Miten jooga auttaa valmistautumaan vaativiin tilanteisiin

Joskus elämässä tulee vastaan tilanteita, jotka pistävät henkisen suorituskyvyn koetukselle. Silloin omasta hyvinvoinnista huolehtimisen tärkeys korostuu, vaikka saattaakin tuntua siltä, että silloin siihen ei liikene aikaa. Joogaharjoituksen räätälöinnissä voi tällöin hyödyntää mielen levottomuutta.

Monen vuoden tutkimustyöni varhaismodernin mielenfilosofian parissa sai huipennuksensa, kun väittelin huhtikuussa 2016 tohtoriksi. Huhtikuu oli hektisin kuukausi elämässäni aikoihin. Väitöstilaisuuteen liittyvät monenlaiset järjestelyt jännittivät yhtä paljon ellei enemmänkin kuin itse tilaisuus.

En ole omimmillani paineen keskellä. Teen mielelläni asiat kaikessa rauhassa. Valitettavan monen asian hoitaminen jäi viime tinkaan, yöt olivat vähäunisia ja unet levottomia. Samalla mietin, että mikä arvo joogaharjoituksellani on nyt kun sitä todella tarvitsisin.

Päätin ottaa kaiken joogan alueen asiantuntemukseni omaan käyttööni ja kokeilla, onnistunko joogan avulla pysymään järjissäni väitöstä edeltävän ajan. Otin itseni omaksi asiakkaakseni. Kuuntelin kärsivällisesti omat huolenaiheeni. Puhuin niistä myös muille – asioiden jakaminen keventää omaa taakkaa.

Harjoitus oman energian mukaan

Ensimäiseksi tulee mieleen, että elämän ollessa sekavaa ja kiireistä, joogaharjoitukselta kaipaisi ensisijaisesti rauhaa ja hiljentymistä. Se onkin totta, mutta jos huolten pyöriessä mielessä asettuu meditaatiojakkaralle ajatuksena odotella mielen hiljenemistä, harjoituksesta tulee mitä todennäköisimmin hyvinkin turhauttava.

Mieli ei ole suoran käskyvaltamme alla. Sen kanssa pitää olla ovela. Kannattaa siis lähteä rauhoittamaan mieltä käyttäen sen luontaisia ominaisuuksia hyväksi. Hyödynnetään oma levottomuus!

Teen yleensä hyvin rauhallista harjoitusta, hyvin yksinkertaista, hidasta vinyasaa ja yinjoogaa. Nyt paineiden alla muutin harjoitustani voimakkaammaksi, koska minussa oli paljon energiaa joka vaati purkamista. Voimakas, dynaaminen asanaharjoitus (minä kävin astangatunneilla) tai vaihtoehtoisesti vaikkapa juoksulenkki raikkaassa ulkoilmassa auttaa tasaamaan oloa. Sen jälkeen on helpompi antaa mielen päästää irti huolenaiheiden kertaamisesta, ja kehokin rauhoittuu.

Savasana

Voimakkaan harjoituksen jälkeen hieman pidempi savasana, jotta keho ja mieli ehtivät asettua. Savasanassa harjoitellaan irtipäästämistä, sitä miten elämä virtaa vaikkei itse koko ajan tekisikään mitään. Tällöin huolenaiheetkin saavat tilaa asettua oikeaan mittakaavaan. Kaikkea ei voi hallita, eikä se tarkoita että juuri ne kontrollin ulkopuolella olevat asiat olisivat huonosti. Se jos mikä on tarpeen muistaa silloin kun arki haastaa.

Hengitys on myös ovela tapa saada mieltä hallintaan. Rauhallinen, tietoinen hengitys tasaavat ennen pitkää ylikierroksilla olevan mielen. Myös anuloma viloma, jossa sisäänhengitys tapahtuu vasemman ja uloshengitys oikean sieraimen kautta, toimii rauhoittavasti. Tämän jälkeen meditaatioharjoituksin sujuu paremmin kuin kylmiltään tehtynä.

