Immanuel Kant (1724 – 1804) oli filosofi, joka toi huomion mielen toimintojen rooliin kokemuksessa ja tiedossa. Mitä harjoitukseen syventymisessä tapahtuu Immanuel Kantin termein ilmaistuna, ja onko se mahdollista muille kuin ihmisille?
Kantin mielenfilosofian ja tietoteorian johtavana ajatuksena on mielen toimintojen vaikutus tiedon muodostumisessa. Hän ajatteli, että olemme mielen vankeja: kaikki ajatukset ja havainnot tehdään väistämättä mielestä käsin, ja varma perusta tiedolle voidaan saavuttaa vain jos otetaan huomioon mielen oman toiminnan ehdot.
Kantia on mielenkiintoista tarkastella myös joogan näkökulmasta. Millaisia ovat ne mielen toiminnot, joiden pysäyttämistä harjoituksella tavoitellaan, ja mitä niiden pysäyttämisessä oikein tapahtuu? Entä miten ihmismieli eroaa muiden eläinten mielistä, ja olisiko joogan projekti toteutettavissa myös muunlajisena olentona?
Mielen kyvyt ja ihmismielen erityispiirteet
Kant jakoi mielen kyvyt kolmeen osaan: aistimellisuuteen, ymmärrykseen ja järkeen. Aistimellisuus on kyky kokea ja aistia. Kaikki mitä kuulen, näen tai tunnen, kuuluu aistimellisuuden piiriin. Lisäksi Kant puhuu sisäisestä aistista, joka havainnoi mielen toimintoja.
Ymmärrys on kyky muodostaa käsitteitä. Esimerkiksi kaikki koirat ovat erilaisia. Ymmärrys on kyky löytää koiramaisuus kaikista kohdatuista koirista, jolloin hyvinkin erinäköisiin koiriin voidaan viitata koiran käsitteellä. Järki puolestaan on kyky tehdä päätelmiä.
Ennen evoluutioteoriaa eläneen Kantin oli mahdollista tehdä tiukka erottelu ihmisten ja muiden eläinten välille. Ihmisen ja muiden eläinten mielet poikkeavat Kantin mukaan toisistaan siinä, että muilla eläimillä on pelkkä aistimellisuuden kyky kun taas ihmisellä on lisäksi ymmärrys ja järki.
Eläinten tehtävä Kantin filosofiassa on ensisijaisesti toimia esimerkkeinä pelkkään aistimellisuuteen rajatusta toiminnasta. Nykylukijan on hyvä pitää mielessä, ettei tämä välttämättä tarjoa oikeanlaista kuvaa eläinten kognitiivisista kyvyistä, mutta se ei tarkoita, että Kant olisi väärässä sen suhteen, miten aistimellisuus toimii.
Joogan projekti kantilaisittain
Jos joogaharjoitus ymmärretään matkana kohti mielen toimintojen pysäyttämistä, kantilaisesta näkökulmasta katsottuna siinä täytyy tuoda huomio pois ulkoisten aistien kohteista ja hiljentää analysoiva ymmärrys ja järki.
Ymmärrys ja järki eivät tee ihmisestä läsnäolevampaa. Päinvastoin, ne tekevät mahdolliseksi omiin ajatuksiinsa unohtumisen, vaihtoehtoisten tapahtumaketjujen miettimisen tai tulevaisuuden suunnittelemisen. Näihin asioihin on mahdollista uppoutua siinä määrin että aistien välittämät viestit jäävät huomioimatta.
Aistien varassa toimiminen on useimmiten hyvinkin automaattista, ja hyvä niin. Jos esimerkiksi autoa ajaessa pitäisi analysoida tarkkaan jokainen liike, ajamisesta tulisi liki mahdoton tehtävä.
Joogassa pyritään hiljentämään aistit vetämällä ne pois tavanomaisista kohteistaan, jotta mielen olisi mahdollista rauhoittua. Tämä koskee ulkoisia aisteja; mielen liikkeitä havainnoivan sisäisen aistin hiljentäminen on mutkikkaampaa, eikä se kenties ole edes tarpeen ennen samadhin syvempiä tasoja.
