Joogaopen korona-arki

Tämä kevät on ollut töiden puolesta poikkeuksellista aikaa. Tässä postauksessa kerron, miten oma työnkuvani on muuttunut.

Maaliskuun alkupuoli meni synkissä tunnelmissa. Ei oikein tiennyt, mitä on edessä. Pelkoa herätti myös ajatus ryhmätuntien kohtalosta. Jos ne loppuisivat, jäisin tyhjän päälle. Näin näytti aluksi käyvän.

Onneksi työnantajani ovat sopeutuvaisia ja keksivät nopeasti uudenlaisia toimintatapoja. Auralan opiston kurssit jatkuivatkin verkkokursseina. Myös Oasiksessa siirryttiin tuntien livestriimaukseen. Loppujen lopuksi minulta loppui vain yksi ryhmä.

Ennen tätä kevättä olen tehnyt vain yhden joogavideon Auralan YouTube-kanavalle. Kerroin siinä kesäjoogakurssistani ja demonstroin hartiasillan. Ja yhtäkkiä joogavideoiden laatiminen onkin keskeisin osa työnkuvaani!

Aluksi oli outoa joogata yksin kotona ja selostaa harjoitusta puhelimelle. Jotta jonkinlainen kosketus ryhmäläisiini säilyisi, koitin pitää heitä mielessäni harjoituksia ohjatessani. Mutta on se ihan erilaista kun ei näe niitä jotka tekevät harjoitusta! En voi nähdä, onko harjoitus liian raskas tai pitkästyttävä, tai onko jokin ohje epäselvä. Onneksi tällaisia tapauksia varten on sähköpostikonsultaatiomahdollisuus, jota jotkut ilokseni ovatkin käyttäneet, jos ei muuten niin kertoakseen harjoituksen sujuvan mukavasti.

Hämmentävintä on ollut yinjoogan ohjaaminen videon kautta. Yinjoogatunneillani on paljon hiljaisuutta, mutta minuuttikaupalla hiljaa oleminen videolla tuntuu tyhmältä. Pelkään, että se häiritsee keskittymistä – ehkä joku valpastuu tarkistaakseen, että pyöriihän video edelleen. Helpotuksekseni olen saanut kuulla, että myös yinjoogavideoni ovat olleet toimivia.

Yinjoogan puolikas perhosasana.

Aikaa videointeihin on mennyt hurjasti. Ei ole lainkaan yksinkertaista säätää puhelin sellaiseen kohtaan, mistä näkyy ohjaamani harjoitus hyvin. Osa videoista vaati myös useamman oton, ennen kuin onnistuivat. Dynaamisia sarjoja ohjatessani tuppaan sekoilla puolissa, mikä ei tunnilla haittaa mutta videolla aiheuttaa turhaa hämmennystä.

Tunneilla minun ei ole tapana tehdä juurikaan itse mukana demonstraatioita lukuunottamatta. Videoiden kohdalla se taas ei tule kysymykseen, joten videoita kuvatessani saan itsekin tehtyä kunnon joogaharjoituksen, tosin sillä erotuksella että omiin tuntemuksiini ja hengitykseni rytmiin keskittymisen sijaan huomion kohteena on harjoituksen sanallinen ohjeistaminen. Näin ollen olen ollut nyt fyysisesti paremmassa kunnossa kuin ennen. Toisaalta omaa asanaharjoitusta on tullut tehtyä tämän lisäksi hyvin vähän.

Olen pitänyt siitä, ettei ole tarvinnut juosta kellon perässä paikasta toiseen vaan töitä on voinut tehdä omalla aikataululla. Isona miinuksena on taas se, että palkitsevin osuus työstä, ihmisten kohtaaminen ja oppilaiden tyytyväiset ilmeet harjoituksen jälkeen, jää kokonaan väliin.

Auralan kurssilaiset saavat joogavideoita yksityiselle YouTube-kanavalle.

Osan harjoituksista olen käynyt kuvauttamassa Auralan opistolla. Myös Oasiksen kuvaukset hoituvat studiolla. Tällöin voin ulkoistaa teknisen säädön osaavammille. Videokynnyksen ylitettyäni olen lähetellyt tarvittaessa myös kavereille lyhyitä asanavinkkivideoita WhatsAppilla. Tähänkään en ennen tätä intensiivistä videointialtistusta olisi rohjennut ryhtyä.

Kuten varmasti kaikki muutkin jooganopettajat, odotan malttamattomana sitä että saan taas ohjata ryhmiä ja nauttia vuorovaikutuksesta joogaryhmän kanssa. Silti myös nämä uudet työkalut jäävät käyttöön – suunnittelen jo nettijoogakurssia ensi kaudelle!

Oma joogapolkuni

Jokamiehen joogasta sivanandakurssille

Ensikosketuksen joogaan sain kun löysin 13-vuotiaana äitini kirjahyllystä kirjan ”Jokamiehen joogaa.” Kirjassa minuun teki vaikutuksen se, että ihan vain eri asennoissa olemalla saisi monenlaista hyötyä niin kehon kuin mielenkin tasolle. Tein silloin tällöin satunnaisia jooga-asanoita, mutta varsinaisesta joogaharjoituksesta ei voinut vielä puhua.

Kun aloitin yliopisto-opinnot, Ylioppilaskyläsäätiö järjesti kymmenen kerran joogakurssin, jolle ilmoittauduin mukaan. Kerran viikossa teimme puolentoista tunnin sivanandajoogaharjoituksen. Harjoituksella oli aina sama rakenne. Ensin tehtiin valmistavia hengitysharjoituksia ja lämmittäviä harjoituksia, sitten tehtiin aina sama asanasarja.

Sivanadakurssilla opeteltiin muun muassa päälläseisonta

Joogakurssilla oli mukana ohjaajan lisäksi ohjaajan assistentti, supernotkea nainen jonka tehtävänä oli demonstroida asanat. Samanlaisiin asentoihin en päässyt, mutten kokenut sitä ahdistavana. Minulle kuitenkin jäi mielikuva, että kun vaan harjoittelen tarpeeksi, pystyn esimerkiksi vääntämään jalan niskan taakse tai jalkani lootusasentoon. Kumpaakaan ei ole toistaiseksi ole tapahtunut, eikä varmaan tule tapahtumaankaan.

