Opas joogan klassikkotekstien opiskeluun

Kiinnostaako sinua joogan klassikkoteksteihin perehtyminen, muttet oikein tiedä, miten aloittaa? Lue tästä parhaat vinkit alkuun pääsemiseksi!

mountain-3079611_1920

Edellisestä joogafilosofian klassikoita, Yoga-sutraa ja Bhagavad-Gitaa käsittelevästä artikkelista sain paljon hyvää palautetta. Olen iloinen, että artikkelini on innostanut perehtymään näihin teoksiin! Niiden anti omalle elämälle on parhaimmillaan käänteentekevä. Tässä vielä tiivistetysti muutama vinkki niiden tutkiskeluun.

Yoga-sutra

Kenelle?

  • Joogaan syvemmälle sukeltavalle. Yoga-sutra on monelle ensimmäinen kosketus vanhoihin joogateksteihin. Useimmissa joogaopettajakoulutuksissa perehdytään juuri Yoga-sutraan.
  • Joogayleissivistystä etsiville
  • Supervoimista kiinnostuneille
  • Eristäytyvää harjoitusta kaipaaville
  • Joogan metafysiikasta ja ihmismielen toiminnasta kiinnostuneille
  • Niille, jotka haluavat parantaa keskittymiskykyään
  • Meditaation harjoittajille
  • Itseoivallusta ja vapautusta etsivälle

Mitä?IMG_20180318_142400

  • Opas mielen toimintaan ja sen rauhoittamiseen ja lopulta siitä eroon pääsemiseen
  • 196 sutraa, jotka ovat tiiviitä ja tulkintaa vaativia huomioita

Muuta huomioitavaa

  • Sutrien kieli on minimalistista ja ne vaativat rinnalleen selitykset, jotta niistä saisi tolkkua. Niinpä ainakin suurin osa ellei kaikki Yoga-sutran laitokset sisältävät itse sutrien lisäksi kommentaarin.
  • Yoga-sutrasta on olemassa paljon erilaisia käännöksiä ja tulkintoja.
  • Suomessa olemme hyvässä asemassa: meillä on saatavilla Måns Broon suoraan sanskritista suomennettu versio Yoga-sutrasta (Joogan filosofia. Patanjalin Yoga-sutra, Gaudeamus 2013)
  • Jos Yoga-sutraan haluaa syventyä tosissaan eikä lukeminen englanniksi ole ongelma, suosittelen hankkimaan Edwin F. Bryantin The Yoga Sutras of Patanjali.

Bhagavad-Gita

Kenelle?

  • Olemassaolon syvimpiä kysymyksiä ajoittain IMG_20180226_122316pohtivalle
  • Niille, joita kiinnostaa jooga elämäntapana
  • Moninaisten velvollisuuksien uuvuttamalle
  • Eettisten kysymysten kanssa painiskeleville
  • Antaumuksellista palvelemista kiinnostuneille, sitä harjoittaville ja siinä täydellistyneille
  • Menestystä omaan elämäänsä etsiville
  • Pysyvää mielenrauhaa ja onnellisuutta janoaville

Mitä?

  • Krishnan ja Arjunan vuoropuhelu ennen Kurun taistelua
  • Miellyttävää luettavaa: kieli on runollista ja kaunista
  • Jokainen löytää teoksesta jotakin itseään puhuttelevaa
  • Toimii hyvin itsenäisenä tekstinä, vaikka onkin osa laajempaa Mahabharataa. Tarjolla on myös versioita, jotka sisältävät syventävän kommentaarin.

Muuta huomioitavaa

  • Mari Jyväsjärven suoraan sanskritista suomentama versio onnistuu säilyttämään runollisuuden asiasisällön tarkkuudesta tinkimättä. Kirjassa on kattava johdanto ja loppuviitteet, jotka syventävät kirjan sanomaa.
  • Ehkä tunnetuin versio Bhagavad-Gitasta on A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadan kommentaari (kuvassa). Jos kaihtaa uskonnollissävytteistä kielenkäyttöä, tämä ei ole se versio josta Bhagavad-gitaan tutustumista kannattaa aloittaa, ainakaan jos ei ole mahdollista saada asiantuntevaa apua sanojen takana olevan viestin tavoittamiseen.
  • Netistä löytyy ilmaiseksi Swami Tripurarin Bhagavad-Gita kommentaarin kera (englanniksi).

 

read-369040_1920Klassikoiden lukemisesta

Klassikon asemaan pääsee teksti joka tavoittaa jotakin sellaista mikä puhuttelee ihmisiä ajasta, iästä, elämäntilanteesta ja kulttuurista riippumatta. Klassikot eivät ole kertakäyttöisiä. Niiden pariin voi aina palata myös uudelleen, ja jokaisella lukukerralla niistä löytää aina jotakin uutta.

Joogan klassikoille on tyypillistä myös se, että tekstien sisältö alkaa avautua oman harjoituksen myötä. Tämä pätee erityisesti Yoga-sutraan, joka voi ensi lukemalta vaikuttaa erikoiselta, mutta muutaman vuoden harjoituksen jälkeen sutrien pariin palatessa voi tulla sellainen olo, että nyt tietää mistä siinä puhutaan.

On hyvä antaa itselleen aikaa sisäistää klassikoiden käsitteistöä ja ajatusmaailmaa. Sitoutunut joogaharjoitus auttaa ymmärtämään niiden viestejä, ja ne kestävät monta lukukertaa avautuen aina hieman eri kulmista!

