Yoga Alliancen alaisia 200-tuntisia joogaopettajakoulutuksia on arvosteltu pinnallisuudesta ja kaupallisuudesta. Ovatko ne tie joogan tason auttamattomaan laskuun, vai voiko niistä kummuta jotain hyvääkin?
Nykyään suuri osa joogaopettajakoulutuksista länsimaissa tapahtuu kansainvälisen Yoga Alliancen alaisuudessa 200 tunnin koulutuksissa. Koulutuksesta valmistuttua voi hakea itselleen RYT-lisenssiä (registered yoga teacher).
Joogaopettajakoulutukset ovat arvokkaita ja tarjontaa on runsaasti. Usein koulutuksiin pääsemisen ainakin kerrotaan edellyttävän jonkinlaista joogataustaa, mutta on mahdollista saada itsensä argumentoitua mukaan koulutuksiin myös ilman joogataustaa.
Tämän ajatellaan usein tarkoittavan sitä, että raha ratkaisee myös joogan kentällä. Studiot tahkovat rahaa järjestämällä opettajakoulutuksia, joista valmistuu heppoisin tiedoin ja taidoin varustettuja ohjaajia. Onko tämä ongelma? Pitäisikö asialle tehdä jotain?
Motivaatio hakeutua koulutukseen
Joogakoulutukset ovat usein hyvin arvokkaita. Harva hakeutuu koulutukseen euronkuvat silmissä odottaen uuden ammatin myötä koittavaa äkkirikastumista. Itse en ole tavannut ainuttakaan joogaopettajaa, joka olisi hakeutunut alalle rahan takia, ja olen tavannut aika monta opettajaa.
Joogaopettaja on ammattina hyvin trendikäs. Voi olla, että joku kouluttautuu opettajaksi koska ajattelee, että sitten on hienoa kun on joogaopettaja. Tunnustan, että itsekin olen ylpeä siitä että saan kuulua joogaopettajien joukkoon. En kuitenkaan usko, että pelkkä trendikkyys on juuri kenellekään syynä kouluttautua alalle.
Sen sijaan suuri osa opettajakoulutuksissa mukana olevista on löytänyt joogasta jotain syvää ja puhuttelevaa, mistä on ollut konkreettista apua oman elämän vaikeuksissa. Tällaiset kokemukset vahvistavat uskoa siihen, että joogan avulla voi saavuttaa paljon. Tämä taas synnyttää halun syventää omaa tietämystä, jotta siitä voisi ammentaa myös muille.
Jokaisessa koulutuksessa, missä itse olen ollut mukana, on ollut myös osallistujia, joilla ei ole pienintäkään aikomusta opettaa koskaan itse. Heille ainut motivaatio on oman harjoituksen syventäminen.
Koulutusten sisältö ja tarkoitus
RYT-lisenssiin oikeuttavan 200 tunnin koulutuksen tulee sisältää vähintään seuraavat määrät opetusta eri osa-alueilta:
- 100 tuntia omaa harjoitusta ohjatusti ja itsenäisesti
- 25 tuntia opetusmenetelmiä
- 20 tuntia anatomiaa ja fysiologiaa
- 30 tuntia joogafilosofiaa, joogan opettamisen etiikkaa ja joogista elämäntapaa
- 10 tuntia ohjausharjoittelua
Tapa jolla tämä toteutuu on melko vapaa. Siksi on tärkeää tutustua tarkoin koulutuksen sisältöön ja kuulostella, tuntuuko se omalta. Järjestelmän tarkoituksena on asettaa edes jonkinlaiset standardit opettajakoulutuksille.
Tuskin kukaan kuvittelee, että tämä tekee kenestäkään täysinoppinutta joogaopettajaa. Esimerkiksi syvän ymmärryksen saavuttaminen joogafilosofiasta vaatii vuosien perehtymisen ja lisäksi paljon harjoitusta.