Sivanandatuntien jälkeen olo oli mukavan selkeä ja virtaavan rauhallinen. Sain ensimmäiset kokemukseni sattvisesta olosta. Mutta kymmenen kerran jälkeen kurssi päättyi, eikä jatkoa tullut.

Astangajoogasta äitiysjoogan kautta hotjoogaan

Vuosituhannen vaihteen astangaboomissa ystäväni houkutteli minut astangajoogan alkeiskurssille. Tuntui että vihdoin saan joogaharjoitukselleni jatkuvuutta ja pääsen edistymään siinä. Kävin sitkeästi astangatunneilla kahden vuoden ajan. Tein harjoitusta hampaat irvessä ja odotin, koska luvatut suotuisat vaikutukset alkavat, mutta niitä ei kuulunut. Niinpä joogainnostus alkoi hiljalleen hiipua. Joogan tilalle tulivat kamppailulajit, reipas karate ja meditatiivisempi taiji.

Palasin joogan pariin odottaessani esikoistani. Ennen raskautta liiankin reipas liikunta oli ollut tärkeä osa elämääni, mutta raskauden aikana energiat olivat vähissä. Selkää kolotti ja ranteet olivat tukkoiset. En edes pystynyt rauhallisessa äitiysjoogassa tekemään kuin osan asanoista, kun konttausasento tai selinmakuu eivät tulleet kysymykseen. Koin olevani huono joogassa.

Vauva-arki oli kuormittavaa, ja kun se alkoi olla voiton puolella, tulin taas raskaaksi. Nyt osasin arvostaa äitiysjoogan tarjoamia hengähdyshetkiä. Tuntui että jokin syvempi ulottuvuus joogasta alkoi avautua. Hakeuduin joogan pariin myös raskauden jälkeen kun vauvanhoidolta pääsin.

SJL:n rauhallisen joogan lisäksi aloin hiljalleen kaivata energisempää tekemistä. Hakeuduin Aurajoogan lämpöjoogatunneille. Lämmössä joogatessa sai kokemuksen siitä, että pääsee tekemään kunnolla, ja se oli se mitä sillä hetkellä kaipasin. Huomasin Aurajoogassa myös mainoksen jooganopettajakoulutuksesta, johon innolla menin mukaan.

Jatkuvaa opiskelua jooganopettajana

Sen jälkeen olen käynyt melkein tauotta joogakoulutuksissa. Aurajoogan koulutuksessa opiskelimme hotjoogasarjan asanat sekä tutustuimme yiniin ja vinyasaan. Sen jälkeen joogan terapeuttinen ja meditaatiivinen puoli on alkanut vetää puoleensa enemmän.

Olen hankkinut lisäkoulutusta yinjoogasta, terapeuttisesta joogasta ja parhaillaan viimeistelen joogaterapian opintojani. Opettajana minua kiinnostaa yhä enemmän sovelletun joogan tarjoaminen erityisryhmille, jotka eivät välttämättä hakeudu joogastudioiden viikkotunneille.

Hotjoogainnostuksen jälkeen myös oma harjoitukseni on mennyt meditatiivisempaan ja rauhallisempaan suuntaan. Jossain vaiheessa huomasin oman joogan menneen jo niin rauhalliseksi, että huomasin fyysisen kuntoni alkavan heiketä. Niinpä hakeuduin lähinnä omaa harjoitusta varten Samatva-joogaopettajakoulutukseen. Oman asana- ja meditaatioharjoituksen rinnalla olen aloittanut myös kehonpainoharjoittelun.

Jooga on monipuolinen harjoitus. Se mukautuu monenlaisiin tilanteisiin. Nuorempana toimii usein reippaampi harjoitus, jota itse tein sivananda- ja astangatunneilla. Kun tulee vastaan erityistilanteita, kuten raskaus, voi joogaa mukauttaa niihin. Kun kaipaa rentoutumista ja omaan itseensä asettumista, voi hakeutua rauhalliselle hatha- tai yinjoogatunnille. Kun taas kaipaa enemmän tekemisen meininkiä, voi tehdä fyysisesti haastavampaa harjoitusta.

Hitaan kävelyn jooga, eli miten viljellä sattvaa

Mikä kaikki voi oikeastaan olla joogaa? Itse koen tekeväni syvästi hoitavaa joogaharjoitusta malttaessani siirtyä paikasta toiseen hitaasti. 

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten joogatunti voi toimia pelkkänä jumppaharjoituksena yhtä lailla kuin ilman sen kummempaa keskittymistä tehty jumppatunti voi viedä lähemmäs joogan päämäärää. Nyt haluan tarkastella aihetta vielä laajemmin.

Viime talvena heräsin siihen, että minulla oli olevinaan alituinen kiire joka paikkaan. Tämä heijastui koko olemukseeni, ja olin useimmiten ylivirittyneessä, rauhattomassa tilassa. Oivaltaessani, että kiire on suureksi osaksi ainoastaan pääni sisällä, ryhdyin harjoittelemaan paikasta toiseen siirtymistä hitaasti ja ajan kanssa. Vaikutukset omaan olooni olivat merkittävät: olin tyynempi ja läsnäolevampi. Mutta miten tämä voidaan laskea joogaharjoitukseksi?

Joogaterapiakoulutuksessa miellyin Ganesh Mohanin luonnehdintaan joogasta uppoutumisena hyödyllisiin kokemuksiin. Asanaharjoitus voi hyvin olla toisinaan kaikkea muuta kuin hyödyllinen kokemus, jolloin siihen uppoutuminen ei tämän määritelmän mukaan ole joogaa. Sama pätee meditaatioon ja pranayamaan ja mihin tahansa muuhunkin. Mikään harjoitus pelkkänä muotona ei siis ole joogaa.

