Arkea pakoon joogaan!

Joogaharjoitus on parhaimmillaan niin miellyttävää ettei sieltä halua pois. Onko tämä aina hyvä asia?

Kun huomaa, että jooga tekee olon selkeämmäksi ja miellyttävämmäksi, sitä haluaa enemmän. Yksi joogan välitavoitteista onkin ohjelmoida mieltä kiintymään vaikutukseltaan turruttavien tai kiihdyttävien asioiden sijaan niihin, jotka edistävät tyyneyttä. Joogakielellä ilmaistuna kiintymys tamasisiin ja rajasisiin kohteisiin korvautuu kiintymyksellä sattvisiin kohteisiin.

Tuoreet kasvikset ovat sattvisia ja pursuavat pranaa!

Kuulostaa hyvältä! Sattva on tie terveyteen ja kestävään hyvinvointiin. Kun joogaharjoituksen avulla – painottuipa se sitten asanoihin tai meditaatioon – on saanut hyvän sattvisen vireen päälle, sillä on tapana levitä myös muille elämän osa-alueille. Terveellinen, tuore ravinto maistuukin yhtäkkiä paremmin kuin roskaruoka. Mielen selkeys tuntuu niin hyvältä, ettei sitä halua lähteä pilaamaan päihteillä.

Turtumuksen tilalle henkisyyteen uppotutuminen?

Sattva, mielen ja kehon tyyneys ja tasapaino on hyvä päämäärä omalle harjoitukselle. Sattvassa on kuitenkin myös sudenkuoppia. Siihen voi addiktoitua. Tarkastellaanpa seuraavaa, kuvitteellista tapausta:

Kuormittavaa työtä tekevällä perheenisällä on ollut tapana nollata kierrokset voimakkaalla liikunnalla ja usein viikonloppuisin myös voimakkaalla juhlimisella. Kuormittava elämä ajaa loppuunpalamiseen ja sen myötä totaaliseen elämänmuutokseen.

Mies jättää päihteet ja omistautuu meditaatiolle, joka vie päivittäin paljon aikaa. Hän tarvitsee harjoitukselleen häiriöttömän tilan. Lisäksi hän käy säännöllisesti pitkillä meditaatioretriiteillä päästäkseen harjoituksessaan syvemmälle.

Mies kokee voivansa paremmin, mutta vaimon ja lasten näkökulmasta mikään ei ole muuttunut. Vaikka miehen tavat viettää aikaa eivät enää ole itsetuhoisia, hän on edelleen yhtä vähän läsnä läheisilleen kuin ennenkin.

Sattva vankilana

Yoga-sutran ja Bhagavad-Gitan mukaan joogan päämääränä on päästä irti prakritin eli aineen vallasta. Se, että tekee harjoitusta ja löytää harjoituksesta sattvan, ei kuitenkaan riitä siihen, että harjoitus olisi oikeilla raiteilla.

Prakritin vaikutusta mieleen verrataan usein magneettiin: Yhteydessä aistikohteisiin, mieli unohtaa, ettei todellinen onnellisuus voi koskaan löytyä niistä.  Mieli takertuu aistikohteisiin ja alamme määrittää omaa identiteettiämme niiden kautta.

On aina parempi voida hyvin kuin voida huonosti, ja on aina parempi nähdä asiat selkeästi kuin vääristyneesti. Sattva siis on rajasia ja tamasia parempi vaihtoehto. Mutta sattva on ovela: sekin saa meidät takertumaan itseensä.

Edellisen esimerkin mies on korvannut rajasisen addiktion sattvisella addiktiolla. Hän on syvästi kiintynyt sattviseen rauhan tilaan, ja haluaa nauttia siitä niin paljon kuin mahdollista. Tämä estää häntä kuitenkin kohtaamasta omassa elämässään ne alueet, joissa vielä piisaisi työsarkaa.

Ikävien velvollisuuksien kohtaaminen

Esimerkin mies on siis päässyt jyvälle suunnasta, josta kestävä onnellisuus löytyy, mutta taipumus välttää epämiellyttävien velvollisuuksien mukanaan tuomaa kärsimystä on edelleen vahva. Henkisyydestä on tullut pakopaikka.

Vaikka jooga pystyykin tarjoamaan lopullisen vapautuksen elämän mukanaan tuomasta kärsimyksestä, tie sinne ei ole nopea. Silmien sulkeminen oman elämäntilanteen epäkohdilta ja omistautuminen henkisille harjoituksille ei riitä poistamaan näitä epäkohtia eikä varsinkaan omaa vastuuta niiden hoitamiseen.

Eristäytyneelle joogallekin on paikkansa, mutta vasta sitten kun ei enää ole velvollisuuksia perhettä kohtaan ja työelämä on jätetty taakse. Sen aika ei ole keskellä perheellisen ja työssäkäyvän ihmisen arkea. Silloin harjoituksen suunnan mittapuuna toimii hyvin se, miten harjoitus auttaa hoitamaan velvollisuutensa.

”Suorita siis velvollisuudeksesi langenneet tehtävät aina omaa etuasi tavoittelematta, sillä tehdessään työnsä epäitsekkäästi ihminen saavuttaa korkeimman hyvän.” (Bhagavad-Gita 3.19, suom. Mari Jyväsjärvi)

Näin löydät kadonneen joogainspiraation!

Käykö sinullekin joskus niin, ettei harjoitusta tule tehdyksi vaikka tietääkin sen olevan miellyttävää ja tekevän hyvää? Herättele lyhyellä harjoituksella into uudelleen!

Kesän ja uuden vuoden jälkeen moni löytää yhtäkkiä uutta intoa uusiin harrastuksiin. Syksyn ja kevään edetessä into usein lopahtaa. Yksi tehokas menetelmä omien odotusten, ajatusten ja rajoitusten purkamiseen on kirjoittaminen.

Ajatukset, jotka normaalisti virtaavat asiasta toiseen, ovat luonteeltaan katoavaisia ja abstrakteja. Kirjoittaminen auttaa tekemään ne konkreettisemmiksi, jolloin niitä voi arvioida uudelleen. Toisaalta kirjoittamalla ylös hyviä ideoita, ne saavat voimaa toteutua.

Harjoitus joogainspiraation herättämiseksi

1. Istahda rauhassa alas kynän ja paperin kanssa.
2. Kirjoita paperille viisi syytä, miksi sinun pitäisi joogata.
3. Kirjoita paperille viisi lempisyytäsi, miksi et siltikään saa joogatuksi.
4. Tarkastele ensimmäistä listaasi. Ovatko syyt joogata riittävän motivoivia? Ovatko sinun syysi joogata tavoittelemisen arvoisia? Voit merkata esimerkiksi korostuskynällä juuri tällä hetkellä tärkeimmän motivoivan tekijän.
5. Tarkastele toista listaasi. Pohdi vastalääke jokaiselle syylle olla joogaamatta. (Esim. ”Ei ole aikaa.” > ”Herään aamulla kymmenen minuuttia aikaisemmin ja teen heti ainakin kaksi lempiasanaani.”) Muista olla lempeä ja kannustava itsellesi.

Inspiraatio voi löytyä myös innostavia joogakirjoja lukemalla. Niitä voi lainata ensi hätään kirjastosta. Myös jollekin joogakurssille tai -retriittiin osallistuminen voi olla inspiroiva kokemus, kuten myös jonkin sinulle aivan uuden joogatyylin kokeileminen.

