Oma joogapolkuni

Jokamiehen joogasta sivanandakurssille

Ensikosketuksen joogaan sain kun löysin 13-vuotiaana äitini kirjahyllystä kirjan ”Jokamiehen joogaa.” Kirjassa minuun teki vaikutuksen se, että ihan vain eri asennoissa olemalla saisi monenlaista hyötyä niin kehon kuin mielenkin tasolle. Tein silloin tällöin satunnaisia jooga-asanoita, mutta varsinaisesta joogaharjoituksesta ei voinut vielä puhua.

Kun aloitin yliopisto-opinnot, Ylioppilaskyläsäätiö järjesti kymmenen kerran joogakurssin, jolle ilmoittauduin mukaan. Kerran viikossa teimme puolentoista tunnin sivanandajoogaharjoituksen. Harjoituksella oli aina sama rakenne. Ensin tehtiin valmistavia hengitysharjoituksia ja lämmittäviä harjoituksia, sitten tehtiin aina sama asanasarja.

Sivanadakurssilla opeteltiin muun muassa päälläseisonta

Joogakurssilla oli mukana ohjaajan lisäksi ohjaajan assistentti, supernotkea nainen jonka tehtävänä oli demonstroida asanat. Samanlaisiin asentoihin en päässyt, mutten kokenut sitä ahdistavana. Minulle kuitenkin jäi mielikuva, että kun vaan harjoittelen tarpeeksi, pystyn esimerkiksi vääntämään jalan niskan taakse tai jalkani lootusasentoon. Kumpaakaan ei ole toistaiseksi ole tapahtunut, eikä varmaan tule tapahtumaankaan.

Sivanandatuntien jälkeen olo oli mukavan selkeä ja virtaavan rauhallinen. Sain ensimmäiset kokemukseni sattvisesta olosta. Mutta kymmenen kerran jälkeen kurssi päättyi, eikä jatkoa tullut.

Astangajoogasta äitiysjoogan kautta hotjoogaan

Vuosituhannen vaihteen astangaboomissa ystäväni houkutteli minut astangajoogan alkeiskurssille. Tuntui että vihdoin saan joogaharjoitukselleni jatkuvuutta ja pääsen edistymään siinä. Kävin sitkeästi astangatunneilla kahden vuoden ajan. Tein harjoitusta hampaat irvessä ja odotin, koska luvatut suotuisat vaikutukset alkavat, mutta niitä ei kuulunut. Niinpä joogainnostus alkoi hiljalleen hiipua. Joogan tilalle tulivat kamppailulajit, reipas karate ja meditatiivisempi taiji.

Palasin joogan pariin odottaessani esikoistani. Ennen raskautta liiankin reipas liikunta oli ollut tärkeä osa elämääni, mutta raskauden aikana energiat olivat vähissä. Selkää kolotti ja ranteet olivat tukkoiset. En edes pystynyt rauhallisessa äitiysjoogassa tekemään kuin osan asanoista, kun konttausasento tai selinmakuu eivät tulleet kysymykseen. Koin olevani huono joogassa.

Vauva-arki oli kuormittavaa, ja kun se alkoi olla voiton puolella, tulin taas raskaaksi. Nyt osasin arvostaa äitiysjoogan tarjoamia hengähdyshetkiä. Tuntui että jokin syvempi ulottuvuus joogasta alkoi avautua. Hakeuduin joogan pariin myös raskauden jälkeen kun vauvanhoidolta pääsin.

SJL:n rauhallisen joogan lisäksi aloin hiljalleen kaivata energisempää tekemistä. Hakeuduin Aurajoogan lämpöjoogatunneille. Lämmössä joogatessa sai kokemuksen siitä, että pääsee tekemään kunnolla, ja se oli se mitä sillä hetkellä kaipasin. Huomasin Aurajoogassa myös mainoksen jooganopettajakoulutuksesta, johon innolla menin mukaan.

Jatkuvaa opiskelua jooganopettajana

Sen jälkeen olen käynyt melkein tauotta joogakoulutuksissa. Aurajoogan koulutuksessa opiskelimme hotjoogasarjan asanat sekä tutustuimme yiniin ja vinyasaan. Sen jälkeen joogan terapeuttinen ja meditaatiivinen puoli on alkanut vetää puoleensa enemmän.

