Kevät

Minulla toistuu keväästä toiseen sama kuvio: Valoa on paljon, töitä on paljon, ja vaikka aluksi tuntuu että energiaa on paljon niin se voi yllättäen loppua. Tässä raportti työn alla olevasta projektistani keväiseen energiansäätelyyn!

Keväällä valon määrä lisääntyy nopeasti. Toisia se alkaa väsyttää ja ahdistaa heti.

Toisilla – kuten itselläni – tämä tuo mukanaan tunteen, että nyt taas jaksaa. Ikään kuin heräilisi talviunilta! Tämä draivi puolestaan johtaa helposti siihen, että haalii itselleen yhä enemmän tekemistä. Olen huomannut, että huhtikuussa hyvin monessa työpaikassa on eniten meneillään, joten oman työmäärän kasvattaminen ei tuota ongelmia.

Ja yhtäkkiä onkin ihan ylikierroksilla!

Kiinalaisen lääketieteen mukaan kevääseen liittyy puhdistuminen ja uudistuminen. Talven sisäänpäin kääntynyt ja hidas energia alkaa taas virrata. Tekee ehkä mieli tehdä kevätsiivous tai jonkinlainen muu oman elämän raikastamiskuuri.

Aina keho ei kuitenkaan pysy mukana siinä mitä mieli haluaisi. Omien voimavarojen kuuntelu saattaa jäädä keväisen menemisen jalkoihin, kunnes tulee pakkopysähdys esimerkiksi kevätflunssan muodossa.

Olen kiinnittänyt tähän ilmiöön huomiota jo muutaman vuoden ajan. Tänä vuonna olen osannut jo hieman paremmin säädellä voimavarojani kuin ennen, mutta silti ylikierrokset ja niistä seuraava uupuminen tulivat taas vastaan.

Tein itselleni listan merkeistä, jotka kertovat loppumaisillaan olevista voimavaroista. Haluan jakaa sen, sillä se saattaa herättää pohtimaan, mitkä ovat omalla kohdalla voimien hupenemisen varoitusmerkkejä.

• Kahvinsietokykyni loppuu. Yleensä juon aamulla yhden kupin kahvia ja joskus toisen lounaan jälkeen. Kun kierroksia alkaa olla liikaa, ensin jää lounaskahvi. Jos jo heti aamulla on kierroksia sen verran, ettei uskalla koskea kahviin, on korkea aika hellittää tahtia.
• Ei pysty pysähtymään vaikka siihen olisi joskus mahdollisuus. Tuntuu, että jokainen hetki pitäisi käyttää hyväkseen tekemällä jotakin hyödyllistä.
• Kiire. Päivät ovat yhtä sinkoilua paikasta toiseen.
• En ehdi tavata ystäviä. Liittyy edelliseen.
• Univaikeudet. Illalla ottaa aikansa rauhoittua, ja aamuyöllä herään täyteen valppaustilaan tunniksi – pariksi.
• Unohdan syödä.

Miten sitten olen saanut tilannetta rauhoittumaan?

• Rentoutusharjoitus kahdesti päivässä. Niitä löytyy esimerkiksi YouTubesta ja Insight Timer -sovelluksesta. Rentoutua voi toki itsenäisestikin, mutta itse koen että stressin keskellä rentoutuminen ohjatusti toimii parhaiten. Teen toisen harjoituksen päivän aikana ja toisen illalla ennen nukkumaanmenoa. Yoga nidra on toimiva, samoin kehoskannaus.
• Rauhallinen ulkoilu. Vaikka silloin kun on menossa paikasta A paikkaan B.
• Restoratiivinen joogaharjoitus. Minulla toimii parhaiten illalla ennen nukkumaanmenoa. Yinjooga tai muu hermostoa rauhoittava jooga toimii myös.
• Vatsan rentouttaminen ja vatsahengitys. Tätä käytän jos herään yöllä. Hengitys saa olla mahdollisimman pakotonta, uloshengitykset rentoja ja niin pitkiä kuin tuntuu luontevalta.
• Säännölliset ateriat. Tämä on vaikeaa kun on taipumusta niiden unohteluun. Olen onnitellut itseäni aina kun olen kiireestä huolimatta muistanut syödä silloin kun on sen aika.
• Itsemyötätunto. Välillä voi pysähtyä miettimään, kohteleeko itseään tavalla jolla toivoisi jotakuta itselleen rakasta kohdeltavan.
• Ein sanominen. Kaikkea energiaansa ei ole pakko käyttää heti.

Kiire, vastustuskyky ja flunssakausi

Miten ylläpitää vastustuskykyä kiireen keskellä? Tämä on askarruttanut minua jo vuosia. Luulen, että olen vihdoin pääsemässä jyvälle hyvän vastustuskyvyn ainesosista.

Olen huomannut itsessäni vuosien varrella saman kaavan. Kesällä kansalaisopiston tunnit ovat tauolla ja töitä vähemmän. Silloin elämäni on enimmäkseen kiireetöntä ja aikaa on helppo löytää minua ravitseville asioille.

Tämä pokekulho ravitsi kaikkia aisteja ja koko kehoa!

Syksyllä kiire alkaa hiipiä elämääni. Oma työaikataulu on tiivis, ja lisäksi pitää huolehtia lasten menoista. Vaivihkaa uni alkaa häiriintyä, alan syödä epäsäännöllisesti ja heikkolaatuisempaa ravintoa. Sitten onkin yhtäkkiä flunssa päällä.

Parin vuoden ajan minulla on ollut projektina oman vastustuskykyni parantaminen. Olen herkkä sairastumaan hengitystieinfektioihin, jotka vieläpä astman takia jäävät pitkäksi aikaa päälle.