Tietoisen rentoutumisen kautta unten maille

Oikeanlaisen harjoituksen lisäksi kuormittavissa elämäntilanteissa riittävä lepo on ehdottoman tärkeää. Huolten velloessa mielessä nukahtaminen saattaa tuottaa vaikeuksia, eivätkä yöheräilytkään ole aivan tavattomia.

Itse otin tavaksi tehdä nukkumaan mennessäni kehomeditaation, jossa hengittelin varpaista lähtien jokaisen ruumiinosani rennoksi. Vaikka meditaatiossa on yleensä tarkoituksena pitää mieli kirkkaana ja valppaana, otin kehomeditaation unettavan vaikutuksen ilolla vastaan. Hyvin harvoin sain koko kehon käytyä läpi ennen nukahtamista.

Väitökseen valmistautuessani huomasin ulkoilun vaikutuksen unen laatuun. Jos ei ollut ehtinyt tai viitsinyt ulkoilla, ei unikaan maistunut. Vastaavasti reipas lenkkeily takasi sikeät yöunet. Siinäkin toki pitää muistaa kohtuus – kovin kuormittavaa harjoitusta ei voi joka päivä tehdä.

Entä itse h-hetki?

Itse väitöstilaisuuden koittaessa minua toki jännitti. Ennen minua on jännittänyt jo itse jännittäminen, mutta esiintymiskokemuksen karttuessa olen huomannut jännityksen olevan merkki siitä että kaikki menee todennäköisesti oikein hyvin. Jännityksen puute taas on kielinyt riittämättömästä valmistautumisesta.

Viittä minuuttia ennen estradille astumista vetäydyin hengittämään. Vaikka hengittäminen sinänsä onkin helppoa kuten myös maltillinen hengityksen hallinta, jännityksen ollessa huipussaan hengitykseen kontaktin saaminen vaatii yllättävän suuria ponnistuksia.

Väitöstilaisuudessa oli aikaa jopa hymyillä.

Hengitin muutaman minuutin syvää ujjayi-hengitystä varmistaen, ettei hengitys jää pinnalliseksi vaan että tunnen sen niin kyljissä, yläselässä kuin rintakehälläkin. Luontevampi tapa käyttää nämä viimeiset minuutit olisi ollut hermostuneena olemiseen keskittyminen ja päämäärätön levottomuus.

Tämän sijaan hengitykseen keskittyminen hieman tasoitti kehon fysiologista tilaa ja auttoi tuomaan mielen omaan keskustaan, josta sain ammennettua voimaa ja varmuutta itse koetusta varten. Mutta se ei tule itsestään, se vaatii harjoitusta.

Hyvinvoiva ihminen klassisen joogafilosofian näkökulmasta

Joogasaleilta haetaan hyvinvointia niin keholle kuin mielellekin. Miten tämä käsitys hyvinvoinnista suhteutuu Patañjalin Yoga-sutran mukaiseen klassiseen joogaan?

Jooga on pitkän historiansa aikana muuttunut huomattavasti. Nykyiset ryhmätunnit ovat hyvin moderni ilmiö, eikä asanaharjoittelun rooli ole aina ollut yhtä keskeinen kuin nykyjoogassa.

Seuraavassa tarkastelen, minkälaista hyvinvointia Patañjalin klassinen jooga tarjoaa ja pohdin, onko tällainen käsitys hyvinvoinnista edelleen ajankohtainen.

Klassisen joogan mielen metafysiikka

Klassisen joogan mukaan maailma koostuu purushoista, yksilöllisistä hengistä, sekä prakritista eli luonnosta. Purusha ei tee mitään, se on perimmäinen kokija tai näkijä. Mieli tai tietoisuus, citta, tarjoaa purushalle kokemuksia.

Citta käsittää kaiken mistä olemme tietoisia ja kaiken, mikä on jättänyt mieleemme muistijäljen tai painauman. Cittan sisältö muodostuu vritteistä, erilaisista mielen toiminnoista. Osa vritteistä on hyödyllisiä, osa taas haitallisia.

Hyödyllisiä vrittejä ovat ne jotka edistävät joogan päämäärän saavuttamista: mielen toimintojen pysäyttämistä ja haitallisten vrittien vaikutuksesta vapautumista. Haitallisia vrittejä ovat vastaavasti ne jotka vievät kauemmas tästä tavoitteesta.

