Palautuminen

Miten saada stressitasot laskemaan? Lue tästä vinkit voimavaralistan laatimiseen ja restoratiiviseen joogaharjoitukseen!

Toisinaan tulee ohjelmoineeksi päivänsä niin täyteen ettei hengähdystaukoja juuri jää. Pitkän aikaa jatkuessaan tällainen tahti uuvuttaa, kun keholla ja mielellä ei ole aikaa palautua.

Liikunta auttaa jaksamaan, mutta jos muutenkin kiireisen elämän keskellä liikunnassakin on tarkoituksena pitää syketaso korkealla, sekään ei pitkällä tähtäimellä kanna, vaikken lähde kiistämään sydäntä ja hengityselimistöä vahvistavan treenin tärkeyttä yleisellä tasolla.

Työelämä edellyttää tehokkuutta. Joskus tässä pääsee unohtumaan, ettemme ole koneita.

stress-540820_1280
Jos töissä joutuu juoksemaan kilpaa kellon kanssa, vaatii joskus erityistä huomiota muistaa, ettei se ole vapaa-ajalla aina tarpeen.

Tehokkaimmankin työntekijän voimavarat ovat rajalliset. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa valppautta sen suhteen, milloin työmäärä on liiallinen. Minkä verran on realistista jaksaa ja mikä taas on liikaa?

Erityisen vaikeaa rajanveto on silloin, jos tekee rakastamaansa työtä ja kaikki projektit ovat sellaisia, ettei niitä millään malttaisi jättää väliin. Esimerkiksi yrittäjä voi ajautua helposti tällaiseen tilanteeseen.

Voimavarojen rajallisuus tarkoittaa sitä, ettei vauhtikestävyyttä voi parantaa loputtomiin. Toimivampi lähestymistapa voisikin olla panostaa palautumiseen jo siinä vaiheessa kun tuntee stressitasojen alkavan kohota. Kun taas lähtötilanne on se että voimia on, on aika panostaa niiden ylläpitämiseen.

Voimavaralista

Kun kiire tuntuu olevan jatkuvaa, unohtaa helposti hoitaa itseään. Jotta kynnys tähän madaltuisi, yksi hyödyllinen keino on pysähtyä hetkeksi laatimaan itselleen lista niistä asioista, jotka antavat voimaa ja auttavat jaksamaan.

woman-2105776_1920
Hyvän kirjan lukeminen antaa monelle voimia.

Listan voi laittaa halutessaan esille johonkin sellaiseen paikkaan, mistä sen näkee päivittäin. Jos myös muut perheenjäsenet näkevät sen, heidän on helpompi olla tukena niissä hetkissä, jolloin voimavarojen lataamiselle on tarvetta.

Voimavaralistan asioiden ei tarvitse olla maailmaajärisyttävän suuria. Vaikka lomamatka unelmakohteeseen varmasti antaa voimia pitkäksi aikaa, se ei ole akuuttiapu stressiin. Sen sijaan esimerkiksi saunominen kaikessa hiljaisuudessa kynttilänvalossa voi olla, tai vaikkapa hyvän kirjan lukeminen.

Itse olen kokenut hyväksi voimavaroja lataavaksi käytännöksi sen, että muistan siirtyä paikasta toiseen kiirehtimättä silloin kun ei ole oikeasti kiire. Näin saa tervetulleita hengähdystaukoja stressikierteen keskelle.

Restoratiivinen jooga

Restoratiivinen jooga on erinomainen keino palautua ja laskea stressitasoja. Restoratiiviset asanat tuetaan sellaisiksi, että niihin voi rentoutua täysin.

Toisin kuin yinjoogassa, restoratiivisessa joogassa ei haeta varsinaisesti tuntumaa minnekään, ja toisin kuin dynaamisessa joogassa, siinä ei ole tarkoituksena vahvistaa kehoa. Myöskään liikkuvuuden parantaminen ei ole restoratiivisessa joogassa tärkeää.

