Toiminnan jooga eli kriyajooga on yksi joogan tarjoama polku saada mieli keskittyneeksi. Toiminnan joogassa on kolme osaa: tapas eli itsekuri, svadhyaya eli pyhä lukeminen tai itsetutkiskelu ja ishvarapranidhana eli Jumalalle omistautuminen. Kriyajoogaa tarkastelevan juttusarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan, mitä tapas on.
Yoga-sutran toisessa luvussa Patanjali kertoo, millaisella harjoituksella mieli saadaan keskittyneeksi. Painopiste on siis toiminnan joogassa. Toiminnan joogan kolme osaa ovat myös määräyksiä eli niyamoja, joista muodostuu toinen joogan kahdeksasta osasta. Näiden lisäksi niyamoihin kuuluu sauca eli puhtaus ja santosha eli tyytyväisyys.
Sanana tapas viittaa tuleen, joka polttaa pois epäpuhtauksia. Tapasta tarvitaan, jotta keho ja mieli puhdistuisivat kaikesta siitä, mikä estää niiden täysipainoisen toiminnan. Tapas siis pitää kehon ja mielen toimivana ja terveenä!
Tapas – palava mutta kurinalainen into
Emme pysy terveinä ja ajattelultamme selkeinä automaattisesti vaan tarvitsemme näiden ominaisuuksien ylläpitämiseksi päättäväistä harjoitusta, tahtoa ja itsekuria. Tapas auttaa nousemaan automaattisten toimintamallien ja välittömien aistinautintojen yläpuolelle ja tekemään viisaampia ja kauaskantoisempia valintoja.
Tällainen itsekuri on toki mahdollista pelkkänä mielen harjoitteena, haasteena itselle että pystynkö. Siinä ei ole kuitenkaan ole kyse sellaisesta itsensä piiskaamisesta jossa asenne omaa itseä kohtaan on kova ja armoton. Tarkoituksenmukaisinta tapas on silloin kun syy harjoittaa sitä on kirkkaana mielessä. Se on väline, ei päämäärä sinänsä.
Harjoituksen tekeminen silloin kun tarvitsee sitä eikä ole painavaa syytä olla tekemättä sitä edellyttää tapasta, kun taas tapas loistaa poissaolollaan silloin kun valitsee vaikkapa roikkua tarkoituksettomasti tietokoneella velvollisuutensa laiminlyöden tai syödä ajankulukseen vaikkei ole nälkä.
Mitä vakaammalla pohjalla motivaatio vaikkapa joogan polulla etenemiseen on, sitä paremmin harjoitukseen käytetty tapas auttaa eteenpäin. Syntyy itseään ruokkiva, positiivinen kehä: into tehdä harjoitusta kasvaa, kun huomaa etenevänsä. Into ei kuitenkaan pysy itsestään yllä. Tapas on sen säntillistä ylläpitämistä.
Tapas ja asanat
Vaikka tapas on yleispätevä periaate, monelle nykyjoogille on mielekästä tarkastella sitä myös suhteessa asanaharjoitukseen. Myös siinä on tärkeää tarkastella, mikä motivoi omaa harjoitusta.
Tapas ei välttämättä näy ulospäin siinä, miten hyvää tekninen asanoiden osaaminen on. Tapas ei ole asioiden tekemistä vaikeamman kautta vaan omiin tarpeisiin nähden oikeanlaisella tavalla. Tämä tapa voi joskus olla erilainen kuin mitä mieli haluaisi. Tapasta tarvitaan myös siihen, että pitäytyy tarvittaessa harjoituksessa, joka ei välttämättä ole ulkoisesti sellainen kuin haluaisi.
Ylisuorittajalle tapaksen käsite voi tuntua läheiseltä. Tapas ei kuitenkaan perustu aina
siihen, että enemmän olisi aina enemmän. Voimakkaammin tuntuva asana ei välttämättä ole tehokkaampi.
Suorituskeskeisessä harjoituksessa unohtuu helposti muut tärkeät periaatteet, ahimsa eli väkivallattomuus ja satya eli totuudellisuus: liian ankara harjoitus sotii itseään vastaan olemalla rakentavan sijaan vahingoittava.
Tapas ei näy ulospäin siinä, miten hyvää tekninen asanoiden osaaminen on. Tapas ei ole asioiden tekemistä vaikeamman kautta vaan omiin tarpeisiin nähden oikeanlaisella tavalla. Tämä tapa voi joskus olla erilainen kuin mitä mieli haluaisi.
Tapasta tarvitaan myös siihen, että pitäytyy tarvittaessa harjoituksessa, joka ei välttämättä ole ulkoisesti sellainen kuin haluaisi. Ennen kaikkea tapas on sitä, että kerta toisensa jälkeen palaa niiden joskus tylsiltäkin tuntuvien asioiden ääreen, joiden tietää pitkällä tähtäimellä ravitsevan sielua. Se on arjen velvollisuuksien täyttämistä mukisematta myös silloin, kun tekisi mieli laiskotella. Ja se on suorittamasta lakkaamista silloin kun tietää tarvitsevansa lepoa.
joogamattoajatelmia 