Harjoitus: miksi ja miten?

Harjoituksen avulla voidaan tulla tietoiseksi piilevistä, toimintaamme vaikuttavista tottumuksista. Näin ne eivät enää pääse vaikuttamaan toimintaamme. Jos tässä onnistuu etenemään riittävän pitkälle, vapautuu kokonaan tekojen vaikutusketjusta. Klassisen joogafilosofian mukaan tällöin vapaudutaan jälleensyntymien kiertokulusta eli saavutettaan moksha.

Tähän tavoitteeseen pääseminen edellyttää harjoitusta ja takertumattomuutta. Mielen liikkeiden hallinta ei ole luontaista, siksi sitä pitää harjoittaa. Harjoituksen myötä erottelukyky terästyy: opitaan tekemään selkeämmin ero oman todellisen, muuttumattoman olemuksen ja muuttuvaisten mielen liikkeiden välille.

Tapoja joilla tämä voidaan toteuttaa, on monia. Asanaharjoittelu ei ole välttämätöntä, jos valitsee vaikkapa karma- tai bhaktijoogan tien. Asanaharjoittelun alkuperäinen tarkoitus on valmistaa kehoa istumaan pitkiä aikoja paikallaan meditaatiossa kehon kolotusten häiritsemättä keskittymistä.

Hyvinvoiva ihminen klassisen joogafilosofian näkökulmasta

Klassisen joogafilosofian valossa tie hyvinvointiin kulkee siis erottelukyvyn kehittämisen kautta. Fyysinen hyvinvointi on tämän rinnalla toissijaista, joskin fyysinen hyvinvointi on tiiviissä yhteydessä tähän.Vaikka keho olisi treenattu huippukuntoon, saattaa silti olla onneton ja elämä voi tuntua merkityksettömältä.

Tyytymättömyys kumpuaa samastumisesta mielen toimintaan, esimerkiksi itseä koskeviin käsityksiin. Jos määrittää itsensä esimerkiksi uransa tai jonkin muun roolin kautta, onni on riippuvaista siitä. Sen murtuessa identiteetiltä tuntuu putoavan pohja. Mitä riippumattomampi on omaa itseään ulkoisesti määrittävistä seikoista, eli mitä paremmin onnistuu harjoittamaan takertumattomuutta, sitä vakaammalla pohjalla oma identiteetti on.

Tällainen riippumattomuus ei tarkoita tunteiden laimenemista tai itselle tärkeiden asioiden vesittymistä. Sen sijaan tämä mahdollistaa aidon läsnäolon ja täysipainoisen antautumisen tunteisiin ja tilanteisiin. Kun niihin ei takerru, niihin ei liity menettämiseen liittyvää pelkoa. Näin silmät avautuvat elämän pienille ihmeille eivätkä vastoinkäymiset tunnu musertavilta.

Entä jos oma maailmankatsomus onkin toisenlainen?

Täydellinen vapaus mielen toimintojen kahleista on mahdollista vasta pitkäaikaisen omistautuneen harjoittelun jälkeen. Jos tämä on harjoituksen päämäärä, sen kaukaisuus ei muserra kun ajattelee, ettei sitä tarvitse tämän elämän aikana saavuttaa.

Vaikkei klassisen joogan lopullista päämäärää tavoittelisikaan esimerkiksi siksi, että näkemys jälleensyntymien kiertokulusta ei kuuluisikaan omaan maailmankatsomukseen, voi harjoituksesta silti hyötyä. Harjoituksen tekeminen ei salakavalasti sitouta tiedostamatta toimimaan oman maailmankatsomuksen vastaisesti.

Asanaharjoittelu voi toimia pelkkänä tapana pitää keho hyvässä kunnossa ja laskea stressitasoa ja jos hyvin käy, se saattaa nostaa esiin piintyneitä tottumuksia. Kun ne on tiedostettu, niitä voidaan alkaa purkaa. Tällöin on mahdollista toimia yhä vapaammin ja viisaammin.

