Millainen olo sinulla on nyt?

Joogatunneillani pysähdytään usein kuulostelemaan omaa oloa. Tuntini usein myös alkavat ja päättyvät näin. Tämä ei ole ollenkaan turhanpäiväinen juttu eikä kyse ole pelkistä huilailutauoista. Sen sijaan tämä on erittäin keskeinen ja syvällinen osa tuntejani.

Lähestymistavassani keskeistä on se, ettei joogaharjoitus ole suorite. Se ei tarkoita, että suorituskeskeisyys olisi aina ja kaikkialla pahasta. Tekee suorastaan hyvää haastaa itseään aina välillä. Minun joogatuntini eivät kuitenkaan ole paikka sille. Niillä tehdään harjoitusta itseään hoivaten eikä itseltään vaatien. Pysähtyminen tekemisen keskellä voi olla hyvä herättelijä tämänkin suhteen.

Kun tarkastelee omaa oloaan joogatuntia aloittaessaan, huomaa paremmin sen hetkiset tarpeensa. Vaikka ryhmätunnilla kaikki tekevät näennäisesti samaa harjoitusta, sama muoto tarjoaa mahdollisuuden monenlaiselle sisällölle. Harjoituksen voi tehdä lempeämmin ja rauhoittavalla asenteella, jos se on se mitä kaipaa, tai sitten voi purkaa energiaansa revittelemällä reippaammin. Aina ei ole pakko tehdä vähintään samanlaisella intensiteetillä vähintään yhtä syviä asanoita kuin viimeksi.

Kun tämän lisäksi palaa oman olonsa äärelle tunnin päätteeksi, huomaa tunnin aikana tapahtuneen muutoksen. Usein joogatunnin jälkeen olo on miellyttävämpi ja tyynempi kuin ennen sitä. Kun tämän panee erikseen merkille, alkaa huomata säännönmukaisesti toistuvan kaavan. Miellyttävään ja tyyneen oloon haluaa palata. Niinpä asian tietoinen tarkastelu auttaa pitämään yllä harjoitusmotivaatiota.

Oman olon tarkastelussa on myös se idea, että kun siihen aina silloin tällöin kiinnittää huomiota, tulee ajan mittaan huomanneeksi myös, että olo on aina hieman erilainen. Joskus selkää kolottaa, joskus hartiat ovat jumissa, joskus on suorastaan euforinen ja energisen virtaava olo. Joskus mieli on levoton eikä keskittymisestä meinaa tulla mitään, toisinaan taas on helppo ihan vaan olla.

Tämä on erittäin tärkeä asia huomata. Vaikka se saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mielellämme on taipumus vakuuttaa meidän päinvastaisesta varsinkin silloin, kun menee heikommin. Tuntuu, että ikävä olotila on pysyvä ja voi olla jopa toivoton olo.

Kuitenkin kokemuksemme sisältö vaihtelee hetkestä toiseen, joskus nopeasti ja joskus tuskastuttavan hitaasti. Se, mikä pysyy on näkökulma, josta käsin sitä tarkastelee, toisin sanottuna tietoisuus.

Näin sen voi esimerkiksi tehdä:

  • Voit tarkastella konkreettisia fyysisiä tuntemuksia. Mitkä kohdat kehostasi koskettavat alustaa? Miten painosi jakautuu alustalle? Miltä vaatteet tuntuvat iholla? Entä lämpötila?
  • Voit skannata kehoasi esimerkiksi päästä varpaisiin pannen merkille, mitä huomaat. Välttämättä kaikkialla ei tunnu mitään erityistä. Joku kohta taas saattaa suorastaan huudella itsestään.
  • Voit suunnata huomion hengitykseen. Jos sitä on hankala havaita, voit vaikka tuoda toisen käden vatsalle ja toisen rintakehälle. Hengitystä ei tarvitse muuttaa. Sen lisäksi, että hengitys on fysiologinen toiminto, jokainen hengitys on myös kokemuksellinen.
  • Voit tarkastella, oletko jonkin tunnetilan vallassa. Tunteen ei tarvitse olla voimakas.
  • Voit myös seurailla, minkälaisia ajatuksia mielessäsi vilisee ja missä tahdissa.

Keskustelu yinjoogasta Jouni Hallikaisen kanssa

Sain tutustua yinjooganopettaja ja joogakirjailija Jouni Hallikaiseen joulukuussa 2017. Ensimmäinen kohtaamisemme oli Oasiksella, jossa Jouni tuli minun yinjoogatunnille. Jäimme keskustelemaan tunnin jälkeen. Sittemmin olemme tavanneet säännöllisesti ja jutustelleet etupäässä joogan opettamisesta. Olemme huomanneet, että meillä on samansuuntainen näkemys siitä, mikä yinjoogan opettamisessa on olennaista.

Niinpä keskustelumme johtivat lopulta siihen, että aloimme suunnitella yhteistä jatkokoulutusta yinjooganopettajille syksyksi 2021 (tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen täältä). Halusimme avata meidän ajatusmaailmaamme, jotta koulutuksesta kiinnostuneet saisivat paremman käsityksen lähestymistavastamme.

Kreeta: Jouni, olet kertonut, että sinua puhuttelee erityisesti taolainen filosofia. Kertoisitko hieman lisää siitä, mikä siinä puhuttelee juuri sinua ja miten se linkittyy yinjoogaan?

Jouni: Taolaisen filosofian ja yinjoogan suhde on minusta niin tiivis, että usein koen yinjoogan puhtaasti taolaisen filosofian harjoitukseksi. Esimerkiksi taolaiset ajatukset kohtuudesta, pehmeydestä, hiljaisuudesta ja elämän virtaavuudesta omalla painollaan ovat kaikki ydinajatuksia myös omassa yinjoogaharjoituksessani sekä yinjoogan opetuksessani. Koen, että opiskelemalla taolaista filosofiaa ymmärrän myös yinjoogaharjoituksen periaatteet paremmin. Harjoittamalla yinjoogaa puolestaan koen ahaa-elämyksiä taolaisen filosofian sisäistämisen suhteen. En enää osaa, enkä edes halua yrittää, erottaa noita kahta asiaa toisistaan. 

