Toiminnan jooga, osa 2: svadhyaya

Toiminnan jooga eli kriyajooga on yksi joogan tarjoama polku saada mieli keskittyneeksi. Toiminnan joogassa on kolme osaa: tapas eli itsekuri, svadhyaya eli pyhä lukeminen tai itsetutkiskelu ja ishvarapranidhana eli Jumalalle omistautuminen. Kriyajoogaa tarkastelevan juttusarjan toisessa osassa tarkastellaan svadhyayaa.

Svadhyaya on tapaksen ohella yksi kriyajoogan eli toiminnanjoogan kolmesta osasta. Sva viittaa ’minuun’ tai ’itseen’, adhyaya taas ’tutkimiseen’ tai ’lukemiseen’. Sananmukaisesti svadhyaya tarkoittaa siis ’omaa lukemista’ (Broo 2010, 90), mutta luontevampi käännös sille on ’pyhä lukeminen’ (Broo 2010) tai ’henkinen opiskelu’ (Kontala 2015). Toisinaan svadhyaya on suomennettu myös itsetutkiskeluksi.

Svadhyayan ytimessä on tapaksen, itsekurin harjoittamisen suuntaaminen mielekkääseen ja kestävään suuntaan. Koska oma näkökulmamme on aina rajallinen, kokeneempien opastus on tässä kullanarvoista. Korkeimman ja puhtaimman opastuksen ajatellaan löytyvän pyhistä kirjoituksista.

Svadhyayan toinen ulottuvuus on mantrojen, esimerkiksi om-tavun toistamisessa, japassa. Mantrojen ajatellaan avaavan samanlaisen yhteyden korkeampaan totuuteen kuin pyhien tekstien opiskelunkin. Svadhyayan tästä puolesta kiinnostuneille suosittelen lämpimästi tutustumista Janne Kontalan Joogan sydän -teokseen.

Svadhyaya ja uskonnollisuus?

Pyhyys ja henkisyys nousevat vahvasti esiin edellä esitetyissä svadhyayan merkityksissä. Onko nyt niin että jooga ei olekaan uskonnollisesti neutraalia, vaan joogan salaisena ohjelmana on saada houkuteltua ihmisiä uskonnon pariin, mahdollisesti vielä sellaisen, joka on peräisin vieraasta kulttuurista?

Puretaan tämä uhkakuva heti alkuunsa. Yoga-sutra ei määrää niitä pyhiä kirjoituksia, joita joogan polkua tallustelevan tulisi ehdottomasti tukeutua, eikä Yoga-sutra myöskään määrittele, mitkä kirjoitukset taas johtavat polulta pois. Oikeaoppisuutta tärkeämpää on sydämen puhtaus, opitun tiedon määrää tärkeämpää taas se, miten opittu heijastuu omassa elämässä

Svadhyaya kiteytyy vilpittömään haluun saada yhteys siihen, mikä motivoi tekemään ihmisenä parhaansa. Jos toimii omien fiilistensä pohjalta, elämä on pitkälti ajautumista tilanteesta toiseen. Kun suhteuttaa itsensä johonkin suurempaan kokonaisuuteen, toiminta alkaa vaikuttaa eri tavalla mielekkäältä. Koska tämä ei ainakaan aluksi ole luontainen tapa toimia, itsekurille on käyttöä.

Svadhyayaa on myös sen pohtiminen, miksi suhtaudun asioihin niin kuin suhtaudun, miten toimintani vaikuttaa itseeni ja minun kauttani muihin. Onko kenties aihetta muutokseen? Tässä suhteessa svadhyayan suomentaminen itsetutkiskeluksi osuu maaliin.

Pyhät tekstit ovat koeteltuja oppaita elämän syvempiin kysymyksiin ja sellaisina hyviä taustoja oman toiminnan ja roolin tarkasteluun. Tämä ei estä myös muun syvemmällä tasolla puhuttelevan kirjallisuuden käyttämistä svadhyayan tarkoituksiin.

Svadhyaya joogamatolla tai meditaatiotyynyllä

Mantrojen toistaminen on yksi perinteinen tapa harjoittaa svadhyayaa. Niiden toistamisen uskotaan vievän lähemmäs korkeampia ominaisuuksia.

Svadhyayan harjoittaminen joogamatolla voi tarkoittaa esimerkiksi oman harjoitusmotivaation reflektoimista. Mikä on se mitä sydämeni kaipaa kaikkein eniten, ja missä suhteessa tekemäni harjoitus on siihen? Sankalpa on yksi väline svadhyayan tuomiseksi matolle.

Harjoituksen tuomaan hyvään oloon on miellyttävää jäädä. Se voi joskus kääntyä myös pakopaikaksi sellaisilta oman elämän sotkuilta, joita ei halua kohdata. Tämän suhteen on hyvä olla valppaana, ja hakea harjoitukselta valmiutta ja rohkeutta kohdata myös vaikeat asiat itsessään ja omassa elämässään.

Vain sillä tavoin on mahdollista päästä eteenpäin, löytää vapaus ja rauha omasta sydämestään siirtämättä vastuuta ulkoisille olosuhteille. Tämä sama vaikutus on usein myös pyhien tekstien lukemisella.

Kirjallisuutta:

Broo, Måns. Joogan filosofia. Gaudeamus 2010.

Gates, Rolf ja Kenison, Katrina. Meditations from the Mat. Daily Reflections on the Path of Yoga. Anchor Books 2002.

Kontala, Janne. Joogan sydän. Kohti sisäistä harjoitusta. Basam Books 2015.