Tietoisen rentoutumisen taito

Yoga-nidra on joogaperinteeseen kuuluva syvän ja tietoisen rentoutumisen harjoitus, jossa ei tarvitse kuin maata mukavassa asennossa silmät kiinni ja ohjailla huomiota eri asioihin. Psykologi ja psykoterapeutti Merja Sipponen on julkaissut aiheesta suomenkielisen kirjan, ja toivon että kirjan myötä moni löytää tämän arvokkaan harjoituksen pariin (Jooga-nidra ja tietoisuuden taidot, Basam Books 2020).

Kirja on melko ohut, 136-sivuinen, ja sellaisena näppärä mukana kuljetettavaksi. Sipposella on laaja osaaminen ihmisen mielen toiminnan alalta. Kirjan parhaimmistoa onkin sen ensimmäiset kolme osaa, joissa Sipposen osaaminen pääsee loistoonsa. Ensin käydään läpi yoga-nidran ja tietoisuustaitojen pääperiaatteita. Seuraavaksi syvennytään rentoutumisen merkitykseen hyvinvoinnille. Tässä osiossa on paljon asiaa stressin vaikutuksesta ja hyvän unen osatekijöistä sekä sivuaa tietoisuustaitojen ja stressinhallinnan merkitystä muun muassa unettomuuden ja erilaisten kiputilojen hoidossa. Kirjan kolmannessa osassa pureudutaan tarkemmin itse yoga-nidraan.

Jokaista näistä osasta olisi voinut hyvin vielä laajentaa. Aiheet ovat tärkeitä ja ajankohtaisia ja Sipposen osaamisalan ytimessä. Joogan filosofiaa koskevan osuuden olisi taas aivan hyvin voinut jättää pois kokonaisuuden siitä kärsimättä. Itse asiassa kokonaisuus olisi suorastaan hyötynyt tarkemmasta aiherajauksesta.

Sipponen viittaa joogafilosofiaa käsittelevässä luvussa Patanjalin Yoga-sutraan. Hänen viitatessaan tiettyihin sutriin toisen käden lähteen kautta herättää kysymyksen, onko hän itse edes tutustunut alkuperäistekstiin, sillä toisen käden viitteen pohjalta hän kehottaa tutustumaan sutriin 1, 3 ja 8. Tämän viitteet perusteella on hyvin hankala etsiä tarkoitettuja sutria, sutriin viitattaessa kun on tapana ilmaista ensin luku ja sitten sutran numero (esim. 1.2.). Koska Yoga-sutrassa ei ole lukua kahdeksan, otaksun, että tässä on jäänyt luku merkitsemättä. Sipposen lienee kuitenkin helppo korjata tämä seuraavaan painokseen.

Myös Sipposen (s. 92) havainnollistus siitä, mitä filosofia on, on vähintäänkin hämmentävä. Virheellinen on myös Sipposen esittämä väite, jonka mukaan joogan filosofia olisi ei-dualistista. Ei-dualismi on yksi monista joogafilosofian koulukunta, ei ainut.

Tietoisuudesta kirjoittaessaan Sipponen lähtee käsittelemään aihetta hieman liian kaukaa hieman liian hatarin perustein. Descartesin käsitys tietoisuudesta ei aivan osu maaliin Sipposen lyhyessä käsittelyssä, joten senkin olisi voinut jättää pois ja käyttää tilan modernille tietoisuudentutkimukselle, joka on enemmän Sipposen omaa alaa.

Kirjan epätasaisesta annista huolimatta Sipposen ”Jooga-nidra” ansaitsee kirkkaasti paikkansa jokaisen rentoutumisesta ja pintaa syvemmälle menevästä harjoituksesta kiinnostuneen joogin kirjahyllyssä. Ennen kaikkea soisin yoga-nidran laajentavan suosiotaan harjoituksena, sillä sen hyödyt kiireisen elämänmenon lomassa ovat kiistattomat, ja on mahtavaa että Sipponen on tehnyt työtä tämän harjoituksen tekemisessä tunnetummaksi. Kirja inspiroi ja antaa työkaluja omaan yoga-nidra -harjoitukseen. Lisäksi jooganopettajat saavat kirjasta paljon. Vaikkeivät ryhtyisikään ohjaamaan varsinaisia yoga-nidra -harjoituksia, kirjasta saa hyviä vinkkejä rentoutumisen ja savasanan ohjaamiseen.

