Terapeuttisen joogan ydin

Joogaharjoitusta pidetään yleensä niin kehoa kuin mieltäkin hoitavana. Erityistä huomiota harjoituksen hoitavuuteen kiinnitetään terapeuttisessa joogassa. Oikeanlaisella harjoituksella pääsee pitkälle, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Oman harjoitukseni ajauduttua umpikujaan löysin avun yllättävältä suunnalta.

inner calmnessTerapeuttisen joogan ideana on mukauttaa harjoitus yksilöllisiin tarpeisiin sopivaksi. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa koko harjoituksen suunnittelemista vastaamaan yksilön sen hetkistä tilaa ja tarpeita.

Harjoitus voidaan esimerkiksi suunnitella niin, että siitä voi olla apua johonkin tiettyyn krooniseen vaivaan, kuten vaikkapa migreeniin. Se voidaan myös suunnitella tasapainottamaan ayurvedistä doshaa eli keho-mielityyppiä, tai siitä voidaan hakea tasapainoa stressin keskellä.

Terapeuttisessa joogassa asanoiden linjauksessa kiinnitetään erityistä huomiota yksilöllisiin tarpeisiin. Usein tämä tarkoittaa lempeitä asanoita, mutta tämä ei missään nimessä sulje pois voimakkaampia asanoita. Painopiste on kuitenkin asanan funktiossa ulkoisen muodon sijaan.

Itseäni kiehtoo joogassa erityisesti hoitava aspekti, ja siksi käyn parhaillaan jo toista terapeuttisen joogan koulutusta. Tässäkin lähestymistavassa on kuitenkin omat sudenkuoppansa, varsinkin kun sitä soveltaa itseensä.

Kun harjoitukselta haetaan jotakin tiettyä asiaa, vaikkapa mielenrauhaa, uutta puhtia tai sattvista tilaa puhumattakaan tietyn näköisistä asanoista, tulee mahdolliseksi myös harjoituksen arvottaminen onnistuneeksi ja epäonnistuneeksi. Kun epäonnistuneiksi koettuja harjoituksia on riittävän monta peräkkäin, mieli kiristyy.

Harjoituskriisi ja miten pääsin eteenpäin

Kenties väitösuupumuksesta johtuen harjoitukseni ajautui pienimuotoiseen kriisiin. Kaikesta teoreettisesta ja käytännönkin osaamisestani huolimatta harjoitukseni alkoi maistua puulta eikä siinä tuntunut tapahtuvan mitään, vaikka tein sen hyvinkin oikeaoppisesti.

Muutoksen tähän toi terapeuttisen joogan nelipäiväinen koulutusmoduuli, jossa kaikki osallistujat ohjasivat toisilleen omannäköisensä tunnin. Kun tulin ajetuksi pois omalta mukavuusalueeltani, aloin nähdä miten oma harjoitukseni oli muuttunut vaivihkaa hyvin vakavamieliseksi: Ei saa olla musiikkia koska se estää pratyaharan, ja muutenkin harjoitus pitää tehdä asiaan kuuluvalla ryppyotsaisella hartaudella.
Erityisen avartava kokemus oli likipitäen hysteerisen railakkaissa tunnelmissa tehty parijoogaharjoitus. Asanoiden linjaukset eivät olleet keskiössä, eikä myöskään vakava keskittyneisyys. Vähän väliä kaikki räjähtivät nauramaan, ohjaaja mukaan lukien. Ja kun hetkeksi maltoimme pysähtyä, nauruun alkoi sekoittua kyyneleitä.

 

parijoogaJuuri tällä tunnilla, jossa ei ollut tietoakaan vakavamielisestä keskittyneisyydestä, tapahtui ihmeitä. Olen kuullut lonkkamöykyistä, jotka joogaharjoituksessa voivat joskus sulaa ja valua kyyneleinä ulos. Minulla toinen lonkka on ollut hankala. Olen ajatellut, että siinä missä muilla on niitä mielenkiintoisia joogamöykkyjä, minulla on vähintäänkin alkava nivelrikko, jolle ei voi tehdä mitään.

Risti-istunnassa tehtävässä eteentaivutuksessa parin nojatessa selkääni vasten tunsin taas möykyn. Vastustin. Kunnes tuntui turvalliselta luopua vastustamisesta. Möykky alkoi sulaa pois, ja asana syveni kymmeniä senttejä. Sen jälkeen olo on ollut vetreä ja on ollut helppo hymyillä.

Mikä joogassa hoitaa?

Joogaharjoituksen hoitavuus ei tule oikeanlaisista asanoista eikä millintarkoista linjauksista. Oikeanlaiset asanat toki ovat tarpeen, jotta harjoitus olisi mielekäs ja tarkoituksenmukainen, ja oikeanlaiset linjaukset pitävät huolen siitä, ettei harjoitus ole hajottava. Joskus ylhäältä annetut ohjeet ovat tässä kohden tarpeen, mutta niitä tärkeämpää on vastavuoroisuus.

Vastavuoroisuus taas edellyttää, että antaa itsensä tulla nähdyksi. Tämä ei tarkoita fyysisen ulkokuoren näkemistä vaan syvälle sieluun näkemistä, aitoa ja hyväksyvää kohtaamista. Tämän rinnalla harjoituksen oikeaoppinen tekeminen on toissijaista, etenkin jos oikeaoppisuudesta tulee itsessään päämäärä.

