Hyvinvoiva ihminen klassisen joogafilosofian näkökulmasta

Joogasaleilta haetaan hyvinvointia niin keholle kuin mielellekin. Miten tämä käsitys hyvinvoinnista suhteutuu Patañjalin Yoga-sutran mukaiseen klassiseen joogaan?

Jooga on pitkän historiansa aikana muuttunut huomattavasti. Nykyiset ryhmätunnit ovat hyvin moderni ilmiö, eikä asanaharjoittelun rooli ole aina ollut yhtä keskeinen kuin nykyjoogassa.

Seuraavassa tarkastelen, minkälaista hyvinvointia Patañjalin klassinen jooga tarjoaa ja pohdin, onko tällainen käsitys hyvinvoinnista edelleen ajankohtainen.

Klassisen joogan mielen metafysiikka

Klassisen joogan mukaan maailma koostuu purushoista, yksilöllisistä hengistä, sekä prakritista eli luonnosta. Purusha ei tee mitään, se on perimmäinen kokija tai näkijä. Mieli tai tietoisuus, citta, tarjoaa purushalle kokemuksia.

Citta käsittää kaiken mistä olemme tietoisia ja kaiken, mikä on jättänyt mieleemme muistijäljen tai painauman. Cittan sisältö muodostuu vritteistä, erilaisista mielen toiminnoista. Osa vritteistä on hyödyllisiä, osa taas haitallisia.

Hyödyllisiä vrittejä ovat ne jotka edistävät joogan päämäärän saavuttamista: mielen toimintojen pysäyttämistä ja haitallisten vrittien vaikutuksesta vapautumista. Haitallisia vrittejä ovat vastaavasti ne jotka vievät kauemmas tästä tavoitteesta.

Harjoitus: miksi ja miten?happiness

Harjoituksen avulla voidaan tulla tietoiseksi piilevistä, toimintaamme vaikuttavista tottumuksista. Näin ne eivät enää pääse vaikuttamaan toimintaamme. Jos tässä onnistuu etenemään riittävän pitkälle, vapautuu kokonaan tekojen vaikutusketjusta. Klassisen joogafilosofian mukaan tällöin vapaudutaan jälleensyntymien kiertokulusta eli saavutettaan moksha.

Tähän tavoitteeseen pääseminen edellyttää harjoitusta ja takertumattomuutta. Mielen liikkeiden hallinta ei ole luontaista, siksi sitä pitää harjoittaa. Harjoituksen myötä erottelukyky terästyy: opitaan tekemään selkeämmin ero oman todellisen, muuttumattoman olemuksen ja muuttuvaisten mielen liikkeiden välille.

Tapoja joilla tämä voidaan toteuttaa, on monia. Asanaharjoittelu ei ole välttämätöntä, jos valitsee vaikkapa karma- tai bhaktijoogan tien. Asanaharjoittelun alkuperäinen tarkoitus on valmistaa kehoa istumaan pitkiä aikoja paikallaan meditaatiossa kehon kolotusten häiritsemättä keskittymistä.

Hyvinvoiva ihminen klassisen joogafilosofian näkökulmasta

Klassisen joogafilosofian valossa tie hyvinvointiin kulkee siis erottelukyvyn kehittämisen kautta. Fyysinen hyvinvointi on tämän rinnalla toissijaista, joskin fyysinen hyvinvointi on tiiviissä yhteydessä tähän.Vaikka keho olisi treenattu huippukuntoon, saattaa silti olla onneton ja elämä voi tuntua merkityksettömältä.

Tyytymättömyys kumpuaa samastumisesta mielen toimintaan, esimerkiksi itseä koskeviin käsityksiin. Jos määrittää itsensä esimerkiksi uransa tai jonkin muun roolin kautta, onni on riippuvaista siitä. Sen murtuessa identiteetiltä tuntuu putoavan pohja. Mitä riippumattomampi on omaa itseään ulkoisesti määrittävistä seikoista, eli mitä paremmin onnistuu harjoittamaan takertumattomuutta, sitä vakaammalla pohjalla oma identiteetti on.

