Joogakoulupudokas: henkistä kasvua ja shoppailua Intiassa

Viimeksi kirjoittamani kirjaesittelyn (Lumoavat lehmät: erilainen matkakertomus) aloitin julistamalla etten pidä matkakertomuksista. Siihen nähden tämä syksy on ollut poikkeuksellinen: sain juuri luettua kolmannen hyvän matkakertomuksen lyhyen ajan sisään, kiitos äitini joka näitä minulle tasaiseen tahtiin kiikuttaa.

Joogakoulupudokas on brittiläisen Lucy Edgen kirjoittama kertomus viiden kuukauden mittaisesta Intian-matkasta. Matkan varrella Lucy kiertää joogakouluja ja ashrameita etsien kosmisen onnellisuuden lisäksi itselleen miestä sekä vetreää ja hyvännäköistä vartaloa.

Kirja on kirjoitettu rehellisesti, hauskasti ja asiantuntevasti eikä sitä malta jättää käsistään. Lucy kiertää matkansa aikana Intian tärkeimmissä joogakeskuksissa (kuten esimerkiksi astanga vinyasa joogan keskus Mysore, sivananda-ashram Nayyar Damissa, Äiti Amman ashram Amritapurissa, Oshon ashram Poonassa, Krishnamacharya Yoga Mandiram Chennaissa ja integraalijoogan keskus Auroville).

Lukija saa hyvän kuvan elämästä ja tunnelmasta eri keskuksissa, siitä miten henkinen harjoitus sekoittuu joogamatkailijoiden hyvinkin maalliseen hauskanpitoon joka voi tarkoittaa paras joogavartalo -kisoja uima-altaan äärellä tai hyvinkin kosteita öitä. Myös henkisten keskusten epäkohdat alkavat tulla yhä näkyvämmiksi mitä pidempään Lucy yhdessä paikassa viettää. Henkisiin asioihin keskittyminen ei vie pois ihmisten välisiä valtataisteluita ja vallankäyttöä.

Lucy oppii matkan varrella joogasta yhtä ja toista. Kirjassa esitellään laajalti joogan filosofista käsitteistöä helppotajuisesti ja tarkasti. Kirjan filosofiasisältöjen tarkkuus yllättää siksikin että Lucy kertoo useampaan otteeseen olleensa ashramien filosofian luentojen aikana aika pihalla. Ilmeisesti Intian-matka inspiroi häntä oppimaan lisää.

Kohti tietoista elämää

Vieraillessaan Krishnamacharya Yoga Mandiramissa Lucy alkaa hiljalleen oivaltaa hitaan, kuulostelevan harjoituksen voiman, vaikka se tuntuukin aluksi turhauttavalta. Tämä alkaa tuoda häntä takaisin oman kehonsa äärelle.

Aurovillessä Lucy käy Henri-nimisellä hierojalla hoidattamassa kipeää niskaansa. Henrin sanat kiteyttävät hyvin sen miksi joogassa tapahtuu loukkaantumisia:

”Sinun selkänikamasi sulautuvat yhteen koska lihakset puristavat niitä vuosien jännitysten jälkeen vetäen niitä yhteen tiukasti, tiukasti, tiukasti. Ja nyt et tunne mitään selkärangassasi koska sinun kehosi on unohtanut miten tuntea. Meidän täytyy suostutella lihakset uskomaan, että kaikki on okei. Ei pelkoa. Ne voivat päästää otteensa. Mitään huonoa ei tapahdu. OM. […] Sinä muutat takaisin kehoosi, tulet taas tietoiseksi, sinun mielesi ja kehosi muuttavat yhteen. Jooga on hyväksi kun kehosi on tietoinen, mutta jos tietoisuutta ei ole voit loukata itsesi.”

Lopulta Lucy toteaa matkansa olleen vain pitkä shoppailumatka. Vaatteiden ja meikkien sijaan hän on vain shoppaillut kokemuksia.