Opettajakoulutusten ei ole tarkoituskaan tehdä kenestäkään täysin valmista. Sen sijaan koulutukset ovat syventäviä. Ne näyttävät, minkälaisia osa-alueita joogaan ja sen opettamiseen kuuluu ja miten lähteä syventämään niitä.
On hyvin tyypillistä, että joogaopettajat käyvät useita koulutuksia. Jotkut käyvät myös saman koulutuksen useampaan kertaan. Aina on jotain uutta opittavaa. Joogan opiskelu on loppumaton prosessi. On mahtavaa, että tilaisuuksia uuden oppimiseen on nykyään niin paljon tarjolla. Se on merkki siitä, että joogan vatavirtaistumisen myötä yhä useampi kokee tarvetta syventää omaa harjoitustaan ja tietouttaan.
Kuitenkin on hyvä pitää mielessä, että joogan syvin olemus on jotain muuta kuin pelkkä RYT-krediittien metsästäminen. Oma harjoitus ja joogatekstien itsenäinen opiskelu mahdollisuuksien mukaan osaavassa ohjauksessa on keskeisin osa joogassa edistymistä, eikä siitä jaella krediittejä. Näin ollen sitä on myös vaikea mitata.
Voiko joogaa opettaa 200-tuntisen koulutuksen pohjalta?
Hyvä 200-tuntinen koulutus antaa valmiudet turvalliseen joogatuntien rakentamiseen ja ohjaamiseen. Selvää toki on, että joogan opettaminen on taito jota täytyy harjoitella. Vie aikansa, että löytää osuvimmat sanat kuvaamaan tavoiteltavaa tuntemusta tai linjausta, ja asiakkaiden erilaisten tarpeiden ja tunnin yleisenergian näkeminen ja huomioon ottaminen vaatii kokemusta.
Palo päästä opettamaan voi alkaa roihuta jo koulutuksen alkumetreillä. Toisaalta opettamisen aloittaminen voi jännittää, ja voi olla, että 200-tuntisen koulutuksen jälkeen on olo, ettei ole vielä ollenkaan valmis opettamaan. Opettamaan ei ole kiire eikä se ole pakollista. Jos kuitenkin aikoo opettaa, ensimmäinen askel on joskus otettava, Kaikkien täytyy aloittaa jostain ja kaikki tekevät matkan varrella myös virheitä.
Olen ollut niin aloittelevien ohjaajien kuin nimekkäiden ja kokeneiden opettajien tunneilla. Olen ollut tunneilla, joissa kaikki on vain loksahtanut paikalleen. Olen myös ollut tunneilla, jotka olisin itse ohjannut eri tavalla.
Sen sijaan en ole ollut yhdelläkään tunnilla, jolla en olisi oppinut yhtään mitään. Kaikilla on jotain annettavaa, jotain sellaista missä minä en ole yhtä syvällä. Tämän tavoittaminen kuitenkin edellyttää, että opettaja ammentaa siitä minkä hallitsee, on oma itsensä eikä yritä olla jotain mitä ei ole tai tarjota jotain mihin itsellä ei ole valmiuksia.
