Mielenrauhan ja syvimmän ilon manuaalit: Yoga-sutra ja Bhagavad-Gita

Kun joogamatka alkaa syventyä, monia alkaa kiinnostaa alkuperäiset joogan klassikkotekstit. Tässä tarkastelen, millaisia tekstejä ovat Yoga-sutra ja Bhagavad-Gita, ja millaisiin tarkoituksiin ne sopivat.

IMG_20180217_090358
Yoga-sutrasta ja Bhagavad-Gitasta on saatavilla useita versioita. 

Yoga-sutrassa ja Bhagavad-Gitassa jooga on vakavasti otettava projekti ja elämäntapa, ei harrastus jolle suodaan aikaa silloin kun itselle sopii. Kummassakin jooga on vastaus erääseen elämän suurimmista kysymyksistä: Miten saavuttaa sellainen onnellisuus, joka ei ole ohimenevää?

Yoga-sutra on ilmaisultaan minimalistinen. Ollakseen ymmärrettävä se vaatii kommentaarin. Bhagavad-Gita on ilmaisultaan runollinen ja helpommin lähestyttävä. Myös Bhagavad-Gitasta on saatavilla kommentoituja versioita, jotka syventävät tekstin sisältöä, mutta toisin kuin Yoga-sutra, teksti toimii hyvin myös ilman kommentaaria.

Elämä tuo väistämättä mukanaan kärsimystä. Kärismystä voi paeta aistinautintoihin, mutta ne ovat lyhytaikainen ratkaisu. Joogan tarjoama ratkaisu on sen sijaan kestävä.  Yoga-sutra ja Bhagavad-Gita antavat hieman erilaiset, joskaan ei yhteensopimattomat vastaukset tähän kysymykseen.

Yoga-sutra ja keskittyneisyyden vaaliminen

Yoga-sutra on kuin kartta joogapolulla luovimiseen. Yoga-sutrassa  joogalla tarkoitetaan syvää keskittyneisyyden tilaa jossa mielen sisältöjen jatkuva vaihtelu lakkaa (YS 1.2). Tällöin saavutetaan kaikesta aineellisesta ja samalla kaikenlaisista tyytymättömyyden aiheista vapaa puhtaan tietoisuuden tila (YS 1.3). Kun tämä tila on pysyvä, ei kärsimys ole enää mahdollista.

Yoga-sutran viitoittama tie tähän päämäärään kulkee meditaation kautta. Keskittymistä edistää astangajoogan eli joogan kahdeksan osan seuraaminen. Näitä osia ovat suhdetta ulkomaailmaan määritävät yamat eli kiellot, suhdetta itseen määrittävät niyamat eli määräykset, asana eli asento (tarkoittaen ensisijaisesti keskittymisharjoituksiin soveltuvia istuma-asentoja mutta myös kehoa niihin valmistavia liikkuvuutta ja voimaa lisääviä asentoja) pranayama eli hengityksen hallinta, pratyahara eli aistien hallinta sekä kolme yhä syvenevän keskittymisen tasoa, dharana, dhyana ja samadhi.

crab-647797_1920
Yoga-sutran jooga sopii erakoille.

Jotta olosuhteet intensiiviselle keskittymiskyvyn harjoittamiselle olisivat mahdollisimman otolliset, on hyvä olla mahdollisimman vapaa aineellisista sitoumuksista kuten esimerkiksi työstä tai perheestä. Yoga-sutran ohjeistama harjoitus sopii siis parhaiten erakko-olosuhteisiin. Tämä on hyvä pitää mielessä kun lukee Yoga-sutraa. Kaikki sen sisältämät ohjeet eivät ole tarkoituksenmukaisia meille, joilla tällaisia sitoumuksia on.

 

Bhagavad-Gita ja ruuhkavuosijooga

Sen sijaan Bhagavad-Gita tuo joogan arjen keskelle. Bhagavad-Gita mainitsee Yoga-sutran mukaisen dhyanajoogan eli meditaatioon keskittyvän joogan yhtenä mahdollisena tienä joogan päämäärän saavuttamiseksi, muttei ainoana. Bhagavad-Gita esittelee myös filosofiseen pohdiskeluun perustuvan jnanajoogan tien.

Pääpaino Bhagavad-Gitassa on karma- ja bhaktijoogassa – erityisesti jälkimmäisessä. Bhagavad-Gita vastaa kysymykseen, miten ikävätkin velvollisuudet voidaan valjastaa joogan käyttöön. Näin parhaimmillaan kaikesta toiminnasta tulee askelmia joogan polulla. Siinä missä Yoga-sutran jooga on monilta osin mahdotonta ruuhkavuosiarjen keskellä, Bhagavad-Gitan näkökulmasta arjen kiireet eivät ole mikään ongelma joogassa.

Karmajooga on tuloshakuisuudesta vapaata toimintaa. Voimme tehdä vain parhaamme, mutta lopputulos ei lopulta ole meidän käsissämme. Siispä sitä on turha ottaa harteilleen. Tätä on karmasta – muttei vastuusta – vapaa toiminta. Kun en ole kiintynyt tekojeni lopputulokseen, ne eivät hetkauta mielenrauhaani.

Bhaktijooga on taas antaumuksen joogaa. Siinä missä karmajoogassa toiminnan tuloksista luovutaan, bhaktissa toiminta nähdään Jumalan palvelemisena. Meissä lukuisten ehdollistuminen myötä lujasti istuva tapa nähdä itsemme maailman keskipisteenä ja muu maailma vapaasti käytettävissämme olevana resurssina käännetään päälaelleen.

murudeshwar-172586_1920
Bhagavad-Gita on osa valtavaa Mahabharata-eeposta. Bhagavad-Gita sisältää Krishnan ja Arjunan vuoropuhelun ennen Kurun taistelua.

Bhaktiharjoituksen myötä alankin nähdä itseni pienenpienenä osana suurempaa kokonaisuutta, ja sen sijaan että maailma olisi täällä mahdollistaakseen minulle aistinautintoja, onkin niin päin että minä olen täällä – lukuisten muiden tietoisten olentojen ohella – palvellakseni minun käsityskykyni ylittävää kokonaisuutta.

Perspektiivinmuutos on niin radikaali että se vaatii mielen totuttamista. Yksi bhaktin keinoista tähän on mantrameditaatio. Mantrat puhdistavat mieltä itsekkäistä ehdollistumista ja auttavat muistamaan bhaktin näkökulman omassa toiminnassa ensin ainakin joskus, harjoituksen myötä yhä useammin.

Syvin rauha ja ilo

Vaikka Bhagavad-gitan viesti näyttäytyy erilaisena kuin Yoga-sutran, tekstit ovat ennemminkin toisiaan täydentäviä kuin toisilleen vaihtoehtoisia. Yoga-sutran yamat ja niyamat ovat hyvä tarkistuslista siihen, kuljettaako harjoitus oikeaan suuntaan, eikä Yoga-sutran mielen toiminnan ja sen pysäyttämisen tekniikan tuntemuksesta ole bhaktin tiellä haittaa.

sunset-3146686_1920

Kuten edellä kävi ilmi, bhakti ei ole ainut Bhagavad-Gitassa esitelty joogan tie – joskin se nostetaan siinä jalustalle. Myös Yoga-sutra tarjoaa astangajoogan ohella muita vaihtoehtoja joogan päämäärän saavuttamiseksi. Yksi niistä on niyamoista viimeinen, Ishvara pranidhana eli bhakti.

Siinä missä Yoga-sutran joogan päätepiste tuo vapauden kärsimyksestä, bhakti lisää siihen vielä ilon. Kun mieli on puhdistunut itsekkäistä ehdollistumista, oma todellinen asema kokonaisuuden palvelijana on ilmiselvä. Kärsimys juontuu siitä, että itseltä puuttuu jotakin. Kun saa joka hetki toteuttaa syvintä kutsumustaan, mitään olennaista ei enää puutu. Tällöin joka hetki on ilontäyteinen. Tällainen ilo on monin verroin syvempää iloa kuin aistillisesta mielihyvästä kumpuava ilo.