”Ostoslistalla oli ollut uusi elämä, parempi keho, jonkin verran syvempää tarkoitusta ja poikaystävä ja sitten oli lista paikoista ja joogakouluista, joista voisin tuon kaiken löytää. Eipä siinä ollut paljoakaan eroa iltapäiväshoppailuun kotona Lontoossa.”

Lucy myöntää tavoiteelleensa eskapistista fantasiaa, ja palaa takaisin kotiin mukanaan tyytyväisyys omaan elämään sellaisena kuin se on: ”Jos voisin vain hyväksyä sen, että olin mitä olin ja lopettaisin erityisyyden tavoittelun ja joogajumalattareksi pyrkimisen niin ehkä edistyisin hieman.”

Jooga ei ole sitä että lisäisimme itseemme jotakin meistä puuttuvaa. Se on kaiken meihin kuulumattoman raivaamista pois.

Matkansa varrella Lucy kastautuu myös pyhänä pidetyssä Ganges-joessa.

Lucy Edge: Yoga School Dropout. 2005

Suomentanut Lamppu Laamanen 2012 (LampLiteLtd)

Kiire, vastustuskyky ja flunssakausi

Miten ylläpitää vastustuskykyä kiireen keskellä? Tämä on askarruttanut minua jo vuosia. Luulen, että olen vihdoin pääsemässä jyvälle hyvän vastustuskyvyn ainesosista.

Olen huomannut itsessäni vuosien varrella saman kaavan. Kesällä kansalaisopiston tunnit ovat tauolla ja töitä vähemmän. Silloin elämäni on enimmäkseen kiireetöntä ja aikaa on helppo löytää minua ravitseville asioille.

Tämä pokekulho ravitsi kaikkia aisteja ja koko kehoa!

Syksyllä kiire alkaa hiipiä elämääni. Oma työaikataulu on tiivis, ja lisäksi pitää huolehtia lasten menoista. Vaivihkaa uni alkaa häiriintyä, alan syödä epäsäännöllisesti ja heikkolaatuisempaa ravintoa. Sitten onkin yhtäkkiä flunssa päällä.

Parin vuoden ajan minulla on ollut projektina oman vastustuskykyni parantaminen. Olen herkkä sairastumaan hengitystieinfektioihin, jotka vieläpä astman takia jäävät pitkäksi aikaa päälle.

Flunssa tulee ensisijaisesti kosketustartuntana. Jos siltä kokonaan haluaa välttyä kannattaa viettää flunssakausi eristyksissä. Jos tämä ei tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta, muutakin on toki tehtävissä.

Haluan jakaa joitain keinoja joihin olen sitoutunut tälle talvikaudelle. Voi olla, että saat tästä vinkkejä oman listasi laatimiseen!

• Kiireen välttäminen. Olen opetellut sanomaan ei ja budjetoimaan kalenteriin myös tyhjää tilaa, josta vieläpä sallin itseni nauttia.
• Terveellinen ruokavalio. Kiireessä tulee syötyä mitä sattuu. Silloin kun ei olekiire, voi panostaa ruokaan enemmän. Terveellisen ruuan ei tarvitse olla monimutkaista. Tunne, miltä ruoka tuntuu kehossa aterian jälkeen! Itse jätän kahvin aina silloin tällöin vähän vähemmälle kun alan huomata sen tekevän olosta entistäkin levottomamman. Itselläni helpointa on satsata laadukkaaseen aamiaiseen.
• Omien voimavarojen ja oman olon rehellinen tarkkailu päivittäin. Pranayamaharjoitus on erinomainen väline tähän. Hengitys kertoo yllättävän paljon omasta tilasta kunhan oppii kuuntelemaan sitä!
• Mukavien ja itseä ravitsevien asioiden tekeminen. Jos sattuu olemaan vaikka pari tuntia ”ylimääräistä” aikaa, sen voi varsin hyvin viettää sohvalla hyvää kirjaa lukien sen sijaan että käyttäisi sen johonkin ”hyödylliseen”, joka kuitenkin kuormittaa.
• Hermoston rauhoittaminen sopivalla asana- ja pranayamaharjoituksella.
• Ulkoilu luonnossa. Liikunta tekee aina hyvää ja oleilu ulkoilmassa auttaa nukkumaan hyvin. Metsä on sattvinen ympäristö ja siinä oleilu auttaa lisäämään sattvaa myös itsessään.
• Nenän huuhtelu päivittäin. Nenänhuuhtelu saattaa jopa joskus ehkäistä flunssan kehkeytymisen! Suolavesi huuhtoo nenän limakalvoilta virukset pois.
• Käsihygienia. Pitäisi olla itsestään selvää.