Jouni rentoutumassa

Jouni: Kreeta, mitä sinä koet merkittäväksi yinjoogan ydinajatukseksi, kun siitä kuorii pinnalta pois postmodernin joogan elementit, kuten esimerkiksi perinteisen kiinalaisen lääketieteen meridiaaniteorioineen? Ja jatkokysymys, mitkä koet tällaisen joogaharjoituksen harjoittamisen suurimmiksi hyödyiksi? 

Kreeta: Näen, että yinjoogan taika piilee tietoisuustaidoissa ja rentoutumisessa. Tietoisuustaidoilla tarkoitan sitä, että pysähtyessä oppii huomaamaan yhä hienovaraisempia asioita omasta kehostaan ja oman mielensä toiminnasta. Parhaimmillaan se johtaa siihen, että osaa käyttää kehoaan arjessa tavalla, josta ei koidu niin paljon kremppoja, ja oman mielen toiminnan tiedostaminen ja sietäminen taas auttaa toimimaan viisaammin.  Lisäksi sillä että ottaa itselleen säännöllisesti aikaa rentoutumiseen yinjoogaharjoituksen muodossa on valtavat ja konkreettiset terveysvaikutukset.

Kreeta lempiasanassaan

Kreeta: Opetat suosittuja kolmen tunnin mittaisia Total Yin -harjoituksia. Yinjooga-asanoita ei ole kovinkaan montaa. Minkä näet olevan oman opetuksesti ydin?

Jouni: Suosin omassa harjoituksessani sekä opetuksessani suhteellisen pitkiä asanoita, joten yinjoogan asana-arsenaalista löytyy hyvin asentoja vaikka seitsemäksi tunniksi. Asana tosin itsessään on minulle nykyisin vähemmän merkittävä kuin ennen. Toki ne ovat ulkoisesti edelleen yinjoogaharjoitukseni keskiössä, mutta enemmänkin ulkoisten puitteiden rakennuspalikoina. Harjoitus itsessään tapahtuu enemmän ja enemmän meditatiivisilla sekä hermostollisilla tasoilla, joihin päästään erilaisissa asanoissa viipyiltäessä. Asana on ikään kuin aktiivinen ja ulkoinen tekijä, harjoituksen ydin itselläni on kuitenkin passiivisessa olemisessa ja havainnoinnissa. Tähän on tultu lähinnä pitkän ja ahkeran oman harjoituksen kautta. Omia tuntemuksiani, havaintojani ja päätelmiäni olen sitten tuonut pala palalta omaan opetukseen. Sitä kautta olen päässyt tekemään lisähavaintoja sen suhteen, mikä resonoi Total Yin -harjoituksiini osallistuvissa yinjoogeissa. Aika pitkälti se meditatiivinen itsetutkiskelu sekä silkka rento oleminen tuntuu tuottavan ihmisille parhaat kokemukset ja hyödyt.

Jouni: Minua kiinnostaisi Kreeta kuulla niistä asioista, jotka sinun viime vuosien lähihoitajaopiskelusi on tuonut omaan yinjoogaopetukseesi. Mikä on esimerkiksi muuttunut opetuksesi suhteen verrattuna vaikkapa opiskelujasi edeltäneeseen tilanteeseen?

Kreeta: Jooganopettajan urani aikana minua on kiinnostanut joogan terapeuttiset mahdollisuudet ja joogan soveltaminen erityistarpeisiin. Siksi olen opiskellut Svastha Yoga Therapy -ohjelman viimeistä moduulia lukuunottamatta. Yksi suurimmista kutsumuksistani joogan alalla on viedä joogaa niille, joille perinteiset ryhmätunnit eivät ole vaihtoehto esimerkiksi terveydellisistä tai psyykkisistä syistä. Jotta tulisin taitavammaksi tässä, halusin opiskella myös virallisen terveydenhuollon tutkinnon pohjaksi. Joogan osaamisesta on ollut huimasti apua hoitotyössä – olen työskennellyt kehitysvammaisten asumisyksiköissä sekä tehnyt yhden pitkän harjoittelujakson sairaalan vuodeosastolla. Hoitoalan opintojen myötä opetuksessani painottuu yhä enemmän länsimainen fysiologia sen sijaan että puhuisin meille vieraamman kiinalaisen lääketieteen termein. Tätä kautta voin olla yhä luottavaisempi sen suhteen, että harjoitus on oppilaille hyödyksi.

EKG-käyrää

Kreeta: Entä miten on sinun kohdallasi, millä tavalla oma opetuksesi on vuosien varrella muuttunut? Millainen on mielestäsi hyvä yinjooganopettaja?

Jouni: Oma opetukseni on muuttunut aina sitä mukaa, kun oma harjoitukseni ja kiinnostuksen kohteeni ovat muuttuneet. Opiskelen jatkuvasti lisää niin joogan kuin muunkin saralla ja pyrin tuomaan kaiken aikaa uusia elementtejä mukaan joogaani sekä opetukseeni. En halua toistaa vuodesta toiseen samoja asioita vaan alati kehittyä ja laajentaa omaa ymmärrystäni – jakaen sitä sitten eteenpäin. Esimerkiksi kiinalaisen lääketieteen teorioiden liittäminen yinjoogaan on omalta osaltani vähentynyt vuosi vuodelta ja samaan aikaan esimerkiksi keskushermoston sekä aivojen toiminnan yhteys harjoitukseen on kasvanut.

Tämä kaikki liittyy myös siihen, millainen on mielestäni hyvä yinjoogaopettaja. Minusta hyvä opettaja on omalla polullaan jatkuvasti etenevä ikuinen oppija, joka opettaa niitä asioita, mitä itse on opiskellut ja ymmärtänyt. Hänellä on oma persoona ja sydän opetuksessa mukana ja sitä kautta selkeä ”oma ääni”. Hän ei siis esimerkiksi toista suoraan jonkun toisen sapluunaa vaan ohjaa sekä opettaa itsensä kautta ja itsensä näköistä harjoitusta. Tykkään myös kovasti, jos yinjoogaopettaja uskaltaa puhua muustakin kuin asanasta tai anatomiasta. Etenkin silloin, jos hän tietää mistä puhuu, välittää sitä mitä on ymmärtänyt – ja uskaltaa pelkän ohjaamisen sijaan myös opettaa.