Mielenrauhan ja syvimmän ilon manuaalit: Yoga-sutra ja Bhagavad-Gita

Kun joogamatka alkaa syventyä, monia alkaa kiinnostaa alkuperäiset joogan klassikkotekstit. Tässä tarkastelen, millaisia tekstejä ovat Yoga-sutra ja Bhagavad-Gita, ja millaisiin tarkoituksiin ne sopivat.

IMG_20180217_090358
Yoga-sutrasta ja Bhagavad-Gitasta on saatavilla useita versioita. 

Yoga-sutrassa ja Bhagavad-Gitassa jooga on vakavasti otettava projekti ja elämäntapa, ei harrastus jolle suodaan aikaa silloin kun itselle sopii. Kummassakin jooga on vastaus erääseen elämän suurimmista kysymyksistä: Miten saavuttaa sellainen onnellisuus, joka ei ole ohimenevää?

Yoga-sutra on ilmaisultaan minimalistinen. Ollakseen ymmärrettävä se vaatii kommentaarin. Bhagavad-Gita on ilmaisultaan runollinen ja helpommin lähestyttävä. Myös Bhagavad-Gitasta on saatavilla kommentoituja versioita, jotka syventävät tekstin sisältöä, mutta toisin kuin Yoga-sutra, teksti toimii hyvin myös ilman kommentaaria.

Elämä tuo väistämättä mukanaan kärsimystä. Kärismystä voi paeta aistinautintoihin, mutta ne ovat lyhytaikainen ratkaisu. Joogan tarjoama ratkaisu on sen sijaan kestävä.  Yoga-sutra ja Bhagavad-Gita antavat hieman erilaiset, joskaan ei yhteensopimattomat vastaukset tähän kysymykseen.

Yoga-sutra ja keskittyneisyyden vaaliminen

Yoga-sutra on kuin kartta joogapolulla luovimiseen. Yoga-sutrassa  joogalla tarkoitetaan syvää keskittyneisyyden tilaa jossa mielen sisältöjen jatkuva vaihtelu lakkaa (YS 1.2). Tällöin saavutetaan kaikesta aineellisesta ja samalla kaikenlaisista tyytymättömyyden aiheista vapaa puhtaan tietoisuuden tila (YS 1.3). Kun tämä tila on pysyvä, ei kärsimys ole enää mahdollista.

Yoga-sutran viitoittama tie tähän päämäärään kulkee meditaation kautta. Keskittymistä edistää astangajoogan eli joogan kahdeksan osan seuraaminen. Näitä osia ovat suhdetta ulkomaailmaan määritävät yamat eli kiellot, suhdetta itseen määrittävät niyamat eli määräykset, asana eli asento (tarkoittaen ensisijaisesti keskittymisharjoituksiin soveltuvia istuma-asentoja mutta myös kehoa niihin valmistavia liikkuvuutta ja voimaa lisääviä asentoja) pranayama eli hengityksen hallinta, pratyahara eli aistien hallinta sekä kolme yhä syvenevän keskittymisen tasoa, dharana, dhyana ja samadhi.

crab-647797_1920
Yoga-sutran jooga sopii erakoille.

Jotta olosuhteet intensiiviselle keskittymiskyvyn harjoittamiselle olisivat mahdollisimman otolliset, on hyvä olla mahdollisimman vapaa aineellisista sitoumuksista kuten esimerkiksi työstä tai perheestä. Yoga-sutran ohjeistama harjoitus sopii siis parhaiten erakko-olosuhteisiin. Tämä on hyvä pitää mielessä kun lukee Yoga-sutraa. Kaikki sen sisältämät ohjeet eivät ole tarkoituksenmukaisia meille, joilla tällaisia sitoumuksia on.

 

Bhagavad-Gita ja ruuhkavuosijooga

Sen sijaan Bhagavad-Gita tuo joogan arjen keskelle. Bhagavad-Gita mainitsee Yoga-sutran mukaisen dhyanajoogan eli meditaatioon keskittyvän joogan yhtenä mahdollisena tienä joogan päämäärän saavuttamiseksi, muttei ainoana. Bhagavad-Gita esittelee myös filosofiseen pohdiskeluun perustuvan jnanajoogan tien.

Pääpaino Bhagavad-Gitassa on karma- ja bhaktijoogassa – erityisesti jälkimmäisessä. Bhagavad-Gita vastaa kysymykseen, miten ikävätkin velvollisuudet voidaan valjastaa joogan käyttöön. Näin parhaimmillaan kaikesta toiminnasta tulee askelmia joogan polulla. Siinä missä Yoga-sutran jooga on monilta osin mahdotonta ruuhkavuosiarjen keskellä, Bhagavad-Gitan näkökulmasta arjen kiireet eivät ole mikään ongelma joogassa.

Karmajooga on tuloshakuisuudesta vapaata toimintaa. Voimme tehdä vain parhaamme, mutta lopputulos ei lopulta ole meidän käsissämme. Siispä sitä on turha ottaa harteilleen. Tätä on karmasta – muttei vastuusta – vapaa toiminta. Kun en ole kiintynyt tekojeni lopputulokseen, ne eivät hetkauta mielenrauhaani.