Asanoita tärkeämpää on yhteys omaan itseen ja sen ohella yhteys muihin. Joskus se, että pääsee kosketuksiin itsensä kanssa, vaatii harjoitusta omassa rauhassa. Silloinkin harjoituksen hoitavuus edellyttää, että antaa itse nähdä itsensä juuri sellaisena kuin on. Hoitavuus on kaukana jos näkee itsensä vain suhteessa siihen, minkälainen toivoisi olevansa.

Yksi sanan jooga merkityksistä on ’yhdistäminen.’  Vaikka klassisen joogan lopullinen päämäärä on kaivalya, erillisyys, eristäytyminen ei palvele sitä niin kauan kuin yhteys aineelliseen maailmaan ja ennen kaikkea muihin ihmisiin on erottamaton osa omaa elämänpolkua.

Kukaan ei voi tietää, mistä lonkkamöykkyni sulaminen viime kädessä johtui. Uskon kuitenkin, että syvän yhteyden kokeminen ja sen mahdollistama sanaton jakaminen sekä kokemus siitä, että kaikki on hyvin vaikkeivät monet asiat ole lähelläkään täydellistä, loivat oivalliset olosuhteet tiedostamattomasta vastustuksesta irtipäästämiselle.

Oikeanlaisen asanaharjoituksen terapeuttisena tehtävänä on tarjota mahdollisuuksia juurikin vastustamisesta ja muusta pingottamisesta luopumiselle, jolloin olo on vapaa ja hyvä. Tästä tilasta käsin on hyvä kohdata arkensa riemulliset haasteet, ja ehkä hetken muistaa olla ottamatta kaikkea kohtaamaansa negatiivista itseensä.

healing

Joogan päämäärä

Joogaharjoitusta tehdään monesta syystä. Yksi haluaa lisää liikkuvuutta, toinen saa joogasta apua rauhoittumiseen. Mutta mikä olikaan klassisen joogan päämäärä, ja miten nykyjoogin tavoitteet suhteutuvat siihen?

Sattva – kirkas mieli, tasapainoinen olo

Usein joogaharjoituksen jälkeen keho tuntuu vetreältä ja mieli kirkkaalta. On kaikin puolin seesteinen ja hyvä olla. Tähän ei kuitenkaan vaadita asanoita, näin voi käydä myös muunkinlaisen sopivalla intensiteetillä suoritetun liikunnan jälkeen.

Monet käyvät joogatunneilla tai tekevät joogaharjoitusta kotona juuri siksi, että se saa voimaan paremmin. Joogaslangilla ilmaistuna mielessä vallitsee harjoituksen jälkeen sattvinen tila.

positive vibes
Sattvista kirkkauden tilaa luonnehtii tyytyväisyys, mutta lopulta tulisi päästää irti myös siitä.

Sattva tarkoittaa kirkkautta, ja se on yksi prakritin eli luonnon kolmesta laadusta eli gunasta.  Joogaharjoituksen yhtenä päämääränä on tasapainottaa kahta muuta gunaa, intohimoa (rajas) ja sakeutta (tamas) ja saavuttaa kirkas tila.

Sattvan vallitessa on kaikin puolin hyvä olla. Silloin on helppo nähdä asiat oikeissa mittasuhteissaan ja toimia viisaasti, vapaana itsekeskeisistä pyrkimyksistä.

Jo tästä on suunnattomasti hyötyä, ja usein tämä riittää. Sattvinen olotila on kuitenkin aineellinen olotila eikä sellaisenaan klassisen joogan päämäärä, vaikka tekeekin harjoituksen helpommaksi.

Samadhi

Samadhin tai syventymisen tilaa kuvataan mystiseksi, arkikokemuksen ylittäväksi tilaksi, jossa saavutetaan syviä oivalluksia todellisuuden luonteesta. Samadhi on viimeinen joogan kahdeksasta osasta, ja tästä voisi saada sen käsityksen, että joogan perimmäinen tavoite on vaipua samadhiin.

Neljä ensimmäistä joogan osaa – yamat eli rajoitukset, niyamat eli määräykset, asana eli asento ja pranayama eli hengityksenhallinta – muodostavat niin sanotun ulkoisen tien. Ne ovat asioita, joihin voi ryhtyä. Voi noudattaa moraalisääntöjä suhteessa toisiin ja itseemme, tehdä asanaharjoitusta ja hallita hengitystä.

Neljä viimeistä osaa – pratyahara eli aistien vetäminen pois tavanomaisista aistien kohteista, dharana eli keskittyminen, dhyana eli mietiskely ja lopulta samadhi – muodostavat taas sisäisen tien, jolle ulkoinen tie luo perustaa.

Kuten Bhagavad-Gitassa (6.34) sanotaan, mielen hallitseminen on yhtä vaikeaa kuin tuulen. Niinpä en voi itse vain päättää meneväni samadhiin. Sen sijaan voin harjoituksen avulla luoda samadhille otolliset olosuhteet.

Kuitenkaan samadhi ei ole joogan päämäärä. Samadhi ei edes ole yksi tila, vaan siinäkin on useita tasoja sen mukaan, miten hienojakoista syventyminen on. Jokaisella varmasti on kokemuksia vitarka-samapattista, samadhin ensimmäisestä tasosta, jossa uppoutuneisuuden kohde, esimerkiksi käsillä oleva tehtävä tai kaunis maisema, valtaa mielen kokonaan.

Kaivalya

Patanjali
Patanjalin patsas. Klassinen jooga perustuu Patanjalin kirjoittamaan Yoga-sutraan (n. 350 jaa.)

Klassisen joogan päämääränä on kaivalya eli erillisyys; purushan lopullinen vapautuminen prakritista: ”Silloin näkijä lepää omassa olemuksessaan” (YS 1.3).