Olen hankkinut lisäkoulutusta yinjoogasta, terapeuttisesta joogasta ja parhaillaan viimeistelen joogaterapian opintojani. Opettajana minua kiinnostaa yhä enemmän sovelletun joogan tarjoaminen erityisryhmille, jotka eivät välttämättä hakeudu joogastudioiden viikkotunneille.

Hotjoogainnostuksen jälkeen myös oma harjoitukseni on mennyt meditatiivisempaan ja rauhallisempaan suuntaan. Jossain vaiheessa huomasin oman joogan menneen jo niin rauhalliseksi, että huomasin fyysisen kuntoni alkavan heiketä. Niinpä hakeuduin lähinnä omaa harjoitusta varten Samatva-joogaopettajakoulutukseen. Oman asana- ja meditaatioharjoituksen rinnalla olen aloittanut myös kehonpainoharjoittelun.

Jooga on monipuolinen harjoitus. Se mukautuu monenlaisiin tilanteisiin. Nuorempana toimii usein reippaampi harjoitus, jota itse tein sivananda- ja astangatunneilla. Kun tulee vastaan erityistilanteita, kuten raskaus, voi joogaa mukauttaa niihin. Kun kaipaa rentoutumista ja omaan itseensä asettumista, voi hakeutua rauhalliselle hatha- tai yinjoogatunnille. Kun taas kaipaa enemmän tekemisen meininkiä, voi tehdä fyysisesti haastavampaa harjoitusta.

Hitaan kävelyn jooga, eli miten viljellä sattvaa

Mikä kaikki voi oikeastaan olla joogaa? Itse koen tekeväni syvästi hoitavaa joogaharjoitusta malttaessani siirtyä paikasta toiseen hitaasti. 

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten joogatunti voi toimia pelkkänä jumppaharjoituksena yhtä lailla kuin ilman sen kummempaa keskittymistä tehty jumppatunti voi viedä lähemmäs joogan päämäärää. Nyt haluan tarkastella aihetta vielä laajemmin.

Viime talvena heräsin siihen, että minulla oli olevinaan alituinen kiire joka paikkaan. Tämä heijastui koko olemukseeni, ja olin useimmiten ylivirittyneessä, rauhattomassa tilassa. Oivaltaessani, että kiire on suureksi osaksi ainoastaan pääni sisällä, ryhdyin harjoittelemaan paikasta toiseen siirtymistä hitaasti ja ajan kanssa. Vaikutukset omaan olooni olivat merkittävät: olin tyynempi ja läsnäolevampi. Mutta miten tämä voidaan laskea joogaharjoitukseksi?

Joogaterapiakoulutuksessa miellyin Ganesh Mohanin luonnehdintaan joogasta uppoutumisena hyödyllisiin kokemuksiin. Asanaharjoitus voi hyvin olla toisinaan kaikkea muuta kuin hyödyllinen kokemus, jolloin siihen uppoutuminen ei tämän määritelmän mukaan ole joogaa. Sama pätee meditaatioon ja pranayamaan ja mihin tahansa muuhunkin. Mikään harjoitus pelkkänä muotona ei siis ole joogaa.

Uppoutuneisuus viittaa samadhi-tilaan, jossa keskittyminen on niin syvää että käsitys omasta itsestä keskittymisen kohteesta erillisenä olentona häipyy. Samadhi ei välttämättä liity joogaan, mitä tahansa flow-tilaa voi luonnehtia samadhiksi.

Myös hyödyllisen kokemuksen voi määritellä monella tapaa. Kun opiskelee tulevaa ammattia varten, työllistymisen kannalta on varsin hyödyllistä uppoutua opintoihinsa. Ei ole kuitenkaan aihetta väittää kaikkien opintoihinsa uppoutuneiden tekevän parhaillaan  antaumuksellista joogaharjoitusta, vaikka uppoutuneisuus olisi niin syvää, että unohtaa syödä ja nukkua.

Sattva

Mohanin luonnehdinnassa hyödyllisellä kokemuksella tarkoitetaan sattvan sävyttämää tilaa. Sattva, rajas ja tamas ovat kolme luonnon laatua, joiden vuorovaikutukseen kaikenlainen toiminta perustuu.

Sattva eli kirkkaus on kaikkein lähinnä puhtaan tietoisuuden alkuperäistä tilaa. Sattvinen tila on kirkas, selkeä, tyyni ja rauhallisen miellyttävä. Ei ole tarvetta tavoitella mitään koska kaikki on hyvin.