Bhaktijooga on taas antaumuksen joogaa. Siinä missä karmajoogassa toiminnan tuloksista luovutaan, bhaktissa toiminta nähdään Jumalan palvelemisena. Meissä lukuisten ehdollistuminen myötä lujasti istuva tapa nähdä itsemme maailman keskipisteenä ja muu maailma vapaasti käytettävissämme olevana resurssina käännetään päälaelleen.

murudeshwar-172586_1920
Bhagavad-Gita on osa valtavaa Mahabharata-eeposta. Bhagavad-Gita sisältää Krishnan ja Arjunan vuoropuhelun ennen Kurun taistelua.

Bhaktiharjoituksen myötä alankin nähdä itseni pienenpienenä osana suurempaa kokonaisuutta, ja sen sijaan että maailma olisi täällä mahdollistaakseen minulle aistinautintoja, onkin niin päin että minä olen täällä – lukuisten muiden tietoisten olentojen ohella – palvellakseni minun käsityskykyni ylittävää kokonaisuutta.

Perspektiivinmuutos on niin radikaali että se vaatii mielen totuttamista. Yksi bhaktin keinoista tähän on mantrameditaatio. Mantrat puhdistavat mieltä itsekkäistä ehdollistumista ja auttavat muistamaan bhaktin näkökulman omassa toiminnassa ensin ainakin joskus, harjoituksen myötä yhä useammin.

Syvin rauha ja ilo

Vaikka Bhagavad-gitan viesti näyttäytyy erilaisena kuin Yoga-sutran, tekstit ovat ennemminkin toisiaan täydentäviä kuin toisilleen vaihtoehtoisia. Yoga-sutran yamat ja niyamat ovat hyvä tarkistuslista siihen, kuljettaako harjoitus oikeaan suuntaan, eikä Yoga-sutran mielen toiminnan ja sen pysäyttämisen tekniikan tuntemuksesta ole bhaktin tiellä haittaa.

sunset-3146686_1920

Kuten edellä kävi ilmi, bhakti ei ole ainut Bhagavad-Gitassa esitelty joogan tie – joskin se nostetaan siinä jalustalle. Myös Yoga-sutra tarjoaa astangajoogan ohella muita vaihtoehtoja joogan päämäärän saavuttamiseksi. Yksi niistä on niyamoista viimeinen, Ishvara pranidhana eli bhakti.

Siinä missä Yoga-sutran joogan päätepiste tuo vapauden kärsimyksestä, bhakti lisää siihen vielä ilon. Kun mieli on puhdistunut itsekkäistä ehdollistumista, oma todellinen asema kokonaisuuden palvelijana on ilmiselvä. Kärsimys juontuu siitä, että itseltä puuttuu jotakin. Kun saa joka hetki toteuttaa syvintä kutsumustaan, mitään olennaista ei enää puutu. Tällöin joka hetki on ilontäyteinen. Tällainen ilo on monin verroin syvempää iloa kuin aistillisesta mielihyvästä kumpuava ilo.

Bhakti on kiistatta uskonnollista joogaa, mutta mitä uskonnollisuus joogan kontekstissa oikein tarkoittaa? Näkökulman tähän kysymykseen voit lukea täältä.

Milloin jooga toimii? Osa 1: Miksi joogata?

Tässä juttusarjassa tarkastelen, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon, jotta saisi joogasta parhaan mahdollisen hyödyn. Juttusarja perustuu Helsingin joogafestivaaleilla pitämääni luentoon. Sarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan motivaatiota tehdä joogaharjoitusta.

img_20161116_162543Joogan pariin hakeudutaan yleensä siksi, että halutaan jonkinlainen myönteinen muutos nykytilaan. Harvempi hakeutuu joogatunnille, jotta nykytila huonontuisi. Jos taas kaikki sattuu olemaan juuri täydellisesti, joogan avulla voidaan ylläpitää tätä tilaa.

Tämä myönteinen muutos voi tarkoittaa esimerkiksi parantunutta liikkuvuutta, lisääntynyttä voimaa, parempaa terveyttä, runsaampaa mielenrauhaa tai energiaa. Jollekin joogalla on henkiset päämäärät.

Osa joogan vaikutuksista ilmenee välittömästi: Olo yhden asanan tai harjoituskerran jälkeen on erilainen kuin ennen sitä. Toiset vaikutukset taas ilmenevät pidemmän ajan kuluessa. Esimerkiksi liikkuvuus ei parane hetkessä vaan se vie aikaa. Sitäkin enemmän aikaa vaaditaan, jos halutaan joogan avulla kitkeä haitallisia toimintatapoja pysyvästi.

Joogafilosofinen näkökulma

Yoga-sutrassa joogan päämääränä pidetään kaivalyaa, tilaa jossa mielen toimintaa vaimentavien harjoitteiden avulla purusha, yksilöllinen tietoisuus, eroaa lopullisesti prakritin eli luonnon vallasta. Tällöin vapaudutaan myös jälleensyntymien ketjusta.

Jooga sanana viittaa kuitenkin enemmän yhdistämiseen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi hengityksen ja liikkeen tietoista yhdistämistä, jolloin voi hyvässä tapauksessa saavuttaa kokemuksen tietoisesta läsnäolosta – mikä puolestaan tuo usein mukanaan kaivalyan polulla olennaisen mielen toiminnan hiljenemisen.

gull-1635683_1920Jooga voidaan ymmärtää myös esteiden poistamisena vapauden tieltä. Tämä ei
tarkoita, että joogan avulla saisimme valtuutuksen toimia miten mielimme. Mielivaltaisuus, välittömien ärsykkeiden pohjalta toimiminen on kaikkea muuta kuin vapaata. Se on täysin ennalta määritettyä ja oman kontrollin ulottumattomissa.