Joogaa vauvan kanssa

Olen pitänyt jo useamman vuoden ajan suuren suosion saavuttaneita äiti-vauva -joogaryhmiä. Idean näihin ryhmiin sain vauvakerhosta, jossa kävin lapseni kanssa tämän vauvavuotena. Siellä oli ensin muskari-tyyppistä toimintaa, minkä jälkeen kahviteltiin ja keskusteltiin vapaasti. Erityisesti tämä jälkimmäinen osuus teki vauvakerhosta viikon henkireiän. Oikein laittauduin aina kun oli vauvakerhopäivä!

Oli siis tärkeää päästä jakamaan vauva-arjen iloja ja haasteita muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Äiti-vauva -joogaryhmät perustuvat tälle ajatukselle. Muskarin sijaan ryhmässä ensin joogataan, ja keskustelut eivät ole täysin vapaita vaan joka kerralle on oma aiheensa. Olemme keskustelleet oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä, nukkumisesta, syömisestä, vauvanhoitoon liittyvistä tavaroista ja parisuhteesta. Keskustelujen ideana ei ole selvittää, kuka suorittaa äitiyttä parhaiten vaan jakaa kokemuksia ja ajatuksia ja joskus purkaa sydäntä kyyneliin saakka.

Kuva: Anna Haapalainen

Joogaharjoituksessa huomioidaan raskauden ja synnytyksen jälkeiset sekä vauvanhoitoon liittyvät erityispiirteet. Näitä ovat muun muassa vatsan ja lantion seudulle kohdistuvan paineen välttäminen, syvien keskivartalon lihasten ja lantionpohjan tiedostaminen ja vahvistaminen, selän neutraalin asennon löytäminen, yläselän vahvistaminen, rintarangan mobilisointi, hartioiden rentoutus, vuorovaikutus vauvan kanssa ja rauhoittuminen. Liikkuvuuden lisääminen tai intensiivinen vatsalihastreeni eivät kuulu vauvavuoden harjoitukseen.

Suurimman osan liikkeistä voi tehdä vauvan kanssa, mutta aina on mahdollista tehdä harjoitus myös itsekseen, jos vaikka vauva sattuu nukkumaan tai viihtyy lattialla. Jos välillä vauva kaipaa enemmän huomiota, voi aivan hyvin pitää harjoituksesta taukoa. Vauva on kuitenkin vauvavuoden keskipiste. Tämän vuoksi tunneilla tehdään sama harjoitus ainakin kaksi kertaa.

Ideana tunneissa on myös se, että harjoituksista voi poimia itselleen sopivat niin että niitä voi tehdä itsekseen kotona. Vauvavuoden jooga tarkoittaa harvoin kaikessa rauhassa tehtyä puolentoista tunnin joogaa. Realistisempaa on miettiä, millaisia hyvinvointia edistäviä liikkeitä voi tehdä silloin tällöin päivän mittaan vauvanhoidon ohessa tai vauvan kanssa.

Tunneilla vallitsee ajoittain kaaos, mikä on täysin ok tällaisessa ryhmässä. Jos oma vauva haluaa huutaa koko tunnin ajan, hänellä on täysi oikeus tehdä niin. Tarvittaessa voi mennä vaikka hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan vauvan kanssa. Vauvajoogassa harjoitellaan ennen kaikkea lempeää ja joustavaa suhtautumista siihen, että kaikki ei ole koko aikaa täysin hallinnassa, mutta silti voi välillä suunnata huomiota siihen miltä oma keho tuntuu ja katsoa, olisiko parista rauhallisesta ja tietoisesta hengityksestä rauhoittamaan kiihtyneisyyttä. Näin vauvajoogan opit kantavat myös vauvavuoden jälkeen.

Pidän MamaYoga -kursseja Oasiksella keskiviikkoisin klo 11.30 – 12.15. Näillä tunneilla ei ole keskusteluosuutta, mutta tunnin jälkeen on mahdollista jäädä salille juomaan teetä ja rupattelemaan. Seuraava kurssi alkaa 28.10.

Seuraava äiti-vauva -joogakurssi Auralan opistolla alkaa 11.1.2021. Kurssi on maanantaisin klo 10.45 – 12.00. Ilmoittaudu mukaan tästä.

Kuva: Anna Haapalainen

Joogaopen korona-arki

Tämä kevät on ollut töiden puolesta poikkeuksellista aikaa. Tässä postauksessa kerron, miten oma työnkuvani on muuttunut.

Maaliskuun alkupuoli meni synkissä tunnelmissa. Ei oikein tiennyt, mitä on edessä. Pelkoa herätti myös ajatus ryhmätuntien kohtalosta. Jos ne loppuisivat, jäisin tyhjän päälle. Näin näytti aluksi käyvän.

Onneksi työnantajani ovat sopeutuvaisia ja keksivät nopeasti uudenlaisia toimintatapoja. Auralan opiston kurssit jatkuivatkin verkkokursseina. Myös Oasiksessa siirryttiin tuntien livestriimaukseen. Loppujen lopuksi minulta loppui vain yksi ryhmä.

Ennen tätä kevättä olen tehnyt vain yhden joogavideon Auralan YouTube-kanavalle. Kerroin siinä kesäjoogakurssistani ja demonstroin hartiasillan. Ja yhtäkkiä joogavideoiden laatiminen onkin keskeisin osa työnkuvaani!

Aluksi oli outoa joogata yksin kotona ja selostaa harjoitusta puhelimelle. Jotta jonkinlainen kosketus ryhmäläisiini säilyisi, koitin pitää heitä mielessäni harjoituksia ohjatessani. Mutta on se ihan erilaista kun ei näe niitä jotka tekevät harjoitusta! En voi nähdä, onko harjoitus liian raskas tai pitkästyttävä, tai onko jokin ohje epäselvä. Onneksi tällaisia tapauksia varten on sähköpostikonsultaatiomahdollisuus, jota jotkut ilokseni ovatkin käyttäneet, jos ei muuten niin kertoakseen harjoituksen sujuvan mukavasti.