Kadonnut inspiraatio voi löytyä myös joogamatkalta! (Kuva: Janina Tainio)

Joogafilosofian näkökulma

Se ettei harjoitusta tule tehdyksi ei ole uusi ongelma harjoituksessa. Se on niin klassinen este, että se noteerataan jopa klassisissa joogateksteissä.

Patanjali listaa Yoga-sutrassa (1.30.) yleisimpiä joogassa edistymisen esteitä. Laiskuus, alasya, on näistä yksi. Tässä yhteydessä laiskuus tarkoittaa, ettei harjoitusta tule tehtyä vaikka tietää kykenevänsä siihen ja ymmärtää, miksi sitä kannattaisi tehdä eikä harjoitukselle ole mitään varsinaisia esteitä.

Toimivia vastalääkkeeitä laiskuudelle ovat itsekuri, erityisesti ruokavalion säännöstely, joka ruokkii päättäväisyyttä ja herättelee innostusta. Itsekuri ja ruokavalion säännöstely auttaa saamaan aisteja takaisin haltuun sen sijaan, että olisi aina aistiensa armoilla. Näin saa taas vähitellen oman elämänsä ohjat haltuunsa. Usein tämä palkitsee voimallisemmin kuin pelkkään mukavuudenhaluun perustuva toiminta.

Vinkki! Tätä menetelmää voi soveltaa mihin tahansa asiaan, johon kaipaat lisää intoa.

Lue täältä lisää vinkkejä joogainpiraation löytämiseen.

Milloin jooga toimii? Osa 2. Onko sama harjoitus kaikille sama?

Samalle joogatunnille osuu kaksi jooganoviisia, suorituskeskeinen, vahva  mutta kankea Pirjo-Pirteä sekä vaivattomasti liikkuva Ville-Vetreä. Mikä heidän tekemässään harjoituksessa on viime kädessä samaa?

Ajatellaan, että Pirjo-Pirteä ja Ville-Vetreä ovat juuri aloittaneet joogan ja osuneet samalle tunnille, jonka tuntikuvaus lupaa sopivasti haastetta liikkuvuuden ja voiman lisäämiseksi, jolloin mielikin toimii kirkkaammin. Miten he kokevat harjoituksen, ja hyötyvätkö he molemmat siitä?

Pirjo-Pirteä on 22-vuotias opiskelija. Hänellä on luontaisesti vahvat mutta kireät lihakset, hän käy säännöllisesti kuntosalilla. Hän on hyvin vaativa itseään kohtaan. Hän asettaa itselleen opinnoissaan korkeita tavoitteita jotka usein myös saavuttaa kovalla työllä. Hän tulee joogaan, koska kärsii niska-hartiaseudun jumeista ja selkäkivuista ja hakee harjoituksesta parempaa liikkuvuutta ja parempaa oloa.

Viereisellä matolla harjoittelee 39-vuotias Ville-Vetreä, joka on luovan alan yrittäjä. Hän on luonnostaan hyvin notkea ja nauttii saadessaan käyttää kehoaan monipuolisesti. Hän ei kuitenkaan ole kovinkaan vahva. Ville-Vetreä tulee joogaan koska ajattelee joogan olevan itselleen luontaista ja jotakin sellaista, mistä hän nauttisi.

Saman harjoituksen sudenkuopat

Siihen, hyötyvätkö Pirjo ja Ville samasta harjoituksesta, ei tietenkään ole yhtä yksiselitteistä ja oikeaa vastausta. Kumpikin voi saada samaa harjoitusta tehdessään itsensä hajalle tai parempaan kuntoon. Jos kuitenkin oletetaan, että kummallakin on harjoituksessa sama tavoite, Ville-Vetreälle luontaiset pitkälle viedyt asanat, voi olla että varsinkin Pirjon joogaura loppuu lyhyeen eikä Villekään selviä vaurioitta.

Pirjo-Pirteä on tottunut ajattelemaan, että mitä pidemmälle viety asento, sitä tehokkaampi. Hänelle haetut muodot eivät kuitenkaan ole lihaskireyksien ja rakenteen vuoksi mahdollisia. Pirjo voi saada aikaan kudosvaurioita lihaksiinsa yrittäessään tahdonvoimalla pakottaa kehonsa asanoihin. Jonkin aikaa harjoitusta tehtyään Pirjo ehkä lopettaa joogan, koska turhautuu ja kokee olevansa siinä huono.

Ville-Vetreä hakeutuu vaivatta näyttäviin asanoihin ja kokee olevansa joogassa lahjakas. Hän kuitenkin usein kompensoi tekniikasta. Villelle ei tule ehkä edes mieleen, että hänen harjoituksessaan voisi olla jotain vinossa, koska hän kokee pystyvänsä moniin asanoihin joihin monet muut eivät kykene.

Ulkopuolinen ehkä näkee että Ville kuitenkin fuskaa eikä kehon hallinta ole parhaimmillaan. Villen ei tarvitse kiinnittää huomiota tekniikkaan asanoiden luontevuuden takia, jolloin hän tiedostamattaan menee sieltä missä aita on matalin, joustaviin niveliinsä tukeutuen, tekniikasta oikaisten. Voi olla, että hänellä on jatkuvasti epämääräisiä kolotuksia nivelissä ahkerasta harjoituksesta huolimatta.

Mitä jos tekniikka olisi kohdallaan?

Avidya, tietämättömyys voi johtaa vääränlaiseen harjoitukseen.

Kummankin harjoituksen kompastuskivenä on se että harjoituksen kiintopisteenä on sisällön sijaan muoto. Pirjo ehkä repii jäykkiä lihaksiaan, Ville taas ohittaa asanatekniikan hienovaraisemman työskentelyn. Kummallakin on siis virheellinen käsitys omista lähtökohdista, minkä takia heidän tapansa tehdä harjoitusta on hajottava sen sijaan että se hoitaisi. Mutta entäpä jos he oivaltaisivat oman harjoituksensa fyysiset kompastuskivet, ja Pirjo alkaisi tehdä harjoitusta lempeämmin ja Ville kiinnittäisi huomiota asanatekniikkaan?

Vähitellen kummankin harjoitus alkaisi olla vakaalla pohjalla. Hyvällä tekniikalla tehdystä harjoituksesta koituu jo paljon toiminnallisia ja terveydellisiä hyötyjä. Mutta jos mielessä ei tapahdu muutosta, kumpikin on edelleen alttiina sille, että asanat ovat harjoituksen keskipiste. Varsinkin Ville rakennettuaan perustan kuntoon pääsee todennäköisesti nopeasti etenemään tällä kertaa hyvällä tekniikalla näyttäviin asanoihin, ja voi ajatella, että on entistä parempi joogassa.

Muutos harjoitustekniikassa ei kuitenkaan suoraan tarkoita merkittävää muutosta mielen tasolla. On mahdollista tehdä fyysisesti virheetöntä harjoitusta ja olla silti hyvin eksyksissä, juureton, ja epävarma ja elämä yhtä ankeaa kuin aikaisemminkin. Asanat eivät ratkaise arjen ongemia! Suorituskeskeinen lähestymistapa tekee myös mahdolliseksi harjoituksen arvottamisen onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi, mikä huonoina päivinä voi tehdä olon entistä kurjemmaksi.

Pirjolla ja Villelllä on kuitenkin toivoa. Ensi kerralla tarkastelen sitä, miten saada harjoitus toimimaan.

Artikkelisarja perustuu Helsingin Joogafetivaaleilla 2017 pitämääni esitelmään. 

Katso myös: Osa 1. Miksi joogata?

