Kenellä on oikeus käydä joogatunnilla? Onko ihmisryhmiä, jotka eivät koe olevansa tervetulleita joogatunneille? Pitäisikö joogan olla kaikkien saavutettavissa? Millaisin keinoin se voisi onnistua?
Somen usein tarjoama joogakuvasto välittää viestin, että joogin tulee olla notkea ja ketterä ja mieluusti myös hoikka ja sukupuoleltaan nainen. Toinen yleinen käsitys joogasta on, että siinä lähinnä löhöillään lattialla ja tulee kysymykseen korkeintaan siinä vaiheessa kun ”oikea” liikunta ei ole vaihtoehto. Todellisuus on onneksi laajempi kuin kumpikaan näistä yleistyksistä, mutta näissä kummassakin on totuuden siemen.
Onko kehitysvammainen ihminen oikeasti tervetullut joogatunnille? Entä vanhempi mies, joka alkaa heräillä siihen että liikunta olisi hyväksi? Entä reilusti ylipainoinen henkilö, jolle käveleminenkin on työlästä?
Joogatunnin suunnittelu ja ohjaaminen perusterveille, liikunnallisille ihmisille on helppoa. Voi suunnitella jotain ja ohjata sen mitä on suunnitellut. Mutta entä sitten kun tunnille on tulossa henkilö, jolta on ehkä jäänyt tuntikuvaus lukematta ja jolla ei kerta kaikkiaan ole valmiuksia suoriutua ohjaajan suunnittelemasta tunnista?
Joitain tunteja on aivan oikeutettua profiloida enemmän jooganneille sopiviksi. Tällaisia tuntityyppejä ovat esimerkiksi vinyasa flow ja voimajooga. Tällöin ohjaajalta ei voi vaatia koko tuntikonseptin pistämistä uusiksi vain siksi, että tunnille on eksynyt joku, joka ei siitä suoriudu.
Takataskussa olisi kuitenkin aina hyvä olla vaihtoehtoja: jos välivinyasa ei tunnu kaikkien kohdalla tarpeelliselta, voi aivan hyvin antaa vaihtoehdoksi esimerkiksi lapsen lepoasennossa huilaamisen. Jos ei saa natarajasanassa kiinni jalkaterästä, voi kokeilla ihan vain nostaa toista jalkaa alustasta tai kokeilla seinästä tukea pitäen, saisiko otteen housunlahkeesta. Ylipäätään ohjaajan olisi hyvä olla selvillä siitä, mikä on milloinkin asanan ydin ja millä eri tavoin se on toteutettavissa.
Jos näyttää siltä, että tunnilla on ollut mukana henkilö, jolle tunti on ollut liian vaikea, hänen kanssaan on jälkeenpäin hyvä keskustella asiasta ja ehkä suositella toisenlaista tuntia, jottei hänelle jäisi sellaista käsitystä että hän on epäsopiva joogaan.
Jotkut erityistilanteet vaativat asiantuntemusta jota joogaohjaajalla ei välttämättä ole. Tällöin opettajan on hyvä olla rehellinen osaamisensa suhteen. Sen sijaan että välittää viestin, ettei tunnille haluava ole oikeanlainen, voi perustella, miksi tuntityyppi ei todennäköisesti ole tällä kertaa hyödyllinen. Joskus voi olla myös tarpeen olla rohkeutta itsensä peliin ja kertoa, ettei oma osaaminen ohjaajana tällä kertaa riitä, ja ehkä ohjata aloitteleva joogi jollekin toiselle ohjaajalle tai tuntityypille. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi raskaana olevan tullessa tunnille, jos raskaana olevien ohjaaminen on vierasta.
Tällaisissa tilanteissa on siis hyvä osata tarjota jokin vaihtoehto tilalle: joku toinen ohjaaja tai toinen tuntityyppi. Joskus voi olla tarpeen kertoa tarjolla olevista erityisryhmistä. On olemassa esimerkiksi miesten erityistarpeet huomioivaa äijäjoogaa, kehitysvammaisille suunnattua erkkajoogaa tai tuolijoogaa liikuntarajoitteisille. Jonkun voi olla aiheellista aloittaa yksilöllisestä ohjauksesta, jossa käydään läpi asanoiden mukauttaminen omia tarpeita vastaaviksi.
Ihan kaikkea ei siis tarvitse ryhmätunneilla mukauttaa ihan kenelle tahansa sopivaksi, mutta omalla toiminnallaan ja viestinnällään ohjaaja voi vaikuttaa paljon siihen, millainen kuva oppilaille jää itsestään joogina.
Jooga on paljon muutakin kuin asanoita. Viisaassa asanaharjoituksessa olennaista on löytää itselle tarkoituksenmukaisia asentoja ja liikeratoja. Lisäksi jooga voi olla itselle tarkoituksenmukaisia tapoja säädellä vireyttä ja ylläpitää tai edistää terveyttä, päivittäistä keskittymistä ja hiljentymistä sekä sitä että hoitaa velvollisuutensa parhaansa tehden. Tällainen jooga on kaikkien saatavilla olipa oma tilanne mikä tahansa.
joogamattoajatelmia 