Hämmentävintä on ollut yinjoogan ohjaaminen videon kautta. Yinjoogatunneillani on paljon hiljaisuutta, mutta minuuttikaupalla hiljaa oleminen videolla tuntuu tyhmältä. Pelkään, että se häiritsee keskittymistä – ehkä joku valpastuu tarkistaakseen, että pyöriihän video edelleen. Helpotuksekseni olen saanut kuulla, että myös yinjoogavideoni ovat olleet toimivia.

Yinjoogan puolikas perhosasana.

Aikaa videointeihin on mennyt hurjasti. Ei ole lainkaan yksinkertaista säätää puhelin sellaiseen kohtaan, mistä näkyy ohjaamani harjoitus hyvin. Osa videoista vaati myös useamman oton, ennen kuin onnistuivat. Dynaamisia sarjoja ohjatessani tuppaan sekoilla puolissa, mikä ei tunnilla haittaa mutta videolla aiheuttaa turhaa hämmennystä.

Tunneilla minun ei ole tapana tehdä juurikaan itse mukana demonstraatioita lukuunottamatta. Videoiden kohdalla se taas ei tule kysymykseen, joten videoita kuvatessani saan itsekin tehtyä kunnon joogaharjoituksen, tosin sillä erotuksella että omiin tuntemuksiini ja hengitykseni rytmiin keskittymisen sijaan huomion kohteena on harjoituksen sanallinen ohjeistaminen. Näin ollen olen ollut nyt fyysisesti paremmassa kunnossa kuin ennen. Toisaalta omaa asanaharjoitusta on tullut tehtyä tämän lisäksi hyvin vähän.

Olen pitänyt siitä, ettei ole tarvinnut juosta kellon perässä paikasta toiseen vaan töitä on voinut tehdä omalla aikataululla. Isona miinuksena on taas se, että palkitsevin osuus työstä, ihmisten kohtaaminen ja oppilaiden tyytyväiset ilmeet harjoituksen jälkeen, jää kokonaan väliin.

Auralan kurssilaiset saavat joogavideoita yksityiselle YouTube-kanavalle.

Osan harjoituksista olen käynyt kuvauttamassa Auralan opistolla. Myös Oasiksen kuvaukset hoituvat studiolla. Tällöin voin ulkoistaa teknisen säädön osaavammille. Videokynnyksen ylitettyäni olen lähetellyt tarvittaessa myös kavereille lyhyitä asanavinkkivideoita WhatsAppilla. Tähänkään en ennen tätä intensiivistä videointialtistusta olisi rohjennut ryhtyä.

Kuten varmasti kaikki muutkin jooganopettajat, odotan malttamattomana sitä että saan taas ohjata ryhmiä ja nauttia vuorovaikutuksesta joogaryhmän kanssa. Silti myös nämä uudet työkalut jäävät käyttöön – suunnittelen jo nettijoogakurssia ensi kaudelle!

Joogaa kaikille?

Kenellä on oikeus käydä joogatunnilla? Onko ihmisryhmiä, jotka eivät koe olevansa tervetulleita joogatunneille? Pitäisikö joogan olla kaikkien saavutettavissa? Millaisin keinoin se voisi onnistua?

Somen usein tarjoama joogakuvasto välittää viestin, että joogin tulee olla notkea ja ketterä ja mieluusti myös hoikka ja sukupuoleltaan nainen. Toinen yleinen käsitys joogasta on, että siinä lähinnä löhöillään lattialla ja tulee kysymykseen korkeintaan siinä vaiheessa kun ”oikea” liikunta ei ole vaihtoehto. Todellisuus on onneksi laajempi kuin kumpikaan näistä yleistyksistä, mutta näissä kummassakin on totuuden siemen.

Erkkajoogatunti

Onko kehitysvammainen ihminen oikeasti tervetullut joogatunnille? Entä vanhempi mies, joka alkaa heräillä siihen että liikunta olisi hyväksi? Entä reilusti ylipainoinen henkilö, jolle käveleminenkin on työlästä?

Joogatunnin suunnittelu ja ohjaaminen perusterveille, liikunnallisille ihmisille on helppoa. Voi suunnitella jotain ja ohjata sen mitä on suunnitellut. Mutta entä sitten kun tunnille on tulossa henkilö, jolta on ehkä jäänyt tuntikuvaus lukematta ja jolla ei kerta kaikkiaan ole valmiuksia suoriutua ohjaajan suunnittelemasta tunnista?

Joitain tunteja on aivan oikeutettua profiloida enemmän jooganneille sopiviksi. Tällaisia tuntityyppejä ovat esimerkiksi vinyasa flow ja voimajooga. Tällöin ohjaajalta ei voi vaatia koko tuntikonseptin pistämistä uusiksi vain siksi, että tunnille on eksynyt joku, joka ei siitä suoriudu.

Takataskussa olisi kuitenkin aina hyvä olla vaihtoehtoja: jos välivinyasa ei tunnu kaikkien kohdalla tarpeelliselta, voi aivan hyvin antaa vaihtoehdoksi esimerkiksi lapsen lepoasennossa huilaamisen. Jos ei saa natarajasanassa kiinni jalkaterästä, voi kokeilla ihan vain nostaa toista jalkaa alustasta tai kokeilla seinästä tukea pitäen, saisiko otteen housunlahkeesta. Ylipäätään ohjaajan olisi hyvä olla selvillä siitä, mikä on milloinkin asanan ydin ja millä eri tavoin se on toteutettavissa.

Natarajasana

Jos näyttää siltä, että tunnilla on ollut mukana henkilö, jolle tunti on ollut liian vaikea, hänen kanssaan on jälkeenpäin hyvä keskustella asiasta ja ehkä suositella toisenlaista tuntia, jottei hänelle jäisi sellaista käsitystä että hän on epäsopiva joogaan.

