Joskus elämässä tulee vastaan tilanteita, jotka pistävät henkisen suorituskyvyn koetukselle. Silloin omasta hyvinvoinnista huolehtimisen tärkeys korostuu, vaikka saattaakin tuntua siltä, että silloin siihen ei liikene aikaa. Joogaharjoituksen räätälöinnissä voi tällöin hyödyntää mielen levottomuutta.
Monen vuoden tutkimustyöni varhaismodernin mielenfilosofian parissa sai huipennuksensa, kun väittelin huhtikuussa 2016 tohtoriksi. Huhtikuu oli hektisin kuukausi elämässäni aikoihin. Väitöstilaisuuteen liittyvät monenlaiset järjestelyt jännittivät yhtä paljon ellei enemmänkin kuin itse tilaisuus.
En ole omimmillani paineen keskellä. Teen mielelläni asiat kaikessa rauhassa. Valitettavan monen asian hoitaminen jäi viime tinkaan, yöt olivat vähäunisia ja unet levottomia. Samalla mietin, että mikä arvo joogaharjoituksellani on nyt kun sitä todella tarvitsisin.
Päätin ottaa kaiken joogan alueen asiantuntemukseni omaan käyttööni ja kokeilla, onnistunko joogan avulla pysymään järjissäni väitöstä edeltävän ajan. Otin itseni omaksi asiakkaakseni. Kuuntelin kärsivällisesti omat huolenaiheeni. Puhuin niistä myös muille – asioiden jakaminen keventää omaa taakkaa.
Harjoitus oman energian mukaan
Ensimäiseksi tulee mieleen, että elämän ollessa sekavaa ja kiireistä, joogaharjoitukselta kaipaisi ensisijaisesti rauhaa ja hiljentymistä. Se onkin totta, mutta jos huolten pyöriessä mielessä asettuu meditaatiojakkaralle ajatuksena odotella mielen hiljenemistä, harjoituksesta tulee mitä todennäköisimmin hyvinkin turhauttava.
Mieli ei ole suoran käskyvaltamme alla. Sen kanssa pitää olla ovela. Kannattaa siis lähteä rauhoittamaan mieltä käyttäen sen luontaisia ominaisuuksia hyväksi. Hyödynnetään oma levottomuus!
Teen yleensä hyvin rauhallista harjoitusta, hyvin yksinkertaista, hidasta vinyasaa ja yinjoogaa. Nyt paineiden alla muutin harjoitustani voimakkaammaksi, koska minussa oli paljon energiaa joka vaati purkamista. Voimakas, dynaaminen asanaharjoitus (minä kävin astangatunneilla) tai vaihtoehtoisesti vaikkapa juoksulenkki raikkaassa ulkoilmassa auttaa tasaamaan oloa. Sen jälkeen on helpompi antaa mielen päästää irti huolenaiheiden kertaamisesta, ja kehokin rauhoittuu.
Voimakkaan harjoituksen jälkeen hieman pidempi savasana, jotta keho ja mieli ehtivät asettua. Savasanassa harjoitellaan irtipäästämistä, sitä miten elämä virtaa vaikkei itse koko ajan tekisikään mitään. Tällöin huolenaiheetkin saavat tilaa asettua oikeaan mittakaavaan. Kaikkea ei voi hallita, eikä se tarkoita että juuri ne kontrollin ulkopuolella olevat asiat olisivat huonosti. Se jos mikä on tarpeen muistaa silloin kun arki haastaa.
Hengitys on myös ovela tapa saada mieltä hallintaan. Rauhallinen, tietoinen hengitys tasaavat ennen pitkää ylikierroksilla olevan mielen. Myös anuloma viloma, jossa sisäänhengitys tapahtuu vasemman ja uloshengitys oikean sieraimen kautta, toimii rauhoittavasti. Tämän jälkeen meditaatioharjoituksin sujuu paremmin kuin kylmiltään tehtynä.
Tietoisen rentoutumisen kautta unten maille
Oikeanlaisen harjoituksen lisäksi kuormittavissa elämäntilanteissa riittävä lepo on ehdottoman tärkeää. Huolten velloessa mielessä nukahtaminen saattaa tuottaa vaikeuksia, eivätkä yöheräilytkään ole aivan tavattomia.
Itse otin tavaksi tehdä nukkumaan mennessäni kehomeditaation, jossa hengittelin varpaista lähtien jokaisen ruumiinosani rennoksi. Vaikka meditaatiossa on yleensä tarkoituksena pitää mieli kirkkaana ja valppaana, otin kehomeditaation unettavan vaikutuksen ilolla vastaan. Hyvin harvoin sain koko kehon käytyä läpi ennen nukahtamista.
Väitökseen valmistautuessani huomasin ulkoilun vaikutuksen unen laatuun. Jos ei ollut ehtinyt tai viitsinyt ulkoilla, ei unikaan maistunut. Vastaavasti reipas lenkkeily takasi sikeät yöunet. Siinäkin toki pitää muistaa kohtuus – kovin kuormittavaa harjoitusta ei voi joka päivä tehdä.
Entä itse h-hetki?
Itse väitöstilaisuuden koittaessa minua toki jännitti. Ennen minua on jännittänyt jo itse jännittäminen, mutta esiintymiskokemuksen karttuessa olen huomannut jännityksen olevan merkki siitä että kaikki menee todennäköisesti oikein hyvin. Jännityksen puute taas on kielinyt riittämättömästä valmistautumisesta.
Viittä minuuttia ennen estradille astumista vetäydyin hengittämään. Vaikka hengittäminen sinänsä onkin helppoa kuten myös maltillinen hengityksen hallinta, jännityksen ollessa huipussaan hengitykseen kontaktin saaminen vaatii yllättävän suuria ponnistuksia.
Hengitin muutaman minuutin syvää ujjayi-hengitystä varmistaen, ettei hengitys jää pinnalliseksi vaan että tunnen sen niin kyljissä, yläselässä kuin rintakehälläkin. Luontevampi tapa käyttää nämä viimeiset minuutit olisi ollut hermostuneena olemiseen keskittyminen ja päämäärätön levottomuus.
Tämän sijaan hengitykseen keskittyminen hieman tasoitti kehon fysiologista tilaa ja auttoi tuomaan mielen omaan keskustaan, josta sain ammennettua voimaa ja varmuutta itse koetusta varten. Mutta se ei tule itsestään, se vaatii harjoitusta.
joogamattoajatelmia 
Yksi kommentti artikkeliin ”Miten jooga auttaa valmistautumaan vaativiin tilanteisiin”