Tuleeko joogatessa epähuomiossa palvottua itselle vieraita Jumalia ja harjoitettua vierasta uskontoa? Tämän pulman ytimestä löytyy joogan ja uskonnon käsitteiden monimuotoisuus.
Kysymykset joogan ja uskonnon välisestä suhteesta koskettavat varhaiskasvattajia ja opettajia joogan ja buddhalaisuuteen pohjautuvien mindfulnesstekniikoiden suosion kasvun myötä.
Ne ovat hyviksi havaittuja työkaluja lasten mielialan säätelyn ja keskittymiskyvyn tukemiseksi, mutta voiko niiden käyttäminen olla joidenkin vanhempien vakaumuksen vastaista?
On ihmisiä, jotka eivät halua tulla joogatunneille, koska katsovat niiden sotivan omaa maailmankatsomusta vastaan. On myös ihmisiä, jotka haluaisivat kokeille joogaa, mutteivät uskalla, koska se aiheuttaisi lähimmäisten keskuudessa pahennusta.
Miten joogaan tulisi siis suhtautua? Ovatko asanat vaaraksi omalle jumalasuhteelle? Mihin sitoudun tehdessäni asanoita?
Joogan tekniikat ja niiden päämäärä
On tärkeää ymmärtää, että joogan asanat ja muut tekniikat ovat vain asanoita ja muita tekniikoita, ei sen enempää. Sellaisinaan niihin ei ole piilotettuna mitään salaista agendaa.
Asanoiden päämääränä on pitää keho terveenä ja mieli tasapainoisena, ei sen enempää. Asanat voisi hyvin korvata tasapainoisella voimaharjoittelun, lenkkeilyn ja rentoutumisen yhdistelmällä, mutta asanoiden hyvänä puolena on se että ne ovat monipuolisia ja tasapainottavat kehoa ainakin silloin, kun ne tekee järkevästi.
Ayurvedan näkökulmasta asanoita voidaan käyttää tasapainottamaan ylikierroksia (rajas) ja velttoutta (tamas) jolloin saavutetaan selkeä ja tyyni tila (sattva). Asanat ovat valmistava harjoitus siihen, mihin niiden aikaansaamaa kirkasta tilaa sitten haluaakaan käyttää.
Tarkoitus, johon asanoiden kautta saavutettua sattvista tilaa soveltaa, ei piile itse asanoissa vaan sen voi valita vapaasti. Sitä voi käyttää vaikkapa klassisen joogan eettisten ohjenuorien vastaisestikin. Joogan tekniikoiden avulla voi kehittää itsestään esimerkiksi harvinaislaatuisen valppaan rosvon.
Viisaampaa on kuitenkin hyödyntää selkeä ja tasapainoinen olo siihen, että hoitaa velvollisuutensa hyvin ja kohtelee muita ystävällisesti. Voi myös valita käyttää tämän tilan tuoman mielenrauhan ja parantuneen keskittymiskyvyn mantrameditaatioon tai kristilliseen rukoukseen, mutta lähtökohtaisesti itseään ei tarvitse sitoa mihinkään ennalta määrättyihin uskonnollisiin dogmeihin.
Voisi sanoa jopa niin, että varsinainen joogaharjoitus voi alkaa vasta kun kirkas, sattvinen tila on saavutettu.
Jooga uskonnollisena harjoituksena
Joogastudioiden sisustus usein tukee mielikuvaa asanoista lähtökohtaisesti uskonnollisena harjoituksena. Monen joogastudion varustukseen kuuluu ainakin yksi jonkin hindujumalan tai Buddhan patsas tai kuva. Useimmiten sillä on kuitenkin rooli ainoastaan koristeena tai itämaishenkisen tunnelman luojana.
Uskonnollinen jooga on aivan eri asia kuin jooga terveyttä ylläpitävänä harjoituksena, mutta asanoita, hengitystä ja keskittymistä kannattaa hyödyntää myös siinä.
Uskonnollinen joogaharjoitus on erilainen kuin monille tutumpi asanaharjoitus. Uskonnolliselle joogan tielle lähteminen on aina tietoinen, oma valinta. Uskonnollisen joogaharjoituksen tekniikoihin voi kuulua esimerkiksi Jumalan nimien toistaminen ja pyhien tekstien lukeminen.
Asanat toimivat tällöin keinona valmistaa kehoa ja mieltä tähän tarkoitukseen. Myös peittelemättömän uskonnollisessa, A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadan Bhagavad-Gita -kommentaarissa viitataan asanoihin voimisteluliikkeinä (BG 6.3.).
Joogan ja uskonnon käsitteet
Hämmennys joogan suhteen juontuu pitkälti siitä, ettei länsimaissa ole joogalle omaa kategoriaa vaan se koitetaan mahduttaa milloin liikuntaan, milloin uskontoon, kertoo 90-luvulta saakka intensiivisesti jooga harjoittanut, joogaopettajia kouluttava uskontotieteistä väitellyt Janne Kontala.
Eikä tässä vielä kaikki: ”Ei ole vain niin, että jooga ei istu meidän kategorioihimme, vaan myös niin että meidän uskontomme ei istu joogan kategorioihin”, Janne jatkaa. ”Näissä on on puolin ja toisin taustalla aika erilaiset tavat jäsentää todellisuutta.”