Flunssa tulee ensisijaisesti kosketustartuntana. Jos siltä kokonaan haluaa välttyä kannattaa viettää flunssakausi eristyksissä. Jos tämä ei tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta, muutakin on toki tehtävissä.

Haluan jakaa joitain keinoja joihin olen sitoutunut tälle talvikaudelle. Voi olla, että saat tästä vinkkejä oman listasi laatimiseen!

• Kiireen välttäminen. Olen opetellut sanomaan ei ja budjetoimaan kalenteriin myös tyhjää tilaa, josta vieläpä sallin itseni nauttia.
• Terveellinen ruokavalio. Kiireessä tulee syötyä mitä sattuu. Silloin kun ei olekiire, voi panostaa ruokaan enemmän. Terveellisen ruuan ei tarvitse olla monimutkaista. Tunne, miltä ruoka tuntuu kehossa aterian jälkeen! Itse jätän kahvin aina silloin tällöin vähän vähemmälle kun alan huomata sen tekevän olosta entistäkin levottomamman. Itselläni helpointa on satsata laadukkaaseen aamiaiseen.
• Omien voimavarojen ja oman olon rehellinen tarkkailu päivittäin. Pranayamaharjoitus on erinomainen väline tähän. Hengitys kertoo yllättävän paljon omasta tilasta kunhan oppii kuuntelemaan sitä!
• Mukavien ja itseä ravitsevien asioiden tekeminen. Jos sattuu olemaan vaikka pari tuntia ”ylimääräistä” aikaa, sen voi varsin hyvin viettää sohvalla hyvää kirjaa lukien sen sijaan että käyttäisi sen johonkin ”hyödylliseen”, joka kuitenkin kuormittaa.
• Hermoston rauhoittaminen sopivalla asana- ja pranayamaharjoituksella.
• Ulkoilu luonnossa. Liikunta tekee aina hyvää ja oleilu ulkoilmassa auttaa nukkumaan hyvin. Metsä on sattvinen ympäristö ja siinä oleilu auttaa lisäämään sattvaa myös itsessään.
• Nenän huuhtelu päivittäin. Nenänhuuhtelu saattaa jopa joskus ehkäistä flunssan kehkeytymisen! Suolavesi huuhtoo nenän limakalvoilta virukset pois.
• Käsihygienia. Pitäisi olla itsestään selvää.

  

  Vakiouimapaikkani syksyisenä aamuna.

• Kylmäuinti. Ei sovi kaikille, mutta itse huomaan miten nopea pyrähdysjääkylmässä meressä saa mielihyvähormonit hyrräämään ja hetken päästä olon tasaantumaan sopivan rauhalliseksi. Kylmäuinnin jälkeen tuntuu hyvältä pukeutua oikein lämpöisiin ja mukaviin vaatteisiin.
• Itsemyötätunto. Stressi johtuu usein liiallisista vaatimuksista joita joko muut asettavat meille tai joita itse asetamme itsellemme. Iloton suorittaminen on harvoin tie kestävään onneen, sen sijaan itsensä kohteleminen samoin kuin itselle oikein rakasta henkilöä voi ollakin. Joskus flunssa on viesti varata aikaa levolle. Mettameditaatio on yksi keino harjoitella lempeyttä itseä ja muita kohtaan.
• Luottamus ja perspektiivi. Loppujen lopuksi terveyteni ei ole kokonaan omissa käsissäni. Flunssa on loppujenlopuksi pieni vaiva.

Entä millainen asanaharjoitus parantaa vastustuskykyä? En usko että on yhtä asanaa jota tekemällä pystyisi välttymään infektioilta, vaikka Hatha Yoga Pradipika lupaileekin monelle asanalle, pranayamalle, kriyalle ja mudralle  hyvinkin laaja-alaisia positiivisia vaikutuksia.

Savasana on mitä mainioin asana sen tiedostamiseksi, miten voi.

Yksittäisiä asanoita tärkeämpää on tiedostaa miten voi ja mikä auttaa milloinkin voimaan paremmin tai ylläpitämään hyvää vointia ja mukauttaa harjoitus asianmukaisesti.

Toisinaan alavireisen olon on parantanut reipas asanaharjoitus, kuten reipas vinyasa flow, astangajooga tai inversioita sisältävä harjoitus. Toisinaan taas olon tasaantuminen vaatii minuuttikaupalla restoratiivisen joogan asanoissa rentoutumista antaen stressitasojen hiljalleen laskea. Nämä ovat ääripäät – näiden välille mahtuu laaja kirjo tapoja tehdä asanaharjoitusta.

Vastustuskyvyn parantaminen ei ole tekniikkalaji. En usko, että on mahdollista lisätä elämäänsä yhtä asiaa, olipa se jokin ravintoaine, toimenpide tai liikuntamuoto, joka taianomaisesti tekisi immuuniksi infektioille. Niitä kaikkia kannattaa kyllä käyttää apuna.

Vastustuskyvyn parantaminen vaatii hienovaraista läsnäoloa ja sen tiedostamista, miten voin ja miten asiat vaikuttavat minuun. Kitkemällä sairastumisalttiuden juurisyy on mahdollista saada aikaan pitkälle aikavälille ulottuva muutos. Olen päätynyt siihen, että omalla kohdallani juurisyy on kiire ja siitä kumpuava ilottomuus.

Vastustuskyvyn vahvistamisen ytimen voisi tiivistää tähän: välitä siitä miten voit.

Itsemyötätunnosta kiinnostuneille suosittelen Ronnie Grandellin kirjaa ”Itsemyötätunto”.

 

 

Voimauttava visuaalinen jooga

Sosiaalisen median vahva asema on yhtenä syynä siihen että visuaalisuus tuntuu olevan keskeistä nykyjoogassa. Tämä tuo mukanaan omat ongelmansa, joita olen valottanut esimerkiksi somejoogaa käsittelevässä artikkelissani Sosiaalisen median kiiltokuvajooga. Tällä kertaa haluan pohtia, miten tämän seikan voisi valjastaa vahvuudeksi.