Jotkut erityistilanteet vaativat asiantuntemusta jota joogaohjaajalla ei välttämättä ole. Tällöin opettajan on hyvä olla rehellinen osaamisensa suhteen. Sen sijaan että välittää viestin, ettei tunnille haluava ole oikeanlainen, voi perustella, miksi tuntityyppi ei todennäköisesti ole tällä kertaa hyödyllinen. Joskus voi olla myös tarpeen olla rohkeutta itsensä peliin ja kertoa, ettei oma osaaminen ohjaajana tällä kertaa riitä, ja ehkä ohjata aloitteleva joogi jollekin toiselle ohjaajalle tai tuntityypille. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi raskaana olevan tullessa tunnille, jos raskaana olevien ohjaaminen on vierasta.

Tällaisissa tilanteissa on siis hyvä osata tarjota jokin vaihtoehto tilalle: joku toinen ohjaaja tai toinen tuntityyppi. Joskus voi olla tarpeen kertoa tarjolla olevista erityisryhmistä. On olemassa esimerkiksi miesten erityistarpeet huomioivaa äijäjoogaa, kehitysvammaisille suunnattua erkkajoogaa tai tuolijoogaa liikuntarajoitteisille. Jonkun voi olla aiheellista aloittaa yksilöllisestä ohjauksesta, jossa käydään läpi asanoiden mukauttaminen omia tarpeita vastaaviksi.

Ihan kaikkea ei siis tarvitse ryhmätunneilla mukauttaa ihan kenelle tahansa sopivaksi, mutta omalla toiminnallaan ja viestinnällään ohjaaja voi vaikuttaa paljon siihen, millainen kuva oppilaille jää itsestään joogina.

Jooga on paljon muutakin kuin asanoita. Viisaassa asanaharjoituksessa olennaista on löytää itselle tarkoituksenmukaisia asentoja ja liikeratoja. Lisäksi jooga voi olla itselle tarkoituksenmukaisia tapoja säädellä vireyttä ja ylläpitää tai edistää terveyttä, päivittäistä keskittymistä ja hiljentymistä sekä sitä että hoitaa velvollisuutensa parhaansa tehden. Tällainen jooga on kaikkien saatavilla olipa oma tilanne mikä tahansa.

Edistynyt yinjooga

Olen vuosien varrella ohjannut lukuisia yinjoogan viikkotunteja ja yinjoogakursseja. Etenkin kursseilla pääsee seuraamaan oppilaiden yinjoogapolkua. Millä tavalla aloittelijan yinjoogaharjoitus poikkeaa yinjoogakonkarin harjoituksesta?

Liikkuvuus

Tämä on ensimmäinen asia jota yinjooga muuttaa, sikäli kuin lähtötilanne on sellainen, ettei ole aiemmin juuri tullut tehtyä liikkuvuusharjoittelua. Jos päämääränä on maksimaalinen liikkuvuus, yinjooga ei ole kuitenkaan optimaalisin harjoitus siihen. Kokemukseni mukaan yinjoogalla liikkuvuus paranee tiettyyn rajaan saakka. Tämän jälkeen harjoituksessa voi havainnoida, millaiset asiat vaikuttavat siihen miltä oma keho tuntuu. Joskus asanoihin on helppo asettua, joskus taas kiristää ja kolottaa. Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan:

Asanoihin asettuminen

Kun aloittaa yinjoogan, ottaa aikansa että oivaltaa asanat. Mitä niillä oikein haetaan, ja miten minun kehoni asettuu mihinkin asanaan? Ovatko kaikki asanat tarkoituksenmukaisia minulle, vai olisiko minun syytä tehdä joku vaihtoehtoinen asana? Millä asanalla ylipäätään voi korvata jonkun toisen?

Yinjoogaa aloittaessa saattaa mennä hetki siihen, että päästää irti ajatuksesta, että tunnilla olisi tarkoitus venytellä. Joissain asanoissa on venyttävä tuntuma, mutta se ei ole tärkeintä. Tärkeää on löytää asento, jossa on oikeasti hyvä olla. Tämä tekee ulkoisesta asanoiden tekemisestä sisäisen harjoituksen.

Yinjoogakonkarit osaavat ilman lisäohjeita hienosäätää omaa asanaansa, aloittelijat tarvitsevat enemmän osviittaa siitä, miten asanaa voi tarpeen mukaan modifioida, jotta se täyttäisi tarkoituksensa mahdollisimman hyvin. Aloittelijan näkökulma on kuitenkin hyvä pitää aina mukana, sillä keho muuttuu hetkestä toiseen ja jokainen harjoitus on uusi eikä vanhan toistoa, vaikka tehtäisiinkin samoja asanoita.

Keskittyminen

Kun ulkoinen tapahtuminen vähenee, huomaa helpommin, että mieli ei niin vain asetukaan. Ajatuksilla on suunnaton voima temmata mukaansa. Yinjooga toimii myös tietoisuusharjoituksena: voiko ajatusten antaa vain olla tempautumatta niiden mukaan? Huomion voi kerta toisensa jälkeen palauttaa takaisin tähän hetkeen, esimerkiksi seuraamaan hengityksen virtausta.

Tämä on vaikeaa. Bhagavad-Gitassa Arjuna toteaa, että mieltä on hankalampi hallita kuin tuulta. Totuttamalla mieltä pikku hiljaa tyyneyden tilaan, siihen on yhä helpompi palata. Edistynyt yinjoogaharjoitus on samalla edistynyt meditaatioharjoitus: mieli pysyy yhä pidempiä aikoja keskittyneenä yhteen kohteeseen, ja ajatusten levoton aaltoilu tyyntyy.

Mielen toiminnan sietäminen

Tyyneyden tilassa on kivaa, mutta ongelmana on, ettei mieltä voi kovin helposti laittaa tyyneksi. Tyyneydelle voi vain tarjota tilaisuuksia tapahtua. Edistynyttä yinjoogaa on myös sen hyväksyminen, että mieli ei aina ole tyyni. Joskus koko harjoitus voi mennä niin että mieli askaroi esimerkiksi työasioiden parissa. Sekään ei ole huono harjoitus, vaikka sellaisesta saattaa tulla kiusaus soimata itseään.

Kun koko harjoitus menee levottomissa tunnelmissa, voi miettiä, mikä siihen on syynä. Kun oppii tunnistamaan, mitkä asiat ovat niitä, jotka tekevät levottomaksi ja mitkä puolestaan tukevat rauhallista läsnäoloa, aletaan olla syvällä todellisen joogan ytimessä.

