Milloin jooga toimii? Osa 3. Toimivan harjoituksen perusta.

Vaikka joogasta haetaan hyvinvointia, se ei sitä aina tuo. Miten saada oma harjoitus vakaalle pohjalle?

Edellisessä artikkelissa tarkastelin kahta tapausta, joissa harjoitus sai aikaan vahinkoa kehoon kireyttä mieleen.  Monesti hajottavan harjoituksen taustalla on virheellinen käsitys oman kehon tarpeista ja rajoista. Mutta vaikka harjoitus olisi teknisesti täydellistä, sen vaikutukset voivat jäädä hyvin pintapuolisiksi.

Paljastan heti alussa, että avain siihen, että harjoitus alkaa todella toimia on se että muistaa, että olemme paljon muutakin kuin suorittavia, fyysisiä olentoja. Jooga ei tapahdu pelkästään fyysisellä tasolla.Tämän lisäksi olemme tuntevia olentoja, meillä on uskomuksia, ajatuksia ja tavoitteita, ja koemme eri asioita merkityksellisiksi.

Lähestymistapa joogaan on useimmilla aluksi fyysinen ja asanakeskeinen. Sinnikäs harjoitus voi kuitenkin johdattaa syvempien kerrosten äärelle, kun vähitellen oppii tarkkailemaan harjoituksen vaikutuksia ja mukauttamaan harjoitustaan sellaiseksi, että sen hyvät vaikutukset heijastuvat myös joogamaton ulkopuolelle, omaan arkeen.

Lempeällä asenteella

Harjoituksen syventämistä ja mukauttamista omiin tarpeisiin edistää, että ottaa vakavissaan sen ajatuksen, että omassa harjoituksessa on kyse omasta itsestä. Vaikutuksen tekeminen opettajaan tai naapuriin ei ole tärkeää. Jokainen kantaa harjoituksen kaikki vaikutukset itse, joten on viisasta ottaa itse vastuu omasta harjoituksesta.

Moni voi hakeutua joogan pariin ajatellen sen lisäävän hyvinvointia. Tämä ajatus voi olla mielessä, vaikka ei ehtisi tehdä harjoitusta. Harjoitus kuitenkin toimii vain jos sen tekee. Kukaan ei voi taikakeinoin poistaa kärsimystä juuri minun elämästäni ilman että osallistun siihen itse. Muutokseen vaaditaan pitkäjänteistä aktiivista osallistumista. Työ täytyy tehdä itse juuri niistä lähtökohdista käsin jotka sattuvat vallitsemaan, olivatpa ne mieluisia tai eivät.

Voi olla myös hyödyllistä tarkkailla, millä asenteella tekee harjoitusta. Onko harjoitus tehty myötätuntoisella asenteella, vai onko harjoitus yksi vaatimus muiden joukossa? Tapa tehdä harjoitusta kertoo usein paljon siitä, miten suhtautuu itseensä. Monella työelämään kuuluu suorittaminen ja tuloksen tekeminen. Voi olla paikallaan miettiä, onko kannattavaa viedä tämä asenne mukanaan joogasalille.

Edellisen artikkelin Pirjo-pirteä piiskasi kehoaan pidemmälle kuin mihin hänen kehonsa oli valmis sivuuttaen tyystin kehonsa pyynnöt hieman perääntyä hajottavasta harjoituksesta. Pirjo ehkä tulkitsi voimakkaat tuntemukset merkeiksi siitä, että harjoitus on tehokas.

On helppo piiskata kehoaan yhä pidemmälle, mutta vaikeampaa on malttaa ottaa rauhallisemmin silloin kun se on paikallaan. Vaikka voisi ajatella, että fyysisesti on helpompaa keventää asanaa kuin syventää sitä, voi kestää pitkäänkin ennen kuin mieli on tähän valmis. Nykyinen hektinen ja suorittava elämänmeno ruokkii suorittavaa asennetta myös joogassa. Joskus se on sielläkin paikallaan, muttei aina. Miten tunnistaa se mikä itsellä toimii?