Vanhoissa joogateksteissä ei juurikaan sivuta sitä, miltä joogin tulisi näyttää. Hatha Yoga Pradipika tosin houkuttelee vaativaan hathajoogaharjoitukseen lupaamalla harjoituksista messeviä palkintoja: harjoittamalla riittävästi tiettyjä tekniikoita esimerkiksi sitkari pranayamaa (HYP 2.54), voi saavuttaa lemmenjumalan kaltaisuuden. (Kirjassa ei tosin tarkenneta, miltä lemmenjumala näyttää.)

Siinä missä nykyään kehollisuus ja visuaalisuus on kohtalaisen keskeisessä asemassa joogassa, Yoga-sutra näkee kehollisuuden välttämättömänä pahana – joskin myös välttämättömänä vapautumiseen. Esimerkiksi saucan eli puhtauden, yhden joogin suhdetta itseensä säätelevän periatteen täydellistymään liittyy ”vastenmielisyys omia jäseniä kohtaan” (YS 2.40).

Sosiaalisen median vahva asema on yhtenä syynä siihen että visuaalisuus tuntuu olevan keskeistä nykyjoogassa. Tämä tuo mukanaan omat ongelmansa, joita olen valottanut esimerkiksi somejoogaa käsittelevässä artikkelissani Sosiaalisen median kiiltokuvajooga. Tällä kertaa haluan pohtia, miten tämän seikan voisi valjastaa vahvuudeksi.

OHJEITA VOIMAUTTAVIIN JOOGAKUVIIN

 

• Paikka: Graffitiseinä, ranta, metsä ja seesteinen joogasali ovat tyypillisiä paikkoja ottaa joogakuvia, eikä ihme, ne ovat inspiroivia! Myönnän, että kun itse otan joogakuvia itsestäni kotona, raivaan ensin ylimääräiset roinat kuvan ulkopuolelle jotta tila näyttäisi siistimmältä. Olen joskus miettinyt, että sen lisäksi, että nappaan itsestäni seesteisen kuvan, voisi ottaa rinnalle kuvan siitä, miltä tila näyttää kuvausalueen ulkopuolella. Toistaiseksi en ole saanut toteutettua tätä. Vaikka siisti ympäristö tukee yleisestikin keskittymistä joogaan, ympäristöä tärkeämpää on se että ylipäätään tekee harjoitusta. Kauniissa ympäristössä otettuja kuvia on mukava katsoa, mutta voimauttavampaa voi olla kun näkee, että joku muukin tekee toisinaan harjoitustaan arkisen sotkun keskellä. Jos taas kokee oman kotinsa sotkujen olevan liian henkilökohtaisia jaettaviksi, voi miettiä, millaisessa ympäristössä haluaisi nähdä itsensä joogaamassa ja järjestää itsensä kuvattavaksi sinne. Sillä voi olla voimaannuttava vaikutus! Kuvausympäristöissä on kuitenkin muistettava hyvät käytöstavat.

 

• Asu: Hyvät vaatteet joogakuvaa varten on sellaiset missä viihdyt! Tyypillisin asu Instagramin joogakuvissa on värikkäät legginssit ja joku tyyliin sopiva toppi. Joogakuvissa voi poseerata myös lökäpöksyissä, työvaatteissa, pikkubikineissä tai vaikkapa pyjamassa tai juhlapuvussa. Valitsitpa minkä asun tahansa, muista ettei mikään asu edellytä keholtasi tietynlaista ulkonäköä. Tiukkaan asuun saa sonnustautua rehevämpikin! Kyseessä on sinun kuvasi ja sinä päätät siitä. Mitään ennalta määriteltyjä standardeja ei ole huolimatta siitä, että niissä tietynlainen visuaalisuus on valtavirtaa.

• Ulkonäkö: Ks. edellä. Jotta saa postailla itsestään joogakuvia sosiaaliseen
  mediaan, ei tarvitse miellyttää yhtään kenenkään silmää. Jooga on sisäinen harjoitus, toisin kuin vaikkapa kehonrakennus jossa ulkoisilla seikoilla on hieman enemmän väliä. Enemmän rohkeutta vaatii poiketa valtavirrasta kuin käyttää energiansa siihen mukautumiseen. Jos taas oma ulkonäkö on nykynormien mukaista, ei silti ole tarvetta rajoittaa itseään.

 

• Asana: Yleensä hyvänä ohjenuorana on valita asana jossa on hyvä olla. Edelleenkään ei ole yhtä muottia, johon tulisi mahtua jotta asanakuva olisi julkaisukuntoinen. Asanan ei tarvitse olla monimutkainen, mutta toisinaan tuntuu hyvältä jakaa omia onnistumisenkokemuksiaan. Joogakuvien suhteen kannattaa kuulostella itseään: millaiseksi kuvien postaaminen tekee oman olon? Jos niiden asettamat ulkonäkö- tai notkeuspaineet ahdistavat, kokeile vaihtaa näkökulmaa! Mitä jos näyttäisit kuvassa, miten kaadut tasapainoasanasta nauraen? Tai miten otat ensiaskelia käsitasapainoilussa? Tai miten et tänään jaksa muuta kuin maata tuetussa yinjoogan asanassa? Muiden asanakuvia katsoessa on hyvä pitää mielessä, että edistyneisyys joogassa mitataan – jos sitä ylipäätään haluaa mitata – suhteessa itseen, ei suhteessa muihin.

