Mikä on joogan paikka kun elämä ahdistaa? Missä kulkee raja tunteidenhallintatekniikoiden ja eskapismin välillä? Miten joogan voi valjastaa kuljettamaan kohti eheämpää minuutta?
Jooga auttaa tyynnyttämään myrskyävän mielen. Jooga auttaa pysymään vakaana arjen kuohuissa. Jooga tuo mielenrauhan jolloin ärsyttävät asiat eivät vaikuta enää samalla tavalla kuin ennen. Jooga muuttaa mielenlaatua niin, etteivät maalliset asiat enää kiehdo kun joogasta löytyy moninkertainen ilo.
Parhaimmillaan jooga opettaa tunteiden ja vireystilan säätelyä, kehon tiedostamista ja ennen pitkää myös kehon tuntemusten ymmärtämistä. Asanat saavat energian kiertämään ja tasoittumaan. Pranayama tuo mieleen kaivattua hiljaisuutta, ja meditaatio on parhaimmillaan puhdasta blissiä.
Allekirjoitatko nämä?
Väitän että siinä missä nämä väitteet ovat tosia niissä piilee kavala ansa. Se voidaan nimetä vaikkapa hyväksi fiilikseksi.
Kohti stressin ydintä
Kun itsellä menee heikosti, stressitasot ovat hälyttävän korkealla tai mieliala alhainen, joogan harjoitukset tarjoavat tervetulleen pikafiksin siihen.
Pitkäkestoisella stressillä on lukuisia haittavaikutuksia. Keinot stressitasojen hallintaan ovat arvokkaita ja niihin pitää tarttua. Jooga on huomattavasti terveempi tapa käsitellä huonoa oloa kuin päihteet.
Joogaan voi kuitenkin joskus motivoida halu välttyä ahdistavilta asioilta, joihin ei syystä tai toisesta halua tarttua tai tunteilta, joita ei halua kohdata.
Stressin juurisyynä voi olla se että omassa elämässä on liikaa kuormittavia tekijöitä. Jos kyse on oman itsen ulkoisesta seikasta, esimerkiksi liiallisesta työmäärästä, sille on melko yksinkertaista tehdä jotakin: voi harjoitella sanomaan ei.
Toisinaan kyse voi olla siitä, että itse toimii toistuvasti tavalla, joka aiheuttaa lisää kärsimystä, esimerkiksi ottamalla vastuulleen liikaa tehtäviä. Silloin herää kysymys, mikä saa ottamaan vastuulleen niin paljon. Vaikka huomaakin kärsivänsä, ei ehkä tiedosta, mikä saa toistamaan samaa käyttäytymismallia kerta toisensa jälkeen.
Jooga ja välttely
Kun haitalliset toimintamallit jylläävät, myös joogaharjoituksella on riski vääristyä. Sen sijaan että se olisi tietoista, hyväksyvää läsnäoloa, siitä tuleekin oman olon manipulointia ja sivuutettujen tunteiden sysäämistä vieläkin syvemmälle. Riittävässä endorfiinipöllyssä elämä tuntuu taas hetken aikaa kepeältä.
Tällainen ratkaisu ei tuo pitkäkestoista vapautusta. Kärsimyksen siemen on edelleen vahvasti läsnä ja vaikuttaa omaan toimintaan. Sen hallitessa toiminta perustuu pitkälti erilaisiin defensseihin ja pakokeinoihin, joista osa on hienostuneempia, osa karkeampia.
Joogassa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi voimakasta ja dynaamista harjoitusta, joka saa endorfiinit jylläämään. Tai sitten se voi tarkoittaa pitkälle vietyä taitoa hengitellä ja rentouttaa ahdistavat ja puristavat keholliset tuntemuksen piiloon osaamatta erottaa, milloin kyseessä on pelkkä lihasjännitys ja milloin taas tunne jolla on jokin tarina ja viesti.
Siinä missä tällaiset säätelykeinot ovat tärkeitä tunteiden hallinnan taitoja, niiden käyttö voi olla liiallista. Silloin on kyse pakenemisesta.
Pimeyden kohtaaminen
Kun pakenemiseen perustuvat ratkaisut on kerta toisensa jälkeen todettu jäävän vaikutuksiltaan lyhytaikaisiksi, on aika kääntää rohkeasti katse kohti omaa pimeää puolta. Muuten se jää koko ajan taustalle vaikuttamaan välillä huudellen että täällä ollaan yhä.
Pimeän puolen kohtaaminen ei ole eteeristä joogablissiä. Se on kyyneleitä ja kippuralle vievää sydäntä särkevää, tukahduttavaa ahdistusta. Se on oman itsensä näkemistä keskeneräisenä kokonaisuutena, ei pelkkänä siloiteltuna versiona, kelpaamisena joogalle vain silloin kun menee hyvin.
Jooga voi herkistää huomaamaan, että pinnan alla kuohuu. Tällöin työskentelyssä on saavutettu yhteys tunteeseen. Se ei enää tapahdu pelkästään kehon tasolla. Tällöin on mahdollista tarttua ahdistuksen syyhyn.
Jos mielialaoireet jäävät päälle pidemmäksi aikaa ja oma jaksaminen huolestuttaa, joogaopettaja ei ole enää oikea taho jonka puoleen kääntyä vaan terveydenhuollon ammattilainen. Silti se ei tarkoita, että olisi sekoamassa, päinvastoin. Se tarkoittaa, että perustavanlaatuinen paraneminen voi alkaa.
Joogan tehtävä myllerrysten keskellä
Sen lisäksi, että joogaa voi käyttää pakopaikkana liian hektisestä tai muuten epämiellyttävästä elämästä, sen tekniikoita on mahdollista käyttää myös voimakkaiden tuntemusten aikaansaamiseen. Tällöin voi tulla se harhakäsitys, että jooga toimii vain silloin kun se aiheuttaa niitä.
Joogan tehtävänä ei siis ole voimakkaiden tuntemusten tai tunteiden provosoiminen. Jos se tekee niin, harjoitus on vääränlaista tai liian voimakasta. Joogan tehtävänä on tuoda arjen keskelle vakautta, tasaisuutta ja harmoniaa sekä keinoja selvitä tunnemyräköistä, ei aiheuttaa niitä (YS 1.2.). Tavallisessa arjessa useimmilla on jo valmiiksi riittävästi myllerrystä.
Omia tunteita ei pidä siis työntää piiloon muttei myöskään provosoida valloilleen niin että jää niiden alle, tunnemyräkän jyräämäksi. Tunteiden tarkastelu on turvallista kun ohjakset pysyvät omissa käsissä: uskallan kohdata myös sen mistä en pidä, mutta osaan myös palata takaisin turvalliseen ja vakaaseen tilaan.
Vasta sitten kun oman pimeän puolen kanssa on päästy sopuun, joogan lupaukset kestävästä mielenrauhasta alkavat olla ajankohtaisia.
joogamattoajatelmia 