 

Artikkeli on tiivistelmä Totuus ja tolkku -keskustelukerhossa 15.2.2016 Turun pääkirjastossa pitämästäni alustuksesta.

Takertumattomuus

Sutrassa 1.12. Patanjali kirjoittaa, että klassisen joogan päämäärä, mielen toimintojen pysäyttäminen, voidaan saavuttaa harjoituksella (abhyasa) ja takertumattomuudella (vairagya). Mitä takertumattomuus tarkoittaa ja miksi se on tärkeää?

Mielen liikkeet voivat olla myös hyödyllisiä!

Mielen liikkeet, vrittit, ovat mitä tahansa tietoisuuden piirissä olevaa. Ne voivat olla ajatuksia, tunteita, tuntemuksia tai syvään juurtuneita käsityksiä. Joogaharjoituksen yhtenä päämääränä on, ettei oma toiminta olisi kokonaan vrittien määrittämiä reaktioita vaan kumpuaisi syvemmästä viisaudesta.

Vritteistä ei ole arkielämässä tarpeen eikä kenties mahdollistakaan päästä kokonaan eroon. Osa vritteistä on hyvinkin hyödyllisiä. Esimerkiksi mielessä vallitseva rauhan tunne on vritti, jota on syytä vaalia ja vahvistaa. Joogaharjoitus auttaa kehittämään erottelukykyä, jolloin hyödylliset vrittit on helpompi erottaa haitallisista, mutta tärkein keino vrittien pysäyttämiseen on takertumattomuus.

Harjoitus

Harjoituksen merkitys tuskin kaipaa perusteluja. Mielen liikkeistä tietoiseksi tuleminen ei tapahdu itsestään. Neutraalia, tarkastelevaa näkökulmaa oman mielensä liikehdintään on harjoiteltava.

Asanaharjoitus auttaa pitämään kehon tasapainoisena ja hyvinvoivana, jolloin mielen harjoittaminen on helpompaa. Jos kehon kiputilat tai sairaudet vaativat tauotta huomiota, uppoutuminen mielen muun toiminnan tarkkailuun on hankalaa.

Jotta asanaharjoituksesta olisi tässä suhteessa todellista hyötyä, on tärkeää että se vastaa sen hetken yksilöllisiä tarpeita. Toisinaan tarvitaan herättelevämpää harjoitusta, toisinaan taas hyvin rauhoittava harjoitus on paikallaan.

Jos hartiaseutu on kovin jumissa, harjoitus jossa ollaan paljon käsien varassa saa sen vain entistä pahemmin jumiin. Kun taas hartiat ovat vetreät, käsivarsien ja hartioiden vahvistaminen auttavat ehkäisemään kolotuksia tulevaisuudessa.

Takertumattomuus

Takertumattomuus tarkoittaa sitä, etten ajattele olevani yhtä kuin mieleni liikkeet. Jos olen vaikkapa ollut pitkään hyvävointinen ja olen saavuttanut asanaharjoituksessa paljon sellaista, minkä luulin olevani minulle saavuttamatonta, saatan kiintyä ajatukseen, että olen näppärä tekemään asanaharjoitusta. Identiteettini rakentuu osaltaan tämän ajatuksen varaan.

Ajatus on sovellettavissa myös joogaharjoituksen ulkopuolelle. Joku saattaa mieltää itsensä vahvasti oman uransa kautta tai ajatella minuutensa olevan pitkälti kiinni vanhemman tai puolison roolissa. Nämä ovat tärkeitä ja arvokkaita asioita, eikä niistä ole tarpeen hankkiutua eroon. Tärkeää on muistaa, että olen paljon muutakin kuin urani tai roolini perheessä.

Takertumattomuus on sitä, että olen parhaani mukaan tietoinen siitä, minkälaisia ajatuksia, tunteita ja tottumuksia minulla on. En takerru edes mieluisiimpiin ajatuksiin tai asioihin. Tämä ei tarkoita tunne-elämän latistamista: asioihin ja ihmisiin saa kiintyä.