Sthira ja sukha, vakaus ja mukavuus

Työskentely asanassa on tasapainoista ja hoitavaa kun asana on sekä vakaa että mukava. Vakaus tarkoittaa, että asana on hallussa ilman kompromisseja. Perusta kannattaa siis rakentaa kunnolla kuntoon! Mukavuus taas tarkoittaa sitä, että asana ei kuormita liikaa eikä liian yksipuolisesti ja että asanassa on mahdollista hengittää rauhallisesti pitäen kasvot rentoina.

Kun tekee harjoitusta tahdonvoimalla hampaat irvessä pakottaen kehoa yhä pidemmälle, mukavuus loistaa poissaolollaan. Toisaalta jos pystyy vääntämään itsensä asanoihin muttei kykene ylläpitämään niitä tai hengittämään niissä, on menty sieltä missä aita on matalin, tekniikasta ja vakaudesta oikaisten.

Suorittajat kaipaavat harjoitukseensa lisää mukavuutta, mutta mukavuuskin voi joskus ylikorostua. Moni joka kokee itsensä huonoksi liikunnassa voi uskaltautua hyvin rauhallisille joogatunneille, koska pelkää voimakkaampien tuntien olevan lähtökohtaisesti liian vaikeita. Vaikka rauhallisilla asenteella harjoitusta tehden ei ehkä saakaan itseään rikottua aktiivisesti, harjoitus voi olla hajottava toisella tapaa: haasteiden puuttuessa keho alkaa rapautua.

Miten sitten löytää harjoituksessa tai asanassa niin vakaus kuin mukavuuskin on oma taiteenlajinsa ja vaatii valpasta läsnäoloa ja taitoa tuntea oma kehonsa. Ensi kerralla tarkastellaan lähemmin harjoituksen mukauttamista omiin tarpeisiin.

Artikkelisarja perustuu Helsingin Joogafetivaaleilla 2017 pitämääni esitelmään. 

Katso myös: 

• Osa 1. Miksi joogata?
• Osa 2. Onko sama harjoitus kaikille sama?

 

 

Milloin jooga toimii? Osa 2. Onko sama harjoitus kaikille sama?

Samalle joogatunnille osuu kaksi jooganoviisia, suorituskeskeinen, vahva  mutta kankea Pirjo-Pirteä sekä vaivattomasti liikkuva Ville-Vetreä. Mikä heidän tekemässään harjoituksessa on viime kädessä samaa?

Ajatellaan, että Pirjo-Pirteä ja Ville-Vetreä ovat juuri aloittaneet joogan ja osuneet samalle tunnille, jonka tuntikuvaus lupaa sopivasti haastetta liikkuvuuden ja voiman lisäämiseksi, jolloin mielikin toimii kirkkaammin. Miten he kokevat harjoituksen, ja hyötyvätkö he molemmat siitä?

Pirjo-Pirteä on 22-vuotias opiskelija. Hänellä on luontaisesti vahvat mutta kireät lihakset, hän käy säännöllisesti kuntosalilla. Hän on hyvin vaativa itseään kohtaan. Hän asettaa itselleen opinnoissaan korkeita tavoitteita jotka usein myös saavuttaa kovalla työllä. Hän tulee joogaan, koska kärsii niska-hartiaseudun jumeista ja selkäkivuista ja hakee harjoituksesta parempaa liikkuvuutta ja parempaa oloa.

Viereisellä matolla harjoittelee 39-vuotias Ville-Vetreä, joka on luovan alan yrittäjä. Hän on luonnostaan hyvin notkea ja nauttii saadessaan käyttää kehoaan monipuolisesti. Hän ei kuitenkaan ole kovinkaan vahva. Ville-Vetreä tulee joogaan koska ajattelee joogan olevan itselleen luontaista ja jotakin sellaista, mistä hän nauttisi.

Saman harjoituksen sudenkuopat

Siihen, hyötyvätkö Pirjo ja Ville samasta harjoituksesta, ei tietenkään ole yhtä yksiselitteistä ja oikeaa vastausta. Kumpikin voi saada samaa harjoitusta tehdessään itsensä hajalle tai parempaan kuntoon. Jos kuitenkin oletetaan, että kummallakin on harjoituksessa sama tavoite, Ville-Vetreälle luontaiset pitkälle viedyt asanat, voi olla että varsinkin Pirjon joogaura loppuu lyhyeen eikä Villekään selviä vaurioitta.

