Milloin jooga toimii? Osa 2. Onko sama harjoitus kaikille sama?

Samalle joogatunnille osuu kaksi jooganoviisia, suorituskeskeinen, vahva  mutta kankea Pirjo-Pirteä sekä vaivattomasti liikkuva Ville-Vetreä. Mikä heidän tekemässään harjoituksessa on viime kädessä samaa?

Ajatellaan, että Pirjo-Pirteä ja Ville-Vetreä ovat juuri aloittaneet joogan ja osuneet samalle tunnille, jonka tuntikuvaus lupaa sopivasti haastetta liikkuvuuden ja voiman lisäämiseksi, jolloin mielikin toimii kirkkaammin. Miten he kokevat harjoituksen, ja hyötyvätkö he molemmat siitä?

Pirjo-Pirteä on 22-vuotias opiskelija. Hänellä on luontaisesti vahvat mutta kireät lihakset, hän käy säännöllisesti kuntosalilla. Hän on hyvin vaativa itseään kohtaan. Hän asettaa itselleen opinnoissaan korkeita tavoitteita jotka usein myös saavuttaa kovalla työllä. Hän tulee joogaan, koska kärsii niska-hartiaseudun jumeista ja selkäkivuista ja hakee harjoituksesta parempaa liikkuvuutta ja parempaa oloa.

Viereisellä matolla harjoittelee 39-vuotias Ville-Vetreä, joka on luovan alan yrittäjä. Hän on luonnostaan hyvin notkea ja nauttii saadessaan käyttää kehoaan monipuolisesti. Hän ei kuitenkaan ole kovinkaan vahva. Ville-Vetreä tulee joogaan koska ajattelee joogan olevan itselleen luontaista ja jotakin sellaista, mistä hän nauttisi.

Saman harjoituksen sudenkuopat

Siihen, hyötyvätkö Pirjo ja Ville samasta harjoituksesta, ei tietenkään ole yhtä yksiselitteistä ja oikeaa vastausta. Kumpikin voi saada samaa harjoitusta tehdessään itsensä hajalle tai parempaan kuntoon. Jos kuitenkin oletetaan, että kummallakin on harjoituksessa sama tavoite, Ville-Vetreälle luontaiset pitkälle viedyt asanat, voi olla että varsinkin Pirjon joogaura loppuu lyhyeen eikä Villekään selviä vaurioitta.

Pirjo-Pirteä on tottunut ajattelemaan, että mitä pidemmälle viety asento, sitä tehokkaampi. Hänelle haetut muodot eivät kuitenkaan ole lihaskireyksien ja rakenteen vuoksi mahdollisia. Pirjo voi saada aikaan kudosvaurioita lihaksiinsa yrittäessään tahdonvoimalla pakottaa kehonsa asanoihin. Jonkin aikaa harjoitusta tehtyään Pirjo ehkä lopettaa joogan, koska turhautuu ja kokee olevansa siinä huono.

Ville-Vetreä hakeutuu vaivatta näyttäviin asanoihin ja kokee olevansa joogassa lahjakas. Hän kuitenkin usein kompensoi tekniikasta. Villelle ei tule ehkä edes mieleen, että hänen harjoituksessaan voisi olla jotain vinossa, koska hän kokee pystyvänsä moniin asanoihin joihin monet muut eivät kykene.

Ulkopuolinen ehkä näkee että Ville kuitenkin fuskaa eikä kehon hallinta ole parhaimmillaan. Villen ei tarvitse kiinnittää huomiota tekniikkaan asanoiden luontevuuden takia, jolloin hän tiedostamattaan menee sieltä missä aita on matalin, joustaviin niveliinsä tukeutuen, tekniikasta oikaisten. Voi olla, että hänellä on jatkuvasti epämääräisiä kolotuksia nivelissä ahkerasta harjoituksesta huolimatta.

Mitä jos tekniikka olisi kohdallaan?

Avidya, tietämättömyys voi johtaa vääränlaiseen harjoitukseen.

Kummankin harjoituksen kompastuskivenä on se että harjoituksen kiintopisteenä on sisällön sijaan muoto. Pirjo ehkä repii jäykkiä lihaksiaan, Ville taas ohittaa asanatekniikan hienovaraisemman työskentelyn. Kummallakin on siis virheellinen käsitys omista lähtökohdista, minkä takia heidän tapansa tehdä harjoitusta on hajottava sen sijaan että se hoitaisi. Mutta entäpä jos he oivaltaisivat oman harjoituksensa fyysiset kompastuskivet, ja Pirjo alkaisi tehdä harjoitusta lempeämmin ja Ville kiinnittäisi huomiota asanatekniikkaan?

Vähitellen kummankin harjoitus alkaisi olla vakaalla pohjalla. Hyvällä tekniikalla tehdystä harjoituksesta koituu jo paljon toiminnallisia ja terveydellisiä hyötyjä. Mutta jos mielessä ei tapahdu muutosta, kumpikin on edelleen alttiina sille, että asanat ovat harjoituksen keskipiste. Varsinkin Ville rakennettuaan perustan kuntoon pääsee todennäköisesti nopeasti etenemään tällä kertaa hyvällä tekniikalla näyttäviin asanoihin, ja voi ajatella, että on entistä parempi joogassa.

Muutos harjoitustekniikassa ei kuitenkaan suoraan tarkoita merkittävää muutosta mielen tasolla. On mahdollista tehdä fyysisesti virheetöntä harjoitusta ja olla silti hyvin eksyksissä, juureton, ja epävarma ja elämä yhtä ankeaa kuin aikaisemminkin. Asanat eivät ratkaise arjen ongemia! Suorituskeskeinen lähestymistapa tekee myös mahdolliseksi harjoituksen arvottamisen onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi, mikä huonoina päivinä voi tehdä olon entistä kurjemmaksi.

Pirjolla ja Villelllä on kuitenkin toivoa. Ensi kerralla tarkastelen sitä, miten saada harjoitus toimimaan.

Artikkelisarja perustuu Helsingin Joogafetivaaleilla 2017 pitämääni esitelmään. 

Katso myös: Osa 1. Miksi joogata?