 

• Fiilis: Tärkeää ei ole tykkäysten määrä, eikä varsinkaan se miten paljon saa tykkäyksiä verrattuna jonkun toisen vastaaviin kuviin, vaan se että kuvan jakamisesta jää itselle hyvä fiilis! Tämä pätee selfieihin yleisestikin. Voi olla viisaasta miettiä myös, minkälaisen viestin välittää kuvallaan. Joogafilosofian periaatteiden noudattaminen tässä voisi tarkoittaa, ettei kuvallaan lyttää ketään toista nostamalla itseään muiden yläpuolelle, eikä myöskään alenna itseään selitellen, että tämä nyt vaan on tällainen kun ei minusta parempaankaan ole. Sinulla on valta omien kuviesi suhteen!

 

• Entä jos ei halua itsestään joogakuvia? Sitten ei kuvaa. Omien asanoiden kuvaaminen ei ole todiste siitä että tekee harjoitusta. Etenkin joogaa opettavien voi olla hyvä pitää tämä mielessä, sillä silloin on usein tarve markkinoida omia tuntejaan. Sen voi toteuttaa myös muilla tavoin kuin esittelemällä, mitä osaa, jos sellainen lähestymistapa ei tunnu itsestä hyvältä.

Lopuksi

Ihminen on sosiaalinen eläin. Yhteys muihin sekä tunne siitä, että kuuluu joukkoon ja on hyväksytty on meille elintärkeää. Sosiaalinen media on yksi tapa pitää yllä tätä yhteyttä. Olipa oma suhteesi sosiaalisen median visuaalisuuteen mikä tahansa, muistetaanhan kohdella itseämme ja toisiamme myös siellä kunnioituksella ja rohkaisten!

Ensi kerralla kirjoitan siitä, miten joogaa voi ohjata voimaannuttavalla tavalla ja toisaalta miten tapa ohjata voi pahimmillaan viedä liikkumisen ilon. Vuorossa mielenkiintoinen asiantuntijahaastattelu!

Huijarisyndrooma ja jooga

”Kaikki luulevat että olen parempi kuin oikeasti olen. En saa missään nimessä paljastua, etten menettäisi kasvojani!” Näin ajatukset kulkevat huijarisyndrooman piinaamalla. Joogamattoajatelmia keskusteli psykologi Marke Koskelinin kanssa huijarisyndroomasta joogan kontekstissa.

Huijarisyndroomaan liittyy ajatus siitä, että on saavuttanut asemansa jotenkin vahingossa eivätkä omat ansiot riittäisi siihen lainkaan. ”Huijarisyndrooma voi häiritä esimerkiksi opiskelua tai työelämää, mutta monilla se vaikuttaa myös vapaa-aikaan, ihmissuhteisiin ja perhe-elämään”, kertoo Psykologipalvelu Poijun palvelujohtaja, psykologi Marke Koskelin. ”Pahimmillaan koko elämä on suorittamista sen pelon vallassa, ettei oikeasti ole mitään tai osaa mitään. Kokemus voi olla vaikkapa, ettei ole riittävän hyvä vanhempi, kumppani, ystävä tai harrastusryhmänsä jäsen.”

Huijarisyndroomaan liittyy siis vaativuus ja armottomuus. Tämä voi heijastua myös muihin. ”Osa kompensoi omaa riittämättömyyttään arvostelemalla muita ja vaatimalla muilta kohtuuttomia suorituksia. Tällöin tavoitteena on, ettei oma ”kelvottomuus” tulisi näkyväksi, koska huomio on muissa. Tämä tietysti vaikuttaa ihmissuhteisiin niin työssä kuin vapaallakin. Vaativa vanhempi, työkaveri tai esimies saattaa siis olla paitsi ylivaativa, myös epävarma itsestään”, Koskelin kertoo.

Itse kirjoitin koko väitöskirjani huijarisyndrooman vallassa. Vaikka nautin syvästä, filosofisesta pohdinnasta, käsiteanalyysistä ja loogisten suhteiden tarkastelemisesta, ajatus siitä etten ole oikeasti tarpeeksi hyvä tehdäkseni väitöskirjaa vei projektista kaiken ilon pois. Kirjojen lukeminenkin – asia josta tavallisesti nautin – muuttui asevarusteluksi: Jospa tämä tiedonhippunen estäisi minua paljastumasta!

Joogan parissa sain hengähtää. Ihan vain olla itseni kanssa tarvitsematta olla yhtään mitään muuta, ilman tarvetta turvata selustaani. Huijarisyndrooma voi kuitenkin ujuttautua myös joogan pariin.

Joogan harrastaja huijarina

Somen joogakuvasto voi houkuttaa ajattelemaan, että ollakseen riittävän hyvä joogi tulee pystyä näyttäviin asanoihin ja mielellään olla rakenteeltaankin siro. Ja jos nämä kaksi tulevat luonnostaan, voi taustalla vaania pelko niiden menettämisestä.

”Joogan parissa voi alkaa vaatia ja suorittaa kuten missä tahansa toiminnassa, vaikka joogan filosofiaan nähden se onkin ristiriitaista,” pohtii Koskelin. ”Harrastajalla voi olla paineita vaikkapa asanoista tai edistymisestä.”

Itsekin olen joogataipaleeni alkuvaiheessa ajatellut, että tärkeintä asanoissa on syvyys, tekniikasta viis. Niinpä fuskasin systemaattisesti jokaisen chaturanga dandasanan. Sittemmin olen joutunut opettelemaan sen alkeista lähtien uudestaan. Tekniikka ei tullut itsestään.

Kaikille joogaoppilaille tunti ei aina ole auvoisa rentoutumisen keidas. Koskelinin mukaan ryhmässä joogaaminen saattaa pahimmillaan olla myös jatkuvaa vertailua muiden tekemisiin. Juuri joogan aloittanut voi kokea olevansa huono ja kelvoton verratessaan itseään ryhmäläiseen, joka on joogannut kymmenen vuotta. Tavoitteet ja oman suorituksen arviointi ovat tällöin huijarisyndroomalle tyypillisesti aivan epärealistiset.

