jossa asanaharjoittelu ja meditaatio kohtaavat eikä asanoiden tehtävänä ole pelkästään valmistaa kehoa meditaatioon, on verrattain uusi keksintö. Se sopii kiireiseen nykyaikaan erinomaisesti: keho pysyy terveenä ja mieleen tulee tilaa, joka mahdollistaa viisaammat ratkaisut kiireisen arjen keskellä.

Tärkeintä joogaharjoituksessa mielestäni onkin se, että sen hyvät vaikutukset välittyvät joogamaton ulkopuolelle. Todellinen haaste ei ole osata asanoita, vaan toimia vaikeissa tilanteissa tavalla, jota ei tarvitse jälkikäteen katua.

 

Alempi kuva: woravit.w / FreeDigitalPhotos.net

Miten saada omasta harjoituksesta säännöllinen rutiini?

Haaveiletko omasta, säännöllisestä joogaharjoituksesta, muttet hyvistä aikomuksista huolimatta saa harjoitukseen jatkuvuutta? Näillä vinkeillä rakennat säännölliselle harjoitukselle kestävän perustan!

Viimeksi kirjoitin tänne omasta yinjoogaharjoituksestani. Oma tieni siihen, että omasta harjoituksesta on tullut luonnollinen rutiini, joka jää tekemättä vain erittäin painavasta syystä, on ollut pitkä.

Monta kertaa olen aloittanut, sitten se on milloin mistäkin syystä jäänyt. Kenties on tullut muuta tekemistä tai sitten motivaatio ei ole vain pysynyt yllä.

Löydä omaan elämänrytmiisi sopiva aika harjoitukselle

Minulle luontevin aika tehdä harjoitusta on illalla lasten nukkumaamenon jälkeen. Monet tykkäävät aloittaa aamunsa harjoituksella tai nollata harjoituksen avulla päänsä vaikkapa työpäivän jälkeen.

Kun harjoituksen tekee aina tiettyyn aikaan päivästä ja sitoo sen näin osaksi arkirutiinejaan, keho alkaa tottua siihen ja ajan myötä keho alkaa suorastaan vaatia harjoitusta tähän aikaan. Itse tunnen kehossani ja mielessäni jos iltaharjoitus jää tekemättä.

Jos tuntuu, että aikaa ei millään löydy edes kymmenen minuutin päivittäiselle harjoitukselle, voi olla syytä hidastaa hieman tahtia. Itsestään huolehtimisen tärkeys korostuu erityisesti kiireen keskellä. Yksi mahdollisuus on laittaa herätyskello soimaan aamulla kymmenen minuuttia tavanomaista aikaisemmin ja luoda näin itselleen aikaa omaa harjoitusta varten.

Aseta itsellesi realistiset tavoitteet

Supta matsyendrasana

Jos omaa harjoitusta aloittaessa ajattelee tekevänsä puolentoista tunnin harjoituksen kuutena päivänä viikossa, on todennäköistä, että harjoitusinto lopahtaa pian. Vaikka tällainen määrä harjoitusta tekisi useimmille erittäin hyvää, ei se välttämättä ole kovin realistinen tavoite.

Oma tavoitteeni on tehdä vähintään yksi asana joka päivä. Yhden asanan ehtii aina tehdä. Selän kierto (supta matsyendrasana) on erittäin monipuolinen liike. Jos saisi tehdä vain yhden asanan päivittäin, valitsisin sen.

Supta baddhakonasana

Myös selinmakuulla bolsterin päällä tehtävä perhonen (supta baddhakonasana) on näyttöpäätetyöntekijälle oivallinen liike: selkäranka kaartuu taakse samalla kun rintakehä ja lonkat avautuvat. Jos sinulla ei ole bolsteria, tyynyistä ja huovista saa helposti kasattua aivan yhtä hyvän tuen.

Yhden harjoituksen tavoite on ovela. Hyvin harvoin harjoitus jää vain yhteen asanaan: Kiertojen jälkeen voin tuntea tarvetta tehdä vaikkapa eteentaivutuksen tai taaksetaivutuksen, jonka jälkeen selkäni saattaa kaivata vielä toisenlaista liikettä, ja lopulta huomaan tehneeni puolen tunnin harjoituksen.

Jos kaipaa dynaamisempaa joogaa, voi ottaa tavoitteekseen vaikkapa aloittaa päivänsä muutamalla aurinkotervehdyksellä tai jollakin muulla virtaavalla sarjalla, ja jos aikaa ja inspiraatiota on, harjoitusta voi jatkaa muilla asanoilla.

Pidä harjoituspäiväkirjaa

Itse pidän yinjoogaharjoituksestani harjoituspäiväkirjaa, koska se kuuluu kurssivaatimuksiin. Harjoituspäiväkirja voi tuoda lisämotivaatiota harjoitteluun myös ilman, että velvoite sen pitämiseen tulee ulkopuolelta.

Päiväkirjaan voi kirjata ylös vaikkapa harjoituksen ajankohdan, keston, tehdyt asanat ja harjoituksen herättämät tuntemukset. Päiväkirjasta on mielenkiintoista myöhemmin seurata, miten oma harjoitus on kehittynyt.

Tarvitset vain joogamaton verran tilaa!

Vaikka pelkästään harjoitukseen pyhitetty tila kuulostaa ihanalta ajatukselta, asanaharjoitusta voi tehdä melkein missä vain. Itseltäni jäi oma harjoitus pitkään tekemättä sen takia, että olin päättänyt joskus luoda itselleni oman tilan juuri tätä tarkoitusta varten, ja hyvistä aikeista huolimatta tämä jäi aina tekemättä.

Lopulta oivalsin, että tärkeintä on se, että harjoitusta tekee, ei se, millaisissa puitteissa sen tekee. Minulle riittää, että raivaan olohuoneen matolta leluja pois sen verran, että mahdun tekemään harjoitusta. Yinjoogaharjoituksessa en  käytä aina edes joogamattoa. Kun oma harjoitukseni on tullut säännölliseksi, ei raivaustyökään ole enää kovinkaan suuri – tila alkaa pysyä harjoitukselle pyhitettynä kuin itsestään.