Bhakti on kiistatta uskonnollista joogaa, mutta mitä uskonnollisuus joogan kontekstissa oikein tarkoittaa? Näkökulman tähän kysymykseen voit lukea täältä.

Milloin jooga toimii? Osa 1: Miksi joogata?

Tässä juttusarjassa tarkastelen, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon, jotta saisi joogasta parhaan mahdollisen hyödyn. Juttusarja perustuu Helsingin joogafestivaaleilla pitämääni luentoon. Sarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan motivaatiota tehdä joogaharjoitusta.

img_20161116_162543Joogan pariin hakeudutaan yleensä siksi, että halutaan jonkinlainen myönteinen muutos nykytilaan. Harvempi hakeutuu joogatunnille, jotta nykytila huonontuisi. Jos taas kaikki sattuu olemaan juuri täydellisesti, joogan avulla voidaan ylläpitää tätä tilaa.

Tämä myönteinen muutos voi tarkoittaa esimerkiksi parantunutta liikkuvuutta, lisääntynyttä voimaa, parempaa terveyttä, runsaampaa mielenrauhaa tai energiaa. Jollekin joogalla on henkiset päämäärät.

Osa joogan vaikutuksista ilmenee välittömästi: Olo yhden asanan tai harjoituskerran jälkeen on erilainen kuin ennen sitä. Toiset vaikutukset taas ilmenevät pidemmän ajan kuluessa. Esimerkiksi liikkuvuus ei parane hetkessä vaan se vie aikaa. Sitäkin enemmän aikaa vaaditaan, jos halutaan joogan avulla kitkeä haitallisia toimintatapoja pysyvästi.

Joogafilosofinen näkökulma

Yoga-sutrassa joogan päämääränä pidetään kaivalyaa, tilaa jossa mielen toimintaa vaimentavien harjoitteiden avulla purusha, yksilöllinen tietoisuus, eroaa lopullisesti prakritin eli luonnon vallasta. Tällöin vapaudutaan myös jälleensyntymien ketjusta.

Jooga sanana viittaa kuitenkin enemmän yhdistämiseen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi hengityksen ja liikkeen tietoista yhdistämistä, jolloin voi hyvässä tapauksessa saavuttaa kokemuksen tietoisesta läsnäolosta – mikä puolestaan tuo usein mukanaan kaivalyan polulla olennaisen mielen toiminnan hiljenemisen.

gull-1635683_1920Jooga voidaan ymmärtää myös esteiden poistamisena vapauden tieltä. Tämä ei
tarkoita, että joogan avulla saisimme valtuutuksen toimia miten mielimme. Mielivaltaisuus, välittömien ärsykkeiden pohjalta toimiminen on kaikkea muuta kuin vapaata. Se on täysin ennalta määritettyä ja oman kontrollin ulottumattomissa.

Todellinen vapaus on vapautta sisäisistä rajoitteista, vapautta toimia viisaasti ja ennen kaikkea kykyä nähdä viisas toimintatapa. Joogalla ei siis niinkään tavoitella jotakin lisää itselle, vaan ennemminkin sen avulla hankkiudutaan eroon siitä mikä estää omaa luontoa kukoistamasta, mikä estää meitä näkemästä asiat selkeästi ja toimimasta oikein. Asanaharjoituksessa tämä tarkoittaa kaiken sen poistamista, mikä estää asettumasta asanoihin. Kyse voi olla lihaskiristyksistä tai kehoon säilötyistä rajoittavista käsityksistä.

Toimiiko jooga aina?

Kuulostaa ehkä itsestään selvältä, että joogaharjoitusta tehdään hyvien vaikutusten yoga-1989598_1280toivossa. Väitän kuitenkin, että läheskään aina asia ei mene näin suoraviivaisesti. Jooga ei saa aina voimaan paremmin. Olo asanan jälkeen voi olla kivulloinen, harjoituksen jälkeen äreä. Pitkän ja säntillisen harjoituksen jälkeen elämä voi olla yhtä kurjaa kuin aikaisemminkin.

Itse olen aikonani tahkonnut astangajoogaa hampaat irvessä odotellen, koska joogan luvatut hyvät vaikutukset alkavat ilmentyä. Mitään ei tapahtunut vaikka kuinka runnoin kehoani suurella tahdonvoimalla, ja ihmettelin miten takareidet ovat kroonisesti kireät ja arat vaikka kuinka venyttelin. Elämäkin pysyi yhtä työläänä kuin ennen joogaa. Vähitellen motivaatio joogan jatkamiseen hupeni herätäkseen muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen taas uudestaan.

Ei ole siis itsestään selvää että mikä tahansa jooga toisi mukanaan hyviä vaikutuksia. Mistä tämä johtuu? Artikkelisarjan seuraavassa osassa tarkastellaan syvemmin kahta tapausta, joissa jooga ei toimi, minkä jälkeen aletaan pohtia syitä siihen, miten sen voisi saada toimimaan.

img_20170225_153631
Luento Helsingin joogafestivaaleilla 2017

Dharana, dhyana ja samadhi – joogalla kohti sisäistä rauhaa

Ajatus siitä, että joogan avulla voisi saavuttaa sisäisen rauhan, houkuttelee monia harjoituksen pariin. Ei ole mahdollista päättää pysäyttää mielen toimintaa, mutta mieltä voi houkutella kohti yhä rauhallisempaa tilaa harjoittelemalla keskittymistä.

meditation-859300_1280
Joogan avulla voi saada näkökulmaa mieltä vaivaaviin itsekriittisiin ajatuksiin.

Yoga-sutrassa joogan päämääränä pidetään mielen toimintojen pysäyttämistä. Nykyjoogillekaan tämä suunta ei välttämättä ole kovin vieras. Jo ensimmäisellä joogakerralla voi saavuttaa kokemuksen siitä, miten mieli on harjoituksen jälkeen tyynempi kuin sitä ennen, ja on ikään kuin enemmän läsnä omassa kehossaan, omassa elämässään ja tässä hetkessä.

Jumpasta tai muusta kuntoilusta jooga (ymmärrettynä asanaharjoitteluna) eroaakin juuri siinä, että harjoituksessa mieli on vähintään yhtä tärkeässä osassa kuin kehokin. Parhaimmillaan harjoitus johdattaa syvemmän itsetutkiskelun äärelle ja tehdä näkyväksi haitallisia toimintamalleja, joita tämän tiedostamisen jälkeen voi alkaa purkaa ja edetä näin kohti eheämpää elämää.

Useimmiten huomio on hyvin hajaantunut ja helposti harhautettavissa. Mieli seuraa voimakkainta ärsykettä, ja keksii monenlaista viihdykettä välttyäkseen yksitoikkoisuudelta tai vaikeilta asioilta. Huomion harhautuminen tapahtuu vieläpä pääsääntöisesti täysin tiedostamatta. Joogassa huomio tuodaan mielen automaattisiin toimintoihin tehden näin tiedostamattomasta tietoista. Vasta silloin todellinen muutos on mahdollinen.

Dharana

Jotta tämä onnistuisi, pitää aivan ensimmäisenä tuoda tietoisesti huomio siihen mitä on tekemässä. Täytyy siis keskittyä. Yoga-sutrassa keskittymiseen viitataan termillä dharana. Dharana on aktiivista huomion kohdistamista. Se ei edellytä tämän suurempaa mielen hallintaa. Riittää, että kerta toisensa jälkeen palauttaa muualle karanneen huomionsa keskittymisen kohteeseen.

img_20170110_100231_01
Meditaatiotyyny on vain yksi mahdollinen paikka dharanan harjoittamiseen.