Todellinen vapaus on vapautta sisäisistä rajoitteista, vapautta toimia viisaasti ja ennen kaikkea kykyä nähdä viisas toimintatapa. Joogalla ei siis niinkään tavoitella jotakin lisää itselle, vaan ennemminkin sen avulla hankkiudutaan eroon siitä mikä estää omaa luontoa kukoistamasta, mikä estää meitä näkemästä asiat selkeästi ja toimimasta oikein. Asanaharjoituksessa tämä tarkoittaa kaiken sen poistamista, mikä estää asettumasta asanoihin. Kyse voi olla lihaskiristyksistä tai kehoon säilötyistä rajoittavista käsityksistä.

Toimiiko jooga aina?

Kuulostaa ehkä itsestään selvältä, että joogaharjoitusta tehdään hyvien vaikutusten yoga-1989598_1280toivossa. Väitän kuitenkin, että läheskään aina asia ei mene näin suoraviivaisesti. Jooga ei saa aina voimaan paremmin. Olo asanan jälkeen voi olla kivulloinen, harjoituksen jälkeen äreä. Pitkän ja säntillisen harjoituksen jälkeen elämä voi olla yhtä kurjaa kuin aikaisemminkin.

Itse olen aikonani tahkonnut astangajoogaa hampaat irvessä odotellen, koska joogan luvatut hyvät vaikutukset alkavat ilmentyä. Mitään ei tapahtunut vaikka kuinka runnoin kehoani suurella tahdonvoimalla, ja ihmettelin miten takareidet ovat kroonisesti kireät ja arat vaikka kuinka venyttelin. Elämäkin pysyi yhtä työläänä kuin ennen joogaa. Vähitellen motivaatio joogan jatkamiseen hupeni herätäkseen muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen taas uudestaan.

Ei ole siis itsestään selvää että mikä tahansa jooga toisi mukanaan hyviä vaikutuksia. Mistä tämä johtuu? Artikkelisarjan seuraavassa osassa tarkastellaan syvemmin kahta tapausta, joissa jooga ei toimi, minkä jälkeen aletaan pohtia syitä siihen, miten sen voisi saada toimimaan.

img_20170225_153631
Luento Helsingin joogafestivaaleilla 2017

Dharana, dhyana ja samadhi – joogalla kohti sisäistä rauhaa

Ajatus siitä, että joogan avulla voisi saavuttaa sisäisen rauhan, houkuttelee monia harjoituksen pariin. Ei ole mahdollista päättää pysäyttää mielen toimintaa, mutta mieltä voi houkutella kohti yhä rauhallisempaa tilaa harjoittelemalla keskittymistä.

meditation-859300_1280
Joogan avulla voi saada näkökulmaa mieltä vaivaaviin itsekriittisiin ajatuksiin.

Yoga-sutrassa joogan päämääränä pidetään mielen toimintojen pysäyttämistä. Nykyjoogillekaan tämä suunta ei välttämättä ole kovin vieras. Jo ensimmäisellä joogakerralla voi saavuttaa kokemuksen siitä, miten mieli on harjoituksen jälkeen tyynempi kuin sitä ennen, ja on ikään kuin enemmän läsnä omassa kehossaan, omassa elämässään ja tässä hetkessä.

Jumpasta tai muusta kuntoilusta jooga (ymmärrettynä asanaharjoitteluna) eroaakin juuri siinä, että harjoituksessa mieli on vähintään yhtä tärkeässä osassa kuin kehokin. Parhaimmillaan harjoitus johdattaa syvemmän itsetutkiskelun äärelle ja tehdä näkyväksi haitallisia toimintamalleja, joita tämän tiedostamisen jälkeen voi alkaa purkaa ja edetä näin kohti eheämpää elämää.

Useimmiten huomio on hyvin hajaantunut ja helposti harhautettavissa. Mieli seuraa voimakkainta ärsykettä, ja keksii monenlaista viihdykettä välttyäkseen yksitoikkoisuudelta tai vaikeilta asioilta. Huomion harhautuminen tapahtuu vieläpä pääsääntöisesti täysin tiedostamatta. Joogassa huomio tuodaan mielen automaattisiin toimintoihin tehden näin tiedostamattomasta tietoista. Vasta silloin todellinen muutos on mahdollinen.

Dharana

Jotta tämä onnistuisi, pitää aivan ensimmäisenä tuoda tietoisesti huomio siihen mitä on tekemässä. Täytyy siis keskittyä. Yoga-sutrassa keskittymiseen viitataan termillä dharana. Dharana on aktiivista huomion kohdistamista. Se ei edellytä tämän suurempaa mielen hallintaa. Riittää, että kerta toisensa jälkeen palauttaa muualle karanneen huomionsa keskittymisen kohteeseen.

img_20170110_100231_01
Meditaatiotyyny on vain yksi mahdollinen paikka dharanan harjoittamiseen.

Dharanaa voi harjoittaa missä tahansa, vaikkapa töitä tehdessään, ystävänsä kanssa
keskustellessaan tai juoksulenkillä. Muodollisempaa
dharanan harjoittaminen on meditaatiotyynyllä. Vaikka dharanan kohde voi olla aivan mikä tahansa, on viisasta valita keskittymisharjoitukselle kohde jolla on suotuisa vaikutus mieleen.