Uppoutuneisuus viittaa samadhi-tilaan, jossa keskittyminen on niin syvää että käsitys omasta itsestä keskittymisen kohteesta erillisenä olentona häipyy. Samadhi ei välttämättä liity joogaan, mitä tahansa flow-tilaa voi luonnehtia samadhiksi.

Myös hyödyllisen kokemuksen voi määritellä monella tapaa. Kun opiskelee tulevaa ammattia varten, työllistymisen kannalta on varsin hyödyllistä uppoutua opintoihinsa. Ei ole kuitenkaan aihetta väittää kaikkien opintoihinsa uppoutuneiden tekevän parhaillaan  antaumuksellista joogaharjoitusta, vaikka uppoutuneisuus olisi niin syvää, että unohtaa syödä ja nukkua.

Sattva

Mohanin luonnehdinnassa hyödyllisellä kokemuksella tarkoitetaan sattvan sävyttämää tilaa. Sattva, rajas ja tamas ovat kolme luonnon laatua, joiden vuorovaikutukseen kaikenlainen toiminta perustuu.

Sattva eli kirkkaus on kaikkein lähinnä puhtaan tietoisuuden alkuperäistä tilaa. Sattvinen tila on kirkas, selkeä, tyyni ja rauhallisen miellyttävä. Ei ole tarvetta tavoitella mitään koska kaikki on hyvin.

Rajas, intohimo, herää taas silloin kun mieli alkaa etsiä onnellisuutta ulkoisista kohteista. Näin rajas toimii alkusysäyksenä toiminnalle. Samalla myös tietoisuuden alkuperäinen kirkkaus alkaa jäädä peittoon.

Kestävän onnen löytäminen ulkoisista kohteista on lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu yritys. Kun kerta toisensa jälkeen turhautuu onnellisuuden tavoitteluyrityksissään, jossain kohtaa ei enää jaksa yrittää.

Tällöin mielen valtaa tamas, sakeus, laiskuus tai passiivisuus, jopa toivottomuus. Ajatus siitä, miten avaimet tyyneyteen ja mielenrauhaan ovat koko ajan käsillä omassa itsessä, tuntuu epätodelta. Tamasia kuitenkin tarvitaan myös, ilman sitä esimerkiksi nukkuminen olisi mahdotonta.

Viime talven kokemukseni hitaan siirtymisen rauhoittavasta vaikutuksesta voidaan kääntää myös joogatermeille: Olin alkuun hyvin rajasisessa tilassa, ja ajoittaiset tamasintäyteiset flunssat tekivät oloni entistäkin turhautuneemmaksi kun en päässyt olemaan nopea ja tehokas. Tahdin hidastaminen tasapainotti näitä tiloja, ja vaalin sattvaa.

Uppoutuminen joogana

Joogan yhtenä päämääränä – tai välietappina –  on sattviseen tilaan palaaminen. Tie sattvaan kulkee tamasin ja rajasin vähentämisen kautta, eli poistamalla kaikkea sitä mikä estää sattvan. Esimerkiksi sairaudet ja kiputilat ovat este sattviselle tyyneydelle. Näin ollen kaikenlaisen omasta hyvinvoinnista huolehtimisen voidaan ajatella olevan joogaa, jos sen tietoisesti valittuna päämääränä on sattva.

Kiputiloissa joogaharjoitus voi olla sitä, että etsii itselleen mahdollisimman kivuttomia asentoja, ja jos kipu vaivaa liikkuessa, etsii mahdollisiman kivuttomia tapoja liikkua. Kun tuo huomiota kivun sijaan tällaisiin kokemuksiin ja uppoutuu niihin, ne jättävät voimakkaamman muistijäljen. Kun toistoja on riittävästi, niistä muodostuu uusi, sattvaa ravitseva toimintamalli.

Kun sattvan vaalminen ja lisääminen on toiminnan päämääränä, vähennetään ulkoisten
kohteiden valtaa elämässä ja auktoriteetti oman elämän suunnasta siirtyy yhä vahvemmin itselle. Tässä ollaan jo vakaasti kulkemassa joogan polkua.

Mutta onko tässä kaikki? Mikä on viime kädessä syy tavoitella tällaista tilaa? On ilmiselvää, että on mukavampaa olla vapaa ja kivuton kuin addiktioiden riivaama ja sairas. Monelle tämä riittää, mutta sattva ei ole kuitenkaan joogan lopullinen päämäärä.

Joogan lopullinen päämäärä on lähteestä riippuen täydellinen vapautuminen aineellisesta luonnosta ja jälleensyntymistä tai sitten itseoivallus tai jumaloivallus. Sattvinen tila on ehdoton ennakkoedellytys tälle.

Hitaasti kävellen minäkin vaalin selkeyttä ja huolehdin siitä, etteivät stressitasot pääse nousemaan tarpeettomasti. Näin voin omassa harjoituksessani päästä suorempaa tietä itse asiaan, samadhin harjoittamiseen, kun tamasin ja rajasin tasapainottamiseen ei tarvitse käyttää aikaa.

Joogasta apua unettomuuteen

Testasin, pitävätkö joogakoulutuksissa saamani ja kirjoista lukemani opit unettomuuden hoitamisesta paikkansa ja yllätyin!

”Nukun sinun tuntiesi jälkeen aina todella sikeästi”, totesi eräs oppilaani viime syksyllä. Viime syksy oli minulle hyvin stressaavaa aikaa, enkä todellakaan nukkunut sikeästi, ainakaan ilman lääkkeitä.

Stressi heijastuu helposti yöuniin, ja liian vähäinen lepo taas lisää osaltaan stressiä. Noidankehä on valmis! Läkkeet tarjoavat akuutin avun kierteen katkaisemiseen mutta pitkäaikaisessa käytössä ne eivät ole ratkaisu vaan kiertävät ongelman. Sen sijaan yllättävän pienikin muutos elintavoissa voi tuoda kestävän avun.