Ajatuksena on, että tukemalla keho maltillisiin ja mukaviin asentoihin, pystyy rentoutumaan ja lepäämään samalla kun asanat hoitavat kehoa ja mieltä hitaasti ja hellästi. Kierrokset kehossa ja mielessä alkavat laskea. Stressitila alkaa laantua.

Esimerkkiharjoitus

Tässä esittelen suosikkejani restoratiivisten asanoiden joukosta. Koska olemme kaikki yksilöllisiä jo luuston rakenteesta, kehon mittasuhteista ja kehotyypistä lähtien aina lihaskireyksiin ja henkilöhistoriaan saakka, juuri samanlaiset asanat eivät välttämättä toimi sinulla.

Muotoa olennaisempaa on löytää asanoihin sellaiset muodot, joissa juuri sinun on hyvä olla. Restoratiivisessa joogassa haetaan asentoja, joiden tuntuma ei vie liikaa huomiota mielen rauhoittamiselta.

Olen ohessa käyttänyt asanoiden tukemiseen bolstereita ja korkkitiiliä. Asanoiden tukena voi käyttää myös jotain muuta, esimerkiksi taiteltuja huopia, tyynyjä tai vaikkapa kirjoja. Kokeilemalla löydät itsellesi parhaat ratkaisut. Voit myös tarvittaessa kääntyä joogaopettajasi puoleen.

Asanoissa voi viipyä kolmesta minuutista vaikkapa kymmeneen minuuttiin, jos se tuntuu hyvältä eikä keho rasitu.

IMG_20170601_165828
Tuettu supta baddhakonasana: Käy selimakuulle bolsterin päälle. Viltti tai tyyny pään alla voi tehdä niskan asennosta miellyttävämmän. Tue jalat mukavaan asentoon. Varmista, että alaselässä, lonkissa ja polvissa on miellyttävä olo. Jalat voivat olla myös suorina, tai voit tuoda jalkapohjat alustalle ja pitää polvet koukussa.
IMG_20170601_170107
Tuettu silta. Lepää bolsterin päällä niin että pää on alustalla. Jalat voivat olla suorina tai jalkapohjat voivat olla alustalla ja polvet koukussa.
IMG_20170601_170245
Tuettu hartiasilta. Lepää bolsterin päällä niin että hartiat ovat alustalla. Voit tuoda toisen bolsterin tai vaikkapa tiilet jalkojen alle.

Lepää näiden asanoiden jälkeen hetki selinmakuulla ja kuulostele asanoiden vaikutuksia. Tämän jälkeen voi tuntua hyvältä tuoda jalat koukkuun vatsan päälle ja hieroa selkää alustaa vasten tai hakea hieman liikettä lonkkiin. Myös selkärangan kierrot voivat tuntua hyviltä harjoituksen päätteeksi.

Voit päättää harjoituksen savasanaan tai vaikkapa syvärentouttavaan yoga nidra -harjoitukseen. Yoga nidran voi tehdä myös erillisenä harjoituksena.

”Irtipäästäminen on prosessi. Anna sen tapahtua.” (Ganesh Mohan)

Näin elvytät selkäsi istumameditaation jälkeen

Säännöllinen istumameditaatio saattaa tuoda mukanaan monien hyötyjen lisäksi myös monenlaisia kolotuksia kehoon. Yksinkertaisilla jooga-asanoilla saat selkärangan eloisaksi meditaatioharjoituksen jälkeen!

Meditaation edut ovat moninaiset. Se auttaa muun muassa rauhoittamaan sympaattista hermostoa ja laskemaan stressihormonitasoa, parantamaan vastustuskykyä, alentamaan verenpainetta ja tekemään ystävällisemmäksi.