Dharanaa voi harjoittaa missä tahansa, vaikkapa töitä tehdessään, ystävänsä kanssa
keskustellessaan tai juoksulenkillä. Muodollisempaa
dharanan harjoittaminen on meditaatiotyynyllä. Vaikka dharanan kohde voi olla aivan mikä tahansa, on viisasta valita keskittymisharjoitukselle kohde jolla on suotuisa vaikutus mieleen.

Joogamatolla dharanaa voi harjoittaa tuomalla huomion hengitykseen ja liikkeeseen. Välillä mieli todennäköisesti seikkailee täysin muissa asioissa tai esittää erilaisia kannanottoja, mutta tästä on aina mahdollista palata takaisin hengityksen ja liikkeen pariin.

Dhyana ja samadhi

Joskus saattaa käydä niin onnekkaasti, että mieli ei enää lähdekään harhailemaan muualle vaan pysyy vaivatta yhdessä kohteessa. Tällöin dharana on syventynyt dhyanaksi. Mielen aaltoilu on hidastunut, ja olo on usein hyvin miellyttävä.

Dhyana-tilatkin ovat varmasti monelle tuttuja. Nykyään puhutaan flow-tiloista kun viitataan itseään ylläpitävän keskittyneisyyden tilaan, jossa työskentely on vaivatonta. Ei enää tarvitse miettiä, miten etenee. Dharanan työläys on muuttunut vakaaksi virraksi, joka vie eteenpäin.

Dhyanaa ei voi samaan tapaan harjoittaa kuin dharanaa. Dhyanalle voi vain antaa tilaisuuksia tulla esiin. Tietoinen läsnäolo, itsekriittisyydestä ja arvostelemisesta irti päästäminen avaa oven dhyanalle missä tahansa askareessa.

wave-499476_1280Dhyanassa mieli ei kuitenkaan ole täysin hiljainen vaan jatkaa aaltoilua. Myös jonkinlainen käsitys omasta itsestä toimivana, kohteesta erillisenä subjektina häilyy vielä taustalla. Joskus voi käydä niinkin, että myös tämä kaksinaisuus alkaa laantua keskittyneisyyden syventyessä entisestään.

Kun kokemus tai käsitys omasta itsestä on hälvennyt a jäljellä on enää kohde, puhutaan samadhitilasta. Koska samadhiin kuuluu oman itsen unohtaminen, se ei varsinaisesti ole kivaa fiilistelyä vaikka sitä usein luonnehditaankin viittaamalla autuuteen ja syvään rauhaan, kokemukseen yhteydestä ja aistien terästymiseen.

Samadhi ei ole yksi ainut tarkkarajainen tila vaan se sisältää useita eri asteita. Siinä missä samadhin alimmilla tasoilla voidaan vielä sanoa, että keskittyneisyydellä on jokin kohde tai sisältö, syvemmässä samadhissa myös tällainen mielen sisältö tyyntyy. Lopulta jäljelle jää pelkkä puhdas tietoisuus.

Irti päästäen ja luottaen

Kaikilla on varmasti kokemusta jopa samadhitiloista. Oletko koskaan unohtunut ihailemaan kaunista maisemaa niin, että jopa käsitys ajan kulusta katoaa? Joogasta tällaisissa satunnaisissa samadhitiloissa kuitenkaan ei ole kyse. Joogasta on kyse vain silloin, kun tila on saavutettu tietoisella harjoituksella.

Tämä projekti harvoin etenee kauniin lineaarisesti vilkkaasta mielestä kohti vähitellen laantuvia mielen tyrskyjä. Harjoitus on joka kerta erilainen. Jos joskus onnistuu saavuttamaan syvän rauhan kokemuksen harjoituksessa, siitäkin tulee päästää irti. Se ei kerro välttämättä yhtään mitään siitä, millainen seuraava harjoitus tulee olemaan.

img_20161115_072435
Harjoituksen pariin kannattaa palata myös huonoina päivinä.

Itseään ei pidä moittia, vaikka dhyana ja varsinkin samadhi loistaisivat poissaolollaan. Joogassa ei varsinaisesti ole kuitenkaan kyse siitä, että pääsisi johonkin tietynlaiseen tilaan. Säännöllinen ja vilpitön  harjoitus on tärkeää myös silloin, kun sen tekee rauhattomin mielin. Säännöllinen harjoitus pitää yllä henkistä polkua, pitää oven auki läsnäololle ja mullistavalle sisäiselle muutokselle. Matkan varrella koetut häivähdykset kirkkaasta tietoisuudesta valavat luottamusta siihen, että suunta on oikea.

 

Toiminnan jooga, osa 3. Ishvara pranidhana

Ishvara pranidhana tarkoittaa Jumallalle omistautumista. Se on viimeinen toiminnan joogan eli kriyajoogan kolmesta osasta. Siinä on viime kädessä kyse siitä, ketä palvelee: itseään vai jotain sellaista mistä itse on vain pieni osa. Mutta millaisesta Jumalasta tässä oikein puhutaan, ja täytyykö joogaa vakavissaan harjoittavan sittenkin niellä ajatus Jumalan olemassaolosta?

sunset-585334_1280

Ishvara pranidhana tarkoittaa Jumalalle omistautumista. Se tuo toimintaan laajemman näkökulman: minkä vuoksi toimin? Mihin tarkoituksiin valjastan tapaksen, itsekurin? Mihin suhteutan svadhyayan, henkisen opiskelun tai itsetutkiskelun kautta saavuttamani käsitykset paikastani maailmassa?

Uskonnollisesti suuntautuneelle joogille tämä suurempi kokonaisuus on luontevasti Jumala – ja jälleen on syytä pitää mielessä, ettei Yoga-sutra määrittele, minkälaisista dogmeista käsin Jumalaa tulisi lähestyä. Jos ajatus Jumalasta tuntuu vieraalta, voi miettiä, mitä kunnioittaa syvimmin, ja tarkastella ishvara pranidhanaa sen kautta.

Ishvara pranidhana on joogan osista voimallisin. Sen sanotaan yksin riittävän joogan päämäärän saavuttamiseen (mutta se ei valtuuta sivuuttamaan muita joogan osia). Kun alkaa yhä enemmän nähdä itsensä suuremman kokonaisuuden osana eikä sen keskipisteenä, kiintymys kaikkeen aineelliseen, muuttuvaiseen ja ohimenevään vähenee.

Itsekeskeisyys kärsimyksen lähteenä

Tarkastellaanpa ishvara pranidhanan vastaista toimintaa. Se voi tuntua houkuttelevalta, sillä siinä maailmankaikkeuden keskuksena nähdään oma itse. Maailma ja muut ihmiset ovat täällä palvelemassa juuri minua, ja mitä enemmän kontrollia ja vaikutusvaltaa minulla on, sitä enemmän hyödyn, sitä varmistetumpi oma selustani on.

me-1767687_1280
Pelkkä oman edun ajaminen harvoin tuo kestävää onnellisuutta.

Tällainen egosta kumpuava näkökulma heijastaa pohjimmiltaan epäluottamusta ja pelkoa: Jos en itse pidä huolta siitä että minulla on kaikki mitä haluan ja varmuuden vuoksi vähän enemmänkin, putoan tyhjän päälle. Itseriittoisuuden kompastuskivenä on jatkuva varuillaanolo. Hetkeksikään ei voi hellittää.

Ihmissuhteissa tämä voi näkyä vaikkapa omistushaluna ja määräilevyytenä. Koska olen pohjimmiltani epävarma sen suhteen, riitänkö sellaisena kuin olen, minun pitää kynsin hampain pitää kiinni ympärilläni olevista ihmisistä ja varmistaa, että he toimivat niin kuin haluan. Tilaa ei voi antaa, koska siinä on vaarana, että jään yksin.

Joogamatolla egokeskeisen harjoituksen hedelmänä voi olla esimerkiksi tiukan kehonhallinnan kautta saavutettu ihailu. Se voi olla palkitsevaa, mutta se voi myös muodostua vankilaksi, jos oma arvo on sidottu siihen. Ennen kaikkea se estää avautumasta joogan syvemmälle, hoitavalle yhteydelle, mikä edellyttää ennen kaikkea irti päästämistä ja oman itsensä rehellistä ja pyyteetöntä kohtaamista.