Oppilaani kommentista sain idean aloittaa itselläni ihmiskoe: jos tuntini olivat auttaneet oppilastani nukkumaan hyvin, auttaisiko omiin tarpeisiini räätälöity harjoitus itseäni nukkumaan paremmin?

Ohjakset omiin käsiin

Viime syksy oli minulle kuormittavaa aikaa. Olin heittäytynyt kokopäiväiseksi jooganopettajaksi, mikä tarkoitti viikkotuntimäärän merkittävää lisäämistä ja jatkuvaa epävarmuutta siitä, riittävätkö ne elämiseen ja mitä sitten kun opiston tunnit ovat tauolla.

Tämän takia olin nukkunutkin koko syksyn huonosti. Noin kerran kahdessa viikossa nukuin unilääkkeen avulla yhden kunnon yön, jonka voimin jaksoin taas hetken.

Oppilaani kommentti sai minussa ensin aikaan kateutta. Pääsisinpä minäkin säännöllisesti käymään joogatunneilla! Siihen ei ole mahdollisuutta jos itse on töissä silloin kun tunteja on tarjolla.

Ja sitten tajusin ilmiselvän asian: Koska juuri minun tuntini olivat auttaneet oppilastani nukkumaan, minun ei tarvitsisikaan päästä itse tunneille. Voin koska tahansa tehdä harjoituksen omassa ohjauksessani ihan itse. Terapeuttinen, yksilöllisiin tarpeisiin mukautettava jooga on erityisesti sydäntäni lähellä, ja kenen muun tarpeet tuntisinkaan paremmin kuin omani!

Ratkaisu

Otin siis oman asiantuntemukseni käyttööni ja laadin itselleni iltajoogaohjelman, johon

Yksilöllisesti räätälöity iltajoogaohjelma oli tehokas apu unettomuuteen!

olin ottanut mukaan valikoiman rauhoittavia asanoita. Tavoitteenani oli tehdä harjoitusta iltaisin ehkä puolisen tuntia, mutta helposti harjoitus venyi pidemmäksi.

Pidin myös päiväkirjaa, johon kirjasin tekemäni harjoituksen ja seuraavan yön kulun. Jo toisen yön jälkeen olin kirjannut päiväkirjaan näin: ”Heräilyjä yöllä, mutta silti jonkinlainen rauha siitä, että olen tekemässä asialle jotain.” Entäs kolmas yö? ”Taju pois nopeasti, sikeä uni, heräsin aamuyöstä, valvoin, nukahdin sikeästi uudestaan. Herätys aamulla kahdeksan tienoilla, levännyt olo.”

Pidin päiväkirjaa kolmen viikon ajan. Yöheräilyt jäivät pääosin viikon jälkeen. Edes yhtenä päivänä poikkeuksellisen myöhään juomani kahvikupillinen ei vaikuttanut unen laatuun, toisin kuin olin pelännyt. Havaitsin tosin muutoksen yöunissa jos itseni hoitaminen oli jäänyt syystä tai toisesta vähemmälle.

Onko tämä sovellettavissa muihin?

Iltajoogan teho yllätti minut erittäin positiivisesti. Myös nukkumisongelmista kärsivä ystäväni kokeili ohjelmaa hänen tarpeisiinsa mukautettuna kolmen viikon ajan. Tässä ote hänen antamastaan palautteesta:

”Ajanjaksolle osui joitakin tosi myöhään valvottuja iltoja ja pari muuten todella stressaavaa iltaa (usein samoja). Olisi ollut helppoa jättää harjoitus välin, mutta onneksi pinnistin itseni tekemään sen! Harjoitus rentoutti aivan uskomattoman paljon. Oikeasti, todella paljon, tämä oikeasti veti reilusti kärjen ja paljon päälle siitä ylivireyspiikistä, minkä stressitila luo! […] Viimeisellä viikolla olen jopa herännyt (kuten myös tänään) ennen kellon soimista! Välillä enemmän ja välillä vähemmän virkeänä. Näkyväksi on tullut myös se, että helposti nukun lähemmäs 10h yössä!”

Tärkeimmät yöunille valmistavat asanat

Sittemmin olen pelkistänyt iltajoogaohjelmaani, sillä huomasin että kaksi asanaa riittävät siihen että nukun hyvin. Mitkä ne ovat?

Restoratiivinen viparita karani rauhoittaa mielen ja kehon

• Restoratiivinen viparita karani – jalat seinää vasten

Selinmakuulla nostetaan jalat seinää vasten. Jos tämä tuntuu liialta, seinän sijaan voi käyttää tuolia tai tyynyjä, kunhan saa jalat keskivartaloa korkeammalle.

Jos kaipaa taas jotain lisää, voi käyttää lantion alla jotain koroketta. Asanassa kannattaa viipyä ainakin kolmen minuutin ajan. (Muista varmistaa, sopivatko ylösalaiset asanat sinulle ennen kuin otat tämän osaksi iltarutiineitasi!)

• Meditaatio

Meditaatioon voit käyttää mitä tahansa itsellesi sopivaa tekniikkaa. Ideana on saada mieltä hieman asettumaan ennen yöunia. Iltameditaation voi tehdä vaikkapa niin, että hakeudut miellyttävään istuma-asentoon jossa saat selkäsi suoraksi. Voit sitten kohdistaa huomion esimerkiksi hengitykseen ja ihan vain seurailla hengityksiäsi viiden – kymmenen minuutin ajan. Jollekin voi sopia myös kehon skannaus sängyssä makoillen.

Seuraavana ihmiskokeenani on vastustuskyvyn parantaminen niin etten saisi talvikaudella ihan jokaista flunssaa. Toivon, että minulla on tästä projektista raportoitavaa ensi talvena!

Jos kaipaat yksilöllisesti räätälöidyn joogaohjelman vaikkapa omien yöuniesi parantamiseen, ota yhteyttä ❤ 

Milloin jooga toimii? Osa 1: Miksi joogata?

Tässä juttusarjassa tarkastelen, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon, jotta saisi joogasta parhaan mahdollisen hyödyn. Juttusarja perustuu Helsingin joogafestivaaleilla pitämääni luentoon. Sarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan motivaatiota tehdä joogaharjoitusta.