Mitä enemmän oma harjoitus painottuu meditaatioon, sitä tärkeämpää on tuoda tietoista huomiota fyysiseen hyvinvointiin. Fyysisesti tarkasteltuna pitkäaikainen istuminen on kuitenkin raskas ja yksipuolinen harjoitus. Jottei se kävisi keholle haitalliseksi, on tärkeää muistaa pitää huolta fyysisestä kunnostaan.

Tämän tiesivät jo muinaiset joogit. Klassisessa joogassa asanaharjoittelun tehtävänä onkin valmistaa kehoa pitkäaikaiseen istumiseen hyvässä asennossa niin, ettei itse meditaatioasennon ylläpitäminen häiritse keskittymistä.

Vaikka nykyään istutaan aivan liikaa, on ryhdittömässä asennossa ilman keskivartalon tukea istuminen aivan eri asia kuin lattialla tai meditaatiojakkaralla istuminen selkä suorana, etenkin jos sama asento on tarkoitus ylläpitää puolikin tuntia.

Lyhyt joogaohjelma selkärangan vetreyttämiseksi istumameditaation jälkeen

Lisättyäni meditaation osuutta aika nopeassa tahdissa omassa harjoituksessani huomasin, että istuminen alkoi tuntua kolotuksena alaselässä ja hartioissa. Ihan itsetään kolotukset eivät lähde pois, joten otin harjoitusohjelmaani mukaan lyhyen selkärankaa vetreyttävän joogahetken pidempien meditaatiohetkien jälkeen tehtäväksi.

  • Lapsen lepoasento – lehmä. Aloita lapsen lepoasennosta käsivarret vartalon jatkeena kämmenet alustassa. Sisäänhengityksellä nouse konttausasentoon antaen selän notkistua, uloshengityksellä palaa takaisin lapsen lepoasentoon. Toista kuutisen kertaa, muista hengittää rauhallisesti. Lehmässä voit painottaa rintakehän avausta ja lapsen lepoasennossa tilan tekemistä lannerankaan.
  • Kyljen venytykset lapsen lepoasennossa. Kuljeta lapsen lepoasennossa käsivarsia
    image
    Kyljen venytykset lapsen lepoasennossa

    vasemmalle sen verran että saat tuntuman oikeaan kylkeen. Viivy asennossa viiden rauhallisen hengityksen ajan. Toista toiselle puolelle.

  • Selkärangan kierrot istuen. Täysistunnassa (voit tarvittaessa tuoda koroketta lantion alle) Koukista vasen jalka ja nosta jalkaterä oikean reiden ulkosyrjälle. Ota jalasta halausote oikealla kädellä, vasen käsi on kevyesti vartalon takana tukena (tarvittaessa korokkeen päällä). Sisäänhengityksellä pidennä selkärankaa, uloshengityksellä ala kiertää selkää alhaalta lähtien vasemmalle. Viivy asennossa viiden rauhallisen hengityksen ajan. Toista toiselle puolelle. Kierrot voi tehdä myös selin- tai päinmakuulla.
image
Selkärangan kierrot istuen

Lopuksi voi tehdä vielä esimerkiksi paschimottanasanan jos yläselässä ja hartioissa on jännitystä tai nostaa vaikkapa hetkeksi jalat seinää vasten ylös verenkierron virkistämiseksi!

Jos olet epävarma tekniikasta tai liikkeiden soveltuvuudesta itsellesi niin käänny osaavan joogaopettajan tai tarvittaessa terveydenhuollon ammattilaisen puoleen.

Muita hyödyllisiä harjoitteita

Selkärangan vetreyttämisen lisäksi pitkäaikainen istuminen kaipaa vastapainoksi ainakin lonkan avauksia sekä syviä vatsa- ja selkälihaksia sekä niska- hartiaseutua vahvistavia ja vetreyttäviä harjoitteita.

Sanomattakin lienee selvää ettei istuminen kehitä millään tapaa aerobista kuntoa, joten siihenkin kannattaa panostaa itselle mielekkäällä tavalla. Itse lenkkeilen ja käyn toisinaan  dynaamisilla vinyasatunneilla. Meditoida voi myös liikkuen!