Laajemman kokonaisuuden näkeminen rauhan lähteenä

img_20161119_115243
Ishvara pranidhana on laajemman näkökulman ottamista.

Muutetaanpa sitten hieman näkökulmaa ottamalla ishvara pranidhana johtolangaksi. Enää minä en ole se jota varten maailma on olemassa, en edes omissa kuvitelmissani. Kaikkea toimintaa määrittäneen mantran ”minä haluan” tilalle tulee ”minä palvelen.”

Tämä ei tarkoita että täytyisi unohtaa itsensä kokonaan ja elää askeettisessa kieltäymyksessä aina uhrautuen muiden etua kaikessa miettien. Halusimme tai emme olemme henkistyneinäkin ihmisiä joilla on tietyt perustarpeet, ja jos niistä ei huolehdita, uuvumme. Ja kun uupuu, ei jaksa olla hyödyksi kenellekään.

Ishvara pranidhana tuo elämään syvemmän merkityksen. Kun näkee itsensä osana jotain suurempaa ja itsensä palvelemassa tätä kokonaisuutta, kumpuaa toiminta viisaudesta, ei pelosta. Tällöin toiminnan hedelmiä ei haalita itselle niin paljon kuin mahdollista, ja tuloshakuisesta toimijasta tulee kokonaisuuden palvelija. Vähitellen tätä tietä kulkemalla voi saavuttaa syvän rauhan.

Joogamatolla ishvara pranidhanaa voi harjoittaa miettimällä sankalpat kohdilleen. Egokeskeisessä joogassa tavoiteltiin ensisijaisesti näyttävyyttä, hyväksyntää, ja ihailua. Ishvara pranidhana harjoituksessa on sitä, että hakee harjoituksesta kehoon ja mieleen herkkyyttä,  tarkkuutta ja voimaa, jotta jaksaa hoitaa omat velvollisuutensa parhaalla mahdollisella tavalla.

Takertuneisuus toiminnan menestyksellisyyteen vähenee kun ei alunperinkään ole hakemassa itselleen mitään. Vaikka miten yrittäisi hallita maailmaa, törmää tämän tästä omaan rajallisuuteensa:  loppujen lopuksi toiminnan seuraukset eivät juurikaan ole omissa käsissämme. Voimme tehdä vain parhaamme, sen jälkeen täytyy päästää irti ja luottaa. Tätä on ishvara pranidhana.

”Act as if you trust God” – tuntematon

Toiminnan jooga, osa 2: svadhyaya

Toiminnan jooga eli kriyajooga on yksi joogan tarjoama polku saada mieli keskittyneeksi. Toiminnan joogassa on kolme osaa: tapas eli itsekuri, svadhyaya eli pyhä lukeminen tai itsetutkiskelu ja ishvarapranidhana eli Jumalalle omistautuminen. Kriyajoogaa tarkastelevan juttusarjan toisessa osassa tarkastellaan svadhyayaa.

Svadhyaya on tapaksen ohella yksi kriyajoogan eli toiminnanjoogan kolmesta osasta. Sva viittaa ’minuun’ tai ’itseen’, adhyaya taas ’tutkimiseen’ tai ’lukemiseen’. Sananmukaisesti svadhyaya tarkoittaa siis ’omaa lukemista’ (Broo 2010, 90), mutta luontevampi käännös sille on ’pyhä lukeminen’ (Broo 2010) tai ’henkinen opiskelu’ (Kontala 2015). Toisinaan svadhyaya on suomennettu myös itsetutkiskeluksi.

books-1850645_640Svadhyayan ytimessä on tapaksen, itsekurin harjoittamisen suuntaaminen mielekkääseen ja kestävään suuntaan. Koska oma näkökulmamme on aina rajallinen, kokeneempien opastus on tässä kullanarvoista. Korkeimman ja puhtaimman opastuksen ajatellaan löytyvän pyhistä kirjoituksista.

Svadhyayan toinen ulottuvuus on mantrojen, esimerkiksi om-tavun toistamisessa, japassa. Mantrojen ajatellaan avaavan samanlaisen yhteyden korkeampaan totuuteen kuin pyhien tekstien opiskelunkin. Svadhyayan tästä puolesta kiinnostuneille suosittelen lämpimästi tutustumista Janne Kontalan Joogan sydän -teokseen.

Svadhyaya ja uskonnollisuus?

Pyhyys ja henkisyys nousevat vahvasti esiin edellä esitetyissä svadhyayan merkityksissä. Onko nyt niin että jooga ei olekaan uskonnollisesti neutraalia, vaan joogan salaisena ohjelmana on saada houkuteltua ihmisiä uskonnon pariin, mahdollisesti vielä sellaisen, joka on peräisin vieraasta kulttuurista?

Puretaan tämä uhkakuva heti alkuunsa. Yoga-sutra ei määrää niitä pyhiä kirjoituksia, joita joogan polkua tallustelevan tulisi ehdottomasti tukeutua, eikä Yoga-sutra myöskään määrittele, mitkä kirjoitukset taas johtavat polulta pois. Oikeaoppisuutta tärkeämpää on sydämen puhtaus, opitun tiedon määrää tärkeämpää taas se, miten opittu heijastuu omassa elämässä

Svadhyaya kiteytyy vilpittömään haluun saada yhteys siihen, mikä motivoi tekemään ihmisenä parhaansa. Jos toimii omien fiilistensä pohjalta, elämä on pitkälti ajautumista tilanteesta toiseen. Kun suhteuttaa itsensä johonkin suurempaan kokonaisuuteen, toiminta alkaa vaikuttaa eri tavalla mielekkäältä. Koska tämä ei ainakaan aluksi ole luontainen tapa toimia, itsekurille on käyttöä.

Svadhyayaa on myös sen pohtiminen, miksi suhtaudun asioihin niin kuin suhtaudun, miten toimintani vaikuttaa itseeni ja minun kauttani muihin. Onko kenties aihetta muutokseen? Tässä suhteessa svadhyayan suomentaminen itsetutkiskeluksi osuu maaliin.

Pyhät tekstit ovat koeteltuja oppaita elämän syvempiin kysymyksiin ja sellaisina hyviä taustoja oman toiminnan ja roolin tarkasteluun. Tämä ei estä myös muun syvemmällä tasolla puhuttelevan kirjallisuuden käyttämistä svadhyayan tarkoituksiin.

Svadhyaya joogamatolla tai meditaatiotyynyllä

img_20161117_175950Mantrojen toistaminen on yksi perinteinen tapa harjoittaa svadhyayaa. Niiden toistamisen uskotaan vievän lähemmäs korkeampia ominaisuuksia.

Svadhyayan harjoittaminen joogamatolla voi tarkoittaa esimerkiksi oman harjoitusmotivaation reflektoimista. Mikä on se mitä sydämeni kaipaa kaikkein eniten, ja missä suhteessa tekemäni harjoitus on siihen? Sankalpa on yksi väline svadhyayan tuomiseksi matolle.

Harjoituksen tuomaan hyvään oloon on miellyttävää jäädä. Se voi joskus kääntyä myös pakopaikaksi sellaisilta oman elämän sotkuilta, joita ei halua kohdata. Tämän suhteen on hyvä olla valppaana, ja hakea harjoitukselta valmiutta ja rohkeutta kohdata myös vaikeat asiat itsessään ja omassa elämässään.

Vain sillä tavoin on mahdollista päästä eteenpäin, löytää vapaus ja rauha omasta sydämestään siirtämättä vastuuta ulkoisille olosuhteille. Tämä sama vaikutus on usein myös pyhien tekstien lukemisella.

Kirjallisuutta:

Broo, Måns. Joogan filosofia. Gaudeamus 2010.

Gates, Rolf ja Kenison, Katrina. Meditations from the Mat. Daily Reflections on the Path of Yoga. Anchor Books 2002.