Joogan pariin hakeudutaan yleensä siksi, että halutaan jonkinlainen myönteinen muutos nykytilaan. Harvempi hakeutuu joogatunnille, jotta nykytila huonontuisi. Jos taas kaikki sattuu olemaan juuri täydellisesti, joogan avulla voidaan ylläpitää tätä tilaa.

Tämä myönteinen muutos voi tarkoittaa esimerkiksi parantunutta liikkuvuutta, lisääntynyttä voimaa, parempaa terveyttä, runsaampaa mielenrauhaa tai energiaa. Jollekin joogalla on henkiset päämäärät.

Osa joogan vaikutuksista ilmenee välittömästi: Olo yhden asanan tai harjoituskerran jälkeen on erilainen kuin ennen sitä. Toiset vaikutukset taas ilmenevät pidemmän ajan kuluessa. Esimerkiksi liikkuvuus ei parane hetkessä vaan se vie aikaa. Sitäkin enemmän aikaa vaaditaan, jos halutaan joogan avulla kitkeä haitallisia toimintatapoja pysyvästi.

Joogafilosofinen näkökulma

Yoga-sutrassa joogan päämääränä pidetään kaivalyaa, tilaa jossa mielen toimintaa vaimentavien harjoitteiden avulla purusha, yksilöllinen tietoisuus, eroaa lopullisesti prakritin eli luonnon vallasta. Tällöin vapaudutaan myös jälleensyntymien ketjusta.

Jooga sanana viittaa kuitenkin enemmän yhdistämiseen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi hengityksen ja liikkeen tietoista yhdistämistä, jolloin voi hyvässä tapauksessa saavuttaa kokemuksen tietoisesta läsnäolosta – mikä puolestaan tuo usein mukanaan kaivalyan polulla olennaisen mielen toiminnan hiljenemisen.

Jooga voidaan ymmärtää myös esteiden poistamisena vapauden tieltä. Tämä ei
tarkoita, että joogan avulla saisimme valtuutuksen toimia miten mielimme. Mielivaltaisuus, välittömien ärsykkeiden pohjalta toimiminen on kaikkea muuta kuin vapaata. Se on täysin ennalta määritettyä ja oman kontrollin ulottumattomissa.

Todellinen vapaus on vapautta sisäisistä rajoitteista, vapautta toimia viisaasti ja ennen kaikkea kykyä nähdä viisas toimintatapa. Joogalla ei siis niinkään tavoitella jotakin lisää itselle, vaan ennemminkin sen avulla hankkiudutaan eroon siitä mikä estää omaa luontoa kukoistamasta, mikä estää meitä näkemästä asiat selkeästi ja toimimasta oikein. Asanaharjoituksessa tämä tarkoittaa kaiken sen poistamista, mikä estää asettumasta asanoihin. Kyse voi olla lihaskiristyksistä tai kehoon säilötyistä rajoittavista käsityksistä.

Toimiiko jooga aina?

Kuulostaa ehkä itsestään selvältä, että joogaharjoitusta tehdään hyvien vaikutusten toivossa. Väitän kuitenkin, että läheskään aina asia ei mene näin suoraviivaisesti. Jooga ei saa aina voimaan paremmin. Olo asanan jälkeen voi olla kivulloinen, harjoituksen jälkeen äreä. Pitkän ja säntillisen harjoituksen jälkeen elämä voi olla yhtä kurjaa kuin aikaisemminkin.

Itse olen aikonani tahkonnut astangajoogaa hampaat irvessä odotellen, koska joogan luvatut hyvät vaikutukset alkavat ilmentyä. Mitään ei tapahtunut vaikka kuinka runnoin kehoani suurella tahdonvoimalla, ja ihmettelin miten takareidet ovat kroonisesti kireät ja arat vaikka kuinka venyttelin. Elämäkin pysyi yhtä työläänä kuin ennen joogaa. Vähitellen motivaatio joogan jatkamiseen hupeni herätäkseen muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen taas uudestaan.

Ei ole siis itsestään selvää että mikä tahansa jooga toisi mukanaan hyviä vaikutuksia. Mistä tämä johtuu? Artikkelisarjan seuraavassa osassa tarkastellaan syvemmin kahta tapausta, joissa jooga ei toimi, minkä jälkeen aletaan pohtia syitä siihen, miten sen voisi saada toimimaan.

Luento Helsingin joogafestivaaleilla 2017

Raskausaika ja vauvavuosi joogan näkökulmasta

Raskausaikaa ja vauvavuotta leimaa jatkuva muutos ja ennakoimattomuus. Muutos voi hämmentää, mutta se voi myös antaa uutta näkökulmaa joogaharjoitukseen ja syventää sitä.

Raskausaika on luonteva aika hakeutua joogan pariin. Rankempi harjoittelu ei raskausaikana tunnu välttämättä enää tarkoituksenmukaiselta, ja voi olla etteivät voimatkaan enää riitä entiseen tapaan.

Jos on joogannut aikaisemmin, voi tuntua siltä että raskausajan jooga on koko ajan yhtä harjoituksen keventämistä, ja voi tulla olo että kunpa pääsisi taas tekemään kunnollista harjoitusta. Voi toki myös olla, että raskausaikana on elämänsä kunnossa!

Lähestyn tässä artikkelissa äitiysjoogaa mielen näkökulmasta. Raskausajalle sopivista mukautuksista on kirjoittanut osuvasti blogissaan kollegani Hanna Manninen.

Harjoittelua muuttuvan kehon kanssa

 

Itse olin ennen ensimmäistä raskauttani pitänyt kehoani liki kaikkivoipana. Jos en osaa jotain niin se oli harjoiteltavissa! Raskausaika yllätti: olin jatkuvasti väsynyt, ruoka ei maistunut, entinen ketteryys loisti poissaolollaan.

