Joogasta voi saada monenlaisia hyötyjä. Joogan etiikka antaa suuntaviivat sille, miten ne saa heijastumaan laajemmalle.
Jotta joogaharjoitus olisi tarkoituksenmukaista, tulee tietää mitä siitä hakee. Jooga on nippu tekniikoita, joita voi käyttää moneen tarkoitukseen. Joogasta voi hakea helpotusta selkävaivoihin, mielenkiintoisia haasteita tai rentoutumista, tai vaikkapa parempaa keskittymiskykyä.
Jooga elämäntapana on laajempi asia kuin jooga harrastuksena. Tällöin voidaan kysyä, mitä muuta voi tehdä selkänsä hyvinvoinnin eteen kuin siihen sopivaa asanaharjoitusta? Miten säilyttää tasapaino rentouden ja haasteiden välillä? Kun osaa keskittyä, mihin suunnata huomio?
Jooga tekniikkavalikoimana ei itsessään anna vastauksia näihin kysymyksiin. Kivuton ja vakaa olo tekevät oikeastaan minkä tahansa asian helpommaksi. Joogan jälkeen voi olla helppo keskittyä vaikkapa sipsien syömiseen, mutta jos se tulee tavaksi aina joogan jälkeen, olo todennäköisesti ajan mittaan huononee.
Tarkoituksenmukaisen joogaharjoituksen luonteeseen kuuluu, että se kuljettaa kohti sattvaa, selkeää, miellyttävää ja tyyntä tilaa, jossa on helpompi nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat. Mutta miten niiden kanssa sitten menetellään?
Joogaetiikan tehtävänä on toimia tarkistuslistana sellaiselle joogaharjoitukselle, joka ei pelkästään aja omia, itsekkäitä intressejä vaan jonka hyödyt heijastuvat myös joogin ympärille.
Tunnetuin joogaetiikan järjestelmä on Patanjalin Yoga-sutrassa listaamat viisi yamaa eli rajoitusta. Niistä tärkein on ahimsa, väkivallattomuus. Muut yamat ovat satya, totuudellisuus; asteya, varastamattomuus; brahmacarya, jonka voisi kääntää vaikkapa kohtuullisuudeksi sekä aparigraha, omistamattomuus.
Mitä sitten on vialla, jos saa harjoituksestaan pontta epärehelliseen toimintaan, jolla vahingoitetaan muita ja joka addiktoi aistinautintoihin? Jos halutaan, että kyseessä on joogaharjoitus syvemmässä merkityksessä, se on silloin todennäköisesti vähintäänkin hienosäädön tarpeessa. Harjoitus saattaa olla liian voimakasta tai liian passivoivaa.
Kun harjoituksen suuntaviivana pidetään sattvaa, näiltä ongelmilta vältytään. Sattvisessa tilassa yamojen noudattaminen tulee luontevammin kuin ylivirittyneenä tai matalasuhdanteessa. Sen lisäksi, että yamat toimivat tarkistuslistana harjoituksen suunnalle, ne voidaan myös nähdä sattvisen toiminnan kuvauksina.
Kun näkee itsensä samassa asemassa muiden elävien olentojen kanssa, ei tee mieli vahingoittaa muita. Totuuden vääristely ja luvatta ottaminen palvelevat usein itsekkäitä intressejä. Niille ei ole tarvetta kun on hyvä olla juuri siinä missä on. Silloin ollaan aidon onnellisuuden äärellä, ja kaikki aineellinen alkaa menettää merkitystään nautinnon lähteenä.
joogamattoajatelmia 