Joogamatolla dharanaa voi harjoittaa tuomalla huomion hengitykseen ja liikkeeseen. Välillä mieli todennäköisesti seikkailee täysin muissa asioissa tai esittää erilaisia kannanottoja, mutta tästä on aina mahdollista palata takaisin hengityksen ja liikkeen pariin.

Dhyana ja samadhi

Joskus saattaa käydä niin onnekkaasti, että mieli ei enää lähdekään harhailemaan muualle vaan pysyy vaivatta yhdessä kohteessa. Tällöin dharana on syventynyt dhyanaksi. Mielen aaltoilu on hidastunut, ja olo on usein hyvin miellyttävä.

Dhyana-tilatkin ovat varmasti monelle tuttuja. Nykyään puhutaan flow-tiloista kun viitataan itseään ylläpitävän keskittyneisyyden tilaan, jossa työskentely on vaivatonta. Ei enää tarvitse miettiä, miten etenee. Dharanan työläys on muuttunut vakaaksi virraksi, joka vie eteenpäin.

Dhyanaa ei voi samaan tapaan harjoittaa kuin dharanaa. Dhyanalle voi vain antaa tilaisuuksia tulla esiin. Tietoinen läsnäolo, itsekriittisyydestä ja arvostelemisesta irti päästäminen avaa oven dhyanalle missä tahansa askareessa.

wave-499476_1280Dhyanassa mieli ei kuitenkaan ole täysin hiljainen vaan jatkaa aaltoilua. Myös jonkinlainen käsitys omasta itsestä toimivana, kohteesta erillisenä subjektina häilyy vielä taustalla. Joskus voi käydä niinkin, että myös tämä kaksinaisuus alkaa laantua keskittyneisyyden syventyessä entisestään.

Kun kokemus tai käsitys omasta itsestä on hälvennyt a jäljellä on enää kohde, puhutaan samadhitilasta. Koska samadhiin kuuluu oman itsen unohtaminen, se ei varsinaisesti ole kivaa fiilistelyä vaikka sitä usein luonnehditaankin viittaamalla autuuteen ja syvään rauhaan, kokemukseen yhteydestä ja aistien terästymiseen.

Samadhi ei ole yksi ainut tarkkarajainen tila vaan se sisältää useita eri asteita. Siinä missä samadhin alimmilla tasoilla voidaan vielä sanoa, että keskittyneisyydellä on jokin kohde tai sisältö, syvemmässä samadhissa myös tällainen mielen sisältö tyyntyy. Lopulta jäljelle jää pelkkä puhdas tietoisuus.

Irti päästäen ja luottaen

Kaikilla on varmasti kokemusta jopa samadhitiloista. Oletko koskaan unohtunut ihailemaan kaunista maisemaa niin, että jopa käsitys ajan kulusta katoaa? Joogasta tällaisissa satunnaisissa samadhitiloissa kuitenkaan ei ole kyse. Joogasta on kyse vain silloin, kun tila on saavutettu tietoisella harjoituksella.

Tämä projekti harvoin etenee kauniin lineaarisesti vilkkaasta mielestä kohti vähitellen laantuvia mielen tyrskyjä. Harjoitus on joka kerta erilainen. Jos joskus onnistuu saavuttamaan syvän rauhan kokemuksen harjoituksessa, siitäkin tulee päästää irti. Se ei kerro välttämättä yhtään mitään siitä, millainen seuraava harjoitus tulee olemaan.

img_20161115_072435
Harjoituksen pariin kannattaa palata myös huonoina päivinä.

Itseään ei pidä moittia, vaikka dhyana ja varsinkin samadhi loistaisivat poissaolollaan. Joogassa ei varsinaisesti ole kuitenkaan kyse siitä, että pääsisi johonkin tietynlaiseen tilaan. Säännöllinen ja vilpitön  harjoitus on tärkeää myös silloin, kun sen tekee rauhattomin mielin. Säännöllinen harjoitus pitää yllä henkistä polkua, pitää oven auki läsnäololle ja mullistavalle sisäiselle muutokselle. Matkan varrella koetut häivähdykset kirkkaasta tietoisuudesta valavat luottamusta siihen, että suunta on oikea.

 

Toiminnan jooga, osa 3. Ishvara pranidhana

Ishvara pranidhana tarkoittaa Jumallalle omistautumista. Se on viimeinen toiminnan joogan eli kriyajoogan kolmesta osasta. Siinä on viime kädessä kyse siitä, ketä palvelee: itseään vai jotain sellaista mistä itse on vain pieni osa. Mutta millaisesta Jumalasta tässä oikein puhutaan, ja täytyykö joogaa vakavissaan harjoittavan sittenkin niellä ajatus Jumalan olemassaolosta?

sunset-585334_1280

Ishvara pranidhana tarkoittaa Jumalalle omistautumista. Se tuo toimintaan laajemman näkökulman: minkä vuoksi toimin? Mihin tarkoituksiin valjastan tapaksen, itsekurin? Mihin suhteutan svadhyayan, henkisen opiskelun tai itsetutkiskelun kautta saavuttamani käsitykset paikastani maailmassa?