 

 

Kun mieli viilettäisi vapaana eikä arjen harmaus kutsu

Joskus kauan odotettu loma sekoittaakin päivärutiinit kokonaan. Se minkä odotti tuovan lepoa ja rauhaa onkin ennustamattomuutta ja kiireen tuntua, mutta sille antautuminen voi avata uusia näkökulmia elämään ja omaan itseen. Kun lopulta koittaa arkeen palaamisen aika, se voi yllättäen näyttäytyä aivan uudenlaisena. Millaisella harjoituksella arkeen palaamista voi helpottaa?

Kesälomani oli vauhdikas. Paljon siirtymisiä paikasta toiseen säännöllisyyden ja rutiinien loistaessa poissaolollaan. Huonosti nukuttuja öitä, milloin kuumuuden, milloin lasten levottomuuden, milloin uuden paikan takia; liian vähän aikaa omalle harjoitukselle tai ylipäätään omalle itselle. Samalla paljon uusia kokemuksia ja koskettavia kohtaamisia uusien ja vanhojen ystävien kanssa.

Vähemmästäkin menettää rauhallisen ja rutinoidun arjen keskellä saavuttamansa joogablissin, josta käsin syvän keskittymisen saavuttaminen säännöllisessä harjoituksessa käy helposti ja seesteisyys on luonnollinen olemisen tila, tai ainakin sellainen johon palaaminen tapahtuu kohtalaisen vaivatta.

Ja loman jälkeen se kaikki rauha on tipotiessään ja tuntuu saavuttamattomalta. Mieli poukkoilee hallitsematta ja levottomasti asiasta toiseen. Pysähtyminen oman harjoituksen äärelle tuntuu suorastaan vastenmieliseltä. Se tuntuu edellyttävän sellaista mentaalista irtipäästämistä, johon en ole valmis.

Kuinka tästä päästään takaisin tasapainoon?

Pienin askelin kiinni arkeen

Loman jälkeen on vaikea olla läsnä tässä hetkessä. Sen sijaan haahuilen menneessä tai vaihtoehtoisesti mielikuvitusmaailmassa. Keskittymiskyky on tipotiessään. Tämä hetki ei kiinnosta, se tuntuu tyhjältä, harmaalta ja ankealta kaiken sen loman aikana vallinneen jatkuvan tapahtumisen ja tapahtumien virtaan heittäytymisen jälkeen.

Kuitenkin juuri ne harmailta tuntuvat arkiset velvollisuudet ovat ne jotka auttavat minut juurtumaan takaisin omaan elämääni. Esimerkiksi akateemisen artikkelin viilaaminen tuntuu vihoviimeiseltä puuhalta tässä tilassa, mutta juuri tutun puuhastelun avulla saan mieltä vähitellen suuntautumaan takaisin tähän hetkeen. Aluksi se vaatii hieman tahdonvoimaa, mutta vähitellen tutut tavat toimia alkavat palautua mieleen.

Levotonta oloa voisi erehtyä kuvittelemaan lopulliseksi olotilaksi, uudeksi ja olemukselliseksi osaksi omaa itseä. Kuitenkin levottomuus muiden mielenliikkeiden ja -tilojen lailla on vain pintaa. Jo se että havaitsen olevani levoton kertoo, että minussa on jotain olemuksellisempaa ja syvempää kuin tietoisuuden pintailmiöt.

Facebookissa törmäsin Diamond approach -opettaja Susannah Groverilta peräisin olevaan lainaukseen: ”Do you know what it is in you that sees it when you have no integrity? It is your integrity.”  Se että olen joskus ollut rauhallinen ja kyennyt keskittymään on merkki siitä, että se on minulle mahdollista.

Ei siis hätää. Olen edelleen perillä, ja intohimon laadun, rajasin, sävyttämä rauhaton tilani on tasapainotettavissa ja edetä kohti kirkkauden laadun, sattvan sävyttämää olotilaa.

Lyhyt, maadoittava yinjoogasarja

Kun sydän on auki ja mieli viilettää villinä kuin tuuli, harjoituksessa voi hakea maltillista suojaa itselleen. Sen sijaan, että lähtisi aktivoimaan ja avaamaan itseään entistäkin enemmän reippailla seisoma-asanoilla ja sydänalaan tilaa tekevillä taaksetaivutuksilla, voi tuntua paremmalta tehdä harjoitus lähellä maata ja vielä niin, että vatsa on maata kohden.

Ensimmäinen loman jälkeen tekemäni harjoitus koostui yksinkertaisista yinjooga-asanoista, joissa pysyttelin noin kolmen minuutin ajan, siis vähemmän kuin yleensä yinjoogaharjoitusta tehdessäni. Halutessasi voit viipyä asanoissa pidempäänkin. Myös itse harjoitus on lyhyt ollakseen helposti lähestyttävä.

Mielen levottomuus kannattaa harjoituksen ajan – ja muutenkin! – ottaa hyväksyen vastaan. Antaa mielen aallokon velloa tarjoten sille kuitenkin tilaa rauhoittua. Tämä rauhoittumistilan tarjoaminen voi tapahtua esimerkiksi ottamalla hieman etäisyyttä mielen toimintaan ja seurailla sen liikehdintää siitä syvästä rauhasta käsin, joka meissä jokaisessa on, joskus selkeämmin mutta useimmiten vähän vähemmän selkeämmin olemassa.

Lapsen lepoasento. Lapsen lepoasento on suojaa antava asento. Siinä ollaan pienessä kippurassa, ikään kuin omaan, suojaiseen maailmaan kääriytyneinä.

Kissa. Anna konttausasennossa selän sisäänhengityksellä maltillisesti ja tunnustellen notkistua, uloshengityksellä pyöristyä. Maltillisuus on erityisen tärkeää selän notkistuksissa, jotta sydämen alue saa rauhoittua.

Sudenkorento. Avaa täysistunnassa jalat haaraan ja tee maltillinen eteentaivutus. Polvet voivat olla koukussa, lantion alla voi olla jokin pieni koroke. Ylävartalon voi tukea esimerkiksi bolsterilla, jolloin sitä ei tarvitse itse lihasvoimin kannatella.

Eteentaivutus suojaa, ja sisäreisien paineistus tasapainottaa maksan meridiaania, minkä sanotaan auttavan puhdistamaan kehoa ja mieltä ylimääräisestä kuonasta, mikä loman epäsäännöllisen elämän jälkeen kuulostaa houkuttelevalta ajatukselta.

Selän kierrot päinmakuulla. Istu merenneitoasennossa, ehkäpä bolsteri tai tyynyistä ja vilteistä kasattu viritelmä edessäsi korokkeena. Kierrä rintakehää sivulle samaan suuntaan kuin polvet ja laske rintakehä joko alustalle tai korokkeen päälle.

Kun selän kierrot tehdään vatsa kohti alustaa, sydänala on suojattuna, jolloin kokemus kierrosta on ainakin minun mielestäni rauhoittavampi ja sulkevampi kuin selinmakuulla tehtävät kierrot, jotka taas avaavat ja aktivoivat.

Sfinksi. Nosta päinmakuulta joko otsa kämmenten päälle tai ylävartalo kyynärvarsien varaan. Selkärangan taaksetaivutus tasapainottaa selkää eteentaivutusten jälkeen. Kun taaksetaivutuksen tekee vatsa kohti alustaa, vaikutus on suojaavampi kuin selinmakuulla tehtynä.

Jos olet epävarma tekniikasta tai liikkeiden soveltuvuudesta itsellesi niin käänny osaavan joogaopettajan tai tarvittaessa terveydenhuollon ammattilaisen puoleen. Uskon, että tämä sarja auttaa myös silloin kun sydän on repaleina tai muuten kaipaa hoitavaa ja suojaavaa vetäytymistä.