Navigointiopas mielenrauhaan: Janne Kontalan Yoga-sutra -suomennos ja kommentaari

Bhagavad-Gitan meditaation joogaa käsittelevässä luvussa (6.34) Arjuna valittaa Krishnalle, että mieltä on yhtä hankalaa pitää aisoissa kuin tuulta. Yoga-sutra on opas siihen, miten tämä on mahdollista. Ei siis ihme, että Yoga-sutran jooga on vaativa harjoitus. Se kertoo, kuinka hiljalleen heittää hyvästit mielen tarpeelle hakea tyydytystä ulkoisista asioita ja korvata tämä taipumus sisäisellä rauhalla. Janne Kontalan Yoga-sutran suomennos ja kommentaari esittää selkeästi ja johdonmukaisesti, miten tämän projektin voi toteuttaa.

Yoga-sutra itsessään on kieliasultaan niin minimalistinen, ettei se avaudu ilman kommentaaria. Vaikka Suomen kielellä on jo olemassa useampia sutrakommentaareja, on aihe niin monitahoinen, ettei siihen perehtyneellekään lukijalle tule Kontalan kommentaaria lukiessa oloa, että tämä on jo nähty. Sutrakommentaarit tukevat toisiaan. Eri kommentaareista löytyy erilaisia näkökulmia ja teoksia voi lukea rinnakkain. Näin ollen Kontalan Yoga-sutra on erittäin tervetullut lisä suomenkielisiin laadukkaisiin joogaklassikoihin.

Siinä missä Yoga-sutran usein nähdään esittävän Ishvara pranidhana eli Jumalalle omistautuminen vain yhtenä monesta vaihtoehdosta joogan päämäärän saavuttamiseksi, Kontala korostaa kautta linjan bhaktin hyötyjä sitoen näin Yoga-Sutran mielen hiljentämiseen tähtäävät tekniikat Bhagavad-Gitassa esiteltyihin arkielämän kannalta usein käytännöllisempiin aiheisiin. Tämän hän tekee kuitenkin tavalla, joka ei särähdä teismiä vierastavan lukijan korvaan – joogan päämäärään kun on muitakin reittejä.

Sutrien suomennokset on tarkkaan mietitty nappaamatta niitä suoraan muista lähteistä. Osa Yoga-sutran termistöstä on teknistä eikä suoraa suomenkielistä vastinetta yksinkertaisesti ole olemassa. Jotkut termit Kontala on jättänyt suomentamatta. Näitä termejä ovat muun muassa ’sattva’, ’rajas’ ja ’tamas’, jotka varmasti ovat suurelle osalle jooganharjoittajista tuttuja. Sanskriitinkielinen termi ’asmita’ on kinkkinen suomennettava. Kontala käyttää siitä paikoin alkuperäistermiä ’asmita’ ja paikoin se on suomennettu minätunteeksi. Mikäli harvakseltaan esiintyvät sanskriitinkieliset termit hämmentävät, on teoksen lopussa sanasto, joka auttaa palauttamaan mieleen, mistä asiasta olikaan kyse ilman että tarvitsee kahlata tekstiä taaksepäin siihen kohtaan, jossa termi on ensimmäisen kerran esiintyessään selitetty.

Kontalan kommentit sutriin ovat samaan aikaan sekä perusteellisia että selkeitä. Kontalan teksti on miellyttävää lukea. Jokainen lause on mietitty perin pohjin. Tieteellisestä otteesta ja tieteen etiikasta ei ole tingitty – kaikenlainen mutuilu loistaa poissaolollaan, ja Kontala latelee vankat perusteet tulkinnoilleen.

Niin joogan historian kuin nykyjoogan kentän hyvin tunteva Kontala nostaa esiin nykylukijalle olennaisia näkökulmia ja laittaa realistiseen perspektiiviin sutrien korkealentoisimmat ja samalla nykylukijalle kaukaisimmat osuudet tekemättä kompromisseja asiasisällön suhteen. Lukiessaan ensimmäisen luvun lopun kuvauksia syvenevistä samadhin tasoista tai kolmannen luvun selontekoja mitä ihmeellisemmistä joogakyvyistä lukija ei voi olla arvostamatta Kontalan tapaa tehdä näistäkin asioista niin selkeästi ymmärrettäviä kuin se kielen kautta on mahdollista. Kompromissiratkaisujen puutetta heijastaa myös brahmacaryan suomentaminen selibaatiksi siitä huolimatta, ettei selibaatti nykyään ole lainkaan muodikas harjoituksen muoto.

