Joogatunneillani pysähdytään usein kuulostelemaan omaa oloa. Tuntini usein myös alkavat ja päättyvät näin. Tämä ei ole ollenkaan turhanpäiväinen juttu eikä kyse ole pelkistä huilailutauoista. Sen sijaan tämä on erittäin keskeinen ja syvällinen osa tuntejani.
Lähestymistavassani keskeistä on se, ettei joogaharjoitus ole suorite. Se ei tarkoita, että suorituskeskeisyys olisi aina ja kaikkialla pahasta. Tekee suorastaan hyvää haastaa itseään aina välillä. Minun joogatuntini eivät kuitenkaan ole paikka sille. Niillä tehdään harjoitusta itseään hoivaten eikä itseltään vaatien. Pysähtyminen tekemisen keskellä voi olla hyvä herättelijä tämänkin suhteen.
Kun tarkastelee omaa oloaan joogatuntia aloittaessaan, huomaa paremmin sen hetkiset tarpeensa. Vaikka ryhmätunnilla kaikki tekevät näennäisesti samaa harjoitusta, sama muoto tarjoaa mahdollisuuden monenlaiselle sisällölle. Harjoituksen voi tehdä lempeämmin ja rauhoittavalla asenteella, jos se on se mitä kaipaa, tai sitten voi purkaa energiaansa revittelemällä reippaammin. Aina ei ole pakko tehdä vähintään samanlaisella intensiteetillä vähintään yhtä syviä asanoita kuin viimeksi.
Kun tämän lisäksi palaa oman olonsa äärelle tunnin päätteeksi, huomaa tunnin aikana tapahtuneen muutoksen. Usein joogatunnin jälkeen olo on miellyttävämpi ja tyynempi kuin ennen sitä. Kun tämän panee erikseen merkille, alkaa huomata säännönmukaisesti toistuvan kaavan. Miellyttävään ja tyyneen oloon haluaa palata. Niinpä asian tietoinen tarkastelu auttaa pitämään yllä harjoitusmotivaatiota.
Oman olon tarkastelussa on myös se idea, että kun siihen aina silloin tällöin kiinnittää huomiota, tulee ajan mittaan huomanneeksi myös, että olo on aina hieman erilainen. Joskus selkää kolottaa, joskus hartiat ovat jumissa, joskus on suorastaan euforinen ja energisen virtaava olo. Joskus mieli on levoton eikä keskittymisestä meinaa tulla mitään, toisinaan taas on helppo ihan vaan olla.
Tämä on erittäin tärkeä asia huomata. Vaikka se saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mielellämme on taipumus vakuuttaa meidän päinvastaisesta varsinkin silloin, kun menee heikommin. Tuntuu, että ikävä olotila on pysyvä ja voi olla jopa toivoton olo.
Kuitenkin kokemuksemme sisältö vaihtelee hetkestä toiseen, joskus nopeasti ja joskus tuskastuttavan hitaasti. Se, mikä pysyy on näkökulma, josta käsin sitä tarkastelee, toisin sanottuna tietoisuus.
Näin sen voi esimerkiksi tehdä:
- Voit tarkastella konkreettisia fyysisiä tuntemuksia. Mitkä kohdat kehostasi koskettavat alustaa? Miten painosi jakautuu alustalle? Miltä vaatteet tuntuvat iholla? Entä lämpötila?
- Voit skannata kehoasi esimerkiksi päästä varpaisiin pannen merkille, mitä huomaat. Välttämättä kaikkialla ei tunnu mitään erityistä. Joku kohta taas saattaa suorastaan huudella itsestään.
- Voit suunnata huomion hengitykseen. Jos sitä on hankala havaita, voit vaikka tuoda toisen käden vatsalle ja toisen rintakehälle. Hengitystä ei tarvitse muuttaa. Sen lisäksi, että hengitys on fysiologinen toiminto, jokainen hengitys on myös kokemuksellinen.
- Voit tarkastella, oletko jonkin tunnetilan vallassa. Tunteen ei tarvitse olla voimakas.
- Voit myös seurailla, minkälaisia ajatuksia mielessäsi vilisee ja missä tahdissa.
joogamattoajatelmia 