Uloshengityksen jälkeinen tauko

Hengityksellä voi tehdä seuraavia asioita:

  • Sisäänhengitys: nenän kautta, toisen sieraimen kautta, suun kautta, suun kautta kielen päältä
  • Uloshengitys: nenän kautta, toisen sieraimen kautta, suun kautta
  • Hengityksen jarruttelu: huulilla, suussa (esimerkiksi sihisemällä tai hymisemällä), nielussa, äänihuulilla (ujjayi, vokaali) – näistä useimmat tulevat kysymykseen lähinnä uloshengityksellä.
  • Tauko hengityksessä: sisäänhengityksen jälkeen, uloshengityksen jälkeen, sisäänhengityksen keskellä, uloshengityksen keskellä
  • Hengityksen kohdistaminen: vatsaan, kylkiin, selkään, rintaan
  • Hengityksen nopeus: hitaammin, nopeammin

Näitä sopivalla tavalla yhdistelemällä voidaan saada aikaan erilaisia vaikutuksia. Joogan kannalta merkityksellisintä on hengityksen helppo ja luonteva rauhoittaminen, jolloin saadaan aktivoitua parasympaattista hermostoa.

Tällä kertaa haluan keskittyä uloshengityksen jälkeiseen taukoon.

Miten pitkä uloshengityksesi voi juuri nyt olla ilman että se muuttuu väkinäiseksi tai tehdyn oloiseksi? Kuinka kova kiire sisäänhengityksellä on alkaa uloshengityksen jälkeen?

Jos on tekemässä jotakin fyysistä, on kiire, olo on ahdistunut tai on vaikka juuri juonut ison mukin kahvia, uloshengitys on todennäköisesti melko lyhyt ja sisäänhengitys alkaa miltei välittömästi uloshengityksen jälkeen.

Jos taas on lepäämässä tai on vaikka juuri joogannut ja meditoinut, uloshengitys on todennäköisesti rauhallisempi eikä sisäänhengityksellä ole kiire.

Kumpikin näistä on luonnollisia ja tarkoituksenmukaisia tapoja hengittää. Hengitystä ei ylipäätään tarvitse saada mukautettua mihinkään tiettyyn muottiin. Hengityksen kanssa työskennellessä on ennemminkin kyse siitä, että tutustuu hengitykseen ja opettelee ymmärtämään sen viestejä.

Nopea hengitys kertoo sympaattisen hermoston aktivoitumisesta. Se on tarkoituksenmukaista silloin, kun on tarve toimia. Se ei ole tarkoituksenmukaista silloin, kun on aika levätä.

Elämä päättyy uloshengitykseen. Emme viime kädessä voi olla täysin varmoja, alkaako seuraava sisäänhengitys vai ei. Useimmiten näin kyllä onneksi tapahtuu, eikä tarvitse koko aikaa jännittää, miten käy, mutta periaatteellisella tasolla absoluuttista varmuutta ei ole.

Niinpä se, että malttaa olla kiirehtimättä seuraavaa sisäänhengitystä, on radikaali luottamuksenosoitus elämänvoimaa kohtaan. Joskus meditaatiossa tai restoratiivisessa joogassa voi päästä niin syvään rentoutuneeseen tilaan, että hengitys tuntuu miltei katoavan kokonaan. Kun sen tilan kanssa pystyy olemaan vielä mieleltään rauhassa sen sijaan että mieli aktivoituisi ihmettelemään tätä tilaa, ollaan hyvin syvän rauhan äärellä.

Kyse ei ole hengityksen pidättämisestä. Se on tarpeen silloin kun sukeltaa tai äärimmäisessä ponnistuksessa, mutta ei juuri muuten. Uloshengityksen jälkeinen luonnollinen tauko on eri asia kuin uloshengityksen jälkeinen hengityksenpidätys.

Hengitystä voi pidättää tahdonvoimalla melko pitkään. Tämä tila on kaikkea muuta rauhallinen. Elämänvietti on niin suuri, että koko olemus odottaa mahdollisuutta seuraavaan hengenvetoon.

Uloshengityksen jälkeisen tauon muodostuminen edellyttää siis luottamusta, kokemusta siitä että on turvassa, rentoutuneisuutta ja rauhoittumista. Se on hyvin passiiviinen tauko, sellainen joka saa tapahtua jos on tapahtuakseen. Sen aikana kaikki on hetken pysähtyneessä rauhan tilassa. Se on maistiainen samadhista ja avain pranayamaan.

KEHON JA MIELEN VUOROVAIKUTUS

LOVIT on muistisääntö vuorovaikutustilanteisiin silloin, kun vuorovaikutus haastaa ja tarkoituksena on saada aikaan aitoja kohtaamisia. LOVIT on sovellettavissa myös kehon viestien havainnointiin.

Läsnäolo, kärsivällisyys ja toisen viesteille herkistyminen ovat tärkeä osa vuorovaikutustilanteita. Ajattele esimerkiksi tilannetta, jossa keskustelukumppanisi huomio on ihan muissa asioissa kuin sinussa ja siinä mitä sinulla on sanottavana. Siinä ei juurikaan tapahdu aitoa kohtaamista.

Kaikilla varmasti on myös kokemuksia sellaisista hetkistä, jolloin on saanut olla toisen täyden huomion kohteena, tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Sellaiset hetket ovat mieleenjääviä kohtaamisia, jotka jäävät mieleen ja joiden vaikutus voi olla hoitava tai jopa hyvällä tavalla mullistava.

LOVIT vuorovaikutuksen tukena

Aina vuorovaikutustilanteet eivät suju halutulla tavalla, vaikka itse olisikin niihin valmis satsaamaan. Toisella saattaa olla syystä tai toisesta vaikeuksia ilmaista itseään tai osallistua vuorovaikutukseen. Tällaisia vuorovaikutustilanteita varten on kehitetty LOVIT-muistisääntö, jota käyttäen vuorovaikutustaidoissa vahvempi osapuoli voi tukea heikomman osapuolen kommunikaatiota

Kirjainyhdistelmä tulee sanoista läsnäolo, odottaminen, vastaaminen, ilmaisun mukauttaminen ja tarkistaminen.