Ulkoisten aistien toiminnan hiljentäminen helpottuu, jos ensin tuo huomion niihin ja tarkkailee, mitä oikein näkee, kuulee, haistaa ja tuntee analysoimatta aistimusten lähteitä tai reagoimatta niihin. Tämä auttaa hiljentämään myös ymmärryksen ja järjen usein automatisoitunutta toimintaa.
Voivatko muut eläimet joogata?
Muilla eläimillä on lähtökohtaisesti vähemmän mielen toimintoja kuin ihmisellä. Voisiko tästä päätellä, että ne ovat lähempänä joogan tilaa kuin ihmiset? Ne ovat täydellisesti läsnä kussakin hetkessä. Mutta niiden on pakko: ne eivät voi muuta. Niiden toiminta on aistiärsykkeiden määräämää.
Muille eläimille aistiärsykkeiden poissulkeminen ei ole mahdollista, ainakaan tietoisesti. Niiden ei ole mahdollista valita olla reagoimatta reaktiota vaativiin ärsykkeisiin. Toki vaikkapa saalista jahtaavan ketun huomio on tiukasti kohdistettu saaliseläimen liikkesiin epäolennaisten ärsykkeiden jäädessä huomioimatta.
Ainoastaan ihmisellä on kyky hallita oman mielensä toimintaa. Siitä huolimatta ihminenkin on pitkälti aistiensa vallassa, mikä on arkielämän kannalta tarpeen. Aistien vallasta irroittautuminen vaatii ponnistelua, joka voi toteutua vaikkapa joogaharjoituksessa.
Kokemus puhtaasta minuudesta ja moraalinen vastuu
Huomion tuominen pois ulkoisesta havainnoinnista mielen toimintaan itseensä on siis asia joka on mahdollinen vain ihmiselle. Tämän tekee mahdolliseksi ymmärryksen myötä tuleva kyky kaiken kokemuksen ehtona toimivan oman minuuden ja olemassaolon hahmottamiseen. Pelkät aistit eivät tähän riitä.
Vaikka myös muut eläimet ovat kokemuksensa subjekteja, pelkästään aistimellisuuteen rajoittuneina ne eivät kykene tekemään samalla tavalla eroa oman subjektiivisen näkökulmansa ja havainnon kohteen välille kuin ihminen (tämä toki on seikka jonka nykyinen kognitiivisen etologian tutkimus on kyseenalaistanut).
Tämän kyvyn myötä tulee myös moraalinen vastuu omasta toiminnasta; ymmärrys siitä, ettei ole täydellisesti ärsykkeiden armoilla vaan pystyy tekemään valintoja yhdistettynä kykyyn ajatella asioita myös muiden olentojen näkökulmasta velvoittaa käyttämään näitä kykyä moraalisia ratkaisuja tehtäessä.
Tämä ajatus näkyy myös joogaetiikassa: yamat ja niyamat asettavat ohjenuoran vastuulliselle toiminnalle, ja niiden noudattaminen edellyttää itsekkäistä tarkoitusperistä luopumista. Näin toiminnan perusta on universaaleissa periaatteissa tekojen seurausten laskelmoinnin tai omien mielen oikkujen sijaan.
Tämän tekstin myötä joogamattoajatelmia jää tauolle. Uusia artikkeleita luvassa jälleen toukokuussa kirjoittajan selvittyä akateemisista koitoksistaan!
Hyvinvointiworkshopin joogarastin tavoitteena oli osoittaa, mitä Patañjalin ajatus joogasta mielen toimintojen pysäyttämisestä tarkoittaa, ja miten joogaharjoituksessa opetellaan olemaan samastumatta mielen liikkeisiin.
Mielen selkeys vai mielentiloihin pakeneminen?
joogamattoajatelmia 