Joogan opettaja huijarina

Monen joogaopettajan kauhuskenaariona on, että hänen tunneillaan lakataan käymästä. Koskelin kertoo, että huijarisyndroomasta kärsivä joogaopettaja voi tulkita tämän merkiksi siitä, etteivät ihmiset halua tulla tunnille, koska opettaja on huono, vaikka oikea syy on todennäköisesti opettajasta riippumaton, esimerkiksi flunssa-aalto.

Myös kollegat saatetaan nähdä uhkana, mikä voi heijastua jopa oppilaisiin saakka armottomuutena ja vaativuutena. Kun pintaa alkaa kuoria, sisältä paljastuukin vain tarve varjella omaa asemaansa.

Löytämällä rehellisesti oman äänen joogan opettamiseen opettajuus puhkeaa kukoistukseen.

Tie kohti yhä autenttisempaa ja luottavaisempaa opettajuutta – tai mitä tahansa roolia –  lähtee rehellisyydestä ja oman äänen löytämisestä. Se ei löydy kirjoista vaan omasta itsestä, tekemällä rehellisesti omaa harjoitusta ja ammentamalla siitä minkä hallitsee.

Jos oma harjoitus ei ole voimakasta vinyasaa, ei ole järkeä pyrkiä ammatillisesti pro-luokan vinyasaopettajaksi. Toki opettajan asiantuntemukseen kuuluu pystyä tarvittaessa pitämään myös tunteja oman mukavuusalueen ulkopuolella, mutta nekin toimivat vain omalla äänellä pidettyinä.

Miten minun kävi?

Oma huijarisyndroomani karisi pois hieman ennen väitöstilaisuuttani. Sitä edeltävät kuukaudet olivat ahdistava. Valvoin yöllä murehtimaan sitä, miten väitöstilaisuudessa viimeistään paljastuu, että olen huijannut tieni tohtoriksi. Pahimmassa tapauksessa koko väitöskirjani hylättäisiin ja päätyisin valtakunnan uutisiin epäonnistuneena väittelijänä.

Eräänä yönä ahdistuksen kourissa koin kuitenkin suunnattoman helpotuksen. Oivalsin, että se että tiedostan osaamiseni rajallisuuden ei tarkoita, että osaan liian vähän. Sen sijaan se tarkoittaa, että olen tutkimusalallani niin syvällä, että näen koko alueen laajuuden sekä sen, että oma väitöskirjani on vain pieni osa koko kokonaisuutta. Vain hyvin harva muista ihmisistä näkee tämän kentän samalla tavoin.

Tällöin ymmärsin, ettei tietojeni rajallisuus ole nolo, omasta kelvottomuudestani johtuva ongelma joka pitää siivota piiloon, vaan että sen tiedostaminen on ennemminkin vahvuus. Täydellisyys on ideaali, jota kohti voi kulkea mutta joka on ihan jokaisen ulottumattomissa. Lähestymme sitä vain eri kulmista, omassa tahdissa.

Tie kohti rehellistä ja lempeää läsnäoloa

Vanhat toimintamallit ovat syvään juurtuneita. Edelleen välillä huomaan kiirehtiväni, mitä motivoi toive olla edistyneempi kuin olen. Joogan polulla lapseni pitävät minut tietoisena siitä, missä kohtaa todellisuudessa olen. He ovat mestareita löytämään joogisen mielenhallintani heikot kohdat.

Asanaharjoituksessa edistymisen ei aina tarvitse tarkoittaa näyttävämpiä asanoita. Parhaassa tapauksessa se auttaa näkemään omia toimintatapoja. Mattoharjoitus ei ole muusta elämästä erillinen saareke. Vinyasa Slow -harjoitus osoitti minulle mullistavalla tavalla, miten taipumukseni suorittaa ja todistaa muille osaavani sai minut voimaan huonosti.

Rehellinen ja kiireetön svadhyaya, joogatekstien tutkiminen peilaten niitä omaanelämään, auttaa pysymään kartalla omasta tilasta. Pohjimmiltaan huijarisyndrooma perustuu harhaan, kyvyttömyyteen nähdä ja ennen kaikkea hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat. Tällaisia haitallisia taipumuksia joogan polulla lähdetään hiljalleen kitkemään. Tiedostaminen on iso askel niiden purkamisessa: Kaikki käsitykseni eivät välttämättä ole tosia eivätkä hyödyllisiä.

Mikä on psykologin paras neuvo huijarisyndrooman kanssa elämiseen? ”Huijarisyndroomasta kärsivä liittää yleensä suorituksiinsa koko ihmisarvonsa. Tälllöin pienikin epäonnistuminen saattaa kokemuksellisesti olla hyvin raskas. Tämän tunnistaessaan voi yrittää itsensä kritisoinnin sijaan lempeästi ja myötätuntoisesti ymmärtää tilannettaan ja tarjota itselleen kepin sijaan porkkanaa. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista!”

 

Linjassa

Linjaus on yksi keskeisistä asioista kun puhutaan asanoista. Millainen on turvallinen linjaus? Onko olemassa oikeita linjauksia vai päteekö jokaiseen hieman eri säännöt? Tänään en kuitenkaan tarkastele fyysistä linjausta vaan sitä mitä on olla linjassa itsensä kanssa.

Osaava opettaja auttaa löytämään asanaan turvallisen linjauksen

Jooga on monelle odotettu hengähdyshetki arjen kiireiden keskellä. Hetkeksi saa heittää kaikki arkihuolensa ja kiireet sivuun ja ankkuroida huomionsa liikkeen ja hengityksen yhdistämiseen joogamatolla tai antaa ajatusten virran hetkeksi laantua meditaatiotyynyllä.