Klassisessa joogassa ei varsinaisesti etsitä minkäänlaisia kokemuksia. Joogan lopullinen päämäärä on kokemuksen ulkopuolella ja sellaisena tila, jota ei varsinaisesti voi kuvata. Se on tila, josta ei ole enää paluuta takaisin arkitietoisuuden piiriin. Maailmassa toimiminen voi jatkua, mutta kaivalyan saavuttaneet ihmiset eivät enää ole maailman vaikutuksen alaisia.

Tähän lopulliseen erillisyyteen päästään terävöittämällä erottelukykyä. Harjoituksessa opetellaan olemaan identifioitumatta omaan mieleensä tai sen toimintoihin, siis prakritin hienojakoisimpiinkin muotoihin.

Klassisen joogan päämäärä tänään

Klassisen joogan tie johtaa hyvinkin radikaalisti pois maailmasta. Klassista joogaa voi hyvin harjoittaa maailmasta irrallaan, mutta onko siinä mitään mieltä? Eikö olisi hyödyllisempää keskittyä siihen, että tulee hoidettua asiansa mallikkaasti täällä? Uskaltaako joogatunneilla käydäkään jos vaikka tulee irtauduttua totaalisesti aineen vallasta?

Arvaukseni on, että kaivalyan saavuttaminen on harvan nykyjoogin ensisijainen syy tehdä harjoitusta. Tie kaivalyaan on mitä antaumuksellisimmallakin harjoituksella pitkä, eikä edes ole takuita siitä, että yksi elinikä riittäisi sen saavuttamiseen.

Kuitenkin kaivalyaa kohti kulkevan polun varrella saattaa saada välähdyksiä samadhista. Mielen kirkkaus on merkki oikeasta suunnasta, ja usein se riittääkin. Kaivalyaa realistisempi mutta silti klassisen joogan mukainen tavoite joogaharjoitukselle on kehon ja mielen tasapainottaminen terveyttä ja mielenhallintaa edistävillä harjoitteilla.

Modernin joogan isänä pidetyn Sri Tirumalai Krishnamacharyan (1888 – 1989) poika T.K.V. Desikachar (1938 -) lähestyy joogaa varsin käytännönläheisesti. Hänen mukaansa ”[j]oogan lopullinen päämäärä on nähdä asiat aina oikein, jolloin ei koskaan toimi niin, että tekoja tarvitsisi jälkeenpäin katua” (Desikachar 1995, 118).

Vaikka näin muotoiltuna joogan päämäärä ei tunnu yhtä kaukaiselta kuin totaalinen vapautuminen prakritista, vain harva kykenee jatkuvasti sellaiseen toimintaan, jota voi jälkikäteen tarkastella ilman soimaavia ajatuksia siitä, miten olisi voinut tälläkin kertaa toimia viisaammin. Tämä on tavoite jota kohden voi suunnata, ja jo se on varsin hyvä saavutus, ettei tule tämän tästä mokailtua.

Ja aivan yhtä hyvin joogatunneilta voi hakea vain hyvää fiilistä, parempaa kehon hallintaa, helpotusta kolotuksiin tai vaikkapa hengähdystaukoa kiireen keskellä. Eikä näin tehdessään tule vahingossa ja tiedostamattaan sitoutuneeksi ajatusmaailmaan, joka ei tunnu omalta.

kirjat

Kirjallisuutta:

Broo, Måns (suom. & toim.). 2010. Joogan filosofia. Gaudeamus.

Bryant, Edwin. 2009. The Yoga Sutras of Patañjali. North Point Press.

Desikachar, T.K.V. 1995. The Heart of Yoga. Developing a Personal Practice. Inner Traditions International.

Feuerstein, Georg. 1998/2008. The Yoga Tradition. Ist History, Literatur, Philosophy and Practice. Hohm Press.

 

Hyvinvoiva ihminen klassisen joogafilosofian näkökulmasta

Joogasaleilta haetaan hyvinvointia niin keholle kuin mielellekin. Miten tämä käsitys hyvinvoinnista suhteutuu Patañjalin Yoga-sutran mukaiseen klassiseen joogaan?

Jooga on pitkän historiansa aikana muuttunut huomattavasti. Nykyiset ryhmätunnit ovat hyvin moderni ilmiö, eikä asanaharjoittelun rooli ole aina ollut yhtä keskeinen kuin nykyjoogassa.

Seuraavassa tarkastelen, minkälaista hyvinvointia Patañjalin klassinen jooga tarjoaa ja pohdin, onko tällainen käsitys hyvinvoinnista edelleen ajankohtainen.

Klassisen joogan mielen metafysiikka

Klassisen joogan mukaan maailma koostuu purushoista, yksilöllisistä hengistä, sekä prakritista eli luonnosta. Purusha ei tee mitään, se on perimmäinen kokija tai näkijä. Mieli tai tietoisuus, citta, tarjoaa purushalle kokemuksia.

Citta käsittää kaiken mistä olemme tietoisia ja kaiken, mikä on jättänyt mieleemme muistijäljen tai painauman. Cittan sisältö muodostuu vritteistä, erilaisista mielen toiminnoista. Osa vritteistä on hyödyllisiä, osa taas haitallisia.

Hyödyllisiä vrittejä ovat ne jotka edistävät joogan päämäärän saavuttamista: mielen toimintojen pysäyttämistä ja haitallisten vrittien vaikutuksesta vapautumista. Haitallisia vrittejä ovat vastaavasti ne jotka vievät kauemmas tästä tavoitteesta.