Kontalan kommentaari ei sisällä sutria sanskriitinkielellä, vaan ainoastaan sutrien suomennokset sekä kommentit. Tätä ratkaisua Kontala perustelee muun muassa sillä, että sutrat löytyvät sanskriitiksi Måns Broon ansiokkaasta suomennoksesta. Vaikka tämä ratkaisu saattaa harmittaa joogahifistelijöitä, on kuitenkin sanottava, että alkuperäistekstin puuttuminen tekee teoksesta sujuvamman lukea ja auttaa kiinnittämään huomiota asiasisältöön. Jos hifistely kiinnostaa, voi eri sutrakommentaareja mainiosti lukea rinnakkain.

Kontalan Yoga-sutra, hiljaisen mielen tie (Basam Books, 2020) ansaitsee kirkkaasti paikkansa jokaisen klassisen joogan tiestä kiinnostuneen lukemistosta.

YINJOOGA – OLEMISEN TAITO

Yinjooga on viime vuosien aikana kasvattanut huimasti suosiotaan. Siksi on yllättävää, että ensimmäinen kattava suomenkielinen yinjoogan perusteos Yinjooga. Olemisen taito. (julkaistiin vasta tänä kesänä.

Kirjan on kirjoittanut yinjooganopettaja Jouni Hallikainen, jonka työnkuva koostuu tätä nykyä lähinnä yinjoogan opettamisesta. Koska toimimme kumpikin Turussa, olen saanut myös tutustua Jouniin. Hänestä huokuu harvinaislaatuinen rauhallisuus, joka välittää sanattoman viestin siitä että tässä on hyvä, ei ole kiire mihinkään.

Sama asenne välittyy Jounin kirjasta, joka on paljon enemmän kuin tekninen yinjoogamanuaali. Vaikka kirja sisältää myös Jounin omakohtaisia kokemuksia joogan harjoittamisesta ja opettamisesta, hän ei aseta itseään jalustalle vaan ennemminkin käyttää itseään esimerkkinä siitä, mitä kaikkea joogapolun varrella voi tulla vastaan.

Jouni ei julista oikeaoppista yinjoogaa ylhäältä käsin, vaan auktoriteetti säilyy koko ajan lukijalla. Sen lisäksi että tämä on Jounin mukaan harkittu linjanveto, takana on selvästi syvempi oivallus joogasta hyvin henkilökohtaisena harjoituksena. Tälle vastakkaista olisi ulkoisiin auktoriteetteihin tiukasti nojaava, pahimmillaan hampaat irvessä tehty harjoitus, jonka hedelmiä saa aina jäädä odottelemaan.

Jouni Hallikainen. Kuva: Timo Junttila

Kirjan asanaosuus on laaja. Siitä on kuitenkin jätetty pois asanat, jotka sopivat vain harvoille. Asanat on ryhmitelty aloitusasennon mukaan, mikä helpottaa kirjan hyödyntämistä harjoitusten laatimisessa.

Kirja sisältää myös laajan kattauksen yinjoogaharjoituksia. Sen lisäksi, että niitä voi suoraan hyödyntää omassa harjoituksessa, opettajan näkökulmasta harjoitusosio tarjoaa kurkistuksen siihen, millä tavoin muut rakentavat yinjoogaharjoituksen.

336-sivuisesta kirjasta ensimmäiset sata sivua käsittelevät aivan muita asioita kuin asanoita. Siinä käydään perusteellisesti läpi yinjoogan ominaispiirteitä ja periaatteita ja teoriaa, anatomiaa, hengitystä, meditaatiota ja kiinalaista lääketiedettä.

dav

Kiinalainen lääketiede on syvällinen ja kokonaisvaltainen tapa lähestyä terveyttä. Se on niin syvällä tavalla erilainen länsimaisen lääketieteen näkökulmasta – mitenkään asettamatta näitä paremmuusjärjestykseen – ettei sitä oteta kovin syvällisesti haltuun muutaman viikon kursseilla. Helposti pinnallinen perehtyminen kiinalaiseen lääketieteeseen tuottaa epämääräistä oman mielikuvituksen täydentämää sepittelyä, mikä ei toki tarkoita etteikö aiheeseen kannattaisi ollenkaan kurkistaa ja ammentaa siitä inspiraatiota.