Tee vain harjoituksesi niin kaikki tapahtuu, kerrotaan astanga vinyasa -opettaja Pattabhi Joisin sanoneen. ”Kaikella” oletan hänen viitanneen joogan moniin hyötyihin.

Joskus pistin toivoni siihen, että tahkoamalla yhä enemmän ja yhä puhtaammin linjattuja asanoita kaikki ratkeaisi. Niin ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole käynyt. Harjoituksen jälkeen oma elämä odottaa aina, ja se voi tuntua yhtä epätyydyttävältä kuin aikaisemminkin. Olo voi olla masentunut, mielialat hallinnan ulkopuolella.

Vaikka asanoita myöten kaikki olisi ulkoisesti linjassa, sisäisesti kaikki voi olla hyvin vinksallaan.

Sisäinen linjaus

Kun olen sisäisesti linjassa, koen laajentuvani. Raja minun ja ulkomaailman välillä hälvenee, ja on helppo toimia yhdessä ulkomaailman kanssa. Tuntuu että kaikki virtaa. Ennen ahdistaneet asiat tuntuvat kutistuvan ja muuttuvan hallittaviksi. Kaikki tuntuu mahdolliselta. On helppo olla myötätuntoinen niin ajatuksissa, sanoissa kuin teoissakin.

Kun taas sisäinen linjaus on vinksallaan, tuntuu että käperryn kasaan. Olo on raskas, ja ulkomaailma näyttäytyy ennakoimattomana uhkana. Vastoinkäymiset tuntuvat suorastaan vyöryvän päälle ja olo niiden edessä on täydellisen avuton. Olen olosuhteiden uhri ja kaikki ilo ja toivo tuntuu kadonneen. Olen puolustuskannalla, ja syytän maailmaa itseeni kohdistuvan myötätunnon puutteesta.

Useimmiten oloni vaihtelee näiden kahden ääripään välillä. Saattaa olla myös niin, että koen olevani sisäisesti linjassa yhdellä elämän osa-alueella, vaikkapa työelämässä, kun taas toisaalla, esimerkiksi vanhemmuudessa, se on täysin kadoksissa.

Samaisen Pattabhi Joisin kerrotaan myös sanoneen, että haastavuudessaan astanga vinyasa -joogan neljän toinen toistaan vaikeamman sarjan voittaa mennen tullen viides ja tärkein sarja: perhe-elämä.

Tie sisäiseen linjaukseen

Asanan huono linjaus voi pitkällä – ja joskus lyhyemmälläkin! – tähtäimellä johtaa siihen että jotain menee hajalle. Alaselkä, olkapää ja polvet vahingoittuvat joogassa herkästi jos linjaus ei ole kohdillaan. Asanoiden ulkoinen linjaus löytyy kun asana on tasapainossa eikä kuormitus kohdistu liikaa yhteen kohtaan.

Sisäisiä linjausongelmia voi lähestyä vastaavalla tavalla. Kun elämässä on liikaa asioita, jotka vievät pois tasapainosta ja liian vähän tasapainoa tukevia asioita, heikko kohta alkaa hiljalleen antaa periksi. Pahimmillaan vauriot vaativat pitkäkestoista hoivaa parantuakseen.

On helppoa ryhtyä linjausnatsiksi asanoiden ulkoasun suhteen. Mutta miten paljon paremmin voisimmekaan jos olisimme yhtä tarkkoja sisäisen linjauksemme suhteen! Varaamalla erikseen aikaa itsemme ravitsemiseen sisäistä tasapainoa tukevilla asioilla!

Sisäinen linjaus huokuu ulospäin tyyneytenä ja lempeytenä, sisäänpäin kiitollisuuden tunteena. Vaikeuksien edessä sisäinen linjaus herättää toivon ja luottamuksen: tästäkin selvitään, ei mitään hätää.

Jooga on helppoa!

Moni ajattelee joogan olevan vaikeita asentoja. Jooga-asanat eivät kuitenkaan koskaan ole vaikeita. Kerron tässä, miksi.

Skorpioni

”Minä en sitten koskaan ole joogannut enkä taivu mihinkään ja kaikenlaista vaivaakin on, mutta jätän sitten vaan tekemättä osan.” Tämän kommentin olen kuullut monta kertaa, kun joku on ensimmäistä kertaa joogatunnilla.

Sen taustalla on toisaalta toivo siitä, että jooga voisi tehdä itselle jotakin hyvää, ja toisaalta pelko siitä, että se on ehkä saavuttamattomissa.

Joogan ei kuitenkaan ole tarkoitus olla vaikeaa. Ei ole kovinkaan hyödyllistä vääntää itseään asentoihin, joihin oma keho ei sovellu. Sen sijaan on hyödyllistä löytää sellainen tapa liikkua, joka tekee oman olon tasapainoisemmaksi, tyynemmäksi ja miellyttävämmäksi. Tähän ei ole koskaan pitkä matka, mutta vaatii hieman herkkyyttä löytää tapa, jolla siihen pääsee.

Tietoisuuden herättäminen

Nykyjoogasta tulee usein sellainen vaikutelma, että se soveltuu vain nuorille, hyväkuntoisille ja notkeille. Sosiaalisen median tarjoama joogakuvasto tukee tätä. On näyttävämpää poseerata kyynärvarsien varassa skorpioniasennossa kuin vaikkapa selinmakuulla hartiasillassa.

Hartiasilta

Näyttävyys ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen asanan tehokkuuteen hoitavassa mielessä saati sitten omiin joogataitoihin. Ketteryyttä ja kehonhallintaa ne kyllä edellyttävät.

Yksi joogan tarkoituksista on tulla tietoisemmaksi. Suurimmaksi osaksi toimimme automaattiohjauksella. Aikaisemmat kokemukset määrittävät suureksi osaksi, miten reagoimme ympäristöömme.