Kontala, Janne. Joogan sydän. Kohti sisäistä harjoitusta. Basam Books 2015.

Toiminnan jooga, osa 1: tapas

Toiminnan jooga eli kriyajooga on yksi joogan tarjoama polku saada mieli keskittyneeksi. Toiminnan joogassa on kolme osaa: tapas eli itsekuri, svadhyaya eli pyhä lukeminen tai itsetutkiskelu ja ishvarapranidhana eli Jumalalle omistautuminen. Kriyajoogaa tarkastelevan juttusarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan, mitä tapas on.

Yoga-sutran toisessa luvussa Patanjali kertoo, millaisella harjoituksella mieli saadaan keskittyneeksi. Painopiste on siis toiminnan joogassa. Toiminnan joogan kolme osaa ovat myös määräyksiä eli niyamoja, joista muodostuu toinen joogan kahdeksasta osasta. Näiden lisäksi niyamoihin kuuluu sauca eli puhtaus ja santosha eli tyytyväisyys.

Sanana tapas viittaa tuleen, joka polttaa pois epäpuhtauksia. Tapasta tarvitaan, jotta keho ja mieli puhdistuisivat kaikesta siitä, mikä estää niiden täysipainoisen toiminnan. Tapas siis pitää kehon ja mielen toimivana ja terveenä!

Tapas – palava mutta kurinalainen into

img_20161120_153256
Tapas on päättäväistä pysymistä valitsemallaan tiellä.

Emme pysy terveinä ja ajattelultamme selkeinä automaattisesti vaan tarvitsemme näiden ominaisuuksien ylläpitämiseksi päättäväistä harjoitusta, tahtoa ja itsekuria. Tapas auttaa nousemaan automaattisten toimintamallien ja välittömien aistinautintojen yläpuolelle ja tekemään viisaampia ja kauaskantoisempia valintoja.

Tällainen itsekuri on toki mahdollista pelkkänä mielen harjoitteena, haasteena itselle että pystynkö. Siinä ei ole kuitenkaan ole kyse sellaisesta itsensä piiskaamisesta jossa asenne omaa itseä kohtaan on kova ja armoton. Tarkoituksenmukaisinta tapas on silloin kun syy harjoittaa sitä on kirkkaana mielessä. Se on väline, ei päämäärä sinänsä.

Harjoituksen tekeminen silloin kun tarvitsee sitä eikä ole painavaa syytä olla tekemättä sitä edellyttää tapasta, kun taas tapas loistaa poissaolollaan silloin kun valitsee vaikkapa roikkua tarkoituksettomasti tietokoneella velvollisuutensa laiminlyöden tai syödä ajankulukseen vaikkei ole nälkä.

Mitä vakaammalla pohjalla motivaatio vaikkapa joogan polulla etenemiseen on, sitä paremmin harjoitukseen käytetty tapas auttaa eteenpäin. Syntyy itseään ruokkiva, positiivinen kehä: into tehdä harjoitusta kasvaa, kun huomaa etenevänsä. Into ei kuitenkaan pysy itsestään yllä. Tapas on sen säntillistä ylläpitämistä.

Tapas ja asanat

Vaikka tapas on yleispätevä periaate, monelle nykyjoogille on mielekästä tarkastella sitä myös suhteessa asanaharjoitukseen. Myös siinä on tärkeää tarkastella, mikä motivoi omaa harjoitusta.

Tapas ei välttämättä näy ulospäin siinä, miten hyvää tekninen asanoiden osaaminen on. Tapas ei ole asioiden tekemistä vaikeamman kautta vaan omiin tarpeisiin nähden oikeanlaisella tavalla. Tämä tapa voi joskus olla erilainen kuin mitä mieli haluaisi. Tapasta tarvitaan myös siihen, että pitäytyy tarvittaessa harjoituksessa, joka ei välttämättä ole ulkoisesti sellainen kuin haluaisi.

Ylisuorittajalle tapaksen käsite voi tuntua läheiseltä. Tapas ei kuitenkaan perustu aina

girl-lying-on-the-grass-1741487_1280
Joskus se, että malttaa pysähtyä, vaatii suurta itsekuria.

siihen, että enemmän olisi aina enemmän. Voimakkaammin tuntuva asana ei välttämättä ole tehokkaampi.

Suorituskeskeisessä harjoituksessa unohtuu helposti muut tärkeät periaatteet, ahimsa eli väkivallattomuus ja satya eli totuudellisuus: liian ankara harjoitus sotii itseään vastaan olemalla rakentavan sijaan vahingoittava.

Tapas ei näy ulospäin siinä, miten hyvää tekninen asanoiden osaaminen on. Tapas ei ole asioiden tekemistä vaikeamman kautta vaan omiin tarpeisiin nähden oikeanlaisella tavalla. Tämä tapa voi joskus olla erilainen kuin mitä mieli haluaisi.

Tapasta tarvitaan myös siihen, että pitäytyy tarvittaessa harjoituksessa, joka ei välttämättä ole ulkoisesti sellainen kuin haluaisi. Ennen kaikkea tapas on sitä, että kerta toisensa jälkeen palaa niiden joskus tylsiltäkin tuntuvien asioiden ääreen, joiden tietää pitkällä tähtäimellä ravitsevan sielua. Se on arjen velvollisuuksien täyttämistä mukisematta myös silloin, kun tekisi mieli laiskotella. Ja se on suorittamasta lakkaamista silloin kun tietää tarvitsevansa lepoa.

Joogan päämäärä

Joogaharjoitusta tehdään monesta syystä. Yksi haluaa lisää liikkuvuutta, toinen saa joogasta apua rauhoittumiseen. Mutta mikä olikaan klassisen joogan päämäärä, ja miten nykyjoogin tavoitteet suhteutuvat siihen?

Sattva – kirkas mieli, tasapainoinen olo

Usein joogaharjoituksen jälkeen keho tuntuu vetreältä ja mieli kirkkaalta. On kaikin puolin seesteinen ja hyvä olla. Tähän ei kuitenkaan vaadita asanoita, näin voi käydä myös muunkinlaisen sopivalla intensiteetillä suoritetun liikunnan jälkeen.

Monet käyvät joogatunneilla tai tekevät joogaharjoitusta kotona juuri siksi, että se saa voimaan paremmin. Joogaslangilla ilmaistuna mielessä vallitsee harjoituksen jälkeen sattvinen tila.

positive vibes
Sattvista kirkkauden tilaa luonnehtii tyytyväisyys, mutta lopulta tulisi päästää irti myös siitä.

Sattva tarkoittaa kirkkautta, ja se on yksi prakritin eli luonnon kolmesta laadusta eli gunasta.  Joogaharjoituksen yhtenä päämääränä on tasapainottaa kahta muuta gunaa, intohimoa (rajas) ja sakeutta (tamas) ja saavuttaa kirkas tila.

Sattvan vallitessa on kaikin puolin hyvä olla. Silloin on helppo nähdä asiat oikeissa mittasuhteissaan ja toimia viisaasti, vapaana itsekeskeisistä pyrkimyksistä.

Jo tästä on suunnattomasti hyötyä, ja usein tämä riittää. Sattvinen olotila on kuitenkin aineellinen olotila eikä sellaisenaan klassisen joogan päämäärä, vaikka tekeekin harjoituksen helpommaksi.

Samadhi

Samadhin tai syventymisen tilaa kuvataan mystiseksi, arkikokemuksen ylittäväksi tilaksi, jossa saavutetaan syviä oivalluksia todellisuuden luonteesta. Samadhi on viimeinen joogan kahdeksasta osasta, ja tästä voisi saada sen käsityksen, että joogan perimmäinen tavoite on vaipua samadhiin.

Neljä ensimmäistä joogan osaa – yamat eli rajoitukset, niyamat eli määräykset, asana eli asento ja pranayama eli hengityksenhallinta – muodostavat niin sanotun ulkoisen tien. Ne ovat asioita, joihin voi ryhtyä. Voi noudattaa moraalisääntöjä suhteessa toisiin ja itseemme, tehdä asanaharjoitusta ja hallita hengitystä.