Pirjo-Pirteä on tottunut ajattelemaan, että mitä pidemmälle viety asento, sitä tehokkaampi. Hänelle haetut muodot eivät kuitenkaan ole lihaskireyksien ja rakenteen vuoksi mahdollisia. Pirjo voi saada aikaan kudosvaurioita lihaksiinsa yrittäessään tahdonvoimalla pakottaa kehonsa asanoihin. Jonkin aikaa harjoitusta tehtyään Pirjo ehkä lopettaa joogan, koska turhautuu ja kokee olevansa siinä huono.

Ville-Vetreä hakeutuu vaivatta näyttäviin asanoihin ja kokee olevansa joogassa lahjakas. Hän kuitenkin usein kompensoi tekniikasta. Villelle ei tule ehkä edes mieleen, että hänen harjoituksessaan voisi olla jotain vinossa, koska hän kokee pystyvänsä moniin asanoihin joihin monet muut eivät kykene.

Ulkopuolinen ehkä näkee että Ville kuitenkin fuskaa eikä kehon hallinta ole parhaimmillaan. Villen ei tarvitse kiinnittää huomiota tekniikkaan asanoiden luontevuuden takia, jolloin hän tiedostamattaan menee sieltä missä aita on matalin, joustaviin niveliinsä tukeutuen, tekniikasta oikaisten. Voi olla, että hänellä on jatkuvasti epämääräisiä kolotuksia nivelissä ahkerasta harjoituksesta huolimatta.

Mitä jos tekniikka olisi kohdallaan?

Avidya, tietämättömyys voi johtaa vääränlaiseen harjoitukseen.

Kummankin harjoituksen kompastuskivenä on se että harjoituksen kiintopisteenä on sisällön sijaan muoto. Pirjo ehkä repii jäykkiä lihaksiaan, Ville taas ohittaa asanatekniikan hienovaraisemman työskentelyn. Kummallakin on siis virheellinen käsitys omista lähtökohdista, minkä takia heidän tapansa tehdä harjoitusta on hajottava sen sijaan että se hoitaisi. Mutta entäpä jos he oivaltaisivat oman harjoituksensa fyysiset kompastuskivet, ja Pirjo alkaisi tehdä harjoitusta lempeämmin ja Ville kiinnittäisi huomiota asanatekniikkaan?

Vähitellen kummankin harjoitus alkaisi olla vakaalla pohjalla. Hyvällä tekniikalla tehdystä harjoituksesta koituu jo paljon toiminnallisia ja terveydellisiä hyötyjä. Mutta jos mielessä ei tapahdu muutosta, kumpikin on edelleen alttiina sille, että asanat ovat harjoituksen keskipiste. Varsinkin Ville rakennettuaan perustan kuntoon pääsee todennäköisesti nopeasti etenemään tällä kertaa hyvällä tekniikalla näyttäviin asanoihin, ja voi ajatella, että on entistä parempi joogassa.

Muutos harjoitustekniikassa ei kuitenkaan suoraan tarkoita merkittävää muutosta mielen tasolla. On mahdollista tehdä fyysisesti virheetöntä harjoitusta ja olla silti hyvin eksyksissä, juureton, ja epävarma ja elämä yhtä ankeaa kuin aikaisemminkin. Asanat eivät ratkaise arjen ongemia! Suorituskeskeinen lähestymistapa tekee myös mahdolliseksi harjoituksen arvottamisen onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi, mikä huonoina päivinä voi tehdä olon entistä kurjemmaksi.

Pirjolla ja Villelllä on kuitenkin toivoa. Ensi kerralla tarkastelen sitä, miten saada harjoitus toimimaan.

Artikkelisarja perustuu Helsingin Joogafetivaaleilla 2017 pitämääni esitelmään. 

Katso myös: Osa 1. Miksi joogata?