Rajas, intohimo, herää taas silloin kun mieli alkaa etsiä onnellisuutta ulkoisista kohteista. Näin rajas toimii alkusysäyksenä toiminnalle. Samalla myös tietoisuuden alkuperäinen kirkkaus alkaa jäädä peittoon.

Kestävän onnen löytäminen ulkoisista kohteista on lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu yritys. Kun kerta toisensa jälkeen turhautuu onnellisuuden tavoitteluyrityksissään, jossain kohtaa ei enää jaksa yrittää.

Tällöin mielen valtaa tamas, sakeus, laiskuus tai passiivisuus, jopa toivottomuus. Ajatus siitä, miten avaimet tyyneyteen ja mielenrauhaan ovat koko ajan käsillä omassa itsessä, tuntuu epätodelta. Tamasia kuitenkin tarvitaan myös, ilman sitä esimerkiksi nukkuminen olisi mahdotonta.

Viime talven kokemukseni hitaan siirtymisen rauhoittavasta vaikutuksesta voidaan kääntää myös joogatermeille: Olin alkuun hyvin rajasisessa tilassa, ja ajoittaiset tamasintäyteiset flunssat tekivät oloni entistäkin turhautuneemmaksi kun en päässyt olemaan nopea ja tehokas. Tahdin hidastaminen tasapainotti näitä tiloja, ja vaalin sattvaa.

Uppoutuminen joogana

Joogan yhtenä päämääränä – tai välietappina –  on sattviseen tilaan palaaminen. Tie sattvaan kulkee tamasin ja rajasin vähentämisen kautta, eli poistamalla kaikkea sitä mikä estää sattvan. Esimerkiksi sairaudet ja kiputilat ovat este sattviselle tyyneydelle. Näin ollen kaikenlaisen omasta hyvinvoinnista huolehtimisen voidaan ajatella olevan joogaa, jos sen tietoisesti valittuna päämääränä on sattva.

Kiputiloissa joogaharjoitus voi olla sitä, että etsii itselleen mahdollisimman kivuttomia asentoja, ja jos kipu vaivaa liikkuessa, etsii mahdollisiman kivuttomia tapoja liikkua. Kun tuo huomiota kivun sijaan tällaisiin kokemuksiin ja uppoutuu niihin, ne jättävät voimakkaamman muistijäljen. Kun toistoja on riittävästi, niistä muodostuu uusi, sattvaa ravitseva toimintamalli.

Kun sattvan vaalminen ja lisääminen on toiminnan päämääränä, vähennetään ulkoisten
kohteiden valtaa elämässä ja auktoriteetti oman elämän suunnasta siirtyy yhä vahvemmin itselle. Tässä ollaan jo vakaasti kulkemassa joogan polkua.

Mutta onko tässä kaikki? Mikä on viime kädessä syy tavoitella tällaista tilaa? On ilmiselvää, että on mukavampaa olla vapaa ja kivuton kuin addiktioiden riivaama ja sairas. Monelle tämä riittää, mutta sattva ei ole kuitenkaan joogan lopullinen päämäärä.

Joogan lopullinen päämäärä on lähteestä riippuen täydellinen vapautuminen aineellisesta luonnosta ja jälleensyntymistä tai sitten itseoivallus tai jumaloivallus. Sattvinen tila on ehdoton ennakkoedellytys tälle.

Hitaasti kävellen minäkin vaalin selkeyttä ja huolehdin siitä, etteivät stressitasot pääse nousemaan tarpeettomasti. Näin voin omassa harjoituksessani päästä suorempaa tietä itse asiaan, samadhin harjoittamiseen, kun tamasin ja rajasin tasapainottamiseen ei tarvitse käyttää aikaa.

Milloin jooga toimii? Osa 1: Miksi joogata?

Tässä juttusarjassa tarkastelen, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon, jotta saisi joogasta parhaan mahdollisen hyödyn. Juttusarja perustuu Helsingin joogafestivaaleilla pitämääni luentoon. Sarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan motivaatiota tehdä joogaharjoitusta.

Joogan pariin hakeudutaan yleensä siksi, että halutaan jonkinlainen myönteinen muutos nykytilaan. Harvempi hakeutuu joogatunnille, jotta nykytila huonontuisi. Jos taas kaikki sattuu olemaan juuri täydellisesti, joogan avulla voidaan ylläpitää tätä tilaa.