Harjoitus: miksi ja miten?happiness

Harjoituksen avulla voidaan tulla tietoiseksi piilevistä, toimintaamme vaikuttavista tottumuksista. Näin ne eivät enää pääse vaikuttamaan toimintaamme. Jos tässä onnistuu etenemään riittävän pitkälle, vapautuu kokonaan tekojen vaikutusketjusta. Klassisen joogafilosofian mukaan tällöin vapaudutaan jälleensyntymien kiertokulusta eli saavutettaan moksha.

Tähän tavoitteeseen pääseminen edellyttää harjoitusta ja takertumattomuutta. Mielen liikkeiden hallinta ei ole luontaista, siksi sitä pitää harjoittaa. Harjoituksen myötä erottelukyky terästyy: opitaan tekemään selkeämmin ero oman todellisen, muuttumattoman olemuksen ja muuttuvaisten mielen liikkeiden välille.

Tapoja joilla tämä voidaan toteuttaa, on monia. Asanaharjoittelu ei ole välttämätöntä, jos valitsee vaikkapa karma- tai bhaktijoogan tien. Asanaharjoittelun alkuperäinen tarkoitus on valmistaa kehoa istumaan pitkiä aikoja paikallaan meditaatiossa kehon kolotusten häiritsemättä keskittymistä.

Hyvinvoiva ihminen klassisen joogafilosofian näkökulmasta

Klassisen joogafilosofian valossa tie hyvinvointiin kulkee siis erottelukyvyn kehittämisen kautta. Fyysinen hyvinvointi on tämän rinnalla toissijaista, joskin fyysinen hyvinvointi on tiiviissä yhteydessä tähän.Vaikka keho olisi treenattu huippukuntoon, saattaa silti olla onneton ja elämä voi tuntua merkityksettömältä.

Tyytymättömyys kumpuaa samastumisesta mielen toimintaan, esimerkiksi itseä koskeviin käsityksiin. Jos määrittää itsensä esimerkiksi uransa tai jonkin muun roolin kautta, onni on riippuvaista siitä. Sen murtuessa identiteetiltä tuntuu putoavan pohja. Mitä riippumattomampi on omaa itseään ulkoisesti määrittävistä seikoista, eli mitä paremmin onnistuu harjoittamaan takertumattomuutta, sitä vakaammalla pohjalla oma identiteetti on.

Tällainen riippumattomuus ei tarkoita tunteiden laimenemista tai itselle tärkeiden asioiden vesittymistä. Sen sijaan tämä mahdollistaa aidon läsnäolon ja täysipainoisen antautumisen tunteisiin ja tilanteisiin. Kun niihin ei takerru, niihin ei liity menettämiseen liittyvää pelkoa. Näin silmät avautuvat elämän pienille ihmeille eivätkä vastoinkäymiset tunnu musertavilta.

Entä jos oma maailmankatsomus onkin toisenlainen?

Täydellinen vapaus mielen toimintojen kahleista on mahdollista vasta pitkäaikaisen omistautuneen harjoittelun jälkeen. Jos tämä on harjoituksen päämäärä, sen kaukaisuus ei muserra kun ajattelee, ettei sitä tarvitse tämän elämän aikana saavuttaa.

Vaikkei klassisen joogan lopullista päämäärää tavoittelisikaan esimerkiksi siksi, että näkemys jälleensyntymien kiertokulusta ei kuuluisikaan omaan maailmankatsomukseen, voi harjoituksesta silti hyötyä. Harjoituksen tekeminen ei salakavalasti sitouta tiedostamatta toimimaan oman maailmankatsomuksen vastaisesti.

Asanaharjoittelu voi toimia pelkkänä tapana pitää keho hyvässä kunnossa ja laskea stressitasoa ja jos hyvin käy, se saattaa nostaa esiin piintyneitä tottumuksia. Kun ne on tiedostettu, niitä voidaan alkaa purkaa. Tällöin on mahdollista toimia yhä vapaammin ja viisaammin.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Artikkeli on tiivistelmä Totuus ja tolkku -keskustelukerhossa 15.2.2016 Turun pääkirjastossa pitämästäni alustuksesta.

Takertumattomuus

Sutrassa 1.12. Patanjali kirjoittaa, että klassisen joogan päämäärä, mielen toimintojen pysäyttäminen, voidaan saavuttaa harjoituksella (abhyasa) ja takertumattomuudella (vairagya). Mitä takertumattomuus tarkoittaa ja miksi se on tärkeää?

aivot
Mielen liikkeet voivat olla myös hyödyllisiä!

Mielen liikkeet, vrittit, ovat mitä tahansa tietoisuuden piirissä olevaa. Ne voivat olla ajatuksia, tunteita, tuntemuksia tai syvään juurtuneita käsityksiä. Joogaharjoituksen yhtenä päämääränä on, ettei oma toiminta olisi kokonaan vrittien määrittämiä reaktioita vaan kumpuaisi syvemmästä viisaudesta.

Vritteistä ei ole arkielämässä tarpeen eikä kenties mahdollistakaan päästä kokonaan eroon. Osa vritteistä on hyvinkin hyödyllisiä. Esimerkiksi mielessä vallitseva rauhan tunne on vritti, jota on syytä vaalia ja vahvistaa. Joogaharjoitus auttaa kehittämään erottelukykyä, jolloin hyödylliset vrittit on helpompi erottaa haitallisista, mutta tärkein keino vrittien pysäyttämiseen on takertumattomuus.