Kun harjoittelee säännöllisesti istumista, panee herkemmin merkille, miten eri asiat vaikuttavat omaan oloon. Jos ei pysähdy välillä ihan asiakseen tunnustelemaan omaa oloa,  erilaiset epämukavuudet voivat jopa jäädä huomaamatta, tai kehollinen epämukavuus oireilee levottomuutena.

Meditaatioasento voi tuntua epämukavalta esimerkiksi jaloissa tai selässä. Kannattaa pitää terve järki mukana, vaikka joissain meditaatioharjoituksissa onkin tarkoituksena vain seurailla kehon tuntemuksia. Liika sinnikkyys voi kostautua fyysisinä vaivoina!

Meditaatio – ja keskittyminen ylipäätään – on helpointa kun olo on kirkas ja vetreä. Mieli ja keho eivät suinkaan toimi toisistaan erillisinä vaan tekevät tiivistä yhteistyötä. Fyysinen vointi heijastuu mieleen, ja toisaalta mieltä rauhoittavin tekniikoin voidaan saada fyysistä epämukavuutta ja jopa kipua siedettävämmäksi. Parhaimmillaan meditaatioharjoitus auttaa näkemään, mitä tarvitsee voidakseen hyvin!

Milloin jooga on jumppaa ja voiko jumppa olla joogaa?

Olo asanaharjoituksen jälkeen on usein selkeä ja kaikin puolin hyvä. Myös muu liikunta vaikuttaa mieleen vastaavalla tavalla. Eroaako asanaharjoitus muusta liikunnasta muulla tavoin kuin siinä että asanaharjoitus koostuu asanoista?

En ollut vuosiin käynyt tavallisilla jumppatunneilla, kun etelän lomalla minulle tarjoutui tilaisuus osallistua turisteille järjestettävään lihaskuntojumppaan. Tunti oli hauska: hengityksen sijaan musiikki rytmitti tekemistä, ja löydettyäni liikkeiden oikean suoritustekniikan, huomioni ei ollut niinkään siinä mitä tein vaan rupattelin samalla ohjaajan kanssa.

Tunnin jälkeen olo oli virtaava ja mielen sameus oli haihtunut, aivan kuten energisoivan asanaharjoituksen jälkeen. Tämä sai minut miettimään, miksi haluan tehdä nimenomaan asanaharjoitusta ja jätän jumppatunnit väliin?

Ioga Flown sali
Ioga Flown kaunis sali

Asanaharjoitus liikuntana

Tarkemmin asiaa miettiessäni oivalsin, että joskus kaipaan pelkästään fyysistä harjoitusta. Saatan kaivata lihaksille töitä, jolloin voin valita vaikkapa voimajoogatunnin, tai haluan hikoilla, jolloin suuntaan dynaamiselle lämpöjoogatunnille.

Lihaksiani voisin vahvistaa myös kuntosalilla ja hien saan pintaan lähtemällä reippaalle juoksulenkille. Asanaharjoitus on kuitenkin aina asanaharjoitus, jossa kirjaimellisesti harjoitellaan asanoita, olipa syy harjoituksen tekemiselle mikä tahansa.

Klassisen joogan näkökulma asanaharjoitukseen on, että asanoita harjoittelemalla ne opitaan vähitellen hallitsemaan, jolloin saadaan nauttia niiden mukanaan tuomista hyödyistä kokonaisuudessaan. Meditatiivinen aspekti voi tällöin puuttua harjoituksesta täysin.

Voin siis ottaa joogaharjoituksen pelkästään liikunnan kannalta. Tämä on kiinni lähinnä omasta asennoitumisestani harjoitukseen, ei niinkään opettajasta.

Voiko muu liikunta korvata asanaharjoittelun?

