Tasapainoasanat muodostavat yhden tärkeän asanaryhmän joogassa. Tasapainoilla voi vaikkapa yhden jalan varassa tai käsien varassa. Mutta mitä hyötyä tasapainoasanoista on?
Tasapainoinen keho ei tarkoita täydellisen symmetristä kehoa. Emme käytä kehon oikeaa ja vasenta puolta samalla lailla, joten ei ole tarkoituksenmukaista, että niitä harjoituksen avulla pyrittäisiin saamaan samanlaisiksi.
Oikeakätisen ei ole järkevää pyrkiä käyttämään vasenta kättään samalla lailla kuin oikeaa. Samanlaisia puolieroja on myös jaloissa. Käytämme toista jalkaa enemmän ponnistamiseen, ja tasapainokin yleensä löytyy paremmin toisella puolella.
Sen sijaan tasapainoinen keho tarkoittaa sitä, että keho toimii tasapainoisesti. Se tarkoittaa sitä, että oikeakätinen käyttää oikeaa kättään sen verran että se ei rasitu liikaa, ja jos se joskus ylirasittuu esimerkiksi liiallisesta hiirenkäytöstä tai käsin kirjoittamisesta, asialle tehdään jotain etteivät vaivat kroonistu: ettei keho ala oireilla epätasapainotilaa.
Joskus tasapainottava harjoitus voi olla kätisyyden kääntäminen päälaelleen: oikeakätinen voi opetella käyttämään hiirtä vasemmalla kädellä. Entä miltä tuntuisi harjata hampaat eri kädellä kuin yleensä? Tällaiset pienet muutokset ovat myös hyvää aivojumppaa.
Asanat ja tasapaino
Tästä pääsemme tasapainoasanoihin. Seisten tehtävissä tasapainoasanoissa kehon painoa kannatellaan kahden jalan sijaan yhdellä jalalla. Sinällään yhdellä jalalla seisomisen taito on kohtalaisen hyödytön. Sille on vaikea löytää suoria arjen sovelluksia, ellei tee työkseen tasapainoakrobatiaa.
Tasapainoasanoissa ei ole juurikaan merkitystä sillä, miten korkealle saa nostettua toisen jalan – riippuu toki siitä, mitä asanalla hakee. Tärkein tasapainoasanoiden vaikutus on tukijalan vahvistaminen. Kun toisen jalan nostaa ylös – mihin asentoon tahansa – tukijalan pienet asentoa kannattelevat lihakset joutuvat työskentelemään ja näin ne vähitellen vahvistuvat.
Omilla tunneillani tehdään melkein aina vriksasana, puuasento. Kun joogan aloittaa, kokemukseni mukaan vriskasana on hyvä mittapuu harjoituksessa edistymiselle. Alkuun siinä on vaikea pysyä, mutta tasapaino alkaa löytyä yllättävän pian sinnikkäällä harjoittelulla.
Ja sitten kehitys tyssää. Ehkä ottaa myös takapakkia. Tasapainoon vaikuttaa moni asia kuten vireystila ja keskittyneisyys.
Jos harjoituksesi sisältää aina saman tasapainoasanan, sen avulla voi seurata oman harjoituksen kulkua ja voi olla mielenkiintoista havainnoida, miten eri asiat vaikuttavat tasapainon ylläpitämiseen.
Tasapaino horjumaan
Jos asanan tekee aina samalla tavalla, pidemmän päälle asana vain ylläpitää saavutettua lihasvoimaa. Toki haastetta voi lisätä pidentämällä siinä vietettävää aikaa, mutta mitään kovin uutta asana ei tarjoa. Ja kuten sanottu, vriksasanan hallitseminen ei sinällään ole kovin tarpeellinen taito.
Jotta kehitystä pääsisi tapahtumaan edelleen, välillä on hyvä hakea uutta näkökulmaa tasapainoasentoihin. Mitä jos antaisikin alustasta nostetun jalan liikkua vapaasti, keksiä erilaisia tapoja kiertää tukijalka, antaa keskivartalon ja käsivarsien elää mukana?
Kun tällaista harjoitusta tekee hetken aikaa, voi huomata löytäneensä jaloistaan taas uudenlaisia lihaksia. Lisäksi liikkuvissa tasapainoharjoitteissa voi tarkkailla, miten tasapaino ei ole ainoastaan sitä, miten tukevasti tukijalka pysyy alustassa. Tasapaino on koko kehon yhteistyötä. Miten löydän tasapainon uudestaan kun muutan käden asentoa? Millä tavalla keskivartalon työskentely heijastuu muualle kehoon?
Tasapainoasanoiden hyöty
Kuten sanottu, elämässä pärjää vallan mainiosti ilman taitoa seistä pitkiä aikoja yhden jalan varassa. Tasapaino ja kyky hahmottaa kehoa ja saada kehon osat kommunikoimaan keskenään ovat kuitenkin tärkeitä taitoja pitää yllä.
Niitä tarvitaan muun muassa kun kävelemme. Kuulin kiehtovan määritelmän kävelystä: kävely on hallittua kaatumista. Jokaisella askeleella horjutamme tasapainoa ja haemme sen uudelleen. Yleensä tämä tapahtuu automaattisesti ilman että sitä tarvitsee juurikaan ajatella.
Kun ikää alkaa tulla lisää tai kun tuki- ja liikuntaelimistö ei enää toimi syystä tai toisesta totutulla tavalla, käveleminen muuttuu epävakaammaksi. Jokainen askel on kuin hyppy tuntemattomaan. Se vaikuttaa myös mieleen: olo on kävellessä epävarma, jolloin tulee käveltyä yhä lyhyempiä matkoja. Se vuorostaan alkaa jossain vaiheessa rajoittaa elämää.
Tasapainoasanat henkisenä harjoituksena
Tämän lisäksi tasapainoasanoista voi tehdä henkisen harjoituksen, joiden avulla tarkastellaan omaa tapaa suhtautua itseen kohdistuviin vaatimuksiin. Jos tasapainoasanoita suorittaa ajatuksella enemmän, voimakkaammin, näyttävämmin ja kauemmin, se on palkisevaa hyvinä päivinä mutta lannistavaa huonoina.
Kun tasapainoasanan muuttaa henkiseksi harjoitukseksi, varsinaisena harjoituksena ei enää ole yhden jalan varassa pysyminen, vaan asenne jolla sen tekee. Tällöin tärkein sääntö on hymyillä kun horjuu riippumatta siitä hymyilyttääkö silloin vai ei.
Tämä J. Brownilta opittu harjoitus on voimallinen. Siinä mennään suoraan joogafilosofian ytimeen: puretaan haitallisia ehdollistumia (”kun horjun, soimaan itseäni ja ehkä jopa kiroan”) ja korvataan ne hyödyllisemmillä (”kun horjun, voin hymyillä”).
Tällöin en olekaan enää automaattisten reaktioiden heiteltävissä vaan pystyn itse hallitsemaan sitä miten suhtaudun väistämättä elämän varrella kohtaamiini vastoinkäymisiin. Otan hyväksyen vastaan sen mitä tulee ajattelematta että siinä olisi kyse minun ominaisuuksistani (”horjun koska olen huono,” ”pysyn asanassa koska olen hyvä”). Näin saan hiljalleen otettua etäisyyttä egoon ja edettyä kohti vapaata, tasapainoista elämää.
Aiheesta muualla: Asanoita-blogi: Tasapainoa ja eudaimoniaa
joogamattoajatelmia 