Kun neuvolassa kysyttiin, harrastanko liikuntaa, sanoin että se on jäänyt kokonaan. Jatkoin, että kävelen kyllä päivittäin monta kilometriä ja käyn joogassa, ja olin yllättynyt kun myös tämä laskettiin liikunnaksi ja vieläpä juuri raskausajalle sopivaksi liikunnaksi. Ennen raskautta olin laskenut liikunnaksi ainoastaan kaiken sellaisen, missä saa haastaa itsensä kestokykynsä äärirajoille. Oli avartavaa huomata, että on myös muunlaista liikuntaa.

Ensimmäisen raskauteni ajan tunsin oloni äitiysjoogaryhmässä tyytymättömäksi. Selinmakuu ei onnistunut – tai pääsin kyllä selälleni mutten enää sieltä pois selkäkipujen takia. En voinut myöskään olla konttausasennossa tukkoisten ja aristavien ranteiden takia. Joogaryhmässä tehdyt liikkeet olivat helppoja, mutta olin turhautunut koska en pystynyt tekemään niitäkään.

Toisen raskauteni aikana kotona oli jo yksi pieni edelleen katkonaisesti nukkuva lapsi, olin kiitollinen viikoittaisen joogan tarjoamasta hengähdystauosta arjen keskelle. Sain ainakin liikuttua, ja lisäksi uskalsin jo pyytää vaihtoehtoja sellaisille asanoille joita en pystynyt tekemään. Tein harjoitusta myös kotona. Usein nukahdin savasanaan, ja aina tulin tunnilta kotiin elpyneenä.

Tämä auttoi vähitellen sisäistämään ajatuksen, että hoitava liikunta ei läheskään aina tarkoita voimakasta, äärirajoille vievää harjoitusta. Tästä syystä pidän raskausajan joogaa yhtenä tärkeimmistä merkkipaaluista omalla joogapolullani. Se opetti, että jooga toimii silloin kun on todella läsnä siinä mitä tekee sen sijaan, että huomio olisi pelkästään ulkoisen muodon virheettömyydessä ja syvyydessä.

Jatkuva muutos

Raskausaikana keho muuttuu jatkuvasti. Kasvava vatsa ei ole ainut kehossa tapahtuva muutos. Keho toimii kokonaisuutena: vatsan kasvaminen heijastuu kokonaisvaltaisesti koko kehoon. Jalat joutuvat kantamaan enemmän painoa, kehon painopiste muuttuu mikä taas heijastuu lantion ja alaselän asentoon. Hormonaaliset muutokset saavat aikaan muun muassa nivelten löystymistä.

Tämä tuo mukanaan sen, että oma keho alkaa tuntua uudenlaiselta. Keho ei toimi samaan
tuttuun tapaan kuin ennen. Olo voi olla yhtenä päivänä täysin vetämätön, toisena taas energiaa pursuava. Tai sitten olo voi koko raskausajan olla joko vetämätön kuten minulla, tai energinen kuten myös voi käydä.

Koska raskausaikana keholliset muutokset ovat suhteellisen nopeita, ne on helppo havaita. Harjoitusta on hyvin vaikea tehdä automaattiohjauksella, joten oikeastaan ainoat vaihtoehdot on olla todella läsnä siinä mitä tekee ja kuunnella, minkälainen liike milloinkin toimii, tai turhautua kyvyttömyyteensä tehdä sellaista harjoitusta, mikä itsellä olisi mielessä – kuten itselleni kävi ensimmäisen raskauden kohdalla.

Tämä herkkyys on tärkeää harjoituksessa myös silloin kun ei ole raskaana. Vaikka kehossa tapahtuvat muutokset ovat hitaampia, niitä kuitenkin tapahtuu koko ajan. Harjoitus, joka olettaa kehon toimivan samalla tavalla kuin viime harjoituksessa ei välttämättä ole tarkoituksenmukainen. Jotain on voinut muuttua.

Rauha muutoksen keskellä

Raskausaika on usein mielenkin tasolla aikamoista myllerrystä, mikä jatkuu vauvan synnyttyä. Edelleen kaikki muuttuu. Voi olla, että joutuu elämään jatkuvan univajeen kanssa. Silloin mieli muuttuu joustamattomaksi. Vauvalle tulee Kausia toisensa perään, ja voi tuntua siltä, että kausia yhdistää se että niihin liittyy vauvan jatkuva tyytymättömyys ja katkonaiset unet. Voi tulla ajatus, että elämä on nyt lopullisesti tällaista, eikä enää koskaan saa levätä tai edes olla rauhassa.

Itse olen valvonut huonounisen vauvan kanssa monta yötä uskoen ettei niille tule koskaan loppua. Jokaisen valvotun yön keskellä olen käynyt läpi kauhuskenaarioita siitä, miten kaikki menee seuraavana päivänä väistämättä pieleen. Kuitenkaan katastrofia ei ole vieläkään tullut.

Kaikessa arkisuudessaan tämä kaikki opettaa joogasta hyvin paljon. Elämme jatkuvan muutoksen keskellä. Aistimukset, tunteet ja ajatukset vaihtuvat hetki hetkeltä, joskus hitaammin, joskus nopeammin. Kuitenkin jokaista ilon hetkeä seuraa jossain vaiheessa tunteen laantuminen ja muuttuminen toiseksi, jokaista epätoivon hetkeä toivon pilkahdus tai huomion siirtyminen muihin asioihin.

Raskausajan vaivat jäävät jossain kohtaa taakse, vaikka ranteeni olivat tukkoiset vielä

Sisäinen rauha loistaa pienen lapsen kanssa usein poissaolollaan!

pitkän aikaa synnytyksen jälkeen. Vaikka tuntui, että nukuin vuosikaudet katkonaisesti ja liian vähän, nukun nykyään yleensä erinomaisesti. Vaikka kaikki ei ole aina ollut juuri niinkuin olisin halunnut asioiden olevan, minulla on edelleen kaikki hyvin.