Keskimmäinen kuva: Kia Herold
joogamattoajatelmia 
Hyvää pohdintaa joogan opettamisvalmiuksista aikana, jona joogan kenttä näyttää sen suunnattoman suosion vuoksi olevan jonkinlaisessa käymistilassa. -Kaikilla tunneilla on annettavaa, jos opettaja on rehellinen itselleen ja tietoinen siitä, mitä kykenee opettamaan ja samalla myös kirkkaasti tietoinen siitä, että itsekin on matkalla.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kävin itse 160h /RYT200 koska taloudellisten ongelmien takia en pystynyt koko koulutukseen. Joko olin työtön ja PA tai sitten töissä enkä saanut vapaata. Ainakin Suomessa RYT200-ohjaajakoulutukset ovat hyvin pitkälti naisten hommia, joissa vanhemmat, mies tai nykyinen tai entinen hyvä työ, yleensä media-alalla, mahdollistavat suorituksen. Olin todella out työttömänä entisenä virkamiehenä koulutuksessa. Niin ja siksikin olin outolintu kun olin JOOGANNUT niin paljon ja tiesin joitain juttuja paremmin kuin opettajat koulutuksessa. En missään nimessä kaikkea mutta esim sanskritia ja filosofiaa. Kenttä tosiaan käymistilassa ja koulutuksen päättävät varakkaat naiset joilla enemmänkin tanssin ja liikunnan taustaa kuin joogan. Miehet, köyhät ja hartaasti joogan eri haaroja ja lajeja harrastaneet ovat vähemmistönä. Tämä ei ole hyvä lähtökohta joogaa ajatellen, yhteiskuntaa monipuolisesti palvelevana järjestelmänä, koska ohjaajaryhmä on niin homogeninen. Suomessa on myös toinen vastaavanlainen koulutus, eli perinteinen SJL-hathaohjaajakoulutus. Monet nämä koulutuksen läpikäyneet eivät jatka opettajina, tai opettavat vain vähän aikaa, taustoista riippumatta. Ja tiedän muutamia joilla on ihan kelpo tulot, kyllä minulle olisi kelvannut n 2000 e/kk – mutta kaikki joutuvat yleensä väkisinkin olemaan palkatta kesäisin. Monella oli talous kunnossa ennen koulutusta niin on vähän väärin puhua että he tekisivät sitä tulevien tulojen takia, mutta rahan takia kylläkin, koska sitä on. Siihen koulutukseen johon osallistuin ei kuulunut pakollista harjoittelua tai opettamista, ei siis vaikka jätin 40 h käymättä, eli palvelua tarjoavat voivat hyvinkin vapaasti koota koulutusta. Meillä oli jokaisella 15 min ohjaus, ohjasimme koulutuksessa vuoron perään toisiamme. Tämä yhteensä kesti muutaman tunnin. Menin koulutukseen koska ohjaan kerran viikossa perusasanaa ja sitä oli koulutuksessa hyvin paljon. Eli perus-seisoma-asaonoiden ohjausta. En ole enää työtön enkä luultavasti aio laajentaa opetustarjontaani tai jatkaa opettamista kovinkaan kauan. Taidan olla täysin väärä tyyppi alalle vaikka välillä tunneilleni oli jopa jonoa! Olen tehnyt muutamia sijasuuksia ja tulen jatkamaan omaa harjoitusta ja käymään kursseja. En kadu osallistumistani tai että laitoin viimeiset säästöni tähän. Tienaan vaan paremmin ja helpommin muissa hommissa 😉 Olen itse kokeillut erilaisia RYT200-ohjaajien tunteja ja rehellisesti sanottuina kaikki eivät ole hyviä, mutta hyviäkin on. On olemassa myös fanaattisia RYT-ohjaajia, mikä tarkoittaa että teoreettisesti on ehkä hyvä ope, mutta eräät ajatusmallit eivät sovi minulle joogassa. Yleisesti ottaen monet kokeneet SJL, astangajooga tai Iyengarjooga -opettajat ovat maan parhaimmistoa, vaan kaikillehan nämä tyylisuunnat eivät sovi. Mutta yinjoogaa on yleensä helppo ohjata kunhan vaan on se 200 h takana! Tiedän monia jotka ohjaavat ja haluavat opetta erilaisia joogatyylejä ilman mitään koulutusta. Ja siinä mielessä, oli oma suuntauksesi mikä tahansa jokin yhtenäinen koulutus pitäisi kyllä olla ja tähän RYT200 sopii. On ongelmallista kun toiset sanovat pystyvänsä opettamaan joogaa pelkän oman kokemuksen perusteella (ja nyt tarkoitan alle 10 vuotta säännöllistä jooga, ei paljon muita kurssejakaan) tai kun joku sanoo ettei ole koskaan valmis (vaikka on RYT 200, 500, tai mitä sertifikaatteja ulkomailta). Tämä ei mitenkään paranna asetelmia. Mistä tavikset ymmärtäisivät miten suomessa ja ulkomailla jatkuvasti kurssittava nti X ei ole koskaan valmis kuin taas rva Y on valmis 5 vuoden joogaamisen jälkeen? Pitäisikö ihan sopia, että kun on käynyt RYT200 tai SJL, tai KPJAY opetuslupa on niin sitten on yhden asteen käynyt ja tietyllä tavalla valmis ? Peruskoulutettu joogaope?