Neljä viimeistä osaa – pratyahara eli aistien vetäminen pois tavanomaisista aistien kohteista, dharana eli keskittyminen, dhyana eli mietiskely ja lopulta samadhi – muodostavat taas sisäisen tien, jolle ulkoinen tie luo perustaa.

Kuten Bhagavad-Gitassa (6.34) sanotaan, mielen hallitseminen on yhtä vaikeaa kuin tuulen. Niinpä en voi itse vain päättää meneväni samadhiin. Sen sijaan voin harjoituksen avulla luoda samadhille otolliset olosuhteet.

Kuitenkaan samadhi ei ole joogan päämäärä. Samadhi ei edes ole yksi tila, vaan siinäkin on useita tasoja sen mukaan, miten hienojakoista syventyminen on. Jokaisella varmasti on kokemuksia vitarka-samapattista, samadhin ensimmäisestä tasosta, jossa uppoutuneisuuden kohde, esimerkiksi käsillä oleva tehtävä tai kaunis maisema, valtaa mielen kokonaan.

Kaivalya

Patanjali
Patanjalin patsas. Klassinen jooga perustuu Patanjalin kirjoittamaan Yoga-sutraan (n. 350 jaa.)

Klassisen joogan päämääränä on kaivalya eli erillisyys; purushan lopullinen vapautuminen prakritista: ”Silloin näkijä lepää omassa olemuksessaan” (YS 1.3).

Klassisessa joogassa ei varsinaisesti etsitä minkäänlaisia kokemuksia. Joogan lopullinen päämäärä on kokemuksen ulkopuolella ja sellaisena tila, jota ei varsinaisesti voi kuvata. Se on tila, josta ei ole enää paluuta takaisin arkitietoisuuden piiriin. Maailmassa toimiminen voi jatkua, mutta kaivalyan saavuttaneet ihmiset eivät enää ole maailman vaikutuksen alaisia.

Tähän lopulliseen erillisyyteen päästään terävöittämällä erottelukykyä. Harjoituksessa opetellaan olemaan identifioitumatta omaan mieleensä tai sen toimintoihin, siis prakritin hienojakoisimpiinkin muotoihin.

Klassisen joogan päämäärä tänään

Klassisen joogan tie johtaa hyvinkin radikaalisti pois maailmasta. Klassista joogaa voi hyvin harjoittaa maailmasta irrallaan, mutta onko siinä mitään mieltä? Eikö olisi hyödyllisempää keskittyä siihen, että tulee hoidettua asiansa mallikkaasti täällä? Uskaltaako joogatunneilla käydäkään jos vaikka tulee irtauduttua totaalisesti aineen vallasta?

Arvaukseni on, että kaivalyan saavuttaminen on harvan nykyjoogin ensisijainen syy tehdä harjoitusta. Tie kaivalyaan on mitä antaumuksellisimmallakin harjoituksella pitkä, eikä edes ole takuita siitä, että yksi elinikä riittäisi sen saavuttamiseen.

Kuitenkin kaivalyaa kohti kulkevan polun varrella saattaa saada välähdyksiä samadhista. Mielen kirkkaus on merkki oikeasta suunnasta, ja usein se riittääkin. Kaivalyaa realistisempi mutta silti klassisen joogan mukainen tavoite joogaharjoitukselle on kehon ja mielen tasapainottaminen terveyttä ja mielenhallintaa edistävillä harjoitteilla.

Modernin joogan isänä pidetyn Sri Tirumalai Krishnamacharyan (1888 – 1989) poika T.K.V. Desikachar (1938 -) lähestyy joogaa varsin käytännönläheisesti. Hänen mukaansa ”[j]oogan lopullinen päämäärä on nähdä asiat aina oikein, jolloin ei koskaan toimi niin, että tekoja tarvitsisi jälkeenpäin katua” (Desikachar 1995, 118).

Vaikka näin muotoiltuna joogan päämäärä ei tunnu yhtä kaukaiselta kuin totaalinen vapautuminen prakritista, vain harva kykenee jatkuvasti sellaiseen toimintaan, jota voi jälkikäteen tarkastella ilman soimaavia ajatuksia siitä, miten olisi voinut tälläkin kertaa toimia viisaammin. Tämä on tavoite jota kohden voi suunnata, ja jo se on varsin hyvä saavutus, ettei tule tämän tästä mokailtua.

Ja aivan yhtä hyvin joogatunneilta voi hakea vain hyvää fiilistä, parempaa kehon hallintaa, helpotusta kolotuksiin tai vaikkapa hengähdystaukoa kiireen keskellä. Eikä näin tehdessään tule vahingossa ja tiedostamattaan sitoutuneeksi ajatusmaailmaan, joka ei tunnu omalta.

kirjat

Kirjallisuutta:

Broo, Måns (suom. & toim.). 2010. Joogan filosofia. Gaudeamus.

Bryant, Edwin. 2009. The Yoga Sutras of Patañjali. North Point Press.

Desikachar, T.K.V. 1995. The Heart of Yoga. Developing a Personal Practice. Inner Traditions International.

Feuerstein, Georg. 1998/2008. The Yoga Tradition. Ist History, Literatur, Philosophy and Practice. Hohm Press.

 

Viiden minuutin joogatauon vaikutus

Joogatuokion ei tarvitse olla pitkä vaikuttaakseen. Pidin lyhyitä joogataukoja Totuus ja tolkku -filosofiakerhon hyvinvointiworkshopissa. Minkälainen vaikutus tauoilla oli? Kokeile myös itse!

egoHyvinvointiworkshopin  joogarastin tavoitteena oli osoittaa, mitä Patañjalin ajatus joogasta mielen toimintojen pysäyttämisestä tarkoittaa, ja miten joogaharjoituksessa opetellaan olemaan samastumatta mielen liikkeisiin.

Hengitys on tehokas apuväline yleisvireeseen vaikuttamisessa. Tiheä, pinnallinen hengitys tekee olosta rauhattoman kun taas syvä ja hidas hengitys rauhoittaa. Teimme rastilla reilun viiden minuutin mittaisen harjoituksen, jonka jälkeen halukkaat saivat kirjoittaa paperille, minkälaisen muutoksen harjoitus oli heissä saanut aikaan.

Seuraavan joogatauon voit pitää koska tahansa ja missä tahansa. Hengitykseen voit keskittyä juuri sinulle sopivan ajan. Jos mahdollista, hengitä nenän kautta sisään ja ulos.

Lyhyen joogatauon kulku:

Harjoituksen aloitus

  • Hae seisten tai istuen hyvä asento, jossa saat vaivatta pidettyä selän suorana. Jos istut, jalkapohjien olisi hyvä olla tukevasti alustalla.
  • Sulje silmät. Tuo huomio kehosi tuntemuksiin, yleisvireeseesi, mielesi liikehdintään ja hengitykseen.

Rauhoittava hengitysharjoitus

  • Tuo toinen käsi vatsalle. Kun hengität sisään, anna vatsan pullistua. Ajattele, että sisäänhengitys täyttää keuhkojesi alaosat viimeisintä sopukkaa myöten. Jatka näin muutaman hengityksen ajan.
  • Tuo kädet kainaloiden alle kylkiin. Kun hengität sisään, anna kylkien laajeta ulospäin ja kätesi erkaantua toisistaan. Ajattele, että sisäänhengitys täyttää keukojesi keskiosat ja kyljet viimeisintä sopukkaa myöten. Voit suunnata hengitystä samalla myös selän alueelle keuhkojen takaosaan. Jatka näin muutaman hengityksen ajan.
  • Tuo toinen käsi rintakehälle. Kun hengität sisään, anna rintakehän kohota. Ajattele, että sisäänhengitys täyttää keuhkojesi yläosan viimeisintä sopukkaa myöten. Jatka näin muutaman hengityksen ajan.
  • Tuo kädet hyvään asentoon joko vartalon vierelle jos seisot tai reisien tai polvien päälle jos istut.  Yhdistä nämä kolme vaihetta: Kun hengität sisään, täytä ensin keuhkojen alaosa antaen vatsan pullistua, sitten keuhkojen keskiosa antaen kylkien laajentua ja lopuksi keuhkojen yläosa antaen rintakehän nousta. Uloshengitys samassa järjestyksessä. Jatka näin puolesta minuutista viiteen minuuttiin.