Tällainen riippumattomuus ei tarkoita tunteiden laimenemista tai itselle tärkeiden asioiden vesittymistä. Sen sijaan tämä mahdollistaa aidon läsnäolon ja täysipainoisen antautumisen tunteisiin ja tilanteisiin. Kun niihin ei takerru, niihin ei liity menettämiseen liittyvää pelkoa. Näin silmät avautuvat elämän pienille ihmeille eivätkä vastoinkäymiset tunnu musertavilta.

Entä jos oma maailmankatsomus onkin toisenlainen?

Täydellinen vapaus mielen toimintojen kahleista on mahdollista vasta pitkäaikaisen omistautuneen harjoittelun jälkeen. Jos tämä on harjoituksen päämäärä, sen kaukaisuus ei muserra kun ajattelee, ettei sitä tarvitse tämän elämän aikana saavuttaa.

Vaikkei klassisen joogan lopullista päämäärää tavoittelisikaan esimerkiksi siksi, että näkemys jälleensyntymien kiertokulusta ei kuuluisikaan omaan maailmankatsomukseen, voi harjoituksesta silti hyötyä. Harjoituksen tekeminen ei salakavalasti sitouta tiedostamatta toimimaan oman maailmankatsomuksen vastaisesti.

Asanaharjoittelu voi toimia pelkkänä tapana pitää keho hyvässä kunnossa ja laskea stressitasoa ja jos hyvin käy, se saattaa nostaa esiin piintyneitä tottumuksia. Kun ne on tiedostettu, niitä voidaan alkaa purkaa. Tällöin on mahdollista toimia yhä vapaammin ja viisaammin.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Artikkeli on tiivistelmä Totuus ja tolkku -keskustelukerhossa 15.2.2016 Turun pääkirjastossa pitämästäni alustuksesta.

Takertumattomuus

Sutrassa 1.12. Patanjali kirjoittaa, että klassisen joogan päämäärä, mielen toimintojen pysäyttäminen, voidaan saavuttaa harjoituksella (abhyasa) ja takertumattomuudella (vairagya). Mitä takertumattomuus tarkoittaa ja miksi se on tärkeää?

aivot
Mielen liikkeet voivat olla myös hyödyllisiä!

Mielen liikkeet, vrittit, ovat mitä tahansa tietoisuuden piirissä olevaa. Ne voivat olla ajatuksia, tunteita, tuntemuksia tai syvään juurtuneita käsityksiä. Joogaharjoituksen yhtenä päämääränä on, ettei oma toiminta olisi kokonaan vrittien määrittämiä reaktioita vaan kumpuaisi syvemmästä viisaudesta.

Vritteistä ei ole arkielämässä tarpeen eikä kenties mahdollistakaan päästä kokonaan eroon. Osa vritteistä on hyvinkin hyödyllisiä. Esimerkiksi mielessä vallitseva rauhan tunne on vritti, jota on syytä vaalia ja vahvistaa. Joogaharjoitus auttaa kehittämään erottelukykyä, jolloin hyödylliset vrittit on helpompi erottaa haitallisista, mutta tärkein keino vrittien pysäyttämiseen on takertumattomuus.

Harjoitus

Harjoituksen merkitys tuskin kaipaa perusteluja. Mielen liikkeistä tietoiseksi tuleminen ei tapahdu itsestään. Neutraalia, tarkastelevaa näkökulmaa oman mielensä liikehdintään on harjoiteltava.puu

Asanaharjoitus auttaa pitämään kehon tasapainoisena ja hyvinvoivana, jolloin mielen harjoittaminen on helpompaa. Jos kehon kiputilat tai sairaudet vaativat tauotta huomiota, uppoutuminen mielen muun toiminnan tarkkailuun on hankalaa.

Jotta asanaharjoituksesta olisi tässä suhteessa todellista hyötyä, on tärkeää että se vastaa sen hetken yksilöllisiä tarpeita. Toisinaan tarvitaan herättelevämpää harjoitusta, toisinaan taas hyvin rauhoittava harjoitus on paikallaan.

Jos hartiaseutu on kovin jumissa, harjoitus jossa ollaan paljon käsien varassa saa sen vain entistä pahemmin jumiin. Kun taas hartiat ovat vetreät, käsivarsien ja hartioiden vahvistaminen auttavat ehkäisemään kolotuksia tulevaisuudessa.