Harjoitus

Harjoituksen merkitys tuskin kaipaa perusteluja. Mielen liikkeistä tietoiseksi tuleminen ei tapahdu itsestään. Neutraalia, tarkastelevaa näkökulmaa oman mielensä liikehdintään on harjoiteltava.puu

Asanaharjoitus auttaa pitämään kehon tasapainoisena ja hyvinvoivana, jolloin mielen harjoittaminen on helpompaa. Jos kehon kiputilat tai sairaudet vaativat tauotta huomiota, uppoutuminen mielen muun toiminnan tarkkailuun on hankalaa.

Jotta asanaharjoituksesta olisi tässä suhteessa todellista hyötyä, on tärkeää että se vastaa sen hetken yksilöllisiä tarpeita. Toisinaan tarvitaan herättelevämpää harjoitusta, toisinaan taas hyvin rauhoittava harjoitus on paikallaan.

Jos hartiaseutu on kovin jumissa, harjoitus jossa ollaan paljon käsien varassa saa sen vain entistä pahemmin jumiin. Kun taas hartiat ovat vetreät, käsivarsien ja hartioiden vahvistaminen auttavat ehkäisemään kolotuksia tulevaisuudessa.

Takertumattomuus

Takertumattomuus tarkoittaa sitä, etten ajattele olevani yhtä kuin mieleni liikkeet. Jos olen vaikkapa ollut pitkään hyvävointinen ja olen saavuttanut asanaharjoituksessa paljon sellaista, minkä luulin olevani minulle saavuttamatonta, saatan kiintyä ajatukseen, että olen näppärä tekemään asanaharjoitusta. Identiteettini rakentuu osaltaan tämän ajatuksen varaan.

Ajatus on sovellettavissa myös joogaharjoituksen ulkopuolelle. Joku saattaa mieltää itsensä vahvasti oman uransa kautta tai ajatella minuutensa olevan pitkälti kiinni vanhemman tai puolison roolissa. Nämä ovat tärkeitä ja arvokkaita asioita, eikä niistä ole tarpeen hankkiutua eroon. Tärkeää on muistaa, että olen paljon muutakin kuin urani tai roolini perheessä.

Takertumattomuus on sitä, että olen parhaani mukaan tietoinen siitä, minkälaisia ajatuksia, tunteita ja tottumuksia minulla on. En takerru edes mieluisiimpiin ajatuksiin tai asioihin. Tämä ei tarkoita tunne-elämän latistamista: asioihin ja ihmisiin saa kiintyä.

Olennaista on, ettei määritä itseään minkään ulkoisen kautta. Tällöin oma hyvinvointi tai identiteetti ei ole riippuvainen ulkoisista asioista, ja on helppo seistä tukevasti omilla jaloillaan. Tällöin pystyy kohtamaan ihmiset, asiat, ilot ja haasteet avoimesti, omasta keskustastaan käsin, jolloin myös muilla on tilaa olla oma itsensä.

suunta
On tärkeää tutkailla, mihin suuntaan harjoitus vie.

Miten harjoitus tukee takertumattomuutta?

Joogaharjoitus, olipa se sitten asanaharjoitusta tai meditaatiota, auttaa nostamaan piilossa olleita tuntemuksia, käsityksiä ja käyttäytymismalleja tietoisuuteen. Kun niitä tarkastellaan tietoisesti, on mahdollista nähdä miten ne ovat vaikuttaneet omaan vointiin ja toimintaan. Tällöin niitä on myös mahdollista purkaa ja tarpeen mukaan niistä voi luopua.

Tällaiset kokemukset voivat joskus olla hyvinkin mullistavia. Ne johdattavat kerros kerrokselta kohti yhä aidompaa, vapaampaa itseä. Tässä on kuitenkin syytä olla varuillaan: Aina se todellinen minä, jonka luulee löytäneensä, ei olekaan todellinen minä vaan vielä syvemmälle hautautunut taipumus, joka edellisen murennuttua ottaa meidät valtaansa.

Joskus tällä tavoin syventynyt harjoitus voi johtaa huonoihin valintoihin: joku jättää perheensä, toinen työnsä vain huomatakseen ajan mittaan, ettei olekaan yhtään lähempänä onnellisuutta ja aitoutta kuin aikaisemminkaan.

Voimakkaiden kokemusten esiin nostamia asioita on syytä tutkailla ajan kanssa, kenties luotettavan ystävän tuella. Avioero ja muuttaminen kaukomaille ei välttämättä ole ratkaisu vaan pakenemista.

Syventynyt joogaharjoitus ei ole monimutkaisia asanoita. Syventynyt joogaharjoitus on rohkeutta tarkastella rehellisesti ja avoimesti myös niitä pimeitä, kätkettyjä puolia itsestään. Syventynyt joogaharjoitus on vastuun ottamista syventyneen itsetuntemuksen pohjalta tekemistään ratkaisuista.

Joogaharjoituksen todellinen arvo mitataan arjen ratkaisuissa: Kuinka joogaharjoitukseni vaikuttaa asioihin, joita teen arjessa? Kuinka joogaharjoitukseni vaikuttaa ihmisiin, joiden kanssa olen tekemisissä?

Inspiraatio kirjoitukseen ammennettu Joe Barnettin koulutuksesta ”Chakras and Meridians with a Hint of Yin & Yang Yoga” (Chi Therapeutics / Merijooga, Lauttasaari 30. – 31.1.2016).

 

Yamat asanaharjoituksessa

Yamat ovat joogista elämäntapaa määritteleviä rajoitteita. Miten niitä voi soveltaa asanaharjoituksessa?

peaceJooga ei ole pelkkiä asanoita. Patanjali määrittelee Yoga-sutrassa kahdeksan joogisen elämäntavan periaatetta, jotka tunnetaan ashtangajoogana tai kahdeksanosaisena joogan polkuna.