Ymmärrämme uskonnon usein tietyn dogmikokoelman totena pitämisenä ja seuraamisena. Joogan lähestymistapa on erilainen: Mitään joogan väitteitä ei tarvitse uskoa! Ne voi halutessaan ottaa vastaan mahdollisuuksia ja kokeilla itse, toimivatko ne omalla kohdalla.
Joogan ajatuksena ei lähtökohtaisesti ole syöttää itselle vieraita ajatuksia vaan oppia löytämään se mikä on itselle totta. Hyvin usein käy ennen pitkää niin, että nämä oivallukset ovat joogatekstien kanssa yhteneväisiä – mutta edelleenkään oma uskonnollinen integriteetti ei ole vaarassa.
Joogan hyödyistä
Jos joogaan liittyvät harjoitukset aiheuttavat voimakasta vastustusta, ne onviisaampaa jättää väliin. Ei ole tarkoituksenmukaista ehdoin tahdoin altistaa itseään millekään sellaiselle, missä kokee tekevänsä kompromisseja itsensä suhteen.
Jos kuitenkin päätyy joogan pariin, voi luottaa olevansa turvassa. Yksi hyödyllinen tapa ymmärtää jooga on nähdä se aivojen uudelleen ohjelmoimisena niin että kirkkaasta, miellyttävästä tyyneyden tilasta tulee vähitellen oletusasetus. Tästä tilasta käsin on parempi lähteä täyttämään tehtäviään, mitä ne sitten ovatkaan.
Pienikin häivähdys tällaisesta tilasta auttaa esimerkiksi päivähoidossa lapsia rauhoittumaan ja ottamaan toiset huomioon. Koululaiset hyötyvät sattvisen tilan myöntä parantuneesta keskittymiskyvystä. Nämä pätevät yhtä lailla myös aikuisiin.
joogamattoajatelmia 
Tämä aihealue ei todellakaan ole helppo Suomessa, eikä monessa muussakaan maassa.
Yksi olennainen tekijä on tietenkin se, että uskonto tarkoittaa kristinuskoa eli kaikki käsitteet käsitetään sen mukaan, vaikka kristinuskon ja joogan käsitteille ei ole suoraan vastineita, eikä joogassa ole kyse _uskomisesta_, kuten se varsinkin protestanttisessa kristillisyydessä on.
Joskus 80-luvulla keksin, että kun asun opiskelijatalossa, niin voin järjestää kerhohuoneella aamujoogaa… ei ollut suuri suosio sillä, enkä ihan kauhean kauaa yrittänyt. Kerran sinne kuitenkin tuli nuori mies (minäkin olin!), joka kysyi heti: ”Onko jooga sulle uskontoa vai urheilua?” Oikea vastaus olisi ollut urheilua, mutta se olisi paljastunut kyllä löysissä asanoissani ja tapanani on olla rehellinen, joten selitin jotain epämääräistä käsitteistä ja… ja…
Eikä siinä auttanut se, että olin jo vuosia aiemmin löytänyt kirjaston hyllystä akateemisen kirjasen Jooga-meditaatio ja psyykkisten häiriöiden problematiikka (https://jyu.finna.fi/Record/jykdok.70851), jossa psykiatri Lauri Rauhala ihan kohtuullisesti yritti juuri mallintaa sitä, miten paradigmat ovat erilaisia ja jooga tavallaan yhdistää ne, mitä me pidämme psykologiana, filosfiana ja aaargh, uskontona. 🙂
Itse olen aina tykännyt siitä, miten Patanjalin joogasutrissa ensin luetellaan harjoituksia, joilla päämäärän voi saavuttaa ja sitten (1.23) sanoo ”Ishvara pranidhanad va” – ”tai turvautumalla Jumalaan”. 🙂 Jos puhutaan Jumalasta, monien mielestä puhutaan uskonnosta, eikä siihen määritelmään ole vastaanväittämistä, vaikka itse tykkäänkin puhua enemmän maailmankuvastani, enkä uskonnosta, en omasta mielestäni seuraa mitään uskontoa. 🙂
Mutta joogan ”ongelmallisuus” menee uskonnonkin ulkopuolelle, sillä keskeinen asia joogassa on mieli ja senkin olemassaolo ollaan usein kiistämässä. Se on mieli, joka voi kehittyä ja ruumis voi vain toimia mahdollisimman hyvin, että mieli pääsee kehittymään. Siksi näitä keskustelua pitää käydä vielä kauan. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos ajatustesi jakamisesta! Tämä on todellinen viidakko tämä joogakenttä lähtien jo siitä että mitä ihmettä koko jooga ylipäätään on! Uskonnot tosiaan yleensä mielletään erilaisiksi dogmikokoelmiksi joista jokainen voi halutessaan valita itselleen sopivan minkä hyväksyy, ja tämän katsotaan sulkevan kaikki muut vaihtoehdot totaalisesti pois. Ja kuten ollaan nähty, tällaiset vastakkainasettelut ovat erinomainen kasvualusta monenlaiselle eripuralle kun pitää osoittaa miten itse on oikeassa ja muut väärässä, vaikkeivät oikeassa ja väärässä olemisen käsitteet varsinaisesti edes päde tällä kentällä. Mielikeskustelu on sitten oma suonsa :).
TykkääTykkää