Jos tarkoituksena on tehdä asanaharjoitusta, sitä ei oikein voi tehdä tekemättä asanoita. Vaikka oloni lihaskuntojumpan jälkeen oli yhtä vetreä ja selkeä kuin parhaimmaan asanaharjoituksen jälkeen, en tehnyt tunnilla ainuttakaan asanaa.

Jos joogaharjoituksen pääpaino on meditaatiossa tai vaikkapa pyyteettömiin tekoihin keskittyvässä karmajoogassa, ei asanaharjoittelun välttämättä tarvitse olla suuressa roolissa. Klassisessa joogassa asanaharjoittelun tavoitteena on tehdä kehosta terve, jolloin meditaatioon keskittyminen on helpompaa. Tämä tavoite on toteutettavissa myös muulla kehon terveyttä ylläpitävällä liikunnalla kuin asanaharjoittelulla.

Jos oma asanaharjoitus on hyvin rauhallista, ei se riitä ainoaksi liikunnaksi. Yleiskunnon ylläpitämiseksi rauhallisen asanaharjoituksen rinnalla kannattaa harrastaa sykettä nostattavaa ja lihaskuntoa voimistavaa liikuntaa.jumppa

Asanaharjoitus on oivallinen tapa ylläpitää terveyttä, opetella käyttämään hengitystä ja lisätä kehotietoisuutta. Periaatteessa nämä elementit voivat toteutua myös muullakin tavoin liikkuen, jos niihin vain kiinnitetään erityisesti huomiota.

Milloin koen todella joogaavani?

Omassa asanaharjoituksessani pyrin tasapainottamaan kehon toimintaa ja näin vaikuttamaan myös mieleeni. Oma harjoitukseni on parhaimmillaan liikemeditaatio, jossa huomioni on kiinnittynyt asanassa olemisen kokemukseen. Mielen rauhoituttua pääsen käsiksi yhä syvempiin kerroksiin niin kehon, mielen kuin tunteidenkin tasolla, ja saatanpa joskus saada jopa kokea olevani osa jotain suurempaa.

Jotta onnistuisin keskittämään mieleni, kehon täytyy olla kunnossa. Olen valmistanut siihen kehoani tekemällä asanaharjoitusta jolla on pelkät fyysiset tavoitteet ja huolehtimalla muutenkin hyvinvoinnistani. Toisaalta myös keskittyen tehtävä asanaharjoitus edistää terveyttä ja hyvinvointia.

Tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa asanaharjoitteluun, jossa asanaharjoittelu ja meditaatio kohtaavat eikä asanoiden tehtävänä ole pelkästään valmistaa kehoa meditaatioon, on verrattain uusi keksintö. Se sopii kiireiseen nykyaikaan erinomaisesti: keho pysyy terveenä ja mieleen tulee tilaa, joka mahdollistaa viisaammat ratkaisut kiireisen arjen keskellä.

Tärkeintä joogaharjoituksessa mielestäni onkin se, että sen hyvät vaikutukset välittyvät joogamaton ulkopuolelle. Todellinen haaste ei ole osata asanoita, vaan toimia vaikeissa tilanteissa tavalla, jota ei tarvitse jälkikäteen katua.

 

Alempi kuva: woravit.w / FreeDigitalPhotos.net

Miten saada omasta harjoituksesta säännöllinen rutiini?

Haaveiletko omasta, säännöllisestä joogaharjoituksesta, muttet hyvistä aikomuksista huolimatta saa harjoitukseen jatkuvuutta? Näillä vinkeillä rakennat säännölliselle harjoitukselle kestävän perustan!

Viimeksi kirjoitin tänne omasta yinjoogaharjoituksestani. Oma tieni siihen, että omasta harjoituksesta on tullut luonnollinen rutiini, joka jää tekemättä vain erittäin painavasta syystä, on ollut pitkä.

Monta kertaa olen aloittanut, sitten se on milloin mistäkin syystä jäänyt. Kenties on tullut muuta tekemistä tai sitten motivaatio ei ole vain pysynyt yllä.