Olennaista on, ettei määritä itseään minkään ulkoisen kautta. Tällöin oma hyvinvointi tai identiteetti ei ole riippuvainen ulkoisista asioista, ja on helppo seistä tukevasti omilla jaloillaan. Tällöin pystyy kohtamaan ihmiset, asiat, ilot ja haasteet avoimesti, omasta keskustastaan käsin, jolloin myös muilla on tilaa olla oma itsensä.

On tärkeää tutkailla, mihin suuntaan harjoitus vie.

Miten harjoitus tukee takertumattomuutta?

Joogaharjoitus, olipa se sitten asanaharjoitusta tai meditaatiota, auttaa nostamaan piilossa olleita tuntemuksia, käsityksiä ja käyttäytymismalleja tietoisuuteen. Kun niitä tarkastellaan tietoisesti, on mahdollista nähdä miten ne ovat vaikuttaneet omaan vointiin ja toimintaan. Tällöin niitä on myös mahdollista purkaa ja tarpeen mukaan niistä voi luopua.

Tällaiset kokemukset voivat joskus olla hyvinkin mullistavia. Ne johdattavat kerros kerrokselta kohti yhä aidompaa, vapaampaa itseä. Tässä on kuitenkin syytä olla varuillaan: Aina se todellinen minä, jonka luulee löytäneensä, ei olekaan todellinen minä vaan vielä syvemmälle hautautunut taipumus, joka edellisen murennuttua ottaa meidät valtaansa.

Joskus tällä tavoin syventynyt harjoitus voi johtaa huonoihin valintoihin: joku jättää perheensä, toinen työnsä vain huomatakseen ajan mittaan, ettei olekaan yhtään lähempänä onnellisuutta ja aitoutta kuin aikaisemminkaan.

Voimakkaiden kokemusten esiin nostamia asioita on syytä tutkailla ajan kanssa, kenties luotettavan ystävän tuella. Avioero ja muuttaminen kaukomaille ei välttämättä ole ratkaisu vaan pakenemista.

Syventynyt joogaharjoitus ei ole monimutkaisia asanoita. Syventynyt joogaharjoitus on rohkeutta tarkastella rehellisesti ja avoimesti myös niitä pimeitä, kätkettyjä puolia itsestään. Syventynyt joogaharjoitus on vastuun ottamista syventyneen itsetuntemuksen pohjalta tekemistään ratkaisuista.

Joogaharjoituksen todellinen arvo mitataan arjen ratkaisuissa: Kuinka joogaharjoitukseni vaikuttaa asioihin, joita teen arjessa? Kuinka joogaharjoitukseni vaikuttaa ihmisiin, joiden kanssa olen tekemisissä?

Inspiraatio kirjoitukseen ammennettu Joe Barnettin koulutuksesta ”Chakras and Meridians with a Hint of Yin & Yang Yoga” (Chi Therapeutics / Merijooga, Lauttasaari 30. – 31.1.2016).

 

Miten saada omasta harjoituksesta säännöllinen rutiini?

Haaveiletko omasta, säännöllisestä joogaharjoituksesta, muttet hyvistä aikomuksista huolimatta saa harjoitukseen jatkuvuutta? Näillä vinkeillä rakennat säännölliselle harjoitukselle kestävän perustan!

Viimeksi kirjoitin tänne omasta yinjoogaharjoituksestani. Oma tieni siihen, että omasta harjoituksesta on tullut luonnollinen rutiini, joka jää tekemättä vain erittäin painavasta syystä, on ollut pitkä.

Monta kertaa olen aloittanut, sitten se on milloin mistäkin syystä jäänyt. Kenties on tullut muuta tekemistä tai sitten motivaatio ei ole vain pysynyt yllä.

Löydä omaan elämänrytmiisi sopiva aika harjoitukselle

Minulle luontevin aika tehdä harjoitusta on illalla lasten nukkumaamenon jälkeen. Monet tykkäävät aloittaa aamunsa harjoituksella tai nollata harjoituksen avulla päänsä vaikkapa työpäivän jälkeen.

Kun harjoituksen tekee aina tiettyyn aikaan päivästä ja sitoo sen näin osaksi arkirutiinejaan, keho alkaa tottua siihen ja ajan myötä keho alkaa suorastaan vaatia harjoitusta tähän aikaan. Itse tunnen kehossani ja mielessäni jos iltaharjoitus jää tekemättä.