Jos haluat, voit jatkaa vielä tilan tekemistä hengitykselle lempein liikkein:

  • Selkärangan sivutaivutus: Tuo vasen käsi lantiolle. Sisäänhengityksellä nosta oikea käsi ylös, uloshengityksellä taivu vasemmalle. Pidä oikea istuinkyhmy tai jalka tiiviisti alustalla. Suuntaa sisäänhengitykset oikeaan kylkeen. Pysy asennossa kolmen hengityksen ajan. Palaa hitaasti ja hallitusti takaisin perusasentoon. Toista vasemmalla puolella.
  • Rintarangan taaksetaivutus: Tuo kämmenet alaselälle sormet alaspäin. Tuo hartiota hieman ylös ja taakse antaen rintakehän ojentua eteen ja hieman ylös. Suuntaa sisäänhengitykset rintakehälle antaen niiden tehdä sinne lisää tilaa. Pysy asennossa kolmen hengityksen ajan. Palaa hitaasti ja hallitusti takaisin perusasentoon.
  • Eteentaivutus: Jos istut, tuo vatsaa eteen ja alas ja anna yläselän pyöristyä ja niskan rentoutua. Jos seisot, koukista hieman polvia, tuo vatsaa alaspäin, anna yläselän pyöristyä ja niskan rentoutua. Voit tuoda kämmenet kyynärtaipeisiin. Tarvittaessa kyynärvarret voi tukea reisiin. Suuntaa sisäänhengityksen yläselän alueelle. Pysy asennossa kolmen hengityksen ajan. Palaa hitaasti ja hallitusti takaisin perusasentoon.

Harjoituksen päättäminen

  • Hakeudu samaan asentoon, josta aloititkin harjoituksen. Tarkista että selkäranka on kaularankaa myöten pitkä. Pidä silmät suljettuina. Tuo huomio jälleen kehosi tuntemuksiin, yleisvireeseesi, mielesi liikehdintään ja hengitykseen. Tarkkaile, onko niissä tapahtunut muutoksia lyhyen harjoitushetken aikana.

Osallistujien kokemuksia

huone
Turun pääkirjaston suunnitteluhuone oli rauhallinen paikka joogatauoille.
  • Väsymyksen tunne oli sama mutta oireet vähenivät
  • Rauhallisempi olo
  • Vapaampi tunne
  • Läsnäolevampi
  • Kireyden huomiointi kehossa
  • Rentoutunut olo ja syvempi ja rauhallisempi hengitys
  • Väsymys
  • Virkistys
  • Valmiimpi
  • Selkeytynyt
  • Rauhoittunut
  • Levottomuus lieveni
  • Mieli kaipasi hiljaisuutta
  • Raukea, hieman pyörryttävä
  • Havainto kankeudesta
  • I’ll buy it!
  • Hetki hiljaisuutta

 

 

Hyvinvoiva ihminen klassisen joogafilosofian näkökulmasta

Joogasaleilta haetaan hyvinvointia niin keholle kuin mielellekin. Miten tämä käsitys hyvinvoinnista suhteutuu Patañjalin Yoga-sutran mukaiseen klassiseen joogaan?

Jooga on pitkän historiansa aikana muuttunut huomattavasti. Nykyiset ryhmätunnit ovat hyvin moderni ilmiö, eikä asanaharjoittelun rooli ole aina ollut yhtä keskeinen kuin nykyjoogassa.

Seuraavassa tarkastelen, minkälaista hyvinvointia Patañjalin klassinen jooga tarjoaa ja pohdin, onko tällainen käsitys hyvinvoinnista edelleen ajankohtainen.

Klassisen joogan mielen metafysiikka

Klassisen joogan mukaan maailma koostuu purushoista, yksilöllisistä hengistä, sekä prakritista eli luonnosta. Purusha ei tee mitään, se on perimmäinen kokija tai näkijä. Mieli tai tietoisuus, citta, tarjoaa purushalle kokemuksia.

Citta käsittää kaiken mistä olemme tietoisia ja kaiken, mikä on jättänyt mieleemme muistijäljen tai painauman. Cittan sisältö muodostuu vritteistä, erilaisista mielen toiminnoista. Osa vritteistä on hyödyllisiä, osa taas haitallisia.

Hyödyllisiä vrittejä ovat ne jotka edistävät joogan päämäärän saavuttamista: mielen toimintojen pysäyttämistä ja haitallisten vrittien vaikutuksesta vapautumista. Haitallisia vrittejä ovat vastaavasti ne jotka vievät kauemmas tästä tavoitteesta.

Harjoitus: miksi ja miten?happiness

Harjoituksen avulla voidaan tulla tietoiseksi piilevistä, toimintaamme vaikuttavista tottumuksista. Näin ne eivät enää pääse vaikuttamaan toimintaamme. Jos tässä onnistuu etenemään riittävän pitkälle, vapautuu kokonaan tekojen vaikutusketjusta. Klassisen joogafilosofian mukaan tällöin vapaudutaan jälleensyntymien kiertokulusta eli saavutettaan moksha.

Tähän tavoitteeseen pääseminen edellyttää harjoitusta ja takertumattomuutta. Mielen liikkeiden hallinta ei ole luontaista, siksi sitä pitää harjoittaa. Harjoituksen myötä erottelukyky terästyy: opitaan tekemään selkeämmin ero oman todellisen, muuttumattoman olemuksen ja muuttuvaisten mielen liikkeiden välille.

Tapoja joilla tämä voidaan toteuttaa, on monia. Asanaharjoittelu ei ole välttämätöntä, jos valitsee vaikkapa karma- tai bhaktijoogan tien. Asanaharjoittelun alkuperäinen tarkoitus on valmistaa kehoa istumaan pitkiä aikoja paikallaan meditaatiossa kehon kolotusten häiritsemättä keskittymistä.

Hyvinvoiva ihminen klassisen joogafilosofian näkökulmasta

Klassisen joogafilosofian valossa tie hyvinvointiin kulkee siis erottelukyvyn kehittämisen kautta. Fyysinen hyvinvointi on tämän rinnalla toissijaista, joskin fyysinen hyvinvointi on tiiviissä yhteydessä tähän.Vaikka keho olisi treenattu huippukuntoon, saattaa silti olla onneton ja elämä voi tuntua merkityksettömältä.

Tyytymättömyys kumpuaa samastumisesta mielen toimintaan, esimerkiksi itseä koskeviin käsityksiin. Jos määrittää itsensä esimerkiksi uransa tai jonkin muun roolin kautta, onni on riippuvaista siitä. Sen murtuessa identiteetiltä tuntuu putoavan pohja. Mitä riippumattomampi on omaa itseään ulkoisesti määrittävistä seikoista, eli mitä paremmin onnistuu harjoittamaan takertumattomuutta, sitä vakaammalla pohjalla oma identiteetti on.

Tällainen riippumattomuus ei tarkoita tunteiden laimenemista tai itselle tärkeiden asioiden vesittymistä. Sen sijaan tämä mahdollistaa aidon läsnäolon ja täysipainoisen antautumisen tunteisiin ja tilanteisiin. Kun niihin ei takerru, niihin ei liity menettämiseen liittyvää pelkoa. Näin silmät avautuvat elämän pienille ihmeille eivätkä vastoinkäymiset tunnu musertavilta.

Entä jos oma maailmankatsomus onkin toisenlainen?

