Ajauduin eräänä iltana keskusteuluun aiheesta ”uskotko karmaan”. Minusta koko kysymys on väärä. Perustelen seuraavassa, miksi.
Uskomus, fakta ja käsite
On asioita jotka ovat uskon kohteita ja asioita jotka ovat faktoja. Sitten on käsitteitä, joiden kautta todellisuutta voidaan jäsentää.
Esimerkkinä uskon kohteesta käy vaikkapa uskomus, että elämä jatkuu jossakin muodossa kuoleman jälkeen. Vallitsevan säätilan toteaminen taas ilmaisee faktan, jonka kuka tahansa voi tarkistaa. Tarkistusmahdollisuuden puuttuessa se muuttuu uskomukseksi. Jos en itse pääse mitenkään tarkistamaan, millainen sää ulkona on ja joku kertoo minulle, että siellä sataa vettä, voin tilanteesta riippuen uskoa tähän tai olla uskomatta.
Merkityksellistä keskustelua voidaan käydä kun käsitteiden merkitys on selvillä. Asiaa edistää, jos keskustelun kaikki osapuolet ymmärtävät käsitteet samalla lailla, eli jos he käyttävät samaa käsitettä viittaamaan samaan asiaan.
Kuulostaa itsestään selvältä, mutta tämä puoli jää usein uupumaan. Otetaanpa esimerkiksi ajattelun käsite. Varhaismodernissa filosofiassa käytiin juupas-eipäs -vääntöä siitä, ajattelevatko eläimet vai eivät. Sillä ei pääse puusta pitkälle. Jos on vakuuttunut siitä että eläimet ajattelevat, tuskin pyörtää kantaansa vain koska joku toinen sanoo, ettei asia ole niin.
Kun asiaa tarkemmin tutkii, huomataan, etteivät erimielisyydet olekaan niin suuria kuin miltä ensin vaikutti. Kukin osapuoli on vain käyttänyt termiä ’ajattelu’ hieman eri tavoin. Jollekin ajattelu on ympäristön havainnoimista ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä käytännön tasolla, toiselle taas kykyä abstraktiin käsitteellistämiseen.
Mistä päästään takaisin karmaan. Uskaltaisin väittää, että suuri osa niistä, jotka eivät usko karmaan, mieltävät karman epämääräisesti. Kenties niin, että hyviä tekoja tekemällä voi voittaa itselleen palkintoja onnekkaiden sattumusten muodossa, tai että karma olisi jokin maaginen kohtalo joka määrää kaikesta. Tai sitten karman käsitteeseen liitetään käsitys jälleensyntymien kiertokulusta, joka mielletään epäuskottavana hypoteesina.
Karman psykologia ja neurofysiologia
Karma voidaan selittää psykologisesti ja neurofysiologisesti.
Karman psykologinen selitys liittyy toiminnan motiiveihin. Jos toimintaa motivoi siitä saavutettavat tulokset, toiminta lisää karmaa. Jos toiminnan tuloksilla ei ole merkitystä vaan toiminta tehdään pyyteettä siksi, että se pitää tehdä, toiminta ei kerrytä karmaa.
Edellinen tapa lisää egoon plus- tai miinusmerkkejä toiminnan tuloksesta riippuen. 
Haluttu tulos kasvattaa egoa, epätoivottu taas antaa egolle kolauksen. Jälkimmäinen, pyyteetön ja velvollisuuteen perustuva toiminta ei taas liity millään tavalla egoon.
Tästä päästään neuropsykologiaan. Edellinen tapa vahvistaa tai heikentää tietynlaiseen toimintaan liittyviä hermoyhteyksiä lopputuloksesta riippuen. Hyvä palaute vahvistaa tiettyä toimintatapaa, huono palaute heikentää. Tämä taas muovaa sitä, miten toimimme jatkossa ja millaiseksi miellämme itsemme.
Joogafilosofian näkökulma karmaan
Joogakielellä ilmaistuna kaikenlainen kokemus jättää mieleen muistijäljen, samskaran, joista muotoutuu monenlaisia taipumuksia ja toimintamalleja, vasanoita. Nämä toimivat pitkälti tiedostamattomalla tasolla.
Karmaa kerryttävä, tulossidonnainen toiminta lisää vasanoita jotka kiinnittävät meitä yhä tiukemmin prakritiin, aineelliseen luontoon. Rajasin, tuloshakuisen kiihkeyden laatu tulee yhä vallitsevammaksi.
Pyyteettömän toiminnan ollessa keskipisteenä mieleen painautuva jälki on sattvinen, kirkas. Koska toiminnan lopputulos ei ole kokonaan käsissämme, tehtyämme parhaamme viisainta on päästää irti ja luottaa. Toiminta ei jätä jälkeensä haitallista samskaraa, joka saa joko soimaamaan itseään tai kasvattaa egoa.
Tällaisen toimintatavan vakiintuessa on jatkossa yhä helpompi toimia pyyteittä, itse toimintaan keskittyen. Pyyteettömän toiminnan hermoyhteydet vahvistuvat.
Mutta eikö karma ole uskonnollinen käsite?
Karman käsite on keskeinen osa idän uskontoja. Se ei tee karmasta itsessään uskonnollista käsitettä. Se että tapa toimia jättää jäljen joka vaikuttaa tapaan toimia tulevaisuudessa on tosiasia.
Uskonnon puolelle hypätään siinä vaiheessa kun aletaan pohtia, mitä karman merkitys suuremmassa mittakaavassa on.
Kun karma liitetään käsityksiin menneistä tai tulevista elämistä, ollaan uskonnon puolella. Silloin mielekäs kysymys on, uskotko karman vaikuttavan jälleensyntymään.
Joogan maailmankuvassa tämän elämän aikana muovautuneeet neuraaliset jäljet vaikuttavat siihen, millainen tuleva elämämme on. Jos elämän aikana on sattunut onnistumaan kaikkien haitallisten, aineeseen sitovien samskaroiden poistamisessa ja olemaan kerryttämättä uutta karmaa, vapautuu jälleensyntymien kiertokulusta.
Tämä on asia jota ei pystytä todentamaan muuten kuin ehkä jossain vaiheessa kokemuksellisesti.
joogamattoajatelmia 