Jos tuntuu, että aikaa ei millään löydy edes kymmenen minuutin päivittäiselle harjoitukselle, voi olla syytä hidastaa hieman tahtia. Itsestään huolehtimisen tärkeys korostuu erityisesti kiireen keskellä. Yksi mahdollisuus on laittaa herätyskello soimaan aamulla kymmenen minuuttia tavanomaista aikaisemmin ja luoda näin itselleen aikaa omaa harjoitusta varten.

Aseta itsellesi realistiset tavoitteet

Supta matsyendrasana

Jos omaa harjoitusta aloittaessa ajattelee tekevänsä puolentoista tunnin harjoituksen kuutena päivänä viikossa, on todennäköistä, että harjoitusinto lopahtaa pian. Vaikka tällainen määrä harjoitusta tekisi useimmille erittäin hyvää, ei se välttämättä ole kovin realistinen tavoite.

Oma tavoitteeni on tehdä vähintään yksi asana joka päivä. Yhden asanan ehtii aina tehdä. Selän kierto (supta matsyendrasana) on erittäin monipuolinen liike. Jos saisi tehdä vain yhden asanan päivittäin, valitsisin sen.

Supta baddhakonasana

Myös selinmakuulla bolsterin päällä tehtävä perhonen (supta baddhakonasana) on näyttöpäätetyöntekijälle oivallinen liike: selkäranka kaartuu taakse samalla kun rintakehä ja lonkat avautuvat. Jos sinulla ei ole bolsteria, tyynyistä ja huovista saa helposti kasattua aivan yhtä hyvän tuen.

Yhden harjoituksen tavoite on ovela. Hyvin harvoin harjoitus jää vain yhteen asanaan: Kiertojen jälkeen voin tuntea tarvetta tehdä vaikkapa eteentaivutuksen tai taaksetaivutuksen, jonka jälkeen selkäni saattaa kaivata vielä toisenlaista liikettä, ja lopulta huomaan tehneeni puolen tunnin harjoituksen.

Jos kaipaa dynaamisempaa joogaa, voi ottaa tavoitteekseen vaikkapa aloittaa päivänsä muutamalla aurinkotervehdyksellä tai jollakin muulla virtaavalla sarjalla, ja jos aikaa ja inspiraatiota on, harjoitusta voi jatkaa muilla asanoilla.

Pidä harjoituspäiväkirjaa

Itse pidän yinjoogaharjoituksestani harjoituspäiväkirjaa, koska se kuuluu kurssivaatimuksiin. Harjoituspäiväkirja voi tuoda lisämotivaatiota harjoitteluun myös ilman, että velvoite sen pitämiseen tulee ulkopuolelta.

Päiväkirjaan voi kirjata ylös vaikkapa harjoituksen ajankohdan, keston, tehdyt asanat ja harjoituksen herättämät tuntemukset. Päiväkirjasta on mielenkiintoista myöhemmin seurata, miten oma harjoitus on kehittynyt.

Tarvitset vain joogamaton verran tilaa!

Vaikka pelkästään harjoitukseen pyhitetty tila kuulostaa ihanalta ajatukselta, asanaharjoitusta voi tehdä melkein missä vain. Itseltäni jäi oma harjoitus pitkään tekemättä sen takia, että olin päättänyt joskus luoda itselleni oman tilan juuri tätä tarkoitusta varten, ja hyvistä aikeista huolimatta tämä jäi aina tekemättä.

Lopulta oivalsin, että tärkeintä on se, että harjoitusta tekee, ei se, millaisissa puitteissa sen tekee. Minulle riittää, että raivaan olohuoneen matolta leluja pois sen verran, että mahdun tekemään harjoitusta. Yinjoogaharjoituksessa en  käytä aina edes joogamattoa. Kun oma harjoitukseni on tullut säännölliseksi, ei raivaustyökään ole enää kovinkaan suuri – tila alkaa pysyä harjoitukselle pyhitettynä kuin itsestään.