Nämä osat ovat yamat eli rajoitukset, niyamat eli määräykset, asana eli  asento, pranayama eli hengityksenhallinta, pratyahara eli vetäytyminen, dharana eli keskittyminen, dhyana eli mietiskely sekä samadhi eli syventyminen.

Yamoja on viisi: ahimsa eli väkivallattomuus, satya eli totuudellisuus, asteya eli varastamattomuus, brahmacharya eli pidättyväisyys ja aparigraha eli omistamattomuus. Ne antavat suuntaviivat sille, miten meidän tulisi elää.

Yamat asanaharjoituksen ohjenuorina

  • Ahimsa: tee turvallinen harjoitus

Ahimsa eli väkivallattomuus on yamoista tunnetuin ja myös tärkein: muut rajoitukset edellyttävät sitä. Se tarkoittaa, että tulee pidättäytyä aihettamasta vahinkoa tekemisestä niin muille kuin itsellekin. Asanaharjoituksen kannalta väkivallattomuus tarkoittaa ensisijaisesti sitä, ettei väkisin runno itseään asanaan, johon ei ole vielä valmis tai joka ei ole itselle tarkoituksenmukainen.

  • Satya: ole rehellinen itsellesi

Satya eli totuudellisuus on tiukasti sidoksissa ahimsaan. Jotta voin tehdä joogaharjoitukseni tavalla, joka ei vahingoita itseäni mutta josta silti hyödyn, minun on tiedettävä, mistä lähteä liikkeelle. Tämä kohta on aina juuri siinä tilassa, jossa sillä hetkellä olen, ei siinä missä toivoisin olevani. Kun tunnistan kehoni todellisen tilan ja tarpeet ja teen asanaharjoituksen siltä pohjalta, saan siitä enemmän hyötyä kuin jos lähtökohtanani olisi epätosi kuvitelma.

  • Asteya: tee omaa harjoitustasi

Asanaharjoituksessa asteya eli varastamattomuus voi tarkoittaa omassa harjoituksessa ja omissa lähtökohdissa pitäytymistä. Vaikka naapurin harjoitus tuntuisi jostain syystä houkuttelevammalta kuin omani, en lähde tavoittelemaan sitä. Naapurin lähtökohdat harjoitukselle ovat todennäköisesti erilaiset kuin omani, ja siten se, mikä on hyväksi hänelle, ei välttämättä ole omaksi parhaakseni. Tämä ei kuitenkaan estä ammentamasta joogasalin inspiroivasta tunnelmasta.

  • Brahmacharya: käytä energiasi omaan harjoitukseesi

Brahmacharya tarkoittaa perinteisesti nimenomaan seksuaalista pidättyväisyyttä. Joogasalilla se voi tarkoittaa sitä ettei anna silmiensä harhailla muissa hehkeissä joogeissa. Tällöin tulee noudattaneeksi myös pratyaharaa, jossa aistit vedetään pois tavanomaisista aistikohteista, ja tehneeksi näin tilaa yhä syvenevälle keskittyneisyydelle.

  • Aparigraha

Aparigrahan eli omistamattomuuden selkein sovellus asanaharjoituksessa on se, ettei pidä ulkoisia puitteita edellytyksenä harjoitukselle. Harjoituksen voi aivan mainiosti tehdä ilman viimeisen muodin mukaisia kuviotrikoita. Harjoituksen määrässä on myös hyvä muistaa kohtuus. Vaikka suosittelen ehdottomasti säännöllistä harjoitusta, ei pelkkä tiuha harjoittelu tee kenestäkään parempaa joogia, jos harjoitus tehdään ainoastaan ulkoisena suorituksena.

Yamojen tehtävä

yoga-sutra

Tärkeää on, että Patanjali ei tarkoittanut yamoja sovellettavaksi ainoastaan asanaharjoitukseen, joka hänen järjestelmässään on hyvin pieni osa. Niitä tulee soveltaa ihan kaikkeen.

Yamat ovat rajoituksia ja näin ollen niiden noudattaminen rajoittaa elämää: jos haluan noudattaa yamoja, en voi aina toimia hetken mielijohteiden mukaan. Tämän ei kuitenkaan pitäisi muodostua rasitteeksi vaan päinvastoin edistävät keskittymistä siihen, mikä on olennaista. Näin ne auttavat elämään hyvän elämän

 

Ylin kuva: Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net

 

 

 

 

Katsaus klassiseen joogaan

Olin syyskuussa intialaisen joogaopettajan Shiju Puthenpurayilin pitämässä klassisen intialaisen hathajoogan koulutuksessa. Klassisessa joogassa harjoituksen punaisena lankana on kehon valmistaminen meditaatioharjoitukseen.

Klassisella joogalla tarkoitetaan Patanjalin Yoga-sutraan tiukasti perustuvaa joogaa. Yoga-sutraa pidetään yhtenä joogan perustekstinä, ja varsin monenlaiset joogasuuntaukset tukeutuvat siihen enemmän tai vähemmän.

Yoga-sutrassa asanaharjoittelu ei ole kovinkaan suuressa roolissa, keskeisempää on meditaatioharjoitus. Klassisessa joogassa asanat ovatkin ennemminkin keinoja kuin päämääriä itsesään. ”Asanoiden tarkoituksena on valmistaa kehoa istumiseen ja meditaatioon,” kertoo Shiju.

Vajrasana
Vajrasana

Istuma-asentojen harjoittelua

Asanalla tarkoitetaan Yoga-sutrassa ”vakaata istuma-asentoa, jossa ihminen voi pysyä paikallaan pitkiä aikoja tehdessään hengitys- ja keskittymisharjoituksia” (Rautaniemi 2015, 67).

