Kun joogamatka alkaa syventyä, monia alkaa kiinnostaa alkuperäiset joogan klassikkotekstit. Tässä tarkastelen, millaisia tekstejä ovat Yoga-sutra ja Bhagavad-Gita, ja millaisiin tarkoituksiin ne sopivat.
Yoga-sutrassa ja Bhagavad-Gitassa jooga on vakavasti otettava projekti ja elämäntapa, ei harrastus jolle suodaan aikaa silloin kun itselle sopii. Kummassakin jooga on vastaus erääseen elämän suurimmista kysymyksistä: Miten saavuttaa sellainen onnellisuus, joka ei ole ohimenevää?
Yoga-sutra on ilmaisultaan minimalistinen. Ollakseen ymmärrettävä se vaatii kommentaarin. Bhagavad-Gita on ilmaisultaan runollinen ja helpommin lähestyttävä. Myös Bhagavad-Gitasta on saatavilla kommentoituja versioita, jotka syventävät tekstin sisältöä, mutta toisin kuin Yoga-sutra, teksti toimii hyvin myös ilman kommentaaria.
Elämä tuo väistämättä mukanaan kärsimystä. Kärismystä voi paeta aistinautintoihin, mutta ne ovat lyhytaikainen ratkaisu. Joogan tarjoama ratkaisu on sen sijaan kestävä. Yoga-sutra ja Bhagavad-Gita antavat hieman erilaiset, joskaan ei yhteensopimattomat vastaukset tähän kysymykseen.
Yoga-sutra ja keskittyneisyyden vaaliminen
Yoga-sutra on kuin kartta joogapolulla luovimiseen. Yoga-sutrassa joogalla tarkoitetaan syvää keskittyneisyyden tilaa jossa mielen sisältöjen jatkuva vaihtelu lakkaa (YS 1.2). Tällöin saavutetaan kaikesta aineellisesta ja samalla kaikenlaisista tyytymättömyyden aiheista vapaa puhtaan tietoisuuden tila (YS 1.3). Kun tämä tila on pysyvä, ei kärsimys ole enää mahdollista.
Yoga-sutran viitoittama tie tähän päämäärään kulkee meditaation kautta. Keskittymistä edistää astangajoogan eli joogan kahdeksan osan seuraaminen. Näitä osia ovat suhdetta ulkomaailmaan määritävät yamat eli kiellot, suhdetta itseen määrittävät niyamat eli määräykset, asana eli asento (tarkoittaen ensisijaisesti keskittymisharjoituksiin soveltuvia istuma-asentoja mutta myös kehoa niihin valmistavia liikkuvuutta ja voimaa lisääviä asentoja) pranayama eli hengityksen hallinta, pratyahara eli aistien hallinta sekä kolme yhä syvenevän keskittymisen tasoa, dharana, dhyana ja samadhi.
Jotta olosuhteet intensiiviselle keskittymiskyvyn harjoittamiselle olisivat mahdollisimman otolliset, on hyvä olla mahdollisimman vapaa aineellisista sitoumuksista kuten esimerkiksi työstä tai perheestä. Yoga-sutran ohjeistama harjoitus sopii siis parhaiten erakko-olosuhteisiin. Tämä on hyvä pitää mielessä kun lukee Yoga-sutraa. Kaikki sen sisältämät ohjeet eivät ole tarkoituksenmukaisia meille, joilla tällaisia sitoumuksia on.
Bhagavad-Gita ja ruuhkavuosijooga
Sen sijaan Bhagavad-Gita tuo joogan arjen keskelle. Bhagavad-Gita mainitsee Yoga-sutran mukaisen dhyanajoogan eli meditaatioon keskittyvän joogan yhtenä mahdollisena tienä joogan päämäärän saavuttamiseksi, muttei ainoana. Bhagavad-Gita esittelee myös filosofiseen pohdiskeluun perustuvan jnanajoogan tien.