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi. Tuo on totta että jooganopettajaksi kouluttautuminen on kallista eikä sellaisena läheskään kaikille mahdollista. Toisaalta jooganopettajien koulutus on toisille elinkeino, eikä siihen ole tarjolla minkäänlaista julkista tukea. Hajontaakin alalla on varsin paljon. Hajontaa on tarjonnassa myös joogan kotimaassa Intiassa, ja uskon että yleispätevän mittapuun luominen sille että onko X pätevämpi ohjaamaan joogaa kuin Y on mahdoton laatia paitsi joidenkin mielivaltaisten kriteerien perusteella jotka taas jostain toisesta näkökulmasta on mahdollista kyseenalaistaa. MIelestäni tärkeintä on ottaa itse vastuu siitä mitä tekee eli opettaa sitä minkä hallitsee. Jollekin riittää vähäisempi kouluttautuminen, toiset hamstraavat koulutuksia, toiset opettavat pelkän oman pitkän kokemuksen perusteella, toiset eivät opeta vaikka olisi opettajaksi opiskellut. Laajan tarjonnan voi nähdä myös hyvänä asiana, on mahdollista kokeilla paljon erilaisia lähestymistapoja ja löytää sieltä se oma juttunsa hyväksyen myös sen ettei se taas toimi välttämättä samalla tapaa kaikille muille. Kaikille on varmasti tilaa kunhan ollaan hyvässä hengessä 🙂 !
TykkääTykkää
Olen siis sivutoimisesti ohjannut joogaa sekä järjestänyt kursseja sellaisilla paikkakunnilla joissa ei ole samanlaista joogatarjontaa kuten vaikkapa Hki, Tre ja Turku, ja puhutaan sentään muutamien kymmenien tuhansien asukkaan paikkakunnista, jotka eivät sijaitse missään Lapin erämaassa vaan lähellä muita kaupunkeja. Pätevien ohjaajien saaminen paikalle on ollut todella haasteellista ja jooga lepää sielläpäin hyvinkin paljon pelkkien harrastajien harteilla. Eniten joogataan kansalaisopistojen ja iäkkäiden SJL-ohjaajien voimin. Vaikka nämä eläisivät 100-vuotiaiksi tulee vääjäämättäkin pian se päivä jolloin he eivät enää jaksa opettaa. Eikä jälkikasvua näy. Olen yrittänyt viedä joogaa eteenpäin suostuttamalla KPJAYI tai RYT-ohjaajia näille joogan katvealueille. Yritin levittää joogan ilosanomaa ja tarjota myös vaihtoehtoa sille aina vaan samalle hathajoogalle (sitäkin olen kokeillut monta kertaa ja se sopii varmasti monelle mutta ei kaikille). Vaikka kansalaisopistot olisivat valmiit järkkäämään kursseja niin opettajia on vaikea saada. Helsingissä on koulutetuista joogaohjaajista ylitarjontaa. Joissaan tapauksissa pätevä opettaja on ollut vain n. 20 km päässä mutta ei ole suostunut kansalaisopistojen n. 35 e tuntipalkkaan, VAIKKA ko ohjaajilla oli alle 10 omaa viikkotuntia eikä muuta työtä! Eli miel. ollaan osa-aikatyötön yrittäjä kuin ohjataan joogaa provinssissa!? Toinen ongelma on ettei ns ”vaativa jatkotaso” sielläpäin saa harjoitustaan eteenpäin/syvemmäksi koska opetusta heille ei ole laisinkaan. SJL-ohjaajat nimenomaan sanovat, että jokainen tunti oltava kaikille avoin, eikä yhteistyö muitten suuntausten kanssa kiinnosta. Joten vaikka 500 h ohjaajia onkin he eivät jostain syystä halua järjestää