Löydä omaan elämänrytmiisi sopiva aika harjoitukselle

Minulle luontevin aika tehdä harjoitusta on illalla lasten nukkumaamenon jälkeen. Monet tykkäävät aloittaa aamunsa harjoituksella tai nollata harjoituksen avulla päänsä vaikkapa työpäivän jälkeen.

Kun harjoituksen tekee aina tiettyyn aikaan päivästä ja sitoo sen näin osaksi arkirutiinejaan, keho alkaa tottua siihen ja ajan myötä keho alkaa suorastaan vaatia harjoitusta tähän aikaan. Itse tunnen kehossani ja mielessäni jos iltaharjoitus jää tekemättä.

Jos tuntuu, että aikaa ei millään löydy edes kymmenen minuutin päivittäiselle harjoitukselle, voi olla syytä hidastaa hieman tahtia. Itsestään huolehtimisen tärkeys korostuu erityisesti kiireen keskellä. Yksi mahdollisuus on laittaa herätyskello soimaan aamulla kymmenen minuuttia tavanomaista aikaisemmin ja luoda näin itselleen aikaa omaa harjoitusta varten.

Aseta itsellesi realistiset tavoitteet

image
Supta matsyendrasana

Jos omaa harjoitusta aloittaessa ajattelee tekevänsä puolentoista tunnin harjoituksen kuutena päivänä viikossa, on todennäköistä, että harjoitusinto lopahtaa pian. Vaikka tällainen määrä harjoitusta tekisi useimmille erittäin hyvää, ei se välttämättä ole kovin realistinen tavoite.

Oma tavoitteeni on tehdä vähintään yksi asana joka päivä. Yhden asanan ehtii aina tehdä. Selän kierto (supta matsyendrasana) on erittäin monipuolinen liike. Jos saisi tehdä vain yhden asanan päivittäin, valitsisin sen.

image
Supta baddhakonasana

Myös selinmakuulla bolsterin päällä tehtävä perhonen (supta baddhakonasana) on näyttöpäätetyöntekijälle oivallinen liike: selkäranka kaartuu taakse samalla kun rintakehä ja lonkat avautuvat. Jos sinulla ei ole bolsteria, tyynyistä ja huovista saa helposti kasattua aivan yhtä hyvän tuen.

Yhden harjoituksen tavoite on ovela. Hyvin harvoin harjoitus jää vain yhteen asanaan: Kiertojen jälkeen voin tuntea tarvetta tehdä vaikkapa eteentaivutuksen tai taaksetaivutuksen, jonka jälkeen selkäni saattaa kaivata vielä toisenlaista liikettä, ja lopulta huomaan tehneeni puolen tunnin harjoituksen.

Jos kaipaa dynaamisempaa joogaa, voi ottaa tavoitteekseen vaikkapa aloittaa päivänsä muutamalla aurinkotervehdyksellä tai jollakin muulla virtaavalla sarjalla, ja jos aikaa ja inspiraatiota on, harjoitusta voi jatkaa muilla asanoilla.

Pidä harjoituspäiväkirjaa

Itse pidän yinjoogaharjoituksestani harjoituspäiväkirjaa, koska se kuuluu kurssivaatimuksiin. Harjoituspäiväkirja voi tuoda lisämotivaatiota harjoitteluun myös ilman, että velvoite sen pitämiseen tulee ulkopuolelta.

Päiväkirjaan voi kirjata ylös vaikkapa harjoituksen ajankohdan, keston, tehdyt asanat ja harjoituksen herättämät tuntemukset. Päiväkirjasta on mielenkiintoista myöhemmin seurata, miten oma harjoitus on kehittynyt.

Tarvitset vain joogamaton verran tilaa!