Miten loma sitten kannattaisi viettää?

Kun kerran arkeen palaaminen oli kohdallani tällä kertaa näinkin mutkikasta, mietin, kannattaisiko minun jatkossa organisoida lomani niin että pystyn pitämään kiinni itselleni tärkeistä rutiineista, rytmeistä ja harjoituksesta sekä pitää tarkasti huolta siitä mitä laitan suuhuni ja milloin?

Se on yksi vaihtoehto. Jos oma elämä on puitteiltaan epäsäännöllistä, juuri tällaiset rutiinit auttavat tuomaan siihen jatkuvuutta, joka on monien hyvinvoinnille elintärkeää. Toisille taas epäsäännöllisyys ei ole mikään ongelma.

Loma on kuitenkin usein valitettavan lyhyt. Maailma ei kaadu siihen, vaikka sen ajan elämänrytmi menisi raiteiltaan. Vaikka aluksi koitin kynsin hampain pitää kiinni rutiineistani, pääsin todella nauttimaan lomasta vasta päästettyäni niistä irti.

Loma opetti toisaalta avautumaan rohkeasti ilolle ja luovuudelle, päästämään irti kontrollista. Toisaalta arkeenpaluukriisin hellitettyä näin entistä kirkkaammin, miten se, mikä huonoina hetkinä näyttäytyy tavallisen arjen harmautena ja tylsyytenä, tukee omia päämääriäni harjoituksessani tarjoten sille vakaat puitteet.

Ylin kuva: Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net

Terapeuttisen joogan ydin

Joogaharjoitusta pidetään yleensä niin kehoa kuin mieltäkin hoitavana. Erityistä huomiota harjoituksen hoitavuuteen kiinnitetään terapeuttisessa joogassa. Oikeanlaisella harjoituksella pääsee pitkälle, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Oman harjoitukseni ajauduttua umpikujaan löysin avun yllättävältä suunnalta.

Terapeuttisen joogan ideana on mukauttaa harjoitus yksilöllisiin tarpeisiin sopivaksi. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa koko harjoituksen suunnittelemista vastaamaan yksilön sen hetkistä tilaa ja tarpeita.

Harjoitus voidaan esimerkiksi suunnitella niin, että siitä voi olla apua johonkin tiettyyn krooniseen vaivaan, kuten vaikkapa migreeniin. Se voidaan myös suunnitella tasapainottamaan ayurvedistä doshaa eli keho-mielityyppiä, tai siitä voidaan hakea tasapainoa stressin keskellä.

Terapeuttisessa joogassa asanoiden linjauksessa kiinnitetään erityistä huomiota yksilöllisiin tarpeisiin. Usein tämä tarkoittaa lempeitä asanoita, mutta tämä ei missään nimessä sulje pois voimakkaampia asanoita. Painopiste on kuitenkin asanan funktiossa ulkoisen muodon sijaan.

Itseäni kiehtoo joogassa erityisesti hoitava aspekti, ja siksi käyn parhaillaan jo toista terapeuttisen joogan koulutusta. Tässäkin lähestymistavassa on kuitenkin omat sudenkuoppansa, varsinkin kun sitä soveltaa itseensä.

Kun harjoitukselta haetaan jotakin tiettyä asiaa, vaikkapa mielenrauhaa, uutta puhtia tai sattvista tilaa puhumattakaan tietyn näköisistä asanoista, tulee mahdolliseksi myös harjoituksen arvottaminen onnistuneeksi ja epäonnistuneeksi. Kun epäonnistuneiksi koettuja harjoituksia on riittävän monta peräkkäin, mieli kiristyy.

Harjoituskriisi ja miten pääsin eteenpäin

Kenties väitösuupumuksesta johtuen harjoitukseni ajautui pienimuotoiseen kriisiin. Kaikesta teoreettisesta ja käytännönkin osaamisestani huolimatta harjoitukseni alkoi maistua puulta eikä siinä tuntunut tapahtuvan mitään, vaikka tein sen hyvinkin oikeaoppisesti.

Muutoksen tähän toi terapeuttisen joogan nelipäiväinen koulutusmoduuli, jossa kaikki osallistujat ohjasivat toisilleen omannäköisensä tunnin. Kun tulin ajetuksi pois omalta mukavuusalueeltani, aloin nähdä miten oma harjoitukseni oli muuttunut vaivihkaa hyvin vakavamieliseksi: Ei saa olla musiikkia koska se estää pratyaharan, ja muutenkin harjoitus pitää tehdä asiaan kuuluvalla ryppyotsaisella hartaudella.
Erityisen avartava kokemus oli likipitäen hysteerisen railakkaissa tunnelmissa tehty parijoogaharjoitus. Asanoiden linjaukset eivät olleet keskiössä, eikä myöskään vakava keskittyneisyys. Vähän väliä kaikki räjähtivät nauramaan, ohjaaja mukaan lukien. Ja kun hetkeksi maltoimme pysähtyä, nauruun alkoi sekoittua kyyneleitä.

 

Juuri tällä tunnilla, jossa ei ollut tietoakaan vakavamielisestä keskittyneisyydestä, tapahtui ihmeitä. Olen kuullut lonkkamöykyistä, jotka joogaharjoituksessa voivat joskus sulaa ja valua kyyneleinä ulos. Minulla toinen lonkka on ollut hankala. Olen ajatellut, että siinä missä muilla on niitä mielenkiintoisia joogamöykkyjä, minulla on vähintäänkin alkava nivelrikko, jolle ei voi tehdä mitään.

Risti-istunnassa tehtävässä eteentaivutuksessa parin nojatessa selkääni vasten tunsin taas möykyn. Vastustin. Kunnes tuntui turvalliselta luopua vastustamisesta. Möykky alkoi sulaa pois, ja asana syveni kymmeniä senttejä. Sen jälkeen olo on ollut vetreä ja on ollut helppo hymyillä.

Mikä joogassa hoitaa?

Joogaharjoituksen hoitavuus ei tule oikeanlaisista asanoista eikä millintarkoista linjauksista. Oikeanlaiset asanat toki ovat tarpeen, jotta harjoitus olisi mielekäs ja tarkoituksenmukainen, ja oikeanlaiset linjaukset pitävät huolen siitä, ettei harjoitus ole hajottava. Joskus ylhäältä annetut ohjeet ovat tässä kohden tarpeen, mutta niitä tärkeämpää on vastavuoroisuus.

Vastavuoroisuus taas edellyttää, että antaa itsensä tulla nähdyksi. Tämä ei tarkoita fyysisen ulkokuoren näkemistä vaan syvälle sieluun näkemistä, aitoa ja hyväksyvää kohtaamista. Tämän rinnalla harjoituksen oikeaoppinen tekeminen on toissijaista, etenkin jos oikeaoppisuudesta tulee itsessään päämäärä.

Asanoita tärkeämpää on yhteys omaan itseen ja sen ohella yhteys muihin. Joskus se, että pääsee kosketuksiin itsensä kanssa, vaatii harjoitusta omassa rauhassa. Silloinkin harjoituksen hoitavuus edellyttää, että antaa itse nähdä itsensä juuri sellaisena kuin on. Hoitavuus on kaukana jos näkee itsensä vain suhteessa siihen, minkälainen toivoisi olevansa.