Aito läsnäolo luo perustan toimivalle vuorovaikutukselle. Vuorovaikutus edellyttää taitoa odottaa toisen reaktiota tai vastausta. Hätäilemällä tulee herkästi dominoineeksi tilannetta. Kun toinen viestii jotakin, vastaa viestiin. Silloin toinen tietää tulleensa kuulluksi.

Ilmaisu on hyvä mukauttaa sellaiseksi, että vastapuoli kykenee ottamaan viestisi vastaan. Se voi tarkoittaa huomion kiinnittämistä sanavalintoihin tai joskus puhetta tukevien menetelmien käyttöä. Jotta toinen tulisi todella kohdatuksi, tarkista että ymmärsit viestin oikein.

LOVIT kehon ja mielen vuorovaikutuksessa

Jooga on hyvin henkilökohtainen harjoitus. Perinteisesti jooga on ollut harjoitus, jota tehdään itsekseen. Ryhmätunnit ovat melko tuore ilmiö. Mutta vaikka joogaisi ryhmätunneilla, vuorovaikutus on usein hyvin vähäistä, ellei kyse ole esimerkiksi parijoogasta. Joogatunnilla saa keskittyä itseensä.

Joogaharjoitusta voi silti ajatella kehon ja mielen välisenä vuorovaikutustilanteena. LOVIT-menetelmä on tähän mitä oivallisin. Viestintä ja sisällöntuottaminen ovat mielen vahvuuksia. Mieli rakastaa pitkien monologien pitämistä riippumatta siitä, minkälainen vaikutus sillä on kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin

Keho on vuorovaikutuksessa mieltä heikompi osapuoli. Se on hiljaisempi ja sen viestit ovat hienovaraisempia. Ne on helppo jyrätä voimakkaan mielen esityksillä: vaikka polveen sattuu, mieli voi päättää että mennään vieläkin syvemmälle tähän asentoon!

LOVIT-menetelmää noudattaen pääsee paremmin keskusteluyhteyteen kehon kanssa:

  • Ole läsnä aistimuksille ja hengitykselle. Muut ajatukset voivat hetkeksi jäädä sivummalle.
  • Odota. Mieli on kehoa nopeampi. Anna keholle aikaa viestiä. Ole kärsivällinen.
  • Vastaa huomaamaasi kehon viestiin. Jos keho viestii, että nyt on tukala olla, muuta asentoa maltillisemmaksi tai tule siitä pois.
  • Mukauta ilmaisu sellaiseksi että keho ymmärtää sen. Jos tarkoitus on esimerkiksi rauhoittua, älä pakota kehoa siihen. Silloin se tuskin toteutuu, koska keho ei ymmärrä tällaista ylhäältä annettua vaatimusta. Sen sijaan keho ymmärtää helppoa, rauhallista hengitystä, lupaa liikkua omissa rajoissa ja omilla ehdoilla, lupaa toimia rajoissa, jotka tuntuvat turvallisilta.
  • Tarkista, ymmärsitkö kehon viestin. Tämä tapahtuu seurailemalla omaa oloa pidemmällä tähtäimellä. Jos olo muuttuu parempaan suuntaan, olet todenäköisesti tulkinnut kehon viestejä oikein.

Täältä löydät lisätietoa LOVITista.

Oma joogapolkuni

Jokamiehen joogasta sivanandakurssille

Ensikosketuksen joogaan sain kun löysin 13-vuotiaana äitini kirjahyllystä kirjan ”Jokamiehen joogaa.” Kirjassa minuun teki vaikutuksen se, että ihan vain eri asennoissa olemalla saisi monenlaista hyötyä niin kehon kuin mielenkin tasolle. Tein silloin tällöin satunnaisia jooga-asanoita, mutta varsinaisesta joogaharjoituksesta ei voinut vielä puhua.

Kun aloitin yliopisto-opinnot, Ylioppilaskyläsäätiö järjesti kymmenen kerran joogakurssin, jolle ilmoittauduin mukaan. Kerran viikossa teimme puolentoista tunnin sivanandajoogaharjoituksen. Harjoituksella oli aina sama rakenne. Ensin tehtiin valmistavia hengitysharjoituksia ja lämmittäviä harjoituksia, sitten tehtiin aina sama asanasarja.

Sivanadakurssilla opeteltiin muun muassa päälläseisonta

Joogakurssilla oli mukana ohjaajan lisäksi ohjaajan assistentti, supernotkea nainen jonka tehtävänä oli demonstroida asanat. Samanlaisiin asentoihin en päässyt, mutten kokenut sitä ahdistavana. Minulle kuitenkin jäi mielikuva, että kun vaan harjoittelen tarpeeksi, pystyn esimerkiksi vääntämään jalan niskan taakse tai jalkani lootusasentoon. Kumpaakaan ei ole toistaiseksi ole tapahtunut, eikä varmaan tule tapahtumaankaan.

Sivanandatuntien jälkeen olo oli mukavan selkeä ja virtaavan rauhallinen. Sain ensimmäiset kokemukseni sattvisesta olosta. Mutta kymmenen kerran jälkeen kurssi päättyi, eikä jatkoa tullut.

Astangajoogasta äitiysjoogan kautta hotjoogaan

Vuosituhannen vaihteen astangaboomissa ystäväni houkutteli minut astangajoogan alkeiskurssille. Tuntui että vihdoin saan joogaharjoitukselleni jatkuvuutta ja pääsen edistymään siinä. Kävin sitkeästi astangatunneilla kahden vuoden ajan. Tein harjoitusta hampaat irvessä ja odotin, koska luvatut suotuisat vaikutukset alkavat, mutta niitä ei kuulunut. Niinpä joogainnostus alkoi hiljalleen hiipua. Joogan tilalle tulivat kamppailulajit, reipas karate ja meditatiivisempi taiji.