Täydellinen vapaus mielen toimintojen kahleista on mahdollista vasta pitkäaikaisen omistautuneen harjoittelun jälkeen. Jos tämä on harjoituksen päämäärä, sen kaukaisuus ei muserra kun ajattelee, ettei sitä tarvitse tämän elämän aikana saavuttaa.

Vaikkei klassisen joogan lopullista päämäärää tavoittelisikaan esimerkiksi siksi, että näkemys jälleensyntymien kiertokulusta ei kuuluisikaan omaan maailmankatsomukseen, voi harjoituksesta silti hyötyä. Harjoituksen tekeminen ei salakavalasti sitouta tiedostamatta toimimaan oman maailmankatsomuksen vastaisesti.

Asanaharjoittelu voi toimia pelkkänä tapana pitää keho hyvässä kunnossa ja laskea stressitasoa ja jos hyvin käy, se saattaa nostaa esiin piintyneitä tottumuksia. Kun ne on tiedostettu, niitä voidaan alkaa purkaa. Tällöin on mahdollista toimia yhä vapaammin ja viisaammin.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Artikkeli on tiivistelmä Totuus ja tolkku -keskustelukerhossa 15.2.2016 Turun pääkirjastossa pitämästäni alustuksesta.

Takertumattomuus

Sutrassa 1.12. Patanjali kirjoittaa, että klassisen joogan päämäärä, mielen toimintojen pysäyttäminen, voidaan saavuttaa harjoituksella (abhyasa) ja takertumattomuudella (vairagya). Mitä takertumattomuus tarkoittaa ja miksi se on tärkeää?

aivot
Mielen liikkeet voivat olla myös hyödyllisiä!

Mielen liikkeet, vrittit, ovat mitä tahansa tietoisuuden piirissä olevaa. Ne voivat olla ajatuksia, tunteita, tuntemuksia tai syvään juurtuneita käsityksiä. Joogaharjoituksen yhtenä päämääränä on, ettei oma toiminta olisi kokonaan vrittien määrittämiä reaktioita vaan kumpuaisi syvemmästä viisaudesta.

Vritteistä ei ole arkielämässä tarpeen eikä kenties mahdollistakaan päästä kokonaan eroon. Osa vritteistä on hyvinkin hyödyllisiä. Esimerkiksi mielessä vallitseva rauhan tunne on vritti, jota on syytä vaalia ja vahvistaa. Joogaharjoitus auttaa kehittämään erottelukykyä, jolloin hyödylliset vrittit on helpompi erottaa haitallisista, mutta tärkein keino vrittien pysäyttämiseen on takertumattomuus.

Harjoitus

Harjoituksen merkitys tuskin kaipaa perusteluja. Mielen liikkeistä tietoiseksi tuleminen ei tapahdu itsestään. Neutraalia, tarkastelevaa näkökulmaa oman mielensä liikehdintään on harjoiteltava.puu

Asanaharjoitus auttaa pitämään kehon tasapainoisena ja hyvinvoivana, jolloin mielen harjoittaminen on helpompaa. Jos kehon kiputilat tai sairaudet vaativat tauotta huomiota, uppoutuminen mielen muun toiminnan tarkkailuun on hankalaa.

Jotta asanaharjoituksesta olisi tässä suhteessa todellista hyötyä, on tärkeää että se vastaa sen hetken yksilöllisiä tarpeita. Toisinaan tarvitaan herättelevämpää harjoitusta, toisinaan taas hyvin rauhoittava harjoitus on paikallaan.

Jos hartiaseutu on kovin jumissa, harjoitus jossa ollaan paljon käsien varassa saa sen vain entistä pahemmin jumiin. Kun taas hartiat ovat vetreät, käsivarsien ja hartioiden vahvistaminen auttavat ehkäisemään kolotuksia tulevaisuudessa.

Takertumattomuus

Takertumattomuus tarkoittaa sitä, etten ajattele olevani yhtä kuin mieleni liikkeet. Jos olen vaikkapa ollut pitkään hyvävointinen ja olen saavuttanut asanaharjoituksessa paljon sellaista, minkä luulin olevani minulle saavuttamatonta, saatan kiintyä ajatukseen, että olen näppärä tekemään asanaharjoitusta. Identiteettini rakentuu osaltaan tämän ajatuksen varaan.

Ajatus on sovellettavissa myös joogaharjoituksen ulkopuolelle. Joku saattaa mieltää itsensä vahvasti oman uransa kautta tai ajatella minuutensa olevan pitkälti kiinni vanhemman tai puolison roolissa. Nämä ovat tärkeitä ja arvokkaita asioita, eikä niistä ole tarpeen hankkiutua eroon. Tärkeää on muistaa, että olen paljon muutakin kuin urani tai roolini perheessä.

Takertumattomuus on sitä, että olen parhaani mukaan tietoinen siitä, minkälaisia ajatuksia, tunteita ja tottumuksia minulla on. En takerru edes mieluisiimpiin ajatuksiin tai asioihin. Tämä ei tarkoita tunne-elämän latistamista: asioihin ja ihmisiin saa kiintyä.

Olennaista on, ettei määritä itseään minkään ulkoisen kautta. Tällöin oma hyvinvointi tai identiteetti ei ole riippuvainen ulkoisista asioista, ja on helppo seistä tukevasti omilla jaloillaan. Tällöin pystyy kohtamaan ihmiset, asiat, ilot ja haasteet avoimesti, omasta keskustastaan käsin, jolloin myös muilla on tilaa olla oma itsensä.

suunta
On tärkeää tutkailla, mihin suuntaan harjoitus vie.

Miten harjoitus tukee takertumattomuutta?

Joogaharjoitus, olipa se sitten asanaharjoitusta tai meditaatiota, auttaa nostamaan piilossa olleita tuntemuksia, käsityksiä ja käyttäytymismalleja tietoisuuteen. Kun niitä tarkastellaan tietoisesti, on mahdollista nähdä miten ne ovat vaikuttaneet omaan vointiin ja toimintaan. Tällöin niitä on myös mahdollista purkaa ja tarpeen mukaan niistä voi luopua.

Tällaiset kokemukset voivat joskus olla hyvinkin mullistavia. Ne johdattavat kerros kerrokselta kohti yhä aidompaa, vapaampaa itseä. Tässä on kuitenkin syytä olla varuillaan: Aina se todellinen minä, jonka luulee löytäneensä, ei olekaan todellinen minä vaan vielä syvemmälle hautautunut taipumus, joka edellisen murennuttua ottaa meidät valtaansa.

Joskus tällä tavoin syventynyt harjoitus voi johtaa huonoihin valintoihin: joku jättää perheensä, toinen työnsä vain huomatakseen ajan mittaan, ettei olekaan yhtään lähempänä onnellisuutta ja aitoutta kuin aikaisemminkaan.

Voimakkaiden kokemusten esiin nostamia asioita on syytä tutkailla ajan kanssa, kenties luotettavan ystävän tuella. Avioero ja muuttaminen kaukomaille ei välttämättä ole ratkaisu vaan pakenemista.

Syventynyt joogaharjoitus ei ole monimutkaisia asanoita. Syventynyt joogaharjoitus on rohkeutta tarkastella rehellisesti ja avoimesti myös niitä pimeitä, kätkettyjä puolia itsestään. Syventynyt joogaharjoitus on vastuun ottamista syventyneen itsetuntemuksen pohjalta tekemistään ratkaisuista.

Joogaharjoituksen todellinen arvo mitataan arjen ratkaisuissa: Kuinka joogaharjoitukseni vaikuttaa asioihin, joita teen arjessa? Kuinka joogaharjoitukseni vaikuttaa ihmisiin, joiden kanssa olen tekemisissä?

Inspiraatio kirjoitukseen ammennettu Joe Barnettin koulutuksesta ”Chakras and Meridians with a Hint of Yin & Yang Yoga” (Chi Therapeutics / Merijooga, Lauttasaari 30. – 31.1.2016).