Meditaatioasennossa on olennaista, että selkäranka on suorana. Tällainen asento tukee pyrkimystä pysyä valppaana. Selkärangan oikea asento toteutuu ihanteellisesti kolmessa asennossa: vajrasanassa, virasanassa ja padmasanassa eli lootuksessa.

Ihanteellisia meditaatioasentoja on kolme: vajrasana, virasana ja padmasana. Vajrasana on polvi-istunta, jossa kantapäät ovat erillään. Myös virasana on polvi-istunnan variaatio. Siinä jalkateriä avataan sivulle ja istuudutaan niiden väliin.

Virasanasa ei minulta onnistu ilman koroketta.
Virasanasa ei minulta onnistu ilman koroketta.

Etenkin länsimaalaiselle, tuoleissa istumaan tottuneille ihan vain istuminen polvi-istunnassa lakkaa olemasta vakaata ja miellyttävää hyvin nopeasti jos on sitä alunperinkään, puhumattakaan jos olisi tarkoituksena vääntäytyä lootusasentoon.

Vajrasana ja virasana ovat erittäin terveellisiä asanoita terveille polville. Olo jaloissa tunnin jälkeen oli kevyt ja virtaava.

Asanaharjoitus asanoiden harjoitteluna

Shijun ohjaamissa joogaharjoituksissa sai todella tehdä töitä asanoiden eteen. Asanoissa oltiin pitkiä aikoja ja toistoja oli useita. Välissä levättiin. Kuvaavaa oli, että asanoita harjoiteltiin, jotta ne joskus harjoituksen tuloksena hallittaisiin ja saataisiin kaikki niiden mukanaan tuomat edut.

Esimerkiksi vatsalihakset ja lonkankoukistajat töihin laittavassa navasanassa eli veneasanassa on tarkoituskin saada paine alavatsan alueelle, jolloin asanan vaikutus saadaan kohdistumaan syvemmälle sisäelimiin.

Kun navasanan hallitsee, siitä tulee vatsalihastreenin sijaan tasapainoasana. Fysiologisten hyötyjen lisäksi siitä saa kyvyn veneen lailla kellua vakaasti arjen haasteiden ristiaallokossa.

Klassisessa joogassa asanaharjoittelun tavoitteena on pitää keho terveenä ja valmistaa kehoa meditaatioasentoihin. Kaikkien ei ole tarkoitus tehdä samoja asanoita. Kehon rakenteesta riippuen toiset saavat asanoiden edut hyvin yksinkertaisista asanoista, toiset taas tarvitsevat monimutkaisempia variaatioita jotta asanoilla olisi haluttu vaikutus.

Shiju ja kurssilaiset
Shiju ja kurssilaiset Fuego Loungen kauniissa joogasalissa.

Miten klassinen jooga sopii nykypäivään?

Kun asanaharjoittelun ja terveellisten elintapojen avulla keho saadaan toimimaan ihanteellisella, terveyttä ylläpitävällä tavalla, on mahdollista keskittyä meditaatioon ruumiillisten vaivojen häiritsemättä.

Pelkkä kyky tehdä istuen mediaatioharjoitusta ei kuitenkaan ole klassisen joogan lopullinen päämäärä. Lopullisena päämääränä, jota kohden joogi aktiivisesti työskentelee, on moksha eli vapautuminen jälleensyntymien kiertokulusta.

Tämä on mahdollista saavuttaa kun meditaatiossa purusha, henki, oivaltaa olevansa erillinen prakritista, aineesta tai luonnosta. (Purushasta ja prakritista enemmän joogaharjoituksen metafysiikkaa käsittelevässä artikkelissani.)

Onko joogaharjoitukseen siis sisäänrakennettuna tämä tavoite? Jos ei hyväksy ajatusta jälleensyntymistä, tuleeko joogatessaan tiedostamattaan toimittua tätä näkemystään vastaan?

Joogaharjoitusta voi aivan hyvin tehdä myös muista syistä kuin jälleensyntymistä vapautumiseksi. Silloin ei vain voida varsinaisesti puhua klassisesta joogasta. Klassinen jooga varsinaisessa merkityksessään edellyttää Patanjalin viitoittaman elämänkatsomuksen hyväksymistä kokonaisuudessaan.

Klassisen joogan harjoituksia voi sitä vastoin aivan hyvin tehdä sitoutumatta siinä sen enempää mihinkään mihin ei halua sitoutua. Harjoituksen tavoitteena voi mokshan sijaan aivan hyvin olla vaikkapa kehon ja mielen hyvinvointi. Nämä eivät ole yhtään sen vähempiarvoisia motiiveita joogaharjoitukseen kuin mokshan tavoittelu. Voidakseen joogata ei tarvitse sitoutua mihinkään tiettyyn käsitykseen sielun ikuisuudesta puhumattakaan uskonnollisesta katsomuksesta.

Måns Broo tiivistää tämän osuvasti tuoreimman Ananda-lehden (3/2015) pääkirjoituksessa: ”Joogaa tehdään Suomessa, Intiassa ja kaikkialla monenlaisista syistä. Minusta joogan suuruus piilee juuri tässä: ihmisiä on lukemattoman erilaisia sortteja, mutta jooga sisältää työkaluja heille kaikille.”

Kirjallisuutta:

Broo, Måns (suom. & toim.) 2010. Joogan filosofia. Patanjalin Yoga-sutra. Gaudeamus.