Siksipä onkin eduksi, että aihetta käsittelevä osuus on suurpiirteinen ja lyhyt, mutta kuitenkin riittävän kattava, jotta pääsee yinjoogan kannalta riittävästi jyvälle sen yhteyksistä harjoitukseen. Kirjassa käydään läpi yinjoogan kannalta olennaisimmat kiinalaisen lääketieteen käsitteet sekä tietysti meridiaanit vaikutuksineen.

Erityisen kiitoksen ansaitsevat Timo Junttilan valokuvat. Mustavalkoisista asanakuvista huokuu yinjoogan rauha ja sisäänpäinkääntyneisyys, eikä niissä ole mitään ylimääräistä. Mallit – Jouni ja Veera – näyttävät tavallisilta ihmisiltä, mikä on virkistävä poikkeus somessa vallalla olevaan joogakuvastoon. Myöskään asanoita ei viedä kuvissa äärimmilleen.

Kaiken kaikkiaan kirja on kaikessa laajuudessaan onnistunut ja monipuolinen kokonaisuus, joka tarjoaa pureksittavaa niin yinjoogaan vasta tutustuvalle kuin yinjoogakonkareille ja -opettajillekin. Itseäni kirja inspiroi tarttumaan pitkästä aikaa uudestaan omaan yinjoogaharjoitukseen.

Joogakoulupudokas: henkistä kasvua ja shoppailua Intiassa

Viimeksi kirjoittamani kirjaesittelyn (Lumoavat lehmät: erilainen matkakertomus) aloitin julistamalla etten pidä matkakertomuksista. Siihen nähden tämä syksy on ollut poikkeuksellinen: sain juuri luettua kolmannen hyvän matkakertomuksen lyhyen ajan sisään, kiitos äitini joka näitä minulle tasaiseen tahtiin kiikuttaa.

IMG_20181025_125322

Joogakoulupudokas on brittiläisen Lucy Edgen kirjoittama kertomus viiden kuukauden mittaisesta Intian-matkasta. Matkan varrella Lucy kiertää joogakouluja ja ashrameita etsien kosmisen onnellisuuden lisäksi itselleen miestä sekä vetreää ja hyvännäköistä vartaloa.

Kirja on kirjoitettu rehellisesti, hauskasti ja asiantuntevasti eikä sitä malta jättää käsistään. Lucy kiertää matkansa aikana Intian tärkeimmissä joogakeskuksissa (kuten esimerkiksi astanga vinyasa joogan keskus Mysore, sivananda-ashram Nayyar Damissa, Äiti Amman ashram Amritapurissa, Oshon ashram Poonassa, Krishnamacharya Yoga Mandiram Chennaissa ja integraalijoogan keskus Auroville).

Lukija saa hyvän kuvan elämästä ja tunnelmasta eri keskuksissa, siitä miten henkinen harjoitus sekoittuu joogamatkailijoiden hyvinkin maalliseen hauskanpitoon joka voi tarkoittaa paras joogavartalo -kisoja uima-altaan äärellä tai hyvinkin kosteita öitä. Myös henkisten keskusten epäkohdat alkavat tulla yhä näkyvämmiksi mitä pidempään Lucy yhdessä paikassa viettää. Henkisiin asioihin keskittyminen ei vie pois ihmisten välisiä valtataisteluita ja vallankäyttöä.

Lucy oppii matkan varrella joogasta yhtä ja toista. Kirjassa esitellään laajalti joogan filosofista käsitteistöä helppotajuisesti ja tarkasti. Kirjan filosofiasisältöjen tarkkuus yllättää siksikin että Lucy kertoo useampaan otteeseen olleensa ashramien filosofian luentojen aikana aika pihalla. Ilmeisesti Intian-matka inspiroi häntä oppimaan lisää.

Kohti tietoista elämää

Vieraillessaan Krishnamacharya Yoga Mandiramissa Lucy alkaa hiljalleen oivaltaa hitaan, kuulostelevan harjoituksen voiman, vaikka se tuntuukin aluksi turhauttavalta. Tämä alkaa tuoda häntä takaisin oman kehonsa äärelle.