Pääpaino Bhagavad-Gitassa on karma- ja bhaktijoogassa – erityisesti jälkimmäisessä. Bhagavad-Gita vastaa kysymykseen, miten ikävätkin velvollisuudet voidaan valjastaa joogan käyttöön. Näin parhaimmillaan kaikesta toiminnasta tulee askelmia joogan polulla. Siinä missä Yoga-sutran jooga on monilta osin mahdotonta ruuhkavuosiarjen keskellä, Bhagavad-Gitan näkökulmasta arjen kiireet eivät ole mikään ongelma joogassa.
Karmajooga on tuloshakuisuudesta vapaata toimintaa. Voimme tehdä vain parhaamme, mutta lopputulos ei lopulta ole meidän käsissämme. Siispä sitä on turha ottaa harteilleen. Tätä on karmasta – muttei vastuusta – vapaa toiminta. Kun en ole kiintynyt tekojeni lopputulokseen, ne eivät hetkauta mielenrauhaani.
Bhaktijooga on taas antaumuksen joogaa. Siinä missä karmajoogassa toiminnan tuloksista luovutaan, bhaktissa toiminta nähdään Jumalan palvelemisena. Meissä lukuisten ehdollistuminen myötä lujasti istuva tapa nähdä itsemme maailman keskipisteenä ja muu maailma vapaasti käytettävissämme olevana resurssina käännetään päälaelleen.
Bhaktiharjoituksen myötä alankin nähdä itseni pienenpienenä osana suurempaa kokonaisuutta, ja sen sijaan että maailma olisi täällä mahdollistaakseen minulle aistinautintoja, onkin niin päin että minä olen täällä – lukuisten muiden tietoisten olentojen ohella – palvellakseni minun käsityskykyni ylittävää kokonaisuutta.
Perspektiivinmuutos on niin radikaali että se vaatii mielen totuttamista. Yksi bhaktin keinoista tähän on mantrameditaatio. Mantrat puhdistavat mieltä itsekkäistä ehdollistumista ja auttavat muistamaan bhaktin näkökulman omassa toiminnassa ensin ainakin joskus, harjoituksen myötä yhä useammin.
Syvin rauha ja ilo
Vaikka Bhagavad-gitan viesti näyttäytyy erilaisena kuin Yoga-sutran, tekstit ovat ennemminkin toisiaan täydentäviä kuin toisilleen vaihtoehtoisia. Yoga-sutran yamat ja niyamat ovat hyvä tarkistuslista siihen, kuljettaako harjoitus oikeaan suuntaan, eikä Yoga-sutran mielen toiminnan ja sen pysäyttämisen tekniikan tuntemuksesta ole bhaktin tiellä haittaa.
Kuten edellä kävi ilmi, bhakti ei ole ainut Bhagavad-Gitassa esitelty joogan tie – joskin se nostetaan siinä jalustalle. Myös Yoga-sutra tarjoaa astangajoogan ohella muita vaihtoehtoja joogan päämäärän saavuttamiseksi. Yksi niistä on niyamoista viimeinen, Ishvara pranidhana eli bhakti.
Siinä missä Yoga-sutran joogan päätepiste tuo vapauden kärsimyksestä, bhakti lisää siihen vielä ilon. Kun mieli on puhdistunut itsekkäistä ehdollistumista, oma todellinen asema kokonaisuuden palvelijana on ilmiselvä. Kärsimys juontuu siitä, että itseltä puuttuu jotakin. Kun saa joka hetki toteuttaa syvintä kutsumustaan, mitään olennaista ei enää puutu. Tällöin joka hetki on ilontäyteinen. Tällainen ilo on monin verroin syvempää iloa kuin aistillisesta mielihyvästä kumpuava ilo.
Bhakti on kiistatta uskonnollista joogaa, mutta mitä uskonnollisuus joogan kontekstissa oikein tarkoittaa? Näkökulman tähän kysymykseen voit lukea täältä.
joogamattoajatelmia 