mitään erikoisempaa kuin sitä ”mummojoogaa”, vaikka luulen että he osaisivat opettaa muutakin. Astangajoogakin pitkälti ikuisella alkeistasolla (max. puolikas ykkössarja, ja sinänsä varmaan hyvä että täysin kouluttamattomat ohjaajat eivät ohjaa pidemmälle). Näille paikkakunnille voi joku pätevä/kokenut ohjaaja tulla pitämään viikonloppukurssia, irtotunteja, puistojoogaa kauniilla säällä mutta ei mitään pysyvää. Ja tarkoitan siis eri joogan suuntauksia kuten vinyasa flow, iyengar, yin yoga, astangajooga, äijäjooga, lasten jooga – tunteja vain hyvin vähän tai ei ollenkaan, ei päteviä opettajia, ja pitkiä opetustaukoja. Ihmiset käyvät mieluummin kuntosalijoogassa, missä opettamaan joogaa pääse ihan minimikoulutuksella, koska siellä käy ainakin liikuntasetelit. Tätä on jatkunut jo vuosia, eli kun joogabuumi rehottaa muualla niin näillä alueella eletään edelleen -90 lukua. Ei siis retriittejä, tekniikka/teema/teoriakursseja, joogafilosofiaa ym ym kaikkea mitä joogaan kuuluukin, mailla halmeilla. Kukaan ei halua muuttaa, perustaa omaa joogastudiota, eikä liioin reissata kotimaassa. Valitettavasti monet nuoret naisopettajat kaupungeissa haluavat pitää takaoven auki, että jos joku iso studio palkkaisi niin en voi tehdä kansalaisopisto ö:n kanssa VUODEN TYÖSOPIMUSTA, tai ei muutenkaan voi satsata pitkäjänteiseen opettamiseen (tilavuokra ym) koska pitää lähteä talvella 3 kk Intiaan/Thaimaahan/Baliin/USAan… Sitä vaan että nämä nykyajan joogaopet ovat kaikki aika samasta puusta veistettyjä, se on ikävä trendi. Helsingissä he saavat aina jotain irtotunteja ja yksityis-/yritysasiakkaita ilman pitkää vuokrasopimusta. Mutta tuppukylissä riittäisi asiakkaita ja aivan satavarmasti alkaisi tulot pyöriä, jos vaan opetus olisi pysyväluonteisempaa. Paikalliset joogaa ohjaavat eivät halua tai pysty menemään edes sen 200 h-kurssin koska koulutusmaksun lisäksi kustannuksia, oltava pois töistä/kotona, majoitus muualla ym käytännön haasteita. Näin ollen on paikkakuntia missä tunnit ja kurssit niin kansanopistojen kuin yksityisvoimin järjestetyt, perutaan jatkuvasti, tai tilanteita missä joogaohjaaja ei todellakaan ole se paras ja pätevin, tai vaihtuu tiheään. Hassua kyllä nämä molemmat tarkoittamani paikat ovat sellaisia missä vuosituhannenvaihteen aikoihin eräs Pattabhi Joisin ja Lino Mielen oppilas kävi opettamassa säännöllisesti pidemmän aikaa. En tunne ko henkilöä, muuttanut kauas pois mutta hän ilmeisesti ymmärsi jo silloin mitä piti tehdä. Tämä loppui jo n. 10 vuotta sitten ja alussa hänen apuohjaajat pitivät joogan spiritiä yllä paikkakunnilla, menivät RYT200-koulutuksiin, mutta vuosien saatossa koko homma vain kuihtunut kuihtumistaan. Tämä ei siis vain vaikuttanut ainoastaan astangajoogaan, sillä innokkaat joogit ja pätevät ohjaajat synnyttävät enemmän joogaa ja asiakkaita. Esim yksi näistä mainitun ohjaajan aktiivioppilaista kouluttautui yin-opettajaksi mutta sekin sitten eri syistä loppui.