  

  Vakiouimapaikkani syksyisenä aamuna.

• Kylmäuinti. Ei sovi kaikille, mutta itse huomaan miten nopea pyrähdysjääkylmässä meressä saa mielihyvähormonit hyrräämään ja hetken päästä olon tasaantumaan sopivan rauhalliseksi. Kylmäuinnin jälkeen tuntuu hyvältä pukeutua oikein lämpöisiin ja mukaviin vaatteisiin.
• Itsemyötätunto. Stressi johtuu usein liiallisista vaatimuksista joita joko muut asettavat meille tai joita itse asetamme itsellemme. Iloton suorittaminen on harvoin tie kestävään onneen, sen sijaan itsensä kohteleminen samoin kuin itselle oikein rakasta henkilöä voi ollakin. Joskus flunssa on viesti varata aikaa levolle. Mettameditaatio on yksi keino harjoitella lempeyttä itseä ja muita kohtaan.
• Luottamus ja perspektiivi. Loppujen lopuksi terveyteni ei ole kokonaan omissa käsissäni. Flunssa on loppujenlopuksi pieni vaiva.

Entä millainen asanaharjoitus parantaa vastustuskykyä? En usko että on yhtä asanaa jota tekemällä pystyisi välttymään infektioilta, vaikka Hatha Yoga Pradipika lupaileekin monelle asanalle, pranayamalle, kriyalle ja mudralle  hyvinkin laaja-alaisia positiivisia vaikutuksia.

Savasana on mitä mainioin asana sen tiedostamiseksi, miten voi.

Yksittäisiä asanoita tärkeämpää on tiedostaa miten voi ja mikä auttaa milloinkin voimaan paremmin tai ylläpitämään hyvää vointia ja mukauttaa harjoitus asianmukaisesti.

Toisinaan alavireisen olon on parantanut reipas asanaharjoitus, kuten reipas vinyasa flow, astangajooga tai inversioita sisältävä harjoitus. Toisinaan taas olon tasaantuminen vaatii minuuttikaupalla restoratiivisen joogan asanoissa rentoutumista antaen stressitasojen hiljalleen laskea. Nämä ovat ääripäät – näiden välille mahtuu laaja kirjo tapoja tehdä asanaharjoitusta.

Vastustuskyvyn parantaminen ei ole tekniikkalaji. En usko, että on mahdollista lisätä elämäänsä yhtä asiaa, olipa se jokin ravintoaine, toimenpide tai liikuntamuoto, joka taianomaisesti tekisi immuuniksi infektioille. Niitä kaikkia kannattaa kyllä käyttää apuna.

Vastustuskyvyn parantaminen vaatii hienovaraista läsnäoloa ja sen tiedostamista, miten voin ja miten asiat vaikuttavat minuun. Kitkemällä sairastumisalttiuden juurisyy on mahdollista saada aikaan pitkälle aikavälille ulottuva muutos. Olen päätynyt siihen, että omalla kohdallani juurisyy on kiire ja siitä kumpuava ilottomuus.

Vastustuskyvyn vahvistamisen ytimen voisi tiivistää tähän: välitä siitä miten voit.

Itsemyötätunnosta kiinnostuneille suosittelen Ronnie Grandellin kirjaa ”Itsemyötätunto”.