Uskonnollisesti suuntautuneelle joogille tämä suurempi kokonaisuus on luontevasti Jumala – ja jälleen on syytä pitää mielessä, ettei Yoga-sutra määrittele, minkälaisista dogmeista käsin Jumalaa tulisi lähestyä. Jos ajatus Jumalasta tuntuu vieraalta, voi miettiä, mitä kunnioittaa syvimmin, ja tarkastella ishvara pranidhanaa sen kautta.

Ishvara pranidhana on joogan osista voimallisin. Sen sanotaan yksin riittävän joogan päämäärän saavuttamiseen (mutta se ei valtuuta sivuuttamaan muita joogan osia). Kun alkaa yhä enemmän nähdä itsensä suuremman kokonaisuuden osana eikä sen keskipisteenä, kiintymys kaikkeen aineelliseen, muuttuvaiseen ja ohimenevään vähenee.

Itsekeskeisyys kärsimyksen lähteenä

Tarkastellaanpa ishvara pranidhanan vastaista toimintaa. Se voi tuntua houkuttelevalta, sillä siinä maailmankaikkeuden keskuksena nähdään oma itse. Maailma ja muut ihmiset ovat täällä palvelemassa juuri minua, ja mitä enemmän kontrollia ja vaikutusvaltaa minulla on, sitä enemmän hyödyn, sitä varmistetumpi oma selustani on.

me-1767687_1280
Pelkkä oman edun ajaminen harvoin tuo kestävää onnellisuutta.

Tällainen egosta kumpuava näkökulma heijastaa pohjimmiltaan epäluottamusta ja pelkoa: Jos en itse pidä huolta siitä että minulla on kaikki mitä haluan ja varmuuden vuoksi vähän enemmänkin, putoan tyhjän päälle. Itseriittoisuuden kompastuskivenä on jatkuva varuillaanolo. Hetkeksikään ei voi hellittää.

Ihmissuhteissa tämä voi näkyä vaikkapa omistushaluna ja määräilevyytenä. Koska olen pohjimmiltani epävarma sen suhteen, riitänkö sellaisena kuin olen, minun pitää kynsin hampain pitää kiinni ympärilläni olevista ihmisistä ja varmistaa, että he toimivat niin kuin haluan. Tilaa ei voi antaa, koska siinä on vaarana, että jään yksin.

Joogamatolla egokeskeisen harjoituksen hedelmänä voi olla esimerkiksi tiukan kehonhallinnan kautta saavutettu ihailu. Se voi olla palkitsevaa, mutta se voi myös muodostua vankilaksi, jos oma arvo on sidottu siihen. Ennen kaikkea se estää avautumasta joogan syvemmälle, hoitavalle yhteydelle, mikä edellyttää ennen kaikkea irti päästämistä ja oman itsensä rehellistä ja pyyteetöntä kohtaamista.

Laajemman kokonaisuuden näkeminen rauhan lähteenä

img_20161119_115243
Ishvara pranidhana on laajemman näkökulman ottamista.

Muutetaanpa sitten hieman näkökulmaa ottamalla ishvara pranidhana johtolangaksi. Enää minä en ole se jota varten maailma on olemassa, en edes omissa kuvitelmissani. Kaikkea toimintaa määrittäneen mantran ”minä haluan” tilalle tulee ”minä palvelen.”

Tämä ei tarkoita että täytyisi unohtaa itsensä kokonaan ja elää askeettisessa kieltäymyksessä aina uhrautuen muiden etua kaikessa miettien. Halusimme tai emme olemme henkistyneinäkin ihmisiä joilla on tietyt perustarpeet, ja jos niistä ei huolehdita, uuvumme. Ja kun uupuu, ei jaksa olla hyödyksi kenellekään.

Ishvara pranidhana tuo elämään syvemmän merkityksen. Kun näkee itsensä osana jotain suurempaa ja itsensä palvelemassa tätä kokonaisuutta, kumpuaa toiminta viisaudesta, ei pelosta. Tällöin toiminnan hedelmiä ei haalita itselle niin paljon kuin mahdollista, ja tuloshakuisesta toimijasta tulee kokonaisuuden palvelija. Vähitellen tätä tietä kulkemalla voi saavuttaa syvän rauhan.

Joogamatolla ishvara pranidhanaa voi harjoittaa miettimällä sankalpat kohdilleen. Egokeskeisessä joogassa tavoiteltiin ensisijaisesti näyttävyyttä, hyväksyntää, ja ihailua. Ishvara pranidhana harjoituksessa on sitä, että hakee harjoituksesta kehoon ja mieleen herkkyyttä,  tarkkuutta ja voimaa, jotta jaksaa hoitaa omat velvollisuutensa parhaalla mahdollisella tavalla.

Takertuneisuus toiminnan menestyksellisyyteen vähenee kun ei alunperinkään ole hakemassa itselleen mitään. Vaikka miten yrittäisi hallita maailmaa, törmää tämän tästä omaan rajallisuuteensa:  loppujen lopuksi toiminnan seuraukset eivät juurikaan ole omissa käsissämme. Voimme tehdä vain parhaamme, sen jälkeen täytyy päästää irti ja luottaa. Tätä on ishvara pranidhana.