Tämä myönteinen muutos voi tarkoittaa esimerkiksi parantunutta liikkuvuutta, lisääntynyttä voimaa, parempaa terveyttä, runsaampaa mielenrauhaa tai energiaa. Jollekin joogalla on henkiset päämäärät.

Osa joogan vaikutuksista ilmenee välittömästi: Olo yhden asanan tai harjoituskerran jälkeen on erilainen kuin ennen sitä. Toiset vaikutukset taas ilmenevät pidemmän ajan kuluessa. Esimerkiksi liikkuvuus ei parane hetkessä vaan se vie aikaa. Sitäkin enemmän aikaa vaaditaan, jos halutaan joogan avulla kitkeä haitallisia toimintatapoja pysyvästi.

Joogafilosofinen näkökulma

Yoga-sutrassa joogan päämääränä pidetään kaivalyaa, tilaa jossa mielen toimintaa vaimentavien harjoitteiden avulla purusha, yksilöllinen tietoisuus, eroaa lopullisesti prakritin eli luonnon vallasta. Tällöin vapaudutaan myös jälleensyntymien ketjusta.

Jooga sanana viittaa kuitenkin enemmän yhdistämiseen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi hengityksen ja liikkeen tietoista yhdistämistä, jolloin voi hyvässä tapauksessa saavuttaa kokemuksen tietoisesta läsnäolosta – mikä puolestaan tuo usein mukanaan kaivalyan polulla olennaisen mielen toiminnan hiljenemisen.

Jooga voidaan ymmärtää myös esteiden poistamisena vapauden tieltä. Tämä ei
tarkoita, että joogan avulla saisimme valtuutuksen toimia miten mielimme. Mielivaltaisuus, välittömien ärsykkeiden pohjalta toimiminen on kaikkea muuta kuin vapaata. Se on täysin ennalta määritettyä ja oman kontrollin ulottumattomissa.

Todellinen vapaus on vapautta sisäisistä rajoitteista, vapautta toimia viisaasti ja ennen kaikkea kykyä nähdä viisas toimintatapa. Joogalla ei siis niinkään tavoitella jotakin lisää itselle, vaan ennemminkin sen avulla hankkiudutaan eroon siitä mikä estää omaa luontoa kukoistamasta, mikä estää meitä näkemästä asiat selkeästi ja toimimasta oikein. Asanaharjoituksessa tämä tarkoittaa kaiken sen poistamista, mikä estää asettumasta asanoihin. Kyse voi olla lihaskiristyksistä tai kehoon säilötyistä rajoittavista käsityksistä.

Toimiiko jooga aina?

Kuulostaa ehkä itsestään selvältä, että joogaharjoitusta tehdään hyvien vaikutusten toivossa. Väitän kuitenkin, että läheskään aina asia ei mene näin suoraviivaisesti. Jooga ei saa aina voimaan paremmin. Olo asanan jälkeen voi olla kivulloinen, harjoituksen jälkeen äreä. Pitkän ja säntillisen harjoituksen jälkeen elämä voi olla yhtä kurjaa kuin aikaisemminkin.

Itse olen aikonani tahkonnut astangajoogaa hampaat irvessä odotellen, koska joogan luvatut hyvät vaikutukset alkavat ilmentyä. Mitään ei tapahtunut vaikka kuinka runnoin kehoani suurella tahdonvoimalla, ja ihmettelin miten takareidet ovat kroonisesti kireät ja arat vaikka kuinka venyttelin. Elämäkin pysyi yhtä työläänä kuin ennen joogaa. Vähitellen motivaatio joogan jatkamiseen hupeni herätäkseen muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen taas uudestaan.

Ei ole siis itsestään selvää että mikä tahansa jooga toisi mukanaan hyviä vaikutuksia. Mistä tämä johtuu? Artikkelisarjan seuraavassa osassa tarkastellaan syvemmin kahta tapausta, joissa jooga ei toimi, minkä jälkeen aletaan pohtia syitä siihen, miten sen voisi saada toimimaan.

Luento Helsingin joogafestivaaleilla 2017

Mitä on vinyasa slow?

Vinyasa slow on harjoitus joka ensimmäisellä kerralla pääsi yllättämään minut täysin. Seuraavassa kerron, mistä tässä joogamuodossa on kyse.

Vinyasa slow on New Yorkilaisen J. Brownin kokoama terapeuttinen joogaharjoitus, jossa painopiste on hengityksessä, hallituissa liikkeissä ja tietoisessa, lempeässä läsnäolossa. J. mukautti perinteisen, henkilökohtaisen, yksilöllisistä tarpeista lähtevän ohjauksen periaatteet ryhmävinyasatuntiin sopiviksi.