Vaikka pelkästään harjoitukseen pyhitetty tila kuulostaa ihanalta ajatukselta, asanaharjoitusta voi tehdä melkein missä vain. Itseltäni jäi oma harjoitus pitkään tekemättä sen takia, että olin päättänyt joskus luoda itselleni oman tilan juuri tätä tarkoitusta varten, ja hyvistä aikeista huolimatta tämä jäi aina tekemättä.

Lopulta oivalsin, että tärkeintä on se, että harjoitusta tekee, ei se, millaisissa puitteissa sen tekee. Minulle riittää, että raivaan olohuoneen matolta leluja pois sen verran, että mahdun tekemään harjoitusta. Yinjoogaharjoituksessa en  käytä aina edes joogamattoa. Kun oma harjoitukseni on tullut säännölliseksi, ei raivaustyökään ole enää kovinkaan suuri – tila alkaa pysyä harjoitukselle pyhitettynä kuin itsestään.

Katsaus klassiseen joogaan

Olin syyskuussa intialaisen joogaopettajan Shiju Puthenpurayilin pitämässä klassisen intialaisen hathajoogan koulutuksessa. Klassisessa joogassa harjoituksen punaisena lankana on kehon valmistaminen meditaatioharjoitukseen.

Klassisella joogalla tarkoitetaan Patanjalin Yoga-sutraan tiukasti perustuvaa joogaa. Yoga-sutraa pidetään yhtenä joogan perustekstinä, ja varsin monenlaiset joogasuuntaukset tukeutuvat siihen enemmän tai vähemmän.

Yoga-sutrassa asanaharjoittelu ei ole kovinkaan suuressa roolissa, keskeisempää on meditaatioharjoitus. Klassisessa joogassa asanat ovatkin ennemminkin keinoja kuin päämääriä itsesään. ”Asanoiden tarkoituksena on valmistaa kehoa istumiseen ja meditaatioon,” kertoo Shiju.

Vajrasana
Vajrasana

Istuma-asentojen harjoittelua

Asanalla tarkoitetaan Yoga-sutrassa ”vakaata istuma-asentoa, jossa ihminen voi pysyä paikallaan pitkiä aikoja tehdessään hengitys- ja keskittymisharjoituksia” (Rautaniemi 2015, 67).

Meditaatioasennossa on olennaista, että selkäranka on suorana. Tällainen asento tukee pyrkimystä pysyä valppaana. Selkärangan oikea asento toteutuu ihanteellisesti kolmessa asennossa: vajrasanassa, virasanassa ja padmasanassa eli lootuksessa.

Ihanteellisia meditaatioasentoja on kolme: vajrasana, virasana ja padmasana. Vajrasana on polvi-istunta, jossa kantapäät ovat erillään. Myös virasana on polvi-istunnan variaatio. Siinä jalkateriä avataan sivulle ja istuudutaan niiden väliin.

Virasanasa ei minulta onnistu ilman koroketta.
Virasanasa ei minulta onnistu ilman koroketta.

Etenkin länsimaalaiselle, tuoleissa istumaan tottuneille ihan vain istuminen polvi-istunnassa lakkaa olemasta vakaata ja miellyttävää hyvin nopeasti jos on sitä alunperinkään, puhumattakaan jos olisi tarkoituksena vääntäytyä lootusasentoon.

Vajrasana ja virasana ovat erittäin terveellisiä asanoita terveille polville. Olo jaloissa tunnin jälkeen oli kevyt ja virtaava.

Asanaharjoitus asanoiden harjoitteluna

Shijun ohjaamissa joogaharjoituksissa sai todella tehdä töitä asanoiden eteen. Asanoissa oltiin pitkiä aikoja ja toistoja oli useita. Välissä levättiin. Kuvaavaa oli, että asanoita harjoiteltiin, jotta ne joskus harjoituksen tuloksena hallittaisiin ja saataisiin kaikki niiden mukanaan tuomat edut.

Esimerkiksi vatsalihakset ja lonkankoukistajat töihin laittavassa navasanassa eli veneasanassa on tarkoituskin saada paine alavatsan alueelle, jolloin asanan vaikutus saadaan kohdistumaan syvemmälle sisäelimiin.

Kun navasanan hallitsee, siitä tulee vatsalihastreenin sijaan tasapainoasana. Fysiologisten hyötyjen lisäksi siitä saa kyvyn veneen lailla kellua vakaasti arjen haasteiden ristiaallokossa.

Klassisessa joogassa asanaharjoittelun tavoitteena on pitää keho terveenä ja valmistaa kehoa meditaatioasentoihin. Kaikkien ei ole tarkoitus tehdä samoja asanoita. Kehon rakenteesta riippuen toiset saavat asanoiden edut hyvin yksinkertaisista asanoista, toiset taas tarvitsevat monimutkaisempia variaatioita jotta asanoilla olisi haluttu vaikutus.

Shiju ja kurssilaiset
Shiju ja kurssilaiset Fuego Loungen kauniissa joogasalissa.

Miten klassinen jooga sopii nykypäivään?

Kun asanaharjoittelun ja terveellisten elintapojen avulla keho saadaan toimimaan ihanteellisella, terveyttä ylläpitävällä tavalla, on mahdollista keskittyä meditaatioon ruumiillisten vaivojen häiritsemättä.

Pelkkä kyky tehdä istuen mediaatioharjoitusta ei kuitenkaan ole klassisen joogan lopullinen päämäärä. Lopullisena päämääränä, jota kohden joogi aktiivisesti työskentelee, on moksha eli vapautuminen jälleensyntymien kiertokulusta.

Tämä on mahdollista saavuttaa kun meditaatiossa purusha, henki, oivaltaa olevansa erillinen prakritista, aineesta tai luonnosta. (Purushasta ja prakritista enemmän joogaharjoituksen metafysiikkaa käsittelevässä artikkelissani.)

Onko joogaharjoitukseen siis sisäänrakennettuna tämä tavoite? Jos ei hyväksy ajatusta jälleensyntymistä, tuleeko joogatessaan tiedostamattaan toimittua tätä näkemystään vastaan?

Joogaharjoitusta voi aivan hyvin tehdä myös muista syistä kuin jälleensyntymistä vapautumiseksi. Silloin ei vain voida varsinaisesti puhua klassisesta joogasta. Klassinen jooga varsinaisessa merkityksessään edellyttää Patanjalin viitoittaman elämänkatsomuksen hyväksymistä kokonaisuudessaan.

Klassisen joogan harjoituksia voi sitä vastoin aivan hyvin tehdä sitoutumatta siinä sen enempää mihinkään mihin ei halua sitoutua. Harjoituksen tavoitteena voi mokshan sijaan aivan hyvin olla vaikkapa kehon ja mielen hyvinvointi. Nämä eivät ole yhtään sen vähempiarvoisia motiiveita joogaharjoitukseen kuin mokshan tavoittelu. Voidakseen joogata ei tarvitse sitoutua mihinkään tiettyyn käsitykseen sielun ikuisuudesta puhumattakaan uskonnollisesta katsomuksesta.

Måns Broo tiivistää tämän osuvasti tuoreimman Ananda-lehden (3/2015) pääkirjoituksessa: ”Joogaa tehdään Suomessa, Intiassa ja kaikkialla monenlaisista syistä. Minusta joogan suuruus piilee juuri tässä: ihmisiä on lukemattoman erilaisia sortteja, mutta jooga sisältää työkaluja heille kaikille.”

Kirjallisuutta:

Broo, Måns (suom. & toim.) 2010. Joogan filosofia. Patanjalin Yoga-sutra. Gaudeamus.

Ranki, Kreeta. ”Usko, tieto, toivo ja harjoitus. Kantilainen katsaus joogafilosofiaan.” Ananda 3/2015.

Rautaniemi, Matti 2015. Erakkomajoista kuntosaleille. Miten jooga valloitti maailman. Basam Books.