Myös se miten käytämme kehoa, on pitkälti automaattista. Olitko hetki sitten tietoinen niskasi asennosta? Entäs siitä miten nilkkasi olivat? Tunnetko niitä oikeastaan edes nyt kun tietoisesti tuot niihin huomiotasi? Ensimmäinen askel joogassa on tiedostaa, missä on juuri nyt.

Automaattiohjauksesta kohti tietoisuutta

Jotkut toistuvat tavat olla ja liikkua tuovat kehoon ylimääräistä rasitusta. Siihen voi hakea helpotusta esimerkiksi hieronnasta tai satunnaisista joogatunneista, mutta jos tavassa käyttää omaa kehoa arjen keskellä ei tapahdu muutosta, kolotukset palaavat ennen pitkää.

Pitkittyneet kolotukset tekevät olon turhautuneeksi: ”Ärsyttävää kun hartiat ovat aina jumissa ja muutenkin hirveä stressi koko ajan päällä!” Tämä vahvistaa huonon voinnin kierrettä entisestään.

Voimakas jooga voi joskus toimia. Joskus se taas voi rasittaa kehoa entisestään. Joogassa tapahtuneet loukkaantumiset eivät ole epätavallisia. Niiden perimmäisenä syynä on puutteellinen tietoisuus siitä, mikä on omalle keholle hoitavaa.

Kierre alkaa purkautua siinä kohtaa, kun alkaa tiedostaa, miten voi ja miltä eri asiat tuntuvat. Se voi alkaa purkautua myös siinä kohtaa kun oivaltaa, ettei oikeasti hahmota vaikkapa yläselkäänsä. Siinä kohtaa alkaa päästä jyvälle siitä, mitä oma keho kaipaa. Tietoisuus on ensimmäinen askel, ei isot liikkeet.

Pienin askelin! 

Kun löytää asentoja ja liikkeitä, jotka tuntuvat hyviltä ja joiden jälkeen olo tuntuu miellyttävän virtaavalta, koko olemisen tapa muuttuu. On parempi olla.

Millainen harjoitus sitten tukee tällaisen yhteyden löytämistä? Vaikeat asennot harvoin opettavat mitään hyödyllistä. Vaikeat asennot opettavat, että minusta ei ole tähän. Sellaisella kokemuksella ei tee mitään.

Helpot liikkeet ja asennot, joissa on hyvä olla ja hengittää, ovat sen sijaan hyvinkin hyödyllisiä. Niissä oppii, että minunkin on mahdollista tuntea oloni tyyneksi ja miellyttäväksi, tai ainakin vähemmän kivuliaaksi. Alati kipuilevien hartioiden on myös mahdollista tuntua rennoilta ja vapailta!

Kun saa kokea tämän olevan mahdollista, oppii vähitellen myös tiedostamaan, milloin olo muuttuu kireämpään suuntaan ja mitkä asiat ja asennot taas ylläpitävät virtaavaa oloa. Myös sisäinen puhe voi alkaa muuttua. Jos hartioita kiristää, sen voikin nähdä viisaan kehon antamana merkkinä siitä että on ehkä syytä vähän hellittää.

Tämä ei tarkoita että esimerkiksi usein haastaviksi koetut käsitasapainot pitäisi siivota pois omasta harjoitusohjelmasta jos ne siellä jo ovat. Kun kehonhallinta paranee, jossain vaiheessa käsien varassa tasapainoilu voi olla seuraava mielekäs askel omalla joogapolulla. Jos kyseessä on pieni askel, se ei silloin ole vaikea. Silloin asanan hallitessaan kokeekin osaavansa kannatella kehoaan uudella tavalla. Sellainen kokemus on avartava.

Hallitusti ja turvallisesti

Helppo ei kuitenkaan tarkoita löysää ja laiskaa. On olemassa joitain ohjenuoria siihen, millaiset helpoilta tuntuvat asennot ovat hyödyllisiä ja mitkä eivät. Alussa opettajan tarkka silmä ja asiantunteva ohjaus on avainasemassa harjoituksen pitämisessä turvallisissa rajoissa. Vähitellen oppilaan oma kehotietoisuuskin kehittyy.

Parhaimmassa tapauksessa jo ensimmäinen joogatunti on auttanut näkemään, että minunkin on mahdollista liikkua hoitavalla tavalla ilman kipua, ja se riittää. Rajoittavan pelon tilalle astuu luottamus, jolla voi olla mullistava vaikutus omassa elämässä.

Krishnamacharyan, jolta monet modernin joogan opit ovat peräisin, kerrotaan sanoneen, että joogaan riittää että pystyy hengittämään. Kaikki muu on ekstraa.

Kun asanassa pystyy hymyilemään aidosti, harjoitus on todennäköisesti hoitavaa!

Aiheesta muualla: J Brown: Yoga is not Hard

Joogasta apua unettomuuteen

Testasin, pitävätkö joogakoulutuksissa saamani ja kirjoista lukemani opit unettomuuden hoitamisesta paikkansa ja yllätyin!

”Nukun sinun tuntiesi jälkeen aina todella sikeästi”, totesi eräs oppilaani viime syksyllä. Viime syksy oli minulle hyvin stressaavaa aikaa, enkä todellakaan nukkunut sikeästi, ainakaan ilman lääkkeitä.

Stressi heijastuu helposti yöuniin, ja liian vähäinen lepo taas lisää osaltaan stressiä. Noidankehä on valmis! Läkkeet tarjoavat akuutin avun kierteen katkaisemiseen mutta pitkäaikaisessa käytössä ne eivät ole ratkaisu vaan kiertävät ongelman. Sen sijaan yllättävän pienikin muutos elintavoissa voi tuoda kestävän avun.