Ranki, Kreeta. ”Usko, tieto, toivo ja harjoitus. Kantilainen katsaus joogafilosofiaan.” Ananda 3/2015.

Rautaniemi, Matti 2015. Erakkomajoista kuntosaleille. Miten jooga valloitti maailman. Basam Books.

Joogaharjoituksen metafysiikka, eli mitä harjoituksen aikana tapahtuu?

Edellisessä postauksessani kuvasin, millainen joogaharjoituksen vaikutus voi parhaimmillaan olla. Tällä kertaa lähestyn samaa asiaa teoreettisesti joogafilosofian näkökulmasta. Samalla valotan joitakin keskeisiä joogatermejä.

Prakriti ja purusha

Joogafilosofiassa ajatellaan, että maailmassa on toisaalta ainetta, prakritia, toisaalta henkiä tai sieluja, purushoita. Purushoita on siis useita, kun taas prakriti on viime kädessä yksi kokonaisuus. Prakriti on jatkuvan muutoksen alainen, kun taas purushat pysyvät muuttumattomina.

Minun kehoni on prakritia, mutta niin on myös mieleni. Kummassakin tapahtuu paljon muutoksia: kehoni liikkuu, mielialani ja ajatukseni vaihtelevat. Purusha on se joka havainnoi näitä muutoksia ja pysyy kaiken muutoksen keskellä samana.

Prana saa myös luonnon kukoistamaan.
Prana saa myös luonnon kukoistamaan.

Prana ja apana

Joogassa keskeisimmät vaikuttavat voimat ovat prana ja apana. Prana on elinvoimaa. Kun oloni on energinen ja mieleni selkeä, olen täynnä pranaa. Kun taas oloni on nuutunut, kehoa kolottaa eikä ajatus oikein kulje, prana on vähissä.

Apana tarkoittaa kaikenlaista kuonaa. Kehollamme on luontainen taipumus päästä eroon apanasta. Aineenvaihdunnan poistotuotteet kuten hiki, virtsa, uloste, hiilidioksidi ja lima ovat apanaa.

Kun kehossa on paljon apanaa, sinne ei mahdu pranaa. Apana on este pranalle. Joogaharjoituksessa poistetaan apanaa, jotta pranalle tulisi enemmän tilaa. Hengityskeskeisen joogan asiantuntija Leslie Kaminoff onkin sanonut, että terapeuttinen jooga on 99% jätteenpoistoa.

Asanoilla tilaa kehoon

Paschimottanasana
Paschimottanasana

Joogaharjoituksessa virkistämme aineenvaihduntaa eli poistamme apanaa. Kun hengitämme tietoisesti ja syvään, tankkaamme itseemme samalla pranaa. Poistamme liikkeen ja hengityksen avulla kehostamme ja mielestämme niitä asioita, jotka estävät meitä asettumasta asanoihin.

Kun teen esimerkiksi paschimottanasanaa, eteentaivutusta istuen, ei hengitykselle ole juurikaan tilaa keuhkojen etuosassa. Sen sijaan keuhkojen takaosassa, yläselkäni alueella, hengitys saa liikkua vapaasti.

Kun hengitän tässä asennossa sisään, keuhkojeni takaosa laajenee. Hengityksen paine hieroo lempeästi niitä kohtia kehossani, jotka kiristävät.

Kun hengitän ulos, kehostani poistuu apanaa. Samalla eteentaivutukseni saattaa hieman syventyä ihan itsestään. Kehooni on tullut lisää tilaa, johon nyt voin liikkua.

Kun muutaman hengityksen jälkeen nousen asennosta ja pysähdyn hetkeksi tunnustelemaan oloani, huomaan että selkäni tuntuu vetreämmältä, mieli selkeämmältä, ja minulla on taas hieman enemmän tilaa hengittää.

lootuskynttiläKeskittymällä tilaa mieleen

Patanjali määrittelee Yoga-sutrassa joogan mielen toimintojen pysäyttämiseksi. Joogan ja venyttelyn yhtenä erona on siis se, että joogassa pyrin suuntaamaan kaiken huomioni siihen mitä teen.

Suuntaamalla huomioni yhteen kohteeseen teen tilaa mieleeni. Vähitellen turhanpäiväisen sisäisen puheen määrä vähenee. Mieli rauhoittuu ja selkenee, ja olen todella läsnä siinä mitä teen.

Joogatessani siis hallitsen kehon liikkeitä ja hengitystä sekä havainnoin mielen liikkeitä. Näin tasapainotan elimistöni toimintaa. Kun elimistöni on tasapainossa, koen oloni kaikin puolin hyväksi. Tekemällä tilaa pranalle ikään kuin kiillotan linssiä, jonka läpi tarkastelen maailmaa.

Joogaharjoituksen jälkeen näen asiat selkeämmin, ja minun on helppo toimia viisaasti. Minun ei tarvitse jälkeenpäin harmitella tekojani toisin kuin silloin, kun toimin voimakkaan tunnemyrskyn vallassa.

Tällaisen toiminnan perusta on purushan syvässä viisaudessa. Tämä viisaus on meissä kaikissa koko ajan läsnä. Joogaharjoituksen avulla saamme tuotua sitä yhä enemmän esille.

Lähteitä:

Broo, Måns (suom. & toim.). Joogan filosofia.

Desikachar, T.K.V. The Heart of Yoga. Developing a Personal Practice.

Kaminoff, Leslie & Matthews, Amy. Yoga Anatomy.

OTA YHTEYTTÄ!

Herättikö artikkeli sinussa kysymyksiä tai ajatuksia, jotka haluaisit jakaa? Ota yhteyttä alla olevalla lomakkeella!