”Act as if you trust God” – tuntematon

Toiminnan jooga, osa 2: svadhyaya

Toiminnan jooga eli kriyajooga on yksi joogan tarjoama polku saada mieli keskittyneeksi. Toiminnan joogassa on kolme osaa: tapas eli itsekuri, svadhyaya eli pyhä lukeminen tai itsetutkiskelu ja ishvarapranidhana eli Jumalalle omistautuminen. Kriyajoogaa tarkastelevan juttusarjan toisessa osassa tarkastellaan svadhyayaa.

Svadhyaya on tapaksen ohella yksi kriyajoogan eli toiminnanjoogan kolmesta osasta. Sva viittaa ’minuun’ tai ’itseen’, adhyaya taas ’tutkimiseen’ tai ’lukemiseen’. Sananmukaisesti svadhyaya tarkoittaa siis ’omaa lukemista’ (Broo 2010, 90), mutta luontevampi käännös sille on ’pyhä lukeminen’ (Broo 2010) tai ’henkinen opiskelu’ (Kontala 2015). Toisinaan svadhyaya on suomennettu myös itsetutkiskeluksi.

books-1850645_640Svadhyayan ytimessä on tapaksen, itsekurin harjoittamisen suuntaaminen mielekkääseen ja kestävään suuntaan. Koska oma näkökulmamme on aina rajallinen, kokeneempien opastus on tässä kullanarvoista. Korkeimman ja puhtaimman opastuksen ajatellaan löytyvän pyhistä kirjoituksista.

Svadhyayan toinen ulottuvuus on mantrojen, esimerkiksi om-tavun toistamisessa, japassa. Mantrojen ajatellaan avaavan samanlaisen yhteyden korkeampaan totuuteen kuin pyhien tekstien opiskelunkin. Svadhyayan tästä puolesta kiinnostuneille suosittelen lämpimästi tutustumista Janne Kontalan Joogan sydän -teokseen.

Svadhyaya ja uskonnollisuus?

Pyhyys ja henkisyys nousevat vahvasti esiin edellä esitetyissä svadhyayan merkityksissä. Onko nyt niin että jooga ei olekaan uskonnollisesti neutraalia, vaan joogan salaisena ohjelmana on saada houkuteltua ihmisiä uskonnon pariin, mahdollisesti vielä sellaisen, joka on peräisin vieraasta kulttuurista?

Puretaan tämä uhkakuva heti alkuunsa. Yoga-sutra ei määrää niitä pyhiä kirjoituksia, joita joogan polkua tallustelevan tulisi ehdottomasti tukeutua, eikä Yoga-sutra myöskään määrittele, mitkä kirjoitukset taas johtavat polulta pois. Oikeaoppisuutta tärkeämpää on sydämen puhtaus, opitun tiedon määrää tärkeämpää taas se, miten opittu heijastuu omassa elämässä

Svadhyaya kiteytyy vilpittömään haluun saada yhteys siihen, mikä motivoi tekemään ihmisenä parhaansa. Jos toimii omien fiilistensä pohjalta, elämä on pitkälti ajautumista tilanteesta toiseen. Kun suhteuttaa itsensä johonkin suurempaan kokonaisuuteen, toiminta alkaa vaikuttaa eri tavalla mielekkäältä. Koska tämä ei ainakaan aluksi ole luontainen tapa toimia, itsekurille on käyttöä.

Svadhyayaa on myös sen pohtiminen, miksi suhtaudun asioihin niin kuin suhtaudun, miten toimintani vaikuttaa itseeni ja minun kauttani muihin. Onko kenties aihetta muutokseen? Tässä suhteessa svadhyayan suomentaminen itsetutkiskeluksi osuu maaliin.

Pyhät tekstit ovat koeteltuja oppaita elämän syvempiin kysymyksiin ja sellaisina hyviä taustoja oman toiminnan ja roolin tarkasteluun. Tämä ei estä myös muun syvemmällä tasolla puhuttelevan kirjallisuuden käyttämistä svadhyayan tarkoituksiin.

Svadhyaya joogamatolla tai meditaatiotyynyllä

img_20161117_175950Mantrojen toistaminen on yksi perinteinen tapa harjoittaa svadhyayaa. Niiden toistamisen uskotaan vievän lähemmäs korkeampia ominaisuuksia.

Svadhyayan harjoittaminen joogamatolla voi tarkoittaa esimerkiksi oman harjoitusmotivaation reflektoimista. Mikä on se mitä sydämeni kaipaa kaikkein eniten, ja missä suhteessa tekemäni harjoitus on siihen? Sankalpa on yksi väline svadhyayan tuomiseksi matolle.

Harjoituksen tuomaan hyvään oloon on miellyttävää jäädä. Se voi joskus kääntyä myös pakopaikaksi sellaisilta oman elämän sotkuilta, joita ei halua kohdata. Tämän suhteen on hyvä olla valppaana, ja hakea harjoitukselta valmiutta ja rohkeutta kohdata myös vaikeat asiat itsessään ja omassa elämässään.

Vain sillä tavoin on mahdollista päästä eteenpäin, löytää vapaus ja rauha omasta sydämestään siirtämättä vastuuta ulkoisille olosuhteille. Tämä sama vaikutus on usein myös pyhien tekstien lukemisella.

Kirjallisuutta:

Broo, Måns. Joogan filosofia. Gaudeamus 2010.

Gates, Rolf ja Kenison, Katrina. Meditations from the Mat. Daily Reflections on the Path of Yoga. Anchor Books 2002.

Kontala, Janne. Joogan sydän. Kohti sisäistä harjoitusta. Basam Books 2015.