Palasin joogan pariin odottaessani esikoistani. Ennen raskautta liiankin reipas liikunta oli ollut tärkeä osa elämääni, mutta raskauden aikana energiat olivat vähissä. Selkää kolotti ja ranteet olivat tukkoiset. En edes pystynyt rauhallisessa äitiysjoogassa tekemään kuin osan asanoista, kun konttausasento tai selinmakuu eivät tulleet kysymykseen. Koin olevani huono joogassa.

Vauva-arki oli kuormittavaa, ja kun se alkoi olla voiton puolella, tulin taas raskaaksi. Nyt osasin arvostaa äitiysjoogan tarjoamia hengähdyshetkiä. Tuntui että jokin syvempi ulottuvuus joogasta alkoi avautua. Hakeuduin joogan pariin myös raskauden jälkeen kun vauvanhoidolta pääsin.

SJL:n rauhallisen joogan lisäksi aloin hiljalleen kaivata energisempää tekemistä. Hakeuduin Aurajoogan lämpöjoogatunneille. Lämmössä joogatessa sai kokemuksen siitä, että pääsee tekemään kunnolla, ja se oli se mitä sillä hetkellä kaipasin. Huomasin Aurajoogassa myös mainoksen jooganopettajakoulutuksesta, johon innolla menin mukaan.

Jatkuvaa opiskelua jooganopettajana

Sen jälkeen olen käynyt melkein tauotta joogakoulutuksissa. Aurajoogan koulutuksessa opiskelimme hotjoogasarjan asanat sekä tutustuimme yiniin ja vinyasaan. Sen jälkeen joogan terapeuttinen ja meditaatiivinen puoli on alkanut vetää puoleensa enemmän.

Olen hankkinut lisäkoulutusta yinjoogasta, terapeuttisesta joogasta ja parhaillaan viimeistelen joogaterapian opintojani. Opettajana minua kiinnostaa yhä enemmän sovelletun joogan tarjoaminen erityisryhmille, jotka eivät välttämättä hakeudu joogastudioiden viikkotunneille.

Hotjoogainnostuksen jälkeen myös oma harjoitukseni on mennyt meditatiivisempaan ja rauhallisempaan suuntaan. Jossain vaiheessa huomasin oman joogan menneen jo niin rauhalliseksi, että huomasin fyysisen kuntoni alkavan heiketä. Niinpä hakeuduin lähinnä omaa harjoitusta varten Samatva-joogaopettajakoulutukseen. Oman asana- ja meditaatioharjoituksen rinnalla olen aloittanut myös kehonpainoharjoittelun.

Jooga on monipuolinen harjoitus. Se mukautuu monenlaisiin tilanteisiin. Nuorempana toimii usein reippaampi harjoitus, jota itse tein sivananda- ja astangatunneilla. Kun tulee vastaan erityistilanteita, kuten raskaus, voi joogaa mukauttaa niihin. Kun kaipaa rentoutumista ja omaan itseensä asettumista, voi hakeutua rauhalliselle hatha- tai yinjoogatunnille. Kun taas kaipaa enemmän tekemisen meininkiä, voi tehdä fyysisesti haastavampaa harjoitusta.

Mille joogatunnille menisin?

Syksyllä riittää innostusta uuteen. Moni miettii, aloittaisiko jonkin uuden harrastuksen. Alkusyksy on myös joogatuntien sesonkia. Halutaan päästä kesän jälkeen taas vetreään kuntoon.

Voisiko jooga olla sinulle tänä syksynä uusi harrastus? Tekosyitä olla aloittamatta jooga on monia. On vääriä käsityksiä siitä, mitä jooga on ja harhakuvitelmia siitä mihin kaikkeen joogatunneilla tulisi kyetä.

Useamman kerran olen ollut tilanteessa, jossa usein varttuneempi mieshenkilö naureskelee minulle ammattini kuultuaan, että olisipa koomista jos hän tulisi joogatunnille. Tämän ajatuksen taustalla on usein kokemus siitä, ettei oma liikkuvuus ole parhaimmillaan, jolloin joogatunnilla tehtävät vaikeat solmut eivät onnistuisi sinne päinkään vaikka miten yrittäisi.

Yhtä usein olen saanut oikaista näitä väärinkäsityksiä. Jooga sopii kaikille, mutta se ei tarkoita, että mikä tahansa joogatunti sopisi kenelle tahansa. Joogata voi silloinkin, kun ainut mitä pystyy tekemään on hengittäminen. Ryhmätunti ei silloin tietenkään ole oikea osoite.

Jos on paljon erityishaasteita, voi tarkistaa, järjestetäänkö omalle viiteryhmälle räätälöityjä tunteja. Raskaana oleville ja synnyttäneille on omia ryhmiä. Selkäjoogaa on monen opiston ohjelmassa, on traumasensitiivistä joogaa ja itse opetan Auralassa mielenterveyttä tukevaa joogaa.

Jos hengittämisen lisäksi onnistuu tavallinen liikkuminen, voi varsin hyvin mennä helpolle joogatunnille. Nämä kulkevat usein hathajoogan nimellä. Jos miehiä jännittää joogatuntien naisvaltaisuus, on tarjolla myös miehille suunnattua äijäjoogaa.

Moni kaipaa joogasta rauhoittumista. Tämä ei välttämättä toteudu energisillä vinyasa flow -tunneilla, vaikka vinyasatunnin jälkeen olo voikin olla mukavan euforinen. Jos rento köllöttely tuetuissa, yksilöllisesti linjatuissa asanoissa kiinnostaa, oikea osoite on yinjooga tai restoratiivinen jooga.

Osalle ongelmana joogan kanssa on mielikuva siitä, että siellä vain venytellään eikä treeni ole tehokas. Tätä käsitystä kannattaa arvioida uudelleen vinyasa flow-, astanga- tai voimajoogatunnin jälkeen.

Jos ensimmäinen joogakokeilu ei tuntunut yhtään omalta, ei kannata antaa periksi. Joogassa on paljon hajontaa niin tuntitarjonnan kuin opettajienkin suhteen. Kannattaa rauhassa kokeilla erilaisia tunteja eri opettajien johdolla. Näin saattaa löytää jotakin sellaista, mikä muuttaa omaa oloa radikaalilla tavalla hyvään suuntaan pitkäksi aikaa!