Yksi sanan jooga merkityksistä on ’yhdistäminen.’  Vaikka klassisen joogan lopullinen päämäärä on kaivalya, erillisyys, eristäytyminen ei palvele sitä niin kauan kuin yhteys aineelliseen maailmaan ja ennen kaikkea muihin ihmisiin on erottamaton osa omaa elämänpolkua.

Kukaan ei voi tietää, mistä lonkkamöykkyni sulaminen viime kädessä johtui. Uskon kuitenkin, että syvän yhteyden kokeminen ja sen mahdollistama sanaton jakaminen sekä kokemus siitä, että kaikki on hyvin vaikkeivät monet asiat ole lähelläkään täydellistä, loivat oivalliset olosuhteet tiedostamattomasta vastustuksesta irtipäästämiselle.

Oikeanlaisen asanaharjoituksen terapeuttisena tehtävänä on tarjota mahdollisuuksia juurikin vastustamisesta ja muusta pingottamisesta luopumiselle, jolloin olo on vapaa ja hyvä. Tästä tilasta käsin on hyvä kohdata arkensa riemulliset haasteet, ja ehkä hetken muistaa olla ottamatta kaikkea kohtaamaansa negatiivista itseensä.

Henkinen suorittaminen

Asanaharjoitus voi helposti lipsahtaa fyysiseksi suorittamiseksi, mutta toisinaan joogan suorittaminen voi olla myös henkistä.

Olen kirjoittanut tänne paljon siitä, miten tärkeää on pysyä valppaana sen suhteen, ettei asanaharjoitus mene fyysiseksi suorittamiseksi. Fyysistä suorittamista saattaa provosoida sosiaalisen median tarjoama kuva asanaharjoituksesta. Kehon ja mielen sen hetkisen tilan sivuuttava harjoitus tuntuu ikävältä ponnistelulta, ja joogaharjoitus voi tyrehtyä alkuunsa. Esimerkiksi vinyasa slowssa opetellaan pois tällaisesta suorittamisesta.

Suorittamiseen taipuvainen mieli on kuitenkin ovela. Joogaharjoituksen suorittaminen voi olla fyysisen sijaan henkistä. Henkinen suorittaminen voi johtaa ankaruuteen niin itseä kuin muitakin kohtaan, maailmasta etääntymiseen ja ilottomuuteen.

Mielen selkeys vai mielentiloihin pakeneminen?

Parhaimmillaan henkinen harjoitus tarjoaa tervetulleen hengähdystauon kiperän elämäntilanteen keskelle. Siitä saa ammennettua kärsivällisyyttä ja voimaa hyväksyä tosiasiat ja viisautta tehdä hyviä ratkaisuja.

Joskus saattaa kuitenkin käydä myös niin, että jääkin henkisen harjoituksensa tuottamien mielentilojen vangiksi. Tällöin näistä mielentiloista tulee itse tarkoitus, joiden takia harjoitusta tehdään. Niitä halutaan yhä enemmän ja yhä useammin, ja ikävät velvollisuudet alkavat näyttää toissijaisilta tai jäävät jopa kokonaan hoitamatta. Tämä on takertumisen muoto ja este harjoituksessa edistymiselle.

Myös lupaukset siitä, mitä suurenmoisia hedelmiä henkinen harjoitus voi tuottaa, voi ajaa ankaraan suorittamiseen. Seesteisen mielenrauhan ja yliaistillisen autuuden ajatellaan olevan saavutettavissa kunhan vain meditoi enemmän ja kauemmin ja kontrolloi itseään yhä ankarammin. Tällöin harjoituksen todelliset tulokset voivat olla ristiriidassa harjoituksen odotettujen tulosten kanssa.

Joskus voikin olla niin, että harjoituksessa enemmän on enemmän. Mieli ei kenties ehdi asettua viidessä minuutissa, jolloin kahdenkymmenen minuutin meditaatiotuokio on tarpeen. Jos taas pitkä istumisharjoittelu kuluu suurimmaksi osaksi harjoituksen loppumista odotellen. Silloin vähempi määrä harjoittelua voi tuottaa parempia tuloksia.

Oman elämäntilanteen ehdoilla

Elinvoimaa lataavasta harjoituksesta voi joskus tulla stressin aihe.

Jotta harjoitus olisi tarkoituksenmukainen, tulisi sen palvella omaa osaa maailmassa. Onkin tärkeää miettiä, mihin suuntaan harjoitus on viemässä ja huomioida, millainen vaikutus harjoituksella on siinä ympäristössä, jossa sitä tekee. Harjoituksen lopullinen arvo punnitaan pitkälti siinä, miten sen vaikutukset heijastuvat ympäristöön.

Luostariolosuhteisiin sopiva harjoitus ei välttämättä auta tekemään paremmin osaansa työntekijänä, ystävänä tai perheenjäsenenä, eikä harjoitus vapauta arjen vastuusta. Jotta harjoitus palvelisi todella omaa hyvinvointia, tulee se mukauttaa omaan elämäntilanteeseen sopivaksi.

On hyvä pitää mielessä, ettei joogaharjoitus ole itse tarkoitus vaan keino päämäärään, olipa se sitten itseoivallus ja aineellisesta maailmasta vapautuminen,  vetreä keho ja selkeä mieli tai kyky tehdä viisaita ratkaisuja. Eivätkä nämä päämäärät ole toisensa poissulkevia.

Itsestään on hyvä muistaa pitää huolta myös muulla tavoin kuin joogalla: ”Jooga poistaa kärsimyksen, kun ihminen säilyttää kohtuuden  syömisessään ja virkistäytymisessään, unessaan ja valvomisessaan sekä liikkeissään silloin, kun toimii.” (Bhagavad-gita 6.17, suom. Mari Jyväsjärvi.)

Miten saada omasta harjoituksesta säännöllinen rutiini?

Haaveiletko omasta, säännöllisestä joogaharjoituksesta, muttet hyvistä aikomuksista huolimatta saa harjoitukseen jatkuvuutta? Näillä vinkeillä rakennat säännölliselle harjoitukselle kestävän perustan!

Viimeksi kirjoitin tänne omasta yinjoogaharjoituksestani. Oma tieni siihen, että omasta harjoituksesta on tullut luonnollinen rutiini, joka jää tekemättä vain erittäin painavasta syystä, on ollut pitkä.

Monta kertaa olen aloittanut, sitten se on milloin mistäkin syystä jäänyt. Kenties on tullut muuta tekemistä tai sitten motivaatio ei ole vain pysynyt yllä.

Löydä omaan elämänrytmiisi sopiva aika harjoitukselle

Minulle luontevin aika tehdä harjoitusta on illalla lasten nukkumaamenon jälkeen. Monet tykkäävät aloittaa aamunsa harjoituksella tai nollata harjoituksen avulla päänsä vaikkapa työpäivän jälkeen.

Kun harjoituksen tekee aina tiettyyn aikaan päivästä ja sitoo sen näin osaksi arkirutiinejaan, keho alkaa tottua siihen ja ajan myötä keho alkaa suorastaan vaatia harjoitusta tähän aikaan. Itse tunnen kehossani ja mielessäni jos iltaharjoitus jää tekemättä.

Jos tuntuu, että aikaa ei millään löydy edes kymmenen minuutin päivittäiselle harjoitukselle, voi olla syytä hidastaa hieman tahtia. Itsestään huolehtimisen tärkeys korostuu erityisesti kiireen keskellä. Yksi mahdollisuus on laittaa herätyskello soimaan aamulla kymmenen minuuttia tavanomaista aikaisemmin ja luoda näin itselleen aikaa omaa harjoitusta varten.