Takertumattomuus

Takertumattomuus tarkoittaa sitä, etten ajattele olevani yhtä kuin mieleni liikkeet. Jos olen vaikkapa ollut pitkään hyvävointinen ja olen saavuttanut asanaharjoituksessa paljon sellaista, minkä luulin olevani minulle saavuttamatonta, saatan kiintyä ajatukseen, että olen näppärä tekemään asanaharjoitusta. Identiteettini rakentuu osaltaan tämän ajatuksen varaan.

Ajatus on sovellettavissa myös joogaharjoituksen ulkopuolelle. Joku saattaa mieltää itsensä vahvasti oman uransa kautta tai ajatella minuutensa olevan pitkälti kiinni vanhemman tai puolison roolissa. Nämä ovat tärkeitä ja arvokkaita asioita, eikä niistä ole tarpeen hankkiutua eroon. Tärkeää on muistaa, että olen paljon muutakin kuin urani tai roolini perheessä.

Takertumattomuus on sitä, että olen parhaani mukaan tietoinen siitä, minkälaisia ajatuksia, tunteita ja tottumuksia minulla on. En takerru edes mieluisiimpiin ajatuksiin tai asioihin. Tämä ei tarkoita tunne-elämän latistamista: asioihin ja ihmisiin saa kiintyä.

Olennaista on, ettei määritä itseään minkään ulkoisen kautta. Tällöin oma hyvinvointi tai identiteetti ei ole riippuvainen ulkoisista asioista, ja on helppo seistä tukevasti omilla jaloillaan. Tällöin pystyy kohtamaan ihmiset, asiat, ilot ja haasteet avoimesti, omasta keskustastaan käsin, jolloin myös muilla on tilaa olla oma itsensä.

suunta
On tärkeää tutkailla, mihin suuntaan harjoitus vie.

Miten harjoitus tukee takertumattomuutta?

Joogaharjoitus, olipa se sitten asanaharjoitusta tai meditaatiota, auttaa nostamaan piilossa olleita tuntemuksia, käsityksiä ja käyttäytymismalleja tietoisuuteen. Kun niitä tarkastellaan tietoisesti, on mahdollista nähdä miten ne ovat vaikuttaneet omaan vointiin ja toimintaan. Tällöin niitä on myös mahdollista purkaa ja tarpeen mukaan niistä voi luopua.

Tällaiset kokemukset voivat joskus olla hyvinkin mullistavia. Ne johdattavat kerros kerrokselta kohti yhä aidompaa, vapaampaa itseä. Tässä on kuitenkin syytä olla varuillaan: Aina se todellinen minä, jonka luulee löytäneensä, ei olekaan todellinen minä vaan vielä syvemmälle hautautunut taipumus, joka edellisen murennuttua ottaa meidät valtaansa.

Joskus tällä tavoin syventynyt harjoitus voi johtaa huonoihin valintoihin: joku jättää perheensä, toinen työnsä vain huomatakseen ajan mittaan, ettei olekaan yhtään lähempänä onnellisuutta ja aitoutta kuin aikaisemminkaan.

Voimakkaiden kokemusten esiin nostamia asioita on syytä tutkailla ajan kanssa, kenties luotettavan ystävän tuella. Avioero ja muuttaminen kaukomaille ei välttämättä ole ratkaisu vaan pakenemista.

Syventynyt joogaharjoitus ei ole monimutkaisia asanoita. Syventynyt joogaharjoitus on rohkeutta tarkastella rehellisesti ja avoimesti myös niitä pimeitä, kätkettyjä puolia itsestään. Syventynyt joogaharjoitus on vastuun ottamista syventyneen itsetuntemuksen pohjalta tekemistään ratkaisuista.

Joogaharjoituksen todellinen arvo mitataan arjen ratkaisuissa: Kuinka joogaharjoitukseni vaikuttaa asioihin, joita teen arjessa? Kuinka joogaharjoitukseni vaikuttaa ihmisiin, joiden kanssa olen tekemisissä?

Inspiraatio kirjoitukseen ammennettu Joe Barnettin koulutuksesta ”Chakras and Meridians with a Hint of Yin & Yang Yoga” (Chi Therapeutics / Merijooga, Lauttasaari 30. – 31.1.2016).