Toiminnan jooga, osa 1: tapas

Toiminnan jooga eli kriyajooga on yksi joogan tarjoama polku saada mieli keskittyneeksi. Toiminnan joogassa on kolme osaa: tapas eli itsekuri, svadhyaya eli pyhä lukeminen tai itsetutkiskelu ja ishvarapranidhana eli Jumalalle omistautuminen. Kriyajoogaa tarkastelevan juttusarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan, mitä tapas on.

Yoga-sutran toisessa luvussa Patanjali kertoo, millaisella harjoituksella mieli saadaan keskittyneeksi. Painopiste on siis toiminnan joogassa. Toiminnan joogan kolme osaa ovat myös määräyksiä eli niyamoja, joista muodostuu toinen joogan kahdeksasta osasta. Näiden lisäksi niyamoihin kuuluu sauca eli puhtaus ja santosha eli tyytyväisyys.

Sanana tapas viittaa tuleen, joka polttaa pois epäpuhtauksia. Tapasta tarvitaan, jotta keho ja mieli puhdistuisivat kaikesta siitä, mikä estää niiden täysipainoisen toiminnan. Tapas siis pitää kehon ja mielen toimivana ja terveenä!

Tapas – palava mutta kurinalainen into

img_20161120_153256
Tapas on päättäväistä pysymistä valitsemallaan tiellä.

Emme pysy terveinä ja ajattelultamme selkeinä automaattisesti vaan tarvitsemme näiden ominaisuuksien ylläpitämiseksi päättäväistä harjoitusta, tahtoa ja itsekuria. Tapas auttaa nousemaan automaattisten toimintamallien ja välittömien aistinautintojen yläpuolelle ja tekemään viisaampia ja kauaskantoisempia valintoja.

Tällainen itsekuri on toki mahdollista pelkkänä mielen harjoitteena, haasteena itselle että pystynkö. Siinä ei ole kuitenkaan ole kyse sellaisesta itsensä piiskaamisesta jossa asenne omaa itseä kohtaan on kova ja armoton. Tarkoituksenmukaisinta tapas on silloin kun syy harjoittaa sitä on kirkkaana mielessä. Se on väline, ei päämäärä sinänsä.

Harjoituksen tekeminen silloin kun tarvitsee sitä eikä ole painavaa syytä olla tekemättä sitä edellyttää tapasta, kun taas tapas loistaa poissaolollaan silloin kun valitsee vaikkapa roikkua tarkoituksettomasti tietokoneella velvollisuutensa laiminlyöden tai syödä ajankulukseen vaikkei ole nälkä.

Mitä vakaammalla pohjalla motivaatio vaikkapa joogan polulla etenemiseen on, sitä paremmin harjoitukseen käytetty tapas auttaa eteenpäin. Syntyy itseään ruokkiva, positiivinen kehä: into tehdä harjoitusta kasvaa, kun huomaa etenevänsä. Into ei kuitenkaan pysy itsestään yllä. Tapas on sen säntillistä ylläpitämistä.

Tapas ja asanat

Vaikka tapas on yleispätevä periaate, monelle nykyjoogille on mielekästä tarkastella sitä myös suhteessa asanaharjoitukseen. Myös siinä on tärkeää tarkastella, mikä motivoi omaa harjoitusta.

Tapas ei välttämättä näy ulospäin siinä, miten hyvää tekninen asanoiden osaaminen on. Tapas ei ole asioiden tekemistä vaikeamman kautta vaan omiin tarpeisiin nähden oikeanlaisella tavalla. Tämä tapa voi joskus olla erilainen kuin mitä mieli haluaisi. Tapasta tarvitaan myös siihen, että pitäytyy tarvittaessa harjoituksessa, joka ei välttämättä ole ulkoisesti sellainen kuin haluaisi.

Ylisuorittajalle tapaksen käsite voi tuntua läheiseltä. Tapas ei kuitenkaan perustu aina

girl-lying-on-the-grass-1741487_1280
Joskus se, että malttaa pysähtyä, vaatii suurta itsekuria.

siihen, että enemmän olisi aina enemmän. Voimakkaammin tuntuva asana ei välttämättä ole tehokkaampi.

Suorituskeskeisessä harjoituksessa unohtuu helposti muut tärkeät periaatteet, ahimsa eli väkivallattomuus ja satya eli totuudellisuus: liian ankara harjoitus sotii itseään vastaan olemalla rakentavan sijaan vahingoittava.

Tapas ei näy ulospäin siinä, miten hyvää tekninen asanoiden osaaminen on. Tapas ei ole asioiden tekemistä vaikeamman kautta vaan omiin tarpeisiin nähden oikeanlaisella tavalla. Tämä tapa voi joskus olla erilainen kuin mitä mieli haluaisi.

Tapasta tarvitaan myös siihen, että pitäytyy tarvittaessa harjoituksessa, joka ei välttämättä ole ulkoisesti sellainen kuin haluaisi. Ennen kaikkea tapas on sitä, että kerta toisensa jälkeen palaa niiden joskus tylsiltäkin tuntuvien asioiden ääreen, joiden tietää pitkällä tähtäimellä ravitsevan sielua. Se on arjen velvollisuuksien täyttämistä mukisematta myös silloin, kun tekisi mieli laiskotella. Ja se on suorittamasta lakkaamista silloin kun tietää tarvitsevansa lepoa.