Summa sumarum, kaikille ei tosiaan löydy sitä oikeaa ratkaisua kaikkialla maassamme, oli opettajakoulutussuunta tai tuntimäärä sitten mikä tahansa! Yritin tässä sanoa, että opettajakunta on liian homogeenista ja kukaan ei halua ottaa riskiä. Jotenkin ei nähdä, että pikkukaupungit a+b joiden välillä on alle 100 km voisi yhdistää asiakaskunnaksi, että voisi saada kuntosali- ja kansanopistojoogeista osan itselleen, että kesämökkiläisten joukossa on ihan varmasti suurkaupunkien joogeja jne. Vaan jumiudutaan siihen, että edellinen kurssi peruttiin niin ei voi yrittää enää yhtään mitään! Sillä eihän kukaan nykyajan joogaopettaja opettaisi päivääkään ihan vaan joogan takia… Ja onhan se tyhmää, että koulutus maksaa niin paljon, ettei sitten ole varaa perustaa sitä studiota minnekään, tai ehkä jäädään kiinni ajatukseen että sen on maksettava itsensä takaisin pikavauhtia, ja silloin ei mitkään viiden oppilaan kurssit syrjäseudulla paljon naurata. Tai tosiaan uskotaan että pitää kokoajan jatkokouluttaa itseään niin ei sitoutunut opettaminen käy. Tässä olisi mielestäni opekoulutuksen järjestäjien syytä tehdä jotain! Eikä rahastaa lisäkursseilla vaan sanoa että rohkeasti maakuntiin nyt!
TykkääTykkää
Kiitos kommentista! Tässäpä riittäisi työsarkaa! Oma kokemukseni valitettavasti on että suurimmat markkinat ovat kuitenkin isoissa kaupungeissa. Jos joogalla aikoo itsensä edes jotenkin elättää, täytyy viikkotunteja olla tietty määrä ja työpajoihin täytyy saada riittävä määrä osallistujia. Tämä voi pienillä paikkakunnilla olla hankala toteuttaa. Jos taas aikoo opettaa useammalla paikkakunnalla, täytyy tunnit jakautua niin että ajomatkat pysyvät kohtuullisina. Opistojen hyvä puoli on se että ne tarjoavat kauden aikana paljonkin viikkotunteja, mutta huonona puolena on taas pitkät loma-ajat. Ylipäätään joogan viemisessä uusille alueille jooganopettajan taidot eivät yksistään riitä, tarvitaan myös myynnin ja markkinoinnin alan asiantuntemusta. Mutta tässä on paljon ajatusta – ehkäpä joku innostuu viemään tätä esimerkiksi projektirahoituksen turvin, tai jos perustoimeentulo on turvattu muuten!
TykkääTykkää
Niinpä, mutta pitkän kokemuksen ekonomina minulla on kyllä ihan selvä kuva siitä ettei kaikki Helsingissä asuvat koulutetut joogaohjaajat tienaa ”tarpeeksi” ja voisivat toisella paikkakunnalla a) saada enemmän tunteja b) asua halvemmalla. Ihmettelen to-de-ll-akin heidän tuloa ja mahdollisuuksia vuosi toisensa perään vaan reissata muutaman viikkotunnin turvin…. Niin ja ne kuukaudet ulkomailla lienevät nollatuloisia, niin ei kannata kyllä yhtään puhua mistään perustoimeentulon turvaamisesta kun ei taida työ, sitoutuminen Suomen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantamiseen (missä joogayrittäjä voisi olla mahtava lisä) ja veron maksaminen kiinnostaa. Enkä näillä pikkukaupungeilla tarkoita mitään Keuruuta, Kangasniemeä tai Sallaa vaan keskikoikoista kaupunkia. Ja tosiaan, pyöriihän joogatunnit/retriitit Hangossa, Raumalla, Järvenpäässä ja tarkoittamani paikat ovat näitä suurempia ja niitten lähellä on muita pieniempiä asutuksia. Niin että jos opettaisi myös lähistöllä matkat eivät ylittäisi 100 km eestaas, mutta näkisin että pitäisi houkutella asiakkaat lähikyliltä provinssikeskukseen studioon. Mutta näitä näkemyksiäni ei voisi ketään vähempää kiinnostaa. Tuttavani lähetti minulle tällaisen, ja mitä tarkoitan. Ei tarvita enää single-white-female nuorehkoja joogaohjaajia maailman urbaaneihin keskustoihin. Sorry kun olet kai järkkäämässä uutta RYT200-o.koulutusta. Vaikka Helsingistä on kai sammunut joitain niin tasapaino pysyy…. ?