Harjoituksen juuret ovat modernin joogan isänä tunnetun Sri Tirumalai Krishnamacharyan opeissa ja hänen poikansa ja oppilaansa T.K.V. Desikacharin terapeuttisessa lähestymistavassa joogaan. J.:n oma opettaja, Mark Whitwell, on Desikacharin oppilas.

J. on pitkän linjan joogi, jonka joogaharjoitus koki radikaalin muutoksen Intian-matkan aikana. J.:n harjoitus hipoi täydellisyyttä, mutta silti hän ei voinut hyvin.

Intialaisen opettajan Swami P. Saraswatin ohjauksessa J. oivalsi sivuuttaneensa kokonaan omat tuntemuksensa. Tämä oivallus muutti kokonaan hänen tapansa harjoitella ja opettaa joogaa. (Lue J.:n blogista yksityiskohtaisempi tarina.)

Asanat

Vinyasa slowssa ei pääse esittelemään akrobaatintaitojaan. Asanoissa ei ole mitään erikoista. Ne ovat turvallisia ja ne on mahdollista mukauttaa sellaisiksi, että kaikki pystyvät tekemään ne. Asanoilta ei haeta näyttävyyttä vaan painopiste on niiden hallinnassa ja niiden herättämissä tuntemuksissa.

Vinyasa slowssa voidaan hakea kylkeen tilaa esimerkiksi risti-istunnassa tehtävällä sivutaivutuksella.

Asanoissa ei hakeuduta maksimisyvyyteen, vaan liikkeelle lähdetään asennosta, johon keho sillä hetkellä luontaisesti ja ponnistelematta asettuu. Näin saadaan rakennettua huolella kuntoon asanan perusta, josta käsin voi tarpeen tullen edetä.

Välttämätöntä eteneminen ei millään tavoin ole. On harhaanjohtavaa ajatella, että asana olisi sitä tehokkaampi tai edistyneempi mitä pidemmälle siinä edetään. Tämä ajatusmalli heijastaa riittämättömyydentunnetta: asanat ovat aina parempia sen aidan toisella puolella, jota ei vielä pysty ylittämään.

Toki on päiviä jolloin rajojen kokeileminen tuntuu hyvältä. Niinä päivinä harjoitukseen onkin hyvä lisätä asanoita, jotka haastavat fyysisesti. Kun tavoittaa asanaharjoituksessa jotain, minkä aikaisemmin ajatteli olevan itselleen saavuttamatonta, fiilis on mahtava.

Tämä ei kuitenkaan toimi kaikkina päivinä. Jos harjoituksesta hakee huippuhetkien fiilisten toistumista, joutuu usein tilanteeseen, jossa harjoitus jättää jälkeensä riittämättömän olon.

Samana pysyvä rakenne

Harjoitus on perusrakenteeltaan aina sama, mutta rakenne on helposti muokattavissa dynaamisemmaksi flow-harjoitukseksi välivinyasoineen tai rauhallisemmaksi perushathajoogaharjoitukseksi. Myös harjoituksen pituutta voi helposti säädellä käytettävissä olevan ajan mukaan.

Saman harjoituksen tekemisessä on se etu, että harjoitus pääsee syvenemään ihan eri tavalla kuin jos se sisältäisi aina eri asanoita. Tämä pätee myös ohjattuihin tunteihin. Kun ei tarvitse käyttää niin paljon energiaa ohjaajan seuraamiseen, pystyy paremmin keskittymään siihen, mitä itse tekee.

Hengitys keskittymisen apuna ja voiman lähteenä

Vinyasa slown tärkein elementti on hidas ujjayi-hengitys. Staattisissa asanoissa hengitys on se mikä syventää asanoita (tästä mekanismista tarkemmin joogaharjoituksen metafysiikkaa käsittelevässä artikkelissani). Dynaamisissa asanoissa ja aurinkotervehdyksissä hengitys taas ohjaa liikettä.

Kun mieli keskitetään hengitykseen ja siihen, mitä hengitys tekee, luodaan otolliset olosuhteet keskittyneisyyden syvenemiselle. Dharana, keskittyminen, syvenee dhyanaksi, pitkäkestoiseksi keskittyneisyydeksi, ja joskus kenties jopa samadhiksi, jolloin on kokonaan keskittyneisyyden vallassa.