Oppilaani kommentista sain idean aloittaa itselläni ihmiskoe: jos tuntini olivat auttaneet oppilastani nukkumaan hyvin, auttaisiko omiin tarpeisiini räätälöity harjoitus itseäni nukkumaan paremmin?

Ohjakset omiin käsiin

Viime syksy oli minulle kuormittavaa aikaa. Olin heittäytynyt kokopäiväiseksi jooganopettajaksi, mikä tarkoitti viikkotuntimäärän merkittävää lisäämistä ja jatkuvaa epävarmuutta siitä, riittävätkö ne elämiseen ja mitä sitten kun opiston tunnit ovat tauolla.

Tämän takia olin nukkunutkin koko syksyn huonosti. Noin kerran kahdessa viikossa nukuin unilääkkeen avulla yhden kunnon yön, jonka voimin jaksoin taas hetken.

Oppilaani kommentti sai minussa ensin aikaan kateutta. Pääsisinpä minäkin säännöllisesti käymään joogatunneilla! Siihen ei ole mahdollisuutta jos itse on töissä silloin kun tunteja on tarjolla.

Ja sitten tajusin ilmiselvän asian: Koska juuri minun tuntini olivat auttaneet oppilastani nukkumaan, minun ei tarvitsisikaan päästä itse tunneille. Voin koska tahansa tehdä harjoituksen omassa ohjauksessani ihan itse. Terapeuttinen, yksilöllisiin tarpeisiin mukautettava jooga on erityisesti sydäntäni lähellä, ja kenen muun tarpeet tuntisinkaan paremmin kuin omani!

Ratkaisu

Otin siis oman asiantuntemukseni käyttööni ja laadin itselleni iltajoogaohjelman, johon

Yksilöllisesti räätälöity iltajoogaohjelma oli tehokas apu unettomuuteen!

olin ottanut mukaan valikoiman rauhoittavia asanoita. Tavoitteenani oli tehdä harjoitusta iltaisin ehkä puolisen tuntia, mutta helposti harjoitus venyi pidemmäksi.

Pidin myös päiväkirjaa, johon kirjasin tekemäni harjoituksen ja seuraavan yön kulun. Jo toisen yön jälkeen olin kirjannut päiväkirjaan näin: ”Heräilyjä yöllä, mutta silti jonkinlainen rauha siitä, että olen tekemässä asialle jotain.” Entäs kolmas yö? ”Taju pois nopeasti, sikeä uni, heräsin aamuyöstä, valvoin, nukahdin sikeästi uudestaan. Herätys aamulla kahdeksan tienoilla, levännyt olo.”

Pidin päiväkirjaa kolmen viikon ajan. Yöheräilyt jäivät pääosin viikon jälkeen. Edes yhtenä päivänä poikkeuksellisen myöhään juomani kahvikupillinen ei vaikuttanut unen laatuun, toisin kuin olin pelännyt. Havaitsin tosin muutoksen yöunissa jos itseni hoitaminen oli jäänyt syystä tai toisesta vähemmälle.

Onko tämä sovellettavissa muihin?

Iltajoogan teho yllätti minut erittäin positiivisesti. Myös nukkumisongelmista kärsivä ystäväni kokeili ohjelmaa hänen tarpeisiinsa mukautettuna kolmen viikon ajan. Tässä ote hänen antamastaan palautteesta:

”Ajanjaksolle osui joitakin tosi myöhään valvottuja iltoja ja pari muuten todella stressaavaa iltaa (usein samoja). Olisi ollut helppoa jättää harjoitus välin, mutta onneksi pinnistin itseni tekemään sen! Harjoitus rentoutti aivan uskomattoman paljon. Oikeasti, todella paljon, tämä oikeasti veti reilusti kärjen ja paljon päälle siitä ylivireyspiikistä, minkä stressitila luo! […] Viimeisellä viikolla olen jopa herännyt (kuten myös tänään) ennen kellon soimista! Välillä enemmän ja välillä vähemmän virkeänä. Näkyväksi on tullut myös se, että helposti nukun lähemmäs 10h yössä!”

Tärkeimmät yöunille valmistavat asanat

Sittemmin olen pelkistänyt iltajoogaohjelmaani, sillä huomasin että kaksi asanaa riittävät siihen että nukun hyvin. Mitkä ne ovat?

Restoratiivinen viparita karani rauhoittaa mielen ja kehon

• Restoratiivinen viparita karani – jalat seinää vasten

Selinmakuulla nostetaan jalat seinää vasten. Jos tämä tuntuu liialta, seinän sijaan voi käyttää tuolia tai tyynyjä, kunhan saa jalat keskivartaloa korkeammalle.

Jos kaipaa taas jotain lisää, voi käyttää lantion alla jotain koroketta. Asanassa kannattaa viipyä ainakin kolmen minuutin ajan. (Muista varmistaa, sopivatko ylösalaiset asanat sinulle ennen kuin otat tämän osaksi iltarutiineitasi!)

• Meditaatio

Meditaatioon voit käyttää mitä tahansa itsellesi sopivaa tekniikkaa. Ideana on saada mieltä hieman asettumaan ennen yöunia. Iltameditaation voi tehdä vaikkapa niin, että hakeudut miellyttävään istuma-asentoon jossa saat selkäsi suoraksi. Voit sitten kohdistaa huomion esimerkiksi hengitykseen ja ihan vain seurailla hengityksiäsi viiden – kymmenen minuutin ajan. Jollekin voi sopia myös kehon skannaus sängyssä makoillen.

Seuraavana ihmiskokeenani on vastustuskyvyn parantaminen niin etten saisi talvikaudella ihan jokaista flunssaa. Toivon, että minulla on tästä projektista raportoitavaa ensi talvena!

Jos kaipaat yksilöllisesti räätälöidyn joogaohjelman vaikkapa omien yöuniesi parantamiseen, ota yhteyttä ❤