Aseta itsellesi realistiset tavoitteet

Supta matsyendrasana

Jos omaa harjoitusta aloittaessa ajattelee tekevänsä puolentoista tunnin harjoituksen kuutena päivänä viikossa, on todennäköistä, että harjoitusinto lopahtaa pian. Vaikka tällainen määrä harjoitusta tekisi useimmille erittäin hyvää, ei se välttämättä ole kovin realistinen tavoite.

Oma tavoitteeni on tehdä vähintään yksi asana joka päivä. Yhden asanan ehtii aina tehdä. Selän kierto (supta matsyendrasana) on erittäin monipuolinen liike. Jos saisi tehdä vain yhden asanan päivittäin, valitsisin sen.

Supta baddhakonasana

Myös selinmakuulla bolsterin päällä tehtävä perhonen (supta baddhakonasana) on näyttöpäätetyöntekijälle oivallinen liike: selkäranka kaartuu taakse samalla kun rintakehä ja lonkat avautuvat. Jos sinulla ei ole bolsteria, tyynyistä ja huovista saa helposti kasattua aivan yhtä hyvän tuen.

Yhden harjoituksen tavoite on ovela. Hyvin harvoin harjoitus jää vain yhteen asanaan: Kiertojen jälkeen voin tuntea tarvetta tehdä vaikkapa eteentaivutuksen tai taaksetaivutuksen, jonka jälkeen selkäni saattaa kaivata vielä toisenlaista liikettä, ja lopulta huomaan tehneeni puolen tunnin harjoituksen.

Jos kaipaa dynaamisempaa joogaa, voi ottaa tavoitteekseen vaikkapa aloittaa päivänsä muutamalla aurinkotervehdyksellä tai jollakin muulla virtaavalla sarjalla, ja jos aikaa ja inspiraatiota on, harjoitusta voi jatkaa muilla asanoilla.

Pidä harjoituspäiväkirjaa

Itse pidän yinjoogaharjoituksestani harjoituspäiväkirjaa, koska se kuuluu kurssivaatimuksiin. Harjoituspäiväkirja voi tuoda lisämotivaatiota harjoitteluun myös ilman, että velvoite sen pitämiseen tulee ulkopuolelta.

Päiväkirjaan voi kirjata ylös vaikkapa harjoituksen ajankohdan, keston, tehdyt asanat ja harjoituksen herättämät tuntemukset. Päiväkirjasta on mielenkiintoista myöhemmin seurata, miten oma harjoitus on kehittynyt.

Tarvitset vain joogamaton verran tilaa!

Vaikka pelkästään harjoitukseen pyhitetty tila kuulostaa ihanalta ajatukselta, asanaharjoitusta voi tehdä melkein missä vain. Itseltäni jäi oma harjoitus pitkään tekemättä sen takia, että olin päättänyt joskus luoda itselleni oman tilan juuri tätä tarkoitusta varten, ja hyvistä aikeista huolimatta tämä jäi aina tekemättä.

Lopulta oivalsin, että tärkeintä on se, että harjoitusta tekee, ei se, millaisissa puitteissa sen tekee. Minulle riittää, että raivaan olohuoneen matolta leluja pois sen verran, että mahdun tekemään harjoitusta. Yinjoogaharjoituksessa en  käytä aina edes joogamattoa. Kun oma harjoitukseni on tullut säännölliseksi, ei raivaustyökään ole enää kovinkaan suuri – tila alkaa pysyä harjoitukselle pyhitettynä kuin itsestään.

Sosiaalisen median kiiltokuvajooga

Vaikka sosiaalisen median tarjoamat kiiltokuvat akrobaattisista jooga-asanoista voivat innostaa asanaharjoittelun pariin, tarkka kuva siitä minkä näköisiin asanoihin pyrkii voi olla turhauttavaa tai jopa vahingollista.

Mikäli sosiaalisen median joogakuvatarjontaa on uskominen, tärkeimmät asanat ovat ylösalaiset asanat, erityisesti pincha mayurasana eli kyynärvarsiseisonta, massiiviset taaksetaivutukset sekä näiden yhdistelmä, vrschikasana eli skorpioni.

Esteettiseltä kannalta katsottuna kuvissa ei useinkaan ole moittimista. Eri asia on, toimivatko ne inspiraationa joogaan, minkä usein väitetään olevan niiden tarkoitus.

Harjoituksen motivaatio

Joogan avulla on mahdollista päästä paikkaan jossa ei ole ennen ollut, löytää kehostaan uusia mahdollisuuksia. Kun oppii hallitsemaan asanan, jonka oli aikaisemmin kuvitellut olevan tavoittamattomissa, fiilis on mahtava.

Onnistumisen kokemuksista on lupa nauttia ja niitä on lupa hehkuttaa muille, vaikkapa lataamalla kuvia sosiaaliseen mediaan. Näistä huippuhetkistä tulisi myös osata päästää irti ja ottaa jokainen harjoitus uutena, ei edellisen jatkeena tai toistona.

Joskus voi olla pitkiäkin aikoja, jolloin fyysisesti vaativat asanat eivät vain onnistu. Jos arvottaa joogaharjoitustaan sen perusteella, miten vaativia asanoita pystyy tekemään, harjoituksesta tulee oman arvon mittari: jos en pysty tänään siihen mihin pystyin eilen, olen epäonnistunut.

Muistan itsekin ajan, jolloin fyysinen edistyminen asanaharjoituksessa tyssäsi kuukausiksi. Pelkäsin, ettei joogaharjoitus tunnu ehkä enää koskaan hyvältä.

Lopulta tiedostin, että olin takertunut ajatukseen ihanteellisesta asanaharjoituksesta, ja vähitellen uskalsin päästää siitä irti ja avautua omalle keholleni sellaisena kuin se sillä hetkellä oli. Kun aloin taas tehdä harjoitusta sen hetkisistä lähtökohdista enkä kolme kuukautta sitten vallinneista lähtökohdista, harjoitus alkoi taas toimia.

Etenkin vaikeat ja näyttävät asanat voivat muuttua jopa pakkomielteeksi. Esimerkiksi kyynärvarsiseisonta on pääsääntöisesti sitkeällä työllä harjoiteltavissa. Siinä on pitkälti kyse kehonhallinnasta ja voimasta. Harjoitusmotivaatiotaan on kuitenkin hyvä välillä tarkistaa. Miksi haluan harjoitella juuri tätä asanaa? Mitä sitten tapahtuu kun osaan sen?

Näyttävien asanoiden funktio

Jos oma keho on kaukana sosiaalisen median tyrkyttämästä kuvasta hoikasta ja keijumaisesta joogavartalosta, ja jos se ei kaiken lisäksi tunnu taipuvan mihinkään suuntaan, kuvien tarjoama inspiraatio voi kääntyä turhautumiseksi: Vaikka miten harjoittelisin, minusta ei koskaan saa yhtä siroa ja notkeaa, joten turha edes aloittaa joogaa.

Jos selkänikamien välissä on paljon tilaa, taaksetaivutukset ovat ainakin pienen harjoittelun jälkeen väkisinkin näyttäviä, koska maltillisemmat taaksetaivutukset eivät riitä asanan kaikkien hyötyjen saavuttamiseen. Vaikka tätä artikkelia motivoikin ärtymys sosiaalisen median joogakiiltokuvia kohtaan, en missään tapauksessa vastusta näyttävien asanoiden harjoittelua: jotkut tarvitsevat niitä, mutteivät kaikki.

Jos taas selkänikamat ovat hyvin lähellä toisiaan tai okahaarakkeet ottavat vastaan, taaksetaivutukset jäävät hyvin maltillisen näköisiksi, vaikka lihaskireydet ja -epätasapainot saisikin harjoituksen avulla pois. Asanaa ei tietyn rajan jälkeen saa mitenkään enää fyysisesti syvennettyä vaikka miten harjoittelisi.

Jos jälkimmäisellä anatomialla varustettu katselee vierestä kun ensimmäiseen kuvaukseen sopiva henkilö tekee harjoitusta, hän saattaa kokea, että on vielä paljon työtä tehtävänä ennen kuin pääsee yhtä edistyneeseen harjoitukseen tiedostamatta sitä, että on jo saavuttanut oman liikkuvuutensa rajat. Tämä ei kuitenkaan näy ulospäin, eikä hän todennäköisesti saavuttaisi yhtä suurta huomiota sosiaaliseen mediaan lataamillaan joogakuvilla kuin naapurinsa.

Siksipä onkin äärimmäisen tärkeää, että harjoitusta motivoi sisäinen kokemus eikä ulkoinen muoto. Vaikka joogan ajatellaan yleensä olevan lempeää, se on sitä vain jos se tehdään oman kehon ehdoilla ja oman kehon rajoissa.

 

Kuvat: arztsamui, sattva / FreeDigitalPhotos.net

Kun harjoitus ei suju. Osa 2: Häiriöt ja keskeytykset.

Joogaharjoitus ei aina suju niin kuin haluaisi sen sujuvan. Tässä juttusarjassa tarkastelen erilaisia tapoja, joilla harjoitus voi jättää tyytymättömän olon, ja ehdotan tapoja, miten niistä voi päästä yli. Tällä kertaa pohdin, miten suhtautua siihen, kun harjoitusrauhaa rikotaan tai harjoitus syystä tai toisesta keskeytyy.

Kun tekee omaa harjoitusta kotona, harjoitusrauha ei ole yhtä taattu kuin joogastudiolla. Vaikka muistaisikin laittaa puhelimen äänettömälle, ovikello voi soida kesken kaiken. Perheellinen joogaharrastaja, joka tekee harjoituksensa lasten nukkuessa, ei voi täydellisesti luottaa lasten unenlahjoihin.

Harjoituksen keskeytyminen voi nostaa pintaan epätoivottavia tunteita: ärtymystä, kiukkua tai jopa silmitöntä suuttumusta. Reaktio keskeytykseen voi olla hyvinkin epäjooginen. Tällaisen reaktion jälkeen olo on entistäkin kurjempi, ja harjoitusta voi olla vaikeaa saada enää sujumaan.

Näin se voi mennä

Olen saanut lapset nukkumaan ja päässyt tekemään omaa harjoitusta. Päästyäni syventymään harjoitukseeni kuuluu lastenhuoneesta kirkas ääni: ”Äitiii!!” Huokaisen ja menen katsomaan, mikä on hätänä.

Jatkan taas harjoitusta. Eipä aikaakaan kun minua kaivataan jälleen lastenhuoneessa. Alan ärtyä, mutta jaksan kuitenkin hoitaa asian joten kuten mallikkaasti.

Asetun taas joogamatolle. Keskittyminen tuottaa vaikeuksia. Kuulostelen valppaana lastenhuoneesta kuuluvia ääniä samalla kuin yritän keskittyä harjoitukseeni. Ja taas: ”Äitiiiii!!!” Ärjäisen kiukkuisena: ”NYT HILJAA SIELLÄ, ÄITI JOOGAA!!!” Tämän jälkeen harjoituksesta ei tahdo tulla enää mitään, koska olo epäasiallisen reaktion jälkeen on surkea.

”Näytän mieluusti, mitä mieltä olen balettiharjoitukseni keskeyttämisestä.”

Häiriöistä ei tarvitse pitää

Häiriön ärsyttävyys on suoraan verrannollinen harjoituksen meditatiivisuuteen. Myös omat odotukset harjoitusrauhan suhteen vaikuttavat siihen, miten keskeytyksiin reagoi.

Edellisessä tapauksessa ärtymistäni edisti oma odotukseni harjoitusrauhasta. Kenties päivä oli ollut hektinen, ja olin odottanut omaa joogahetkeäni, jolloin saisin vihdoin hengähtää.

Ärtymys on luonnollinen reaktio silloin, kun joutuu keskeyttämään jotakin, mistä nauttii ja mitä pitää tärkeänä. Ärtymys ja suuttumus ovat sallittuja tunteita: et tee mitään väärin jos sinua ottaa suunnattomasti päähän, jos joku rikkoo harjoitusrauhasi.

Sen sijaan olet vastuussa siitä, miten reagoit keskeytyksiin. Yhtenä joogan päämääränä on oppia toimimaan niin, ettei omia tekojaan tarvitse harmitella jälkikäteen. Suuttumuksen aikaansaamat spontaanit reaktiot ovat juuri niitä, jotka alkavat kaduttaa miltei saman tien.

Olisi hyvä malttaa pysähtyä hetkeksi, ennen kuin toimii tunnekuohun vallassa. Jos kuitenkin tulee sanottua liian kärkkäästi, täytyy aina muistaa pyytää anteeksi.

Yinjoogaharjoitus lapsiperhearjen keskellä voi näyttää tältä!

Vaihtoehtoinen lähestymistapa?

Joskus on hyvä idea tehdä harjoitus arkisen tohinan keskellä. Kun tekee harjoituksen olosuhteissa, jossa harjoitusrauhaa ei edes voi olettaa, voi yllättyä siitä, miten paljon hiljaisia ja rauhallisia hetkiä arjen keskeltä löytyy.

Kaikenlaiset häiriöt ja keskeytykset lakkaavat olemasta ongelmia, kun ne hyväksytään osaksi harjoitusta. Harjoituksestasi tulee helpommin lähestyttävä myös muille läsnäoleville ihmisille. He näkevät mitä harjoituksesi on, ja saavat kokea sen aikaansaaman myönteisen muutoksen sinussa.

Toki aikaa on hyvä varata aika ajoin myös siihen ihan kokonaan omaan, kaikessa rauhassa tehtävään harjoitukseen. Etenkin ruuhkavuosien keskellä on hyvä varata ainakin silloin tällöin aikaa siihen, että saa tehdä oman harjoituksen ilman häiriöitä, olipa se sitten kotona tai joogasalilla.

Tärkeää on pitää mielessä, että vaikka oma elämä ei yrityksistä huolimatta mukautuisi omaan harjoitukseen, voi oman harjoituksensa mukauttaa omaan elämäänsä sopivaksi.

Muita vinkkejä häiriöihin suhtautumiseen

• Tämä lienee itsestään selvää, mutta tästäkin on hyvä muistuttaa itseään aina välillä: Ehkäise keskeytykset ennalta niin hyvin kuin mahdollista. Laita puhelin äänettömälle, tarvittaessa kerro muille perheenjäsenille että teet nyt harjoitusta eikä sinua saa häiritä.
• Hengitä muutaman kerran syvään ennen kuin reagoit.
• Anna keskeytysten haastaa sinut: onnistutko säilyttämään malttisi vaikkei harjoitus kuljekaan niin kuin haluaisit?
• Harjoituksen on tarkoitus auttaa toimimaan joustavammin ja viisaammin. Jos harjoitus tekee meistä entistäkin kärsimättömämpiä ja kiukkuisempia, kannattaa harjoituksen lähtökohdat punnita uudelleen ja tehdä tarvittavia muutoksia joko harjoitukseen tai olosuhteisiin.

Ylin kuva: stockimages, freedigitalphotos.net

Kun harjoitus ei suju. Osa 1: Levoton mieli

Joogaharjoitus ei aina suju niin kuin haluaisi sen sujuvan. Tässä juttusarjassa tarkastelen erilaisia tapoja, joilla harjoitus voi jättää tyytymättömän olon, ja ehdotan keinoja, miten niistä voi päästä yli. Ensimmäiseksi tarkastelen ongelmaa, johon erityisesti meditaatioharjoituksissa helposti törmää: Mitä tehdä kun mieli ei rauhoitu?

Meditaatioharjoitus tekee tilaa mieleen. Kun elää ärsyketulvan keskellä, tuntuu hyvältä aina välillä hetkeksi keskittää mieli yhteen kohteeseen ja nauttia hiljaisuudesta ja tyhjyydestä. Aina kaikki ei kuitenkaan mene käsikirjoituksen mukaan: ulkoiset ja sisäiset häiriöt estävät pääsemästä sinne mihin haluaisi, tai harjoitus jää kokonaan tekemättä.

Kun meditaatioharjoitus tuntuu kerta toisensa jälkeen menevän pieleen mielen ollessa liian levoton, motivaatio harjoitukseen voi vähitellen hiipua. On kuitenkin olemassa tekniikoita, joilla keskittymiskykyään voi kehittää. Vielä tärkeämpää on ymmärtää, ettei levottomalla mielellä tehty harjoitus ole pieleen mennyt eikä turha.

Näin se voi mennä

Aloitan harjoituksen. Hetken päästä havahdun siitä, että käyn mielessäni edelleen läpi päivän tapahtumia, enkä ole oikeastaan edes ehtinyt asettua.

Päätän toden teolla keskittyä. Hengitän pitkään ja tietoisesti sisään, mutta jo uloshengityksellä ajatukseni ovat karanneet suunnittelemaan seuraavan päivän ruokalistaa. Kun hetken päästä saan itseni kiinni siitä että ajatukseni ovat taas kerran muualla, tekee mieli luovuttaa. Harmittaa, että olen huono meditoimaan.

Aloitan vielä kerran uudestaan. Onnistun hetken aikaa seuraamaan hengityksen virtaamista sisään ja ulos, kunnes kauhistuneena muistan, että pesukone on tyhjentämättä. Harjoitus loppuu siihen.

Mielen liikkeitä voi verrata pilvien liikkeisiin taivaalla: joskus myrskyää, joskus on selkeää.

Meditaatio mielen toiminnan tarkkailuna

Kokemus meditaatioharjoituksesta, jossa mieli ei onnistu asettumaan juuri lainkaan, voi olla lannistava. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että mielen kuuluukin ajatella. Toisinaan ajatukset liikkuvat mielessä vilkkaammin, toisinaan on seesteisempää. Vaikka seesteisemmällä mielellä on mukavampi meditoida, se ei tarkoita että meditaatio vilkkaampana päivänä olisi mitenkään huonompi.

Meditaatioharjoituksen ydin ei ole ajatuksettomassa tilassa fiilistely vaan mielen toiminnasta tietoiseksi tuleminen. Mielen toimintaa on se, että mieleen nousee ajatuksia, jotka hetken päästä vaihtuvat toisiin. Meditaatioharjoituksessa seuraan tätä ajatusten virtaa.

Kuuluu asiaan, että mieli lähtee helposti ajatusten matkaan. Vaikka onkin turhauttavaa kerta toisensa jälkeen huomata ajatusten karanneen, jokainen näistä tiedostamisen hetkistä on myös onnistumisen hetki.

Meditaation päämäärä: autuas tila vai kyky toimia viisaammin?

On palkitsevaa päästä tilaan, jossa mieli on tyyni ja selkeä. Ei ole kuitenkaan olemassa tekniikkaa, jolla tähän tilaan voisi automaattisesti mennä. Sen sijaan on mahdollista luoda tälle tilalle suotuisat olosuhteet esimerkiksi harjoittelemalla säännöllisesti silloinkin kun harjoitus tuntuu takkuavan.

Syvän keskittyneisyyden tila on niin miellyttävä, että siinä voisi helposti viettää vaikka kuinka pitkiä aikoja (silloin harvoin kun se osuu kohdalle). Kuitenkaan tällaiset äärimmäiset mielentilat  eivät välttämättä tee minusta joustavaa ihmistä, jonka kanssa on hyvä olla. Ne voivat tehdä minusta päinvastoin hyvinkin kärttyisen.

Tarkkailemalla mielen toimintaa saa ennen pitkää hieman välimatkaa omiin mielenliikkeisiin. Minun ei tarvitse identifioitua ajatuksiini tai tunnetiloihini. Tämä ei silti laimenna niitä eikä nosta minua vaikeiden tilanteiden yläpuolelle, mutta antaa minulle tilaa harkita, miten niihin reagoin.

Voimakkaan tunnekuohun vallassa on kiusaus reagoida asioihin voimakkaasti ja usein ei niin rakentavasti. Jokainen kerta, jolloin muistan tällaisessa tilanteessa pysähtyä hetkeksi ennen kuin reagoin ja valita viisaamman toimintatavan, on huomattavasti tärkeämpi harjoituksen hedelmä kuin mitkään harjoituksen aikana saavutetut mielentilat.

Tässä sanonnassa on paljon viisautta, mutta jo muutaman minuutin hiljentyminen tekee ihmeitä!

Tekniikoita mielen levottomuuden hillitsemiseen

• Hengitysten laskeminen: Laske hengityksiä yhdestä kymmeneen. Kun olet päässyt kymmeneen, aloita alusta. Jos laskut menevät sekaisin, aloita alusta. Tämän väitetään toimivan, mutta ainakaan minulle ei tuota mitään ongelmia laskea hengityksiä samaan aikaan kun mietin muita asioita.
• Äänitteet: Jos itsenäinen meditaatioharjoitus tuntuu liian vaativalta, kokeile ohjattua meditaatiota äänitteen avulla. Meditaatioäänitteitä saa esimerkiksi kirjastoista. Minusta on aika ajoin vapauttavaa jättäytyä jonkun toisen ohjattavaksi!
• Mantra: Voit toistaa mielessäsi tai ääneen valitsemaasi mantraa (se voi olla mikä tahansa sana tai lyhyt lause). Mantran toistamisessa ääneen on se hyvä puoli, että kuulet sen, jolloin se saattaa tehokkaammin muistuttaa sinua siitä, mitä oikeastaan olitkaan tekemässä.
• Asanaharjoitus ennen meditaatiota: Joogaharjoitus on jo itsessään mieltä rauhoittava meditaatioharjoitus. Kun mielesi on erityisen levoton, voi olla hyvä idea tehdä kevyt joogaharjoitus ennen meditaatiota.
• Tarvittaessa voit pitää lähettyvillä muistiinpanovälineitä, jotta voit kirjata ylös meditaation aikana nousseet ajatukset, jotka eivät jätä sinua rauhaan. Jos meditaation aikana oivallat, että huomenna täytyy kaupasta ostaa ehdottomasti jogurttia, ja pelkäät, että jogurtin ostaminen unohtuu ellet ajattele sitä jatkuvasti, helpottaa kun kirjoitat sen ylös.
• Muista lempeä suhtautuminen itseäsi kohtaan. Ainakaan omalla kohdallani meditaatioharjoitus ei ole progressiivista niin, että päivä päivältä jaksaisin keskittyä yhä pidempiä aikoja. Keskittymiskykyni vaihtelee päivittäin.