Se sama rauha, johon nykyään kohtalaisen ennakoitavan elämäni kanssa pääsen melko helposti käsiksi harjoituksessa ja jonka olin tavoittanut myös esimerkiksi äitiysjoogan savasanassa, on ollut mukanani myös huonompina hetkinä. Se on kaiken hälyn tavoittamattomissa ja aina läsnä, toisinaan suuremman ja toisinaan pienemmän pintakuohunnan peitossa.

Muutoksessa piilee epätoivon hetkinä toivo, elämän huippuhetkinä taas kiitollisuus. Kun muistaa, että jatkuva muutos leimaa kaikkea kokemaamme, ja että muuttuvaisen pintakerroksen alla meissä jokaisessa asuu syvä rauha ja ilo, on helpompi ottaa vastaan kaikki mitä elämä tuo eteen ja luovia sen kanssa parhaansa mukaan takertumatta hyviin hetkiin ja kohdaten haasteet.

Kevätkauden 2019 äitiysjooga Auralan Pohjolasalissa 25.1. alkaen perjantaisin klo 18.20 – 19.35. Ilmoittaudu mukaan tästä!

Keväällä Oasiksessa kaksi Mama Yoga -kurssia! Lisätietoa Oasiksen nettisivuilta.

Mitä on vinyasa slow?

Vinyasa slow on harjoitus joka ensimmäisellä kerralla pääsi yllättämään minut täysin. Seuraavassa kerron, mistä tässä joogamuodossa on kyse.

Vinyasa slow on New Yorkilaisen J. Brownin kokoama terapeuttinen joogaharjoitus, jossa painopiste on hengityksessä, hallituissa liikkeissä ja tietoisessa, lempeässä läsnäolossa. J. mukautti perinteisen, henkilökohtaisen, yksilöllisistä tarpeista lähtevän ohjauksen periaatteet ryhmävinyasatuntiin sopiviksi.

Harjoituksen juuret ovat modernin joogan isänä tunnetun Sri Tirumalai Krishnamacharyan opeissa ja hänen poikansa ja oppilaansa T.K.V. Desikacharin terapeuttisessa lähestymistavassa joogaan. J.:n oma opettaja, Mark Whitwell, on Desikacharin oppilas.

J. on pitkän linjan joogi, jonka joogaharjoitus koki radikaalin muutoksen Intian-matkan aikana. J.:n harjoitus hipoi täydellisyyttä, mutta silti hän ei voinut hyvin.

Intialaisen opettajan Swami P. Saraswatin ohjauksessa J. oivalsi sivuuttaneensa kokonaan omat tuntemuksensa. Tämä oivallus muutti kokonaan hänen tapansa harjoitella ja opettaa joogaa. (Lue J.:n blogista yksityiskohtaisempi tarina.)

Asanat

Vinyasa slowssa ei pääse esittelemään akrobaatintaitojaan. Asanoissa ei ole mitään erikoista. Ne ovat turvallisia ja ne on mahdollista mukauttaa sellaisiksi, että kaikki pystyvät tekemään ne. Asanoilta ei haeta näyttävyyttä vaan painopiste on niiden hallinnassa ja niiden herättämissä tuntemuksissa.

Vinyasa slowssa voidaan hakea kylkeen tilaa esimerkiksi risti-istunnassa tehtävällä sivutaivutuksella.

Asanoissa ei hakeuduta maksimisyvyyteen, vaan liikkeelle lähdetään asennosta, johon keho sillä hetkellä luontaisesti ja ponnistelematta asettuu. Näin saadaan rakennettua huolella kuntoon asanan perusta, josta käsin voi tarpeen tullen edetä.

Välttämätöntä eteneminen ei millään tavoin ole. On harhaanjohtavaa ajatella, että asana olisi sitä tehokkaampi tai edistyneempi mitä pidemmälle siinä edetään. Tämä ajatusmalli heijastaa riittämättömyydentunnetta: asanat ovat aina parempia sen aidan toisella puolella, jota ei vielä pysty ylittämään.

Toki on päiviä jolloin rajojen kokeileminen tuntuu hyvältä. Niinä päivinä harjoitukseen onkin hyvä lisätä asanoita, jotka haastavat fyysisesti. Kun tavoittaa asanaharjoituksessa jotain, minkä aikaisemmin ajatteli olevan itselleen saavuttamatonta, fiilis on mahtava.

Tämä ei kuitenkaan toimi kaikkina päivinä. Jos harjoituksesta hakee huippuhetkien fiilisten toistumista, joutuu usein tilanteeseen, jossa harjoitus jättää jälkeensä riittämättömän olon.

Samana pysyvä rakenne

Harjoitus on perusrakenteeltaan aina sama, mutta rakenne on helposti muokattavissa dynaamisemmaksi flow-harjoitukseksi välivinyasoineen tai rauhallisemmaksi perushathajoogaharjoitukseksi. Myös harjoituksen pituutta voi helposti säädellä käytettävissä olevan ajan mukaan.

Saman harjoituksen tekemisessä on se etu, että harjoitus pääsee syvenemään ihan eri tavalla kuin jos se sisältäisi aina eri asanoita. Tämä pätee myös ohjattuihin tunteihin. Kun ei tarvitse käyttää niin paljon energiaa ohjaajan seuraamiseen, pystyy paremmin keskittymään siihen, mitä itse tekee.

Hengitys keskittymisen apuna ja voiman lähteenä

Vinyasa slown tärkein elementti on hidas ujjayi-hengitys. Staattisissa asanoissa hengitys on se mikä syventää asanoita (tästä mekanismista tarkemmin joogaharjoituksen metafysiikkaa käsittelevässä artikkelissani). Dynaamisissa asanoissa ja aurinkotervehdyksissä hengitys taas ohjaa liikettä.

Kun mieli keskitetään hengitykseen ja siihen, mitä hengitys tekee, luodaan otolliset olosuhteet keskittyneisyyden syvenemiselle. Dharana, keskittyminen, syvenee dhyanaksi, pitkäkestoiseksi keskittyneisyydeksi, ja joskus kenties jopa samadhiksi, jolloin on kokonaan keskittyneisyyden vallassa.