Aurovillessä Lucy käy Henri-nimisellä hierojalla hoidattamassa kipeää niskaansa. Henrin sanat kiteyttävät hyvin sen miksi joogassa tapahtuu loukkaantumisia:

”Sinun selkänikamasi sulautuvat yhteen koska lihakset puristavat niitä vuosien jännitysten jälkeen vetäen niitä yhteen tiukasti, tiukasti, tiukasti. Ja nyt et tunne mitään selkärangassasi koska sinun kehosi on unohtanut miten tuntea. Meidän täytyy suostutella lihakset uskomaan, että kaikki on okei. Ei pelkoa. Ne voivat päästää otteensa. Mitään huonoa ei tapahdu. OM. […] Sinä muutat takaisin kehoosi, tulet taas tietoiseksi, sinun mielesi ja kehosi muuttavat yhteen. Jooga on hyväksi kun kehosi on tietoinen, mutta jos tietoisuutta ei ole voit loukata itsesi.”

Lopulta Lucy toteaa matkansa olleen vain pitkä shoppailumatka. Vaatteiden ja meikkien sijaan hän on vain shoppaillut kokemuksia.

”Ostoslistalla oli ollut uusi elämä, parempi keho, jonkin verran syvempää tarkoitusta ja poikaystävä ja sitten oli lista paikoista ja joogakouluista, joista voisin tuon kaiken löytää. Eipä siinä ollut paljoakaan eroa iltapäiväshoppailuun kotona Lontoossa.”

Lucy myöntää tavoiteelleensa eskapistista fantasiaa, ja palaa takaisin kotiin mukanaan tyytyväisyys omaan elämään sellaisena kuin se on: ”Jos voisin vain hyväksyä sen, että olin mitä olin ja lopettaisin erityisyyden tavoittelun ja joogajumalattareksi pyrkimisen niin ehkä edistyisin hieman.”

Jooga ei ole sitä että lisäisimme itseemme jotakin meistä puuttuvaa. Se on kaiken meihin kuulumattoman raivaamista pois.

india-1376294_1920
Matkansa varrella Lucy kastautuu myös pyhänä pidetyssä Ganges-joessa.

Lucy Edge: Yoga School Dropout. 2005

Suomentanut Lamppu Laamanen 2012 (LampLiteLtd)

Lumoavat lehmät: erilainen matkakertomus

Pidän matkakertomusten lukemisesta vain harvoin. En tarkalleen tiedä, mistä tämä juontuu. Toisinaan käy kuitenkin niin, että juuri matkakertomukset ovat parhaita lukukokemuksia aikoihin.

Uudenlaisessa ympäristössä havainnot tarkentuvat. Totutusta poikkeava kiehtoo, toisen kulttuurin käytännöt herättävät osin ihmetystä. Totutut käytänteet eivät enää olekaan itsestäänselvyyksiä. Ei ihme, että tällainen tilanne herättää halun kirjoittaa.

Poikkeuksia toki on. Ikimuistoisin syntymäpäiväni oli se jonka vietin flunssassa sängynpohjalla ja luin lahjaksi saamani Satu Rommin Intiasta kertovan kirjan Kahvia ja guruja eli kolme vuotta Intiassa (Basam Books 2009) yhden päivän aikana.

Riemastuttavin matkakertomus pitkään aikaan on Walter de Campin Lumoavat lehmät (Like 2017). Kirjassa Intian eksotiikka esitetään kaikessa raadollisuudessaan.

img_20180817_1023561

Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa sijoittuu 1980-luvulle, ja siinä matkataan eri paikoissa (kuten Delhi, Goa ja Kolkata); toinen osa taas sijoittuu Äiti Amman ashramiin vuoteen 2009.

Kirja alkaa lupaavasti: ”En olisi koskaan voinut kuvitella makaavani jonain elämäni päivänä hiekkarannalla lehmien kanssa. Lehmäthän eivät makaa hiekkarannoilla. Ne seistä jöllöttävät tai makaavat pelloilla tai rymyävät metsissä.”

De Campin riemastuttava tyyli ei hellitä otteestaan.  Kirjan ironia ja huumori ei ole alentavaa vaan se kohdistuu ensisijaisesti kirjailijaan itseensä ja hänen tapaansa havainnoida. Esimerkiksi bussi, jota mainostetaan ”kodiksi pyörien päällä”, herättää länsimaisessa matkaajassa hieman erilaisia mielikuvia kuin millaiseksi todellisuus osoittautuu.