Sen lisäksi, että ujjayi-hengitys syventää asanoita ja auttaa mieltä asettumaan, se auttaa myös kannattelemaan kehoa yhdessä bandhojen eli lihaslukkojen kanssa. Tässä yhteydessä bandhoilla tarkoitetaan kevyttä keskivartalon tukea.

Adho mukha svanasana

Jos ujjayi-hengitys ja bandhat ovat sinulle tuttuja, voit kokeilla niiden vaikutusta vaikkapa adho mukha svanasanassa, alaspäin katsovassa (tai seisovassa) koirassa. Mene asentoon rakentamatta sitä sen tarkemmin ja kiinnittämättä sen suurempaa huomiota hengitykseen. Anna painon olla jaloilla ja käsivarsilla. Miltä tämä tuntuu?

Lähde sitten hakemaan keskivartaloon tukea tuomalla alavatsaa kevyesti kohti selkää. Koukista polviasi ja nosta lantiota ylös tehden näin selkänikamien väliin tilaa. Hae ujjayi-hengitys. Anna hengityksen olla hidasta ja syvää, ja anna sisäänhengitysten tehdä tilaa rintakehään, kylkiin ja selkään. Miltä nyt tuntuu?

Vaikutus

Kun tein harjoitusta ensimmäisen kerran Studio Yinin Turun toimipisteen avajaisissa, se yllätti minut. Odotin voimakasta  vinyasaharjoitusta joka haastaisi minut fyysisesti, mutta hidas harjoitus haastoikin minut kuulostelemaan omaa oloani ja vointiani.

Harjoitus oli äärimmäisen voimakas, mutta eri tavalla kuin odotin. Se paljasti minulle, miten vaativa olen itseäni kohtaan niin joogaharjoitusta tehdessäni kuin joogasalin ulkopuolellakin. Harjoituksen jälkeen huomasin, että jokin oli perinpohjaisesti muuttunut minussa. Tuntui kuin näkisin asiat yhtäkkiä täysin eri tavalla kuin ennen.

Siitä lähtien olen tehnyt vinyasa slow -harjoitusta säännöllisesti, ja sillä on ollut suuri vaikutus siihen, miten itse opetan joogaa. Vaikutus ei pääsääntöisesti enää ole ollut yhtä dramaattinen kuin ensimmäisellä kerralla (onneksi!!).

Keväällä 2015 J. Brown piti Suomessa terapeuttisen joogan opettajakoulutuksen, eikä mahdollisuus olla osallistumatta edes käynyt mielessäni. On kunnia saada jakaa tätä harjoitusta eteenpäin.

Vinyasa slow on harjoitus, jonka tekeminen palkitsee joka kerta. Olinpa missä kunnossa tahansa, pystyn aina tekemään täydellisen joogaharjoituksen, jonka jälkeen on hieman helpompi ja parempi olla.

Missä?

Suomessa J. Brownin oppien mukaista vinyasa slowta löytyy Turusta, Kauniaisista, Kuopiosta ja Jyväskylästä. J. itse opettaa vinyasa slowta Abhyasa Yoga Centerissä Brooklynissa, New Yorkissa. Lisäksi harjoitusta opetetaan Heart of Yoga Japanissa.

TURKU: Minä opetan vinyasa slowta Intusiasmassa torstaisin klo 16.45 – 18.00 (syyskuusta 2016 lähtien klo 17.15 – 18.30)

KUOPIO: Kuopion JoogaOlon Paula on asiansa osaava vinyasa slow -opettaja. Hän ei toistaiseksi opeta nimenomaan tätä sarjaa, mutta harjoituksen periaatteet ovat läsnä hänen joogatunneillaan.

Harjoituksesta on olemassa myös DVD (saatavilla myös ladattavana tiedostona).

Samanhenkisiä harjoituksia alkaa maailmalla olla jo useammassa paikassa. Maailmalla puhutaan hitaan joogan vallankumouksesta.

Jos tiedät vielä muita paikkoja, jossa tätä harjoitusta opetetaan, ilmoitathan minulle vaikkapa alla olevaa kaavaketta käyttäen niin lisään listaan! Voit ottaa yhteyttä myös jos sinulla on kysyttävää harjoituksesta tai muuta kommentoitavaa.

Nimi(Vaaditaan)

Sähköposti(Vaaditaan)

Kotisivu

Kommentti(Vaaditaan)

Lähetä

Δ