Sen lisäksi, että ujjayi-hengitys syventää asanoita ja auttaa mieltä asettumaan, se auttaa myös kannattelemaan kehoa yhdessä bandhojen eli lihaslukkojen kanssa. Tässä yhteydessä bandhoilla tarkoitetaan kevyttä keskivartalon tukea.

Adho mukha svanasana

Jos ujjayi-hengitys ja bandhat ovat sinulle tuttuja, voit kokeilla niiden vaikutusta vaikkapa adho mukha svanasanassa, alaspäin katsovassa (tai seisovassa) koirassa. Mene asentoon rakentamatta sitä sen tarkemmin ja kiinnittämättä sen suurempaa huomiota hengitykseen. Anna painon olla jaloilla ja käsivarsilla. Miltä tämä tuntuu?

Lähde sitten hakemaan keskivartaloon tukea tuomalla alavatsaa kevyesti kohti selkää. Koukista polviasi ja nosta lantiota ylös tehden näin selkänikamien väliin tilaa. Hae ujjayi-hengitys. Anna hengityksen olla hidasta ja syvää, ja anna sisäänhengitysten tehdä tilaa rintakehään, kylkiin ja selkään. Miltä nyt tuntuu?

Vaikutus

Kun tein harjoitusta ensimmäisen kerran Studio Yinin Turun toimipisteen avajaisissa, se yllätti minut. Odotin voimakasta  vinyasaharjoitusta joka haastaisi minut fyysisesti, mutta hidas harjoitus haastoikin minut kuulostelemaan omaa oloani ja vointiani.

Harjoitus oli äärimmäisen voimakas, mutta eri tavalla kuin odotin. Se paljasti minulle, miten vaativa olen itseäni kohtaan niin joogaharjoitusta tehdessäni kuin joogasalin ulkopuolellakin. Harjoituksen jälkeen huomasin, että jokin oli perinpohjaisesti muuttunut minussa. Tuntui kuin näkisin asiat yhtäkkiä täysin eri tavalla kuin ennen.

Siitä lähtien olen tehnyt vinyasa slow -harjoitusta säännöllisesti, ja sillä on ollut suuri vaikutus siihen, miten itse opetan joogaa. Vaikutus ei pääsääntöisesti enää ole ollut yhtä dramaattinen kuin ensimmäisellä kerralla (onneksi!!).

Keväällä 2015 J. Brown piti Suomessa terapeuttisen joogan opettajakoulutuksen, eikä mahdollisuus olla osallistumatta edes käynyt mielessäni. On kunnia saada jakaa tätä harjoitusta eteenpäin.

Vinyasa slow on harjoitus, jonka tekeminen palkitsee joka kerta. Olinpa missä kunnossa tahansa, pystyn aina tekemään täydellisen joogaharjoituksen, jonka jälkeen on hieman helpompi ja parempi olla.

Missä?

Suomessa J. Brownin oppien mukaista vinyasa slowta löytyy Turusta, Kauniaisista, Kuopiosta ja Jyväskylästä. J. itse opettaa vinyasa slowta Abhyasa Yoga Centerissä Brooklynissa, New Yorkissa. Lisäksi harjoitusta opetetaan Heart of Yoga Japanissa.

TURKU: Minä opetan vinyasa slowta Intusiasmassa torstaisin klo 16.45 – 18.00 (syyskuusta 2016 lähtien klo 17.15 – 18.30)

KUOPIO: Kuopion JoogaOlon Paula on asiansa osaava vinyasa slow -opettaja. Hän ei toistaiseksi opeta nimenomaan tätä sarjaa, mutta harjoituksen periaatteet ovat läsnä hänen joogatunneillaan.

Harjoituksesta on olemassa myös DVD (saatavilla myös ladattavana tiedostona).

Samanhenkisiä harjoituksia alkaa maailmalla olla jo useammassa paikassa. Maailmalla puhutaan hitaan joogan vallankumouksesta.

Jos tiedät vielä muita paikkoja, jossa tätä harjoitusta opetetaan, ilmoitathan minulle vaikkapa alla olevaa kaavaketta käyttäen niin lisään listaan! Voit ottaa yhteyttä myös jos sinulla on kysyttävää harjoituksesta tai muuta kommentoitavaa.

Nimi(Vaaditaan)

Sähköposti(Vaaditaan)

Kotisivu

Kommentti(Vaaditaan)

Lähetä

Δ

Mitä joogamattoajatelmia?

Joogamatolla saan hengähdystauon ruuhkavuosiarjesta. Kun keskityn hengitykseen ja liikkeeseen, mieli tyyntyy ja kehon kolotukset helpottavat. Joogamattoajatelmissa jaan ajatuksia, jotka ovat syntyneet joogamatolla tai joita voi soveltaa omassa harjoituksessa.

Minkälaisesta harjoituksesta olen saanut voimia edessä oleviin haasteisiin? Minkälainen harjoitus on taas rauhoittanut ylikierroksilla käyvää mieltä ja kehoa? Entä milloin harjoitus on mennyt täysin metsään?

En jaa vinkkejä siihen, miten yltää yhä akrobaattisempiin joogasuorituksiin. Sen sijaan täällä opetellaan ylenmääräisestä ponnistelemisesta luopumista. Painopiste on sisäisessä kokemuksessa, ei ulkoisessa muodossa.

Minulle matka pois asanoiden suorittamisesta kohti oikeasti hoitavaa ja toimivaa joogaa on ollut pitkä. Jaan täällä myös muistoja joogapolkuni varrelta.

Minua motivoi halu ymmärtää asioita pintaa syvemmältä. Tänne kirjoitan myös hyvinkin filosofisia pohdintoja. Tuon kuitenkin aina esiin sen, miten teoreettisimmatkin ajatukset näkyvät joogamatolla ja ennen kaikkea maton ulkopuolella, siellä missä niitä tarvitaan, ruuhkavuosiarjen keskellä.

Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan ajatelmiani. Ilahdun kommenteista, kysymyksistä ja keskustelusta, joten kuulen mielelläni sinun ajatuksistasi.