https://www.flowinglotus.com/single-post/2017/08/22/What-The-World-Needs-Now-Is-NOT-ANOTHER-YOGA-TEACHER
TykkääTykkää
Olen tosiaan järkkäämässä jooganopettajakoulutusta Turkuun. Sama koulutus järjestetään myös Kuopiossa. Yhtenä ajatuksena on juurikin tarjota mahdollisuuksia kouluttautumiseen niille, joille Helsinki ei ole se kätevin vaihtoehto. Ja kiitos todellakin tästä ajatuksestasi joogan viemisestä maakuntiin, aion itse nostaa sen esiin niissä koulutuksissa joissa itse opetan!
TykkääTykkää
Päädyin blogiisi FB:n kautta ja selailin muutamia kirjoituksia. Kiitos niistä kaikista!
Olen itse 200h joogaopettaja, muutama lisäkoulutus päälle. Rehellisesti sanoen olen sitä mieltä, että 200h on hyvä pohja joogaharjoittelun opastamiseen. Se ei ole lähimainkaan riittävä perusta sellaiselle ohjaajalle, jolla ei ole vahvaa anatomian tuntemusta. Tähän mielipiteeseen saattaa hieman vaikuttaa se, että olen pohjakoulutuksessani opiskellut anatomiaa vuoden. Siis kokonaisen vuoden! Ilman pohjatietoa ihmisen rakenteesta, toiminnasta ja, varsinkin nykyisin, faskioiden toiminnasta ollaan melkoisen haasteen edessä isoa ryhmää opettaessa.
Pelkkä RYT200h -koulutus luo kuitenkin erittäin hyvän pohjan opettamiselle ja jostainhan kaikkien pitää aloittaa. Joogayhteisössä ollaan kuitenkin aika herkkiä tuomitsemaan (!) kuntosalijooga, mietin aina syytä. Eikö joogaharjoittelu olekaan avointa kaikille? Entä, jos se kutnosalijoogaohjaaja onkin oikeasti perehtynyt liikkuvan ihmisen toimintaan paremmin kuin ”oikean joogastudion” ohjaaja?
Anyway, tämä on hyvin mielenkiintoinen aihe ja saatanpa tarttua tähän omassakin blogissani.
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi! Olen aivan samaa mieltä kanssasi, ja tämä on viesti jonka haluan myös artikkelissa välittää. Haluan tekstissä tuoda myös esille sen, ettei kukaan ole 200 tunnin tai vaikkapa 1000 tunnin koulutuksen jälkeen täysinoppinut koska jooga on ala jossa ei tule valmiiksi.
Kuntosalijoogan ongelmana, jos sen pitää vikonloppukurssin käynyt liikunnanohjaaja ilman muuta joogataustaa, ei ole turvallisuus vaan pinnallinen käsitys siitä mitä jooga pohjimmiltaan on, mutta en halua ryhtyä siitä nipottamaan, hyvä että ihmiset liikkuvat ja rauhoittuvat olipa menetelmä sitten mikä tahansa!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos, kun otit asian esille! Asia alkoi kiinnostaa minua toden teolla ja aloinkin työstää postausta asiaa koskien. Mulla on ohjauskokemusta molemmista 🙂
TykkääTykkää