Vaikka kirjaa lukiessani toisinaan sain nauraa vedet silmissä, de Camp on syvästi perehtynyt Intiaan. Kirjassa sivutaan muun muassa tantraa, ayurvedista pancha karma -hoitoa, Oshoa, jumalatar Kalia ja mantrameditaation voimaa.

Moni suuntaa Intiaan hakemaan todellista ja aitoa henkisyyttä. Matkalla voi hämmentyä häkellyttävän ja laadultaan ja motiiveiltaan hajanaisen tarjonnan edessä. Tämä ilmiö heijastuu myös de Campin kirjasta, mutta kirja antaa silti toivoa myös henkiselle etsijälle. Etsiessään voi löytää jotain käyttökelpoista ja aidosti arvokasta!

 

 

Yinjoogaopas kotiharjoitukseen

Kevät- ja syyskaudella opetan viikossa vähintään kolme yinjoogatuntia. Vaikka tunnit ovat toimivia, pieni lisäinspiraatio opetukseen ja omaan harjoitukseen on aina silloin tällöin tervetullutta. Sitä minulle on viime aikoina tarjonnut Magdalena Meckweldin kirja Serenity Yin Yoga.

IMG_20180605_200405

Kirjassa on lyhyt johdatus yinjoogan asanoihin. Asanaesittelyssä kauniiden kuvien asanat ovat viety melko pitkälle, mutta variaatiot on selitetty sanallisesti. Kuvista voi tulla sellainen olo – ainakin meille täydellisyydentavoittelijoille – että niissä esitetään asana sellaisena kuin sen pitäisi jossain vaiheessa olla.

Etenkin yinjoogassa, jossa asanoissa viivytään pitkään, asanan ulkoista muotoa tärkeämpää on että linjaus on omalle keholle sopiva, jolloin siinä on mahdollista rentoutua turvallisesti. Tämä on ongelmana suuressa osassa asanaoppaita. Joogakirjan kuvan inspiroimana itsekin kiskoin parikymppisenä jalkaa aggressiivisesti niskani taakse siinä koskaan onnistumatta mutta onneksi myös itseäni loukkaamatta.

Yksi syistä miksi itse päädyin hankkimaan kirjan on kuitenkin monipuolinen asanasarjojen esittely. Harjoitukset on ryhmitelty erilaisiin tilanteisiin sovellettuina (esimerkiksi viidentoista minuutin harjoitus työpäivän jälkeen tai päänsärkyä helpottamaan) sekä meridiaanipareille

Ilahduttavinta Meckweldin laatimissa sarjoissa on niiden realistisuus: harvan tulee tehtyä itsenäisesti puolentoistatunnin joogaharjoitusta. Kirjan harjoituksista suuren osan saa tehtyä alle puolessa tunnissa. Kynnys omatoimiseen harjoitteluun on tehty mahdollisimman matalaksi!

Kirjan loppupuolella Meckweld esittelee erilaisia tapoja yhdistää asanaharjoitus omaan elämäntilanteeseen. Millaisia mahdollisuuksia avautuu kun tekee yinjoogaa koko perheen tai ystävän kanssa? Entä miten yiniä voi soveltaa palautumiseen juoksulenkistä tai stressaavasta työstä?

IMG_20180605_200433

Kirjaa selaillessani minua puhutteli erityisesti Distraction Yogaksi nimetty tapa lähestyä asanaharjoitusta. Kuvissa Meckweldin kumppani selaa jooga-asanoissa tablettia tai puhelinta. Tämä voi olla hyvinkin se tapa jolla saa ujutettua asanoita kiireiseen päivään!

Harjoitukseen keskittyminen on aina hyvä, mutta asana tai pari aina silloin tällöin päivän mittaan on parempi kuin se että jää odottelemaan täydellisiä harjoitusolosuhteita.

Itse yleensä teen asanaharjoituksen silloin kun minulla on siihen rauhallista aikaa ja voin olla melko varma, ettei minua häiritä. Tämä on tarkoittanut etenkin kiireisinä aikoina, että harjoitus jää tekemättä, vaikka kiireen keskellä sitä juuri tarvitsisi.

Kirjan inspiroimana olen ujuttanut omaa harjoitusta lähemmäs omaa arkeani. Voin aivan hyvin myös tehdä asanoita ja samalla vaikkapa keskustella lasten kanssa tai ainakin pysyä valppaana sen suhteen, onko heidän tekemisiinsä tarpeen puuttua. Harjoitus ei mene siitä pilalle.

 

Aiheesta lisää: